Mikä on käytännöllistä?

”MIKSI ette tee mitään käytännöllistä, kuten yhteiskunnallista tai avustustyötä, rakenna sairaaloita ettekä yritä tehdä tätä maailmaa paremmaksi osallistumalla poliittiseen toimintaan ja soveltamalla Raamatun periaatteita hallituksessa?” Rehelliset ja hyväätarkoittavat ihmiset tekevät usein tämän kysymyksen Jehovan todistajille.

Jonkin käytännöllisyyden ratkaisee sen menestyminen. Jos se täyttää tarkoituksensa kaikkien asianosaisten parhaimmaksi hyödyksi ja toisten hyväksi, niin se on käytännöllistä.

Koska Jehova Jumala on luomustensa Luoja ja Huoltaja, niin hän on varmasti käytännöllisin Persoona maailmankaikkeudessa. Mitä hän tekee, se täyttää tarkoituksensa ja johtaa menestykseen ja käytännöllisimpään ja pysyvimpään hyötyyn kaikille, jotka kaipaavat sitä, mikä on oikein. (Jes. 46:11; 55:11) Se, mitä me epätäydelliset luomukset pidämme hyvänä ja sopivana jonakin aikana, ei ehkä tuokaan korkeinta hyvää lopulta. Ottakaamme siis selvä hänen katsantokannastaan, joka on paljon korkeampi ja kaukokatseisempi kuin meidän, ja hänen viisaudestaan, hänen, joka katselee maailmaa ylimmästä asemastaan. – Jes. 55:8, 9; 40:22.

Jehova antoi ihmiselle pelastustoivon heti alusta lähtien ihmisen joutuessa tähän murheelliseen tilaan, missä hän on nykyään, ja esitti vapautuspäätöksensä. Hän osoitti samalla, että maailmaan oli muodostuva poikkeuksellinen yhteiskunta, mikä oli oleva siihen asti, kunnes Jumalan määräämä vapauttaja tuhoaa sen. (1. Moos. 3:15) Tällainen yhteiskunta on ollutkin olemassa siitä pitäen. Mutta Jumala ei käskenyt uskollisia ihmisiä olemaan tuon vanhan maailman yhteiskunnan alamaisia eikä yrittämään tehdä sitä pysyväksi. Hän kutsui päinvastoin ihmisiä siitä pois olemaan vapaita ja erossa siitä ja suorittamaan työtä, mitä hänellä oli tarjolla heille. Vaikka näiden ihmisten ei pitänytkään perustaa omaa hallitustaan, niin se ei merkinnyt sitä, että ei olisi lainkaan mitään hallitusta, sillä vanhan maailman yhteiskunta oli jatkuva ilman heidän apuaan. Eikä heitä valtuutettu myöskään ehkäisemään eikä kukistamaan maailman hallituksia eikä yrittämään paikata sellaisia järjestelmiä ihmiskunnan tilan parantamiseksi niiden avulla. He ymmärsivät, että tällainen yritys tuottaisi pettymyksen. Ja vielä enemmänkin: jos he olisivat luopuneet erottautuneisuudestaan vanhan maailman suhteen, niin se olisi himmentänyt ja hävittänyt ihmisten keskuudesta Jehovan uutta maailmaa koskevan lupauksen tuntemuksen ja toivon. Heidän piti ehdottomasti antautua kokonaan paljon suurempaan, parempaan, kestävämpään ja tehokkaampaan työhön. Mikä se oli?

Heidän piti vaeltaa Jumalan kanssa, oppia tuntemaan hänen tiensä ja tutkia hänen ilmaisemiaan parempaa maailmaa koskevia lupauksia ja saarnata tätä toisille ihmisille, jotka tarvitsevat sellaista lohdutusta. Heidän esittämänsä tieto oli sen hallituksen hahmotelma, mitä Jehova Jumala, Luoja ja oikeudenmukainen Hallitsija, hoitaa. Tämä hallitus piti perustettaman vanhan maailman yhteiskunnan vielä kukoistaessa. (Dan. 2:44) Näiden kahden välillä ei voida sovitella lainkaan. Jumala syrjäyttää kokonaan vanhan maailman yhteiskunnan eikä hyväksy siitä mitään uuteen maailmaansa. Vaikka he odottivatkin sitä aikaa, jolloin Jumala perustaisi tämän hallituksen omalla voimallaan, niin he eivät panneet laiskoina käsiään ristiin tekemättä mitään. Ei! Opettaminen, valmentaminen, järjestäminen – tämä valistustyö vei hyödyllisesti heidän kaiken aikansa. Tästä Jumalan päätöstä koskevasta tiedosta täytyy tehdä merkki, jonka kaikki hyvätahtoiset ihmiset näkevät. – Heprealaiskirjeen 11. luku.

JEESUKSEN KÄYTÄNNÖLLINEN MENETTELY

Sitten tuli Jeesus, luvattu Vapauttaja ja Messias, joka oli itse virkaan määrätty Kuningas maan päällä ollessaan. Tuomitsiko hän nämä miehet, jotka olivat erottautuneet maailmasta, tai menettelikö hän toisin kuin he? Hän olisi voinut olla silloin kuningas kaikkine ihmeellisine järjestelykykyineen ja siten ’soveltaa Raamatun periaatteet hallitukseen’ paremmin kuin mikään nykyaikainen järjestö tai kristittyjen joukko. Mutta mitä hän teki? Antakaamme Raamatun kertomuksen vastata: ”Kun nyt Jeesus huomasi, että he aikoivat tulla ja väkisin ottaa hänet, tehdäkseen hänet kuninkaaksi, väistyi hän taas pois vuorelle, hän yksinänsä.” (Joh. 6:15) Hän sanoi myöhemmin: ”Minun valtakuntani ei ole osa tästä maailmasta”, ja rukoillessaan hän lausui: ”En minä maailman edestä rukoile.” (Joh. 18:36; 17:9) Hänkin saarnasi totuutta. Hän käytti kaiken aikansa, voimansa ja kaikki keinonsa Valtakunnan valistustyöhön, mikä oli tärkeintä.

Mitä Jeesus teki köyhien ja sairaitten hyväksi? Hän olisi voinut ruokkia koko maailmaa yliluonnollisilla voimillaan. Mutta hän sanoi niille, jotka olivat kiinnostuneempia aineellisista asioista, kuten ravitsemuksesta ja ruumiin parantumisesta: ”Ette te minua sentähden etsi, että olette nähneet tunnustekoja, vaan sentähden, että saitte syödä niitä leipiä ja tulitte ravituiksi. Älkää hankkiko sitä ruokaa, joka katoaa, vaan sitä ruokaa, joka pysyy hamaan iankaikkiseen elämään.” – Joh. 6:26, 27.

Hän tiesi, että hänen kotikaupunkinsa Nasaretin ihmiset odottivat hänen suorittavan joitakin suuria parantamistöitään heidän keskuudessaan. Mutta hän oikaisi sikäläisessä synagoogassa tämän materialistisen katsantokannan lukemalla profeetta Jesajan kääröstä, että hänen Jumalalta saamansa tehtävä oli saarnaaminen. (Jes. 61:1, 2; Luuk. 4:17–19) Hän osoitti tällä, että kristillisen järjestön tehtävä ei ole keskittyä sellaisiin vähäpätöisempiin ihmisystävällisiin tekoihin kuin yhteiskunnallisiin ja hyväntekeväisyyttä edistäviin yrityksiin, vaan ilmaista suurinta rakkautta suorittamalla hengellisen parantamisen töitä ja saarnaamalla Valtakunnan hyvää uutista. Jeesus tunnusti, että niin kauan kuin tämä asiainjärjestelmä on vallalla, ei köyhien ja puutteenalaisten ongelma helpotu. Hän sanoi: ”Sillä köyhät teillä aina on keskuudessanne.” (Joh. 12:8) Hän tiesi, että aineellinen apu olisi parhaimmassakin tapauksessa tilapäinen. Hän osoitti kuitenkin, että etsimällä ensin Valtakuntaa ihminen voi päästä Jumalan huolenpitoon ja olla turvassa, omata kirkkaan tulevaisuudentoivon ja olla varma siitä, että hän saa nyt sen, mitä tarvitsee, ja iankaikkisen elämän uudessa maailmassa. – Joh. 6:33; Ps. 37:25.

Oliko Jeesuksen menettelytapa käytännöllinen? Johtiko se mitä suurimpiin siunauksiin? Katso vastaukseksi sitä kestävää vapauden ja valistuksen perintöä, minkä hänen lyhyt 3 ¹/2-vuotinen palveluksensa toi niille, jotka ovat kuulleet hänen sanansa, ja monille muillekin niissä kansoissa, joiden keskuudessa kristityt ovat asuneet. Onko mikään muu työ ollut verrattavissa tähän hyväätekeviltä vaikutuksiltaan?

Tämä kieltämätön totuus pysyy: ”Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka [Jehovan] suusta lähtee.” (Matt. 4:4) Iankaikkinen elämä, jopa mielenrauhakin ja elämän arvostus ja ilo on riippuvainen nyt tiedon hankkimisesta ainoasta tosi Jumalasta Jehovasta ja siitä, jonka hän on lähettänyt, Jeesuksesta Kristuksesta. – Joh. 17:3.

Eivätkö ne, jotka puhuvat omaisuutensa ja aikansa käytännöllisestä käytöstä, anna kirkkojärjestelmille vastalahjaa siitä hengellisestä, mitä he saavat? Eivätkö he usko, että valistuksesta ja nuorisorikollisuuden ehkäisemiseksi annettu raha menee käytännölliseen tarkoitukseen? Eivätkö he aseta aineellisten edelle niitä arvoja, joita ei voida käsin kosketella? Nytkin sanotaan, että raha ja ponnistukset, jotka käytetään ihmisten valistamiseksi rautaesiripun takana vapauden puolesta suoritetuin radiolähetyksin, aikaansaavat enemmän maailman rauhan hyväksi kuin suurten armeijoitten mahtava puolustus atomipommeineen. – Saarn. 7:12; Ps. 127:1.

Vertaa Jeesuksen Kristuksen menettelyä, kun hän opetti ihmisille Jumalan hengellisiä asioita, Yhdysvaltain suureen kokeiluun, kun se on yrittänyt ”ruokkia maailmaa”. Mikä on ollut tuloksena sen ponnisteluista? Levitettyään miljardeja dollareita toisiin kansoihin se huomaa monien ihmisten sanovan Yhdysvaltojen muodostavan ”kapitalistisen diktatuurin” ja kääntyvän jumalattomaan kommunismiin, vaikka se käyttää demokratian varaamia tarvikkeita taistellakseen sitä vastaan.

Kun Kaikkivaltias Jumala antaa varoituksen ja valtuuttaa kansansa julistamaan sitä, niin sen täytyy tehdä tämä. Sen tottelevaisuus tälle saarnaamiskäskylle aikaansaa varmasti enimmän hyvää kaikille. Ne, jotka kuuntelevat ja auttavat Jumalan palvelijoita heidän työssään, saavat itselleen täysimmän määrän siunauksia ja elämän uudessa vanhurskaassa maailmassa. Nooa ja hänen poikansa todettiin varmasti vedenpaisumuksen jälkeen käytännöllisiksi, kun he olivat hylänneet aikansa vanhan maailman yhteiskunnan ja omistaneet kaikki ponnistelunsa saarnaamiselle sekä turvapaikan varaamiselle vedenpaisumuksen varalta. Ensimmäisen vuosisadan kristityt todettiin käytännöllisiksi, kun he saarnasivat aina vuoteen 70 jKr. asti varoitusta Jerusalemin hävityksestä ja vetäytyivät Jeesuksen ennustusta totellen vuorille niiden kanssa, jotka ottivat vaarin heidän varoituksestaan, ja pelastuivat siten siellä tapahtuneelta juutalaisten kauhistuttavalta surmaamiselta, kun Rooman armeijat hävittivät sen kuin tulva. – Matt. 24:15, 16.

Apostolit ja heidän toverinsa tekivät samoin käytännöllistä työtä. Useimmilla heistä oli hyvin vähän rahaa, mutta heillä oli kallisarvoinen elämän sanoma, mitä he antoivat vapaasti. (Apt. 3:6) He omistivat kaiken aikansa, tarmonsa ja omaisuutensa tuolle kaikkein tärkeimmälle työlle, Jumalan valtakunnan saarnaamiselle. (Apt. 4:32–35) He käyttivät samalla, totista ja käytännöllistä laupeutta osoittaen, näitä omaisuuksia auttaakseen todistajatovereitaan saarnaamaan jatkuvasti hyvää uutista. – Apt. 11:29; 2. Korinttolaiskirjeen 9. luku.

JEHOVAN TODISTAJAT OVAT NYTKIN KÄYTÄNNÖLLISIÄ

Jehovan todistajat tekevät samaa nytkin. He opiskelevat Jeesuksen jalkojen juuressa, niinkuin esimerkiksi Mariakin, jota Jeesus kiitti siitä, että hän etsi parempaa kuin Martta. (Luuk. 10:38–42) Hänen esimerkkinsä on käytännöllinen, ja sitä voidaan noudattaa suurimmaksi menestykseksi näinä päivinä. Samalla kun Jehovan todistajat auttavat toisiaan ja hyvätahtoisia ihmisiä, niin kaikki heidän omaisuutensa on omistettu täysin hyvän uutisen levittämiselle maapallon joka kulmalle. He saarnaavat ponnekkaasti nykyään 127 kansassa. Ovatko jotkut näistä kristityistä vailla perheen aiheuttamia velvollisuuksia, niin että he voivat omistaa koko aikansa saarnaamiselle? He eivät pidäty itsekkäästi tekemästä sitä. Onko heillä rahaa? Se käytetään vapaasti ja vapaaehtoisesti lähetystyön tekemiseksi, Valtakunnansalien hankkimiseksi ja niiden kulujen peittämiseksi, joita heillä ja heidän työtovereillaan on varoituksen viemisessä joka maahan tänä lyhyenä aikana, ennenkuin Jumala ryhtyy toimintaan vanhan maailman yhteiskunnan poistamiseksi ja uuden maailman perustamiseksi. Onko heillä koteja? He eivät epäröi avata niitä Raamatun tutkistelujen pitämiseksi ympäristölleen, jotta voitaisiin saada mukava keskus Jumalan Sanan tärkeälle, mutta laiminlyödylle tutkimiselle. He eivät pelkää näiden kotien kuluvan siitä, että monet jalat kulkevat niihin sisään ja niistä ulos, kun kotia käytetään joka viikko, ei ainoastaan tutkistelukeskuksena, vaan myöskin niiden kokoontumispaikkana, jotka tulevat saarnaamaan hyvää uutista lähitienoolla. Onko heillä autoja? He eivät pelkää niiden joutuvan ennen aikojaan romuläjään siksi, että he matkustavat eristetyillekin maaseutualueille käydäkseen ihmisten luona, jotka haluavat tutkia Raamattua. He pitävät autojaan hyvin käytettyinä, jos he poikkeavat tieltään ottamaan mukaansa todistajatovereitaan Valtakunnansaliin, missä pidetään tutkistelu- tai palveluskokouksia.

Jehovan todistajat näkevät käytännölliset tulokset seurauksena tästä nyt omaksutusta menettelystä. He saavat käytetystä ajasta ihastuttavan palkinnon: nähdä toivon valon niiden silmissä, jotka murehtivat tänä hengellisen nälänhädän aikana. (Aam. 8:11; Hes. 9:4) He saavat lukea rahansa käytön johdosta raportteja siitä onnesta, mikä on viety ihmisille heidän omalta kynnykseltään maailman ääriin asti ulottuvalla alueella, kun nämä tarttuvat uudistettuun toivoon, kääntyvät pois alakuloisuudesta ja avuttomasta epätoivosta ja tulevat uuden maailman yhteiskunnan hyödyllisiksi kansalaisiksi. Heillä on hyvin käytettyjen kotiensa ja autojensa tähden todellisia ystäviä ja iloisia liittolaisia kaikkein arvokkaimpien Ystävien, Jehovan ja hänen valtaistuimelle asetetun Poikansa, ohella. – Mark. 10:29, 30; Luuk. 16:9.

Mutta etu saada osallistua Jehovan nimen kunniaansaattamiseen on yläpuolella kaikkien palkintojen. Jehova itse pitää sitä niin tärkeänä, että hän on kutsunut koko luomakunnan tarkkailijaksi. Hän on määrännyt sitäpaitsi mahtavien enkelten legioita pidättämään vihollisia, jotka haluaisivat pysähdyttää julistuksen. Jehovan todistajat ovat tosiaan löytäneet käytännöllisen, edistyksellisen elintavan tänä vanhasta maailmasta uuteen tapahtuvan siirtymisen aikana. Kohta, kun sovelletaan Kristuksen lunastusuhrista johtuvia parantamisen ja menestyksen ihmeellisiä siunauksia maan ihmisperheisiin, ei tarvita enää sairaaloita eikä leipäjonoja. Raamatun periaatteita sovelletaan täydelleen hallitukseen Jehovan hallitessa Kristuksen kautta. Sitten on kommunismi, diktatuuri, suru, orjuus ja sorto ainaisesti mennyt. – Ilm. 21:1–4; Jes. 25:6–8; 65:17–25.