Emme pidä elämäämme liian rakkaana

 1. Mitä Jeesus sanoi tapahtuvan seuraajilleen ”viimeisinä päivinä”?

JEESUS ennusti 1 900 vuotta käsittävässä pitkän tähtäimen ennustuksessaan kiihkeää vainoa uskollisille seuraajilleen viimeisinä päivinä. Hän varoitti: ”Teihin käydään käsiksi ja teitä vainotaan, luovutetaan synagogiin ja vankiloihin ja viedään kuninkaiden ja maaherrojen eteen minun nimeni tähden. Se koituu teille todistukseksi. . . . minä annan teille suun ja viisauden, jota kaikki teitä vastaan olevat yhdessäkään eivät pysty vastustamaan eivätkä kiistämään. Sitä paitsi jopa vanhemmat ja veljet ja sukulaiset ja ystävät luovuttavat teitä, ja he surmaavat teistä muutamia, ja te tulette olemaan kaikkien vihaamia minun nimeni vuoksi.” – Luuk. 21:12–17.

 2. a) Mistä nimenomaisista syistä kristityt eivät kärsi? b) Mutta mistä lähteestä voidaan vainoa odottaa?

² Jeesus ei sanonut näitä asioita seuraajiensa lannistamiseksi, vaan heidän varustamisekseen ennakolta. Hän käski heitä olemaan ’pelkäämättä’, sillä ”joka löytää sielunsa, tulee kadottamaan sen, ja joka kadottaa sielunsa minun tähteni, tulee löytämään sen”. (Matt. 10:31, 39) Kristityt eivät näin ollen ole aina siitä ajasta tähän asti olleet yllättyneitä eivätkä hämmentyneitä sen vastustuksen johdosta, jota he ovat kohdanneet siksi, että ovat seisoneet totuuden puolesta ja jaelleet hyvää uutista toisille. Mutta heidän kärsimisensä ei ole koskaan johtunut väärintekemisestä. ”Säilyttäkää käytöksenne hyvänä kansojen ihmisten keskuudessa”, kehotti Pietari heitä. ”Sillä riittää, että kuluneen ajan olette toteuttaneet kansojen tahtoa kulkiessanne irstaissa teoissa.” (1. Piet. 2:12; 4:3) ”Parempi on kärsiä sen takia että teette hyvää, jos Jumalan tahto sitä toivoo, kuin sen takia että teette pahaa.” (1. Piet. 3:17) Vastustuksen piti tulla suuren vastustajan Saatanan ja niiden taholta, jotka asennoituvat hänen puolelleen Jehovan palvelijoita vastaan. Paavali saattoi vahvistaa tämän omasta kokemuksestaan, kuten hän kirjoitti Timoteukselle: ”Kaikkia, jotka haluavat elää jumalista antaumusta osoittaen Kristuksen Jeesuksen yhteydessä, tullaan myös vainoamaan.” – 2. Tim. 3:12; 1:7, 8.

HENGELLISEN SODANKÄYNNIN ROHKEA KOHTAAMINEN

 3. a) Minkä syytöksen Saatana on esittänyt Jumalan palvelijoita vastaan? b) Mikä ratkaisu on jokaisen tehtävä, ja mikä tekee tämän ratkaisun vaikeaksi?

³ Raamatun viimeinen kirja ennusti myös, että vainoaminen jatkuisi lopun aikana. Ilmestyskirjan 12. luvun kertomus ilmaisee, että Saatana heitettiin taivaasta maahan ja että hän oli ”suuren vihan vallassa tietäessään, että hänellä on lyhyt aika”. (Ilm. 12:9, 12) Hän on aina väittänyt, että ihmisten vaikuttimena on itsekkyys eikä rakkaus Jumalaan ja että he hylkäisivät Jumalan, jos heidän elämänsä olisi vaakalaudalla. Saatanan ja hänen puolelleen asettuneiden aika on nyt loppumassa, joten hän kiihdyttää Jumalan palvelijoihin kohdistamaansa vastustusta käydessään sotaa heitä vastaan. Jokaisen on ratkaistava, kummalla puolella hän haluaa olla tässä kiistakysymyksessä ja palveleeko hän Jumalaa uskollisesti rakkaudesta tuli mitä tuli.

 4. Minkä ainesten ennustettiin osallistuvan hyökkäykseen tosi palvojia vastaan?

⁴ Saatana käyttää tiettyjä aineksia hyökätessään tosi kristittyjä vastaan. Yksi niistä, joka kuvaillaan Ilmestyksen 13:1, 6–8:ssa ”petona” eli poliittisena aineksena, ei ollut ainoastaan välineenä Kristuksen ja monien hänen seuraajiensa kuolemassa ensimmäisellä vuosisadalla, vaan sen nähtiin myös ennalta käyvän sotaa ”pyhiä” vastaan ja puhuvan ”Jumalaa vastustavaa pilkkaa” yrittäessään saada kaikkien kansojen tuen ja palvonnan viimeisinä päivinä. Väärän uskonnon järjestö, joka kuvataan sattuvasti ”Suureksi Babyloniksi” Ilmestyksen 17:5, 6:ssa ja jonka kuvataan myös ”olevan juovuksissa pyhien verestä ja Jeesuksen todistajien verestä”, tukee useasti tätä poliittista ”petoa” sen toiminnoissa. Nämä molemmat ainekset, poliittinen ja uskonnollinen, toimivat yhdessä Jeesuksen kuoleman aikaansaamiseksi samoin kuin apostoli Paavalin vangitsemiseksi juutalaisten kiihkoilijoitten luovuttaessa Jeesuksen Rooman valtiolle.

 5. a) Mitä avainasetta Saatana on käyttänyt nuhteettomuuden murskaamiseksi? b) Miten voimme olla vapaat pelosta?

⁵ Saatana on käyttänyt kautta vuosisatojen äärimmäistä uhkausta, avainasetta, väkivaltaisen kuoleman pelkoa, yrittäessään murtaa Jehovan palvelijoitten nuhteettomuuden. Useimmat ihmiset eivät tule liian huolestuneiksi eivätkä järkyttyneiksi vanhuuden saapumisesta lopulta tapahtuvan kuoleman odotuksineen, mutta saattavat tulla hyvin pelokkaiksi, jos välitön kuolema uhkaa, ja ovat taipuvaiset sovittelemaan tai tekemään mitä hyvänsä sen välttämiseksi. Saatana tietää tämän hyvin. Mutta meidän tulee muistaa Jeesuksen uskollinen vaellus, että hän oppi kuuliaisuuden siitä mitä hän kärsi ja että hän osoitti uskollisuutensa kuolemaankin asti. Heprealaisille 2:14, 15 sanoo, että ”hän kuolemallaan tekisi tyhjäksi sen, jolla on kuoleman aiheuttamiskeinot, se on Panettelijan, ja vapauttaisi kaikki ne, jotka kuoleman pelosta olivat orjuuden alaisia koko elämänsä ajan”. Me emme halua olla orjuudessa kuoleman pelosta. Meidän pitäisi sen sijaan panna luottamuksemme Jehovaan ja olla valmistautuneet kohtaamaan mitkä koetukset hyvänsä, jotka saattavat tulla, Paavalin ja muiden menneitten aikojen uskon miesten tavalla.

 6. Minkä erinomaisen esimerkin uskollisuudesta löydämme Danielin 3. luvusta, ja miten Jehova toi vapautuksen?

⁶ Kolme heprealaista, jotka olivat vankeudessa Babylonissa, olivat tätä lajia eivätkä pitäneet elämäänsä liian rakkaana; he olivat haluttomia sovittelemaan, vaikka se saattoi merkitä heidän kuolemaansa. Kun heitä varoitettiin, että heidät heitettäisiin tuliseen pätsiin, jos he eivät kumartuisi kuningas Nebukadnessarin pystyttämän kultaisen kuvapatsaan edessä, niin he vastasivat rohkeasti: ”Meidän Jumalamme, jota me palvelemme, [voi] kyllä pelastaa meidät tulisesta pätsistä, ja hän pelastaa myös sinun kädestäsi, kuningas. Ja vaikka ei pelastaisikaan, niin tiedä se, kuningas, että me emme palvele sinun jumaliasi.” Kertomus osoittaa, että nuo miehet pelastettiin pätsistä, eikä yksikään hius heidän päästään kärventynyt eikä heissä ollut edes tulen käryä. – Dan. 3:17, 18, 27.

 7. a) Millaista asennetta Jeesus ilmaisi, kun häntä herjattiin ja uhattiin kuolemalla? b) Miksi Jehova salli tappaa hänet?

⁷ Jeesuskin oli silmätysten kuoleman kanssa taivaallisen Isänsä palveluksessa. Eräässä tilaisuudessa häntä Nasaretin synagogassa kuuntelevat täyttyivät vihasta siinä määrin, että he veivät hänet erään vuoren jyrkänteen reunalle aikoen heittää hänet alas, mutta eivät onnistuneet. (Luuk. 4:28–30) Kuitenkin tuli aika hänen kuolla Jehovan tarkoituksen toteutumiseksi. Tällöin ylipapit pilkkasivat häntä sanoen: ”Hän on pannut luottamuksensa Jumalaan; pelastakoon Hän nyt hänet, jos Hän hänet haluaa, sillä hän sanoi: ’Minä olen Jumalan Poika.’” (Matt. 27:43) Mutta Jumala ei estänyt Jeesuksen kuolemaa. Itse asiassa ”Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme”, mutta ”hänen haavainsa kautta me olemme paratut”. (Jes. 53:6, 5) Siten hän kuolemalla uskollisena aikaansai lunastajana ja ihmisperheen lunnaina vieläpä enemmän kuin koko muulla maanpäällisellä palveluksellaan. (Mark. 10:45) Hänen noudattamansa uskollinen vaellus ei ollut helppo, mutta hän ei pitänyt elämäänsä liian rakkaana, vaan oli halukas antamaan sen uhriksi ihmiskunnan puolesta. (1. Tim. 2:5, 6) Kärsiessäänkään hän ei uhannut eikä herjannut ketään. Pietari lausui: ”Kristuskin kärsi teidän puolestanne jättäen teille mallin seurataksenne tarkoin hänen askeleitaan.” – 1. Piet. 2:21–24.

USKOLLISUUS KUOLEMAAN ASTI

8, 9. a) Millainen valta Jeesuksella on nyt? b) Miksi meidän ei pitäisi pelätä koettelemusten edessä?

⁸ Kun Jeesus oli todistanut uskollisuutensa kuolemaan asti, niin Jehova herätti hänet henkielämään taivaissa, missä hänellä on mahdollisuus ’tehdä Saatana tyhjäksi’ sinä, joka on käyttänyt sekä uhkausta että väkivaltaisen kuoleman toimeenpanoa yrittäessään hallita ihmiskuntaa ja murtaa vanhurskasten uskon. (Hepr. 2:14) Jeesus neuvoi opetuslapsiaan Andreasta ja Filippusta: ”Joka on mieltynyt sieluunsa, tuhoaa sen, mutta joka vihaa sieluaan tässä maailmassa, on varjeleva sen ikuiseen elämään.” (Joh. 12:25) Elämämme rakastaminen siis kohtuuttomasti haluten varjella sitä hinnalla millä hyvänsä voi merkitä ikuisen elämän toiveemme menetystä. Mutta kun emme ole asiattomasti huolissamme, jos meitä uhataan pakottaa sovittelemaan uskossamme, niin se voi merkitä sen toiveemme varjelemista, että saamme ikuisia siunauksia Jehovan uudessa järjestelmässä.

⁹ Meidän on hyvä muistaa, että koska Kristus ”itse on kärsinyt koetukselle pantuna, hän kykenee tulemaan niiden avuksi, jotka pannaan koetukselle”. (Hepr. 2:18) Jehova on myös luvannut antaa meille voiman kestää koetuksissa. (Ps. 55:17, 23; Jes. 35:4) Kristittyjä rohkaistaan siis, vaikka he odottavatkin vainoa. Kun he kärsivät siksi, että pitävät kiinni totuudesta, niin se ei aiheuta heille häpeää vaan päinvastoin iloa siksi, että he voivat häväistyinä pysyä lujina tavalla, joka tuottaa kunniaa Jehovan nimelle. – 1. Piet. 4:12–14.

10. a) Minkä Paavali ilmaisi kalleimmaksi itselleen? b) Millä tavalla Kristuksen seuraajat voivat olla voittajia?

¹⁰ Paavali sanoikin: ”En . . . pidä sieluani mistään syystä itselleni kalliina, jos vain voin viedä päätökseen juoksuni ja sen palveluksen, jonka sain Herralta Jeesukselta.” (Apt. 20:24) Samalla tavalla sanotaan Ilmestyksen 12:11:n ennustuksessa, että Kristuksen veljet voittavat Saatanan, vaikka hän syyttääkin heitä väärin Jumalan edessä: ”Ja he voittivat hänet Karitsan veren takia ja todistamisensa sanan takia, eivätkä he rakastaneet sieluaan kuolemankaan edessä.” Saatanasta saatu voitto ei siis käsitä ainoastaan hänen ”herrojen Herran ja kuningasten Kuninkaan” käsissä kärsimäänsä häviötä, vaan myös kaikkien niiden Jumalan uskollisten palvelijoiden moraalista voittoa, jotka osoittautuvat uskollisiksi kuolemankin uhatessa. (Ilm. 17:14; 20:1–4) Kristuksen seuraajat ovat voittajia ”Karitsan veren takia”, koska he luottavat hänen uhrinsa lunastavaan arvoon. He osoittautuvat voittajiksi myös ”todistamisensa sanan” takia, kun eivät anna sen vastustuksen säikähdyttää itseään, jonka tarkoitus on vaientaa Valtakunnan sanoman julistaminen.

11. Miten vaino voi todellisuudessa lisätä uskoamme ja onnellisuuttamme?

¹¹ Onko meillä tämä sama henki? Rakastammeko me Jehovaa niin paljon, ettemme kavahda kuolemaakaan, jos se on välttämätön uskollisuutemme todistamiseksi? Uskommeko me todella, että Jehova on niiden palkitsija, jotka hartaasti etsivät häntä, niin että me, vaikka kuolemmekin, tiedämme, ettemme ole joutuneet tappiolle, vaan meillä on toivo elämästä ylösnousemuksen kautta? Koska Jeesuksen seuraajien vihaaminen vainojen ohella kaikissa kansoissa on yksi niistä tunnusmerkeistä, jotka hän ilmoitti lopun ajasta, niin sen, että tämä nyt toteutuu, pitäisi todella vahvistaa uskoamme. (Luuk. 21:12) Meidän on hyvä muistaa Jeesuksen sanat: ”Onnellisia olette te, kun ihmiset minun tähteni soimaavat teitä ja vainoavat teitä ja puhuvat teistä valehdellen kaikenlaista pahaa.” (Matt. 5:11, 12) Niin, kun meillä on etu osoittaa uskomme koeteltua laatua koettelemuksissa, kun me säilytämme hyvän omantunnon Jumalan edessä, se voi todella olla meille ilon aihe. – Jaak. 1:2, 3.

VIHATUT SYYTTÄ

12. a) Mitä Pietari sanoi kristittyjen kärsimisestä? b) Mitä pulmia Jehovan todistajilla on eräissä maissa?

¹² Kristityt tietävät, että kun he kärsivät kristittyinä, niin se tapahtuu vanhurskauden tähden. Se ei johdu politiikkaan osallistumisesta eikä sekaantumisesta kapinalliseen salahankkeeseen tai mihinkään väkivaltarikokseen. Pietarihan kirjoitti: ”Älköön . . . kukaan teistä kärsikö murhaajana tai varkaana tai pahantekijänä . . . Mutta jos hän kärsii kristittynä, älköön hävetkö, vaan kirkastakoon jatkuvasti Jumalaa tässä nimessä.” (1. Piet. 4:15, 16) Kristityt eivät siis kohtaa vainoa minkään väärinteon takia tässä sukupolvessa, vaan päinvastoin siksi, että he noudattavat innokkaasti Jumalan käskyjä ja osallistuvat työhön todistuksen antamiseksi Jeesuksesta. (Ilm. 12:17) Ei ole sen tähden yllättävää, että yli neljässäkymmenessä niistä 210 maasta, joissa Jehovan todistajat ahersivat viime vuonna saarnaten Jumalan valtakuntaa, on työllä ollut esteitä tai vastustusta. Niinpä julkisia kokouksia on rajoitettu tai talosta taloon toimiminen on kielletty tai on kielletty antamasta laillista hyväksymystä työlle tai sallimasta määrätyn kirjallisuuden maahan tuontia tai on kielletty laillistamasta avioliittoja; onpa niitä, jotka puhuvat ”hyvää uutista” toisille, jopa suoraan kielletty toimimasta ja vangittu.

13. Miksi tosi kristityt ovat maailman vihaamia?

¹³ Jeesushan sanoi, että hänen seuraajansa ’tulisivat olemaan kaikkien kansojen vihaamia hänen nimensä vuoksi’. (Matt. 24:9) Tämä ei ole suinkaan pitänyt paikkaansa niistä, jotka ovat vain nimikristittyjä, jotka ovat ’maailman ystäviä’ ja kannattavat vanhan järjestelmän menettelyjä, olkootpa ne miten Raamatun periaatteitten vastaisia tahansa. (Jaak. 4:4) Mutta se pitää paikkansa niistä, jotka noudattamalla Jeesuksen käskyjä ilmaisevat, ’etteivät ole osa maailmasta’. Jeesus valmisti juuri ennen kuolemaansa seuraajiaan sen varalta, mitä oli tuleva, ja sen vastustuksen varalta, mitä he tulivat kohtaamaan ei ainoastaan sillä vuosisadalla, vaan myös viimeisinä päivinä, kun hän sanoi: ”Tätä minä käsken teitä tekemään, että te rakastatte toisianne. Jos maailma vihaa teitä, niin te tiedätte, että se on vihannut minua ennen kuin teitä. Jos olisitte osa maailmasta, niin maailma olisi mieltynyt omaansa. Mutta koska ette ole osa maailmasta, vaan minä olen valinnut teidät maailmasta, tämän vuoksi maailma teitä vihaa. Pitäkää mielessänne se sana, jonka minä sanoin teille: ei orja ole isäntäänsä suurempi. Jos ihmiset ovat vainonneet minua, niin he vainoavat teitäkin; . . . Mutta näin on, jotta heidän Laissaan kirjoitettuna oleva sana täyttyisi: ’He vihasivat minua syyttä.”’ – Joh. 15:17–25.

14. Millä tavoilla todistajia on eräässä maassa saatettu painostuksen alaisiksi?

¹⁴ Tämän vihan olemassaolo nykyaikana voidaan nähdä eri puolilta maailmaa tulleista raporteista. Eräässä espanjaa puhuvassa maassa olevat todistajat raportoivat: ”Meitä vastaan käydään kampanjaa kaikilla rintamilla, radiossa, televisiossa, sanomalehdistössä, työkeskuksissa, sairaaloissa, kaduilla, kouluissa, jopa korttelista kortteliin. Suurella osalla ystävistä ei ole työtä. Olemme kuin israelilaiset Egyptissä. Me kannustamme ystäviä jatkamaan hyvän uutisen viemistä, koska yksikään demoni tai ihminen ei kykene pysähdyttämään heitä.” Mutta veljet kohtaavat ankaria vaikeuksia. Vanhemmat ovat joutuneet olemaan vankilassa kolmesta kuukaudesta vuoteen saakka, koska heidän lapsensa ovat kieltäytyneet osallistumasta lippuseremonioihin. He ovat uskollisesti noudattaneet niiden kolmen heprealaisen menettelyä, jotka mainitaan Danielin 3. luvussa. Tällaisia tapauksia on ollut ainakin tuhat. Lapset voidaan lain mukaan ottaa pois vanhemmiltaan, jos tuomarit niin päättävät. Odottavia äitejä on pantu vankeuteen kaikenlaisten rikollisten seuraan, ja heidät on pakotettu jättämään pienokaiset kotiin, kun näitä äitejä on yritetty estää opettamasta lapsilleen Jumalan sanaa. – 2. Moos. 20:4, 5.

15. Mitä koettelemuksia ja vaikeuksia veljien on ollut kestettävä, ja miten he ovat vahvistuneet?

¹⁵ Erästä 57-vuotiasta veljeä syytettiin käännynnäisten tekemisestä ja sakotettiin 400 markalla. Eräs 19-vuotias sisar tuomittiin samasta syystä kuukaudeksi kuritushuoneeseen. Useita on syytetty sekaantumisesta Yhdysvaltain salaiseen tiedotuspalveluun vihan lietsomiseksi heitä vastaan. Veljiä pidätetään usein siksi, että he pitävät ”laittomia kokouksia”; joskus pidätys suoritetaan tällaisen syytöksen perusteella myöhään illalla, kun jokainen kodissa on nukkumassa. Joitakuita on vangittu, kun he ovat omantunnon syistä kieltäytyneet sotapalveluksesta. Monet ovat saaneet kärsiä lyöntejä tai heidät on pakotettu työskentelemään pitkiä päiviä pelloilla. Kolme veljeä tuomittiin kahdeksi vuodeksi vankilaan, koska he kieltäytyivät työskentelemästä tupakka-alalla omantunnon syistä. Hallitus ei salli Jehovan todistajien lasten käydä uskonnollista opetusta antavissa kokouksissa. Valtakunnansaleja on suljettu ja kristillisille kokouksille on pantu kaikenlaisia rajoituksia, niin että vastakiinnostuneet henkilöt ja nuoret eivät voi saada opetusta Jumalan sanasta. Veljet kirjoittavat sittenkin: ”Meidän on turvauduttava Jehovaan, Jumalaamme. Jehova rakastaa hellästi kansaansa ja osoittaa ihmeellisesti voimansa.”

16. Miksi veljet ovat olleet halukkaita uhmaamaan vankeutta, ja miten he ovat kääntäneet tilanteen Jehovan ylistykseksi?

¹⁶ Eräässä toisessa maassa, jossa työ on kielletty, jotkut veljet järjestivät matkan erääseen läheiseen maahan nauttiakseen konventin ohjelmasta. Mutta kun he palasivat, niin yhtätoista heistä lyötiin ja heidät heitettiin vankilaan kahdeksi päiväksi. Eräs siellä käynyt veli pidätettiin, kun hän saapui, ja hänellä ollut raamatullinen kirjallisuus takavarikoitiin. Kun hän oli ollut jonkin aikaa vankilassa, hänet lähetettiin lopulta pois maasta. Paikallinen televisioasema ilmoitti hänen lähtönsä edellisenä iltana, että kaikki uskonnot ovat vapaita tässä maassa, mutta luonnollisestikaan ei mainittu Jehovan todistajia. Seitsemän veljeä vangittiin muutamiksi kuukausiksi tässä maassa, mutta kierrosvalvoja raportoi: ”He saarnaavat ahkerasti hyvää uutista vankitovereilleen.” Tehtiin järjestelyjä näiden veljien auttamiseksi ruoalla, ettei heidän tarvinnut kärsiä ylettömästi vankeutensa aikana.

17. Miten väärä uskonto on yllyttänyt vangitsemaan eräitä veljiä?

¹⁷ Eräässä maassa, jossa uskonto on vaikuttanut voimakkaasti hallitukseen viime aikoihin asti, vangittiin kaksi erikoistienraivaajaa heidän saarnaamistyönsä takia. He sanovat, ettei maassa voida pitää lainkaan konventteja, ja valvontaa teillä on tiukennettu, joten mahdollisuudet ovat huonot kenenkään lähteä iloitsemaan konventista muuanne. Heiltä tulleessa kirjeessä sanotaan: ”Vaikka puhutaan jokaisen kansalaisen henkilökohtaisesta vapaudesta, joukko kristittyjä vangittiin juuri sen tähden, että he saarnasivat Raamatusta, mitä pidetään vihamielisyytenä kirkkoa kohtaan. Me saimme raportteja ainakin kolmelta seurakunnalta, joissa veljien ryhmiä vangittiin heidän palvellessaan talosta taloon, kokousten aikana ja kodeissaankin. Eräille tarjottiin vapaus, jos he olisivat maksaneet sakkoa siitä, että olivat saarnanneet asioita, jotka eivät ole kirkon opin mukaisia. He jäivät mieluummin vankilaan pitäen kunnianaan kärsiä Kristuksen tähden.”

18. Minkä kysymysten takia jotkut todistajat ovat rohkeasti uhmanneet lyöntejä ja vankeutta?

¹⁸ Taas eräässä toisessa maassa, jossa hallitus on kieltäytynyt tunnustamasta laillisesti työtä, veljet jatkavat raamatullista opetustyötään paljosta vastustuksesta huolimatta. Useita veljiä ja sisaria on lyöty kauheasti ja yli 500 on vangittu, koska he eivät ole sekaantuneet poliittisiin asioihin, eivät ostaneet poliittisia puoluekortteja eivätkä laulaneet poliittisia lauluja. Kun kierrosvalvoja vieraili eräällä voimakkaasti vastustavalla alueella, niin häntä lyötiin pahasti, kunnes hän pyörtyi, mutta sen jälkeen hän ei koskaan lakannut rohkaisemasta ja vahvistamasta veljiä. Kun hänelle sanottiin, että hänen täytyy maksaa sakkoa, niin hän selitti: ”Ne, jotka te olette sulkeneet lukkojen taakse kanssani, ovat minun kotini, ruokani ja veljeni, joten mistä minä saisin rahaa sakon maksamiseen?” Hirveitten uhkaustenkin edessä muuan näistä veljistä selitti: ”Mikä etu koetella uskoani ja nähdä ennustusten täyttyvän!”

19. Mitä uhkauksia lausuttiin, kun todistajat vapautettiin, mutta miten he ovat suhtautuneet niihin?

¹⁹ Lukkojen taakse teljetyistä 502:sta oli 124 naisia, joista 21 oli raskaana. Erään sisaren lapsi, joka syntyi vankilassa, sai tämän vainon johdosta sopivasti nimen ”Vaino”. Vankeutensa aikana veljet eivät saaneet tarpeeksi ruokaa paitsi omilta lapsiltaan, jotka toivat heille sitä. Kun heidät lopulta vapautettiin, niin heitä varoitettiin viljelemästä maataan. Heille sanottiin myös: ”Ei saa tapahtua, että kahden tai kolmen nähtäisiin olevan yhdessä samassa paikassa. Ei saa tapahtua, että teillä nähtäisiin olevan traktaatteja, kirjasia tai kirjoja tai että teidän nähtäisiin laulavan uskontonne lauluja. Ei saa tapahtua, että teidän nähtäisiin rukoilevan. Älköön suustanne kuultako Jehovan nimeä. Ei saa tapahtua, että teidän nähtäisiin pitävän kokouksia. Älkää kutsuko toisianne ’veljiksi’.” (Vrt. Dan. 6:7, 10.) Kaikesta tästä huolimatta veljet eivät hellittäneet eivätkä lopettaneet. He päättivät vain kokoontua pienissä ryhmissä eri aikaan ja eri päivinä. Kaikesta tällä alueella tapahtuvasta vainosta huolimatta on annettu tavatonta todistusta, kun ihmiset näkevät, että Jehovan todistajat eivät maksa pahaa pahalla niille, jotka vainoavat heitä. – Room. 12:17–21; 1. Kor. 10:13.

20. a) Miksi meidän ei tule pitää elämäämme liian rakkaana? b) Mitkä suurenmoiset odotteet ovat niiden edessä, jotka selviytyvät voittajina?

²⁰ Jehovalla on siis ympäri maailman uskollisia, sekä nuoria että vanhoja, jotka ovat osoittaneet uskollisuutensa ja antaumuksensa koetuksissa eivätkä ole pitäneet elämäänsä liian rakkaana kuoleman uhatessa. Kohtaammepa vastustusta perheen tai ystävien taholta tai väkivaltaistakin pahoinpitelyä muista lähteistä, niin tärkeätä on panna luottamuksemme Jehovaan. Vaikka yksilöt saattavat kuolla niin kuin Stefanus ja Paavali, niin Saatana ja hänen edustajansa eivät koskaan voi pyyhkäistä pois Jumalan kansaa. Ilmestyskirja ennustaa päinvastoin varmasti ”suuren joukon” Jehovan uskollisia palvelijoita, jotka pelastetaan turvallisesti läpi ”suuren ahdistuksen”, todistavan antaumuksensa Jumalalle suorittamalla hänelle pyhää palvelusta päivät ja yöt. Sen sijaan, että nyt pelkäisimme Saatanan tai kenenkään ihmisen vihaa, meidän tulee olla kiinnostuneempia Jehovan suosion säilyttämisestä eikä kuulua niiden joukkoon, jotka joutuvat Jumalan epäsuosion ”auringon” polttavien säteitten tai ”paahtavan kuumuuden” alaiseksi. Miten paljon parempi onkaan nauttia jatkuvasti sen Jumalan Karitsan hyödyllistä ohjausta, joka on luvannut paimentaa uskollista ihmiskuntaa ohjaten siihen kuuluvia elämän veden lähteille! Siellä ”Jumala on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistään”, kun nykyisen järjestelmän vaino ja viha on jäänyt kauas heidän taakseen. – Ilm. 7:14–17.