Siellä missä Jeesus kasvoi
Erään toimituskuntaan kuuluvan kertomana
TIBERIAKSEN linja-autoasemalla on matkustajia varten penkkejä siellä mihin bussit tulevat. Otettuamme selville, mihin Nasaretiin lähtevät bussit saapuvat, vaimoni ja minä istuuduimme. Odotimme innoissamme pääsyä paikkaan, missä Jeesus Kristus kasvoi yli 1 900 vuotta sitten. Tiedusteltuamme lippujen ostoa vieressämme istuva nuori nainen vastasi: ”Matka maksetaan autossa.”
Muutaman minuutin kuluttua linja-auto saapui, ja siihen mennessä oli jo kerääntynyt melkoinen joukko odottamaan bussiin pääsyä. Bussiin noustuamme katsoimme jälleen karttaamme ja huomasimme, että Nasaret on noin 30 kilometrin päässä ja että ohittaisimme Kaanan matkan varrella. Miten merkityksellisiä paikkoja kristityille! Olimme vuosien varrella usein puhuneet Israeliin lähtemisestä. Ja sitten viime keväänä meille avautui siihen tilaisuus, ja nyt olimme täällä!
Täksi päiväksi ei ollut järjestetty mitään kiertomatkoja tilausbussiryhmälle, jonka mukana matkustimme. Tiesimme, että seuraavana päivänä ryhmä ajaisi Nasaretin kautta, mutta halusimme olla siellä pitempään, minkä vuoksi nousimme aamulla paikalliseen bussiin täällä lähellä Galileanmerta. Olimme usein ajatelleet, millaista oikein mahtoi olla se alue, missä Jeesus kasvoi ja vietti suurimman osan maallisesta elämästään.
MATKALLA NASARETIIN
Lähdettyämme Tiberiaksesta bussi pysähtyi usein ottamaan lisää matkustajia. Pian oli jäljellä vain seisomatilaa. Galileanmeri on yli 200 metriä merenpinnan alapuolella. Nasaret sen sijaan on 360 metriä merenpinnan yläpuolella. Niinpä tie nousi jyrkästi ylöspäin muutaman ensimmäisen kilometrin matkalla, kun jätimme Galileanmeren taaksemme. Matka ei totisesti ollut helppo, ajattelimme, jos täytyi kävellä, niin kuin Jeesuksen ja hänen apostoliensa täytyi. Kuinka oudolta tuntuikaan pitkän nousun jälkeen nähdä kilpi, jossa luki ”MERENPINNAN TASO”!
Nautimme ihmisten tarkkailemisesta. Näimme arabimiehiä pitkät valkoiset päähineet päässään, maataloustyöläisiä työvaatteissaan ja israelilaissotilaita univormuissaan, ja monet viimeksi mainituista olivat naisia. Pian tiemme kulki tasaisena hedelmällisessä laaksossa. Kun tulimme Taaborin tienristeykseen, voimme nähdä tämän kuuluisan vuoren noin kymmenen kilometrin päässä etelässä. Tiesimme, että sen on täytynyt olla hyvin tuttu Jeesukselle, ja ehkä hän on kiivennyt sille. Taabor sijaitsee vain noin kahdeksan kilometriä kaakkoon Nasaretista, ja se hallitsee maisemaa laajan ja kauniin Jisreelinlaakson (kutsutaan myös Esdrelonin tasangoksi) itäpäässä.
Mutta me jatkoimme matkaamme kohti lounasta, jota kautta kulkee suorempi tie Nasaretiin. Kun linja-auto pysähtyi Kaanassa jättämään matkustajia pois ja ottamaan heitä lisää, meidän teki mieli jäädä pois ja lähteä katselemaan kylää, mutta harras halumme päästä Nasaretiin esti meitä. Linja-auto kulki nyt vuoristoisemman alueen halki. Ajettuamme noin kuusi kilometriä Kaanasta tulimme ensiksi uuteen Nasaretiin, nykyaikaiseen täysin juutalaiseen kaupunkiin. Lopulta laskeuduimme vanhaan Nasaretiin.
KAKSI NASARETIA
Hämmästyimme löytäessämme kaksi eri kaupunkia, joista kumpikin oli melko suuri! Saimme tietää, että vanha Nasaret on suurin puhtaasti arabikaupunki Israelissa ja että siellä on noin 40 000 asukasta – melkoinen kasvu entisajoista. Todellisuudessa Nasaretin ennen vanhaan on täytynyt olla hyvin vähäpätöinen.
Kaupunkia ei mainita Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa eikä Talmudissa eikä sitä mainitse myöskään ensimmäisen vuosisadan juutalainen historioitsija Flavius Josephus, joka kertoo 45 muusta Galilean kaupungista kirjoituksissaan. Ja se, että Galilean väestökin halveksi sitä, ilmenee siitä, mitä Natanael, josta tuli yksi Jeesuksen apostoleista, sanoi: ”Voiko Nasaretista tulla mitään hyvää?” (Joh. 1:46) Eräs 1800-luvulla Nasaretissa käynyt arvioi sen väkiluvun noin 3 000:ksi ja vakuutti: ”Se on nyt suurempi ja vauraampi kuin koskaan aikaisemmin historiansa aikana, ja se laajenee edelleen.”
Suurin kasvu on tapahtunut viime vuosina. Vuodesta 1950 Nasaret on kaksinkertaistunut kooltaan. Mutta nyt kukkuloilla on myös uusi Nasaret (Nazerat Illit), joka oli juuri jäänyt itäpuolelle. Tässä uudessa juutalaisessa Nasaretin kaupungissa, jota alettiin rakentaa vuonna 1957, on noin 20 000 asukasta. Se on ilmeisesti vauraampi näistä kahdesta kaupungista.
YSTÄVÄLLISTÄ VÄKEÄ
Noustuamme linja-autosta lähdimme Nasaretin vanhimpaan osaan. Tulimme niin sanotulle ”Marian kaivolle”. Nyt täällä on kirkko. Mutta koska se on ilmeisesti ainoa kaivo Nasaretissa, niin ehkä Jeesuksen äiti Maria haki juuri siitä vettä perheelleen.
Kun jatkoimme matkaamme, eräs liikettään avaamassa oleva parturi tervehti meitä englanniksi. (Olimme huomanneet, että Israelissa monet puhuivat sujuvasti englantia.) Kun pysähdyimme juttelemaan hänen kanssaan, hämmästyimme hiukan saadessamme tietää, että hän oli kristitty; kaikki arabit, joita olimme siihen mennessä tavanneet Israelissa, olivat muhamettilaisia. ”Puolet Nasaretin arabeista on kristittyjä ja puolet muslimeja”, hän selitti. Hän nyökkäsi viereiseen liikkeeseen päin ja sanoi: ”Hän on muslimi, mutta me tulemme hyvin toimeen toistemme kanssa.” Parturi kutsui meitä helteestä sisään juomaan teetä, mutta koska halusimme nähdä enemmän aluetta, me peräänantamattomasti joskin vastahakoisesti kieltäydyimme.
Muutaman minuutin kuluttua olimme kapeiden kiemurtelevien katujen muodostamassa labyrintissa, ja katujen keskustassa oli ura, jota myöten aasit kävelivät. Kadun kummallakin puolella oli avoimia kauppoja, joissa oli myytävänä kaikkea kuviteltavissa olevaa – joidenkin kauppojen ulkopuolella riippui myytävänä olevia vaatetavaroita ja erään kaupan edessä riippui koukuissa vasta teurastettuja karitsoita! Katsellessamme, kun raskasta kuormaa kantava aasi tuli alas katua, tajusimme, että tällaiset näkymät olivat samankaltaisia kuin lähes 2 000 vuotta sitten Jeesuksen eläessä täällä.
Halusimme ostaa jotakin pureskeltavaa ja poikkesimme kauppaan, missä oli juuttisäkkejä täynnä kaikenlaisia houkuttelevan näköisiä pähkinöitä ja kuivattuja hedelmiä. Tyypillistä vieraanvaraisuutta osoittaen kauppias kutsui meidät istumaan ja juomaan kupillisen arabialaista kahvia. Kahvia juodessamme saimme tietää jotakin elämästä nykyajan Nasaretissa. Huomatessaan kiinnostuksemme Raamattua kohtaan paikalla ollut 18-vuotias kristitty arabi tarjoutui ystävällisesti näyttämään meille aluetta.
ANTOISA RAAMATULLINEN KESKUSTELU
Olimme kiinnostuneita löytämään erään Raamatun kertomuksen tapahtumapaikan. Kun Nasaretin asukkaat vihastuivat Jeesuksen opetuksesta, Raamattu sanoo, että he ”toimittivat hänet kiireesti kaupungin ulkopuolelle, ja he veivät hänet sen vuoren jyrkänteen reunalle, jolle heidän kaupunkinsa oli rakennettu, syöstäkseen hänet suin päin alas. Mutta hän meni heidän keskitseen ja jatkoi matkaansa.” (Luuk. 4:28–30) Julian, oppaamme, vei meidät kaupungin eteläpuolelle paikalle, missä tämän on oletettu tapahtuneen.
Olimme iloisia, kun Julian oli kiinnostunut Raamatusta. Hänellä oli englanninkielinen raamatunkäännös (Good News Bible), ja hän sanoi nauttivansa sen lukemisesta. Kävellessämme eteenpäin hän mainitsi, että eräs pappi Nasaretissa opetti, että Jeesus edellä mainitussa tilanteessa heitettiin alas jyrkänteeltä mutta että hänet yliluonnollisin keinoin tuotiin takaisin. Avasin Raamatun, joka oli mukanani, ja luimme tämän kohdan, jossa ei tietenkää sanota mitään sellaista tapahtuneen.
Sitten Julian teki meille kysymyksen. ”Olen kysynyt tätä monilta ihmisiltä”, hän sanoi, ”mutta en ole saanut siihen tyydyttävää vastausta. Oliko Jeesuksella veljiä ja sisaria?”
Etsin Raamatusta vastaukseksi Matteuksen 13:54–56:n. Siinä mainitaan nimeltä Jeesuksen veljet ”Jaakob ja Joosef ja Simon ja Juudas”. Sitten siinä sanotaan: ”Ja eivätkö hänen sisarensa ole kaikki meidän parissamme?” Lisäksi mainitsimme, että Raamattu sanoo selvästi, ettei Joosef ollut sukupuolisuhteissa Marian kanssa, ”ennen kuin hän synnytti esikoispoikansa”. – Matt. 1:25, katolinen Douay-käännös.
Julian myönsi, ettei Raamatussa ole katolista opetusta siitä, että Maria pysyi ikuisena neitsyenä. ”Ja kirkko opettaa muutakin sellaista, mitä Raamattu ei tue”, lisäsin. ”Esimerkiksi limbus, kiirastuli ja opetus siitä, että pahoja piinataan ikuisesti helvetintulessa.” Julian ymmärsi, että nämä kirkon opetukset eroavat siitä, mitä Raamattu opettaa. Olimme iloisia, kun hän sanoi uskovansa vain siihen, mitä hän lukee Raamatusta.
Olimme nyt ehtineet kaupungin laitamille. Täällä on tosiaan vuorenjyrkänne. Se voisi hyvinkin olla paikka, josta kaupungin miehet yrittivät heittää Jeesuksen alas. Julian ilmeisesti uskoi Jeesuksen olleen henkilö, joka asui Nasaretissa lähes 2 000 vuotta sitten. ”Mutta uskotko, että Jeesus on elossa ja voi toimia hyödyksemme nyt?” kysyin. ”Uskotko, että hän tekee mitään tämän maailman epämiellyttävän tilanteen muuttamiseksi, jossa viha ja ennakkoluulo vallitsevat niin yleisesti?”
Hän vastasi epäröimättä: ”Uskon.” Sitten hän viittasi raamatunkohtaan, joka puhuu tulevasta kuninkaasta, joka tuomitsisi köyhät puolueettomasti ja hallitsisi ihmisiä oikeudenmukaisesti. Etsin innostuneena Raamatusta Jesajan 11. luvun ja kysyin, oliko hänellä mielessä tämä kohta ja aloin lukea siitä: ”Vaan [hän] tuomitsee vaivaiset vanhurskaasti ja jakaa oikein oikeutta maan nöyrille; suunsa sauvalla hän lyö maata, surmaa jumalattomat huultensa henkäykseilä. Vanhurskaus on hänen kupeittensa vyö ja totuus hänen lanteittensa side.” – Jakeet 4, 5.
Jo lukiessani Julian keskeytti minut ja sanoi, että juuri tätä kohtaa hän tarkoitti. Mainitsin, että tämä on ennustus Messiaasta, Jeesuksesta. Sitten kiinnitin hänen huomionsa tämän luvun loppuosaan, jossa puhutaan Kristuksen hallinnon alaisuudessa vallitsevasta rauhasta. Siinä sanotaan muun muassa: ”Silloin susi asuu karitsan kanssa, ja pantteri makaa vohlan vieressä; vasikka ja nuori leijona ja syöttöhärkä ovat yhdessä, ja pieni poikanen niitä paimentaa. Lehmä ja karhu käyvät laitumella, niiden vasikat ja pennut yhdessä makaavat, ja jalopeura syö rehua kuin raavas. . . . Ei missään minun pyhällä vuorellani tehdä pahaa eikä vahinkoa, sillä maa on täynnä Herran tuntemusta, niinkuin vedet peittävät meren.” – Jakeet 6–9.
Tämä oli tuttu kohta Julianille. ”Pidän eniten tästä raamatunkohdasta”, hän sanoi. Sanoin hänelle, että minäkin olen pitänyt siitä kauan. ”Uskomme, että se saa lopulta kirjaimellisen täyttymyksen”, sanoin. ”Ja ne ihmeteot, joita Jeesus suoritti kauan sitten täällä Galileassa parantaessaan sairaita ja jopa herättäessään eloon kuolleita, olivat vain ennakkonäyte siitä, mitä Jeesus tulee tekemään kautta maailman Valtakuntansa hallinnon alaisuudessa.”
PAIKKOJA JOISSA JEESUS KÄVI
Olimme jo lähteneet takaisin Nasaretiin. Esimerkkinä Jeesuksen suorittamista ihmeteoista mainitsin sen, mitä tapahtui Nainin kaupungissa, ja sanoin: ”Siellä Jeesus herätti kuolleista lesken pojan.” (Luuk. 7:11–17) Osoitin kaakkoon Jisreelinlaakson suuntaan ja mainitsin: ”Nain-niminen kylä on yhä olemassa noin 8–10 kilometrin päässä täältä. Se on ilmeisesti samalla paikalla kuin Raamatussa mainittu kylä.”
Julian ei ollut käynyt siellä, mutta hän sanoi, että hän ja hänen ystävänsä olivat kävelleet Taaborinvuoren juurelle, joka ei ole kaukana Nainista. Tämä kiinnosti meitä, koska ajattelimme, että varmaan Jeesuskin nuorukaisena oli kävellyt sellaisiin lähellä Nasaretia oleviin paikkoihin. Nasaret sijaitsee korkealla kukkuloilla aivan Jisreelinlaakson yläpuolella, joten laaksoon ei ole pitkä matka. Julian kertoi, että eräänä aamuna hän ja eräät hänen ystävänsä lähtivät aikaisin Nasaretista, kävelivät Jisreelinlaaksoa Taaborinvuoren ohi lähelle Galileanmerta ja palasivat sitten takaisin kotiin – he tekivät koko matkan yhtenä päivänä! ”Olimme lopen uupuneita sinä iltana!” hän myönsi.
Tämä kokemus valaisi erästä puolta edellä mainitusta Nainia koskevasta Raamatun kertomuksesta. Kuinka niin? Luukkaan 7:1 sanoo, että kun Jeesus oli lopettanut kuuluisan vuorisaarnansa, hän ”meni Kapernaumiin”. Tuossa Galileanmeren pohjoisrannalla sijaitsevassa kaupungissa ollessaan hän paransi erään upseerin orjan. (Luuk. 7:1–10) Sitten jae 11 sanoo: ”Pian tämän jälkeen” tai niin kuin eräät vanhat käsikirjoitukset sanovat: ”Seuraavana päivänä hän kulki Nainiksi kutsuttuun kaupunkiin.” (Luuk. 7:11, New World Translation, alaviite, isotekstinen laitos) Se oli todella pitkä matka – runsaasti yli 30 kilometriä – Jeesuksen ja hänen kanssaan olevien kulkea yhtenä päivänä niin mäkistä maastoa. Sen tähden meistä oli merkittävää, että ihmiset nykyään voivat kävellä samaa vaikeakulkuista maastoa vielä pitemmän matkan.
Mainitsimme, että halusimme käydä Kaanan arabikylässä paluumatkallamme Tiberiakseen. Julian tarjoutui viemään meidät sinne ja halusi jopa maksaa bussimatkamme. Kaanassa Jeesus suoritti ensimmäisen ihmetekonsa muuttamalla veden viiniksi häissä, joissa hän oli siellä läsnä. (Joh. 2:1–11) Mutta on kyseenalaista, onko tämä Tiberiaksen ja Nasaretin välisen päätien varrella oleva Kaana juuri sen kylän paikka, joka mainitaan Raamatussa. Eräät todisteet puoltavat raamatulliseksi Kaanaksi paikkaa, joka on noin 15 kilometrin päässä pohjoiseen Nasaretista. Meistä oli joka tapauksessa kiinnostavaa kävellä tässä vanhassa kylässä, jota perinteisesti pidetään Jeesuksen ensimmäisen ihmeteon paikkana.
Kun tulimme takaisin päätien varteen, Julian pysäytti taksin, joka oli menossa Tiberiakseen. Kuljettaja oli viemässä pappia Autuuksienvuorella olevaan kirkkoon pitämään messua. Hyvästelimme Julianin ja hyppäsimme takaistuimelle. Kuljettaja pyysi meitä mukaansa tälle perinteiselle Jeesuksen vuorisaarnan pitopaikalle. Se on todella kaunis paikka Galileanmeren rannalla. Sillä välin kun pappi meni kirkkoon, me ja kuljettaja kävelimme aluetta ympäriinsä ja juttelimme.
Kuinka suurenmoista olikaan tavata jälleen Nasaretista oleva henkilö, joka keskusteli mielellään Raamatusta! Hän sanoi tavanneensa Jehovan todistajia aikaisemminkin ja käyneensä yhdessä heidän kokouksistaan Haifassa, jossa on Jehovan todistajien lähin seurakunta. Juteltuamme tunnin verran Raamatun kertomista ensimmäisen vuosisadan kristillisyyden piirteistä mies sanoi oma-aloitteisesti: ”Jakaisin mielelläni kirjallisuutta, joka selittäisi näitä totuuksia ihmisille.” Ja hän lisäsi: ”Uskon monien ihmisten Nasaretissa mielellään saavan tietoa näistä asioista.”
Pappi palasi, ja jo muutaman minuutin kuluttua jäimme pois autosta hotellimme edessä Tiberiaksessa. Miten antoisa tämä päivä olikaan ollut! Emme iloinneet ainoastaan siitä, että olimme nähneet alueen missä Jeesus kasvoi, vaan erikoisen kiitollisia olimme siitä, että olimme voineet osallistua samaan toimintaan, jota varten Hän tuli maan päälle – Jumalan valtakunnan hyvän uutisen kertomiseen toisille. – Mark. 1:38; Luuk. 4:43.
[Kuva s. 29]
Mahdollisesti tältä vuorelta Nasaretin miehet yrittivät heittää Jeesuksen alas