4. luku

Messiaanisen ”Palvelijan” muuttuminen

 1. Miten nykyisen sukupolven kuninkaat tulevat suhtautumaan Jehovan messiaanisen ”Palvelijan” vallannäytteeseen?

NYKYISEN ihmissukupolven kuninkaat tulevat ’tuijottamaan hämmästyksen vallassa’ näytöstä, jonka messiaaninen ”Palvelija” muuttuneessa asemassaan Jumalan järjestössä esittää. He sulkevat suunsa ja ovat vaiti, kun he havaitsevat sen pelkoa herättävän näytteen, joka todistaa Jehovan ”Palvelijan”, Messiaan, muuttumisen. – Jes. 52:13–15.

 2. Miksi messiaanisen ”Palvelijan” muuttuminen ei ole hyvä uutinen kansojen ”kuninkaille” eikä useimmille muille maapallon asukkaille?

² Messiaanisen ”Palvelijan” muuttuminen on erittäin tärkeä asia; muutoin Jehova ei olisi kiinnittänyt siihen erikoishuomiota profeettansa Jesajan välityksellä kahdeksannella vuosisadalla ennen ajanlaskumme alkua. Sen pitäisi olla todella hyvä uutinen jokaiselle maan päällä. Mutta se ei osoittaudu hyväksi uutiseksi kansojen ”kuninkaille”. Näiden poliittisten hallitsijoitten suhteenhan on kysymys joko siitä, että he pitävät kiinni poliittisesta vallastaan tai että Jehovan korotetun ”Palvelijan”, Jeesuksen Messiaan, taivaallinen valtakunta syrjäyttää heidät. Heitä ei miellytä sellainen ajatus, että kaikkia ihmisiä hallitseva parempi hallitus syrjäyttäisi heidät. Ei ole siksi outoa, ettei Jehovan itsensäuhranneen ”Palvelijan” muuttuminen Hänen huomattavimmaksi virkailijakseen kaikkeudessa ole heille hyvä uutinen! Ketkä muuten maapallon neljästä miljardista asukkaasta nykyään uskovat siihen hyvänä uutisena? Ketkä kaikista näistä miljardeista uskovat tähän hätkähdyttävään uutiseen, jota Jehovan kristityt todistajat nykyään julistavat kautta maailman?

 3. Mikä kysymys heräsi jo silloin, kun Jesajan ennustus merkittiin muistiin?

³ Kysymys tähän hämmästyttävään sanomaan uskomisesta heräsi jo kahdeksannella vuosisadalla ennen ajanlaskumme alkua, kun Jehova henkeytti Jesajan ennustamaan suurenmoisen muutoksen ”Palvelijan” tilassa. Sen tähden heti kun profeetta Jesaja on kertonut ”Palvelijan” asemassa tapahtuvasta ihmeellisestä muutoksesta, hän herättää kysymyksen: ”Kuka on uskonut siihen, mikä on meiltä kuultu? Ja kenelle Jehovan käsivarsi on paljastettu?” – Jes. 53:1, UM.

 4, 5. Mikä kysymys Jesajan ennustuksen suhteen heräsi ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla ja miksi?

⁴ Silloin kahdeksannella vuosisadalla ennen ajanlaskumme alkua koski kysymys sitä, oliko Jesajalle annettu ja hänen Israelin kansalle edelleen välittämänsä tieto tosi. Toteutuisiko Jehovan ”Palvelijaa” koskeva suuri muutos? Paljastuisiko ”Jehovan käsivarsi”, hänen mahtava suorituskykynsä, ja saisiko se julistetun tiedon osoittautumaan todeksi? Yli 760 vuotta myöhemmin heräsi kysymys siitä, oliko Jesajan ilmoittama tieto osoittautunut todeksi. Voitiinko jokaiselle ilmoittaa voittamattoman ”Jehovan käsivarren” saaneen aikaan sen täyttymisen? Onko Hänen ’käsivartensa’ paljastunut kaikkien ihmisten silmien nähtäväksi?

⁵ Kysymys tästä kaikesta heräsi täten ensimmäisellä vuosisadalla yleistä ajanlaskua Jeesusta Kristusta, Aabrahamin ja Daavidin Jälkeläistä, koskeneen kiistan vuoksi. Tämän tähden apostoli Paavali kirjoitti asiasta ja osoitti, että Jesajan kautta kuultu tieto oli toteutunut Jeesuksessa Kristuksessa, Jesajan 52:13:ssa ja 53:11:ssä mainitussa ”Palvelijassa”. Jeesuksen Kristuksen kirkastaminen taivaassa sen jälkeen, kun hän oli kärsinyt tavattomasti ihmisenä maan päällä, oli hyvä uutinen, evankeliumi. Mutta apostoli Paavali kirjoittaa viitaten erikoisesti omaan kansaansa: ”He kaikki eivät kuitenkaan ole totelleet hyvää uutista. Sillä Jesaja sanoo: ’Jehova, kuka on uskonut siihen, mikä on meiltä kuultu?’ Usko siis seuraa siitä, mikä on kuultu. Kuultu vuorostaan tulee Kristusta koskevan sanan välityksellä.” – Room. 10:16, 17.

 6. Mistä tosiasioista huolimatta pitää nykyäänkin paikkansa, että ”he kaikki eivät . . . ole totelleet hyvää uutista”?

⁶ Samoin voidaan sanoa nykyään. ”He kaikki eivät . . . ole totelleet hyvää uutista.” Näin on, vaikka Jehovan kristityt todistajat ovat käyttäneet yli 60 vuotta sen julistamiseen, että ”pakanain ajat” päättyivät vuoden 1914 syksyllä keskellä ensimmäistä maailmansotaa ja että Jehovan ”Palvelija” sai uuden korotuksen, kun hänet korotettiin messiaanisen Valtakunnan valtaistuimelle. (Hepr. 10:12, 13; Ps. 110:1, 2; Luuk. 21:24, KR; Ilm. 12:5–10) Nämä Jehovan todistajat ovat kiinnittäneet huomion niihin ylenpalttisiin todisteisiin, joita on vuodesta 1914 lähtien kerääntynyt todistukseksi tästä suurenmoisesta tosiasiasta. Hyvä uutinen Jehovan ”Palvelijan” messiaanisesta valtakunnasta on nykyään parempi uutinen kuin se oli 1900 vuotta sitten apostolien aikoina. Koska suhteellisen pieni osa maailman väestöstä on uskonut ”meiltä kuultuun” eli siihen, mitä olemme julistaneet, voidaan totuudenmukaisesti sanoa: ”He kaikki eivät . . . ole totelleet hyvää uutista.” Tämä selittää ihmismaailman murehduttavan tilan nykyään.

ALKU ILMAN LUPAAVIA TULEVAISUUDEN ODOTTEITA

 7, 8. a) Mihin Jehova lähetti Poikansa täyttääkseen Jesajan henkeytetyn ennustuksen? b) Miten Jesajan 53:2 kuvailee, millainen alku Jumalan Pojalle annettaisiin ihmisenä?

⁷ Se, mitä profeetta Jesaja avauskysymykset esitettyään alkaa nyt kertoa 53. luvussa, vaati Jehovan ”Palvelijan” olemista täällä maan päällä jonkin aikaa. Jehova tiesi sen, ja määräaikanaan hän lähetti luotettavimman Poikansa taivaasta syntymään meidän sukuumme ja tulemaan ihmisluomukseksi, mieheksi, naisen pojaksi. Sitä paitsi Jehova antoi tälle siirtämälleen Pojalle niin alhaiselta ja huonolta näyttävän alun, ettei vaikuttanut todennäköiseltä, että hän koskaan yltäisi niin pitkälle, että Jehovan ”Palvelijaa” koskeva loistava ennustus täyttyisi hänessä. Niinpä Jesaja selittää syyn avauskysymyksiinsä sanomalla seuraavaksi:

⁸ ”Ja hän nousee esiin kuin varpu [tarkkailijan] eteen ja kuin juuri vedettömästä maasta. Ei ole hänellä ylvästä muotoa eikä loistoa; ja kun me näemme hänet, hän ei näytä siltä, että me haluaisimme häntä.” – Jes. 53:2, UM.

 9. Miten piti paikkansa, että alku, joka Jeesukselle annettiin ihmisenä, oli vähäinen?

⁹ Ikään kuin ”varpu”, taimi eli vesa, hän tulee esiin, ikään kuin vedestä riippuvainen ”juuri” kuivasta, kulottuneesta, paahtuneesta maasta. Ajattelehan sitä! Eikö niin vähäisen alun antaminen maan päällä ihmisenä olisi suuri nöyryytys Jehovan ”Palvelijalle”? Mutta juuri sellainen oli Jeesuksen Kristuksen maallinen alku. Riippumatta siitä, oliko tuolloin vuonna 2 eaa. tunnettuja, suuresti arvostettuja perheitä, jotka olivat kuningas Daavidin kuninkaallista sukua, Jeesus syntyi juutalaisesta neitsyestä, joka avioitui syrjäisestä galilealaisesta Nasaretin kaupungista olevan vaatimattoman puusepän kanssa. Kun Maria synnytti esikoispoikansa Jeesuksen, hän oli tallissa Betlehemin kaupungissa ja hän pani vastasyntyneen lapsen seimeen. He olivat käymässä Betlehemissä ja totesivat kaupungissa olevan niin paljon muita, jotka olivat tulleet henkikirjoitettaviksi keisarin säädöksen mukaisesti, ettei heille riittänyt tilaa majatalosta.

10. Miten kävi niin, että Jeesus kasvoi aikuiseksi Nasaretissa, ja mikä vaikutus sillä oli ihmisten asenteeseen häntä kohtaan?

¹⁰ Kun Maria ja hänen puuseppä-aviomiehensä Joosef olivat asettuneet asumaan taloon Betlehemissä, heidän täytyi paeta Jeesuksen elämän varjelemiseksi, koska kuningas Herodes Suuri oli määrännyt sotilaat surmaamaan Betlehemistä kaikki kaksivuotiaat ja nuoremmat poikalapset. Kun he palasivat pakolaismaasta Egyptistä, he eivät palanneet kotikaupunkiinsa Betlehemiin, vaan asettuivat asumaan vähäpätöiseen galilealaiseen Nasaretin kaupunkiin. Siellä Jeesus kasvoi aikuiseksi, ja hänestä tuli puuseppä kasvatusisänsä Joosefin tavoin. Niinpä oli luonnollista, että kun Jeesuksen myöhemmin ilmoitettiin olevan tästä kaupungista, eräs Messiasta etsivä kysyi: ”Voiko Nasaretista tulla mitään hyvää?” Myös erään väittelyn kuluessa tehtiin kysymys: ”Ei kai nyt Kristus tule Galileasta?” Ja esitettiin haaste: ”Tutki ja näe, ettei profeettaa herätetä Galileasta.” – Joh. 1:46; 7:41, 52.

11. Millä tavalla osoittautui todeksi, että Jehovan ”Palvelijalla”, Jeesuksella Kristuksella, ei ollut ”ylvästä muotoa” eikä ”loistoa”?

¹¹ Jeesuksen maalliset juuret eivät siis näyttäneet olevan oikeassa maaperässä paikan ollessa kysymyksessä. Vaikka hän syntyi täydelliseksi ihmiseksi Jumalan hengen ihmeellisestä vaikutuksesta, hänen vaatimattomat siteensä Daavidin kuninkaalliseen sukuun eivät antaneet hänelle ”ylvästä muotoa” niiden silmissä, jotka odottivat majesteettisella Messiaalla olevan hyvin vaikuttava tausta maailmallisten mittapuitten mukaan. Jeesuksessa ei ilmennyt myöskään mitään ulkonaista ”loistoa”, suurellista esiintymistä, niin että hän siten olisi korostanut kuninkaallisia siteitään ja laillista oikeuttaan Jerusalemissa olevaan Daavidin valtaistuimeen. Jeesus tiesi, että hän oli taivaasta lähetetty Jehovan ”Palvelija” ja että hänet oli tehty ”vähän alhaisemmaksi jumalankaltaisia” (UM), tilapäisesti ”vähän enkeleitä alhaisemmaksi” ja että kun hän palaisi takaisin taivaaseen, olisi Jumalan aika täyttää Psalmi 8:6 ja kruunata hänet ”kirkkaudella ja kunnialla” ja alistaa hänen alaisuuteensa ”tuleva asuttu maa”. – Hepr. 2:5–9.

12. a) Mikä ilmaisee, ettei Jeesuksen ruumiillinen ulkomuoto tehnyt hänestä poikkeuksellista? b) Mitä sellaista sitten oli hänen ulkonäössään, minkä vuoksi juutalaiset uskonnolliset johtajat eivät halunneet häntä?

¹² Pyhä Raamattu ei esitä henkeytettyä kuvausta Jeesuksen täydellisestä ruumiillisesta ulkomuodosta, mutta ilmeisesti hän ihmisenä saattoi käydä aivan tavallisesta miehestä. Siksi hän voi mennä Jerusalemiin tuntemattomana, niin että häntä ei tunnettu väkijoukosta. (Joh. 7:9–13) Niin komea mies kuin Jeesus Kristus olikin, niin nimenomaan se, mitä hän edusti ja mitä hän saarnasi ja opetti, sai hänet näyttämään erilaiselta ihmisten silmissä. Yleinen mielipide hänestä oli jakautunut: ”Ihmisjoukoissa supateltiin hänestä paljon. Jotkut sanoivat: ’Hän on hyvä mies.’ Toiset sanoivat: ’Ei ole, vaan hän eksyttää ihmisjoukkoa.’ Kukaan ei tietenkään juutalaisten pelosta puhunut hänestä julkisesti.” Mistä sellainen ”juutalaisten pelko” johtui? Ihmiset tiesivät, että Jeesus oli etsitty mies: ”Juutalaiset tavoittelivat häntä tappaakseen.” (Joh. 7:1, 12, 13) Tosiaan, muinaisen Jerusalemin juutalaisten uskonnollisten johtajien mielestä Jeesus Messias ei näyttänyt siltä, että ”me haluaisimme häntä”.

13. a) Miten juutalaiset uskonnolliset johtajat ensimmäisellä vuosisadalla tekivät Jeesuksen hyvin epämiellyttäväksi sekä juutalaisille että pakanoille? b) Mikä heidän tarkoituksensa oli?

¹³ Ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla juutalaiset uskonnolliset johtajat, jotka harjoittivat sen ajan juutalaisuutta, ohjasivat yhteisen kansan uskonnollista ajattelua. He saivat ihmiset suhtautumaan asioihin samalla tavalla kuin he itse suhtautuivat niihin. Juuri nämä uskonnolliset johtajat nimittivät Jeesusta viininjuojaksi, veronkantajien ja syntisten ystäväksi. (Matt. 11:19; Luuk. 7:34; 19:1–7) Juuri nämä uskonnolliset johtajat syyttivät Jeesusta maaherra Pontius Pilatuksen edessä jumalanpilkkaajaksi, vääräksi Kristukseksi ja Rooman valtakuntaa vastaan kapinoivaksi ja myöhemmin myös ”petkuttajaksi”. (Matt. 27:11–26, 62–64) Tällä tavalla Jeesus tehtiin mahdollisimman epämiellyttäväksi suuren yleisön, sekä juutalaisten että pakanoitten, silmissä. Ne, jotka hallitsivat yleistä mielipidettä, eivät suoneet hänelle lainkaan kauneutta. Tämän tarkoitus oli murskata kaikki yleisön mielistyminen häneen tosi Messiaana, Aabrahamin ja kuningas Daavidin Jälkeläisenä. Vain pieni juutalainen jäännös näki Jeesuksessa tosi Messiaan kauneuden.

VASTENMIELISEN ULKOMUODON AIKAANSAAMINEN

14. Miten Jesajan 53:3 edelleen kuvailee sitä, kuinka Jehovan ”Palvelijaa” kohdeltaisiin?

¹⁴ Sitä, missä määrin Jeesusta Kristusta lihan mukaan halvennettiin oman kansansa keskuudessa, kuvaillaan edelleen Jesajan ennustuksessa, joka koskee Jehovan ”Palvelijaa”: ”Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet.” – Jes. 53:3.

15, 16. Ketkä ’ylenkatsoivat’ Jeesusta ja ’hylkäsivät’ hänet ja miksi?

¹⁵ Saadaksemme tämän Jehovan ”Palvelijaa” koskevan ennustuksen sopimaan tosiasioihin kysymme: ketkä ylenkatsoivat Jeesusta ja hylkäsivät hänet? Kertomus sanoo, että yhteinen kansa kuunteli Jeesusta halukkaasti aina hänen maallisen elämänsä viimeiseen viikkoon asti: ”Ja suuri ihmisjoukko kuunteli häntä mielellään.” (Mark. 12:37) Mutta fariseusten ja ylipappien kokouksessa sanottiin: ”Eihän yksikään hallitusmiehistä tai fariseuksista ole uskonut häneen? Mutta tämä ihmisjoukko, joka ei tunne Lakia, on kirottua.” (Joh. 7:48, 49) Omavanhurskaat uskonnolliset johtajat ja heidän kannattajansa olivat niitä, jotka ylenkatsoivat Jeesusta ja hylkäsivät hänet; hehän karttoivat häntä paitsi hyökätessään häntä vastaan sanoin ja yrittäessään saada hänet kiinni sanoistaan ja saadakseen siten aihetta kohdistaa syytöksiä häntä vastaan omien suunnitelmiensa edistämiseksi. – Matt. 12:22–30; Mark. 12:13; Luuk. 11:53, 54; 20:20–26.

¹⁶ Ei ihme, että tällaisen uskonnollisen vaikutuksen alaisuudessa enemmistö Jeesuksen omasta kansasta saatiin ylenkatsomaan häntä ja hylkäämään hänet ja hänen seuraajansa, ikään kuin hän olisi ollut väärä profeetta, väärä Messias, vale-Kristus. Seuraus oli, että kävi niin kuin Johanneksen 1:10, 11 sanoo: ”Hän oli maailmassa, ja maailma tuli olemassaoloon hänen välityksellään, mutta maailma ei tuntenut häntä. Hän tuli omaan kotiinsa, mutta hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan.” Oli juuri niin kuin Jeesus sanoi oman kaupunkinsa asukkaille Nasaretin synagogassa Galileassa: ”Totisesti minä sanon teille, ettei yksikään profeetta ole tunnustettu kotiseudullaan.” (Luuk. 4:24) Hän sanoi myös: ”Ei ole profeetta vailla kunnioitusta muualla kuin kotiseudullaan ja omassa talossaan.” (Matt. 13:57; Mark. 6:4; Joh. 4:43, 44) Mutta ajattelehan, mitä ihmiset menettivät ylenkatsoessaan Jumalan ”Palvelijaa” ja hylätessään hänet!

17. Koska Jeesus itse ei ollut koskaan sairas, niin miten hän oli ”kipujen mies ja sairauden tuttava”?

¹⁷ Täydellisenä ihmisluomuksena, joka ei perinyt syntyessään syntiä ja heikkoutta, Jeesus ei sairastanut päivääkään maallisen elämänsä aikana. Ja kuitenkin Jesajan 53:3 oli sanonut: ”Hän oli . . . kipujen [kipuihin tarkoitettu, UM] mies ja sairauden tuttava.” Mutta nämä kivut eivät olleet hänen omiaan eikä sairaus ollut hänen omansa. Hän tuli terveellisestä taivaasta sairaaseen maailmaan, joka oli kipujen raatelema ja kaikenlaisten sairauksien, kuolemankin, tuttava. Hän tuli rakkaudellisen lääkärin kaltaisena. Hän paransi monet fyysisestä sairaudesta ja vapautti heidät ruumiillisista kivuista. Mutta erityisesti hän tuli vapauttamaan synnin painamat ihmiset heidän hengellisistä sairauksistaan ja vapauttamaan heidät tuomitsevan omantunnon tuskista. Hän ei kaihtanut ruumiillisesti sairastavia eikä hengellisesti sairastavia. Kun Jeesus majaili Jerikosta olevan veronkokooja Sakkeuksen luona ja auttoi hänet takaisin hengelliseen terveyteen, hän sanoi: ”Ihmisen Poika tuli etsimään ja pelastamaan sitä, mikä oli kadonnut.” (Luuk. 19:1–10) Kun juutalaiset kirjanoppineet ja fariseukset arvostelivat Jeesusta syömisestä veronkantajien ja syntisten kanssa, jotka etsivät hengellistä parannusta, hän sanoi: ”Ne, jotka ovat terveitä, eivät tarvitse lääkäriä, vaan ne, jotka ovat sairaita. En minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä katumukseen.” (Luuk. 5:27–32) Mutta juutalaiset ylipapit ja kirjanoppineet ja fariseukset pitivät Jeesusta sairaana, joka tarvitsi heidän uskonnollisia palveluksiaan.

18. a) Kenen kasvojen ”kätkemisestä” Jesajan 53:3 puhuu? b) Kuka ilmeisesti suorittaa ”kätkemisen” sen mukaan, mitä raamatunkäännösten vertailu osoittaa?

¹⁸ Jesajan 53:3:n ennustus sanoo Jehovan ”Palvelijasta” tässä suhteessa: ”Oli ikään kuin kasvot olisi kätketty meiltä.” (UM) ”Palvelijan” kasvot siis kätketään. Mutta kysymys on siitä, kuka suorittaa kätkemisen. Kätkeekö ”Palvelija” omat kasvonsa niin kuin lepratautinen, jota Mooseksen laki käski kätkemään kasvonsa ja huutamaan: ”Saastainen”? Sillä tavalla Youngin kirjaimellinen raamatunkäännös kääntää tämän kohdan sanoessaan: ”Ja kuin se, joka kätkee kasvonsa meiltä.” Mutta Rotherhamin Emphasised Bible sanoo: ”Niin, kuin se, jolta kasvot kätketään.” Kenen kasvot siis kätketään? Kätkeekö pahannäköinen omat kasvonsa? Vai kätkemmekö me kasvomme häneltä? Jos kätkemme, niin pahannäköinen tietäisi, että me kieltäydymme katsomasta häntä vastenmielisyyden takia tai ylenkatseen, halveksinnan takia. Uusi englantilainen Raamattu (The New English Bible) sanookin: ”Se, miltä ihmiset kääntävät pois silmänsä.” Suomalainen Kirkkoraamattu sanoo: ”Jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät.” Jerusalemin Raamatun (The Jerusalem Bible) mukaan kohta kuuluu: ”Mies, joka saa ihmiset verhoamaan kasvonsa.” Me tietysti voimme itse kätkeä pahannäköisen kasvot itseltämme vain kääntämällä päämme pois tai peittämällä silmämme.

19, 20. a) Oliko Jeesuksella mitään, minkä vuoksi kätkeä kasvonsa hämmentyneenä? b) Ketkä ’ylenkatsoivat’ häntä eivätkä häntä minäkään pitäneet”, ja millä tavoin he osoittivat tämän?

¹⁹ Mutta Jeesuksella Kristuksella ei ole mitään sellaista, minkä vuoksi olla häpeissään ja minkä vuoksi kätkeä kasvonsa meiltä hämmentyneenä. Hän katsoi ihmisiä silmiin. (Mark. 3:5; 10:21) Hänen vastustajansa ja vihollisensa kieltäytyivät katsomasta häneen suosiollisesti ja tunnustamasta häntä ennustetuksi ”Palvelijaksi”, Jumalan Messiaaksi. Jesajan 53:3 sanookin edelleen: ”Hän oli . . . halveksittu, jota emme minäkään pitäneet.” Häntä ei pidetty Messiaana; hänellä ei katsottu olevan Messiaan kallisarvoista merkitystä. Hänet arvioitiin vain helposti myytävän orjan arvoiseksi. (2. Moos. 21:32) Kolmekymmentä hopearahaa, orjan hinta Israelissa, oli maksu, jonka Jerusalemin ylipapit tarjosivat Juudas Iskariotille hänen Mestarinsa Jeesuksen Kristuksen kavaltamisesta heille. (Matt. 26:14–16; 27:3–10) Sakarjan 11:12, 13:n ennustuksessa kolmeakymmentä hopearahaa sanotaan ivallisesti ”kalliiksi hinnaksi”, jonka arvoiseksi hengellinen paimen, kuten Jeesus Kristus, arvioitiin.

²⁰ Lisäksi kun uskonnolliset johtajat joutuivat tekemään valinnan provinssin tuomarin Pontius Pilatuksen edessä, he pitivät Jeesusta Kristusta vähempiarvoisena kuin rikollista ryöstäjää Barabbasta. He vaativat äänekkäästi maaherra Pontius Pilatusta päästämään tämän murhaajan heille vapaaksi tuona pääsiäispäivänä Jehovan ”Palvelijan”, Jeesuksen Kristuksen, sijasta. (Matt. 27:15–26) Mihin suurempaan äärimmäisyyteen olisi voitu mennä sen osoittamiseksi, kuinka paljon ne, jotka halusivat saada Jeesuksen Kristuksen pois tieltään, halveksivat häntä? Jeesusta Kristusta, Jehovan ”Palvelijaa”, ei siis ’pidetty minäkään’.

NE JOTKA TUNNUSTAVAT VASTUUNSA

21, 22. a) Mihin kansaan kuuluvilla Jesaja osoittaa olevan väärän asenteen Jehovan ”Palvelijaa” kohtaan? b) Mitä apostoli Pietari sanoi ”Israelin miesten” tehneen Jehovan ”Palvelijalle”?

²¹ Olemmeko panneet merkille, ketkä henkeytetty profeetta Jesaja sisällyttää tähän kaikkeen? Hän ei sano: ’Hän oli halveksittu, jota pakanat eivät minäkään pitäneet.’ Hän ei sano, että kasvojen kätkeminen koski pakanoita, ei-juutalaisia kansoja. Jesaja sanoo henkeytettynä, että kasvojen kätkeminen oli ”meiltä” (UM) ja että me ”emme [häntä] minäkään pitäneet”. (Jes. 53:3) Jesaja osoittaa, että tähän väärään asenteeseen ja menettelyyn Jehovan ”Palvelijaa” kohtaan osallistui Jesajan oma kansa. Jesaja tekee tässä tunnustuksen ikään kuin oman kansansa, Israelin kansan, puolesta. Sen tähden apostoli Pietari muutamia päiviä vuoden 33 helluntain jälkeen sanoi Salomon pylväskäytävässä Jerusalemin temppelissä olleelle palvojajoukolle:

²² ”Israelin miehet, miksi ihmettelette tätä [Pietarin ja Johanneksen juuri suorittamaa ihmeparannusta], tai miksi tuijotatte meitä, ikään kuin olisimme omalla voimallamme tai jumalisella antaumuksellamme saaneet hänet [parannetun miehen] kävelemään? Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin Jumala, esi-isiemme Jumala, on kirkastanut Palvelijansa Jeesuksen, jonka te puolestanne luovutitte ja kielsitte Pilatuksen kasvojen edessä, kun hän oli päättänyt päästää hänet vapaaksi. Niin, te kielsitte sen pyhän ja vanhurskaan ja pyysitte, että teille lahjoitettaisiin murhamies, jota vastoin elämän Pääedustajan te tapoitte. Mutta Jumala herätti hänet kuolleista, minkä todistajia me olemme. Näin ollen sen vaikutuksesta, että uskomme hänen nimeensä, hänen nimensä on vahvistanut tämän miehen, jonka te näette ja tunnette, ja usko, joka tulee hänen kauttaan, on antanut miehelle tämän täyden terveyden teidän kaikkien nähden. Ja nyt, veljet, minä tiedän, että te toimitte tietämättömyydessä niin kuin teidän hallitusmiehennekin. Mutta tällä tavoin Jumala on täyttänyt sen, minkä hän ilmoitti etukäteen kaikkien profeettojen suulla, että hänen Kristuksensa kärsisi. Herätettyään Palvelijansa Jumala lähetti hänet ensin teidän luoksenne siunaamaan teitä kääntämällä kunkin pois pahoista teoistaan.” – Apt. 3:12–18, 26; Luuk. 23:18–25.

23. Miten pakanat liittyivät juutalaisiin sen osoittamisessa, kuinka vähän he arvostivat Jeesusta?

²³ On tietysti totta, että pakanat liittyivät juutalaisiin sen osoittamisessa, kuinka vähän arvoa he antoivat Jeesukselle. Matteuksen 27:27–31 kertoo: ”Sitten maaherran sotilaat veivät Jeesuksen maaherran palatsiin ja kokosivat hänen luokseen koko joukko-osaston. Ja he riisuivat hänet ja panivat hänen ympärilleen helakanpunaisen viitan, ja he punoivat kruunun orjantappuroista ja panivat sen hänen päähänsä ja ruokokepin hänen oikeaan käteensä. Ja he polvistuivat hänen eteensä ja tekivät pilaa hänestä sanoen: ’Päivää, juutalaisten kuningas!’ Ja he sylkivät hänen päälleen ja ottivat ruokokepin ja rupesivat hakkaamaan häntä päähän. Lopuksi, tehtyään hänestä pilaa, he riisuivat häneltä viitan ja panivat hänen päällysvaippansa hänen ylleen ja veivät hänet pois paaluun pantavaksi.”

24, 25. a) Mutta keiden esimerkkiä nuo pakanat tässä suhteessa seurasivat? b) Kuinka Jeesusta oli jo kohdeltu juutalaisen sanhedrinin edessä?

²⁴ Nämä pakanat kuitenkin vain seurasivat sitä esimerkkiä, jonka juutalaiset uskonnolliset johtajat olivat heille antaneet. Matteuksen 26:63–68 kertoo, mitä tapahtui sen jälkeen kun Jeesus kieltäytyi vastaamasta syytöksiin, joita monet todistajat tekivät häntä vastaan Jerusalemin juutalaisen sanhedrinin edessä, jonka puheenjohtajana oli ylimmäinen pappi:

²⁵ ”Niinpä ylimmäinen pappi sanoi hänelle: ’Minä vannotan sinua elävän Jumalan kautta sanomaan meille, oletko sinä Kristus, Jumalan Poika!’ Jeesus sanoi hänelle: ’Sinä itse sanoit sen. Mutta minä sanon teille: tästä lähin tulette näkemään Ihmisen Pojan istuvan voiman oikealla puolella ja tulevan taivaan pilvien päällä.’ Silloin ylimmäinen pappi repäisi päällysvaippansa ja sanoi: ’Hän on pilkannut Jumalaa! Mitä me enää todistajia tarvitsemme? Katso! Nyt olette kuulleet jumalanpilkan. Mikä on mielipiteenne?’ He vastasivat sanoen: ’Hän on ansainnut kuoleman.’ Sitten he sylkivät hänen kasvoilleen ja löivät häntä nyrkeillään. Toiset läimäyttivät häntä kasvoihin ja sanoivat: ’Profetoi meille, Kristus. Kuka se on, joka löi sinua?’”

26. Ketkä panivat alulle oikeudenkäynnin, joka saattoi Jeesuksen roomalaisen maaherran eteen?

²⁶ Jerusalemin sanhedrinin yöistunnon jälkeen oli varhain aamulla ylipappien ja kansan vanhinten kokous, jossa neuvoteltiin siitä, kuinka Jeesus, jonka sanhedrin oli tuominnut kuolemaan jumalanpilkkaajana, surmattaisiin. Ei pakanallisen hallitusviranomaisen, roomalaisen maaherran Pontius Pilatuksen vaatimuksesta, vaan omasta halustaan he päättivät luovuttaa Jeesuksen Pilatukselle ja esittää poliittisia syytöksiä häntä vastaan. – Matt. 27:1, 2.

27. Keiden käsissä Messias siis kärsi kaiken tämän huonon kohtelun tosiasioiden mukaan?

²⁷ Kukaan ei voi perustellusti kieltää, että Jesaja oli luonnollinen, ympärileikattu juutalainen. Hän ei henkeytetyssä ennustuksessaan todista syyttömäksi omaa kansaansa eikä ennusta, että hänen oma kansansa olisi vapaa syyllisyydestä Jehovan kärsivän ”Palvelijan” huonon kohtelun yhteydessä. Yhtenä oman kansansa jäsenenä Jesaja käyttää pronominia ”me” ennustaessaan tämän ”Palvelijan” päälle kasaantuvista häväistyksistä. Tämä merkittävä Jehovan ”Palvelija” oli määrä lähettää Jesajan kansan luo, ja historian tosiasiat osoittavat, että tämä ”Palvelija”, Messias, tuli Jesajan kansan luo Jehovan määräaikana. Profeetta Jesaja ennusti siitä, miten se kohtelisi messiaanista ”Palvelijaa”. Ja historialliset tosiasiat osoittavat, että myös pakanat menettelivät samoin. Siihen oli tärkeä syy, kuten Jesajan oma ennustus paljastaa.

28. Miksi Jeesuksen Kristuksen oli tarpeellista kokea kaikki tämä kärsimys ja häväistys?

²⁸ Tässä vaiheessa nousee melkein pakostakin mieleen kysymys: miksi Jehova antoi huomattavan ”Palvelijansa” joutua kaikkeen tähän kärsimykseen ja häväistykseen? Epäilemättä jotakin tärkeää piti tehdä. Oli ratkaistava kiistakysymys, joka vaati Kaikkivaltiasta Jumalaa sallimaan kaiken tämän kärsimisen. Ensiksikin Jeesus Kristus, joka lähetettiin ennustetun ”Palvelijan” ominaisuudessa, todisti, että hän voi kestää kaiken tämän kärsimisen ja häväistyksen, jopa tuskalliseen, häpeälliseen teloituspaalussa tapahtuvaan kuolemaan asti. Hän todisti, että hän voi olla täysin alistuvainen Jehova Jumalalle kaiken tämän kärsimisen alaisena valittamatta. Kaiken sen läpi hän pysyi täysin nuhteettomana, moitteettoman kuuliaisena ja uskollisena Suvereenille Herralle Jehova Jumalalle. Juuri tämän tärkeän asian hän todisti. Tämä oli merkittävin kiistakysymys, joka piti ratkaista tämän Jehovan ”Palvelijan” välityksellä.

29. a) Milloin aikaisemmin oli herännyt kiistakysymys, joka koski Jehovan palvelijoiden alistuvaisuutta, kuuliaista antaumusta ja uskollisuutta? b) Miksi kiistakysymys herätettiin Jobin yhteydessä?

²⁹ Kysymys Jehovan palvelijoiden ja palvojien alistuvaisuudesta, kuuliaisesta antaumuksesta ja uskollisuudesta oli herätetty selvästi ilmaistuin sanoin Job-nimisen miehen yhteydessä, vähän ennen profeetta Mooseksen syntymää 16. vuosisadalla eaa. Tämän kysymyksen teki niin vakavaksi kaikkeudessa se, että sen oli herättänyt taivaallinen henkipersoona, Jehovan päävastustaja Saatana Panettelija. Job ei ollut heprealainen, israelilainen eli juutalainen, mutta hän oli Jehovan, ainoan elävän tosi Jumalan, harras palvoja. Saatana Panettelijalla oli omat seuraajansa taivaassa, demonienkelit, eikä hän halunnut nähdä Jehovan viittaavan tähän Jobiin Uusin maasta esimerkkitapauksena Jehovalle omistetusta vilpittömästä, puhdassydämisestä palvonnasta. Saatana ei uskonut, että Job palvoi Jehovaa rehellisesti ja epäitsekkäästi tai että kukaan muukaan olemassa oleva älyllinen luomus taivaassa tai maan päällä palvoisi. Saatana halusi käyttää huomattavaa tapausta. Hän halusi todistaa sen avulla, että hän oli oikeassa, kun hän ei uskonut minkään luomuksen pitävän kiinni Jehovasta Jumalana ja kaikkeuden Suvereenina ilman oman edun tavoittelua.

30. Mitä Saatana yritti todistaa kaikista Jehovan palvelijoista taivaassa ja maan päällä?

³⁰ Niinpä Saatana ryhtyi todistamaan vääräksi Jehovan luottamusta Jobiin ja tällä ennakkotapauksella vääräksi Jehovan luottamusta kaikkiin muihin palvelijoihinsa ja palvojiinsa taivaassa ja maan päällä. Eikö Saatana Panettelija itse ollut kapinoinut Jehovan kaikkeudensuvereenisuutta vastaan? Eikö hänellä ollut myös kapinoitsijatovereita, demonienkelit? Miksi sitten minkään muun luomuksen tulisi olla erilainen kuin hän ja hänen demonienkelinsä, hän päätteli. Jehova oli lahjonut kaikki ne, jotka vielä pysyivät alamaisina Hänen kaikkeudensuvereenisuudelleen, Saatana ajatteli ja väitti. Kun hän vain saisi luvan ja tilaisuuden, niin hän voisi todistaa näin olevan tämän Job-nimisen miehen kohdalla, jonka omistautumista Jehovalle pidettiin moitteettomana.

31. a) Missä Saatana esitti haasteen, joka koski Jobia? b) Miten Jehova osoitti luottavansa Job-nimiseen mieheen?

³¹ Saatana sanoi koolle tulleiden Jumalan taivaallisten poikien läsnä ollessa Jumalalle vasten kasvoja siihen aikaan varakkaasta Jobista: ”Mutta ojennapa kätesi ja koske kaikkeen, mitä hänellä on: varmaan hän kiroaa sinua vasten kasvojasi.” Jehova luotti niin lujasti tähän Job-nimiseen mieheen, ettei Hän pelännyt antaa Jobia koeteltavan tällä tavoin Saatanan haasteen sinkoamiseksi takaisin. Jehova itse ei koskenut Jobin suureen omaisuuteen. Hän salli ilkeämielisen Saatanan tehdä sen ja alentaa siten Jobin olemasta ”kaikista Idän miehistä mahtavin” ja tulemaan heistä kaikista köyhimmäksi, jolta jopa riistettiin hänen seitsemän poikaansa ja kolme tytärtään. Kapinoiko Job tämän äärimmäisen vihamielisyyden painostuksessa Jehovan kaikkeudensuvereenisuutta vastaan?

32. Mitä tosiasiat ilmaisevat siitä, osoittautuiko Job kapinalliseksi sellaisessa painostuksessa?

³² Jobin sanoissa ei ole kapinallisuuden häivääkään: ”Alastonna minä tulin äitini kohdusta, ja alastonna minä sinne [maahan] palajan. Herra antoi, ja Herra otti; kiitetty olkoon Herran nimi.” Ja historioitsija mainitsee lisäksi: ”Kaikessa tässä Job ei tehnyt syntiä eikä puhunut nurjasti Jumalaa vastaan.” – Job 1:1–22.

33. Mitä Job joutui edelleen kestämään terveytensä suhteen ja kodissaan, ja miten hän suhtautui siihen?

³³ Yhä epäuskoisena Jobin suhteen Saatana esitti Jehovalle haasteen hänen uutta koettelemistaan varten. Jälleen koolla olevien Jumalan taivaallisten poikien läsnä ollessa Saatana sanoi Jumalalle: ”Nahka nahasta; ja kaikki, mitä ihmisellä on, hän antaa hengestänsä. Mutta ojennapa kätesi ja koske hänen luihinsa ja lihaansa: varmaan hän kiroaa sinua vasten kasvojasi.” Jehova ei perääntynyt tämän haasteen edessä, vaan salli Saatanan lyödä Jobia kauhealla, inhottavalla sairaudella kiireestä kantapäähän asti. Hänen lihansa mätäni. Jobin vaimo menetti kaiken toivon miehensä parantumisesta ja sanoi hänelle: ”Vieläkö pysyt hurskaudessasi? Kiroa Jumala ja kuole.” Rikkoiko Job nyt esimerkillisen nuhteettomuutensa ja kirosiko hän kaikkeuden Suvereenin vaimonsa yllytyksestä, joka oli menettänyt kymmenen lastaan yhdellä iskulla? Ei, sillä historioitsija kertoo: ”Mutta hän vastasi hänelle: ’Sinä puhut niinkuin mikäkin houkka nainen. Otammehan vastaan Jumalalta hyvää, emmekö ottaisi vastaan pahaakin?’ Kaikessa tässä Job ei tehnyt syntiä huulillansa.” – Job 2:1–10.

34. Mikä vaikutus kolmen lohduttajaksi tekeytyvän väitteillä oli Jobiin?

³⁴ Ajan mittaan kolme lohduttajaksi tekeytyvää meni ystävinä kuolemansairaan Jobin luo. He osoittautuivat surkeiksi lohduttajiksi. Toinen toisensa perään kaikki kolme väittelivät Jobin kanssa saadakseen hänet vakuuttuneeksi, että hän oli uskonnollinen ulkokultailija, niin kuin Saatana oli väittänyt Jumalan edessä. He tyrkyttivät väitettään, että Job oli kaiken aikaa ollut synnintekijä ja että Jumala siksi rankaisi häntä. Job aivan oikein kielsi tämän. Hän ei perääntynyt väitteestään, että hän oli ollut nuhteeton, ja hän sanoi näille syyttäjille: ”En myönnä teidän oikeassa olevan. Siihen asti kunnes henkeni heitän, en luovu hurskaudestani [nuhteettomuudestani, UM].” (Job 27:5) Vaikka Job väitti, että hän oli ollut nuhteeton mies aina sairauteensa asti, niin hän ei ajatellut, että Jehova käytti kaikkeudensuvereenisuuttaan väärällä, sortavalla tavalla. Job ei kapinoinut Jumalaa vastaan siksi, että tämä antoi hänen kärsiä menetyksen, sairauden ja vääriä syytöksiä tällä tavalla, vaikka hän oli uskollisesti palvellut ja palvonut kaikkeuden Suvereenia, Jehovaa.

35. Mikä oli lopputulos Jobia koskevasta ennakkotapauksesta, ja miten se johti syyttömäksi todistamiseen?

³⁵ Saatana ei niin muodoin nähnyt eikä kuullut Jobin kiroavan Jumalaa vasten kasvoja. Hän joutui tappiolle tässä ratkaisevassa ennakkotapauksessa. Jopa tämän epätäydellisen miehen tapauksessa Saatanan haaste Jumalaa vastaan osoittautui perusteettomaksi. Saatanan oli pakko lakata koskemasta Jobin luihin ja nahkaan, ja Kaikkivaltias Jumala paransi Jobin. Hänen lihansa tuli terveemmäksi kuin nuorukaisen liha. (Job 33:25) Hän nuortui niin, että hänestä tuli vielä kymmenen lapsen, seitsemän pojan ja kolmen tyttären, isä. Hänestä tuli myös kaksi kertaa rikkaampi kuin hän oli aikaisemmin ollut. Hänen elämäänsä lisättiin 140 vuotta, ja hän näki pojanpojanpoikansa. (Job 42:10–17) Tämä tietysti osoitti Jobin mieheksi, joka oli murtumattoman nuhteeton kaikkeuden Suvereenia, Jehova Jumalaa, kohtaan. Mutta erikoisesti Jehova itse tuli todistetuksi kaikkeuden Suvereeniksi. Hän on syystä tässä asemassa. Hän käyttää suvereenisuuttaan sellaisella tavalla, että jopa maan päällä olevat ihmisluomukset voivat nähdä sen oikeaksi ja pysyä sille erottamattoman uskollisena kärsimisestä huolimatta.

36. a) Milloin ja miten kaikkeudensuvereenisuutta koskeva kiistakysymys ensi kerran heräsi? b) Miten laajalle ulottui kysymys Jumalan luomusten nuhteettomuudesta?

³⁶ Tätä kiistakysymystä ei kuitenkaan selvitetty lopullisesti Jobin yhteydessä. Eikä se ollut uusi kysymys, joka olisi noussut esiin ensi kerran Jobin päivinä. Se oli siihen aikaan yli 2400 vuotta vanha. Kuinka niin? Koska kiistakysymys oli herätetty Eedenin puutarhassa kohta täydellisen Aadamin ja Eevan luomisen jälkeen. Siihen aikaan Jumalan henkipoika, joka nyt on Saatana Panettelija, näki mielestään tilaisuuden perustaa oman suvereenisuutensa ainakin ihmiskunnan ellei myös enkelien hallitsemiseksi. Hän kapinoi taivaallista Isäänsä Jehovaa vastaan ja riistäytyi eroon Tämän suvereenisuudesta. Käyttäen sitten viekoittelijana Eevaa Saatana ryhtyi painostamaan täydellistä miestä Aadamia liittymään mukaansa kapinaan Kaikkeuden Suvereenia Jehovaa vastaan. Tällä tavalla kiistakysymys kaikkeudensuvereenisuudesta herätettiin ensi kerran. Kysymys ei nyt ollut ainoastaan siitä, ketkä ihmiskunnasta kannattaisivat Jehovan kaikkeudensuvereenisuutta, vaan vielä ratkaisevampaa olisi, ketkä taivaassa säilyttäisivät nuhteettomuuden Korkeinta Jumalaa kohtaan ja pysyisivät kuuliaisina ja uskollisina Hänen kaikkeudensuvereenisuudelleen tunnustaen sen olevan oikea koko luomakunnalle.

37. Miksi oli erittäin sopivaa, että Jehovan huomattavin taivaallinen Poika koeteltiin – ja koeteltiin ihmisenä maan päällä – sen kiistakysymyksen suhteen, joka koski epäitsekästä antaumusta Jehovan kaikkeudensuvereenisuudelle?

³⁷ Tästä syystä tämä tärkein kiistakysymys ulottui aina Jumalan huomattavimpaan taivaalliseen poikaan, Jehovan päävirkailijaan, ”koko luomakunnan esikoiseen”, asti. (Kol. 1:15; Ilm. 3:14) Hänen virallinen asemansa taivaassa oli Logoksen eli Sanan, Puhemiehen, asema. (Joh. 1:1–3) Ennen kaikkia muita Jehova Jumalan luomuksia täytyi tämä Jumalan korkein virkailija koetella tämän kiistakysymyksen suhteen, joka koski epäitsekästä antaumusta Jehovan kaikkeudensuvereenisuudelle. Jobin aikaan saakka ja vielä yli 1500 vuotta sen jälkeen hän oli säilyttänyt nuhteettomuutensa taivaallista Isäänsä Jehovaa kohtaan. Hän oli käyttäytynyt moitteettomasti Isänsä päävirkailijana, Sanana. Mutta hänen ei ollut tarvinnut kärsiä ruumiillista tuskaa eikä kokea mitä syvintä nöyryytystä ja ansaitsematonta häväistystä. Se ei ollut tapahtunut täällä maan päällä ihmisenä, jollainen täydellinen Aadam oli Eedenin puutarhassa. Mutta antaapa tämän korkeasti kunnioitetun ja arvostetun Jumalan virkailijan kokea sellaisia vastuksia maan päällä – Saatana Panettelijan käsissä – niin katsokaamme sitten, säilyttääkö hän yhä nuhteettomuutensa Jumalaa kohtaan ja pysyykö hän alistuvaisena Hänen kaikkeudensuvereenisuudelleen! Näin Saatana johdonmukaisesti järkeili.

38, 39. Miten Jehova ilmaisi heti Eedenissä tapahtuneen kapinan jälkeen, että sellainen koetus oli hänen tarkoituksensa?

³⁸ Saatanan haasteeseen vastaaminen tämän suhteen vaati Kaikkivaltiasta Jumalaa tuomaan ainosyntyisen Poikansa, Logoksen, alas maan päälle syntymään ihmisluomukseksi. Jehova päätti tehdä siten luottaen täysin tähän rakastamaansa Poikaan ja siihen, että hän oli murtumattomasti omistautunut taivaalliselle Isälleen. Tästä tuli hänen tarkoituksensa heti sen jälkeen, kun Saatana Panettelija oli onnistunut murtamaan täydellisen miehen Aadamin nuhteettomuuden. Tämä tarkoitus sisältyy Jumalan sanoihin, jotka osoitettiin vertauskuvalliselle Käärmeelle Eedenin puutarhassa:

³⁹ ”Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille; se on polkeva rikki sinun pääsi, ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän.” – 1. Moos. 3:15.

40. Missä ennustuksessa kuvaillaan sitä ankaraa kärsimystä, joka liittyisi tähän koetukseen, joka Jumalan Pojan oli läpikäytävä?

⁴⁰ Vaimon ”siemenen” kantapäähän pistäminen merkitsi ankaraa kärsimistä Jehovan tärkeimmälle taivaalliselle virkailijalle maan päällä, ja se tapahtui sen saman toimesta, joka oli aiheuttanut kaiken epäoikeudenmukaisen kärsimyksen uskolliselle Jobille. Mutta Saatana Panettelija ei tyytyisi vähempään. Hän ei koskaan ajattelisi, että olisi aikaansaatu tyydyttävä koetus, joka sallisi hänen todistaa väitteensä. Hänen Jehovan kaikkeudensuvereenisuutta vastaan esittämänsä haaste ei saisi täyttä vastausta ilman sen sallimista. Jehova tiesi tämän. Hän päätti ratkaista kiistakysymyksen kalleimman taivaallisen aarteensa, ainosyntyisen Poikansa, huomattavimman toimeenpanovirkailijansa, välityksellä. Hänen päätöksensä sen tekemisestä ilmaistaan tässä merkittävässä ennustuksessa, joka koskee ”minun palvelijaani” ja jonka Jesajan 52:13–53:12 esittää.