Pyhä henki kolminaisuuden kolmas persoonako vai Jumalan toimiva voima?

”Te saatte voiman, kun pyhä henki saapuu teille, ja te tulette olemaan minun todistajiani . . . maan etäisimpään osaan saakka.” – Apt. 1:8, Um.

 1, 2. Mikä huomattava tapaus sattui Jerusalemissa helluntaina v. 33 jKr.?

JERUSALEM on näyttämönä. Aika on vuoden 33 (jKr.) toukokuun loppupuoli. Yli miljoona juutalaista täyttää tungokseen asti kaupungin, mihin Jehova pani nimensä, viettääkseen Mooseksen lakia noudattaen helluntaijuhlaa. Me näemme kaupungin eräässä yläsalissa yksitoista apostolia kokoontuneina yhdessä 109:n muun Jeesuksen opetuslapsen kanssa, hänen äitinsä ja hänen lihalliset velipuolensa mukaanlukien.

² Silloin ”äkkiä”, kuten Luukas kuvailee asian, ”sattui taivaasta kohina, voimakkaan tuulenpuuskan kaltainen, ja se täytti koko talon, missä he istuivat. Ja ikään kuin tuliset kielet tulivat näkyviin ja jakaantuivat heille, ja yksi niistä asettui kunkin heidän päälleen, ja he kaikki täyttyivät pyhällä hengellä ja alkoivat puhua eri kieliä, niinkuin henki antoi heidän esittää lausuntoja.” – Apt. 2:2–4, Um.

 3. Mikä kristikunnan yleinen ajatus on Jumalan pyhästä hengestä? Mikä on unitaarien katsantokanta?

³ Kristikunnan uskontunnustukset sanovat hyvin harvoja poikkeuksia lukuunottamatta, että Jumalan pyhä henki on kolminaisuuden kolmas persoona, tasavertainen, yhtä iankaikkinen ja samaa olemusta oleva Isän ja Pojan kanssa. Raamatun sanakirjat ja uskonnolliset tietokirjat todistelevat pitkälti ei ainoastaan, että pyhä henki on persoona, vaan myöskin, että se on jumalallinen persoona. Poikkeus on unitaarinen uskontunnustus, mikä sanoo, että pyhä henki on pelkästään ”Jumalan vaikutus hänen palvelijoittensa mieleen, . . . asuen uskovien sydämessä heidän hengellisen elämänsä lähteenä.”’ – Dictionary of Religious Knowledge, Abbott.

 4. Mitkä katsantokannat olivat vallalla Jumalan pyhästä hengestä v. 380 jKr.?

⁴ Vaikka kristikunnan uskonnot voivatkin yhtäpitävästi opettaa nykyään, että Jumalan pyhä henki on jumala, niin aina ei ole ollut näin. Pane merkille esimerkiksi Neanderin sanat. McClintockin ja Strongin Cyclopaedia sanoo hänestä: ”Hänen myönnetään yleisesti olevan kaikkein suurin kirkollisista historioitsijoista.” Vaikka hän itse oli kolminaisuusopin kannattaja, niin hän kirjoitti: ”Vuonna 380 jKr. vallitsi eri puolien kesken suuri epäselvyys tämän opin suhteen, niin että eräs aikalainen saattoi sanoa: ’Jotkut meidän jumaluusoppineistamme pitävät pyhää henkeä yksinkertaisesti eräänä Jumalan toiminnan muotona; toiset Jumalan luomuksena; toiset itse Jumalana; toiset taas sanovat, että he eivät tiedä, minkä näkökannan omaksuisivat arvonannossaan Pyhää Kirjoitusta kohtaan, joka ei sano mitään tästä aiheesta.’”

 5. Mitkä kysymykset heräävät Jumalan pyhän hengen suhteen?

⁵ Onko Jumalan Sana epäselvä pyhää henkeä koskevan aiheen suhteen? Eikö se ilmaise selvästi, onko Jumalan pyhä henki itse Jumala, Jumalan luomus vai Jumalan toiminnan eräs muoto?

HENKIPERSOONAT

 6. Mitkä heprealaiset ja kreikkalaiset sanat on käännetty ”hengeksi” Raamatussa, ja mitkä näiden sanojen merkitykset ovat?

⁶ Jotta ymmärtäisimme, mitä Raamattu sanoo Jumalan pyhästä hengestä, niin meidän täytyy ensin panna merkille ”hengeksi” käännetyn heprealaisen ja kreikkalaisen sanan merkitys. Hepreaksi se on ruuah ja kreikaksi pneuma. Kumpikin näistä merkitsee ”hengitystä”, ”puhallusta” tai ”tuulta”, ja ne käännetään eri tavoin. Sana ”pneumaattinen” johtuu tästä kreikkalaisesta sanasta pneuma, ja pneumaattinen rengas on pyöränrengas, joka on täynnä ilmaa.

 7. Miten monessa merkityksessä sanaa ”henki” käytetään Raamatussa, ja mitä kehotusta meidän täytyy sen tähden noudattaa?

⁷ Sanaa ”henki” käytetään Raamatussa seitsemällä eri tavalla sekä persoonista että persoonattomista asioista. On ilmeistä, että jos näitä seitsemää ”hengen” merkitystä ei eroteta toisistaan, niin asiassa aiheutuu hämmennystä. Varmistautuaksemme totuudesta meidän täytyy sen tähden ottaa varteen Paavalin kehotus: ”Tee äärimmäisesi osoittautuaksesi hyväksytyksi Jumalalle, työmieheksi, jolla ei ole mitään hävettävää, joka käsittelee totuuden sanaa oikein.” – 2. Tim. 2:15, Um.

 8. Mitkä kaksi tuulen perusominaisuutta ovat kaikille näille ”hengen” eri käytöille yhteiset?

⁸ Miksi Raamatun kirjoittajat käyttivät sanoja ruuah ja pneuma seitsemässä eri merkityksessä ja sovelsivat niitä sekä persooniin että siihen, mikä ei ole persoona? Koska näille kaikille merkityksille on yhteistä tuulen perusominaisuus, nimittäin näkymättömyys ja voima. Huomaa esimerkiksi tuulen kuljettaman veneen purjeet. Me emme voi nähdä tuulta, ja kuitenkin se seikka, että purjeet pullistuvat ja vene ajautuu vetten yli, osoittaa jonkin voiman olevan vaikuttamassa. Me huomaamme siten näkymättömän voiman aikaansaaman näkyvän vaikutuksen. Seuraavat profeetan sanat painottavat näitä ”hengen” ominaisuuksia: ”Egypti on ihminen eikä Jumala, ja heidän hevosensa ovat lihaa eivätkä henkeä.” – Jes. 31:3.

 9–11. a) Miksi sana ”henki” soveltuu osuvasti Jehova Jumalaan? b) Jeesukseen Kristukseen hänen ylösnousemuksensa jälkeen? c) Enkeleihin, niin hyviin kuin pahoihinkin?

⁹ Sana ”henki” soveltuu johdonmukaisesti ennen kaikkea Jehova Jumalaan, sillä hän on sekä näkymätön, koska kukaan ihminen ei ole koskaan nähnyt häntä, että voimakas – tosiaankin kaikkivaltias. (2. Moos. 6:3; 33:20) Jeesus sanoi: ”Jumala on henki”, ja Paavali kirjoitti: ”Jehovahan on henki.” – Joh. 4:24; 2. Kor. 3:17, Um.

¹⁰ Raamattu puhuu Jeesuksesta Kristuksestakin henkenä: ”Ensimmäisestä ihmisestä Aadamista tuli elävä sielu”, sanoo Paavali asettaen hänet viimeisen Aadamin, Jeesuksen vastakohdaksi, hänen, josta tuli ”elämänantava henki” ylösnousemuksensa jälkeen, ”kun hänet surmattiin lihassa, mutta tehtiin eläväksi hengessä”. Ja koska hän asuu nyt ”luoksepääsemättömässä valossa” ja koska hänet tunnetaan myöskin ”Väkevänä Jumalana”, niin sana ”henki” soveltuu hyvin myöskin häneen. – 1. Kor. 15:45; 1. Piet. 3:18; 1. Tim. 6:16, Um; Jes. 9:5.

¹¹ Sekä hyviä että pahoja enkeleitä sanotaan myöskin ”hengiksi”. Niinpä Paavali sanoo Heprealaiskirjeen 1:7, 14:nnessä (Um), että Jumala ”tekee enkelinsä hengiksi” ja että enkelit ovat ”kaikki julkista palvelusta varten olevia henkiä”. Nämä hyvät enkelit ovat sekä näkymättömiä että voimakkaita, kuten Raamattu osoittaa toistamiseen. (2. Kun. 6:16, 17; Jes. 37:36) Jumalattomiinkin enkeleihin viitataan henkinä, ja Jeesus karkoitti usein näitä henkiä ”sanalla” niiden riivaamista henkilöistä. Ja Paavali puhuu Saatanasta ”henkenä, joka vaikuttaa nyt tottelemattomuuden lapsissa”. (Matt. 8:16; Ef. 2:2, Um) Danielin 10:13, 20:nnestä käy ilmi, että nämä jumalattomat hengetkin ovat hyvin voimakkaita, sillä siinä sanotaan, että eräs heistä pystyi pidättämään kaksikymmentä yksi päivää muuatta Jumalan näkymätöntä sanansaattajaa.

”HENKEÄ” KÄYTETÄÄN PERSOONATTOMASTI

12–15. a) Mitkä syyt ja raamatunpaikat osoittavat, että ”henkeä” käytetään ilmaisemaan elinvoimaa? b) Ilmaisemaan mielentilaa? c) Ilmaisemaan henkeytettyjä lausuntoja?

¹² Eräs ”hengen” käyttö sellaisesta, millä ei ole persoonallisuutta, koskee hengen- eli elämänvoimaa, minkä Jumala pani ihmiseen luotuaan hänet maan tomusta ja saattaen siten ihmisen elämään. Me luemme tästä elämänvoimasta 1. Mooseksen kirjan 7:22:sessa (Ro), että ”kaikki, joiden sieraimissa oli elämänhengen hengitys”, kuolivat vedenpaisumuksessa. Tai: ”Kaikki, missä elinvoiman hengitys vaikutti . . . kuoli.” (Um) Ja apostoli Johannes kertoo nähneensä näyn, missä eräisiin todistajiin meni ”elämän henki” auttaen heitä seisomaan jaloillaan, kun he olivat olleet kuolleina kolme ja puoli päivää. (Ilm. 11:11) Kuolemassa ”tomu palaa maahan niin kuin se oli, ja henki [ruuah, ei nefesh eli sielu] palaa Jumalan luo, joka antoi sen.” (Saarn. 12:7, Ts) Tämä elämänvoima on totisesti näkymätön ja voimakas, minkä vuoksi sitä sanotaan sopivasti ”hengeksi”. Tiedemiehet yrittävät kovasti löytää tämän elämänvoiman eli ”elämän perussyyn”, mutta Jehova on nähnyt viisaudessaan sopivaksi pitää tämän salaisuuden itsellään. – Ps. 36:10.

¹³ ”Henki”-sanan (ruuah, pneuma) toinen käyttö Raamatussa koskee mielenlaatua sellaisen ollessa kysymyksessä, mikä ei ole persoona. Me luemme esimerkiksi: ”Ylpeys käy tuhon edellä ja kopea henki lankeemuksen edellä.” Ja: ”Se, joka on hidas vihaan, on parempi kuin mahtava, ja se, joka hallitsee henkensä, parempi kuin se, joka valloittaa kaupungin.” (Sananl. 16:18, 32, Ts) Mielenlaatua sinänsä ei voida nähdä, mutta sillä on voimaa, mikä ilmenee teoissa, mitkä ovat näkyviä, niinkuin silloin, kun joku menettää itsehillinnän ja tulee punaiseksi kasvoiltaan ja vapisee raivosta. Jeesus käytti ”henkeä” tässä merkityksessä neuvoessaan: ”Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen; henki tosin on altis, mutta liha on heikko.” Ihmisen mielentilaa voidaan sen tähden myöskin sopivasti sanoa ”hengeksi”. – Matt. 26:41.

¹⁴ Eräs merkitys, missä käytetään sanaa ”henki” persoonattomista asioista, on ”henkeytetyt lausunnot”. Jumalan henkeyttämä ennustus on henkeytetty lausunto eli ilmaisu, ja siksi mainitaan lainattu ennustus sopivasti ”hengen” puheena. Paavali sanoo, että ”henkeytetty lausunto [henki, alaviite] sanoo selvästi, että ajan viimeisissä vaiheissa lankeava eräät pois uskosta”. – 1. Tim. 4:1, Um.

¹⁵ Perkele ja hänen asiamiehensä henkeyttävät myös lausuntoja, vaikka ne eivät olekaan profeetallisia. Niinpä uutisina julkaistua kommunismin propagandaa sanotaan nykyaikaisesti ”henkeytetyksi lausunnoksi”. Saatanan nykyinen maailmanlaajuinen propagandarynnistys Jehovan valtakuntaa vastaan kuvataan ”kolmena saastaisena henkeytettynä ilmaisuna” eli ”saastaisina henkinä”, jotka muistuttavat sammakoita ja jotka kokoavat kaikki kansat Harmagedoniin. (Ilm. 16:13, 14, 16, Um) Apostoli Paavali varoittaa kristittyjä, että heidän tulee olla varuillaan, jotta väärät henkeytetyt ilmaisut eivät pettäisi heitä: ”Älkää uskoko jokaista henkeytettyä ilmaisua [henkeä], vaan tutkikaa henkeytetyt ilmaisut nähdäksenne, ovatko ne alkuisin Jumalasta, koska monta väärää profeettaa on lähtenyt maailmaan.” Se, että Johannes yhdistää tässä ”hengen” vääriin profeettoihin, osoittaa, että se tarkoittaa sitä, mitä nämä profeetat sanovat, eikä henkiluomuksia. Me emme voi ihmisinä tutkia henkiluomuksia, mutta me voimme tutkia henkien henkeyttämiä ilmaisuja nähdäksemme, ovatko ne tosia vai eivät. Koska tällaiset ajatukset ovat itsessään näkymättömiä ja voivat myöskin uhoa väkevää voimaa ihmisten mieleen, niin niitä sanotaan sopivasti ”hengiksi”. – 1. Joh. 4:1, Um; Ak.

16, 17. a) Mitä Athanasiuksen uskontunnustus sanoo pyhästä hengestä, ja miten tärkeänä tätä oppia pidetään? b) Mitkä syyt todistavat sitä vastaan, että tämä olisi raamatullinen kanta?

¹⁶ Seitsemäs merkitys, mikä vielä on jäljellä ”henki”-sanan käytöstä, on ”pyhä henki”, minkä kolminaisuusoppia kannattavat kääntäjät kirjoittavat tavallisesti isoilla alkukirjaimilla, ”Pyhä Henki”. Athanasiuksen uskontunnustuksen – mikä varhaisimmin opetti nimenomaan kolminaisuudesta niinkuin se ymmärretään nykyään ja mihin kolminaisuusoppia kannattavat enimmän luottavat sen tähden – mukaan ”Pyhä Henki” on yksi kolminaisuuden jäsen, luomaton, kaikkivoipa, käsittämätön, Persoona, Herra ja Jumala, jonka ”kirkkaus on samanvertainen, majesteetti yhtä iankaikkinen” kuin Isän Jumalan. Joku pappi voi kieltää Raamatun henkeytyksen, että Jeesuksen veri puhdistaa meidät meidän synneistämme, että Jeesus teki ihmeitä ja että hänet herätettiin kuolleista, ja silti häntä saatetaan pitää hyvänä kristittynä, mutta anna olla, että hän kieltää kolminaisuuden, niin hänet leimataan heti kerettiläiseksi. Roomalaiskatolinen Encyclopedia sanoo tästä opista: ”Kolminaisuus on sana, mitä käytetään merkitsemään kristinuskon keskeisintä oppia.”

PYHÄ HENKI EI OLE PERSOONA EIKÄ JUMALA

¹⁷ Jos pyhä henki on tasavertainen Jehova Jumalan kanssa, kuten Athanasiuksen uskontunnustus väittää, ja jos kolminaisuus on kristinuskon keskeisin oppi, niinkuin The Catholic Encyclopedia sanoo, niin eikö meidän pitäisi odottaa näiden asioitten olevan selvästi esitetyt monin sanoin Raamatussa? Ja eikö näin pitäisi olla erityisesti ottaen huomioon sen seikan, että on sanottu, että kolminaisuusoppi on ”kaikista paljastetuista totuuksista” ”selittämättömin järjelle”, kun kuitenkin pelastus riippuu sen hyväksymisestä? Se tosiasia, että Jumalan Sana ei mainitse, selitä eikä opeta nimenomaan kolminaisuutta, on itsessään voimakas todistus siitä, että kolminaisuusoppi on väärä. Ja tämän osoittaa sekin, mitä Raamattu opettaa pyhästä hengestä.

18. Mikä Raamatun todistus osoittaa, ettei pyhä henki voi olla tasavertainen Jumalan kanssa?

¹⁸ Miten pyhä henki voisi olla tasavertainen Isän Jehovan kanssa, koska sille annetaan niin toisarvoinen asema Raamatussa? Daniel, Stefanus ja Johannes näkivät näyissä esityksiä Isästä ja Pojasta, mutta eivät koskaan pyhästä hengestä. Miksi eivät, jos kerran pyhä henki on tasavertainen Isän ja Pojan kanssa kirkkaudessa, voimassa jne.? Uskontunnustus saattaa sanoa, että jos me emme usko pyhän hengen olevan tasavertainen Jumalan kanssa, niin me tuhoudumme, mutta Jeesus ei edes mainitse pyhää henkeä antaessaan meille elämään johtavan ohjeen: ”Tämä merkitsee iankaikkista elämää, että he hankkivat tietoa sinusta, ainoasta tosi Jumalasta, ja siitä, jonka sinä lähetit, Jeesuksesta Kristuksesta.” – Joh. 17:3, Um.

19. Miten pyhällä hengellä kastaminen osoittaa, että pyhä henki ei ole persoona?

¹⁹ Kaukana siitä, että Raamattu opettaisi tasavertaisuutta Jehovan kanssa, se osoittaa, että pyhä henki ei ole edes persoona. Niinpä Johannes Kastaja sanoi, että Jeesus kastaa ”pyhällä hengellä ja tulella”, niinkuin hän kastoi vedellä. Kastaminen merkitsee vajottamista, upottamista, hukuttamista. Joku voi kastaa toisia vedellä upottamalla heidät siihen, niinkuin Johannes teki, ja joku voi kastaa toisia tulella upottamalla heidät liekkeihin eli aiheuttamalla heidän tuhonsa, mutta miten kukaan voi kastaa toisia toisella persoonalla? Koska vesi enempää kuin tulikaan eivät ole persoonia, niin eikö ole järkevää päätellä, ettei pyhä henkikään ole persoona? Pietari sanoi sitä paitsi, että Jumala vuodatti ’jonkin verran henkeään’ kaikenlaiseen lihaan. Voimmeko me kuvitella, että jonkin verran persoonaa vuodatetaan tuhansiin persooniin, niinkuin tapahtui helluntaina, kun Pietari oli saarnannut juutalaisille? – Matt. 3:11; Apt. 2:17, 38, 41, Um.

20, 21. Miten se, että Jumalan pyhällä hengellä ei ole erisnimeä, todistaa sitä vastaan, että se olisi persoona?

²⁰ Sekin seikka osoittaa, että pyhä henki ei ole persoona, että sillä ei ole erisnimeä. Jumalalla, Luojalla, on monia hänet selvästi erottavia nimityksiä. Hänen nimensä on Jehova, ja yksin hän on ”[Ylin] Jumala” eli ”[Ainoa] Jumala”, yksin hän on ”Korkein” ja ”Kaikkivaltias”. Näin hänet on erotettu selvästi muista jumalista eli mahtavista. Samoin hänen Poikansa, Jeesus Kristuskin. On ainoastaan yksi, jolla on tämä nimi, ainoastaan yksi ”ainoasyntyinen Poika”, ainoastaan yksi ”Esikoinen”, ainoastaan yksi Logos eli ”Sana”.

²¹ Mutta pyhän hengen laita ei ole näin. Jehova, Kristus ja uskolliset enkelit ovat kaikki pyhiä henkiä. Onko pyhä henki persoonallinen yksi ainoa pyhä henki? Jos näin on, niin millä tavalla hän vie voiton Jehovasta ja Kristuksesta joko henkenä tai pyhänä? Ja pyhään henkeen viitataan enemmän kuin sata kertaa ”Jehovan henkenä”, ”Jumalan henkenä”, ”minun henkenäni” ja ”Jeesuksen Kristuksen henkenä”. Kaikki tällaiset pyhän hengen omistukseen liittyvät käytöt osoittavat edelleen, että se on väline eikä selvästi erillinen persoona. – Tuom. 3:10; Matt. 3:16; Apt. 2:18; Fil. 1:19, Um.

22. Miten olinpaikkaa koskeva kysymys todistaa sitä vastaan, että Jumalan pyhä henki olisi persoona?

²² Huomaa myöskin eräs seikka: olinpaikka. Raamattu kertoo, että Jumala asuu taivaassa, että hän pitää hovia siellä. Se sanoo myöskin, että Jeesus iloitsi ennen ihmiseksi tuloaan Isänsä luona, että hän tuli maan päälle suorittamaan erikoisia tehtäviä, erityisesti siihen aikaan, jolloin hän tuli ihmisenä, ja että hän on nyt palannut taivaaseen. Missä pyhä henki oli tai on nyt, jos se on persoona? Laskeutuiko ”hän” Jeesuksen ylle Jordanilla ja jäikö ”hän” sitten pysyvästi tänne vai palasiko ”hän” ja tuli uudelleen helluntaina? Onko ”hän” nyt taivaassa Jumalan ja Kristuksen kanssa, vai onko ”hän” hajaantuneena kautta maailman sinne, missä vain on Kristuksen seuraajia?

23. Miten Raamatun kääntäjät ovat himmentäneet pyhää henkeä koskevan totuuden?

²³ Tosiasia on, että totuus pyhästä hengestä on pimitetty Raamatun kääntäjien ennakkoluuloilla. Kun he käyttävät isoja alkukirjaimia, niin sitä ei voida ottaa todistamaan, että pyhä henki on persoona. Miksi ei? Koska siihen aikaan, jolloin Raamattu kirjoitettiin, ei eris- ja yleisnimiä erotettu siten toisistaan. Tämä pitää paikkansa kaikissa niissä sadoissa kohdissa, joissa Raamatun kirjoittajat mainitsevat sen. Paavali esim. kirjoitti, että Jumalan valtakunta merkitsee ”rauhaa ja iloa pyhässä hengessä”, ei ”Pyhässä Hengessä”. Ja Pietari kirjoitti, että Jumalan palvelijat puhuvat ”pyhän hengen johtamina”, eikä ”Pyhän Hengen” johtamina. – Room. 14:17; 2. Piet. 1:21.

PYHÄ HENKI – JUMALAN TOIMIVA VOIMA

24. Mikä Jumalan pyhä henki on?

²⁴ Koska Jumalan pyhä henki ei ole Jumala, ei kolminaisuuden jäsen, ei tasavertainen eikä edes persoona, niin onko se ”Jumalan vaikutus hänen palvelijoittensa mieleen”, kuten jotkut väittävät? Vaikka Jumala käyttää pyhää henkeä vaikuttamaan palvelijoittensa mieleen, niin sen vaikutus ulottuu paljon laajemmallekin. Se on Jumalan toimiva voima, ei Jehovassa itsessään oleva voima, vaan hänen voimansa, mikä uhoo hänestä hänen päätöstensä toteuttamiseksi. Eräät varhaiset ”kirkkoisät” suvaitsivat sanoa tätä ”erääksi Jumalan toiminnan muodoksi”. Koska se on näkymätön ja voimakas, niin se voidaan sopivasti esittää sanoilla ruuah, pneuma eli henki. Mutta se ei ole sokea, valvomaton voima, sellainen kuin ”luonnon” voimat, salama, pyörremyrskyt ja senkaltaiset, vaan se on aina Jumalan pyhänä henkenä hänen valvonnassaan ja toteuttaa hänen pyhät päätöksensä, minkä vuoksi sitä voidaan verrata tutkasäteeseen.

25. Mitä Jumalan pyhä henki mm. teki muinaisina aikoina?

²⁵ Niinpä Jumala loi pyhän henkensä eli toimivan voimansa välityksellä kaiken tehden sen tietysti Poikansa kautta, kuten Johanneksen 1:3 osoittaa. Elihu sanoi: ”Jumalan henki on minut luonut, ja Kaikkivaltiaan henkäys elävöittää minut.” (Job 33:4; katso myös 1. Mooseksen kirjan 1:2; Psalmi 104:30.) Tämä toimiva voima tuli muinaisiin uskollisiin miehiin, sellaisiin kuin Gideoniin, Jeftaan ja Simsoniin, voimistaen heidät saamaan huomattavia voittoja. Jeesus todisti, että hän suoritti ihmeitä ”Jumalan hengen avulla”. Ja apostoli Paavali osoitti, että pyhä henki teki silloin kristitylle mahdolliseksi eri merkkien ja tekojen suorittamisen. Tähän sisältyy näin ollen Raamatun kirjoittaminenkin. Daavid sanoi: ”Jehovan henki puhui minun kauttani.” Ja Pietari: ”Sillä ennustusta ei ole milloinkaan aikaansaatu ihmisen tahdosta, vaan ihmiset ovat puhuneet Jumalalta saamaansa, niin kuin pyhä henki heitä opasti.” – Matt. 12:28; 2. Sam. 23:2; 2. Piet. 1:21, Um.

26–28. Miten Jumalan pyhä henki on toiminut hänen hengestä siinneitten lastensa hyväksi Jeesuksesta Kristuksesta alkaen?

²⁶ Raamattu osoittaa edelleen, että Jumala synnyttää pyhän henkensä eli toimivan voimansa välityksellä hengelliset lapsensa, joista ensimmäinen on Jeesus Kristus. Jumalan pyhä henki tuli Jeesuksen kasteessa hänen ylleen kyyhkysen muodossa, minkä jälkeen Jumala tunnusti hänet hengelliseksi Pojakseen. (Matt. 3:16, 17) Ja niin Paavali sanoo Kristuksen askeleissa kulkevista: ”Sillä kaikki, joita Jumalan henki johtaa, nämä ovat Jumalan lapsia.” Ja ”[pyhä] henki itse todistaa meidän henkemme [mielenlaatumme] kanssa, että me olemme Jumalan lapsia”. – Room. 8:14, 16, Um.

²⁷ Jehova voitelee, määrää ja valtuuttaa tällä pyhällä hengellä nämä Jumalan hengelliset lapset saarnaamaan. Siksi Jeesus luki palveluksensa alussa Jesajan 61:1, 2:sesta soveltaen sen itseensä: ”Jehovan henki on minussa, koska hän voiteli minut julistamaan hyvää uutista köyhille.” Tämä Jumalan hengellä voiteleminen valtuutti Kristuksen seuraajat saarnaamaan, kun se tuli heihin helluntaina Jooelin ennustuksen täyttymykseksi, niinkuin Pietari osoitti: ”’Ja viimeisinä päivinä’, sanoo Jumala, ’minä vuodatan jonkin verran henkeäni joka lajia olevalle lihalle, . . . ja he ennustavat.’” – Luuk. 4:18; Apt. 2:16–18, Um.

²⁸ Jumalan pyhä henki valistaa myöskin hänen palvelijoitaan ja auttaa heitä ymmärtämään hänen Sanaansa, mitä ei voidakaan ymmärtää ilman Jumalan pyhän hengen apua. Siksihän kirjanoppineet, fariseukset, saddukeukset ja lainoppineet eivät ymmärtäneet Kirjoituksia, vaikka he tunsivat ne hyvin. On niinkuin apostoli Paavali osoittaa: ”’Silmä ei ole nähnyt eikä korva ole kuullut, eikä ihmisen sydän ole voinut kuvitella sitä, mitä Jumala on valmistanut niille, jotka rakastavat häntä.’ Sillä Jumala on paljastanut sen meille henkensä kautta.” – 1. Kor. 2:9, 10, Um.

VASTAVÄITTEITTEN TARKASTELUA

29. a) Mitä vastaväitteitä esitetään sille, että pyhä henki on Jumalan toimiva voima? b) Minkä eräät ”kirkkoisät” uskoivat pyhän hengen olevan?

²⁹ Mutta ehkä joku lujasti kolminaisuuteen uskova esittää tässä kohdassa vastalauseen kysyen: ’Eikö Raamattu ilmaise eri tavoin, että Jumalan henki on persoona? Ja eivätkö varhaiset kirkkoisät uskoneet pyhän hengen olevan jumalpersoona?’ Koska Jeesus varoitti luopumisesta ja Paavali ja toiset puhuivat jo heidän päivänään vaikuttamassa olleesta luopumisesta, niin siitä seuraa, että varhaiset ”kirkkoisät” ovat saattaneet erehtyä. Mutta Jumalan pyhää henkeä ei pidetty aina kuitenkaan persoonana. Justinus Marttyyri uskoi, että ”pyhä henki on Jumalan hengen toiminnan eräs vaikutus eli muoto”.a Hippolytos, joka oli The Catholic Encyclopedian mukaan ”tärkein jumaluusoppinut ja Rooman kirkon tuotteliain uskonnollinen kirjailija ennen Konstantinuksen aikaa”, ”ei missään tapauksessa liitä persoonallisuutta Pyhään Henkeen”.b Ja niinkuin olemme jo huomanneet (4. kappaleessa), vallitsi neljännellä vuosisadalla jyrkkä mielipiteitten ero pyhän hengen luonteen suhteen. Siksi luemmekin, että ”vaikka Basilius Kesarealainen [neljännen vuosisadan loppupuolen jumaluusoppinut] halusi opettaa pyhän hengen jumaluutta kirkossaan, niin hän uskaltautui mainitsemaan siitä ainoastaan vähitellen”, koska tämä uusi opetus sai voimakasta vastustusta. – History of Christian Dogma, Neander.

30–32. Miksi ei persoonapronominien käyttöä Jumalan pyhää henkeä tarkoitettaessa voida ottaa todistamaan sen olevan persoona?

³⁰ Kirkon varhaishistoriaa ei voida siis käyttää todistamaan kolminaisuusopin mukaista näkemystä pyhästä hengestä. Eikä sekään seikka, että pyhän hengen yhteydessä käytetään toisinaan persoonapronominia, todista pyhää henkeä jumalpersoonaksi eikä edes luomukseksi. Esimerkiksi: Jeesus sanoi lähettävänsä apostoleilleen Lohduttajan, Auttajan eli Parakleetin, ”totuuden hengen”. Koska kreikkalainen sana paracletos on suvultaan miespuolinen, niin oli johdonmukaista, että Jeesus käytti myöskin persoonapronomineja tarkoittaessaan pyhää henkeä tässä ominaisuudessa eli toiminnassa. Tämä luvattu Auttaja tuli helluntaina. – Joh. 15:26.

³¹ Mutta me huomaamme toisaalta Jeesuksen käyttävän toistamiseen persoonattomia pronomineja tarkoittaessaan Jumalan pyhää henkeä, mikä olisi mitä halveksivinta, jos pyhä henki olisi kolminaisuuden kolmas persoona, yhtä iankaikkinen ja samaa olemusta Jehova Jumalan itsensä kanssa. ”Totuuden hengen, mitä maailma ei voi ottaa vastaan, koska se ei näe sitä eikä tunne sitä. Te tunnette sen, koska se pysyy teidän luonanne ja on teissä.” (Joh. 14:17, Um; Ro; Ak; ED) Jotkin käännökset käyttävät tosin tässä persoonapronomineja, mutta koska alkuperäisessä kreikassa on persoonattomat pronominit, niin noiden kääntäjien on täytynyt antaa uskonnollisten ennakkoluulojen vaikuttaa käännöksiinsä. Huomaa, että kun Roomalaiskirjeen 8:26:nnessa samantapaisesti viitataan pyhään henkeen pronominilla ”itse”, niin jotkut käännökset (Ts, Dy) käyttävät sitä persoonallisena, toiset eivät (Um, As, Ak, Ro, ED).

³² Kun otamme huomioon, että me havaitsemme Raamatussa viitatun Israelin kansaan ja Jumalan yleisjärjestöön sekä kristilliseen seurakuntaan käyttäen naista vertauskuvana, niin ei meitä pitäisi hämmästyttää, että pyhän hengen näyttelemä osa personoidaan toisinaan. Mutta jos pyhä henki olisi kolminaisuuden kolmas persoona, tasavertainen Jumalan ja Kristuksen kanssa kirkkaudessa ja kunniassa, kuten uskontunnustukset väittävät, niin voisimmeko me kuvitella Raamatun käyttävän pyhästä hengestä persoonatonta ”se”-sanaa?

33. Mitä muita todistuksia esitetään tukemaan oppia, että Jumalan pyhä henki on persoona?

³³ Joku voi kumminkin kysyä: Miten persoonattoman hengen voidaan sanoa puhuvan, opettavan, kieltävän ja määräävän? Entä miten Jumalaa ja pyhää henkeä käytetään vuorotellen, kuten kun luemme, että Jumala sanoi jotakin, ja sitten jälleen, että pyhä henki sanoi sen? Emmekö me sitä paitsi lue, että Ananias valehteli Jumalalle, ja sitten jälleen, että hän valehteli pyhälle hengelle? Eikö tämä todista jälleen, että Jumala ja pyhä henki ovat yhtä, kolminaisuuden jäseniä?

MITEN PYHÄ HENKI TOIMII

34. Missä suhteissa pyhää henkeä voidaan verrata sähkövoimaan?

³⁴ Tarkastellessamme edelläolevia kysymyksiä meitä auttaa epäilemättä valaisevien kuvausten käyttö, minkä suurin koskaan elänyt Opettajakin, Jeesus, havaitsi hyväksi. Pyhää henkeä on verrattu tuuleen. Sitä voidaan verrata eräissä suhteissa myöskin sähköön. Se toimii myöskin valistajana, tiedoitusvälineenä, ja se edustaa väkevää voimaa, mikä voi aikaansaada suuria. Me emme voi sanoa, onko joku henkilö pyhän hengen täyttämä, pelkästään katsomalla häneen, yhtä vähän kuin me voimme sanoa, onko jokin patteri ladattu tai kulkeeko sähköjohdossa virta, pelkästään katsomalla sitä. Ja samoin kuin eräät hallitukset käyttävät sähköä rikollisten teloittamisessa, niin on Jehovakin toisinaan käyttänyt pyhää henkeään teloittaakseen jumalattomia, kuten Ananiaksen ja hänen vaimonsa Safiiran. – Apt. 5:1–11.

35. Miten pyhän hengen opetusta ja kieltoa voidaan valaista?

³⁵ Käytämme toista valaisua: Poliisit ja sotilaat ovat nykyään kosketuksissa ylempiensä kanssa radion välityksellä. Heidän upseerinsa lähettävät sanomia, mitkä neuvovat, käskevät, kieltävät, miten kulloinkin tarvitaan, ja niillä ohjaillaan kentällä tai palveluksessa olevia miehiä. Voitaisiin sanoa, että radio teki kaiken tämän, koska se oli käytetty väline. Samoin puhuu Jehova pyhän henkensä välityksellä palvelijoilleen, opettaa ja ohjaa heitä. Me luemme sen tähden: ”Näitä me myöskin puhumme, emme ihmisviisauden, vaan hengen opettamin sanoin, kun me yhdistämme hengelliset asiat hengellisiin sanoihin.” – 1. Kor. 2:13, Um.

36. Miksi voidaan sopivasti sanoa, että pyhä henki eli Jumalan toimiva voima asetti valvojia?

³⁶ Sama pitää paikkansa siitäkin, että pyhä henki määrää eli asettaa valvojia kristilliseen seurakuntaan. Se tekee sen ihmisvälikappaleitten kautta. Siksi emme ainoastaan lue Paavalin sanovan, että ”pyhä henki on asettanut teidät valvojiksi”, vaan myöskin, että Paavali jätti Tiituksen Kreetaan ’oikaisemaan asioita ja asettamaan’ virkaan. Kun Tiitus ja toiset suorittivat tällaisia virkaanasetuksia Jumalan pyhän hengen heille antaman viisauden ja valtuuden perusteella, niin voidaan sanoa, että nuo määräykset teki pyhä henki. – Apt. 20:28; Tiit. 1:5, Um.

37. Mikä päätelmä, valaisu ja raamatunpaikka todistaa edelleen vääräksi sen väitteen, että Jumalan pyhä henki on jumala?

³⁷ Ja jälleen: Kun Jumala antoi tiedon tahdostaan palvelijoilleen pyhän henkensä kautta menneinä aikoina, niin sitä voidaan verrata valtion päämiehen lausunnosta radiossa lähetettyyn uutiseen. Olisi oikein sanoa, että radio sanoi sen, että eräs uutisselostaja sanoi sen tai että valtion päämies sanoi sen. Tällaiset lausunnot ovat yleisiä, eikä siitä johdu mitään hämmennystä. Mutta koska Jumalan Sana sanoo jossakin paikassa, että Jumala sanoi jotain, ja toisessa paikassa, että pyhä henki sanoi sen, niin kolminaisuusopin kannattajat katsovat sen todistavan, että Jumala ja pyhä henki ovat kolminaisuuden eli yhden Jumalan jäseniä.c Tällainen pakotettu johtopäätös osoittaa vain kolminaisuusopin kannattajien aseman heikkouden. Raamatun todistus on yksinkertainen ja selvä eikä salaperäinen. Se osoittaa, että Jumala puhui ensin sanat ja että hänen maan päällä olevat uskolliset palvelijansa ottivat ne vastaan pyhän hengen välityksellä. – 2. Piet. 1:21.

38. Miten voidaan sanoa, että Ananias valehteli sekä Jumalalle että hänen pyhälle hengelleen?

³⁸ Samaa päättelyä voidaan soveltaa myöskin Pietarin Ananiaalle lausumiin sanoihin. Koska pyhä henki valisti Pietarin, niin Ananias valehteli pyhälle hengelle valehdellessaan Pietarille, ja koska Pietari edusti Jumalaa ja puhui Hänen puolestaan, niin Ananias valehteli myöskin Jumalalle valehdellessaan Pietarille. – Apt. 5:1–11.

”Henki on se, joka eläväksi tekee; ei liha mitään hyödytä. Ne sanat, jotka minä olen teille puhunut, ovat henki ja ovat elämä.” – Joh. 6:68.

[Alaviitteet]