Raamatun Tekijän dynaaminen persoonallisuus
”Sillä: ’kuka on tullut tuntemaan Herran [Jehovan, Um] mielen, niin että voisi neuvoa häntä?’ Mutta meillä on Kristuksen mieli.” – 1. Kor. 2:16.
1. Miksi Luojan persoonallisuuden tutkiminen on kaikkein hyödyllisintä?
KUN puhumme jonkun yksilön persoonallisuudesta, mielessämme ovat ne monet ominaisuudet ja luonteenpiirteet, mitkä tekevät hänestä eri yksilön, koska ketkään kaksi ihmistä eivät ole samanlaiset. Ihmiskunnan persoonallisuuksien tutkiminen on aina kiinnostavaa, joskaan ei aina hyödyllistä, riippuen vaikuttimista. Mutta Luojan ihmeellisen persoonallisuuden tutkiminen on kiinnostavinta ja hyödyllisintä. Se antaa suurimman palkan. Se auttaa meitä ymmärtämään hänen toimintatapaansa ja tapaansa ilmaista itseään Sanassaan, Raamatussa. Ja kun me käsitämme täydellisemmin ja ihailemme tätä suurenmoista Persoonallisuutta tutkimalla hänen töitään ja Sanaansa, niin se vuorostaan panee meidät haluamaan olla hänen kaltaisiaan, hänen kuvansa mukaisia, niin paljon kuin meille on mahdollista. Tämä on verratonta, sillä kun me koetamme mukauttaa omaa persoonallisuuttamme läheiseen sopusointuun hänen persoonallisuutensa kanssa, niin se varmistaa meille hänen suosionsa ja siunauksensa, ja se merkitsee meille elämää täydellisessä onnessa.
2. Missä suhteessa ihminen tehtiin Jumalan kuvaksi, ja miten tämä luo valoa ihmisen persoonallisuuteen?
2 Tällä päättelyllä on Raamatun tuki. Eikö Luoja, Jehova Jumala, sanonut: ”Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme”? Eikö hän sanonut sitten ihmisille: ”Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa ja tehkää se itsellenne alamaiseksi”, nimittäin kaikki alempi luomakunta? Ihmiskunnan lisääntyminen ja asuminen yhdessä suurena yhteiskuntana samalla käyttäen ja pitäen voimassa tätä valtuutta vaatii varmasti jossain määrin niitä ominaisuuksia ja luonteenpiirteitä, jotka nähdään itsessään Jehovassa. Persoonallisuus muodostuu ajattelukyvystämme ja siitä, miten me käytämme ja kehitämme sitä, sekä sydämemme tunteista ja kaipuista ja päätöksistä. On loputtoman ihmetyksen aihe, että Jehova on tehnyt ihmisen siten, että vaikka hän on niin mitätön pilkku vähäpätöisellä kiertotähdellä, hän on siitä huolimatta ihmeellinen toisinto pienessä mitassa suuresta Luojasta, joka ylläpitää kaikkeuden hallintoa. – 1. Moos. 1:26–28.
3. a) Miten me voimme tutkia Luojaa? b) Minkä avun Johanneksen evankeliumi antaa tässä suhteessa?
3 Hennoille, epätäydellisille ihmisille olisi julkeata puhua Sen persoonallisuuden tutkimisesta, joka on ”iankaikkinen kuningas, katoamaton, näkymätön, ainoa Jumala” ja joka ”on pystyttänyt istuimensa taivaisiin”, jollei Jehova olisi useammalla kuin yhdellä tavalla tehnyt sitä mahdolliseksi. Kaikkein ihmeellisen tapa, millä hän on tämän tehnyt, on ollut hänen Poikansa lähettäminen maan päälle asumaan keskuudessamme ihmisenä jonkin aikaa. Johannes tekee tämän selväksi evankeliumissaan. Hän kertoo meille Jeesuksesta ennen hänen ihmiseksi tuloaan, kuinka hänet sitten tunnettiin ”Sanana” ja miten häntä kutsuttiin oikeutetusti ”jumalaksi” (Um), mahtavaksi, koska ”kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan”. Kerrottuaan sitten, kuinka ”Sana tuli lihaksi”, hän sanoo: ”Ei kukaan ole Jumalaa milloinkaan nähnyt; ainokainen Poika, joka on Isän helmassa, on hänet ilmoittanut.” Emme voisi toivoa parempaa apua tutkimuksellemme kuin tämä johdatus häneen, joka oli niin läheisessä yhteydessä Isäänsä ja joka tuli maan päälle voidakseen selittää häntä meille. – 1. Tim. 1:17; Ps. 103:19; Joh. 1:1, 3, 14, 18.
4. Mitä valaisua annetaan tähän Sananlaskujen 8:22–31:ssä?
4 Tämä onnellinen suhde on kuvailtu kauniisti myös Sananlaskujen 8:22–31:ssä. Esitettyään maan luomisen alkuvalmistelut Jumalan Poika, Sana, sanoo: ”Silloin minä tulin hänen rinnalleen mestarityöntekijäksi, ja minusta tuli se, josta hän oli erityisen ihastunut päivästä päivään, . . . ja se, mistä minä olin ihastunut, liittyi ihmislasten yhteyteen.” (Um) Kuinka viehättävä kuva perhe-elämästä, Isästä, joka on erityisesti ihastunut Pojastaan, ja Pojasta, joka on vuorostaan erittäin ihastunut siitä, minkä tiedämme hänen Isänsä nyt antaneen hänen hoitoonsa ja mikä liittyy ihmiskuntaan. Varmuus siitä, että hän on ystävällisesti kiinnostunut meistä, on todella rohkaiseva, ja me odotamme saavamme täydellisemmin tutustua häneen.
5. a) Miten Jeesuksen persoonallisuus voidaan esittää lyhyesti, ja miksi meidän täytyy olla varovaisia määritellessämme sanoja ”dynaaminen” ja ”lempeä”? b) Mikä oivallinen vastakohtaisuus nähdään Jeesuksessa, ja miten se ilmenee?
5 Kun luemme Jeesuksesta Raamatusta, niin minkä vaikutelman saamme? Hän oli dynaaminen, mutta kuitenkin lempeä. Tämä näyttää tavallisten mittapuitten mukaan mahdottomalta. Me ajattelemme tavallisesti dynaamisen henkilön olevan voimakas, kunnianhimoinen, komenteleva ja kärsimätön kaikille, jotka tulevat hänen tielleen, jota vastoin me ajattelemme lempeän ihmisen olevan levollinen, ei kovin voimakkaita mielipiteitä omaava ja valmis pikemminkin antamaan perään rauhan takia kuin ryhtymään puolustamaan sitä, mikä on oikein. Meidän erilaiset luonteenominaisuutemme eivät ole epätäydellisyyden takia oikein tasapainossa, vaan pyrkivät äärimmäisyyksiin, mutta näin ei ole sen laita, joka on täydellinen, kuten Jeesus oli. Parhaan avaimen hänen persoonallisuutensa ymmärtämiselle antaa kenties Daavidin hänestä profeetallisesti lausuma ja Paavalin Heprealaiskirjeen 1:9:nteen lainaama esitys: ”Sinä rakastit vanhurskautta ja vihasit laittomuutta; sentähden on Jumala, sinun Jumalasi, voidellut sinua iloöljyllä, enemmän kuin sinun osaveljiäsi.” (Katso Psalmi 45:8.) Jeesus rakasti ja rakastaa suuresti vanhurskautta, ja siihen sisältyy myös syvä ja hellä rakkaus niitä kohtaan, jotka, vaikka ovatkin epätäydellisiä, vilpittömästi pyrkivät vanhurskauteen. Sellaisille hän on lempeä, rauhaisa, ystävällinen ja erittäin kärsivällinen. Samalla hänellä on voimakas viha kaikkea laitonta kohtaan ne mukaan lukien, jotka osoittavat olevansa tahallaan heittäytyneet pahoille teilleen. Kuten hän lausui purevan tuomion oman aikansa ulkokultaisille uskonnollisille johtajille, jotka leppymättömästi osoittivat murhanhimoista vihamielisyyttä tuota ”Pyhää ja Vanhurskasta” kohtaan, niin hän lausuu myös samalle luokalle nyt sanoen: ”Menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät.” (Apt. 3:14; Matt. 7:23; 23:13–39) Jeesus ei omalta kohdaltaan muutu. Hän on ”sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti”. Näin Jeesuksessa ilmenee esimerkki samasta vastakkaisuuksien tasapainosta, mikä nähdään Jehovassakin ja mitä Jehovan kansakin ilmaisee nykyään: jalopeuran kiivaudesta yhtyneenä virvoittavan kasteen vienouteen. – Hepr. 13:8; Miika 5:6, 7.
6. Miten Jeesus ilmaisi itsensä ystävilleen, ja millä perusteella?
6 Mutta miten tämä kaikki auttaa saamaan paremman käsityksen Jumalan kirjoitetusta Sanasta? Raamattuhan kirjoitettiin Jumalan ystävien eikä vihollisten hyväksi. Ansaitsee panna merkille, kuinka Jeesus puhui ystävilleen maan päällä ollessaan. Millaisen vaikutelman he saivat hänestä? On hyvin ilmeistä, että vaikka he tunnustivat hänet ”Opettajakseen” ja ”Herrakseen”, niin hän ei pysytellyt loitolla eikä yrittänyt herättää kunnioitusta pitämällä heitä pelonalaisuudessa. (Joh. 13:13) Hän saattoi sen sijaan heidät läheiseen yhteyteen kanssaan ja tuntemaan itsensä vapaiksi läheisyydessään. Hänen käyttäytymisensä ja puhetapansa vaikuttivat siten. He tunsivat hänen läsnäolonsa virkistäväksi, ja Jeesus itse antoi aiheen siihen sanomalla: ”Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon [virvoitan teitä, Um]. . . . sillä minä olen hiljainen [lempeämielinen, Um] ja nöyrä sydämeltä.” – Matt. 11:28, 29.
7. Miten tämä auttaa saamaan paremman käsityksen Jumalan sanasta?
7 Samoin kuin Jeesus puhui ystävilleen, Jehovakin puhuu ystävilleen Sanansa välityksellä. Hänen Sanansa on hänen voimakkaan persoonallisuutensa lataama ja kuitenkin lempeä, mistä johtuu sen tyyli. Vaikka se on täysin täsmällinen tieteellisesti ja muutenkin, niin sitä ei ole kirjoitettu jäykin ammattisanoin, niin ettei kriitikkokaan voisi löytää mitään valittamisen tai kompastuksen aihetta. Se on päinvastoin täynnä inhimillistä kuvarikkautta ja vertauksia, asioita, mitkä elvyttävät mielikuvitusta ja vetoavat sydämeen.
8. Mitkä raamatulliset tapaukset voidaan mainita jonkin personoinnista, ja mitä hyötyä siitä on?
8 Yksi kiinnostava todistus tästä nähdään Raamatussa siitä tavasta, millä seikoille, jotka eivät ole persoonia, annetaan persoonallisuus. Tämä tehdään usein inhimillisellä kielellä, mikä uhoo eloisuutta ja dynaamista voimaa. Me puhumme usein esimerkiksi, kuinka jokin kasvi pitää tietynlaisesta maasta, ikään kuin kasvilla olisi persoonallisuus mieltymyksineen ja vastenmielisyyksineen. Jeesus puhui samalla tavalla. Hän sanoi voimakkaalla, kuvaavalla tavalla: ”Minä olen lammasten ovi.” Katsellen kädessään olevaa viinimaljaa hän sanoi vielä voimakkaammin: ”Tämä on minun vereni.” Ja käyttäen personointia hän sanoi pyhästä hengestä: ”Hän opettaa teille kaikki ja muistuttaa teitä kaikesta, minkä minä olen teille sanonut.” Apostoli Paavali teki samoin itselleen Jumalan sanalle, puhuen ikään kuin se olisi dynaamisen elävä, sanoessaan: ”Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija.” Miten voimakasta ja hyvää tekevää! – Joh. 10:7; Matt. 26:28; Joh. 14:26; Hepr. 4:12.
9. a) Mitä hyötyä voidaan saada siitä tavasta, millä Raamattu on kirjoitettu? b) Miksi kriitikkojen asenne on epäoikeutettu ja voidaan osoittaa vääräksi? c) Mikä on oikea asenne, ja mitä seurauksia siitä on meille?
9 Pyhä henki ja Jumalan sana eivät ole itsessään persoonia, mutta ne ovat kumpikin niin sanoaksemme hänen persoonallisuutensa kyllästämiä. Siksihän Paavali saattoi sanoa: ”Älkää saattako murheelliseksi Jumalan pyhää Henkeä.” Me voimme murehduttaa Jumalan sanaakin, jos toimimme sen vastaisesti, ja me voimme vaarantaa itsemme ja toiset, jos käsittelemme sopimattomasti tätä terävää, elävää miekkaa. Tässä huomaamme, mikä hyöty siitä on, että Raamattu on kirjoitettu sillä tavalla, kuin sen Tekijä on päättänyt. Se heijastaa hänen persoonallisuuttaan ja tuo hänet lähemmäs itseämme sekä auttaa meitä ymmärtämään häntä paremmin. Me emme halua toisin olevankaan. Miksi Jehovan pitäisi soveltaa ilmaisutyylinsä kriitikoille sopivaksi? Mekin, tavalliset miehet ja naiset, jotka olemme monissa tapauksissa kasvatetut kristikunnan oppien mukaan, olemme saaneet silmämme auki näkemään totuuden, kun se on selitetty meille Raamatusta. Kriitikkojenkin silmät voisivat avautua, jos he eivät olisi niin viisaita omassa viisaudessaan. ”Sillä tämän maailman viisaus on hullutus Jumalan silmissä. Sillä kirjoitettu on: ’Hän vangitsee viisaat heidän viekkauteensa’.” Meidän täytyy pysyä todella nöyrinä ja oppivaisina ja ’tietoisina hengellisestä tarpeestamme’. (Ef. 4:30; 1. Kor. 3:19; Matt. 5:3; Joh. 17:17) Silloin me haluamme, että meitä ei opeteta ”inhimillisen viisauden opettamilla sanoilla”, vaan että meitä opettaisi se Ainoa Jumalan määräämä, elävä Sana, Jeesus Kristus, joka opetti aina kirjoitetun Sanan, Raamatun, mukaan. Siten me saamme Jumalan hengen avulla ”Kristuksen mielen” ja tulemme ”tietämään, mitä Jumala on meille lahjoittanut”. – Ilm. 19:13; 1. Kor. 2:12, 16.
KAKSI SYYTÄ RAAMATUN PAREMPAAN YMMÄRTÄMISEEN
10. a) Miten oikea uskonto voidaan määritellä, mutta miten kristikunta on osoittanut olevansa väärässä tässä? b) Miten oikea uskonto ilmenee nykyään?
10 On kaksi syytä, joiden tähden on hyvä ymmärtää ja arvostaa oikein sekä Raamattua että sen Tekijää. Ensiksikin se antaa meille oikean kuvan tosi uskonnosta. Tosi uskonto on toiminnan uskonto. Se ei ole passiivista, jollaisen vaikutelman kristikunta antaa sillä totunnaisella tavallaan, millä Raamattua yleensä luetaan kirkoissa mustiin pukeutuneena ja käyttäen paatosta. Seurauksena on, että kirkossakävijät saavat sellaisen käsityksen kuin kristityn tunnusmerkki olisi kunnioitettavuus. Luonnollisesti kristityn tuleekin olla esimerkillinen kaikessa käytöksessään ja palveluksessaan, mutta kun tämä uusi liike alkoi Jeesuksen johdolla, se ei saanut kansansuosiota hänen aikanaan eikä helluntain jälkeenkään sen jäsenten hyvän ja hillityn käyttäytymisen takia. Heidät oli määrätty ja valtuutettu ahkeroimaan voimaperäisen sanoman ja todistamisen yhteydessä alkaen Jerusalemista ja leviten ”maan ääriin asti”. Perustetun valtakunnan sanoma pitää vielä enemmän nykyään ”saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille” ennen tämän asiainjärjestelmän loppua. Ne, joilla on kuuleva korva, eivät kuule ainoastaan pyytävää vetoomusta: ”Tulkaa pois siitä [Babylonista], te minun kansani”, niin kuin englantilaisessa hyväksytyssä käännöksessä sanotaan, vaan he käsittävät sen vaativan, ehdottoman käskyn pakottavuuden, mikä ilmenee täsmällisenä Uuden maailman käännöksestä (engl.) ja suomalaisesta Raamatusta: ”Lähtekää siitä ulos, te minun kansani”! Ne, joilla on kuuleva korva, ryhtyvät toimintaan hylkäämällä kristikunnan ja pakenemalla Siioniin, Jumalan järjestöön. Niitä tähän järjestöön kuuluvia, todellisen kirkon uskollista jäännöstä, jolla on taivaallinen toivo, on siunattu ”iloöljyllä”, Jehovan hengellä. Sinä havaitset heidän toveruutensa suureksi avuksi ja elvykkeeksi ’uuden persoonallisuuden päälle pukemisessa’ ja toimeliaassa osallistumisessa oikeaan uskontoon. – Apt. 1:8; Matt. 24:14; Ilm. 18:4; Jes. 61:3; Ef. 4:24.
11. Miten Ilmestyskirjan luvut 1–3 antavat meille nyt erityistä apua?
11 Me löydämme Ilmestyskirjan alkuluvuista toisen syyn Jehovan ja hänen Sanansa oikean arvioinnin tavoitteluun. Me havaitsemme niistä yksityiskohtaisen tiedon, mikä esittää näytteen auttaen meitä mukauttamaan persoonallisuutemme sopusointuun Sanan ja sen Tekijän kanssa antaen meille selvemmän käsityksen ja ponnekkaamman kannustimen rakastaaksemme vanhurskautta ja vihataksemme laittomuutta. Jeesus näki ennakolta maailman tilan tänä lopun aikana ja sen johdosta hänen seuraajiaan kohtaavat koetukset ja koettelemukset. Hän antoi sen tähden Johannekselle sanoman kutakin seitsemää seurakuntaa varten. Vaikka nämä sanomat sopivatkin paikallisesti Johanneksen aikana, niin niiden todellinen merkitys ja voima on tarkoitettu kaikille tosi kristittyjen seurakunnille tänä ”Herran päivänä”. (Ilm. 1:10) Joskin kuvaillut eri olosuhteet on esitetty ensi sijassa niille, joilla on taivaallinen toivo (sillä kaikki annetut lupaukset ovat taivaallisia), niin ne soveltuvat Jeesuksen antamien varoitusten ja neuvojen yhteydessä yhtä hyvin niihinkin antautuneisiin Jumalan palvelijoihin, joilla on maallinen toivo Jumalan valtakunnassa.
12. a) Minkä tarvetta tähdennetään erityisesti seitsemälle seurakunnalle esitetyissä sanomissa? b) Mikä muodostaa uuden persoonallisuuden?
12 Vaikka lupaukset vaihtelevat, niin pane merkille sama vetoomus kussakin sanomassa: ”Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki . . . sanoo.” Huomaa myös, mitkä ehdot on täytettävä, ei yhteisesti, vaan kukin erikseen, kun jokaisen sanoman lopussa mainitaan: ”Sen, joka voittaa, . . .” Tämä liittyy sanaan ”kärsivällisyys”, mikä esiintyy useita kertoja näissä sanomissa sellaisten lausuntojen yhteydessä kuin: ”Ole uskollinen kuolemaan asti” ja ”pidä, mitä sinulla on”. Pitäminen ja kärsivällinen kestäminen ja voittaminen vaatii ehdottomasti voimakasta persoonallisuutta. Se ei ole ulkonaista mahtailua, vaan siinä täytyy olla lujaa päättäväisyyttä, mikä johtuu Jehovaan kohdistuvasta syvästä arvonannosta ja rakkaudesta, kokosydämisestä päätöksestä elää hänelle ja tehdä hänen tahtonsa. Kristus Jeesus, joka teki aina mielellään Isänsä tahdon, antoi täydellisen esimerkin, ja Jumalan tahto on, että me tulisimme hänen ”’Poikansa kuvan kaltaisiksi”. Se merkitsee myös Jumalan kuvan kaltaisuutta, kuten Paavali jälleen sanoo: ”Pukeutukaa uuteen persoonallisuuteen, joka uudistuu täsmällisen tiedon avulla Hänen kuvansa mukaan, joka loi sen.” Mitä tämä merkitsee yksityiskohtaisesti sanottuna? Kuuntelehan! ”Pukeutukaa . . . sääliväisyyden hellään kiintymykseen, ystävällisyyteen, nöyrämielisyyteen, lempeyteen ja pitkämielisyyteen, . . . Mutta kaikkien näiden lisäksi pukeutukaa rakkauteen, sillä se on ykseyden täydellinen side.” On tosin oltava lujaluonteinen, mutta tässä ei ole lainkaan sijaa hallitsevuudelle. Kysymyksessä on oikea vaikutin. – Ilm. 2:7, 10, 13, 19; 3:11; Room. 8:29; Kol. 3:10–14, Um.
13. a) Miten voimme saada jumalallisen persoonallisuuden? b) Miten Paavali on hyvä esimerkki tässä suhteessa?
13 Vain Raamatun täsmällisen tuntemuksen avulla voimme ymmärtää ja saada niiden eri ominaisuuksien ja luonteenpiirteitten oikean tasapainon ja oivallisen vastakohtaisuuden, mitkä muodostavat jumalallisen persoonallisuuden. Apostoli Paavali itse on hyvä esimerkki. Ennen kristityksi tuloaan hän oli totisesti dynaaminen, mutta koska hän oli sokea totuuden suhteen, niin hän ei ollut tasapainossa, ja, kuten hän itse sanoo, hän oli ”pilkkaaja ja vainooja ja väkivallantekijä”. Saatuaan silmänsä auki hän oli koko lopun elämänsä yhä dynaaminen, mutta eri vaikuttimista ja kauniisti tasapainoinen, kuten näkyy siitä, mitä hän kirjoitti tessalonikalaisille: ”Me olimme lempeät teidän keskuudessanne, niinkuin imettävä äiti, joka vaalii lapsiansa”, joten me ”teitä hellien, halusimme antaa teille, ei ainoastaan Jumalan evankeliumia, vaan oman henkemmekin, sillä te olitte meille rakkaiksi tulleet.” Niin, tässähän se ero on. Hänen vaikuttimenaan oli nyt epäitsekkään ja rakkaudellisen antaumuksen henki. – 1. Tim. 1:13; 1. Tess. 2:7, 8.
14. Miten persoonallisuutemme voi uudistua Jumalan kuvaksi?
14 Olipa entinen mielenlaatusi mikä hyvänsä, sinun ei tarvitse olla masentunut. Isällinen Luoja, joka sanoi Pojalleen: ”Tehkäämme ihminen kuvaksemme”, voi luoda sinuun ”uuden persoonallisuuden” heidän kuvakseen. Miten? Jumalan hengen muuttavalla voimalla, ’mieleesi vaikuttavassa voimassa’ ja kirjoitetun Sanan vaikutuksen avulla. Mitä enemmän sinä käsität ja olet vakuuttunut siitä, että koko Raamattu on yksistään jumalallista alkuperää, sitä enemmän sinä arvostat sen Tekijän, Jehovan, suurenmoista persoonaa. Se auttaa vuorostaan sinua ’pukemaan päällesi uuden persoonallisuuden, mikä luotiin Jumalan tahdon mukaan tosi vanhurskaudessa ja uskollisuudessa’. – 1. Moos. 1:26; Ef. 4:23, 24, Um.