Mikä on Raamatun kanta?
Onko Saatana personoituma vai persoona?
PYHÄ Raamattu mainitsee usein Saatanan. Viitatessaan Jumalan ja ihmisen päävastustajaan Raamatun heprealaiset kirjoitukset (Vanha testamentti) mainitsevat Saatanan (joka merkitsee ’vastustajaa’) 18 kertaa. Raamatun kreikkalaiset kirjoitukset (Uusi testamentti) käyttävät samasta kohteesta 34 kertaa nimeä Saatana ja yli 30 kertaa nimeä Perkele (otettu suomessa vastaamaan kreikan sanaa diábolos, joka merkitsee ’panettelijaa’).
Monet uskovat, että Saatana on paha henkipersoona, joka voi yllyttää ihmistä pahuuteen. Toiset ovat eri mieltä. Heidän mielestään Saatana ei ole persoona vaan pelkästään käsitteellisen pahuuden periaatteen personoituma. New York Times Magazine -lehti ilmoitti 4. helmikuuta 1973 erään katolisen raamatunoppineen sanoneen äskettäin: ”Kukaan nykyaikainen teologi ei usko, että Saatana on persoona.”
Kumpi on totuus? Onko Saatana personoituma vai persoona? Raamatun kannan tunteminen tässä asiassa osoittautuu mitä hyödyllisimmäksi. Raamatunoppinut Louis Matthews Sweet selittää syyn: ”Raamattu ei ainoastaan ole täysin vapaa suositun saatanaopin liioitteluista ja järjettömistä kertomuksista, jotka käsittelevät Saatanan ilmestymisiä, temppuja ja muodonmuutoksia ihmisten keskuudessa, vaan sen lausunnoista ilmenee luotettavaa tarkkuutta ja johdonmukaisuutta, joka on mitä vakuuttavinta.”
Raamatun ensimmäiset suoranaiset viittaukset Saatanaan ovat Jobin kirjassa, sen ensimmäisessä ja toisessa luvussa. Näissä luvuissa Saatanan esitetään keskustelevan Jehova Jumalan kanssa. (Job 1:6–12; 2:1–7) Yksistään tämä synnyttää vaikeuksia sille, joka tunnustautuu Raamattuun uskovaksi mutta väittää Saatanan olevan pelkästään jossakussa olevan pahan personoituma. Jos ”saatana” on vain jossakussa persoonassa oleva paha, tuon pahan on täytynyt olla Jehova Jumalassa, jonka kanssa Saatana puhui. Mutta Raamattu sanoo Jumalasta, ”ettei hänessä vääryyttä ole”. – Ps. 92:16.
Jeesuksella oli samanlainen kokemus Saatanan suhteen. Matt. 4:1 kertoo, että Jumalan ”Henki vei Jeesuksen ylös erämaahan perkeleen kiusattavaksi”. Kiusasiko Jeesusta hänessä itsessään oleva paha? Sellainen käsitys ei ole sopusoinnussa sen kanssa, että Raamattu kuvailee Jeesuksen ”vanhurskaaksi”, joka ”ei syntiä tehnyt”. (1. Joh. 2:1; 1. Piet. 2:22) Ei, vaan Saatana, joka ilmaantui Jehova Jumalan eteen ja joka kiusasi Jeesusta Kristusta, oli heistä erillään.
Huomaat myös, että näissä kertomuksissa käsitellään Saatanan ja Jumalan sekä Saatanan ja Jeesuksen Kristuksen välisiä keskusteluja. Sekä Jehova Jumala että Jeesus Kristus ovat persoonia. Voiko älyä vailla oleva ’voima’ keskustella persoonan kanssa? Lisäksi Raamattu kutsuu Saatanaa murhaajaksi, valehtelijaksi, isäksi (hengellisessä mielessä) ja ruhtinaaksi. (Joh. 8:44; 14:30) Kaikki nuo määritteet sopivat ainoastaan älylliseen persoonaan. Niinpä M’Clintockin ja Strongin Cyclopædia mainitsee: ”Pyhät kirjoittajat käyttävät kaikkia persoonallisen toiminnan muotoja kuvatessaan Saatanan luonnetta ja toimintaa. . . . Häneen sovelletaan kaikkia ominaisuuksia ja kaikkia tekoja, jotka ilmaisevat persoonan olevan kyseessä, ja se tehdään tavalla, mitä ei voida tehdä tyhjäksi.”
Raamattu osoittaa, että Saatana oli alun perin täydellinen, vanhurskas henkiluomus. Mutta hän ’ei pysynyt totuudessa’. (Joh. 8:44) Vasta sen jälkeen kun hän asettui tahallisesti vastustamaan Jumalaa, häntä alettiin kutsua Saatanaksi.
Aadamin ja Eevan tapauksessa hän esitti Jumalan käyttävän suvereenisuuttaan väärin kieltäessään heitä syömästä tietyn puun hedelmää. Hän esitti tottelemattomuuden Jumalaa kohtaan olevan tie vapauteen. Kuitenkaan heidän taipumisensa tähän itsekkääseen haluun ’tulla Jumalan kaltaiseksi’ (tai ’omaksi herrakseen) ei tuonut mukanaan vapautta vaan kuoleman heille ja heidän jälkeläisilleen. Siksi Jeesus kutsui Saatanaa ”murhaajaksi”. (Joh. 8:44) Myöhemmin Saatana yritti saada Jobin ja Jeesuksen Kristuksen hylkäämään Jumalan itsekkäistä syistä, mutta hän epäonnistui yrityksissään. – Job 1:9–11; 2:4; Luuk. 4:1–13.
Saatanan toiminta ei ole kuitenkaan rajoittunut yksilöihin. Jeesus nimitti häntä ”maailman ruhtinaaksi [hallitsijaksi, Um]”. (Joh. 14:30) Ilm. 12:9 (Uusi testamentti nykysuomeksi) osoittaa, että ”perkele ja saatana . . . on johtanut koko ihmiskuntaa harhaan”. Näemmekö ihmiskunnan historiassa todisteita yli-inhimillisen älykkään pahan henkipersoonan vaikutuksesta?
Roomalaiskatolinen pappi Andrew M. Greeley, joka toimii Chicagon yliopiston mielipidetutkimuskeskuksen yhteydessä, mainitsi kaikkialla ihmisen historiassa ilmenevästä pahuuden kaavasta:
”Pahuuden suuruus ei ole oikeassa suhteessa asiaan sekaantuneitten ihmisten ilkeyteen. . . . Jos joku yli-inhimillisen älyn omaava ohjaa pahuuden voimia, niin täytyy sanoa, että hänen strategiansa on ollut loistavaa.”
Kahdeskymmenes vuosisata on erityisen merkittävä tässä suhteessa. Historian professori René Albrecht-Carrié kirjoittaa: ”Yhdeksättätoista vuosisataa pidetään nykyään usein rauhan vuosisatana, mitä käsitystä totisesti tukee vastakohtaisuus silloisten olojen ja oman aikamme tuhoisan taistelun välillä. Tuo aikakausi päättyi äkkiä vuonna 1914.” Tuona vuonna puhkesi ensimmäinen maailmansota.
Tri Scott Nearing Pennsylvanian yliopistosta huomauttaa, että monet eivät uskoneet ensimmäisen maailmansodan voivan tulla, ”koska ihmiset olivat liian sivistyneitä, sota oli liian kallista ja sodanvastainen mieliala oli liian yleinen”.
Siitä huolimatta maailmansota tuli vuonna 1914. Se aloitti ”totaalisen sodan” sukupolven, jonka kuluessa toinen maailmansota ja lukuisat muut sodat ovat kastelleet maan viattomalla verellä. Myös nälänhädät, laajalle levinneet sairaudet, väkivalta ja rikollisuus ovat ennen näkemättömässä määrin vitsanneet nykyistä sukupolvea. Mutta jos ihmiset eivät ole halunneet näitä olosuhteita, niin mikä ne on sitten aiheuttanut?
Jälleen kerran Raamattu osoittaa syyttävästi Saatanan persoonaan. Miten niin? Raamatun ajanlasku osoittaa vuoden 1914 siksi vuodeksi, jona Kristuksen Jeesuksen hallitsema Jumalan taivaallinen, messiaaninen valtakunta perustettiin. Tämä valtakunta on lopettava Saatanan näkymättömässä valvonnassa olevien ihmishallitusten maata koskevan hallinnon.
Miten Jumalan päävastustaja suhtautui Jumalan valtakunnan syntymiseen vuonna 1914? Ilmestyskirjan 12. luku selittää, että valtaistuimelle nousseen Kristuksen Jeesuksen ja Saatanan välillä ”syttyi sota taivaassa”. (Ilm. 12:7) Seuraus oli, että Saatana ”heitettiin maan päälle, ja hänen enkelinsä heitettiin hänen kanssansa”. Tästä oli aiheutuva ’voi-huuto maalle ja merelle’. Tämän sukupolven kokemat ennen näkemättömät ahdistukset osoittavat ennustuksen todeksi. – Ilm. 12:9, 12.
Mahtava persoona Saatana on uhkana jokaiselle nykyään elävälle. 1. Piet. 5:8 varoittaa: ”Teidän vastustajanne, perkele, käy ympäri niinkuin kiljuva jalopeura, etsien, kenen hän saisi niellä.” Nieleekö hän sinut? Miten voit puolustautua sellaista yli-inhimillistä ylivoimaa vastaan? Et varmastikaan kieltämällä Saatanan persoonallisen olemassaolon, vaan sen sijaan tunnustamalla hänen olemassaolonsa ja tottelemalla Raamatun käskyä: ”Vastustakaa häntä lujina uskossa.” (1. Piet. 5:9) Se vaatii Raamatun huolellista tutkimista.