Rohkeus voittaa uskonnollisen vastustuksen
1. Mihin kristillinen rohkeus perustuu, ja miten Jumalan palvelijat ovat osoittaneet tätä rohkeutta?
MOOSES seisoi faaraon edessä rohkeana. Joosua oli rohkea mennessään Luvattuun maahan. Vaikka Daavid oli paimenpoika, niin hän seisoi rohkeana jättisoturin Goljatin edessä. Jeesus kohtasi vastustajansa rohkeana. Kaikki nämä miehet saivat rohkeutensa uskosta Jehova Jumalaan. He uskoivat! Kun Jumalan henki oli vuodatettu helluntaina, niin varhaiskristityt tekivät Jumalan tahdon kokosieluisesti ja olivat uskon täyttämät. (Ef. 6:6) Taivasten valtakuntaa koskeva sanoma piti annettaman ihmiskunnalle. Kristusta Jeesusta piti saarnattaman pelastustienä. Pyhän hengen täyttämillä apostoleilla oli julistettavanaan Jeesusta koskeva sanoma: ”Varmasti tietäköön siis koko Israelin huone, että Jumala on hänet Herraksi ja Kristukseksi tehnyt, tämän Jeesuksen, jonka te [paaluunnaulitsitte, Um].” (Apt. 2:36) Se pelko, mikä hajotti opetuslapset juuri siksi, että he tunsivat Jeesuksen tai olivat hänen kanssaan sinä yönä, jona hänet vangittiin, oli tyystin mennyt. Rohkeus oli nyt ottanut sijansa uskon avulla.
2. Miten ne, jotka tulivat apostolien luo kuuntelemaan ja parannettaviksi, osoittivat, että heillä oli uskoa ja rohkeutta?
2 Ihmisjoukot tulivat Jerusalemin ympärillä olevista kaupungeista kuuntelemaan apostolien puhetta, ja he toivat sairaita ihmisiä, jotka ”pantiin vuoteille ja paareille, että Pietarin kulkiessa edes hänen varjonsa sattuisi johonkuhun heistä”. Mikä usko! Kaikki, joilla oli tällainen usko, parantuivat. Parannettavaksi tulemiseen vaadittiin rohkeutta. (Apt. 5:14–16) Hyvän uutisen saarnaamisella ei ollut silloin rajaa – eikä sillä pitäisi olla nytkään. Jeesus oli voittanut maailman rohkeudella; nyt täytyi Kristuksen Jeesuksen opetuslasten tehdä samoin. Oliko heillä kylliksi rohkeutta uskon avulla? Katsokaamme.
3, 4. a) Mikä apostoleita kohdannut koetus vaati rohkeutta heidän puoleltaan? b) Miksi juutalaiset uskonnolliset vastustajat tulivat hyvin levottomiksi?
3 Rohkeuden koetus tuli, kun ”nousi ylimmäinen pappi ja kaikki, jotka olivat hänen puolellansa, saddukeusten lahko, ja he tulivat kiihkoa täyteen ja kävivät käsiksi apostoleihin ja panivat heidät yleiseen vankihuoneeseen. Mutta yöllä avasi Herran enkeli vankilan ovet ja vei heidät ulos ja sanoi: ’Menkää ja astukaa esiin ja puhukaa pyhäkössä kansalle kaikki tämän elämän sanat’.” (Apt. 5:17–20) Apostolit eivät empineet saadessaan tällaisen käskyn Jehovan enkeliltä; he eivät pelänneet. Heidät oli tosin heitetty vankilaan edellisenä päivänä, mutta heidät oli valmennettu saarnaamaan, ja saarnaaminen oli heidän työtään evankeliumin palvelijoina. Heitä käskettiin puhumaan ”tästä elämästä” ja kertomaan ihmisille, miten se voidaan saada. He menivät päivän sarastaessa temppeliin ja opettivat kansaa.
4 Kun ylimmäinen pappi saapui, hän kutsui koolle sanhedrinin ja kokosi Israelin lasten vanhemmat miehet, ja he lähettivät virkailijoita vankilaan tuomaan vangit sieltä. He sanoivat hämmästyksissään: ”Vankilan me kyllä huomasimme hyvin tarkasti suljetuksi ja vartijat seisomassa ovien edessä; mutta kun avasimme, emme sisältä ketään löytäneet.” Moinen tilanne riitti tekemään kenet tahansa rauhattomaksi. Ja nämä juutalaiset olivat erityisesti kiihtyneitä, koska he halusivat pysähdyttää tämän hyvän uutisen saarnaamisen. Juuri silloin saapui joku mies ja ilmoitti: ”Katso, ne miehet, jotka te panitte vankilaan, seisovat pyhäkössä ja opettavat kansaa.”
5. a) Mitä apostolit vastasivat, kun uskonnolliset auktoriteetit käskivät heitä jälleen lakkaamaan saarnaamasta? b) Miksi apostolit joutuivat tämän vaimon kohteiksi?
5 Silloin päällikkö meni oikeudenpalvelijain kanssa ja nouti heidät; ei kuitenkaan väkisin, sillä he pelkäsivät, että kansa heidät kivittäisi. Ja he toivat heidät ja asettivat neuvoston eteen. Ja ylimmäinen pappi kuulusteli heitä ja sanoi: ’Me olemme kieltämällä kieltäneet teitä opettamasta tähän nimeen; ja katso, te olette täyttäneet Jerusalemin opetuksellanne ja tahdotte saattaa meidän päällemme tuon miehen veren’. Mutta Pietari ja muut apostolit vastasivat ja sanoivat: ’Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä. Meidän isiemme Jumala on herättänyt Jeesuksen, jonka te ripustitte puuhun ja surmasitte. Hänet on Jumala oikealla kädellänsä korottanut Päämieheksi ja Vapahtajaksi, antamaan Israelille parannusta ja syntien anteeksiantamusta. Ja me olemme kaiken tämän todistajat, niin myös Pyhä Henki, jonka Jumala on antanut niille, jotka häntä tottelevat.’” (Apt. 5:22–32) Apostolit muistivat varmasti silloin nämä Jeesuksen sanat: ”’Ei ole palvelija Herraansa suurempi’. Jos he ovat minua vainonneet, niin he teitäkin vainoavat; jos he ovat ottaneet vaarin minun sanastani, niin he ottavat vaarin teidänkin sanastanne. Mutta kaiken tämän he tekevät teille minun nimeni tähden, koska he eivät tunne häntä, joka on minut lähettänyt.” (Joh. 15:20, 21) Kuinka todeksi Jeesuksen sanat osoittautuivatkaan nyt apostoleille!
6. Mitä tuossa uskonnollisessa oikeusistuimessa saatu kokemus osoitti noiden varhaiskristittyjen sydämentilasta?
6 Apostolien tuossa uskonnollisessa oikeusistuimessa lausumat sanat osoittavat ihmispelon kaikonneen. Olipa pelko uskonnollista ylimmäistä pappia ja hänen liittolaisiaankin kohtaan hävinnyt. Noiden varhaiskristittyjen sydämet olivat yhdistyneet kaikkivaltiaan Jumalan pelossa. – Ps. 86:11, Um.
KRISTILLINEN ROHKEUS ESPANJASSA 1961
7. a) Kun luemme noiden ensimmäisen vuosisadan kristittyjen kokemuksista, niin mitä kysymyksiä meidän täytyy tehdä itsellemme? b) ’Missä Jehovan todistajien edessä on nyt samanlainen tilanne?
7 Kun sinä luet tämänkaltaisia sykähdyttäviä kokemuksia varhaiskristillisestä seurakunnasta, niin miltä se tuntuu sinusta? Mitä sinä tekisit kristittynä sellaisissa olosuhteissa Jumalan valtakunnan hyvän uutisen jatkuvaksi julistamiseksi? Minkä asenteen sinä ottaisit, jos olisit maassa, missä hallitus ja uskonnolliset johtajat julistaisivat, että sinä et saa missään olosuhteissa lausua ajatuksiasi? Mitä tekisit, jos olisit katolisessa maassa tai jossain muussa maassa ja viranomaiset sanoisivat sinulle: ’Me kiellämme teitä ehdottomasti opettamasta tämän nimen perusteella’ ja puhumasta julkisesti Jumalastanne ja hänen kirjoitetusta Sanastaan? Monet kristityt Jehovan todistajat ovat tällaisessa tilanteessa Espanjan maassa juuri nyt.
8. a) Mikä on Espanjan Jehovan todistajien vainoamisen syy? b) Miten monet vapautta rakastavat ihmiset ovat ilmaisseet vastalauseensa, mutta minkä vastauksen eräät ovat saaneet?
8 Monet henkilöt kautta maailman ovat kirjoittaneet vastalauseensa Espanjan hallitukselle ja sen virallisille edustajille eri maissa sen vainon johdosta, mikä on kohdistettu Jehovan todistajiin siksi, että he saarnaavat Jumalan valtakunnan hyvää uutista Espanjassa. Espanjan hallitus ja katoliset papit, jotka yllyttävät hallitusta, ovat vainonneet Jehovan todistajia. Washingtonissa (D.C.) oleva Espanjan lähettiläs kirjoittaa vastaukseksi näihin vastalauseisiin:
”Minun maassani on täydellinen palvontavapaus, kuten perustuslain (Fuero de los Españoles) VI artiklassa sanotaan: ’Ketään ei saa ahdistaa hänen uskonnollisen vakaumuksensa tai yksityisen palvontansa harjoittamisen takia.’
”Kukaan ei voi väittää, ettei ole palvontavapautta Espanjassa, missä 15 000 ei-katolista espanjalaista kohti on noin 260 protestanttista kirkkoa ja joitakin moskeijoita ja synagoogia. On ymmärrettävä, että asianmukaisesti hyväksytty laki, jonka tarkoitus on kaiken mahdollisen epäjärjestyksen tai taantumuksen ehkäiseminen, ei salli mitään uskonnollista käännytystyötä eikä propagandaa. Maan valtaisa enemmistö on, kuten varmasti tiedätte, katolinen. Katolilaiset uskovat toisaalta, että protestanttiset opit ovat väärässä. Sen tähden ei Espanjan hallitus voi sallia erehdyksiä levitettävän sen kansalaisten keskuuteen. Tämä asenne on johdonmukainen seuraamus sen vakaumuksesta.”
9. a) Mikä on siis Espanjan hallituksen katsantokanta palvonta-asioissa? b) Mitä Jehovan todistajat tekevät Espanjassa?
9 Tästä näemme Espanjan hallituksen sanovan, että saat uskoa, mitä haluat, mutta et kertoa siitä kenellekään. Sen täytyy olla hänen ”yksityisen palvontansa harjoittamista”. Lähettilään ottama asenne on se, että katolilaiset uskovat protestanttisten oppien olevan vääriä, ja he luokittelevat luonnollisesti Jehovan todistajatkin protestanteiksi, koska he ovat Espanjassa ainoita, jotka vastustavat katolisen kirkon vääriä oppeja. Mitä Jehovan todistajat tekevät Espanjassa? He eivät aiheuta häiriöitä. He yrittävät vain opettaa kansalle Raamattua, mitä katolinen kirkko ei halua kansalla olevan. Jehovan todistajat puhuvat tosin katolilaisille, koska siinä maassa ei ole montakaan muuta ihmistä, jolle puhua. Jos he siis aikovat saarnata Espanjassa, niin heidän täytyy puhua katolilaisille Jumalan sanaa.
10. Miten juutalaisten suhtautumisesta varhaiskristittyihin kehittyi samanlainen uskonnollista suvaitsemattomuutta ilmaiseva tilanne?
10 Missä maassa kristityt olivat ensimmäisten kristittyjen päivinä heti helluntain jälkeen, jolloin oli ainoastaan muutamia tuhansia kristityiksi tunnustautuvia? He olivat täysin juutalaisessa yhteiskunnassa. Juutalaiset olivat hallitusmiestensä välityksellä jo panneet kristittyjen johtajan, Jeesuksen Kristuksen, kidutuspaaluun ja tappaneet hänet tukahduttaakseen tämän ”uuden uskonnon”. Mutta näillä Kristuksen seuraajilla oli yhä Kristuksen sanoma sydämessään ja mielessään. Vuosien vieriessä saivat monet muutkin hyvän uutisen apostolien välityksellä, ja Jumalan sanan totuus levisi. Apostolit eivät voineet sulkea omaa suutaan enempää kuin ketkään kääntyneet juutalaisetkaan. (Apt. 5:41, 42) Mutta juutalaiset uskonnolliset johtajat eivät halunneet kenenkään heidän yhteiskunnassaan kuulevan tätä uutta oppia. Mitä nuo uskonnolliset papit muuta tekivät kuin pidättivät näitä Kristuksen seuraajia ja heittivät heitä vankilaan. Antaessaan heidän mennä ruoskimisen jälkeen ja luullen pelästyttäneensä heidät papit sanoivat päämiehensä suulla: ’Me olemme kieltämällä kieltäneet teitä opettamasta Jeesuksen nimeen.’ (Apt. 5:28–40) Nuo uskonnoitsijat saattoivat helposti laatia lakeja, heillähän oli valta. Mutta mitä on sanottava Kristuksen Jeesuksen seuraajilleen antamasta totuudensaarnaamiskäskystä? Kumpaako sinä olisit totellut?
11. Minkä kahden käskyn nähdään siis nyt Espanjassa olevan ristiriidassa keskenään?
11 Sama tilanne on nyt Espanjassa 1 900 vuotta myöhemmin. Espanjan katolinen laki sanoo, että muille ei saa puhua Raamatusta. He sanovat, että Jehovan todistajat saavat jatkaa yksityistä palvontansa harjoitusta, mutta he eivät saa tehdä sitä, mitä Kristus käski: ”Menkää sen tähden ja tehkää opetuslapsia kaikkien kansojen ihmisistä.” (Matt. 28:19, Um) Ei Espanjassa!
12. a) Olisiko apostoli Paavali tervetullut Espanjaan siellä vallitsevan nykyisen uskonnollisen tilan tähden? b) Onko Espanjassa keitään ihmisiä, jotka arvostavat Jehovan todistajain saarnaamista ja miksi?
12 Varhaiskristityt eivät ajatelleet lopettavansa hyvän uutisen julistamista, eivätkä he lopettaneetkaan kaikista vainoista ja koettelemuksista huolimatta, joita heidän oli kestettävä. Me kiitämme nyt Jumalaa siitä, että heillä oli rohkeutta ponnistella eteenpäin, koska monet tuhannet ihmiset useissa maissa tulivat tuntemaan iankaikkisen elämän tien. Paavali toivoi kerran voivansa mennä Espanjaan, mutta Paavali ei olisi hyökkäävässä palveluksessaan tervetullut Espanjaan nykyään. Hänen opettamansa totuudet eivät sopisi yhteen Espanjan katolisen kirkon väärien oppien, muotomenojen ja diktatorisen suhtautumisen kanssa nyt. Kuitenkin ovat tuhannet Espanjan ihmiset kiitollisia siitä, että Jehovan todistajat ovat itsepintaisesti saarnanneet talosta taloon ja että he tulevat heidän koteihinsa ja tutkivat Raamattua heidän kanssaan ja että he tottelevat Jumalaa hallitsijana pikemmin kuin Espanjan katolisia piispoja. Miksi niin? Koska monet henkilöt ovat oppineet Espanjassa totuuden, ovat lähteneet katolisesta kirkosta ja iloitsevat nyt sanoman julistamisesta samoin kuin toiset Jehovan todistajat ovat tehneet vuosikausia.
13. Miltä raportti osoittaa, että tämä Espanjan uskonnollinen vastustus ei ole uutta?
13 Vuoden 1952 Jehovan todistajain vuosikirja (engl.) julkaisi sivulla 75 seuraavan raportin Espanjasta:
”Poliisi, joka on aina valpas, tarkkailee julistajia hyvin kiinteästi, mistä johtui seuraava kokemus: Kaksi Barcelonan osaston palvelijaa tapasi ilmeistä kiinnostusta eräässä talossa ja järjesti Raamatun tutkistelun. Kun he tekivät uusintakäynnin, niin he huomasivat salaisen poliisin kahden jäsenen odottavan heitä. Heidät pidätettiin. Heidän kotinsa tarkastettiin, kirjallisuus takavarikoitiin ja heidät pantiin vankilaan. Myöhemmin kirjallisuus tutkittiin huolellisesti ja heitä kuulusteltiin. Paljon ei kuitenkaan sanottu, ennen kuin poliisi löysi lehdestä ¡Despertad! (Herätkää!) kirjoituksen Francosta ja Espanjan olosuhteista. Se herätti poliisin vihan, ja noiden kahden veljen oli kestettävä herjauksen ja uhkauksen tuli. Viranomaiset laskivat kuitenkin veljet menemään tehtyään täydellisen poliisikuulustelupöytäkirjan heistä ja varoitettuaan heitä seurauksista, jos he jatkaisivat hyvän uutisen saarnaamistyötä.”
14. Mikä on ollut kymmenenä kuluneena vuonna seuraus siitä, että Espanjan todistajat ovat totelleet Jumalan lakia?
14 Noina päivinä, kymmenen vuotta sitten, oli Espanjassa ainoastaan 121 Valtakunnan hyvää uutista saarnaavaa Jehovan todistajaa. Mutta nämä Jehova Jumalan rohkeat todistajat eivät pysyneet hiljaa. He saarnasivat edelleen hyvää uutista. Ja monet niistä, joille he puhuivat vuosien varrella, oppivat totuuden ja omistivat elämänsä Jehova Jumalalle, ja nämäkin ovat saarnanneet, kunnes nyt, kymmenen vuotta myöhemmin, on 2 141 evankeliumin palvelijaa, Jehovan todistajaa, saarnaamassa totuutta Espanjassa. Jehovan todistajat ovat siis tehneet kaikkina näinä kymmenenä yhä pahenevan vainon vuotena samoin kuin Jehovan todistajat tekivät Palestiinassakin. He ovat ’totelleet enemmän Jumalaa kuin ihmisiä’. – Apt. 5:29.
ROHKEUS USKONNON PUHDISTUKSEN PUOLESTA
15. Miten rohkeus ilmeni kuningas Aasan päivinä tosi palvonnan edistämisessä?
15 Koko kansaa vastaan nouseminen ja tosi palvonnan edistäminen siten, kuin kuningas Aasa teki Juudan maassa 978 vuotta ennen Kristusta, vaati rohkeutta: ”Ja Aasa teki sitä, mikä oli hyvää ja oikeata Herran, hänen Jumalansa, silmissä. Hän poisti vieraat alttarit ja uhrikukkulat, murskasi patsaat ja hakkasi maahan asera-karsikot.” Profeetta Oobed rohkaisi kuningas Aasaa. ”Kun Aasa kuuli nämä profeetta Oobedin sanat ja ennustuksen, rohkaisi hän mielensä ja toimitti pois iljetykset koko Juudan ja Benjaminin maasta ja niistä kaupungeista, jotka hän oli valloittanut Efraimin vuoristosta, ja uudisti Herran alttarin, joka oli Herran eteisen edessä.” (2. Aikak. 14:2, 3; 15:8) Kuningas Aasan oli pantava toivonsa Jehovaan ja oltava luja ja rohkea tehdäkseen näin. Mutta häntä tuki Jumala, ja hän käski kansaa ”etsimään Herraa, heidän isiensä Jumalaa”. – 2. Aikak. 14:4.
16. Miten Jehovan todistajat ovat suorittaneet kuvainraastamistyötä?
16 Jehovan kristityt todistajat ovat osoittaneet tätä samaa rohkeutta kaikissa maailman kansoissa. He ovat suorittaneet samaa kuvainraastamistyötä kristikunnassakin, missä miljoonat katolilaiset palvovat kuvia tosi Jumalan asemesta. Monet ovat hävittäneet kuvansa sen tähden, että Jehovan todistajat opettavat kansalle, mitä Raamattu sanoo kuvain palvonnasta. Ympäri maailmaa ilmenee paljon kaikenlaista jumalankuvien kunnioittamista, suurten niin kuin pientenkin. Sadattuhannet avomieliset ihmiset ovat kumminkin kuunnelleet Jehovan todistajia ja oppineet tietämään, mitä Jumalan sana sanoo kuvien palvomisesta, ja nämä ovat rohkaistuneet ja riistäytyneet vapaiksi uskonnollisista järjestelmistään ja epäjumalanpalvonnastaan, niin kuin Aasa ohjasi kansaa tekemään kauan sitten.
17. Miten Paavalin saarnaaminen vaikutti Efesossa kuvientekijöihin ja millaisin seurauksin?
17 Paavalin edessä oli sama tilanne aikanaan. Paavalin tarkoitus ei ollut tehdä ketään toimettomaksi. Päinvastoin hän sanoi: ”Voi minua, ellen evankeliumia julista!” (1. Kor. 9:16) Hänen velvollisuutensa oli kertoa totuutta, ja seurauksena oli, että monet ihmiset lakkasivat ostamasta kuvia. Demetriuksen työnä oli Artemiin hopeaisten pienoistemppelien teko, ja temppelien valmistus oli hyvä toimi silloin. Se on nytkin, varsinkin katolisessa uskonnossa. Mutta tämä kuvientekemis- ja myymisammatti hidastui huomattavassa määrin sen johdosta, mitä Paavali kertoi kansalle. Avoin saarnaaminen vaati rohkeutta, kun liikemaailma taisteli häntä vastaan. Hän saarnasi vain todellisuudessa totuutta Jumalan sanasta ja ohjasi ihmisiä Jehova Jumalan tosi palvontaan. Mutta tämä Demetrius ei pitänyt liiketoimintansa vähenemisestä, ja niin hän sanoi ammattitovereilleen: ”Nyt te näette ja kuulette, että tuo Paavali on, ei ainoastaan Efesossa, vaan melkein koko Aasiassa, uskotellut ja vietellyt paljon kansaa, sanoen, etteivät ne ole jumalia, jotka käsillä tehdään.” (Apt. 19:26) Tämä puhe sai aikaan aikamoisen hämmingin Efeson kaupungissa. Muodostui roskajoukko. Se aiheutti suuren hälinän, ja he ”kirkuivat noin kaksi hetkeä: ’Suuri on efesolaisten Artemis!’” ”Kun meteli oli asettunut, kutsui Paavali opetuslapset luoksensa; ja rohkaistuaan heitä [veljiään] hän jätti heidät hyvästi ja lähti matkustamaan Makedoniaan. Ja kuljettuaan niiden paikkakuntien läpi ja puhuttuaan siellä monta kehoituksen sanaa hän tuli Kreikkaan.” – Apt. 19:34; 20:1, 2.
18. Miksi on välttämätöntä paljastaa kuvainpalvonnan vääryys?
18 Me havaitsemme, että niin kuin oli Aasan ja Paavalin aikana, samoin on ollut meidän päiviimme asti. Kuvien palvonta, mikä on väärää palvontaa, täytyy saattaa niiden taikauskoisten ihmisten tietoon, jotka etsivät totuutta ja vanhurskautta, niin että he voivat kääntyä pois vääristä jumalistaan.
19. Mikä antaa rohkeutta kohdata ja voittaa uskonnollinen vastustus?
19 Samalla kun kristityt valvojat näkevät Paavalin tavoin edukseen puhua muukalaisille hyvää uutista, heidän täytyy rohkaista uskollisia kristittyjäkin monin sanoin ponnistelemaan eteenpäin oikealla tiellä. Paavalin uskollisuus vainossa kannusti niitä kristittyjä, jotka olivat todella antautuneet Jumalalle, jatkamaan työtä, vaikka Paavali jättikin heidät. On hyvin rohkaisevaa nähdä ihmisten kääntyvän pois epäjumalien palvonnasta ja liittyvän Jehovan tosi palvojien joukkoon, mutta täytyy myös ottaa rohkeasti vastaan sen uskontojärjestön viha, mistä nämä ihmiset lähtevät. Usko siihen, mitä joku pitää totena, auttaa kestämään koetukset, mutta ne voidaan kohdata rohkeammin, jos kokoonnutaan säännöllisesti Jumalan kansan seurakunnan kanssa, niiden, joilla on sama mieli ja henki.
KESKINÄINEN ROHKAISU
20. Tarvitsevatko valvojatkin rohkaisua? Mitä Raamattu osoittaa?
20 Oletko milloinkaan pysähtynyt ajattelemaan sitäkin, että valvoja, joka auttaa seurakuntaa kristilliseen kypsyyteen, tarvitsee myös rohkaisua? Mitä alhaisin, nöyrin ja taka-alalla olevin seurakunnan jäsen voi usein rohkaista ja vahvistaa hänen uskoaan. Tuon henkilön pelkkä läsnäolo kokouksissa ja ajatusten vaihto hänen kanssaan auttaa valvojaa sekä toisia Jumalan seurakunnassa olevia auttamaan toisia. Paavali sanoi korinttolaisille lähettämässään kirjeessä rohkaistuneensa seurakunnan takia. Hän kertoo, miten hän oli saanut tietää, että Tiituksen henki ”on saanut virvoitusta teiltä kaikilta” seurakunnassa. Tiituksella oli tärkeä asema valvojana varhaiskirkossa, ja juuri ne, joita hän meni palvelemaan, olivat hänelle rakennukseksi ja rohkaisuksi. Tiitus rakasti seurakuntaansa, koska hän näki kaikkien sen jäsenten tottelevaisuuden. Millainen vaikutus tällä Tiituksen menestyksellisellä vierailulla oli Paavaliin, pakanain apostoliin, häneen, jolla oli ”huoli kaikista seurakunnista” joka päivä? Paavali sanoo, mitä se vaikutti häneen: ”Minä iloitsen, että kaikessa voin olla teistä turvallisella mielellä.” (2. Kor. 7:13, 16) Niin, Paavali vahvistui ja rohkaistui seurakunnan uskosta.
21. Miten Paavalin vankilakokemus antoi rohkeutta hänen kristityille veljilleen?
21 Toisaalta antoi Paavalin järkkymätön uskollisuus Rooman vankilassakin rohkeutta hänen veljilleen. Paavali sanoo vankilan kahleistaan, ”että koko henkivartioston ja kaikkien muiden tietoon on tullut, että minä olen kahleissa Kristuksen tähden, ja että useimmat veljistä, saaden Herrassa uskallusta minun kahleistani, yhä enemmän rohkenevat pelkäämättä puhua Jumalan sanaa”. (Fil. 1:13, 14) Paavalin oikea esimerkki vankilaan menossa vanhurskauden takia koitui hyödyksi kristillisille seurakunnille. Se, että Paavali kirjoitti kirjeitä seurakunnille kautta maailman ja teki sen vankilassa ollessaan, elvytti kaikkia Kristuksen seuraajia ja auttoi heitä ponnistelemaan pelottomasti eteenpäin. Se teki Paavalin onnelliseksi, ja hän iloitsi nähdessään veljiensä rohkeuden heidän puhuessaan Jumalan sanaa siitä huolimatta, mitä heille tapahtui Rooman valtakunnan eri alueilla. Sama pitää paikkansa nykyäänkin.
22, 23. a) Miten tosi kristityt menettelevät nyt, kun heidän veljiään vainotaan? b) Minkä neuvon Pietari antoi vainon rohkeasta kohtaamisesta?
22 Kun kristitty viedään vankilaan hyvän uutisen puhumisesta tai kun hänet pannaan keskitysleiriin siksi, että hän kieltäytyy sanomasta pelastuksen tulevan sellaiselta mieheltä kuin Hitler ja hänen hallitukseltaan, tai kun häntä vainotaan tai kiusataan sen tähden, että hän saarnaa Raamattua lähimmäiselleen maan lain kieltäessä puhumasta Jumalan valtakunnasta kenellekään, niin Jumalan kansa osoittaa uskonsa rohkeasti koko maailmalle. Yrittäköön koko Perkeleen järjestö tukahduttaa Jumalan valtakunnan hyvän uutisen saarnaamisen näinä viimeisinä päivinä, niin se kostautuu sille itselleen! Jumalan sanan valo loistaa läpi, olkoonpa se vaino ja ahdistus miten suuri tahansa, mikä suunnataan Jumalan uskollisia palvelijoita vastaan. Se pitää yhtä hyvin paikkansa nykyisten kristittyjen keskuudessa kuin se piti niidenkin keskuudessa, jotka muodostivat varhaiskristittyjen joukon. Pietari antoi Jehovan kristityille todistajille ja kaikille muillekin, jotka haluavat lähteä pois tästä miltei kuoliaaksi pelotellusta maailmasta, seuraavan neuvon:
23 ”Vaikka saisittekin kärsiä vanhurskauden tähden, olette kuitenkin autuaita. ’Mutta älkää antako heidän pelkonsa peljättää itseänne, älkääkä hämmästykö’, vaan pyhittäkää Herra Kristus sydämissänne ja olkaa aina valmiit vastaamaan jokaiselle, joka teiltä kysyy sen toivon perustusta, joka teissä on, kuitenkin sävyisyydellä ja pelolla.” – 1. Piet. 3:14, 15.
24, 25. a) Miksi maailman pelonaiheet eivät hallitse niiden elämää, jotka ovat antautuneet tekemään Jehovan tahdon, ja mikä auttaa heitä olemaan maailman voittajia? b) Miten Rooman veljet antoivat rohkeutta Paavalille ja osoittivat siten tekemällä rakkautensa Jeesusta kohtaan?
24 Me elämme nykyään maailman pelon aikaa, jolloin se pelkää hävittävänsä itsensä. Miksi kuitenkin moinen pelko vallitsee kansoissa? Siksi, ettei ole rakkautta. Jeesus sanoi: Rakastakaa ”toisianne, niinkuin minä olen teitä rakastanut.” (Joh. 15:12) Tällaista rakkautta on niissä ihmisissä, jotka ovat antautuneet tekemään Jehovan tahdon, ja he kärsivät vanhurskauden tähden ja tekevät niin sävyisinä. Mutta missä on lainkaan rakkautta kansojen välillä nykyään tai edes eri kansoihin kuuluvien ihmisten keskuudessa? Jos haluat löytää tällaista rakkautta, niin sinun täytyy erottautua kansoista niin kuin Jeesus ja varhaiskristityt. Jeesus sanoi: ”He eivät ole maailmasta, niinkuin en minäkään maailmasta ole.” (Joh. 17:16) Tällaisen asenteen omaksuminen tässä pelon täyttämässä maailmassa vaatii rohkeutta. Mutta se voidaan omaksua, kuten Jeesus sanoi: ”Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman.” (Joh. 16:33) Niin voit sinäkin, jos olet antautunut kristitty. Monet ovat voittaneet, ja sinun veljesi auttavat sinua, vaikka tilanne näyttääkin joskus synkältä. Kun Paavali oli matkallaan vankeuteen Roomaan, niin seurakunta meni häntä vastaan, ja Apostolien tekojen 28:14, 15:nnen kertomus sanoo: ”Kun veljet siellä saivat kuulla meistä, tulivat he meitä vastaan Appii Forumiin ja Tres Tabernaen kohdalle saakka; ja heidät nähdessään Paavali kiitti Jumalaa ja sai rohkeutta.”
25 Nämä veljet tulivat Roomasta tapaamaan heille tuntematonta, mutta hän oli kahleissa oleva veli. He eivät olleet nähneet Paavalia koskaan aikaisemmin, mutta he muistivat Jeesuksen sanat: ”Minä olin outo, ja te otitte minut huoneeseenne; minä olin alaston, ja te vaatetitte minut; minä sairastin, ja te kävitte minua katsomassa; minä olin vankeudessa, ja te tulitte minun tyköni.” (Matt. 25:35, 36) Rooman antautuneilla kristityillä ei ollut milloinkaan tilaisuutta odottaa Kristusta Jeesusta, niin kuin apostolit ja Maria ja Martta ja monet muut olivat odottaneet Jeesusta ja huolehtineet hänen tarpeistaan Palestiinassa. Mutta Jeesus sanoi: ”Totisesti minä sanon teille: kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.” Se, mitä Paavalille tehtiin, oli kuin Jeesukselle tehtyä. Heidän menonsa kohtaamaan Paavalia osoitti sen rakkauden ja uskon, mikä seurakunnalla oli uskollista veljeä kohtaan, ja tämä seurakunnan teko antoi Paavalille rohkeutta. – Matt. 25:40.
26. Miten me voimme nyt säilyttää rohkeuden ja pitää sydämemme lujana uskonnollisen vainonkin uhatessa?
26 Tarvitsetko sinä rohkeutta? Jos tarvitset, niin kokoontukaamme yhteen, ”älkäämme jättäkö omaa seurakunnankokoustamme, niinkuin muutamien on tapana, vaan kehoittakaamme toisiamme, sitä enemmän, kuta enemmän näette tuon päivän lähestyvän”. (Hepr. 10:25) Tuhannet hengellisestä tarpeestaan tietoiset ihmiset lähtevät nyt pois tästä jumalattomasta maailmasta ja etsivät totuutta Jehovan todistajien seurassa. He tulevat kaikenlaisista uskontoryhmistä samoin kuin niidenkin keskuudesta, jotka sanovat, etteivät he kuulu mihinkään uskonsuuntaan. Miksi? Siitä syystä, että he rakastavat elämää ja että Jehovan todistajat tutkivat Raamattua. Se auttaa heitä vahvistamaan uskoaan Jumalaan, Elämänantajaan. Kun nämä tuhannet tutkivat Jumalan sanaa yhdessä Jumalan antautuneen kansan seurakunnan kanssa, niin heidän uskonsa vahvistuu, ja se tekee heidät rohkeiksi ja lujiksi – mikä on välttämätöntä näinä päivinä. Maailman pelko ei ole silloin enää heidän pelkoaan, koska Jehovan aktiiviset todistajat odottavat tosiaan tämän asiainjärjestelmän tuhoa Harmagedonin taistelussa. Odottaessaan he julistavat Jehovan valtakuntaa ihmiskunnan ainoana toivona. Vaikka kansat ja useimmat maailman ihmiset ovat eri mieltä heidän lohduttavasta sanomastaan ja monia Jehovan todistajia vainotaan, vangitaan, jopa tapetaankin siksi, että he saarnaavat Jumalan sanasta, niin he muistelevat psalmista Daavidin vahvistamia sanoja: ”Olkaa rohkeat, ja olkoon teidän sydämenne luja, te kaikki, jotka odotatte Jehovaa.” – Ps. 31:24, Um.