Uskollisia Jumalalle raa’asta vainosta huolimatta
VIATTOMAT kristityt ovat neljättä kertaa äskeisinä vuosina joutuneet kokemaan raakaa vainoa Malawissa Afrikassa. Kuten tämän vuoden helmikuun 8. päivän Herätkää!-lehden numerossa kerrottiin, tuhannet Jehovan todistajat, joiden vuonna 1972 sallittiin siirtyä naapurimaahan Mosambikiin vihamielisten vainojen puhjettua Malawissa, on pakotettu palaamaan Malawiin. Siellä he ovat jälleen kerran saaneet kokea hirvittävää ja kurjaa kohtelua.
Mikään tästä ei kuitenkaan johdu siitä, että nämä kristityt olisivat mitenkään rikkoneet lakia. Jehovan todistajat tunnetaan kaikkialla maailmassa sangen lainkuuliaisiksi kansalaisiksi, kuten Guy Wright mainitsi San Francisco Examiner -lehdessä: ”Heitä voisi pitää mallikansalaisina. He maksavat tunnollisesti veronsa, pitävät huolta sairaista ja taistelevat lukutaidottomuutta vastaan.” Lisäksi myönnetään, että heidän keskuudessaan ei ole rikollisuutta, turmelusta ja moraalittomuutta, jotka ovat nykyisin niin yleisiä maailmassa.
Mutta Jehovan todistajat säilyttävät Malawissa kuten muuallakin johdonmukaisesti Raamattuun perustuvan kantansa puolueettomuudesta poliittisissa asioissa. Jeesus sanoi seuraajistaan: ”He eivät ole osa maailmasta, niin kuin en minäkään ole osa maailmasta.” (Joh. 17:14) Tämän vuoksi he ovat Malawissa kieltäytyneet ostamasta Malawin hallitsevan kongressipuolueen poliittisia jäsenkortteja, joissa on Malawin elinikäisen presidentin tri H. Kamuzu Bandan kuva. Tri Banda on presbyteerisen kirkon vanhin. Tästä kieltäytymisestä on ollut seurauksena hirvittävä vaino, jota on lietsottu hallituksen korkeimmilta tahoilta.
Pysyvät lujina
Näiden Malawin Jehovan todistajien mielentila on osoittautunut suureksi rohkaisuksi sekä heille itselleen että heidän toisissa maissa oleville hengellisille veljilleen ja sisarilleen. He ovat osoittaneet maailmalle, että tällä 1970-luvulla on tosiaan kristittyjä, jotka pitävät kiinni uskostaan Jumalaan siitä riippumatta, mitä raakaa vainoa he joutuvat kokemaan.
Tämä kävi ilmi niiden monien malawilaisten todistajien lausunnoista, jotka haastateltaessa sanoivat: ”Me emme tule koskaan sovittelemaan uskossamme Jumalaan, vaikka meitä uhattaisiin kuolemalla näiden raakojen hyökkääjien käsissä.”
Eräs vanhahko Jehovan todistaja Malawista sanoikin haastateltaessa: ”Me tiedämme, että Jehovalla täytyy olla tarkoitus salliessaan näiden kohdata meitä. Me olemme päättäneet seurata häntä, kunnes hänen tarkoituksensa on toteutunut.”
Huomioija mainitsi: ”Kaikki todistajat, myös heidän lapsensa, vaikuttivat sangen vahvoilta hengellisesti.” Haastattelija kertoi, että heidän kristilliset valvojansa ”eivät osoittaneet pelkäävänsä mitään, vaan olivat päättäneet jatkaa paimennustyötään tulipa mitä tahansa”.
Mikä todistus heidän uskonsa onkaan koko maailmalle! Kuinka hyvää heidän nykyisestä uskollisesta vaelluksestaan tullaankaan puhumaan kaikkina tulevina aikakausina Jumalan uudessa järjestyksessä, kun kerrotaan tosi kristittyjen teoista tänä lopun aikana!
Pako Sambiaan
Kun kymmenet tuhannet Mosambikissa asuneet malawilaiset Jehovan todistajat ajettiin pakolla takaisin Malawiin, tuhannet heistä pakenivat naapurimaahan Sambiaan. Siellä pakolaiset leiriytyivät Sinda Misaleen Chipatan piirikuntaan, missä lähellä sijaitseville Jehovan todistajien seurakunnille tarjoutui tilaisuus lähettää avustuksia, kuten ruokaa ja lääkkeitä. Noin 4800 todistaja-pakolaista oli leiriytyneenä viime lokakuun loppupuolelle asti Sambian itäisimpään maakuntaan lähelle Malawin rajaa.
Leirissä käyneet vieraat olivat hämmästyksissään vilkkaasta toiminnasta. Eräs sanoi: ”Kaikkialla oli toimintaa. Jotkut veljet merkitsivät palstoja, joihin uudet tulokkaat rakentaisivat asumuksensa, kun taas toiset, joille jo oli määrätty alueet, rakensivat ahkerasti. Valmis osa leiristä oli siisti ja puhdas.”
Tämä huomioija pani myös merkille, että monet todistajat – miehet, naiset ja varttuneemmat lapset – olivat hajaantuneet savannille katkomaan seipäitä ja heinää näitä asumuksia varten. Naiset keräsivät savea asumusten lattioita varten.
Kun Jehovan todistajat olivat purkamassa avustustarvikkeita kuormasta, pakolaisleirin johdossa olevalta virkailijalta kysyttiin hänen saamiaan vaikutelmia. Hän sanoi: ”Olen sangen suuresti hämmästynyt näistä ihmisistä. He työskentelevät niin kovasti ja tarvitsevat hyvin vähän valvontaa. Olen varma, että jos heille annettaisiin pala maata ja heidän käskettäisiin viljellä sitä, he voisivat suorittaa valtavan työn.”
Ahkera työnteko ja hyvä kuri olivat ilmeisiä myös ensiapuasemalla, joka oli perustettu leiriin. Siellä sairaanhoitajat, jotka ovat todistajia, huolehtivat sairaista yhteistoiminnassa Sambian hallituksen lähettämien kolmen lääkintämiehen kanssa. Oli pantavissa merkille, että leirissä olevat Jehovan todistajat olivat melko voimakkaita ja toiminnanhaluisia, vaikka useimmat heistä olivat laihoja, koska he olivat olleet savannilla ilman ruokaa monia päiviä ennen Sinda Misaleen saapumistaan.
Ei sovittelua kärsimyksistä huolimatta
Sinda Misalen leirissä esitettiin monia selontekoja, jotka kertoivat sekä aikuisten todistajien että heidän lastensa kärsimyksistä Malawin kongressipuolueen virkailijoitten, nuorten ja poliisien käsissä.
Esimerkiksi 28. syyskuuta 1975 kuusi mies- ja naispuolista todistajaa vietiin Malawin kongressipuolueen Chimutun haaratoimistoon Lilongwen alueella. Heidän käskettiin ostaa puolueen jäsenkortit, mutta he kaikki kieltäytyivät. Silloin nämä todistajat sidottiin köysillä ja heitä lyötiin raa’asti.
Mkochin kylässä nuoret pieksivät sangen pahoin erään vanhahkon naispuolisen todistajan, koska hän ei ostanut poliittisen puolueen jäsenkorttia. Piestäessä yksi hänen hampaistaan lyötiin pois ja hänet jätettiin tajuttomana maahan makaamaan.
Eräs toinen vanhahko naispuolinen todistaja Mambalan kylästä kertoi, että kun hän 26. elokuuta saapui kotiin Mosambikista raskaana olevan tyttärensä kanssa, puoluevirkailijat vaativat heitä ostamaan poliittiset jäsenkortit. Kun kävi ilmi, että nuo kaksi naista eivät ostaisi niitä, heidät ajettiin pois kylästä. Vanhahko todistaja ja hänen raskaana oleva tyttärensä nukkuivat siitä pitäen erään puun alla kylän ulkopuolella.
Muutamien päivien päästä tuli aika tyttären synnyttää lapsensa. Äiti pyysi kyläläisiltä, että hänen sallittaisiin tuoda tyttärensä johonkin taloista synnyttämään lasta, mutta kaikki kyläläiset kieltäytyivät. Kylän päällikkö pilkkasi häntä ja sanoi: ”Käänny Jumalasi Jehovan puoleen, että hän toimittaa sinulle tikkaat, jotta voit viedä tyttäresi taivaaseen synnyttämään lapsensa siellä.”
Nuori nainen synnytti lapsensa puun alla kyläläisten seistessä ympärillä katselemassa. Heti lapsen synnyttyä kylän päällikkö yhdessä väkensä kanssa ajoi vanhahkon äidin pois, jolloin hänen tyttärensä ja vastasyntynyt lapsi jäivät puun alle.
Pakolaiset kertoivat monista tällaisista tapauksista Sinda Misalen leirissä. Kaikki selonteot osoittivat kuitenkin, että vainon kohteeksi joutuneet pysyivät uskollisina. Eräs huomioija mainitsikin: ”Tähän mennessä he eivät olleet saaneet ainoatakaan ilmoitusta sovittelusta, vaikka on kerrottu niin monia tapauksia ilkeämielisestä vainosta.”
Kestävyys koetuksen pitkittyessä
Erään raportin kertoivat neljä miespuolista todistajaa, jotka oli äskettäin vapautettu vankilasta Malawissa. Heitä ja erästä viidettä todistajaa pidettiin vankilassa vuosi ja viisi kuukautta ennen kuin heidät tuotiin oikeuden eteen vuoden 1974 kesäkuussa. Koko tuon ajan heitä kidutettiin monin eri tavoin yritettäessä saada heidät kieltämään uskonsa Jumalaan. He joutuivat alistumaan ankaraan ja toistuvaan lyömiseen sekä virkailijoitten johtamiin pitkiin kuulusteluihin. Heitä vaadittiin ilmoittamaan kristittyjen tovereittensa, kuten vastuullisten valvojien, nimiä, mutta he pysyivät vaiti eivätkä pettäneet veljiään.
Sitten vankilavirkailijoita kiellettiin antamasta mitään ruokaa viidelle todistajalle yhdeksään päivään. Lisäksi heidät lukittiin pimeään huoneeseen, eivätkä he saaneet nähdä aurinkoa tai muuta valoa 19 päivään. Sen jälkeen heidät siirrettiin toiseen selliin, joka oli hyvin likainen. Yksi miehistä kuoli tämän huonon kohtelun vuoksi, mutta hän ei sovitellut. Neljä muuta sanoivat rukoilleensa hartaasti Jehovaa ja lujittuneensa kestämään tämän koettelemuksen.
Erään kerran virkailijat tulivat selleihin ja toivat todistajille jonkin verran ruokaa syötäväksi. Mutta he vaativat näitä rukoilemaan ääneen ennen ateriointia. Koska Jehovan todistajat esittävät Jumalalle kiitoksen ruokailun yhteydessä, niin he rukoilivat. Heti rukouksen jälkeen heitä kaikkia kuitenkin syytettiin ’laittoman yhteisön hoitamisesta’, koska rukouksen esittänyt oli käyttänyt samoja ilmaisuja, joita Jehovan todistajat käyttävät muuallakin, esimerkiksi Jumalan nimeä Jehova.
Kesäkuussa heidät vietiin oikeuden eteen ja tuomittiin erittäin ankaraan pakkotyöhön. Mutta kun vankilavirkailijat näkivät, että nämä todistajat tekivät kovan työnsä sangen uskollisesti, heidät pantiin valvomaan toisia vankeja. Vankilavirkailijat rupesivat kunnioittamaan näitä todistajia suuresti.
Näiden neljän Jehovan todistajan suotiin myös vapaasti keskustella Raamatusta toisten vankien kanssa. Vankilan osasto varasi lisäksi ryhmän käyttöön yhdeksäntoista tšinjanjankielistä Raamattua, ja osastonjohtaja sanoi todistajille: ”Me haluamme teidän käyttävän näitä Raamattuja opettaessanne näitä rikollisia täällä vankilassa, niin että heistäkin voi teidän tavallanne tulla hyviä ihmisiä.” Pian aloitettiin kahdeksan raamatuntutkistelua, joista yhtä pidettiin eräälle vanginvartijalle!
Nuo neljä todistajaa pääsivät lopulta lokakuun alkupuolella 1975 pois vankilasta. He menivät Sinda Misalen leiriin Sambiaan, missä he kertoivat kokemuksensa. He tunsivat kaikkien koettelemustensa ajan, että Jehovan voima vahvisti heitä.
Pysyminen lujina lisävainoista huolimatta
Lokakuun lopulla Malawin hallitus järjesti niin, että nämä tuhannet Sambian leirissä olevat Jehovan todistajat palautettaisiin Malawiin. Täten todistajat joutuivat jälleen kerran kohtaamaan Malawin kongressipuolueen harjoittaman sadistisen julmuuden.
Kaiken tämän kohdatessaan Malawin Jehovan todistajat – miehet, naiset ja jopa pienet lapset – pysyvät kuitenkin lujina. He ovat lujasti päättäneet, että eivät koskaan sovittele siinä, minkä he tietävät oikeaksi, minkä he tietävät olevan Jumalan tahto. He eivät syyllisty uskottomuuteen Jumalaa kohtaan sovittelemalla uskossaan häneen.
Siksi nykyään kirjoitetaan jälleen uutta sykähdyttävää uskon lukua Malawin diktatorisessa maassa. Se saa sijansa sen muinaisaikojen monien uskollisten ihmisten kertomuksen rinnalla, joka mainitaan Raamatussa Heprealaiskirjeen 11. luvussa. Siinä todetaan, että Gideon, Baarak, Simson, Jefta, Daavid, Samuel ja muut heidän kaltaisensa miehet ”uskon avulla kukistivat valtakuntia taistelussa, toteuttivat vanhurskautta”. Siinä mainitaan myös, että ”toisia miehiä kidutettiin, koska he eivät ottaneet vastaan vapautusta millään lunnailla”, se on, sovittelemalla tai kieltämällä uskoaan Jehova Jumalaan.
Tämä sama Heprealaiskirjeen luku kertoo myös: ”Toiset kokivat koettelemuksensa ivailuissa ja ruoskinnoissa, vieläpä kahleissa ja vankiloissa. Heitä kivitettiin, heitä koeteltiin, heitä sahattiin kappaleiksi, heitä murhattiin miekalla, he kulkivat ympäri lampaannahoissa, vuohennahoissa, samalla kun he olivat puutteessa, ahdistuksessa, huonon kohtelun alaisina, eikä maailma ollut heidän arvoisensa.” – Hepr. 11:32–38.
Heprealaisille 12:1 sanoo näitä uskollisia ihmisiä ”näin suureksi pilveksi todistajia”. ”Suureen pilveen todistajia” kuuluvat nyt varmasti ne Malawin kristityt, jotka osoittavat samanlaista uskoa Jumalaan. Vaikka jotkut saattavat kuolla ja monia muita pahoinpidellään raakalaismaisesti, uskolliset kristityt Malawissa ovat päättäneet, että he eivät anna Saatana Panettelijan ja hänen maan päällä olevien välikappaleittensa murtaa heidän uskoaan. Lisäksi heitä lohduttaa tae siitä, että vaikka he kuolisivatkin Jumalaa kohtaan osoittamansa nuhteettomuuden vuoksi, he voivat saada ”paremman ylösnousemuksen”, johon liittyy ikuisen elämän odote. – Hepr. 11:35.
Nämä kristityt ymmärtävät myös, että samoin kuin Jehova salli vainon kohdata hänen omiaan aikaisemmin, kuten Jobin tapauksessa, samoin Hän sallii sen nykyisin, kunnes on Hänen aikansa lopettaa Saatanan maailma. Vaikka koettelemusten kausi näyttää pitkittyvän kuten Jobinkin tapauksessa, Jehovan todistajat Malawissa luottavat siihen, että samoin kuin Jobillakin, lopputulos on oleva täysin tyydyttävä, niin että se enemmän kuin korvaa kaiken sen vahingon, jonka raaka vaino heille nyt aiheuttaa. – Job 1:9–12; 2:3–7; 42:12–17.
Jumala tulee pian toimeenpanemaan tuomionsa tälle saatanalliselle asiainjärjestelmälle. Hän tulee vapauttamaan maan sen pahuudesta sekä pahoista ihmisistä raivatakseen tietä lupaamilleen vanhurskaille ”uusille taivaille ja uudelle maalle”. (2. Piet. 3:13) Jumalan viholliset ja hänen kansansa itsepintaiset vastustajat ”menevät ikuiseen pois karsimiseen, mutta vanhurskaat ikuiseen elämään”. – Matt. 25:44–46.
Vaikka Malawin Jehovan todistajat kokevat hirvittävää vainoa yksinomaan siksi, että he uskovat Jumalaan, heillä on näin ollen lujat takeet Jumalalta, että heidät palkitaan tilaisuudella saada iankaikkinen elämä hänen uudessa järjestyksessään. Tämän vuoksi he saattavat iloita tietäen, että heidän uskonsa ”koeteltu laatu, paljon suuriarvoisempi kuin kulta joka tuhoutuu huolimatta siitä että se koetellaan tulella, todettaisiin ylistyksen ja kirkkauden ja kunnian aiheeksi Jeesuksen Kristuksen ilmestymisessä”. – 1. Piet. 1:6, 7; Ps. 37:10, 11, 28, 29.