Hengen merkki

”Uuden käskyn minä annan teille, että rakastatte toisianne, niinkuin minä olen teitä rakastanut – että tekin niin rakastatte toisianne. Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus.” – Joh. 13:34, 35.

 1. a) Miksi on täysin johdonmukaista odottaa, että kristillinen ykseys näkyy nyt maailmassa? b) Mitä hyötyä meille on tämän ykseyden löytämisestä?

JEESUKSESTA oli hänen tosi seuraajiensa keskuudessa vallitseva ykseys ja rakkaus aivan ainoalaatuista, sellaista, mikä oli erottava heidät kaikista muista, mikä oli oleva erikoinen merkki koko maailmalle ja todistava, että Isä oli lähettänyt hänet ja että hän oli lähettänyt heidät. Koska Jeesus rukoili, että hänen tulevat seuraajansa kuuluisivat kristilliseen ykseyteen, ja lupasi, että ”tuonelan portit eivät . . . voita” hänen seurakuntaansa ja että hän on sen kanssa ”joka päivä maailman loppuun asti”, niin on johdonmukaista odottaa tämän erikoisen merkin näkyvän nyt maailmalle ja että se voi olla yksi keino, mistä hänen seurakuntansa eli kirkkonsa tunnetaan. Näin sitäkin suuremmalla syyllä, kun roomalaiskatolinen kirkko, idän ortodoksiset kirkot ja ekumeeninen protestanttinen maailmankonferenssi ovat kaikki yhtä mieltä siitä, että Kreikkalaisten kirjoitusten kirkko on yksi näkyvä kirkko. Me katselemme siis kirkkojärjestelmiä, jotka sanovat olevansa kristillisiä, nähdäksemme, mitä ykseyttä voimme löytää. – Joh. 13:35; 17:23; Matt. 16:18; 28:20.

PROTESTANTTISET KIRKOT

 2. Miksi yksikään protestanttinen kirkko ei väitä olevansa tosi kirkko?

² Kuten yleisesti tiedetään, ei protestanttisessa maailmassa ole mitään, mitä voitaisiin verrata varhaiskristillisen kirkon ykseyteen. Eivät protestanttiset kirkot kokonaisuutena eikä yksikään ainoa niistä voi väittää olevansa kansainvälinen eikä yleinen ja silti ykseydessä uskon ja järjestön puolesta. Näin ollen on itsestään selvää, että mikään protestanttisista kirkoista ei näistä ja muista syistä väitä olevansa Kreikkalaisten kirjoitusten tosi ekklesia eli kirkko.

 3. Miten protestantit selittävät uskonsa yhteen kirkkoon ottaen huomioon ilmeisen hajaannuksen?

³ Hyväksymällä Nikean uskontunnustuksen kaikki protestanttiset kirkot tunnustavat uskovansa ”yhteen, pyhään, yhteiseen, apostoliseen” kirkkoon, mutta kaikissa muissa uskon asioissa vallitsee suunnaton määrä jumaluusopillisia käsityksiä ja teorioita kirkon ykseydestä. Jotkut sanovat, ettei ykseyttä vaadita lainkaan ja että se on jopa epäedullista. Monet ovat uskoneet uskonpuhdistuksen päivistä lähtien niin sanottuun ”näkymättömään” ja ”näkyvään” kirkkoon, näkymättömän muodostuessa kaikissa uskonsuunnissa olevista vilpittömistä kristityistä, jotka ovat antautuneet Jumalalle ja jotka hän on hyväksynyt. Ihmissilmät eivät voi nähdä näiden joukkoa, minkä vuoksi sitä kutsutaan näkymättömäksi vastakohtana kirkkojen jäsenten tavalliselle määrälle, näkyvälle osalle, mitä on vaikea havaita Kristuksen tosi seuraajaksi. Amerikassa on ns. ”oksateoria” yleinen. Eri kirkkoja verrataan Johanneksen 15. luvussa olevan Jeesuksen vertauksen viinipuun oksiin ja niiden otaksutaan muodostavan ykseyden olemalla liittyneet Kristukseen, viinipuuhun. Toiset ajattelevat, että ykseys ei saa vallita järjestössä, vaan ainoastaan hengessä; ja eräät taas uskovat jonkinlaiseen mystilliseen, yliluonnolliseen, jo vallitsevaan ykseyteen Kristuksessa kaikista eripuraisuuden todistuksista huolimatta. Siksi mainitaan todellisuudenvastaisesti Kirkkojen maailmanneuvoston ekumeenisten konferenssien raporteissa toistamiseen jäsenkirkkojen ”ykseys Kristuksessa”, vaikka koskaan ei yritetäkään vakavasti selittää, missä tämä ykseys todellisuudessa vallitsee.

 4. Mitä Lundin uskoa ja järjestystä koskeva maailmankonferenssi selitti kirkosta?

⁴ Eri uskonsuuntien väliset keskustelut johtavat harvoin yhteiseen näkemykseen asioissa. Mutta Kristuksen ruumista koskevasta aiheesta on Lundissa, Ruotsissa, vuonna 1952 pidetty Usko ja järjestys -nimellä kulkevan ekumeenisen liikkeen maailmankonferenssi kumminkin julistanut virallisessa raportissaan enemmistön mielipiteenä: ”Paavalin kuvaus kirkosta Kristuksen ruumiina ei ole pelkkä kuvaus, vaan ilmaisee elävän todellisuuden.” Ja edelleen: ”Me olemme yhtä mieltä siitä, että ei ole kahta kirkkoa, näkyvää ja näkymätöntä, vaan yksi kirkko, minkä täytyy ilmetä näkyvästi maan päällä.”

 5. Mitä piispa Giertz päättelee kristikunnan hajaantuneisuudesta?

⁵ Koska protestanttiset kirkot ymmärtävät, että kristillisen seurakunnan on oltava yksi, niin harvat asiat murehduttavat niitä niin paljon kuin se tosiasia, että ne eivät ole yhtä. Ruotsalainen piispa Bo Giertz sanoo kristikunnan hajaannuksesta: ”Se on suoraan sanoen synti, ja se on mitä kohtalokkaimman laatuinen synti, synti itse Kristuksen ruumista kohtaan. . . . Kauhistava johtopäätös, mikä meidän on pakko tehdä, on että hajaantunut kirkko ei ole enää tosi kirkko. . . . Niin kauan kuin me olemme hajaantuneet, vuotaa Kristuksen ruumis verta, emmekä me tiedä, minä päivänä se vuotaa kuoliaaksi.”

 6. a) Mikä on Kirkkojen maailmanneuvosto? b) Mikä tekee varhaiskristillisen kirkon löytämisen protestanttisesta maailmasta mahdottomaksi?

⁶ Monet protestantit ovat surkeassa tilassaan kiinnittäneet toivonsa niihin ekumeenisiin eli uskonsuuntien välisiin keskusteluihin, mitkä aloitettiin erityisesti meidän vuosisadallamme ja mitkä johtivat Kirkkojen maailmanneuvoston muodostamiseen vuonna 1948, kansainväliseen järjestöön, mikä käsittää useimmat protestanttiset kirkot sekä idän ortodoksisen, mutta ei roomalaiskatolista kirkkoa. Mutta Kirkkojen maailmanneuvosto ei ole kuitenkaan kirkko eikä väitä olevansakaan se. Se ei sano olevansa ”ylikirkko” eikä ”Una sancta” eli ”yksi pyhä” kirkko, vaan pitää tarkoituksenaan ”kirkkojen saattamista elävään kosketukseen toistensa kanssa”. Jumaluusoppineitten keskuudessa vallitsee eriäviä mielipiteitä sen kyvystä tämän tarkoituksen toteuttamiseen. Tanskalainen professori, toht. Regin Prenter, sanoo: ”Joka tapauksessa on eräs seikka varma: tämä Kirkkojen maailmanneuvosto ei edusta suinkaan eronneitten kirkkojen todellista jälleen yhtymistä. Kirkkojen maailmanneuvosto on yhä ainoastaan keskinäisesti riippumattomien kirkkoyhdyskuntien liitto. . . . Se voisi yhtä hyvin merkitä sitä, että se kosketus, minkä kirkot Kirkkojen maailmanneuvoston piirissä ovat saavuttaneet toisiinsa, johtaa vakavampaan keskinäiseen tuomioon tiettyjen kirkkoyhdyskuntien välillä kuin aikaisemmin, koska ne eivät yksinkertaisesti tunteneet toisiaan kyllin hyvin kyetäkseen tuomitsemaan toisiaan.” Eräs seikka, mikä ehkäisee antautuneita kristittyjä tuntemasta Jeesuksen Kristuksen ja apostolien kirkkoa protestanttisten kirkkojen keskuudessa, on ykseyden puute opissa ja järjestössä sekä kansallisesti että kansainvälisesti.

IDÄN ORTODOKSISET KIRKOT

 7. Mikä saattaa ilmeiseksi sen, että ykseys puuttuu Idän ortodoksisesta kirkosta?

⁷ Idän ortodoksiset eli kreikkalaiskatoliset kirkot eivät ole yksi kirkko, vaan joukko kansallisia kirkkoja, jotka ovat etupäässä Itä-Euroopassa ja Balkanin niemimaalla ja jotka taistelivat ja saavuttivat riippumattomuutensa Istanbulin patriarkaatista. Jotkut niistä tunnustavat nimellisesti Istanbulin patriarkan kirkkonsa pääksi, toiset Moskovan patriarkan, mutta kummallakaan patriarkalla ei ole mitään sanottavaa toisten kirkkojen sisäisissä asioissa. Näiden kahden patriarkaatin välillä vallitsee alituinen taistelu Suomen, Puolan ja Pariisissa olevan venäläisen siirtokunnan kirkkojen hallinnosta. Koska Jumalan ja Kristuksen kirkko oli yksi kansainvälinen kirkko eikä joukko kansallisia kirkkoja, niin me emme voi nähdä Idän ortodoksisessa kirkossa mitään jälkiä ensimmäisen kristillisen kirkon ykseydestä.

ROOMALAISKATOLINEN KIRKKO

 8–11. Mikä todistaa, ettei Rooman kirkko ole yksi ruumis? Mitä tosi ykseyden tulikoetta Rooman kirkko enempää kuin muutkaan kirkot eivät voi sivuuttaa menestyksellisesti?

⁸ Eikö roomalaiskatolinen kirkko ole suuri kansainvälinen kirkko, jolla on ykseys opissa ja järjestössä? Vaikka sillä saattaa olla yhtenäinen opinkappaleitten yhdistelmä koko kansainvälistä kirkkoa varten, niin roomalaiskatolilaisten uskonnolliset käsitykset eivät ole samat kaikkialla. Kuvitelmat Jumalasta ja Kristuksesta Jeesuksesta sekä siitä, mitä he tekevät ihmiskunnalle, ovat tuskin samat italialaisella roomalaiskatolilaisella kuin Haitin maassa syntyneellä roomalaiskatolilaisella, joka harjoittaa yhä pakanallista voodoo-uskontoaan sen ohella.

⁹ Järjestön ykseys ei liioin ole niin luja kuin monet luulevat. Jos roomalaiskatolinen kirkko on tosiaan yhtä joukkoa paavin, näkyvän pään, kanssa, niin miksi kaikki katolilaiset eivät tottele tätä päätä? Roomalaiskatolinen pappi ja kirjailija Peter Schindler sanoo puolustaessaan katolista kirkkoa Espanjan ja Kolumbian protestantteja kohtaan osoitetusta suvaitsemattomuudesta nostettua syytöstä vastaan: ”Miksi paavi ei puutu asiaan? Kuka sanoo, ettei hän ’puutu asiaan’? Meillä, jotka istumme Roomassa, on sittenkin vähän enemmän ajatusta hänen voimattomuudestaan. Paavi ei ole diktaattori Espanjassa eikä presidentti Kolumbiassa, ja jos paikalliset katolilaiset (kirkkonsa johtajien perässä) jättävät huomioonottamatta oman kirkkonsa lain samoin kuin he monin paikoin jättävät huomioonottamatta paavin ohjeet (esimerkiksi yhteiskunnalliset kiertokirjeet), niin itse paavi on silloin voimaton.” Jolleivät jäsenet tottele päätä, niin voiko olla olemassa yksi elävä ruumis?

¹⁰ Jos Rooman kirkko on vain yksi ruumis, niin miksi on olemassa erilaisia järjestöjä, kuten fransiskaanit, dominikaanit, jesuiitat ja niin edelleen, jotka toimivat erillisinä joukkoina? Miksi nuo järjestöt taistelevat keskenään kuin poliittiset puolueet saadakseen ratkaisevan vaikutusvallan paaviin ja kirkon politiikkaan?

¹¹ Onko tuo kirkko todellakin ykseys, kun sen jäsenet, kuten Italian katolilaiset, tavataan kaikista poliittisista puolueista äärimmäisestä oikeistosta pitkin koko poliittista värikirjoa hamaan äärimmäiseen kommunistiseen vasemmistoon saakka? Voisivatko he koskaan muodostaa yhtä tosi kirkkoykseyttä, yhtä niin kuin Jehova ja Kristus Jeesus ovat yhtä? Voisivatko he olla kansainvälisesti yhtä, kun toisia heistä johtavat kardinaalit, jotka eivät kansallisista syistä ole edes hyvissä väleissä keskenään? Entä sodan sattuessa, säilyttääkö Rooman kirkko enempää kuin muutkaan uskontokunnat sen ykseyden, minkä ne väittävät omaavansa? Joka ainoa tietää, että ne eivät säilytä! Ne kaikki taipuvat tuon ykseytensä tulikokeen edessä kirkkona ja todistavat, että niitä maallisiin yhtymiin liittävät siteet ovat voimakkaammat kuin ne, mitkä sitovat ne niiden kirkon yhteyteen ja niiden jumalaan. Kaikki tämä tekee mahdottomaksi nähdä kristillisen kirkon ykseyttä roomalaiskatolisessa kansainvälisessä kirkkojärjestössä.

MERKKI MAAILMALLE

12. a) Mitä Jehovan todistajilla on tukemassa heidän tosi ykseyden väitettään? b) Millä oikeudella he yhtyvät Paavalin kanssa käyttämään Roomalaiskirjeen 8:35–39?

¹² Tämän kaiken masentavan hajaannuksen vastakohtana on sydäntä ilahduttavaa löytää nykyään maan päältä yksi kansainvälinen kristittyjen joukko, joka on todellisessa ykseydessä, muodostaa todellisen kansainvälisen veljeyden ja on liittynyt yhteen uskossa ja järjestössä rakkauden sitein. Se on tosiasia, mistä jokaista kehotetaan vakuuttautumaan, emmekä me ole julkeita sanoessamme, että vaikka Jehovan todistajat ovat kansainvälisiä, niin heillä on ”yksi sydän ja yksi sielu”, ”sama mieli” ja ”sama ajatus”, ja heillä on ”yksi ruumis, yksi henki”, ”sama toivo”, ”yksi Herra, yksi usko, yksi kaste, yksi Jumala ja . . . Isä”. He ovat kristittyjä, jotka on sidottu ykseyteen Jehova Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen ja veljiensä kanssa rakkauden sitein, jotka ovat niin vahvoja, ettei mikään, eivät sodatkaan, voi murtaa niitä. Heidän kansainvälinen kirkkojärjestönsä, mikä käsittää todistajia monissa maissa, on Kristuksen Jeesuksen morsianluokan muodostama; ja siihen on liittynyt ”yhdeksi laumaksi” ”yhden paimenen” alaisuudessa suuri joukko ”muita lampaita”. (Joh. 3:28–30; 10:16) Näiden todistajien nykyinen historia osoittaa, että heillä on kylliksi kokemusta yhtyä apostoli Paavalin kanssa sanomaan: ”Kuka voi meidät erottaa Kristuksen rakkaudesta? Tuskako, vai ahdistus, vai vaino, vai nälkä, vai alastomuus, vai vaara, vai miekka? Niinkuin kirjoitettu on: ’Sinun tähtesi meitä surmataan kaiken päivää; meitä pidetään teuraslampaina’. Mutta näissä kaikissa me saamme jalon voiton hänen kauttansa, joka meitä on rakastanut. Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat, ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” – Room. 8:35–39.

13. Mihin mietelmiin Jehovan todistajien ykseys antaa aihetta, mistä se on merkki ja keille?

¹³ Jehovan todistajien maailmanlaajuinen ykseys antaa aihetta erilaisiin mietelmiin. Jos ensimmäisen vuosisadan varhaiskirkon kansainvälinen veljeys oli tosi ihme ja myönnetysti yksistään pyhän hengen hedelmä ja jos Jumala kirkossaan teki sen, mitä muut ovat yrittäneet tehdä vuosisatoja hyödyttömästi, niin ei totisesti samanlainen kansainvälinen veljeys sekasortoisella 20. vuosisadalla ole vähemmän ihme eikä todista vähemmän Jumalan hengen eli näkymättömän toimivan voiman ainoalaatuista ilmenemistä. Tällainen ykseys ei ole Jeesuksen mukaan mikään sattuma, vaan merkki maailmalle, että Jehova rakastaa näitä yhteenliittyneitä samoin kuin hän rakastaa Jeesustakin ja että he ovat hänen opetuslapsiaan: ”Uuden käskyn minä annan teille, että rakastatte toisianne, niinkuin minä olen teitä rakastanut – että tekin niin rakastatte toisianne. Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus.” – Joh. 13:34, 35; 17:23.

14. Miksi ei ollut sopimatonta, että ensimmäiset kristityt viittasivat kirkkoonsa ainoana tosi kirkkona?

¹⁴ Ensimmäiset kristityt olivat vakuuttuneita siitä, että he kuuluivat ainoaan tosi kirkkoon, ”Jumalan seurakuntaan”. Sen epäileminen olisi ollut synnin tekemistä pyhää henkeä vastaan. Heissä oli pyhän hengen merkki, eikä merkillä ole mitään arvoa, jollei se näy. Oliko silloin sopimatonta, että ensimmäiset kristityt viittasivat kirkkoonsa ainoana, jolla oli tämä merkki? Oliko ristiriidassa tosi nöyryyden kanssa, että kristityt kiinnittivät juutalaisuuden juutalaiseen kirkkoon verraten huomion tähän hengen merkkiin, vaikka he siten paljastivatkin Jumalan hengen huutavan puutoksen Israelin hajaantuneesta huoneesta? Päinvastoin, heidän velvollisuutensa oli olla panematta valoaan vakan alle ja sen sijaan antaa sen ’loistaa ihmisten edessä, että he olisivat nähneet heidän hyvät tekonsa ja olisivat ylistäneet heidän Isäänsä, joka on taivaassa’. – Matt. 5:14–16.

15. Onko kristillisen hyveen puutetta, kun Jehovan todistajat viittaavat uuden maailman yhteiskuntaan, mistä voideltu kristitty seurakunta on osa, ainoana, mikä on todella Jumalasta?

¹⁵ Koska Jehovan todistajain maailmanlaajuinen ykseys kantaa näin ilmeisesti hengen merkkiä, niin se on yksi syy, miksi nämä todistajat, jotka ovat Kristuksen ruumiin voideltuja jäseniä, ovat vakuuttuneita siitä, että he kuuluvat ainoaan tosi kirkkoon, ja koska ”muut lampaat” ovat liittyneet näihin voideltuihin yksimielisessä uuden maailman yhteiskunnassa, niin hekin ovat vakuuttuneita, että tämä on tosiaan Jumalan järjestö, missä ylläpidetään tosi palvontaa. Eikö olisi synnin tekemistä henkeä vastaan, jos epäilisimme sitä? Onko julkeata, että he kääntävät maailman huomion siihen tosiasiaan, että tämä järjestö on ainoa, mikä ilmaisee hengen merkin? Heidän täytyy päinvastoin kaikkien vilpitönsydämisten ja Jumalan yksimielistä näkyvää seurakuntaa kaipaavien ihmisten hyödyksi sekä Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen kunniaksi olla panematta valoaan vakan alle senkin uhalla, että heitä pidetään omavanhurskaina!

LÄHDEAINEISTOA

 1. ”Dogmatik” (tanskal.), 2. painos, osa ”Uskonnollinen yhteiskunta”, kapp. 54, sivu 208. Kirj. prof., toht. Niels Munk Plum. Julkaisijat: G. E. C. Gad, Kööpenhamina, 1941.

 2. ”Evangelisches Kirchenlexikon” (saksal.), Kirchlish-theologisches Handwörterbuch, ”Kirche”, IV osasto. ”Reformatorischer Kirchenbegriff und dessen Fortbildung”, kapp. 10 ja VII osasto. ”Gegenwärtiges ökomenisches Gespräch”, osa B. ”Die das ökumenisches Gespräch bestimmende Fragen”, kapp. 5. Julkaisijat: Vandenhoeck & Ruprecht, Göttingen, 1958.

 3. ”Faith and Order, The Report of the Third World Conference at Lund, Sweden: August 15–28, 1952” (engl.). Julkaissut Kirkkojen maailmanneuvoston Usko ja järjestys -komission puolesta SCM Press Ltd., Lontoo, III luku, II osasto, sivu 13 ja IV osasto, sivu 21.

 4. ”Kristi Kirke” (tanskal.), sivu 32. Kirj. piispa Bo Giertz. Julkaisijat: Nyt Nordisk Forlag Arnold Busck, Kööpenhamina, 1945.

 5. ”Evangelisches Kirchenlexikon”, ”Ökumenische Bewegung”, osasto ”Kirkkojen maailmanneuvosto”, kapp. 2a. ”The Church, the Churches, and the World Council of Churches” (engl.), sivut 2 ja 3. Kirj. Kirkkojen maailmanneuvoston keskuskomitea Torontossa heinäkuussa 1950 pitämässään kokouksessa. Julkaisijat: The British Council of Churches, Lontoo, 1952.

 6. ”Protestantismen i vor Tid” (tanskal.), sivut 121 ja 122. Kirj. prof., toht. Regin Prenter. Julkaisijat: H. Hirschsprungs Forlag, Kööpenhamina, 1958.

 7. ”Salmonsen Leksikon-Tidskrift 1953 og 1954.” (tanskal.). Kirjoitus: Kirken hvis centrer ligger i Istanbul og Moskva, sivu 995. Julkaisijat: J. H. Schultz, Kööpenhamina, 1955.

 8. ”Katolicismen i vor Tid” (tanskal.), sivu 137. Kirj. Peter Schindler, katolinen pappi ja kirjailija. Julkaisijat: H. Hirschsprungs Forlag, Kööpenhamina, 1957.

 9. ”L’Espresso” (italial. sanomalehti). Kirjoitus: ”Pius XII:n valtaistuimen takana – jesuiittojen hyökkäys ja dominikaanien antautuminen.” Kirj. toht. Carlo Falconi, uskonnollisten asiain toimittaja.

10. ”Katolicismen i vor Tid”, sivu 130.