8. luku

Uskonnollisia kauhistuksia jotka panevat huokaamaan

 1. Miten kauan kului, ennen kuin Hesekiel sai uuden näyn vuonna 613 eaa. saamiensa näkyjen jälkeen?

KUN Babyloniassa pakkosiirtolaisena oleva Hesekiel sai seuraavan ilmestyksensä Suvereenilta Herralta Jehovalta, niin aika oli vierähtänyt yhtä vuotta ja kahta kuukautta lähemmäksi Jehovan vihan päivää muinaista Jerusalemia vastaan. Jos siinä vuodessa oli ylimääräinen eli kolmastoista kuukausi, niin kyseinen kuuvuosi ja kaksi kuukautta tarjosivat enemmän aikaa kuin profeetta Hesekieliä oli käsketty makaamaan maassa: 390 päivää vasemmalla kyljellään ja 40 päivää oikealla kyljellään esittäessään Jerusalemin piiritystä. (Hes. 4:4–7) Tämän mukaan Hesekiel sai ilmestyksen elul-kuukauden 5. päivänä vuonna 612 ennen ajanlaskumme alkua eli Hesekielin kuudentena pakkosiirtolaisvuotena Babyloniassa. Hän ilmaisee ajankohdan seuraavin sanoin:

 2. Ketkä istuivat Hesekielin edessä näyn aikana ja missä?

² ”Kuudentena vuotena, kuudennessa kuussa, kuukauden viidentenä päivänä minä istuin huoneessani, ja Juudan vanhimmat istuivat minun edessäni; silloin Herran, Herran [Suvereenin Herran Jehovan, Um] käsi laskeutui siellä minun päälleni.” – Hes. 8:1.

 3. Miksi vanhimmat olivat siellä, ja miten kauan heidän piti odottaa, ennen kuin he saivat tietää, mitä Hesekiel nyt näki?

³ Ilmeisesti Jehovan mielessä oli jotakin erikoista, mihin hän halusi kiinnittää niiden Hesekielin vankitovereitten huomion, jotka istuivat hänen edessään hänen talossaan Tell-Aabibissa Babyloniassa. Nuo vanhimmat olivat ilmeisesti tulleet ”kysymään neuvoa Herralta” Hesekielin välityksellä, aivan kuin kävi noin vuotta myöhemmin. (Hes. 20:1–3) Kun Jehovan sovelletun voiman ”käsi” laskeutui Hesekielin päälle pannakseen hänet näkemään vavahduttavan näyn, heidän oli odotettava, kunnes Jumalan voima siirtyi hänestä pois näyn lopussa, saadakseen tietää, mitä Hesekiel oli nähnyt. Näin hän kertoi heille:

 4. Mitä Hesekiel näki ensin, ja minne hänet siirrettiin ja miten?

⁴ ”Ja minä näin, ja katso: tulennäköinen hahmo! Ja alaspäin siitä, mikä näytti sen lanteilta, oli tulta, ja ylöspäin sen lanteista näkyi loiste, joka oli nähdä niinkuin hehkuva malmi [hopeapitoisen kullan hehku, Um]. Hän ojensi ikäänkuin käden ja otti minua pääni hiussuortuvasta, ja henki nosti minut maan ja taivaan välille ja vei minut Jerusalemiin Jumalan näyissä, sisemmän portin ovelle, joka on pohjoista kohden, sinne missä oli kiivauspatsas, joka oli herättänyt Herran kiivauden. Ja katso, siellä oli Israelin Jumalan kirkkaus, samankaltainen nähdä kuin se, minkä minä olin nähnyt laaksossa.” – Hes. 8:2–4.

 5. Miten Hesekiel koettaa kuvailla Jehovan omaksumaa loistavaa hahmoa, ja millainen henki siirsi hänet Jerusalemiin?

⁵ Hesekiel ei kuvaile kovin yksityiskohtaisesti Jehovan tässä näyssä omaksumaa hahmoa. Hänen hahmonsa oli tulen näköinen, ja lanteista alaspäin näytti olevan tulta. Ylöspäin lanteista näkyi loiste, joka oli kuin ”hopeapitoisen kullan hehku”. Hesekielin on vaikea kuvailla ulkonäköä, koska se ei muistuta lainkaan ihmisen hahmoa. Mutta se on kunnioittavaa pelkoa herättävä ja loistava, kuten Hesekielin ensimmäinen näky, jonka hän sai Kebarin rannalla taivaallisista vaunuista. (Hes. 1:26–28) Kun tämä Jehovan hahmo ojensi sen, mikä vastaa ihmisen kättä (”ikäänkuin käden”) ja otti Hesekieliä hänen päänsä ”hiussuortuvasta”, tuntuiko hänestä samanlaiselta kuin niistä israelilaisista, joiden partaa käskynhaltija Nehemia repi, koska hän oli tyytymätön siihen, että he eivät totelleet Jumalan lakia? (Neh. 13:25) Jumala ei tietenkään ollut tyytymätön profeettaansa Hesekieliin, mutta hän oli tyytymätön niihin asioihin, jotka hän aikoi näyttää Hesekielille näyssä. Kun Hesekiel oli nostettu ylös tällä tavalla, hänet siirrettiin hengessä Babyloniasta Jerusalemiin, satoja kilometrejä länteen. Ilmeisesti ”henki”, joka hänet siirsi, oli henkeytyksen henki.

 6. Kuka oli rakentanut Hesekielin näyssä näkemän todellisen temppelin, ja mitä Hesekiel näki pohjoisen sisäportin suulla?

⁶ Niinpä Hesekiel vietiin ”Jumalan näyissä” kuningas Salomon rakennuttamaan temppeliin Jerusalemiin. Temppeli oli siihen aikaan 415 vuotta vanha. Siinä oli sisempi esipiha ja ulompi esipiha, ja uhrialttari sijaitsi sisemmällä esipihalla. Temppelin julkisivu oli itään päin, mutta Hesekiel laskettiin ulommalle esipihalle ”sisemmän portin ovelle, joka on pohjoista kohden”. Hesekielin takana oli ulkoportti, minkä kautta tultiin ulompaan esipihaan. Mitä hän näki sisempään esipihaan johtavan portin suulla? Elottoman, liikkumattoman ”kiivauspatsaan, joka oli herättänyt Herran kiivauden”. Miten sen onkaan täytynyt järkyttää Hesekieliä!

 7. Mikä muodosti lähellä jyrkän vastakohdan ”kiivauspatsaalle”, ja keille sen liikkuminen oli pahaenteistä?

⁷ Tämän sisäportin läheisyydessä sijaitsevan epäjumalisen ”kiivauspatsaan” jyrkkänä vastakohtana Hesekiel kertoo meille: ”Katso, siellä oli Israelin Jumalan kirkkaus, samankaltainen nähdä kuin se, minkä minä olin nähnyt laaksossa.” (Hes. 8:4) Jehovan taivaalliset vaunut olivat siirtyneet Kebarin rannalta Babyloniasta, missä Hesekiel oli ne ensin nähnyt näyssä, länteen Jerusalemin tuomittuun kaupunkiin Juudan maahan. (Hes. 1:4–28) Noiden taivaallisten vaunujen siirtyminen oli Jerusalemille pahaenteistä.

 8. Minkä näkemisestä Hesekieliltä kysyttiin, ja mikä vaikutus sen siellä ololla oli Jehovaan?

⁸ Taivaallisista vaunuistaan Jehova alkoi puhua Hesekielille, joka seisoi uhrialttarille johtavan pohjoisen sisäportin luona. Hesekiel sanoo: ”Hän sanoi minulle: ’Ihmislapsi, nosta silmäsi pohjoista kohti’. Niin minä nostin silmäni pohjoista kohti, ja katso: pohjoiseen päin alttariportista oli tuo kiivauspatsas sisäänkäytävässä. Ja hän sanoi minulle: ’Ihmislapsi, näetkö sinä, mitä he tekevät – suuria kauhistuksia, joita Israelin heimo tekee täällä, että minä menisin kauas pois pyhäköstäni? Mutta sinä saat nähdä vielä suurempia kauhistuksia.’” – Hes. 8:5, 6.

 9. Mikä vaikutus Jehovan temppelissä olleella ”kiivauspatsaalla” oli Jehovaan, ja minkä Jumalan käskyjen vastaisesti se oli siellä?

⁹ Meille ei ilmoiteta tarkalleen, millainen epäjumalanpalvontaan liittyvä esine tämä ”kiivauspatsas” eli ”kiivauden vertauskuva” (Um) oli. Sen on ajateltu olleen ”asera” eli pyhä paalu, joka edusti väärää jumalatarta, kanaanilaisen Baal-jumalan vaimoa. Olipa se mikä tahansa, se herätti elävän Jumalan, Jehovan, kiivauden, sillä se jakoi israelilaisten yksinomaisen antaumuksen Jehovaa kohtaan ja oli vastoin kahta ensimmäistä kymmenestä käskystä. Nehän kuuluvat: ”Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka vein sinut pois Egyptin maasta, orjuuden pesästä. Älä pidä muita jumalia minun rinnallani. Älä tee itsellesi jumalankuvaa äläkä mitään kuvaa, älä niistä, jotka ovat ylhäällä taivaassa, älä niistä, jotka ovat alhaalla maan päällä, äläkä niistä, jotka ovat vesissä maan alla. Älä kumarra niitä äläkä palvele niitä. Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas [yksinomaista antaumusta vaativa, Um] Jumala, joka kostan isien pahat teot.” (2. Moos. 20:2–5) Näin ollen tuon ”kiivauspatsaan” palvominen Jehovan omassa temppelissä Jerusalemissa oli yksi niistä ”suurista kauhistuksista”, joita luopioisraelilaiset harjoittivat.

10. Mitä ”kiivauspatsaan” läsnäolo velvoitti Herraa Jumalaa tekemään temppelin suhteen, ja mihin samankaltaisiin toimenpiteisiin hän ryhtyi vuonna 33?

¹⁰ Oliko sellainen aineellinen temppeli, joka oli tämän ”kiivauspatsaan” palvonnan saastuttama, sopiva ”pyhäkkö” Jehovan hengen ja suosion jatkuvalle läsnäololle? Ei todellakaan. Tuon epäjumalisen vertauskuvan ja muiden ”suurempien kauhistusten” takia hänen oli pakko poistaa hengellinen läsnäolonsa. Se velvoitti hänet, kuten hän itse sanoi, ’menemään kauas pois pyhäköstään’. Se merkitsi, että hän hylkäsi sen tuhottavaksi. Sama tapahtui vuonna 33 yleistä ajanlaskuamme, jolloin Jeesus Kristus sanoi juutalaisille heidän temppelistään Jerusalemissa: ”Katso, ’teidän huoneenne on jäävä hyljätyksi’.” (Matt. 23:38) Tuo häväisty temppeli tuhottiin vuonna 70.

11. Mikä toinen uskonnollinen järjestelmä on saastuttanut huoneensa samaan tapaan kuin Jerusalemin temppeli, ja mitä sen kannattajien tulisi näin ollen tehdä menetelläkseen oikein?

¹¹ Nykyään kristikunta on saastuttanut uskonnolliset huoneensa monilla vertauskuvilla, jotka jakavat sen yksinomaista antaumusta Jumalalle, jota se väittää palvelevansa, muka Raamatun Jumalalle. Jumalan Pojan nimen omaksunut kristikunta yllyttää sellaisilla epäjumalanpalvontaesineillä taivaallisen Isän Jehovan kiivauteen. Kristikunnan kirkossakävijöiden olisi näin ollen viisasta panna merkille, mitä Jehova näytti profeetalleen Hesekielille, nähdäkseen ovatko he ja heidän kirkkojärjestelmänsä syyllistyneet samoihin rikkomuksiin nykyaikaiseen tapaan. He voisivat oppia siitä tietämään, mitä heidän olisi nyt tehtävä viivyttelemättä pelastuakseen tuholta siinä ”suuressa ahdistuksessa”, joka kohtaa pian nykyistä vastakuvallista Jerusalemia eli kristikuntaa. (Matt. 24:21, 22) Me emme ole vielä panneet merkille kaikkia niitä ”suuria kauhistuksia”, jotka käänsivät Jehovan pois niistä, jotka kauan sitten olivat palvovinaan häntä, sillä – kuten hän sanoi Hesekielille Jerusalemin temppelissä – ”sinä saat nähdä vielä suurempia kauhistuksia”. Nähkäämme mekin ne.

TÖRKEÄÄ IHMISTÄ ALEMPIEN LUOMUSTEN PALVONTAA

12, 13. Mihin Jehova vei nyt Hesekielin, ja mitä Hesekiel teki käskyn saatuaan?

¹² Hesekiel seurasi Jehovaa tällä temppelin olosuhteiden tarkastuskierroksella. Hän sanoo: ”Ja hän vei minut esipihan ovelle, ja minä näin, ja katso: seinässä oli jokin aukko. Ja hän sanoi minulle: ’Ihmislapsi, murtaudu läpi seinän’. Niin minä murtauduin läpi seinän, ja katso: jokin ovi! Ja hän sanoi minulle: ’Mene ja katso häijyjä kauhistuksia, joita he täällä tekevät’.” – Hes. 8:7–9.

¹³ Tämän mukaan Jehova vei Hesekielin pohjoisen sisäportin kautta suoraan sisemmälle esipihalle, missä alttari sijaitsi. Tämän esipihan sisäpuolella Hesekielille näytettiin huone, joka sijaitsi siinä sisäportissa tai sen läheisyydessä, minkä kautta hän oli tullut. Näemmekö nyt sen seinässä olevan aukon? Hesekieliä käsketään murtautumaan sen läpi ja laajentamaan sen aukkoa voidakseen päästä sen läpi sisäpuolelle. Hesekieliä käsketään myös menemään sisälle joko tästä murretusta aukosta tai seinässä olevasta ”jostakin aukosta”, joka oli murretun aukon lähellä, ja katsomaan, mitä sisäpuolella olevat tekevät. Hesekiel kertoo meille, mitä hän näki tehtyään sen:

14. Mitä Hesekiel näki seitsemänkymmenen miehen tekevän sisäpuolella, ja mitä he sanoivat?

¹⁴ ”Niin minä menin ja näin, ja katso: kaikenkaltaisia inhottavia matelijain ja karjaeläinten kuvia ja kaikenkaltaisia Israelin heimon kivijumalia [lantaisia epäjumalia, Um] oli piirretty seinään yltympäri. Ja niiden edessä seisoi seitsemänkymmentä miestä, Israelin heimon vanhimpia, ja näiden keskellä seisoi Jaasanja, Saafanin poika; ja kullakin heillä oli suitsutusastiansa kädessään, ja suitsutuspilvestä nousi tuoksu. Niin hän sanoi minulle: ’Näetkö, ihmislapsi, mitä Israelin heimon vanhimmat tekevät pimeässä, itsekukin kuvakammiossansa? Sillä he sanovat: ”Ei Herra meitä näe; Herra on hyljännyt tämän maan”.’” – Hes. 8:10–13.

15. Millaiset kansat palvoivat samanlaisia kohteita kuin nuo vanhimmat?

¹⁵ Tämä tapahtui sisemmällä esipihalla, lähellä temppelin alttaria! Siinä rakennelmassa, mihin Hesekiel oli raivannut tiensä, on voinut olla yksityisiä huoneita, ja kaikkien niiden seinillä oli kaiverrettuja kuvia matelijoista, palvontamenojen kannalta saastaisista, inhottavista eläimistä ja ”lantaisista epäjumalista”, jollaisia nimenomaan pakanalliset egyptiläiset palvoivat Niilin varrella.

16. Miten nuo 70 vanhinta vaiensivat sen pelon, että heitä rangaistaisiin sellaisen palvonnan suorittamisesta siellä?

¹⁶ Nuo Israelin heimon 70 vanhinta uhrasivat törkeästi itse Jehovan temppelissä suitsutusta seinällä olevien kaiverrettujen kuvien edustamille väärille jumalille! Se, että he harjoittivat turmeltunutta väärää palvontaa Jehovan temppelissä, oli heistä yhdentekevää. He vaiensivat tämän johdosta tulevan rangaistuksen pelkonsa sanomalla itsekseen, ettei Jehova näe, mitä he tekivät pimeässä, suljettujen ovien takana. Ehkäpä Jaasanja, Saafanin poika, ja Israelin heimon 69 muuta vanhinta ajattelivat itse asiassa, että Jerusalemilla ja Juudan valtakunnalla oli viime aikoina ollut niin paljon vaikeuksia Babylonian taholta, että Jehova oli ilmeisesti ”hyljännyt tämän maan” eli Juudan. Ja sikäli kuin oli kysymys Jehovan kiinnostuksesta edelleen maata kohtaan, hän oli kuollut.

17. Miten kristikunta tänä ”aivojen aikakautena” ilmaisee samanlaista taipumusta palvoa eläimiä, lintuja ja kaloja kuin nuo 70 vanhinta?

¹⁷ Osoittautuuko kristikunta tänä nykyisenä ns. aivojen aikakautena niin viisaaksi, että se kieltäytyy uhraamasta palvovaa suitsutusta ’kaikenkaltaisille inhottaville matelijain ja karjaeläinten kuville ja kaikenkaltaisille lantaisille epäjumalille’, joille nuo Israelin 70 vanhinta suitsuttivat? Katso vastaukseksi niitä villieläimiä ja lintuja, joista kristikunnan kansat ovat tehneet omien maittensa edustajia tai vertauskuvia, joille he ovat sydämestään antautuneita. Katso niitä lintujen ja muiden eläinten nimiä, joilla kristikunnan urheilujoukkueet, joiden sankareista tulee kirkossakävijöidenkin suosittuja epäjumalia, kutsuvat itseään. Entä mitä on sanottava kehitysteoriasta, jonka suurin osa kristikunnan papeistakin on omaksunut sen sijaan, että he olisivat pitäytyneet siihen Raamatun selitykseen, jonka mukaan Jumala loi suoranaisesti ihmisen erilleen alemmista eläimistä ja kaloista. Näin Jehova sysätään syrjään ihmisen jumalallisena Luojana, ja kristikunnan kehitysoppia kannattava papisto johtaa kirkkokansaansa teoreettisen kehitysvoiman palvomisessa ihmisen luojana samalla kun se puhuu Luontoäidistä Luojana ja Jumalana taivaallisen Isän asemesta.

18. Onko noiden ulkokultaisten uskonnon harjoittajien ajattelutapa oikea, ja millaisia tunteita Jehovalla on heitä kohtaan, kuten hän on pian paneva heidät tuntemaan?

¹⁸ Jos nämä kristikunnan ulkokultaiset uskonnon harjoittajat ajattelevat, ettei Jehova kiinnitä mitään huomiota siihen, mitä tapahtuu maan päällä, eikä ole enää kiinnostunut kristikunnastakaan vaan että näin ollen ”Jumala on kuollut”, niin he erehtyvät suuresti. Hän on yhtä elävä kuin hän on aina ollut, koska hän on kuolematon, ja häntä loukkaa suuresti se, mitä tapahtuu niiden keskuudessa, jotka väittävät edustavansa häntä ja olevansa kristillisessä suhteessa häneen. Hän antaa heidän pian tuntea nämä tosiasiat tuskallisella tavalla.

19. Keiden on nykyään syytä pohtia sitä, mitä Jehova näytti siellä Hesekielille, ja miten hänen Hesekielille antamansa näyt todistavat hänen näkevän ja kuulevan sen, mitä pimeässä tehdään ja sanotaan?

¹⁹ Näiden kristikunnan pappisvanhimpien vaikutuksessa ja ohjauksessa olevan kirkkokansan on näin ollen täysin aiheellista tarkastella sitä, mitä Jehova näytti profeetalleen Hesekielille. Hän näkee, mitä papit tekevät ”pimeässä”, suljettujen ovien takana. Hän kuulee ja tietää, mitä he sanovat itsekseen itsevarmoina. Miksi hän ei pystyisi siihen? Ajattele, miten hän saattoi näkyjen avulla paljastaa Hesekielille, mitä Jerusalemin temppelissä oli tekeillä, vaikka Hesekiel oli ruumiillisesti Tell-Aabibissa Babyloniassa, noin 800 kilometriä Jerusalemista itään. Etäisyys ei rajoita Jehovan näköä ja kuuloa. Lukekaamme siis, mitä Hesekielille näytetään seuraavaksi:

20, 21. Mikä kuu-kuukausi on saanut nimensä sen väärän jumalan mukaan, jonka edessä Hesekiel näki naisten itkevän, ja mitä hän merkitsi palvojilleen Lounais-Aasiassa?

²⁰ ”Ja hän [Jehova] sanoi minulle: ’Sinä saat nähdä vieläkin suurempia kauhistuksia, joita he tekevät’. Ja hän vei minut Herran huoneen portin ovelle, joka on pohjoista kohden, ja katso: siellä istui naisia itkemässä Tammusta.” – Hes. 8:13, 14.

VÄÄRÄN JUMALAN TAMMUKSEN PALVONTA

²¹ Tammus – mehän muistamme, että kuuvuoden neljäs kuukausi oli saanut nimensä tämän väärän jumalan mukaan. Babylonialaisten ja syyrialaisten mukaan hän oli kasvillisuuden jumala, kasvillisuuden, joka kasvaa sadekautena sen lempeitten tulvien myötä ja kuihtuu Lounais-Aasian kuivana kautena. Kasvillisuuden kuolema kuvasi Tammuksen kuolemaa, ja Tammuksen epäjumaliset palvojat surivat hänen kuolemaansa vuosittain kovimman helteen aikana. Sadekauden jälleen alkaessa Tammuksen uskottiin palaavan takaisin manalasta, mitä vertauskuvasi se, että kasvillisuus jälleen kasvoi. Tammuksen palvonnan uskotaan olevan ihmiskunnan historian vanhimpia väärän uskonnon palvontamuotoja, eikä se ole vielä nytkään hävinnyt kokonaan maapallon eräistä osista.

22. Kehen kirja ”Kaksi Babylonia” samastaa Tammuksen?

²² Kirjassaan ”The Two Babylons” (Kaksi Babylonia) tri Alexander Hislop samastaa kuitenkin Tammuksen ja Nimrodin, joka perusti Babylonin kaupungin noin 180 vuotta Nooan päivien vedenpaisumuksen jälkeen.

23. Kuka Nimrod oli Raamatun mukaan, minkä hänen seuraajansa tekivät hänestä hänen kuolemansa jälkeen, ja miten taruhenkilöt Bacchus ja Adonis vastaavat häntä?

²³ Nimrod oli Nooan pojanpojan poika. 1. Moos. 10:1, 6, 8–12 esittää, että Nimrod tuli tunnetuksi ”mahtavana metsästäjänä Jehovaa vastaan” (Um). Uskonnollisen perinteen mukaan Nimrod teloitettiin, koska hän kapinoi Jehovaa, Nooan Jumalaa, vastaan. Nimrodin seuraajat pitivät hänen väkivaltaista kuolemaansa murhenäytelmänä eli onnettomuutena, ja korottivat hänet jumalaksi. He viettivät vuosittain hänen kuolemansa muistoa tammus-kuukauden ensimmäisenä tai toisena päivänä, jolloin epäjumalanpalvelusta harjoittavat naiset itkivät hänen kuvansa edessä. Niinpä muinaiset klassikot antoivat hänelle nimen Bacchus, joka merkitsee ’Itketty’ tai ’Valitettu’. Tämä hänen itkemisensä vastaa sen tarunomaisen Adoniksen itkemistä, jota kaunista nuorukaista Venus eli Ištar rakasti ja jonka metsäkarju surmasi Libanonin vuoristossa. Itse asiassa latinalainen Vulgata ja englantilainen Douay-raamatunkäännös käyttävätkin sanaa Adonis Tammuksen asemesta Hes. 8:14:ssä: ”Katso, siellä istui naisia murehtimassa Adonista” eli ”Herraa”.

24. Millaisia tulkintoja on esitetty nimelle Tammus, mikä kirjain tuli hänen vertauskuvakseen, ja miksi oli häpeällistä, että naiset itkivät Tammusta Jehovan temppelissä?

²⁴ Edellä mainittu kirja ”Kaksi Babylonia” (s. 245, alaviite) johtaa nimen Tammus sanoista tam (’tehdä täydelliseksi’) ja muz (’tuli’), joten se merkitsee ’Täydellistävä tuli’ eli ’Tuli, täydellistäjä’. Toisen tulkinnan mukaan se tarkoittaa ’Kätkettyä’ tai ’Hämärää’, mikä on sopusoinnussa sen tosiasian kanssa, että Tammuksen kuvaa palvottiin salaisessa paikassa, kuten Hes. 8:14 kuvaaa. Häntä edusti hänen nimensä ensimmäinen kirjain, muinainen tau, joka oli risti. ”Ristin merkki” oli Tammuksen uskonnollinen vertauskuva. Kyseessä oli siis yritys tuoda epäjumalisen pakanallisen ristin palvonta Jehovan Jerusalemissa olevaan temppeliin. Miten häpeällistä olikaan, että nuo israelilaiset naiset uskonnollisesti itkivät Jerusalemin temppelin sisemmän esipihan kiveyksellä Tammuksen eli todellisuudessa ’Jehovaa vastustavan mahtavan metsästäjän Nimrodin’ teloituskuolemaa.

25. Minkä perustaja 1. Moos. 10:10–12 osoittaa Nimrodin olleen, ja mikä uskontomuoto on peräisin ”hänen valtakuntansa alusta”?

²⁵ Mitä nykyinen kristikunta siitä lähtien kun Rooman keisari Konstantinus Suuri perusti sen neljännellä vuosisadalla on omaksunut kaikista niistä uskonnollisista asioista, jotka liittyvät Nimrodiin eli Tammukseen? Pitäkäämme mielessämme, että ”hänen valtakuntansa alkuna olivat Baabel [eli Babylon], Erek, Akkad ja Kalne Sinearin maassa. Siitä maasta hän lähti Assuriin ja rakensi Niiniven, Rehobot-Iirin ja Kelahin, sekä Resenin Niiniven ja Kelahin välille; se on tuo suuri kaupunki.” (1. Moos. 10:10–12) Nimrod oli siis kaupunkien ja poliittisten hallintojärjestelmien perustaja vastoin Jehova Jumalan tahtoa. Kaikki väärä uskonto on peräisin Babylonista Nooan päivien vedenpaisumuksen jälkeen. 1. Moos. 10:8, 9 (Um) sanoo, että ”hän [Nimrod] esiintyi mahtavana metsästäjänä Jehovaa vastaan”.

26. Missä mielessä Nimrod oli verenvuodattaja sen mukaan kuin sanaa ”metsästäjä” oli tapana käyttää Babyloniassa ja Assyriassa?

²⁶ Muinaisen babylonialaisen ja assyrialaisen tavan mukaan käytettiin sanaa ”metsästäminen” paitsi villieläinten metsästämisestä myös sotaretkistä ihmisiä vastaan, jotka olivat silloin riistana. Nimrod teki siis itsestään ihmisveren vuodattajan sodissa.

27. Miten kristikunta on suhtautunut uskonnollisten järjestelmien muodostamiseen, ja mikä osoittaa, että se ei ole rajoittunut pelkästään uskonnon alueelle?

²⁷ Miten hyvin nämä Nimrodia koskevat yksityiskohdat soveltuvatkaan myös kristikuntaan! Nimrodin tavoin sekin on perustanut omat uskonnolliset järjestelmänsä. Näiden ajatellaan tavallisesti olevan sopusoinnussa Jehovan Pyhän Raamatun kanssa, mutta todellisuudessa ne ovat olleet sopusoinnussa muinaisen Babylonin uskonnollisten opetusten kanssa, Tammuksen vertauskuvan, ristin, palvonta mukaan luettuna. Nimrodin tavoin kristikuntakaan ei ole rajoittunut pelkästään uskontoon, vaan se on sekaantunut maailmalliseen politiikkaan solmimalla kaikkialla, missä on ollut mahdollista, kirkon ja valtion välisiä liittoja kirkon koettaessa määrätä, mitä valtion tulee tehdä. Se on väittänyt, että sen poliittiset keisarit ja kuninkaat ovat hallinneet ”Jumalan armosta”. Vieläpä sen piispoja, arkkipiispoja ja paavejakin on kunnioitettu aineellisilla valtaistuimilla ja heidän sanotaan vieläkin ”hallitsevan” hiippakuntiaan ja muita toimialueitaan.

28. Miten kristikunta on suosinut poliitikkoja, ja miten se on toiminut poliittisesti vastoin Jeesuksen Kristuksen sanoja ja esimerkkiä?

²⁸ Kirkkojärjestelmissä annetaan tämän maailman poliitikoille huomattava asema ja merkitys. Mikä vastakohta tämä onkaan Jeesuksen Kristuksen esimerkille, hän kun kieltäytyi tulemasta ihmisten tekemäksi maanpäälliseksi kuninkaaksi! Hän sanoi roomalaiselle maaherralle Pontius Pilatukselle: ”Minun kuninkuuteni ei ole tästä maailmasta; jos minun kuninkuuteni olisi tästä maailmasta, niin minun palvelijani olisivat taistelleet, ettei minua olisi annettu juutalaisten käsiin; mutta nyt minun kuninkuuteni ei ole täältä.” (Joh. 18:36) Vastoin tätä kristikunta vaatii, että sen kirkon jäsenten velvollisuus on osallistua politiikkaan. Joskus ja joissakin paikoissa se koettaa sanella jäsenilleen, keitä poliittisia ehdokkaita heidän tulisi äänestää. Sen papiston jäsenet ovat jopa toimineet poliittisina hallitsijoina, kuten presidenttinä tai pääministerinä jne.

29. Miten ”mahtava metsästäjä” Nimrod on pienoismalli kristikunnasta verenvuodatuksen suhteen?

²⁹ Entä se kevytmielinen verenvuodatus, johon ”Nimrod, mahtava metsästäjä Jehovaa vastaan”, syyllistyi? Nimrod oli vain pienoismalli kristikunnasta. Sekin on osallistunut ”metsästäjänä” sotaretkiin, joissa on käytetty lihallisia aseita. Kristikunnan jäsenet ovat käyneet ihmiskunnan historian verisimmät sodat keskenään ja niin sanottujen vääräuskoisten ja pakanoitten kanssa. Tämä kaikki ei ole Kristuksen kaltaista. Se on babylonilaista ja vivahtaa Nimrodiin.

30. Miten kristikunnan sodat ovat edelleen panneet naiset itkemään ja kirkot erityisesti kunnioittamaan korkea-arvoisia sotilashenkilöitä?

³⁰ Kristikunnan naiset ovat saaneet itkeä sanoin kuvaamattomasti näissä sodissa menetettyjä ihmishenkiä. Vainajien päiviä vietetään vuosittain, ja silloin ne, joilta sota on riistänyt omaisia, menevät hautausmaille koristamaan surmattujen sotilaittensa hautapaikkoja. Kristikunnan isänmaalliset, kansallismieliset jäsenet murehtivat mahtavien sotakenraalien ja muiden korkea-arvoisten sotapäälliköiden kuolemaa, ja heitä ylistetään kirkoissa, joissa hautaustoimitukset pidetään. Kaikki tämä tapahtuu täysin sopusoinnussa sen tunnetun tosiasian kanssa, että kirkkoja on käytetty värväysasemina ja propagandakeskuksina sodan aikana. Kristikunnassa olevan ”Jumalan huoneen” (kirkon) yhteys kaikkeen tällaiseen poliittiseen ja sotilaalliseen toimintaan muistuttaa meitä sopivasti niistä israelilaisista naisista, jotka istuivat ja itkivät Tammusta Suvereenin Herran Jumalan temppelin sisemmän esipihan sisäpuolella Hesekielin päivinä.

VERTAUSKUVALLISEN AURINGON PALVONTA

31. Mitä palvontaa Jehova osoitti Hesekielille noin 25 miehen suorittavan temppelin eteisen ja alttarin välillä, ja mitä muutakin tehtiin, niin että Jehova ei tulisi kuulemaan heidän rukouksiaan?

³¹ Mutta onko siinä kaikki? Ei Hesekielin mukaan, sillä hän kertoo meille edelleen, mitä muuta Jehova näytti hänelle, sanoen: ”Ja hän sanoi minulle: ’Näetkö, ihmislapsi? Vieläkin sinä saat nähdä kauhistuksia, vielä suurempia kuin nämä.’ Ja hän vei minut Herran huoneen sisemmälle esipihalle, ja katso: Herran temppelin ovella, eteisen ja alttarin välillä, oli noin kaksikymmentä viisi miestä. Heillä oli selät Herran temppeliin päin ja kasvot itään päin, ja päin itää he kumarsivat aurinkoa. Ja hän sanoi minulle: ’Näitkö, ihmislapsi? Eikö ole Juudan heimolle kylliksi, että he tekevät kauhistuksia, joita täällä on tehty, koska he täyttävät maan väkivallalla ja niin aina uudelleen vihoittavat minut? Katso, kuinka he vievät viiniköynnöksen lehvää nenänsä eteen [ojentavat verson (oksan) minun nenääni, Um]! Mutta minäkin teen, minkä teen, vihassani: en sääli enkä armahda; ja vaikka he huutavat minun korviini suurella äänellä, minä en heitä kuule.’” – Hes. 8:15–18.

32, 33. Kenen palvonnalle nuo miehet käänsivät selkänsä, ja mitä Mooseksen välityksellä annettua varoitusta he rikkoivat?

³² Noiden 25 israelilaisen miehen käytös Jehovaa kohtaan oli erityisen törkeää. Siellä he olivat, hänelle pyhitetyn temppelin sisemmällä esipihalla, temppelin eteisen ja uhrialttarin välisellä alueella, sisemmän esipihan keskellä. Mutta he eivät palvoneet Jehovaa tuolla paikalla, eivätkä he kumartaneet hänen uhrialttariinsa päin, joka oli heistä itään. Sen sijaan, että nuo 25 miestä olisivat kääntäneet kasvonsa länteen, temppeliin päin, missä Jehovan läsnäoloa vertauskuvasi šekinavalo, joka häälyi pyhän liitonarkin yläpuolella sisimmässä huoneessa, kaikkeinpyhimmässä, he käänsivät selkänsä Jumalan läsnäololle ja käänsivät kasvonsa itään. Kauhistus! He kumarsivat palvoen taivaalla olevaa aurinkoa! He rikkoivat varta vasten sen varoituksen, jonka Jehova oli antanut profeetta Mooseksen välityksellä:

³³ ”Ottakaa siis itsestänne tarkka vaari . . . ettet, kun nostat silmäsi taivasta kohti ja katselet aurinkoa ja kuuta ja tähtiä, kaikkea taivaan joukkoa, anna vietellä itseäsi kumartamaan ja palvelemaan niitä.” – 5. Moos. 4:15–19.

34. Mitä hyvä kuningas Joosia oli aikaisemmin tehnyt auringonpalvonnalle, mutta miten nuo 25 miestä nyt kielsivät Psalmin 84:12?

³⁴ Vuonna 642 eaa. eli 30 vuotta tätä ennen hyvä kuningas Joosia oli julkisesti lukenut nuo sanat temppeliin kokoontuneelle kansalle, ja sen jälkeen hän viipymättä lakkautti ja hävitti kaiken auringonjumalan palvonnan Juudan valtakunnasta. (2. Kun. 22:3–23:11) Mutta Joosian kuoleman jälkeen Juudan miehet toimivat nyt kuin pesty sika, joka palaa takaisin liejuun rypemään, ja he alkoivat jälleen palvoa aurinkoa ja harjoittivat sitä jopa Jehovan temppelissä Leevin sukukunnan pappien puuttumatta asiaan. He kielsivät ”koorahilaisten [leeviläisten]” sanat, jotka on merkitty Psalmiin 84:12: ”Herra Jumala on aurinko ja kilpi; Herra antaa armon [suosion, Um] ja kunnian, ei hän kiellä hyvää niiltä, jotka nuhteettomasti vaeltavat.” Nuo 25 luopioisraelilaista pitivät pelkkää Jehovan luomusta, aurinkoa, ”suosion ja kunnian” lähteenä, ”hyvän” lähteenä. Se riitti loukkaamaan Jehovaa.

35. Miksi se, että he veivät verson tai oksan Jehovan nenän eteen, loukkasi häntä, ja millä he täyttivät maan ja millä tavalla he siis velvoittivat Jehovan toimimaan heitä kohtaan?

³⁵ Nämä miehet loukkasivat häntä kuitenkin vielä enemmän. ”Katso”, sanoi Jehova, ”he ojentavat verson [tai oksan] minun nenääni”. (Hes. 8:17, Um) Tätä versoa tai oksaa käytettiin epäjumalien palvonnassa, ja se on voitu veistää tietyn muotoiseksi, jotta se olisi edustanut miehen sukuelintä. Ainakin sen on täytynyt olla jotakin hyvin loukkaavaa tai rivoa vietäväksi Jehovan nenän eteen, ikään kuin sen haisteleminen miellyttäisi häntä. Noiden 25 miehen epäjumalista auringonpalvontaa täydensi se, että he ’täyttivät maan väkivallalla’. Siinä oli Jehovalle riittävästi hyviä syitä toimia ’vihassaan’. Hänen tarkoituksensa oli tehdä siten lähestyvässä Jerusalemin ja sen temppelin tuhossa. Kun sitten auringonjumala oli aiheuttava pettymyksen noille 25 luopioisraelilaiselle, he kääntyisivät takaisin Jehovan puoleen ja huutaisivat häntä suurella äänellä, jotta hän kuulisi, mutta hänellä ei olisi mitään syytä kiinnittää huomiota heidän itsekkäisiin huutoihinsa. Kun hän katseli, miten hänen teloitusjoukkonsa tuhosivat heidät, niin hänen silmänsä ei tuntenut surua, sillä hän itse ei tuntenut sääliä heitä kohtaan. Hän vihaa ulkokultailijoita!

36. Millä tavalla kristikunnan jäsenet osallistuvat nykyään vertauskuvalliseen auringonpalvontaan?

³⁶ Kristikunnan uskonnon harjoittajat eivät nykyään tietenkään todellisuudessa palvo aurinkoa, sillä he tietävät tiedemiestensä välityksellä jotakin auringosta, tietävät senkin, ettei se ole mikään jumala. Vielä toisen maailmansodan päätyttyä vuonna 1945 ei-kristillisen Japanin keisari oli kyllin viisas kumotakseen sen Nipponin keisareita koskevan väitteen, että he olivat auringon jumalattaren Amaterasun jälkeläisiä. Olkoon kuinka tahansa, joka tapauksessa kristikunnassa on huomattava ryhmä, mm. sen kirkkojen modernistipapit, joka on kääntynyt pois palvomasta Pyhän Raamatun Jumalaa Jehovaa omavalintaisen korvikkeen puoleen. He jopa kieltävät hänen olemassaolonsa. Sen sijaan, että he katsoisivat häneen valon ja energian ja aineellisten mukavuuksien lämmön lähteenä, he katsovat nykytieteeseen ja ihmisfilosofiaan. He kunnioittavat enemmän nykyaikaisia tiedemiehiä ja älymystöä ja katsovat saaneensa niiltä enemmän kuin Jehovalta. Heistä on tullut se vertauskuvallinen ”aurinko”, jota kristikunta palvoo ja jolta se odottaa pelastusta. Se, että kristikunta on yleisesti omaksunut todistamattoman kehitysteorian, on eräs todistus, joka paljastaa sen sellaisen ”auringon” palvojaksi.

37. Miten kunnioittavan pelon vallassa olevat ihmisluomukset ovat suhtautuneet nykytieteeseen, ja miten kristikunta on ilmaissut taipumusta, joka mainitaan Room. 1:23:ssa?

³⁷ Nykytieteeseen on alettu suhtautua kuin ”pyhään lehmään”, jota on kohdeltava kunnioittavasti ja joka on asetettava Raamatun ja sen Jumalan edelle. Nykyajan älymystöä ja sen kaikkia teorioita on alettu pitää ajanmukaisena valistuksen muotona, joka on tehnyt Raamatun vanhentuneeksi, jälkeen jääneeksi. Tätä huippunopeaa ydin- ja avaruusaikakautta on alettu arvostaa edistyneempänä kuin Raamatun niin sanottua ”kamelikaravaanifilosofiaa”. Kaikkia aineellisia mukavuuksia ja työtä säästäviä laitteita ja liikenneyhteyksiä, jotka ovat käytettävissämme nykyään, pidetään nykyajan teknologian ansiona. Kaikki tämä on keskittänyt huomion ihmisluomukseen. Kaikkien näiden hämmästyttävien nykyajan saavutusten takia kristikunnan palvonta on kohdistunut luomukseen. Se on kääntänyt selkänsä Luojalle, joka antoi ihmisluomukselle henkiset ja fyysiset kyvyt tällaisten saavutusten aikaansaamiseen. Ihmisen jatkuva taipumus toimia tällä tavalla mainittiin 1900 vuotta sitten Room. 1:23:ssa.

38. Miten kristikunnan demonijumalien palvonnasta saama tartunta paljastui jopa ihmisiä kuuhun lähetettäessä?

³⁸ Se, että kristikunta on saanut tartunnan väärien jumalien, demonismin jumalien, palvonnasta, ilmenee varsin ovelasti. Kun esimerkiksi ihmisastronautti laski ensi kerran jalkansa kuun kamaralle 21.7.1969 (Greenwichin aikaa), niin ketä kunnioitettiin sillä tavalla, jolla tästä suorituksesta vastannut tiedemiesryhmä nimitti siihen liittyviä välineitä? Ei ainakaan Jehovaa, kuun Luojaa, vaan jumalaistarustojen auringonjumalaa. Miten niin? Koska sille ihmistekoiselle avaruusalukselle, jolla nuo amerikkalaiset lähetettiin onnistuneelle lennolleen kiertolaiseemme kuuhun, annettiin nimeksi Apollo 11. Foibos Apollo oli muinaisten kreikkalaisten auringonjumala, ja hän oli myös kuunjumalattaren Artemiin (eli Dianan) kaksoisveli. Tämä kreikkalaisten Apollo on osoitettu Babylonin ensimmäiseksi kuninkaaksi, Nimrodiksi, ”mahtavaksi metsästäjäksi Jehovaa vastaan”. (1. Moos. 10:8–10, Um)b Ensimmäisen kuuhun laskeutumisen jälkeen on tehty muitakin kuulentoja ”Apollo”-sarjaan kuuluneissa avaruusaluksissa. Kaikki tämä liittyy osana auringonpalvontaan.

39. Mitä on sanottava tämän vertauskuvallisen auringonpalvonnan hyödyllisyydestä ihmiskunnalle?

³⁹ Onko tämä auringonpalvonta osoittautunut hyödylliseksi ihmiskunnalle? Profeetta Hesekielin aikana se ei osoittautunut. Ei myöskään tällä nykyaikaisella 20. vuosisadalla. Sitä seurannut väkivalta on valtavasti suurempaa kuin Hesekielin päivinä. (Hes. 8:17) Kristikunnan papit eivät ole estäneet nykytieteen soveltamista mitä pirullisimpien sota-aseitten keksimiseen ja käyttöön, mikä on huipentunut biologisten, radiologisten ja atomiydinaseitten kehittämiseen. Ensimmäisen ja toisen maailmansodan taistelut olivat suuresti riippuvaisia tiedemiesten toiminnasta. Väkivalta, joka on täyttänyt maan, ei ole rajoittunut noihin kahteen maailmansotaan, jotka pääasiassa kristikunta on käynyt. Suuresti palvottu nykyfilosofia on riistänyt kirkossakävijöiltä todellisen Jumalan pelon, ja väkivalta on tullut yleiseksi rauhankin aikana. Vuoden 1914 jälkeistä ajanjaksoa on virallisesti nimitetty ”väkivallan aikakaudeksi”.

40, 41. Miten nykytieteen tekniikka teollisuudessa ja kauppamaailmassa on vaikuttanut ihmisen luonnolliseen elinympäristöön, ja mitä on sanottava ihmisen moraaliympäristön vastenmielisyydestä nykyään?

⁴⁰ Nykytieteen teknologiaa on sovellettu nykyaikaiseen teollisuuteen ja kauppamaailmaan, mistä on ollut seurauksena lisääntyvä saastuminen, joka turmelee ihmisen luonnollista elinympäristöä. Jotkut ovat ilmaisseet pelkäävänsä, että maasta tulee pian ihmisen olemassaololle sopimaton paikka. Ja mitä onkaan sanottava ihmisen moraalisesta ympäristöstä?

⁴¹ Uusi moraali on omaksuttu, ja se suhtautuu suopeasti vieläpä haureuteen, aviorikokseen ja homoseksuaalisuuteen ja tekee niitä varten lainsäädännöllisiä myönnytyksiä. Kristikunnan papit pidättyvät julistamasta, mitä Raamatulla on sanottavana näitä asioita vastaan. Ovatpa monet huomattavat papit julkisesti suositelleet lainsäädäntöä, joka vapauttaa moraalittomat ihmiset rangaistukselta tuollaisen saastaisuuden harjoittamisesta. Seurauksena on, että sukupuolitaudit lisääntyvät jatkuvasti ja niistä on itse asiassa tullut epidemia. Jos tällainen loukkaa monia nykyisiä jumalaapelkääviä ihmisiä, niin mitä sen täytyykään olla itse Jumalalle? Se on aivan yhtä vastenmielistä kuin se, että nuo 25 auringonpalvojaa Jerusalemissa olevassa Jehovan temppelissä ojensivat rivosti ’verson hänen nenäänsä’. (Hes. 8:17, Um) Tulisiko hänen kuulla sellaisia ulkokultaisia kristittyjä, kun he pian huutavat häntä? Ei!

KRISTIKUNTA ON KUOLETTAVAN DEMONISMIN SAASTUTTAMA

42. Miten meidän kristikunnan palvontahuoneessa tekemämme tarkastuskierros on osoittanut Jehovalla olevan oikeus toimia pian vihassaan sitä vastaan, ja mitä kardinaali Newman kirjoitti kristikunnasta?

⁴² Jehovalla on kaikki oikeus toimia ’vihassaan’ sääliä tuntematta, kun hän pian tuottaa kristikunnalle ja sen maailmallisille seuralaisille ”suuren ahdistuksen”, joka tekee lopun tästä asiainjärjestelmästä. Meidän kristikunnan uskonnollista tilaa koskeva tarkastuskierroksemme on ollut aivan yhtä paljastava kuin se, minkä Hesekiel teki Jehovan saastutetussa temppelissä Jerusalemissa. Se on osoittanut kristikunnan palvontahuoneen niin demonismin ja kaiken siihen liittyvän saastuttamaksi ja kuormittamaksi, että ne ovat erottamattomia. Tämän myönsi lähes sata vuotta sitten yksi kristikunnan kuuluisista papeista. Vuonna 1878 roomalaiskatolinen prelaatti, kardinaali John Newman, julkaisi kirjansa nimeltä ”Essay on the Development of Christian Doctrine” (Tutkielma kristinopin kehityksestä). Siinä hän sanoi uskovansa, että varhaiskristityiksi tunnustautuvat eivät olleet saaneet hengellisen sairauden tartuntaa, niin että olisivat omaksuneet uskonnolliseen järjestöönsä jotakin saatanallisten demonien palvontaan liittyvää. Niinpä hän kirjoitti:

Luottaen siis kristillisyyden voimaan vastustaa pahan saastutusta ja muuntaa demonien palvonnan suoranaiset välineet ja lisäkkeet evankeliseen käyttöön ja huomaten myös näiden käytön tulleen alkujaan alkeellisista ilmestyksistä ja luontaisista vaistoista, vaikka ne olivatkin turmeltuneet, ja että heidän täytyi keksiä se, mitä he tarvitsivat, jos he eivät käyttäneet sitä, mitä löysivät, ja että heidän hallussaan oli juuri ne perikuvat, joiden varjoja pakanuus tapaili, olivat kirkon hallitsijat varhaisista ajoista lähtien valmistautuneet, jos tilaisuus tulisi, omaksumaan väestön vallitsevat menot ja tavat samoin kuin sivistyneen luokan filosofiankin tai jäljittelemään niitä ja pyhittämään ne.

Tämän jälkeen hän osoittaa kristikunnan käyttämien välineitten alkuperän sanoen:

Temppelien käyttö ja niiden pyhittäminen joillekuille nimenomaisille pyhimyksille ja koristaminen tietyissä tilanteissa puitten oksilla; suitsutus, lamput ja kynttilät; sairaudesta toipumisen jälkeen annetut uhrilahjat; pyhä vesi; turvapaikat; pyhäpäivät ja -ajat, kalentereitten käyttö, kulkueet, peltojen siunaaminen; papilliset vaatteet, tonsuuri, vihkisormus, itään päin kääntyminen, myöhemmän ajan kuvat, ehkä kirkkolaulu ja [laulu] Kyrie Eleison [Herra, armahda], ovat kaikki pakanallista alkuperää ja pyhitetyt niiden omaksumisella kirkkoon. – S. 355, 371, 373, v:n 1881 painos.

43. Miten edesmennyt paavi Pius XI ilmaisi sanomalehtimiehille samaa uskonnollisen sovittelun henkeä puhuessaan suhtautumisesta toisiin kirkon etujen hyväksi?

⁴³ Edesmenneen paavi Pius Xl:n (kuoli 1939) sanomalehtimiehille Roomassa antama lausunto ilmaisee saman sovittelun hengen jatkuvan tällä 20. vuosisadalla:

Katolisen kirkon pää pitäisi velvollisuutenaan olla tekemisissä itsensä Perkeleenkin kanssa, puhumattakaan mistään kuolevaisista, jotka oletetusti tai todellisesti olisivat pelkästään perkeleellisyyden Diktaattorin asiamiehiä, jos järkevät syyt tukisivat toivoa, että nämä toimenpiteet suojelisivat tai edistäisivät uskonnon etuja ihmiskunnan keskuudessa. – Lainannut Michael Williams newyorkilaisessa lehdessä Brooklyn Eagle, 21.2.1943.

44, 45. Ovatko idän ortodoksiset kirkot ja protestanttiset kirkot hylänneet henkeytetyt ilmaisut ja demonien opetukset, ja voivatko kristityiksi tunnustautuvat puolustaa demonismin välineistä saastumistaan sen valossa, mitä 2. Kor. 6:14–7:1 sanoo?

⁴⁴ Eivät myöskään idän ortodoksiset ja kristikunnan protestanttiset kirkot ole hylänneet ”harhaanjohtavia henkeytettyjä lausuntoja ja demonien opetuksia” ja tapoja, joiden piti olla tunnusomaisia ”myöhemmille ajanjaksoille”. (1. Tim. 4:1, Um) Profeetta Hesekielin päivien israelilaisilla ei ollut mitään raamatullista puolustusta demonien palvonnan menojen ja oppien omaksumiselle, koska sellainen menettely oli kielletty jo Mooseksen laissa. (5. Moos. 18:9–14) Samaten kristityiksi tunnustautuvilla ei ole mitään puolustusta sille, että he ovat saastuttaneet itsensä demonismin opetuksilla, tavoilla, välineillä ja lisäkkeillä, varsinkaan kun otamme huomioon apostolin käskyn:

⁴⁵ ”Älkää antautuko kantamaan vierasta iestä yhdessä uskottomien kanssa; sillä mitä yhteistä on vanhurskaudella ja vääryydellä? Tai mitä yhteyttä on valkeudella ja pimeydellä? Ja miten sopivat yhteen Kristus ja Beliar? Tai mitä yhteistä osaa uskovaisella on uskottoman kanssa? Ja miten soveltuvat yhteen Jumalan temppeli ja epäjumalat? Sillä me olemme elävän Jumalan temppeli, niinkuin Jumala on sanonut: ’Minä olen heissä asuva ja vaeltava heidän keskellään ja oleva heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani’. Sentähden: ’Lähtekää pois heidän keskeltänsä ja erotkaa heistä, sanoo Herra, älkääkä saastaiseen koskeko; niin minä otan teidät huostaani ja olen teidän Isänne, ja te tulette minun pojikseni ja tyttärikseni, sanoo Herra, Kaikkivaltias’. Koska meillä siis on nämä lupaukset, rakkaani, niin puhdistautukaamme kaikesta lihan ja hengen saastutuksesta, saattaen pyhityksemme täydelliseksi Jumalan pelossa.” – 2. Kor. 6:14–7:1; Jes. 52:11; Jer. 31:9.

46, 47. Mihin uskonnolliseen tilaan on tottelemattomuus näille Jumalan käskyille johtanut kristikunnassa, ja minkä sitä on ennustettu kohtaavan, joten mitkä tutkivat kysymykset meidän olisi tehtävä itsellemme ja mistä etsittävä vastausta?

⁴⁶ Tottelemattomuus tällaisille henkeytetyille käskyille on johtanut kristikunnan nykyiseen hämmentyneeseen, saastuneeseen uskonnolliseen tilaan. Se on parantumaton. Muinaisen perikuvansa, muinaisen Jerusalemin, tavoin se joutuu teloitettavaksi sen Jumalan käsissä, jota vastaan se on niin suuresti rikkonut. ”Suuren ahdistuksen”, joka ylittää senkin, mikä kohtasi Jerusalemia Jeesuksen Kristuksen apostolien päivinä, on ennustettu kohtaavan sitä. (Matt. 24:15–22; Mark. 13:14–20) Tämän huomioon ottaen meidän jokaisen mielessä herää tutkivia kysymyksiä: Olenko kristikunnan uskonnollisen järjestön toimiva jäsen? Tai tunnenko myötätuntoa sitä kohtaan ja olenko yhteistoiminnassa sen kanssa? Miten sitä kohtaava ”suuri ahdistus” siinä tapauksessa vaikuttaa minuun? Onko mitään keinoa välttyä osallistumasta sen kanssa tuohon tuhoisaan ”suureen ahdistukseen”? Säilyykö elossa kukaan, joka on kristikunnan keskellä, mutta joka ei osoita sille myötätuntoa?

⁴⁷ Se, mitä Jehova näytti Hesekielille näyssä hänen tarkastettuaan Jerusalemin temppelin, tarjoaa vastaukset näihin kysymyksiin.

[Alaviitteet]