Vastaaminen roomalaisen maaherran kysymykseen: ”Mikä on totuus?”
”Pilatus sanoi hänelle: ’Mikä on totuus?’” – Joh. 18:38.
KYSYMYKSEN tekijä oli keski-idässä vuosina 20–36 yleistä ajanlaskuamme ollut roomalaisten provinssien Juudean, Samarian ja Idumean maaherra eli prokuraattori. Hänen pääkaupunkinsa oli Kesarea Välimeren rannalla, mutta hän esitti kysymyksensä miehelle, joka oli tutkittavana hänen edessään, maaherran palatsissa Jerusalemissa juutalaisten pääsiäispäivänä niisanin 14:ntenä vuonna 33. Hän oli maaherrana sotajoukkoineen juutalaisten pyhässä kaupungissa pitämässä järjestystä pääsiäisjuhlaa vietettäessä. Näennäisesti estääkseen mitään levottomuuksia syntymästä Jerusalemissa sinä päivänä kaupungin uskonnolliset johtajat luovuttivat roomalaisen maaherran käsiin miehen, jota he sanoivat väärintekijäksi, tutkittavaksi ja rangaistavaksi Rooman maallisen lain mukaan. Seuranneen kahdenkeskisen kuulustelun aikana maaherra esitti tuomarina väärintekemisestä syytetylle miehelle kysymyksen: ”Mikä on totuus?” Näin pitkälle maaherra meni kiinnostuksessaan totuutta kohtaan. Kolme vuotta myöhemmin hänet kutsuttiin Roomaan vastaamaan virkavirheestä. Historioitsija Eusebiuksen mukaan hänet karkotettiin Vienneen Rooman provinssiin Galliaan, ja hän teki myöhemmin itsemurhan. Hän kuoli saamatta vastausta kysymykseensä.
1. Miten kirjailijat tukevat Pilatuksen ja Kristuksen kohtauksen historiallisuutta, mutta kuka kirjoitti siitä yksityiskohtaisimmin?
TÄMÄ roomalainen maaherra oli Pontius Pilatus. Mies, jolle hän esitti kuuluisan kysymyksensä, oli Jeesus Kristus. Näiden kahden miehen tässä kohtalokkaassa tilaisuudessa tapahtuneen kohtaamisen historiallisuutta eivät vahvista ainoastaan juutalaiset todistajat, vaan myös ensimmäisen vuosisatamme huomattu roomalainen historioitsija Publius Cornelius Tacitus. Kirjoittaessaan nimityksestä ”kristitty” tämä ei-juutalainen historioitsija sanoo:a ”Tämän nimityksen aiheuttajaa Kristusta rankaisi [toimittamalla kuolemaan] prokuraattori Pontius Pilatus Tiberiuksen toimiessa keisarina.” Mutta se mies, joka kertoi tämän Jeesuksen Kristuksen ja Pontius Pilatuksen välisen kohtauksen yksityiskohdat, oli Jeesuksen Kristuksen rakkain maallinen ystävä, Sebedeuksen poika Johannes. (Joh. 18:28–38) Johanneksen selostuksella oli voimakas todellisuustausta, sillä hän kirjoitti enemmän kuin kukaan toinen Raamatun kirjoittaja totuudesta ja totuudellisuudesta, alalta, mikä on meille kaikkein tärkeintä.
2. Mitkä kysymykset heräävät Pilatuksen oman kysymyksen johdosta, ja mitä voimme sanoa vastaukseksi?
2 Ilmeisesti roomalainen maaherra Pontius Pilatus antoi kysymyksen: ”Mikä on totuus?” kuolla mukanaan vastausta saamatta. Mutta kuoliko tämä kysymys kuitenkaan todellisuudessa hänen mukanaan? Onko tämä kysymys jäänyt vastausta vaille tähän päivään asti? Vaikkei Jeesus Kristus suullisesti vastannutkaan Pilatukselle itselleen hänen kysymykseensä, niin jättikö hän todella vastaamatta siihen muille, niin, ja meille? Meidän on vastattava: Ei! Pilatuksen kysymykseen on vastattu, ja tämä vastaus voidaan antaa ”totuutta” rehellisesti etsiville ja rakastaville.
3. Mikä on ”totuus”, ja mitä totuutta Pilatus tiedusteli?
3 Totuus merkitsee ’tosiasiain mukaista’. On kaikenlaisia asioita, joista meidän on todettava varsinaiset tosiseikat tietääksemme niitä koskevan totuuden. Kun tunnemme jonkin asian sellaisena kuin se todellisuudessa on, niin tietomme siitä asiasta on olennaisesti tosi eli on todenperäisessä muodossa. Tietomme jostakin täytyy tosiaan olla sen mukainen kuin se asia on todellisuudessa. Kun nyt Jeesus Kristus oli tutkittavana Pontius Pilatuksen edessä, niin tuon maaherran mielenkiinto kohdistui tiettyjen tosiasioitten selville saamiseen tästä syytetystä miehestä. Häntä ei kiinnostanut totuus yleensä; hänelle määrätyt velvollisuudet ja hänen vastuunsa eivät sallineet niin laajoja tutkimuksia. Hänen edessään oleva syytetty mies toi esiin kysymyksen totuudesta. Häntä koskeva totuus mielessään Pilatus kysyi: ”Mikä on totuus?” Mikä oli sitten se totuus, mikä joutui polttopisteeseen? Katsokaamme.
VASTAUKSEN ETSIMINEN
4. Miten Pilatuksen kysymys syntyi Johanneksen kertomuksen mukaan?
4 Sebedeuksen pojan Johanneksen laatima kertomus sanoo: ”Niin Pilatus meni taas sisälle palatsiin ja kutsui Jeesuksen ja sanoi hänelle: ’Oletko sinä juutalaisten kuningas?’ Jeesus vastasi hänelle: ’Itsestäsikö sen sanot, vai ovatko muut sen sinulle minusta sanoneet?’ Pilatus vastasi: ’Olenko minä juutalainen? Oma kansasi ja ylipapit ovat antaneet sinut minun käsiini. Mitä olet tehnyt?’ Jeesus vastasi: ’Minun kuninkuuteni [valtakuntani, Um] ei ole tästä maailmasta; jos minun kuninkuuteni [valtakuntani, Um] olisi tästä maailmasta, niin minun palvelijani olisivat taistelleet, ettei minua olisi annettu juutalaisten käsiin; mutta nyt minun kuninkuuteni [valtakuntani, Um] ei ole täältä’. Niin Pilatus sanoi hänelle: ’Sinä siis kuitenkin olet kuningas?’ Jeesus vastasi: ’Sinäpä sen sanot, että minä olen kuningas. Sitä varten minä olen syntynyt ja sitä varten maailmaan tullut, että minä todistaisin totuuden puolesta. Jokainen, joka on totuudesta, kuulee minun ääneni.’ Pilatus sanoi hänelle: ’Mikä on totuus?’” – Joh. 18:33–38; Matt. 27:11–14.
5. Miten Jeesus osoitti ollessaan tutkittavana Pilatuksen edessä olevansa uskollinen tehtävälleen, mikä hänellä oli tullessaan maailmaan?
5 Jeesus oli tässä ratkaisevassa tilanteessa uskollinen sille tehtävälle, mitä varten hän tuli maailmaan. Kuoleman pelko ei saattanut häntä kieltämään oikeusjutun tosiasioita. Kun hänen vangitsijansa luovuttivat hänet Pilatukselle, niin he syyttivät häntä sanoen: ”Tämän me olemme havainneet villitsevän kansaamme, kieltävän antamasta veroja keisarille ja sanovan itseään Kristukseksi, kuninkaaksi.” (Luuk. 23:1–3) Kun häneltä siis kysyttiin suoraan, oliko hän kuningas, hän ei kieltänyt. Vastatessaan Pilatukselle hän puhui ”minun valtakunnastani”, mutta selitti, ettei se ollut tästä maailmasta. Tästä selityksestä Pilatus päätteli, että Jeesus oli kuningas. Tämä pani hänet kysymään toisen kerran Jeesuksen kuninkuutta sanoen: ”Sinä siis kuitenkin olet kuningas?” Toisin sanoen, vaikkei sinun valtakuntasi olekaan tästä maailmasta. Jeesus myönsi Pilatuksen tehneen oikean johtopäätöksen sanomalla: ”Sinäpä sen sanot, että minä olen kuningas.” Muuten Pilatus ei olisi toista kertaa kysynyt, oliko hän kuningas.
6. Mitä silmällä pitäen Jeesus oli päättänyt olla uskollinen tässä tilaisuudessa maksoi mitä maksoi?
6 Jeesus antoi Pilatuksen pitää tuomarina tekemänsä johtopäätöksen oikeana. Jeesus oli todistajanpaikalla eikä voinut nyt kieltää totuutta. Kuten hän silloin kertoi Pilatukselle, hän oli syntynyt juuri sitä varten ja oli tullut maailmaan juuri siinä tarkoituksessa, että hän antaisi todistusta kuninkuutensa todenperäisyydestä. Ja jokainen totuuden puolella oleva hyväksyy Jeesuksen todistuksen totuutena. Hän oli syntynyt todistamaan totuudesta. Hänet oli kastettu 30-vuotiaana, ja hän oli tullut maailmaan antamaan todistusta totuudesta. Sen tähden hän ei nyt, maallisen elämänsä huippukohdassa, tahtonut jättää täyttämättä ihmiseksi syntymisensä ja julkisen maailmannäyttämölle tulonsa tarkoitusta. Hän halusi olla uskollinen totuutta kohtaan, vaikka se maksaisi hänen henkensä. Jollei kysymyksen ydin olisi ollut totuus, hän ei varmastikaan olisi halunnut kuolla sen puolesta; hän ei halunnut kuolla valheen puolesta.
7. Mistä meidän täytyy olla vakuuttuneita Jeesuksen todistuksen suhteen, ja mihin meidän vakuuttuneisuutemme johtaa?
7 Jeesus oli halukas kuolemaan totuuden puolesta. Saako hänen vaelluksensa rohkeus ja uskollisuus meidät vakuuttuneiksi siitä, että hänen todistuksensa, jonka hän esitti koko kansan edessä eikä ainoastaan roomalaisen maaherran edessä, oli totuutta? Jos se saa meidät vakuuttuneiksi, niin mitä se merkitsee? Jos me kuuntelemme hänen ääntään hyväksyen, mitä hän sanoo, niin hyväksymme hänet kuninkaana. Siten tekemällä todistamme olevamme ”totuudesta”. Se merkitsee sitä, että mekin olemme Jeesuksen puolella, niin kuin haluammekin olla.
8. a) Miksi se oli se totuus, mistä meidän tulee ottaa selvää? b) Miksi Jeesuksen itsensä täytyi olla totuus?
8 Jos joku on syntynyt juuri sitä varten, että hän todistaisi totuudesta, niin tämän totuuden täytyy olla hyvin tärkeä totuus. Jos joku tulee tähän maailmaan nimenomaan todistaakseen totuudesta, niin sen täytyy olla totuus, jolle kannattaa omistaa koko elämänsä. Se olikin todella niin tärkeä. Jos siis on olemassa mitään totuutta, josta meidän tulee hankkia tietoa, niin sen on oltava tämä totuus. Kuitenkaan totuus ei sisältänyt Jeesuksen tapauksessa vain sitä, mitä hän sanoi, vaan se käsitti myös sen, mitä hän teki, miten hän eli ja kuinka hän kuoli. Oli kysymyksessä eläminen totuuden saattamiseksi toteutumaan eli tulemaan todellisuuteen. Jeesukseen ihmisenä kätkeytyi monia asioita, jotka olivat yleismaailmallisia tärkeydeltään, jopa tärkeitä taivaalle ja maalle, ja hänen oli elettävä ja kuoltava näiden asiain täyttymykseksi. Hänen itsensä täytyi olla totuus.
9. Mitä Johannes tämän mukaisesti sanoi Jeesuksesta Kristuksesta Joh. 1:14, 16, 17:ssä, ja käyttikö hän liioiteltua kieltä?
9 Jeesuksen rakastama opetuslapsi Johannes ei suurennellut sanoin eikä käyttänyt liioittelua, kun hän kirjoitti Jeesuksen tulosta taivaasta maan päälle ja hänen syntymisestään täydellisenä ihmisenä seuraavin sanoin: ”Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta. Ja hänen täyteydestään me kaikki olemme saaneet, ja armoa armon päälle. Sillä laki on annettu Mooseksen kautta; armo ja totuus on tullut Jeesuksen Kristuksen kautta.” – Joh. 1:14, 16, 17.
MITEN ”TOTUUS ON TULLUT”
10, 11. a) Merkitseekö tällainen Jeesuksen ja Mooseksen välinen rinnastus, ettei Mooseksen kautta annettu laki ollut totuus? b) Mitä Paavali sanoo Room. 7:10–12:ssa Jumalan lain hyvyyden puolustukseksi?
10 Miten Jeesus oli sitten ”täynnä . . . totuutta”? Miten hän oli se, jonka kautta ”totuus on tullut”? Miksi apostoli Johannes asettaa Jeesuksen Mooseksen vastakohdaksi? Eikö profeetta Mooses tuonut totuutta aikanaan, yli tuhat neljäsataa vuotta ennen Kristusta? Eikö laki, jonka Jumala antoi Moosekselle Juudan kansaa varten, ollut totuus? Oli. Vuosisatoja sen jälkeen, kun laki oli annettu Mooseksen kautta, henkeytetty psalminkirjoittaja sanoi Jumalalle, Lainantajalle: ”Lähellä ovat ilkeät vainoojat, jotka ovat kaukana sinun laistasi. Lähellä olet sinä, Herra, ja kaikki sinun käskysi ovat todet.” (Ps. 119:150, 151) Jo se seikka, että Mooseksen kautta annettu laki tuomitsi hänen kansansa syntiseksi, todistaa, että tämä laki oli vanhurskas ja pyhä. Täydellisyytensä takia tuo laki tuomitsi juutalaiset kuolemaan. Siksi apostoli Paavali kirjoittaa Jumalan lain hyvyydestä:
11 ”Niin kävi ilmi, että käskysana, joka oli oleva minulle elämäksi, olikin minulle kuolemaksi. Sillä kun synti otti käskysanasta aiheen, petti se minut ja kuoletti minut käskysanan kautta [joka tuomitsi syntiset kuolemaan]. Niin, laki on kuitenkin pyhä ja käskysana pyhä, vanhurskas ja hyvä.” – Room. 7:10–12.
12, 13. a) Mitä Mooseksen laki vaati juutalaisilta elämän saamiseksi sen avulla, ja miksi lain tarkoitus ei jäänyt täyttymättä? b) Miten apostoli Paavali teki tämän seikan selväksi Gal. 3:23–25:ssä?
12 Mooseksen kautta annettu laki ei ollut siis erheellinen. Päinvastoin, se osoitti, mikä erhe oli. Mooseksen kautta annettu laki ei ollut erehdys. Kymmenet käskyt, jotka olivat osa tuosta laista, eivät olleet erehdys. Laki vaati täydellistä kuuliaisuutta juutalaisilta, jotta he olisivat saaneet iankaikkisen elämän pitämällä sen. Mutta yksikään tavanomaisesti syntynyt juutalainen ei voinut pitää lakia täydellisesti eikä saada iankaikkista elämää lain teoilla. Kuitenkin laki täytti tarkoituksensa, sillä se ilmaisi sen Täydellisen, joka piti lain virheettömästi, Hänet, joka siten välttyi lain tuomiosta ja julistettiin sen tähden täydellisesti vanhurskaaksi ja iankaikkisen elämän ansaitsevaksi tahrattoman vanhurskautensa vuoksi. Sen, että Mooseksen kautta annettu laki täytti tarkoituksensa ja ettei se ollut erheellinen yritys eikä epäonnistuma, juutalaiskristitty apostoli Paavali teki selväksi seuraavin sanoin:
13 ”Ennen kuin [kristillinen] usko tuli, vartioitiin meitä lain alle suljettuina uskoa varten, joka oli vastedes ilmestyvä. Niinmuodoin on laista tullut meille kasvattaja Kristukseen, että me uskosta vanhurskaiksi tulisimme. Mutta uskon tultua me emme enää ole kasvattajan [lain] alaisia.” – Gal. 3:23–25.
14. a) Miten Mooseksen laki oli enemmän kuin vain lakikokoelma? b) Miten tämä piti paikkansa papistosta, jonka laki varasi?
14 Mooseksen kautta annettu laki oli enemmän kuin vain lakikokoelma, enemmän kuin ihmisten käyttäytymistä ohjaava järjestelmäksi laadittu lakisarja. Se oli monella tavalla profeetallinen. Se määräsi monia asioita, jotka ennustivat tulevia hyviä asioita. Laki asetti esimerkiksi Juudan kansan papiston velvollisuudet Aaronin, Mooseksen vanhemman veljen, perheelle. Tämä ennusti sitä, kuinka Jehova Jumala oli asettava Ylimmäisen Papin, joka oli uhraava uhrin koko ihmiskunnan pysyväksi hyödyksi. Tällä hengellisellä, taivaallisella Ylimmäisellä Papilla oli oleva myös alipappeja, jotka otetaan ihmisistä ja kykenevät olemaan myötätuntoisia syntisessä tilassa ja epätäydellisyydessä olevia ihmisiä kohtaan.
15. Mitä vuotuisen juutalaisen sovituspäivän piirteet ennustivat?
15 Laki määräsi viettämään joka vuosi kansan sovituspäivää juutalaisten seitsemännen kuukauden kymmenentenä päivänä. Sinä päivänä piti sovitus toimittaa sekä papistolle että kaikille muillekin Juudan kansalaisille uhraamalla virheetön härkä ja vuohi, jonka verta vihmottiin pyhäkön kaikkeinpyhimmässä. Heidän syntinsä piti myös syntikauriin viedä unohduksiin. Kaikki tämä ennusti, kuinka Jumalan suuri Ylimmäinen Pappi oli uhraava uhrin ihmiskunnan syntien sovitukseksi ja palveleva todellisena Synninkantajana viedäkseen ihmiskunnan synnin unohduksiin. Koko tämä toimenpide oli Jumalan laupeuden ilmaus.
16. Mitä Mooseksen laki siis tarjosi käskyjen ohella Hepr. 8:4, 5:n kirjoittajan mukaan?
16 Näin ollen sisältyi Mooseksen kautta annettuun lakiin paljon enemmän kuin pelkästään käskyjä, jotka osoittivat, mitä synti oli, ja sanoivat juutalaisille, mikä oli puhdasta, oikein, pyhää ja epäitsekästä ja mitä piti tehdä, jotta he olisivat vaeltaneet sopusoinnussa Jumalan kanssa. Sitä paitsi laki käski noudattamaan säännöllisesti tiettyjä merkityksellisiä menoja sellaisten profeetallisten hahmotelmien muodostamiseksi, jotka antavat luotettavan kuvan Jumalan päätöksen mukaan tulevista suurenmoisista asioista. Henkeytetty kirjoittaja kutsuu näitä profeetallisia hahmotelmia ’varjoiksi’ sanoen: ”Jo ovat olemassa ne, jotka lain mukaan esiinkantavat lahjoja, ja jotka palvelevat siinä, mikä on taivaallisten kuva ja varjo, niinkuin ilmoitettiin Moosekselle, kun hänen oli valmistettava maja. Sillä hänelle sanottiin: ’Katso, että teet kaikki sen kaavan mukaan, joka sinulle [Siinain] vuorella näytettiin’.” – Hepr. 8:4, 5.
17. Millä tavalla laki esitti ’varjon’ täydellisestä ihmisruumiista, mikä oli tarjottava syntien edestä?
17 Sama kirjoittaja mainitsee jälleen ’varjot’ pohtiessaan, miten täydellinen ihmisruumis piti esittää uhriksi Jumalalle, sanoen: ”Koska laissa on vain tulevan hyvän varjo, ei itse asiain olemusta, ei se koskaan voi samoilla jokavuotisilla uhreilla, joita he alinomaa kantavat esiin, tehdä niiden tuojia täydellisiksi. Sillä eikö muutoin olisi lakattu niitä uhraamasta, koska näillä, jotka jumalanpalvelustaan toimittavat, kerran puhdistettuina, ei enää olisi ollut mitään tuntoa synneistä? Mutta niissä on jokavuotinen muistutus synneistä. Sillä mahdotonta on, että härkäin ja kauristen veri voi ottaa pois syntejä. Sentähden hän maailmaan tullessaan sanoo: ’Uhria ja antia sinä et tahtonut, mutta ruumiin sinä minulle valmistit.’” – Hepr. 10:1–5.
18. Mitkä olivat eräitä Mooseksen lain ’varjoja’, ja miksi niitä voitiin sopivasti sanoa ’varjoiksi’?
18 Monet muutkin asiat, jotka määrättiin laissa, kuten pääsiäisillallinen, viikko- eli helluntaijuhla, viikoittainen sapattipäivä, riemuvuosi, joka kuukauden ensimmäinen juhlapäivä eli uusikuu, erityisesti joka vuoden seitsemäs uusikuu, kaikki nämä olivat ’varjoja’. Ne olivat tosia itsessään ja esittivät oikean pienoiskuvan tulevista suuremmista asioista. Kuitenkin ne olivat vain ’varjoja’. Varjo on tumma kuva tai hahmo, jonka valon tielle sattuva kiinteä, läpinäkymätön esine heittää jollekin pinnalle. Varjo ei ole asian olemus, se ei ole varsinainen esine. Olemus tai kappale, jota varjo hahmottelee eli kuvaa, on varsinainen todellisuus. Jos kappale on valon edessä, niin sen varjo heittyy kappaleen eteen. Siitä syystä sanotaan yleisesti: ”Tulevat tapahtumat heittävät varjon eteensä.” Jumalan päätöksissä tuli varjo ensin antamaan pienoiskuvan niistä suurista asioista, mitkä hänen mielessään olivat ihmiskunnan tulevaisuudesta. Nuo varjot herättivät tosi odotteita ihmisissä, jotka pitivät uskollisesti Jumalan lain. Koska ’varjot’ olivat tosia, niin nuo ihmiset eivät pettyneet odotteissaan.
19. Miksi Johannes saattoi siis aivan oikein sanoa: ”Laki on annettu Mooseksen kautta; . . . totuus on tullut Jeesuksen Kristuksen kautta”?
19 Varjo on totuudenmukainen, mutta ei ole täysi totuus asiassa. Vasta kun tulee se olemus, jota varjolla esikuvattiin, tulee totuus. Totuus on silloin toteutunut. Olemus tai kappale on totuus. Koska Mooseksen laki sisälsi ainoastaan varjoja, sen oli väistyttävä lain esikuvaaman todellisuuden, olemuksen tai kappaleen tullessa. Siksi syömistä, juomista, muotomenojen noudattamista ja pyhäpäivien viettoa koskevien Mooseksen laissa esitettyjen säädösten oli hävittävä kuin kuvien eli varjojen. Ne hävisivät, sillä apostoli Paavali kirjoittaa Vähässä Aasiassa sijaitsevalle Kolossan kristilliselle seurakunnalle: ”Älköön siis kukaan teitä tuomitko syömisestä tai juomisesta, älköön myös minkään juhlan tai uudenkuun tai sapatin johdosta, jotka vain ovat tulevaisten varjo, mutta ruumis on Kristuksen.” (Kol. 2:16, 17) Apostoli Johannes saattoi sen tähden sanoa täysin historiallisten tosiasioitten mukaisesti: ”Laki on annettu Mooseksen kautta; armo ja totuus on tullut Jeesuksen Kristuksen kautta.” – Joh. 1:17.
20, 21. Mitä Jeesukselta vaadittiin syntien sovituksen suhteen, ennen kuin Johanneksen lausunto saattoi täysin toteutua?
20 Ennen kuin tämä lausunto saattoi täysin toteutua, Jeesukselta Kristukselta vaadittiin enemmän kuin pelkkää puhumista, saarnaamista, opettamista. Se vaati tätä Jumalan Poikaa luopumaan kirkkaudestaan henkenä taivaassa ja syntymään täydellisenä ihmislapsena voidakseen täyttää niiden sovituspäivän uhrien totuuden, jotka kuvaannollisesti ottivat pois koko Juudan kansan synnit. Se vaati häntä esittäytymään 30-vuotiaana sopivana ihmisuhrina Jumalalle, jotta hänet olisi voitu määrätä Jumalan Ylimmäiseksi Papiksi sovittamaan koko ihmiskunnan synnit. (Hepr. 5:1–5; 7:27; 8:1–4) Hän teki tämän esittäytyessään Johannes Kastajan kastettavaksi Jordanin virrassa, jolloin hänen ruumiinsa hautautui hetkeksi näkymättömiin veteen. Siten ’hän tuli maailmaan’ siinä lihallisessa uhriruumiissa, jonka Jumala oli hänelle valmistanut. – Hepr. 10:5–10; Ps. 40:7–9; Joh. 18:37.
21 Kuollessaan kolme ja puoli vuotta myöhemmin hän antoi Jehovan Ylimmäisenä Pappina itsensä ihmisenä uhriksi ”kerta kaikkiaan”. Voidakseen esittää täydellisen ihmisuhrinsa arvon Jumalalle taivaassa hänet oli herätettävä kuolleista. Tämä tapahtui kolmantena päivänä hänen kuolemansa jälkeen. Silloin Jeesus Kristus nousi kuolemasta henkimaailmaan, niin kuin juutalainen ylimmäinen pappi meni temppelin sisimmän verhon toiselle puolelle kaikkeinpyhimpään eli sisimpään huoneeseen ja ilmestyi aikanaan kirjaimellisesti Jumalan luo esittämään uhrinsa elämänarvon.
22. Miten kaikki tämä kuului osana Jeesuksen todistamiseen totuudesta?
22 Kaikki tämä todisti niiden varjojen todellisuuden, jotka olivat sisältyneet Mooseksen kautta annettuun lakiin. Se vahvisti Jeesuksen Kristuksen ylimmäispappeuden totuudeksi, menestyksellisesti toteutetuksi. Tästä tosiasiasta on virtaava kalleimmat siunaukset ihmiskunnalle. Kaikki nämä asiat kuuluivat Jeesuksen totuudesta todistamiseen, niiden seikkojen todellisen totuuden maailmaan saattamiseen, jotka Mooseksen laki oli ennustanut ja esikuvannut.
VALTAKUNNAN TOTUUS
23. a) Olivatko ne seikat, jotka koskivat pappien syntien edestä suorittamaa uhria, koko meitä koskeva totuus, ja miten tämä kävi selväksi Jeesusta tutkittaessa? b) Mitkä muut Mooseksen lain seikat piti siis todistaa oikeiksi ’varjoiksi’?
23 Mutta onko pappispalvelusta ja maailman syntien edestä annettua sovitusuhria koskeva totuus kuitenkaan koko se totuus, joka on niin tärkeä ja koskee meitä? Ei! Kun näet maaherra Pontius Pilatus teki kysymyksiä Jeesukselle, niin kuninkaallisen hallituksen asia tuli ensisijaisena esille. Vihamiehet, jotka olivat luovuttaneet hänet Rooman kuulusteltavaksi, syyttivät häntä siitä, että hän väitti olevansa ’Kristus, kuningas’. (Luuk. 23:1, 2) Juuri siihen aikaan piti todella vahvistaa suuri määrä totuutta hallitusasiaan nähden, ei vain juutalaisten paikallisesta hallituksesta, vaan koko ihmiskunnan hallituksesta. Riippuihan niin äärettömän paljon siihen aikaan Jeesuksesta Kristuksesta, ja hän käsitti tämän tosiasian ja oli päättänyt olla ehdottoman uskollinen. Ei ollut odottamatonta, että Mooseksen laissa olevat asiat, jotka koskivat Jumalan kansan tulevaa hallitusta, piti todistaa oikeiksi ennustuksiksi, oikeiksi ’varjoiksi’, jotka olivat tulevien tosiseikkojen mukaiset. Miten ne todistettiin sellaisiksi?
24. a) Minkä viran Jumala asetti Israelissa Aaronin ja hänen perheensä yhteyteen? b) Miksei Jumala asettanut myös ihmiskuningasta Israelille?
24 Siihen aikaan, jolloin laki annettiin Mooseksen välityksellä Siinain vuoren luona, Israelilla ei ollut näkyvää ihmiskuningasta. Mooses ei ollut Israelin kuningas, vaan hän palveli välimiehenä Jehova Jumalan ja Israelin kansan välillä. Mooseksen vanhempi veli oli Aaron, leeviläisen Amramin esikoispoika. Jehova Jumala asetti Israelin pappeuden Aaronin perheeseen kuuluvaksi. Miksi Jumala ei asettanut myös ihmiskuningasta Israelille? Tai miksi hän ei tehnyt Aaronista kuningaspappia? Siksi, että vaikka Jehova Jumala oli näkymätön, niin hän oli Israelin lainsäätäjä-Kuningas. Hän ei voinut olla samalla Israelin Pappi. Asiat olivat Israelissa siten kuin Mooses lauloi niistä Punaisen meren äärellä noin kolme kuukautta ennen lain antamista Mooseksen kautta: ”’Herra on kuningas aina ja iankaikkisesti.’ Sillä kun faraon hevoset ja hänen sotavaununsa ja ratsumiehensä menivät mereen, palautti Herra meren vedet heidän päällensä; mutta israelilaiset kulkivat kuivaa myöten meren poikki.” (2. Moos. 15:18, 19) Jehova ei siis poistanut itseään Kuninkaan virasta.
25. Minkä viittauksen Israelin ihmiskuninkaaseen Jumala teki Mooseksen kautta annetussa laissa?
25 Jehova Jumala vihjasi Mooseksen laissa, että saattaisi tulla aika, jolloin israelilaiset haluaisivat olla epäteokraattisten pakanakansojen kaltaisia ja saada itselleen näkyvän kuninkaan. Jehova sanoi siitä ajasta: ”Aseta itsellesi kuninkaaksi se, jonka Herra, sinun Jumalasi, valitsee. Aseta joku veljistäsi kuninkaaksesi; älä korota hallitsijaksesi muukalaista miestä, joka ei ole sinun veljesi. . . . Ja kun hän on noussut valtaistuimellensa, kirjoituttakoon hän itsellensä kirjaan jäljennöksen tästä laista, joka on leeviläisten pappien huostassa.” (5. Moos. 17:14–18) Mooses varoitti myöhemmin, että jolleivät israelilaiset täyttäisi Jumalan kanssa tekemäänsä juhlallista sopimusta eli liittoa, niin ”Herra vie sinut ja kuninkaan, jonka sinä itsellesi asetat, kansan luo, jota sinä et tunne ja jota sinun isäsi eivät tunteneet; ja siellä sinä palvelet muita jumalia, puu- ja kivijumalia.” (5. Moos. 28:35, 36) Yli kolmesataa viisikymmentä vuotta myöhemmin koko Israelin kansa pyysi sellaista kuningasta, ja Jumala antoi sille Kiisin pojan Saulin. – 1. Sam. 8:4–12:5.
26. a) Mihin Israelin sukukuntaan Kiisin poika Saul kuului? b) Mutta kenelle patriarkka Jaakob ennusti Israelin kuninkaallisen vallan tulevan, ja kuka oli niin ollen tuleva siitä sukukunnasta?
26 Kuningas Saul oli Benjaminin sukukunnasta. Mutta kauan ennen kuin laki annettiin Mooseksen kautta, Jehova Jumala henkeytti patriarkka Jaakobin eli Israelin ennustamaan, että Israelin kuninkaanvalta oli joutuva Juudan sukukunnan käsiin ja ettei valtikan eikä hallitsijansauvan koskaan pitänyt siirtyä pois tältä suvulta. Eräs Siiloksi (mikä merkitsee ’se jonka se on’) kutsuttu oli tuleva tähän sukukuntaan, ja häntä ”kansat tottelevat”.
27. Miten tämän Jaakobin ennustuksen voitaisiin sanoa olevan Mooseksen kautta annetussa laissa?
27 Tämä kuninkuutta koskeva ennustus kirjoitettiin Raamatun ensimmäiseen kirjaan, 1. Moos. 49:8–10:een. Tämän kirjan kirjoitti Mooses. Nykyiset viisi ensimmäistä Raamatun kirjaa olivat aluksi yksi Mooseksen kirjoittama kirja. Jeesuksen Kristuksen päivinä, jolloin juutalaiset puhuivat Heprealaisten kirjoitusten kirjojen jakotavoista, kutsuttiin viittä ensimmäistä Mooseksen kirjoittamaa Raamatun kirjaa laiksi eli ”tooraksi”, joten 1. Mooseksen kirja kuului ”lakiin”, tooraan. Tultuaan herätetyksi kuolleista Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Tätä tarkoittivat minun sanani, kun minä puhuin teille ollessani vielä teidän kanssanne [lihassa], että kaiken pitää käymän toteen, mikä minusta on kirjoitettu [1] Mooseksen laissa ja [2] profeetoissa ja [3] psalmeissa.” (Luuk. 24:44) Siitä syystä sana ”laki” voi sisältää sen, mitä oli kirjoitettuna 1. Mooseksen kirjassa, tämänkin patriarkka Jaakobin Juudan suvussa säilyvästä kuninkuudesta lausuman ennustuksen.
28. a) Miksi Jeesuksen oli synnyttävä nimenomaisesta perheestä nimenomaisen sukukunnan ohella voidakseen täysin ’todistaa totuuden puolesta’? b) Miten Jumala vahvisti valtakunnanlupauksen yhä lujemmaksi, ja kenelle valtakunta todella kuului?
28 ’Todistaakseen totuuden puolesta’, joka koskee Jumalan valtakuntaa, Jeesus syntyi Juudan suvusta. (Hepr. 7:14) Mutta jotta Jeesus olisi voinut täysin ’todistaa totuuden puolesta’, niin hänen syntymänsä ei voinut tapahtua missä tahansa Juudan sukukunnan perheessä. Hänen piti syntyä Beetlehemin Daavidin suvusta, niin kuin tapahtuikin. (Room. 1:1–4) Miksi näin? Siksi, että Juudan sukukuntaan kuuluvasta Daavidista tehtiin Israelin kuningas Saulin ja hänen poikansa Iisbosetin jälkeen ja koska Jehova Jumala silloin teki juhlallisen sopimuksen eli liiton kuningas Daavidin kanssa siitä, että Jumalan kansan kuninkuus oli pysyvä ikuisesti Daavidin kuninkaallisessa suvussa. Se merkitsi sitä, että Daavidilla oli lopulta oleva valtakunnan pysyvä perillinen. (2. Sam. 7:11–16; 1. Aikak. 17:11–15) Jehova Jumala ei ainoastaan antanut tätä lupausta uskolliselle kuningas Daavidille, vaan myös sitoi itsensä vahvemmin tähän lupaukseen vannomalla sen. Täten vannomalla Jumala todellisuudessa vannoi oman valtakuntansa puolesta, sillä kuningas Daavid itse tunnusti, että Israelin valtakunta todellisuudessa kuului Jehovalle ja että valtaistuin, jolla hän istui Jerusalemissa, oli todellisuudessa ”Jehovan valtaistuin”. (1. Aikak. 29:10, 11, 23, Um) Tästä vannotusta valasta, jonka piti vahvistaa Daavidin kanssa tehty iankaikkista valtakuntaa koskeva liitto, luemme:
29. Mitä Ps. 89 sanoi tästä liitosta ja Daavidin valtakuntaa koskevasta Jumalan valasta?
29 ”Minä olen tehnyt liiton valittuni kanssa, olen palvelijalleni Daavidille vannonut: ’Minä vahvistan sinun jälkeläisesi ikiajoiksi ja rakennan sinulle valtaistuimen polvesta polveen’. . . . En minä liittoani riko, enkä muuta sitä, mikä on minun huuliltani lähtenyt. Minä olen kerran vannonut pyhyyteni kautta, ja totisesti, minä en Daavidille valhettele: ’Hänen jälkeläisensä pysyvät iankaikkisesti, ja hänen valtaistuimensa on minun edessäni niinkuin aurinko, se pysyy lujana iankaikkisesti niinkuin kuu. Ja todistaja pilvissä on uskollinen’.” – Ps. 89:4, 5, 35–38; Apt. 2:30.
30. Mitä olivat siis Jes. 55:3:ssa mainitut ”lujat Daavidin armot”, ja miksi niiden piti olla luotettavat?
30 Jumalan sana kutsuu tätä valtakuntaliittoa ja sen kaikkia piirteitä ”lujiksi Daavidin armoiksi”, ja kun Jumala vannoi sen, niin se lisäsi sen uskottavuutta ja luotettavuutta. Sen tähden Jumalan kansa, joka on riippuvainen siitä, että hän toteuttaa tämän valtakuntaliiton, voi vainon aikana hyvin tarttua psalminkirjoittajan sanoihin lainkaan epäilemättä liittoa, vaan vedoten sen suhteen Jumalaan ja sanoa: ”Herra, missä ovat sinun entiset armotekosi, jotka sinä uskollisuudessasi vannoit Daavidille?” (Ps. 89:50) Huomaavaisesti Jumala vakuuttaa kansalleen uskollisuutensa liittoa kohtaan sanoen: ”Minä teen teidän kanssanne iankaikkisen liiton, annan lujat Daavidin armot.” (Jes. 55:3) Erityisesti Jeesus Kristus saattoi lohduttautua tällä Jumalan lupauksella.
31. a) Miksi Jeesus siis syntyi Daavidin kuninkaallisesta suvusta? b) Miten Jehova täten vastasi Psalmin 132:1–18 rukoukseen?
31 Valtakuntaliiton tekemiseksi iankaikkiseksi totuudeksi Jeesus syntyi siis Daavidin kuninkaallisessa perheessä tullakseen Daavidin pysyväksi Perilliseksi. Täten Jehova ei osoittautunut uskottomaksi kuningas Daavidia kohtaan eikä perääntynyt antamasta tälle voidellulle kuninkaalle pysyvää perillistä. Jehova vastasi hänelle Psalmissa 132:1–18 esitettyyn rukoukseen: ”Palvelijasi Daavidin tähden älä torju pois voideltusi kasvoja. Herra on vannonut Daavidille totisen valan, jota hän ei peruuta: ’Sinun ruumiisi hedelmän minä asetan sinun valtaistuimellesi. . . . Siellä minä annan yletä Daavidille sarven, sytytän voidellulleni lampun. Hänen vihollisensa minä puetan häpeällä, mutta hänen päässänsä loistaa hänen kruununsa.’”
32, 33. Miten Pietari helluntaipäivänä todisti Jumalan Daavidille antamasta valtakuntavalasta ja sen täyttymisestä?
32 Apostoli Pietari oli yksi niistä, jotka todistivat kaiken tämän totuudellisuuden. Helluntaijuhlan päivänä, viisikymmentä päivää Jeesuksen Kristuksen noustua kuolleista, Pietari selitti Jumalan pyhän hengen vuodatusta Kristuksen opetuslapsille Jerusalemissa ja sanoi:
33 ”Te miehet, veljet, on lupa teille rohkeasti sanoa, mitä kantaisäämme Daavidiin tulee, että hän on sekä kuollut että haudattu; onhan hänen hautansa meidän keskellämme vielä tänäkin päivänä. Koska hän nyt oli profeetta ja tiesi, että Jumala oli valalla vannoen hänelle luvannut asettavansa hänen kupeittensa hedelmän hänen valtaistuimelleen, niin hän edeltä nähden puhui Kristuksen ylösnousemuksesta, sanoen, ettei Kristus ollut jäävä hyljätyksi tuonelaan eikä hänen ruumiinsa näkevä katoavaisuutta. Tämän Jeesuksen on Jumala herättänyt, minkä todistajia me kaikki olemme. Koska hän siis on Jumalan oikean käden voimalla korotettu ja on Isältä saanut Pyhän Hengen lupauksen, on hän vuodattanut sen, minkä te nyt näette ja kuulette. Sillä ei Daavid ole astunut ylös taivaisiin, vaan hän sanoo itse: ’Herra [Jehova, Um] sanoi minun Herralleni: Istu minun oikealle puolelleni, kunnes minä panen sinun vihollisesi sinun jalkojesi astinlaudaksi.’ Varmasti tietäköön siis koko Israelin huone, että Jumala on hänet Herraksi ja Kristukseksi tehnyt, tämän Jeesuksen, jonka te ristiinnaulitsitte.” – Apt. 2:29–36.
KUNINGAS DAAVIDIN ”HERRA”
34. a) Miten Jeesus Kristus tuli Daavidin Herraksi, ja missä Daavid ennusti tämän tapahtumain käänteen? b) Milloin Daavid henkilökohtaisesti tunnustaa Jeesuksen herruuden?
34 Apostoli Pietari selitti tässä vuodatetun pyhän hengen henkeyttämänä korotetun Jeesuksen Kristuksen olevan kuningas Daavidin Herra, ts. korkeampi kuin kuningas Daavid. Kuningas Daavidin valtaistuin oli ollut ainoastaan ”Jehovan valtaistuimeksi” kutsuttu maallinen istuin, mutta Jeesuksen Kristuksen asema valtaistuimella oli taivaallinen, itse Jumalan oikealla puolella. Hän oli oleva kuolematon, iankaikkinen taivaallinen kuningas. Kun Daavid herätetään kuolleista lähitulevaisuudessa, niin hän saa tietää jälkeläisestään Jeesuksesta Kristuksesta ja tunnustaa tämän korotetun Herrakseen, tosi Kristukseksi eli Voidelluksi. Psalmissa 110 kuningas Daavid ennusti Jeesuksen Kristuksen herruuden. Apostoli Pietari lainasi tämän psalmin ensimmäisen jakeen ja sovelsi sen Jeesukseen Kristukseen hänessä täyttyneenä. Henkeytetty Pietari sovelsi siten itse asiassa koko psalmin Jeesukseen Kristukseen. Apostoli Paavalikin soveltaa sen häneen.
35. Kenelle Jehova vannoi Psalmissa 110:4 ja mitä?
35 Tämä Daavidin psalmi kertoo Jehovan vannovan jälleen, mutta ei tällä kertaa kuningas Daavidille vaan Daavidin Herralle, joka on Jumalan oikealla puolella taivaissa. Puhuen hänelle Psalmin 110 neljäs jae (Um) ilmoittaa: ”Jehova on vannonut (eikä pahoittele): ’Sinä olet pappi määräämättömään aikaan asti Melkisedekin tavoin!’” Jehova vannoi täten siis Pojalleen Jeesukselle Kristukselle.
36. Mitä erikoista oli Melkisedekin ”tavassa”, ja miten hänen osoitettiin olevan Aabrahamia korkeampi?
36 Kuka tämä Melkisedek oli, jonka ”tapaa” piti jäljiteltämän Daavidin Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa? Mooseksen kautta annettu laki, joka sisältää 1. Mooseksen kirjan, ilmoittaa sen meille. Melkisedek ei ollut ainoastaan pappi vaan myös kuningas. Hän lähti 1. Moos. 14:17–20:n mukaan kuninkaallisesta kaupungistaan kohtaamaan patriarkka Aabrahamia tämän palatessa voittoisena taistelusta. Me luemme: ”Melkisedek, Saalemin kuningas, toi leipää ja viiniä; hän oli Jumalan, Korkeimman, pappi. Ja hän siunasi hänet sanoen: ’Siunatkoon Abramia Jumala, Korkein, taivaan ja maan luoja. Ja kiitetty olkoon Jumala, Korkein, joka antoi vihollisesi sinun käsiisi.’ Ja Abram antoi hänelle kymmenykset kaikesta.” Melkisedek oli siten Abramia korkeampi.
37. a) Keneltä Jeesus peri valtakunnan? b) Saiko Jeesus iankaikkisen pappeutensa ylimmäiseltä papilta Aaronilta vai mistä?
37 Hepr. 6:20–7:17:ssä on Psalmin 110:4 vala sovellettu Jeesukseen Kristukseen. Se, millä ”tavoin” hän on kuningas-pappi Melkisedekin kaltainen, on selitetty kohta kohdalta. Melkisedekillä kuningas-pappina ei ollut seuraajaa maan päällä. Jeesus Kristus ei perinyt pappeutta eikä valtakuntaa Melkisedekiltä. Hänestä tuli kuningas Daavidin pysyvä Perillinen valtakuntaliiton mukaan, mutta hän ei perinyt pappeuttaan Leevin sukukuntaan kuuluvalta ylimmäiseltä papilta Aaronilta. Jeesus ei syntynyt Leevin suvusta, sillä hänen piti olla Daavidin jälkeläinen. Miten Jeesus sai iankaikkisen pappeutensa? Psalmissa 110:4 mainitulla Jehovan vannomalla valalla.
38. Miten se, mitä Melkisedek kuvasi, toteutui Jeesuksessa Kristuksessa, ja minkä suhteen Jehova ei niin ollen tunne mielipahaa?
38 Koska muinaisen Melkisedekin piti toimia tulevan Kuningas-Papin ”tavoin”, niin hän oli profeetallishistoriallinen esikuva ja kuvasi suurempaa Kuningas-Pappia Jeesusta Kristusta. Se, mitä Melkisedek esikuvasi, toteutui Jeesuksessa Kristuksessa. Melkisedekin nimi merkitsee ’vanhurskauden kuningas’ ja Saalemin kuninkaana hän oli myös ”rauhan kuningas”, sillä Saalem merkitsee ’rauhaa’. Jeesus Kristus oli kuitenkin todellinen Melkisedek, joka oli Jumalan mielessä kauan aikaisemmin; hän oli todellinen ”vanhurskauden Kuningas”, tosi ”rauhan Kuningas”. Hän on se oikea Kuningas-Pappi, joka aikaansaa iankaikkisen sovituksen koko ihmiskunnalle ja hallitsee rauhaisasti koko maata. Jehova Jumala ei koskaan pahoittele sitä, että on vannonut tekevänsä hänestä Kuningas-Papin.
PERSONOITUNUT TOTUUS
39. Miten Jeesus Kristus oli totuus, ja miten hän todella todisti totuudesta?
39 Kaikesta tästä käy ilmi, että Jeesus Kristus on Totuus. Hän on sen totuuden ruumiillistuma, johon Mooseksen lain varjot sekä Heprealaisten kirjoitusten ennustukset viittasivat eteenpäin. Kaikki nuo profeetalliset seikat keskittyivät häneen. Sitä varten hän syntyi ja sitä varten tuli maailmaan, että hän voisi todistaa noiden asioitten totuudesta täyttämällä ne. Hän oli noiden Jumalan päätöksen paljastusten, Jumalan vannomien asioitten, elävä Totuus.
40, 41. a) Miksi Jeesus näissä suhteissa oli oikeassa sanoessaan olevansa totuus? b) Keitä hän tällaisena hyödyttää, ja miten Paavali osoittaa sen Room. 15:8–12:ssa?
40 Ollessaan maan päällä ihmisenä Jeesus todisti päättäväisesti Heprealaisiin kirjoituksiin kirjoitetun Jumalan sanan totuudesta. Sinä yönä, jona hän joutui vihamiestensä käsiin, hän sanoi uskollisille apostoleilleen: ”Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.” (Joh. 14:6) Eikö hän ollut oikeassa sanoessaan näin? Oli, sillä hän oli todella Totuus. Hän ei ollut suinkaan varjo-Messias eli -Kristus. Hän oli se luvattu todellinen. Hän ei ollut varjo-kuningas-pappi. Hän oli todella se oikea, joka oli esikuvattu. Sellaisena hän ei hyödytä ainoastaan ympärileikattuja juutalaisia vaan myös kaikkia ei-juutalaisia kansoja. Siksihän apostoli Paavali sanoo:
41 ”Minä sanon, että Kristus on tullut ympärileikattujen palvelijaksi Jumalan totuuden tähden, vahvistaaksensa isille annetut lupaukset, mutta että pakanat laupeuden tähden ovat ylistäneet Jumalaa, niinkuin kirjoitettu on: ’Sentähden minä ylistän sinua pakanain seassa ja veisaan kiitosta sinun nimellesi’. Ja vielä on sanottu: ’Riemuitkaa, te pakanat, hänen kansansa kanssa’. Ja taas: ’Kiittäkää Herraa, kaikki pakanat, ja ylistäkööt häntä kaikki kansat’. Ja myös Esaias sanoo: ’On tuleva [kuningas Daavidin isän] Iisain juurivesa, hän, joka nousee hallitsemaan pakanoita; häneen pakanat panevat toivonsa’.” – Room. 15:8–12; Ps. 18:50; 117:1; 5. Moos. 32:43; Jes. 11:10.
42. a) Miten Jeesuksesta todellisuudessa tuli ”ympärileikattujen palvelija”? b) Miten Jeesus ”vahvisti” esi-isille annetut Jumalan lupaukset?
42 Kun Jeesus Kristus kerran tapasi foinikialaisen vaimon, hän sanoi: ”Minua ei ole lähetetty muitten kuin Israelin huoneen kadonneitten lammasten tykö.” Lähettäessään kaksitoista apostoliaan saarnaamaan taivasten valtakuntaa Jeesus sanoi heille: ”Älköön tienne viekö pakanain luokse, älkääkä menkö mihinkään samarialaisten kaupunkiin, vaan menkää ennemmin Israelin huoneen kadonneitten lammasten tykö.” (Matt. 15:24; 10:5, 6) Koska Jeesus syntyi ja ympärileikattiin Mooseksen lain alaisena juutalaisena, niin hän tuli varsinaisesti ”ympärileikattujen palvelijaksi”. Jeesus Kristus suoritti tätä palvelusta ympärileikatuille juutalaisille ”Jumalan totuuden tähden”, koska Jehova Jumala oli sanonut patriarkoille Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille, että kaikki maan sukukunnat tulisivat siunatuiksi heidän siemenensä välityksellä. Luonnollisesti inhimillisen syntymän kautta heidän ”siemenensä” olisi israelilaisia eli juutalaisia, heprealaisia. (1. Moos. 22:18; 26:4; 28:14) Siksi oli Jeesukselle asiain luonnollisen järjestyksen mukaan välttämätöntä vahvistaa ”Jumalan totuus” noille kolmelle heprealaiselle patriarkalle annettuihin lupauksiin nähden. Miten? Tarjoamalla ensin juutalaisille tilaisuuden saada aabrahamilainen siunaus ja tulla Aabrahamin hengelliseksi siemeneksi. Jeesuksella oli ehdoton velvollisuus kunnioittaa Jehova Jumalan vannomaa valaa, koska Jumala oli vannonut valallisesti, että hänen patriarkoille antamansa lupaukset olivat totuudelliset, ja Jeesuksen oli ”vahvistettava” ne lupaukset.
43. a) Minkä pitämiseksi Jehova toi esi-isien jälkeläiset pois Egyptistä? b) Miten Hän vahvisti esi-isille antamansa lupaukset?
43 Mooses sanoi patriarkkojen ympärileikatuille jälkeläisille: ”Sen tähden, että Herra rakasti teitä ja tahtoi pitää valan, jonka hän oli vannonut teidän isillenne; niin Herra vei teidät pois . . . faraon, Egyptin kuninkaan, käsistä.” (5. Moos. 7:8) Jumalan vannominen patriarkoille on edelleen mainittu Psalmissa 105:7–11,b missä sanotaan: ”Hän, Herra, on meidän Jumalamme; hänen tuomionsa käyvät yli kaiken maan. Hän muistaa liittonsa iankaikkisesti, säätämänsä sanan hamaan tuhansiin polviin, liittonsa, jonka hän teki Aabrahamin kanssa, ja Iisakille vannomansa valan. Hän vahvisti sen käskyksi Jaakobille, Israelille iankaikkiseksi liitoksi. Hän sanoi: ’Sinulle minä annan Kanaanin maan, se olkoon teidän perintöosanne’.” – Ks. myös 1. Moos. 24:6, 7; 50:24; 2. Moos. 6:8; Jer. 11:4, 5.
44. Ketkä ensisijaisesti kunnioittavat Jumalan valaa?
44 Jehova Jumala kunnioittaa omaa valaansa eikä ole koskaan uskoton sille. Samoin Jeesus Kristuskin maan päällä ollessaan kunnioitti Jehovan valaa ja koetti todistaa sen totuudellisuuden.
45. a) Kenessä valtakuntaa ja pappeutta koskevat Jumalan valat täyttyvät? b) Minkä historiallisten tapahtumien mukana Jumalan totuus tuli?
45 Niin me havaitsemme Jeesuksessa Kristuksessa täyttyneen Jumalan valan sen liiton vahvistukseksi, jonka hän teki Daavidin kanssa iankaikkisesta valtakunnasta, ja Jumalan valan, joka tukee sitä, että hän on määrännyt iäksi sen, joka on pappi Melkisedekin tavoin. Kun Jeesus syntyi maan päälle, tuli maailmaan vesikasteessa, palveli kolme ja puoli vuotta julkisesti Jumalan valtakunnan hyväksi, kuoli uskollisena Jumalalle, nousi kuolleista ja kohosi taivaaseen, niin kaikkien näiden historiallisten tapausten ohella saapui totuus, Jumalan totuus. Jeesuksen Kristuksen koko elämänura oli siten todistuksen antamista totuudesta.
VIHDOINKIN VASTAUS!
46. Mikä on siis Raamatun vastaus roomalaisen maaherran kysymykseen: ”Mikä on totuus?”
46 Miten me sitten vastaamme roomalaisen maaherran Pontius Pilatuksen Jeesukselle tekemään kysymykseen: ”Mikä on totuus?” Niissä olosuhteissa, joissa kysymys herätettiin, Raamatun vastauksen täytyy olla: ”Totuus” on Jumalan valtakunta, jonka valtaistuimella Jeesus Kristus, ”Daavidin Poika”, palvelee Kuningas-Pappina.
47. a) Mikä ei näin ollen ole outoa Raamatun opista? b) Miten Jumalan kuninkuutta korostetaan Heprealaisten kirjoitusten viimeisessä kirjassa ja kristillisten Kreikkalaisten kirjoitusten ensimmäisessä kirjassa?
47 Onko näin ollen ihme, että Kristuksen hallitsema Jumalan valtakunta on Pyhän Raamatun johtava oppi eli opetus? Ensimmäisestä kirjastaan, 1. Mooseksen kirjasta, lähtien, joka kertoo profeetallisesta Melkisedekistä, viimeiseen kirjaansa, Ilmestyskirjaan, asti, joka kuvailee Valtakunnan syntymän ja sen tuhatvuotisen hallituksen, Raamatun teemana on Jumalan messiaaninen valtakunta. Sopusoinnussa tämän kanssa Jumala kiinnittää muinaisten Heprealaisten kirjoitusten viimeksi kirjoitetussa kirjassa huomion omaan kuninkuuteensa sanoen: ”Suuri kuningas olen minä, sanoo Herra Sebaot, ja minun nimeni on peljättävä pakanain seassa.” (Mal. 1:14) Ja kun Jumalan Poika Jeesus tuli maailmaan aloittamaan messiaanista Jumalanpalvelustaan, häntä kristillisten Kreikkalaisten kirjoitusten ensimmäisen kirjan mukaan edelsi edelläkävijä, Johannes Kastaja, joka julisti ympärileikatuille juutalaisille: ”Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle.” – Matt. 3:1, 2.
48. Miten Jeesus korosti Valtakunta-oppia seuratessaan Johannes Kastajaa ja ennustaessaan tämän asiainjärjestelmän lopun?
48 Kun Jeesus Kristus seurasi Johannes Kastajaa, niin hänkin sanoi: ”Aika on täyttynyt, ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle; tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi.” (Mark. 1:14, 15) Kun Jeesus Kristus ennusti saarnaamisen, minkä piti olla hänen paluunsa ja toisen läsnäolonsa ja asiainjärjestelmän lopun tunnus, niin mitä Raamatun oppia hän lopuksi nimenomaan sanoi opetuslastensa saarnaavan? Hänen Matt. 24:14:ssä kerrotut sanansa vastaavat: ”Tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu.” – Matt. 24:3, 14.
49, 50. a) Miksi Ilm. 11:15–18:n mukaan on nyt hyvä syy saarnata ensisijaisesti tätä Raamatun oppia? b) Minkä taivaassa kaikuvan pysyvän julistuksen piti seurata Saatanan sinkoamista pois taivaasta?
49 Nyt on hyvä syy saarnata etusijassa tätä Raamatun oppia. Miksi? Koska tämän ”asiainjärjestelmän lopun” piti olla Jumalan messiaanisen valtakunnan taivaissa tapahtuvan syntymisen aika, niin kuin profeetallisesti on kuvattu Raamatun viimeisessä kirjassa Ilmestyskirjassa. Tähän aikaan monien äänien taivaassa piti yhtyä julistamaan: ”Maailman valtakunnasta on tullut meidän Herramme ja hänen Kristuksensa valtakunta, ja hän on hallitseva kuninkaana iankaikkisesti.” Myös Herralle Jumalalle, joka on messiaanisen valtakunnan takana oleva todellinen Voima, piti annettaman kiitos seuraavin sanoin: ”Me kiitämme sinua, Jehova Jumala, Kaikkivaltias, joka olet ja joka olit, koska sinä olet ottanut suuren valtasi ja alkanut hallita kuninkaana. Mutta kansat vihastuivat, ja sinun oma vihasi tuli.” (Ilm. 11:15–18, Um) Sitä paitsi, kun taivaallisen valtakunnan päävastustaja Saatana on singottu pois taivaasta maan seutuville, piti julistettaman äänekkäästi kautta taivaan:
50 ”Nyt on tullut pelastus ja voima ja meidän Jumalamme valtakunta ja hänen Voideltunsa valta, sillä meidän veljiemme syyttäjä, joka yöt ja päivät syytti heitä meidän Jumalamme edessä, on heitetty ulos.” – Ilm. 12:5–10.
”TOTUUDEN SANA”
51. Miksi Raamattua syystä kutsutaan sen kertomien yksityiskohtien ja sen kirjoittajien takia?
51 Jumalan messiaaninen valtakunta on ”totuus”, josta todistaakseen Jeesus syntyi ja tuli maailmaan. Koska Pyhä Raamattu kertoo meille täysin yksityiskohdat tästä valtakunnasta, niin Pyhästä Raamatusta puhutaan syystä ”totuuden sanana”. Miehet, jotka osallistuivat Raamatun kirjoittamiseen henkeytettyinä, olivat totuuden etsijöitä. Esimerkiksi kuningas Salomo viittasi itseensä Jumalan kansan kokoojana ja kirjoitti: ”[Kokooja, Um] koki löytää kelvollisia sanoja, oikeassa mielessä kirjoitettuja, totuuden sanoja.” (Saarn. 12:10) Enkeli, joka lähetettiin kertomaan profeetta Danielille paljon tärkeätä tietoa ”lopun ajasta”, missä me nyt elämme, sanoi: ”Minä ilmoitan sinulle, mitä on kirjoitettuna totuuden kirjassa. . . . Ja nyt minä ilmoitan sinulle totuuden.” (Dan. 10:21; 11:2; 12:4) Apostoli Paavali, eräs huomattava Raamatun kirjoittaja, kirjoitti kristityille tovereilleen: ”Jotta me palvelisimme hänen kirkkautensa ylistykseksi, me, jotka olemme ensimmäisinä panneet toivomme Kristukseen. Mutta tekin panitte toivonne häneen kuultuanne totuuden sanan, hyvän uutisen pelastuksestanne.” – Ef. 1:12, 13, Um.
52, 53. a) Miten Raamattua täytyy käsitellä, jotta se palvelisi totuuden välikappaleena, ja mikä osoittaa, onko kristikunta käsitellyt sitä tällä tavalla? b) Missä kristittyjen täytyy vaeltaa nyt samoin kuin ensimmäisellä vuosisadallakin, ja miten tämä on mahdollista?
52 Jotta Raamattu olisi totuuden saarnaamis- ja opettamisvälineemme, sitä täytyy käsitellä oikealla tavalla. Niinpä kun apostoli Paavali käski erään kristillisen seurakunnan valvojaa kiinnittämään alituista huomiota itseensä ja opetukseensa, hän sanoi: ”Tee kaikkesi osoittautuaksesi hyväksytyksi Jumalalle, työmieheksi, jolla ei ole mitään hävettävää, joka käsittelee oikein totuuden sanaa.” (2. Tim. 2:15, Um; 1. Tim. 4:16) Kristikunta kerskuu nyt yli 900 miljoonasta jäsenestä, ja sillä on ollut Raamattu kirjoitettuna tai painettuna monta vuosisataa. Onko se käsitellyt oikein tätä ”totuuden sanaa”? Ei, sillä se opettaa uskontoa tuhannella eri tavalla, joita sen sadat uskonnolliset lahkot edustavat. Kristikunta kristillisyyden edustajana on valhe. Sitä vastoin kristillisyys, joka perustuu Pyhään Raamattuun ja joka käsittelee oikein Raamattua, on totuus. Tosi kristittyjen täytyy noudattaa Raamattua, jos he aikovat vaeltaa totuudessa.
53 Kristityt tekivät näin ensimmäisellä vuosisadalla uskonsa puhtaudessa. Todistaen tämän apostoli Johannes kirjoitti eräälle Gaius-nimiselle uskovalle toverilleen ja sanoi: ”Minua ilahutti suuresti, kun veljet tulivat ja antoivat todistuksen sinun totuudestasi, niinkuin sinä totuudessa vaellatkin. Minulla ei ole suurempaa iloa kuin se, että kuulen lasteni vaeltavan totuudessa.” – 3. Joh. 3, 4.
54. a) Mikä ”sana” oli välttämätön silloin jonkun sikiämiseksi Jumalan hengelliseksi pojaksi? b) Mistä meidän täytyy olla alkuisin ja miten rakastaa ollaksemme tosi kristittyjä?
54 Silloin ei kenestäkään voinut tulla tosi kristittyä, eikä kukaan voinut tulla siitetyksi Jumalan hengelliseksi pojaksi, jollei hän kuullut ja tutkinut ja uskonut totuutta. Opetuslapsi Jaakob kiinnittää huomion tähän totuuden tarpeeseen kirjoittaessaan: ”Älkää eksykö, rakkaat veljeni. Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä, valkeuksien Isältä, jonka tykönä ei ole muutosta, ei vaihteen varjoa. Tahtonsa mukaan hän synnytti meidät totuuden sanalla, ollaksemme hänen luotujensa esikoiset.” (Jaak. 1:16–18) Tosi kristitty voi syntyä ainoastaan totuudesta. Apostoli Johannes, joka mielellään kirjoitti totuudesta, kirjoitti kristityille, jotka olivat hänelle rakkaita: ”Lapsukaiset, älkäämme rakastako sanalla tai kielellä, vaan teossa ja totuudessa. Siitä me tiedämme, että olemme totuudesta, ja me saatamme hänen edessään rauhoittaa sydämemme sillä.” (1. Joh. 3:18, 19) Jos me siis haluamme rauhoittaa Jumalan edessä sydämemme sillä, että olemme aitoja kristittyjä, niin meidän täytyy olla alkuisin totuudesta, mikä on tuotu meille, ja meillä täytyy olla veljellinen rakkaus. Jos olemme alkuisin maailmasta, niin olemme väärässä. – 1. Joh. 4:4–7.
55. Miten voimme välttyä olemasta väärässä ja antikristus?
55 Siihen nähden, että Jeesus Kristus on ”totuus”, niin kuin hän itse sanoi Joh. 14:6:ssa, meillä täytyy olla oikea uskomus hänestä, jos tahdomme olla alkuisin totuudesta ja olla totuudessa emmekä olla antikristus. Jollemme usko hänen syntyneen lihassa ja tulleen maailmaan ollakseen Jumalan päätodistaja ”totuudesta”, niin olemme väärässä ja alkuisin maailmasta emmekä ole tosi kristittyjä. – 1. Joh. 4:1–6.
56. Minkä järjestön yhteydessä me haluamme olla totuudentuntemuksemme tähden 1. Tim. 3:14, 15:n mukaan?
56 Pyhän Raamatun, Jumalan ”totuuden sanan”, avulla me tiedämme vastauksen kysymykseen: ”Mikä on totuus?” Me haluamme myös olla Jumalan näkyvän totuuden järjestön yhteydessä. Hän käytti kirkastettua Poikaansa Jeesusta Kristusta järjestönsä perustamisessa helluntaipäivänä viisikymmentä päivää ylösnousemuksensa jälkeen. Tämä järjestö on 1. Tim. 3:14, 15:n henkeytettyjen sanojen mukaan ”Jumalan huone, joka on elävän Jumalan seurakunta, totuuden pylväs ja perustus.” Me haluamme todellakin olla ”totuuden pylvään ja perustuksen” yhteydessä.
57. Mitä me olemme sen tähden päättäneet tehdä totuuden suhteen?
57 Sen sijaan että yrittäisimme repiä totuutta – mikä on mahdottomuus – me siis suoritamme oman osamme ylläpitääksemme Valtakunnan totuutta ja kohotamme sen korkealle kaikkien nähtäväksi. Me annamme kaikille kansoille Raamatun vastauksen kysymykseen: ”Mikä on totuus?” Me osallistumme ”elävän Jumalan seurakunnan” kanssa totuuden, ”tämän valtakunnan evankeliumin”, saarnaamiseen tehden siten kaikessa maailmassa todistukseksi kaikille kansoille ennen kuin loppu tulee. (Matt. 24:14) Jokainen, joka on totuudesta, kuuntelee ääntämme, kun palvelemme Kristuksen puolesta. – Joh. 18:37; 2. Kor. 5:20.
[Alaviitteet]
a Lausunto kuuluu latinaksi: ”Auctor nominis eius Christus, Tiberio imperitante, per procuratorem Pontium Pilatum supplicio affectus est.”
Ks. Tacituksen teokset, 1. osa, s. 423, julk. v. 1858 Harper and Brothers, New York. Myös M’Clintockin ja Strongin Cyclopædia, 8. osa, s. 199, palsta 2, ja Encyclopedia Americana, 22. osa, v:n 1929 painos, s. 83, kohta ”Pilatus”.
b Toiset tapaukset, joissa Jumala vannoi valallisesti tai kohotetuin käsin, ovat: Esi-isille: 4. Moos. 11:12; 32:11; 5. Moos. 1:8, 35; Miika 7:20. Israelille: 4. Moos. 14:16, 28, 30; Neh. 9:15; Ps. 95:10, 11; Hepr. 3:17, 18; 4:3; Hes. 20:5, 6. Moosekselle: 5. Moos. 4:21.
On kiinnostavaa panna merkille, että Jehova Jumala vannoo oman nimensä (Jer. 44:26, 27); oman sielunsa (Jer. 51:14; Aam. 6:8; Um); pyhyytensä (Aam. 4:2); ”Jaakobin kunnian” (Aam. 8:7); itsensä kautta (Jes. 45:23; Jer. 49:13; 22:5); niin totta kuin hän elää iankaikkisesti (5. Moos. 32:40, 41); sen mukaan, mitä hän on päättänyt (Jes. 14:24); mitä tulee toiseen vedenpaisumukseen (Jes. 54:9); ja mitä tulee hänen palvelijoittensa syömiseen ja juomiseen. – Jes. 62:8, 9.