Raamatun kanta

Mitä kristitty tekee kun häneltä riistetään hänen oikeuksiaan?

NYKYÄÄN monet pitävät kovaa ääntä oikeuksistaan. Mutta on surullista, että suuri osa ihmiskunnasta ei nauti kovin monista oikeuksista. Toisilta riistetään tavalla tai toisella se, mitä he pitävät oikeuksinaan. Sitä mukaa kuin kristillisyys leviää, monet näistä ihmisistä liittyvät Jehova Jumalan tosi palvojien joukkoon. Miten kristityn pitäisi suhtautua siihen, kun häneltä riistetään hänen oikeuksiaan?

Rikollisten väärinkäytökset

Joku rikollinen voi riistää kristityltä hänen oikeuksiaan. Hänet voidaan ryöstää, häntä voidaan lyödä tai pettää. Mitä hänen pitäisi tehdä? Tietenkin useimmissa maissa asiasta olisi ensimmäiseksi ilmoitettava poliisille. Mutta olettakaamme rikollisuustilanteen olevan sellainen, etteivät poliisit mahda mitään sille. Tai ehkä he eivät ryhdy toimenpiteisiin lahjuksitta.

Ottakaamme esimerkiksi erään kristityn naisen tilanne. Joukko miehiä tappoi hänen miehensä tuntemattomasta syystä. Hän arveli tuntevansa syylliset, mutta vetoomukset korkeimpiin viranomaisiin eivät tuottaneet tulosta. Miten kristityn tulisi toimia tällaisissa olosuhteissa?

Apostoli Paavali antoi erinomaisia neuvoja tällaisen tilanteen varalta: ”Älkää maksako pahaa pahalla kenellekään. . . . Älkää itse kostako, rakkaat, vaan antakaa sijaa vihalle, sillä on kirjoitettu: ’Kosto on minun, minä tulen maksamaan takaisin, sanoo Jehova.’” (Room. 12:17–19) Vaikka me toivoisimmekin poliisin hoitavan tällaisen asian, me tiedämme, ettei tässä elämässä saada koskaan täydellistä oikeudenmukaisuutta. Kuten Paavali sanoi, kristitty ei siksi ottaisi kostonhimoisesti asiaa omiin käsiinsä, vaan jättää sen Jehovan haltuun luottaen siihen, että hän aikaansaa oikeudenmukaisen lopputuloksen.

Yhteiskunnalliset ongelmat

Toisaalta me saatamme elää yhdessä niistä maista, joissa rikkaiden ja köyhien välillä on suuri juopa. Me näemme, että ystäviämme – tai jopa itseämme – sorretaan ja käytetään hyväksi. Me tunnemme närkästystä. Mitä meidän pitäisi tehdä?

Kristitty apostoli Paavali koki tällaista. Eräs kipeästi uudistamista kaivannut instituutio, jonka kanssa hän joutui usein tekemisiin, oli orjuus. Monista orjista tuli kristittyjä, ja epäilemättä he kaipasivat vapautta. Kehottiko Paavali kapinoimaan väkivaltaisesti tai pakenemaan? Ei, sillä hän sanoi: ”Te orjat, olkaa tottelevaisia kaikessa niille, jotka ovat isäntiänne lihallisessa merkityksessä, ei silmänpalveluin, ihmisten miellyttäjinä, vaan sydämen vilpittömyydessä, peläten Jehovaa. Mitä teettekin, työskennelkää siinä kokosieluisesti niin kuin Jehovalle eikä ihmisille, sillä te tiedätte, että tulette Jehovalta saamaan asianmukaisen palkan.” – Kol. 3:22–24; ks. myös 1. Piet. 2:18–20.

Tietenkin jos kristityllä oli mahdollisuus päästä vapaaksi orjuudesta, hän käytti sitä. Mutta sen ei pitänyt tulla sellaiseksi pakkomielteeksi, että se olisi jättänyt varjoonsa hänen elämänsä päätarkoituksen: Jehovan palvelemisen. Paavali sanoikin: ”Kutsuttiinko sinut orjana? Älköön se murehduttako sinua, mutta jos voit myös päästä vapaaksi, käytä mieluummin tilaisuutta hyväksesi.” – 1. Kor. 7:21–24.

Vaikka todellisuudessa harvat ovat nykyään orjia, joistakuista voi tuntua, etteivät he ole juuri sen parempia taloudellisen asemansa vuoksi. Jos he voivat jollakin tavalla kohentaa asemaansa, se olisi tietenkin erinomaista. Mutta sen ei pitäisi tulla kaiken kuluttavaksi intohimoksi. Muista Paavalin sanat: ”Ne, jotka ovat päättäneet olla rikkaita, joutuvat kiusaukseen ja ansaan ja moniin mielettömiin ja vahingollisiin haluihin.” – 1. Tim. 6:9.

Jeesus Kristus joutui myös tekemisiin köyhyydestä johtuvien ongelmien kanssa. Hän sanoi: ”Älkää siis koskaan olko huolissanne ja sanoko: ’Mitä me syömme?’ tai: ’Mitä me juomme?’ tai: ’Mitä me puemme yllemme?’ Sillä kaikkia näitä kansat tavoittelevat kiihkeästi. Sillä teidän taivaallinen Isänne tietää, että te tarvitsette näitä kaikkia. Näin ollen etsikää jatkuvasti ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, niin kaikki tämä muu lisätään teille.” – Matt. 6:31–33.

Olisiko Jeesuksen ja Paavalin pitänyt puuttua yhteiskunnallisiin kysymyksiin ja uudistuksiin, niin kuin jotkut sanovat? Joitakuita uudistajia ilmaantui Rooman imperiumin pitkän historian aikana. Kenties he saivat aikaan jotakin hyvää. Mutta yleensä heidän aikaansaannoksiaan muutettiin heidän kuoltuaan tai ne pyyhkäistiin pois viimeistään itse imperiumin kukistuessa. Vastaavasti Jeesus ja Paavali olisivat voineet aikaansaada hyvin monenlaisia uudistuksia. Mutta ne olisi epäilemättä hävitetty viimeistään silloin, kun Rooman imperiumi lopulta sortui.

Sen sijaan että Jeesus olisi omistautunut yhteiskunnalliseen uudistustyöhön, hän ’todisti totuudesta’. (Joh. 18:37) Sen johdosta sekä monet silloisista että nykyisistä ihmisistä uskoivat häneen. Näin he saivat mahdollisuuden ikuiseen elämään järjestelmässä, jossa kaikki heidän ”oikeutensa” taataan. – Joh. 3:16.

Mitä on sanottava vainosta?

Monissa osissa maailmaa kristityt kokevat vainoa, ja heiltä kielletään oikeus palvoa ja puhua vapaasti uskonnosta. Joitakuita kidutetaan ja jopa surmataan. Miten heidän tulee suhtautua tällaiseen huonoon kohteluun?

Jälleen he noudattavat Jeesuksen esimerkkiä. Muista, miten hänet pidätettiin ja vangittiin laittomasti Getsemanen puutarhassa, hänelle pidettiin sääntöjenvastainen oikeudenkäynti, jossa hänet tuomittiin, miten hänen tapaustaan ei käsitelty asianmukaisesti Pilatuksen edessä. Miksei Jeesus kääntynyt juutalaisten keskuudessa olleen suuren kannattajajoukkonsa puoleen, jotta se auttaisi häntä välttymään tällaiselta epäoikeudenmukaisuudelta? Hän itse selitti: ”Minun valtakuntani ei ole osa tästä maailmasta. Jos minun valtakuntani olisi osa tästä maailmasta, niin minun palvelijani olisivat taistelleet, jottei minua luovutettaisi juutalaisille. Mutta näin ollen minun valtakuntani ei ole täältä.” – Joh. 18:36.

Siksi Jeesus ei pyytänyt seuraajiaan ryhtymään aseelliseen kapinaan hänen ihmisoikeuksiensa suojaamiseksi. Kristityt noudattavat nykyään hänen esimerkkiään. Jos on olemassa laillinen tie, jolla he voivat suojella palvontavapauttaan, he tietenkin käyttävät sitä. Apostoli Paavali vetosi itseensä keisariin asti ’hyvän uutisen puolustamiseksi ja lailliseksi vahvistamiseksi’. (Apt. 25:11; Fil. 1:7) Mutta jos kristitty ei voi ryhtyä mihinkään oikeudellisiin toimiin, hän pitää uskollisesti kiinni vakaumuksistaan ja luottaa siihen, että Jehova kääntää lopulta tilanteen hyväksi. Jeesus teki näin, ja vaikka tämä menettelytapa johti kuolemaan, ajattele, miten suurenmoiset seuraukset siitä oli sekä hänelle itselleen että ihmiskunnalle. – Hepr. 2:9, 14, 15.

Siksi kristitty, jolta riistetään hänen oikeuksiaan mistä tahansa syystä, ymmärtää, ettei nykyään kukaan nauti täysin määrin niin sanotuista ”ihmisoikeuksista”. Todellisuudessa jokainen tarvitsee kipeästi Jumalan lupaamaa uutta järjestystä, jossa vanhurskaus vallitsee ja kaikkien ”oikeudet” otetaan huomioon. (2. Piet. 3:13) Jos me joudumme kärsimään jonkinlaisesta oikeuksiemme rikkomisesta, seuraavan henkeytetyn näkemyksen jäljitteleminen voi lohduttaa meitä: ”Mutta minä panen toivoni Herraan, odotan pelastukseni Jumalaa: minun Jumalani on minua kuuleva.” – Miika 7:7.