Osa 3

”Sana” – kuka hän on Johanneksen mukaan?

 1. a) Kuka Johannes oli, ja keneksi hän todisti Jeesuksen Kristuksen? b) Mitä kolminaisuuden opettajat väittävät Johanneksen 10:30:nnen merkitsevän?

BEETSAIDAN kaupungista oleva Sebedeuksen poika Johannes oli Sanan henkilökohtainen tuttava. Hän kertoo, että tämä Sana oli ollut Jumalan toverina taivaassa, mutta että hän ”tuli lihaksi” syntymällä juutalaisesta neitsyestä Betlehemin kaupungissa miltei kaksituhatta vuotta sitten. Johannes tunnistaa hänet Jeesukseksi Kristukseksi, Jumalan Pojaksi, ja Johanneksesta tuli yksi hänen kahdestatoista apostolistaan. Nykyään on henkilöitä, jotka käyttävät Johanneksen Sanaa koskevia kirjoituksia todistaakseen, että Jeesus Kristus oli enemmän kuin Jumalan Poika, että hän oli itse Jumala ja että hänestä tuli Jumalihminen. Eräs kohta, jota nämä kolminaisuuden kannattajat käyttävät todistellessaan Jeesuksen itsensä väittäneen olevansa Jumala, on Johanneksen 10:30, mikä kuuluu seuraavasti: ”Minä ja minun Isäni olemme yhtä.” (KJ) Mutta Jeesus osoitti siinä keskustelussa, mikä seurasi Jeesuksen ja juutalaisten välillä, ettei hän ollut suinkaan sanonut olevansa Jumala. Jeesushan selitti: ”Minä sanoin: ’Minä olen Jumalan Poika’.” (Joh. 10:36) Mutta jollei hän ollut itse Jumala, niin miten hän ja hänen Isänsä olivat yhtä?

 2, 3. Mitä juutalaiset pyysivät Jeesusta sanomaan heille, ja mitä Jeesus vastasi, mikä johti hänen Johanneksen 10:30:nnessä oleviin sanoihinsa?

² Jeesus oli juuri kertonut vertauksen eli kuvauksen, missä hän puhui itsestään hyvänä Paimenena ja seuraajistaan lampaina. Silloin juutalaiset ympäröivät hänet ja sanoivat: ”Kuinka kauan sinä pidät meidän mieltämme kiihdyksissä? Jos sinä olet Kristus, niin sano se meille suoraan.”

³ Jeesus vastasi työnsä puhuvan puolestaan: ”Minä olen sanonut sen teille, ja te ette usko. Ne teot, joita minä teen Isäni nimessä, ne todistavat minusta. Mutta te ette usko, sillä te ette ole minun lampaitani. Minun lampaani kuulevat minun ääntäni, ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua. Ja minä annan heille iankaikkisen elämän, ja he eivät ikinä huku, eikä kukaan ryöstä heitä minun kädestäni. Minun Isäni, joka on heidät minulle antanut, on suurempi kaikkia [Se, mitä Isäni on antanut minulle, on suurempaa kuin kaikki muu, Um], eikä kukaan voi ryöstää heitä minun Isäni kädestä. Minä ja Isä olemme yhtä.” – Joh. 10:24–30.

 4. Miksi tämä ykseys ei tarkoita Kolminaisuutta, kuten papit opettavat?

⁴ Miten he olivat yhtä? Olivatko he yhtä ruumiiltaan, siinä, että he muodostivat yhden Jumalan, yhtä Kolminaisuuden jäseninä eli kolme Jumalaa yhdessä Jumalassa, jonka kolmas jäsen oli Pyhä Henki? Ei! Sillä jos he kuuluivat Kolminaisuuteen eli kolmiyhteiseen Jumalaan, niin ne kaksi eivät olleet silloin yksi, vaan ainoastaan kaksi kolmasosaa, koska Kolminaisuudessa on kolme persoonaa, nimittäin ”Isä-Jumala, Poika-Jumala ja Pyhä Henki -Jumala”.

 5. Miten he olivat yhtä Isän ja Pojan suhteessaan ja miten yhtä todistamisessa?

⁵ Sen sijaan että Jeesus ja hänen Isänsä olisivat Kolminaisuus, he olivat yhtä olemalla sopusoinnussa toistensa kanssa Isänä ja Poikana. Heidän välillään ei ollut koskaan erimielisyyttä. Pojan antama todistus ja Isän antama todistus olivat yhtäpitävät. Poika Jeesus sanoi juutalaisille: ”Minä en ole yksinäni, vaan minä ja hän, joka on minut lähettänyt. Onhan teidän laissannekin kirjoitettuna, että kahden ihmisen todistus on pätevä. Minä olen se, joka todistan itsestäni, ja minusta todistaa myös Isä, joka on minut lähettänyt.” (Joh. 8:16–18) Jeesus puhui tässä itsestään ja Isästään kahtena erillisenä yksilönä. He antoivat sen tähden kylliksi todistusta juutalaisten uskottavaksi, koska vaadittiin vähintään kahden todistus. Vaikka Isä ja Poika olivat kaksi eri yksilöä, niin he olivat kumminkin yhtä todistuksessaan, koska heidän kumpaisenkin todistukset olivat yhtäpitävät.

 6, 7. a) Millaisen paimennuksen Jehova lupasi profeetta Hesekielin mukaan järjestää lampaankaltaiselle kansalleen? b) Miten Jeesus ja Isä olivat yhtä näihin lampaisiin nähden?

⁶ Isä ja Poika olivat yhtä myös lammasten huoltamisessaan. Jumala oli luvannut kauan aikaisemmin asettaa uskollisen paimenen lampaankaltaiselle kansalleen. Hesekielin 34:23, 24:nnessä Jumala sanoi: ”Minä herätän heille yhden paimenen heitä kaitsemaan, palvelijani Daavidin; hän on kaitseva heitä ja oleva heidän paimenensa. Ja minä, Herra [Jehova, Um], olen heidän Jumalansa, ja minun palvelijani Daavid on ruhtinas heidän keskellänsä. Minä, Herra [Jehova, Um], olen puhunut.” Jehova Jumala herättikin sitten Poikansa Jeesuksen Kristuksen kuningas Daavidin jälkeläisenä täyttämään tämän ennustuksen kuningas Daavidin kaltaisesta ”yhdestä paimenesta”.

⁷ Jeesus sanoi Paimenena, ettei hän anna minkään susimaisen vihollisen ryöstää lampaita pois kädestään. Eikä Isäkään, joka luovutti nämä lampaat Pojalleen, salli vihollisen ryöstää heitä omasta kädestään. Isä ja Poika olivat yksimielisiä tämän lammasten suojelemisen ja varjelemisen suhteen. Heillä oli yksi yhteinen päämäärä, näiden lampaitten varjeleminen joutumasta tuhoon ja heidän pelastamisensa iankaikkiseen elämään. Isä ja Poika olivat siis yhtä näissä harrastuseduissa. Siitä syystä Jeesus sanoi suorittavansa työnsä ’Isänsä nimessä’. Hän toimi töissään Isänsä asiamiehenä, Isänsä edustajana.

 8. Miten he olivat yhtä tehtävään tahtoon nähden?

⁸ Todistaen, että he olivat aina yhtä eivätkä koskaan erimielisiä, Jeesus sanoi: ”Minä olen tullut taivaasta, en tekemään omaa tahtoani, vaan hänen tahtonsa, joka on minut lähettänyt. Ja minun lähettäjäni tahto on se, että minä kaikista niistä, jotka hän on minulle antanut, en kadota yhtäkään, vaan herätän heidät viimeisenä päivänä. Sillä minun Isäni tahto on se, että jokaisella, joka näkee Pojan ja uskoo häneen, on iankaikkinen elämä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.” (Joh. 6:38–40) Hän ei jättänyt tekemättä Jumalan tahtoa, vaan eli rehellisesti tehden sen. Hän sanoi: ”Minun ruokani on se, että minä teen lähettäjäni tahdon ja täytän hänen tekonsa.” – Joh. 4:34.

 9. Miten he olivat yhtä toiminnan alkuunpanemiseen nähden?

⁹ Jeesus ei tehnyt koskaan mitään riippumattomana Isästään, vaan pysyi aina sopusoinnussa Isänsä kanssa. Hän sanoi: ”En minä itsestäni voi mitään tehdä. Niinkuin minä kuulen, niin minä tuomitsen; ja minun tuomioni on oikea, sillä minä en kysy omaa tahtoani, vaan hänen tahtoaan, joka on minut lähettänyt.” (Joh. 5:30) Eikö tämä puhu täydellisestä ykseydestä Isän ja Pojan välillä? Mutta tällainen ykseys ei vaatinut Jeesusta sanomaan: Minä olen Jumala; minä olen oma Isäni.

10, 11. Mikä Jeesuksen Isälleen esittämä rukous luo valoa siihen ykseyteen, jollainen heidän välillään vallitsee?

¹⁰ Jeesuksen taivaalliselle Isälleen esittämä oma rukous lampaitten edestä todistaa, että tämä on se ykseys, mikä vallitsee Jeesuksen Kristuksen ja Jehova Jumalan välillä. Jeesus ei puhu tässä rukouksessa itsestään Jumalana, vaan sanoo Isälleen:

¹¹ ”Mutta tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, joka yksin olet [joka olet ainoa, KJ] totinen Jumala, ja hänet, jonka sinä olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen. Minä olen ilmoittanut sinun nimesi ihmisille, jotka sinä annoit minulle maailmasta. He olivat sinun, ja sinä annoit heidät minulle, ja he ovat ottaneet sinun sanastasi vaarin. Mutta en minä rukoile ainoastaan näiden edestä, vaan myös niiden edestä, jotka heidän sanansa kautta uskovat minuun, että he kaikki olisivat yhtä, niinkuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa, että hekin meissä olisivat, niin että maailma uskoisi, että sinä olet minut lähettänyt. Ja sen kirkkauden, jonka sinä minulle annoit, minä olen antanut heille, että he olisivat yhtä, niinkuin me olemme yhtä – minä heissä, ja sinä minussa – että he olisivat täydellisesti yhtä, niin että maailma ymmärtäisi, että sinä olet minut lähettänyt ja rakastanut heitä, niinkuin sinä olet minua rakastanut. Isä, minä tahdon, että missä minä olen, siellä nekin, jotka sinä olet minulle antanut, olisivat minun kanssani, että he näkisivät minun kirkkauteni, jonka sinä olet minulle antanut, koska olet rakastanut minua jo ennen maailman perustamista.” – Joh. 17:3, 6, 20–24.

12. a) Miksi Jeesus ei tarkoittanut, että Jeesus ja hänen Isänsä olivat ”yhtä olemukseltaan”? b) Mikä osoittaa, että Jeesus ei luokitellut itseään Jumalaksi?

¹² Jeesus kutsui tässä taivaalliselle Isälleen esittämässään rukouksessa häntä ”ainoaksi totiseksi Jumalaksi” ja sanoi: ”Sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa” ja ”me olemme yhtä”. Tarkoittiko Jeesus, että hän ja hänen Isänsä ovat yksi Jumala eli yhden sellaisen kolmiyhteisen Jumalan kaksi persoonaa, jonka kolmatta jäsentä ei edes mainita? Tarkoittiko Jeesus, että hän ja hänen Isänsä ovat – kuten kolminaisuuden kannattajat sanovat – ”yhtä olemukseltaan”? Miten niin voisi olla, kun otamme huomioon sen, mitä muuta silloin olemukseltaan lihaa oleva Jeesus sanoi rukoillessaan Jumalaa, joka on henki? (Joh. 4:24) Sanomalla Isäänsä ”ainoaksi totiseksi Jumalaksi” hän sulki pois mahdollisuuden, että hän itse olisi Jumala tai edes Jumalan yksi osa tai persoona. Muutenhan Isä ei olisi ”ainoa totinen Jumala”. Sana ”ainoa” merkitsee sanakirjan mukaan ”yksinäistä luokassaan; ilman toisia samaan luokkaan tai lajiin kuuluvia; ainokaista; yksinäistä; yksinäistä ylemmyyden vuoksi; muita etevämpää; ylintä”. Jeesuksen mukaan hänen Isänsä ei ollut ainoastaan ”totinen Jumala”, vaan myös ”ainoa”. Jeesus ei omien sanojensa mukaan luokitellut itseään Jumalan rinnalle.

13. Kuka antoi Jeesukselle ihmisiä tästä maailmasta?

¹³ Kun Jeesus sanoi, että hänen Isänsä, ”ainoa totinen Jumala”, antoi hänelle opetuslapsia tästä maailmasta, niin hän ei tarkoittanut, että hän Jumalana antoi itselleen jotain. Jotkut Jeesuksen apostolit, jotka kuuntelivat hänen rukoustaan, olivat aikaisemmin Johannes Kastajan opetuslapsia, mutta Johannes luovutti heidät Jeesukselle, Yljälle, jolla oli oikeus morsianluokkaan. Mutta Jeesus ei puhunut kaikista opetuslapsistaan itsensä itselleen lahjoina antamina, vaan lahjana, jonka antoi hänelle ”ainoa totinen Jumala”, hänen taivaallinen Isänsä. ”Sinä annoit heidät minulle.”

14. a) Jos Kolminaisuus olisi sellainen kuin sanotaan, niin mitä se merkitsisi, että opetuslapsistakin tulisi yhtä niin kuin Jeesus ja hänen Isänsä ovat yhtä? b) Millä tavalla opetuslapsista tehdään siis yhtä?

¹⁴ Lisäksi Jeesus ei puhunut pelkästään itsestään ja Isästään yhtä olevina, vaan myös, että kaikki hänen opetuslapsensa ovat yhtä. ”Että he kaikki olisivat yhtä, niinkuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa, että hekin meissä olisivat, . . . että he olisivat yhtä, niinkuin me olemme yhtä.” Rukoillessaan, että hänen opetuslapsensa ”meissä olisivat”, Jeesus ei varmastikaan tarkoittanut, että hänen opetuslapsensa liitettäisiin Kolminaisuuteen, niin että Kolminaisuuden jäsenmäärä eli persoonaluku lisääntyisi kolmesta 144 000:ksi ynnä kolmeksi eikä olisi enää kolme yhdessä Jumalassa, vaan monta yhdessä Jumalassa. Se on mielettömyyttä! Jeesus sanoi, että samoin kuin hän ja hänen Isänsä ovat yhtä, hänen opetuslapsensakin tulisivat yhdeksi. Miten hänen opetuslapsistaan tehdään yhtä? Ei yhtenä Jumalana, ei monien persoonien muodostamana yksilönä, vaan yhtä uskossa yhteen Jumalaan ja sen yhden nimeen, jonka Jumala lähetti; yhtä saman hengen avulla tuottamassaan hedelmälajissa; yhtä samanlaatuisessa työssä; yhtä sopusoinnussa ja yksimielisyydessä keskenään; yhtä samassa päätöksessä ja tarkoitusperässä, mikä on Jehovan kunniaan saattaminen ”ainoana totisena Jumalana” ja ihmisperheen pelastus Jeesuksen Kristuksen kautta Jumalan kunniaksi.

15. a) Miksi Jeesus ja hänen Isänsä eivät tällä perusteella ole yhtä kolminaisuusmerkityksessä? b) Miten kaikki opetuslapset ovat yhtä Isässä ja Pojassa?

¹⁵ He ovat myös yksi perheryhmä, koska kaikki nämä opetuslapset ovat Jumalan siittämiä Jumalan hengellisiksi lapsiksi ja siten Jeesuksen Kristuksen veljiksi. Koska tapa, millä kaikki nämä opetuslapset ovat yhtä, on sama tapa, millä taivaallinen Isä ja hänen Poikansa Jeesus Kristuskin ovat yhtä, niin Isä ja Poika eivät ole kumpikaan useampia kuin yhden Persoonan käsittävä yksi Jumala. Taivaallinen Isä pysyy ”ainoana totisena Jumalana”, ja Jeesus Kristus, jonka hän lähetti, jää ”ainoan totisen Jumalan” Pojaksi. Kaikki Jeesuksen Kristuksen 144 000 hengestä siinnyttä opetuslasta ovat yhtä Isässä ja Pojassa olemalla yhteydessä heidän kanssaan erikoisessa sopusointuisessa perhesuhteessa.

”MINÄ OLEN”

16, 17. a) Minkä muun Aabrahamia koskevan raamatunkohdan kolminaisuusopin kannattajat tuovat esiin todistaakseen väitteensä? b) Mitä Drioux’n raamatunpainos sanoo tästä ilmaisusta, ja mitä Knoxin painos?

¹⁶ Kolminaisuusopin kannattajat tuovat esiin vielä erään tekstin Johanneksen kirjoituksista todistellessaan Johanneksen kirjoitusten opettavan, että Jeesus Kristus on Jumala. Se teksti on Johanneksen 8:56–58:ssa esitetyssä Jeesuksen keskustelussa juutalaisten kanssa: ”’Aabraham, teidän isänne riemuitsi siitä, että hän oli näkevä minun päiväni; ja hän näki sen ja iloitsi.’ Niin juutalaiset sanoivat hänelle: ’Et ole vielä viidenkymmenen vuoden vanha, ja olet nähnyt Aabrahamin!’ Jeesus sanoi heille: ’Totisesti, totisesti minä sanon teille: ennenkuin Aabraham syntyi, olen minä ollut [minä olen, KJ]’.”

¹⁷ Pastori Drioux’n Pyhän Raamatun painoksen selitys tästä lausunnosta kuuluu näin: ”Ennen kuin Aabraham oli, minä olen, tosiaan iankaikkinen Jumala, ennen kuin Aabraham syntyi.”a Monsignor Ronald A. Knox sanoo raamatunkäännöksensä alaviitteessä: ”Jae 58. ’Minä olen’; Herramme näyttää tässä nimenomaan vaativan Jumalan arvonimeä, vertaa 2. Mooseksen kirjan 3:14:nteen.”b Katsomme siis 2. Mooseksen kirjan 3:14:ttä (Dy) ja luemme: ”Jumala sanoi Moosekselle: MINÄ OLEN KUKA OLEN. Hän sanoi: ”Näin on sinun sanottava Israelin lapsille: HÄN, JOKA ON, on lähettänyt minut teidän luoksenne.” Mutta suomalainen käännös sanoo: ”Jumala vastasi Moosekselle: ’Minä olen se, joka minä olen’. Ja hän sanoi vielä: ’Sano israelilaisille näin: ”Minä olen” lähetti minut teidän luoksenne’.”

18. a) Miten lausuntoa MINÄ OLEN käytettiin 2. Mooseksen kirjan 3:14:nnessä? b) Mitkä Johanneksen 8:58:nnen nykyiset käännökset eivät osoita Jeesuksen väittävän olevansa Jehova Jumala?

¹⁸ Sanoja MINÄ OLEN on käytetty tässä arvonimenä tai nimenä, ja hepreaksi tämä ilmaisu on yksi sana Ehjé (אהיה). Jehova Jumala puhui silloin Moosekselle ja lähetti hänet Israelin lasten luo. Väittikö nyt Jeesus siis Johanneksen 8:58:nnessa olevansa Jehova Jumala? Ei monien nykyisten raamatunkääntäjien mukaan, kuten seuraavat lainaukset todistavat suomalaisen käännöksen lisäksi: Moffatt: ”Minä olen ollut olemassa ennen kuin Aabraham syntyi.” Schonfield ja An American Translation: ”Minä olin olemassa ennen kuin Aabraham syntyi.” Stage (saksal.): ”Ennen kuin Aabraham on ilmestynyt, minä olin.”c Pfäfflin (saksal.): ”Ennen kuin Aabrahamia oli, minä olin jo olemassa!”d George M. Lamsa, joka käänsi syyrialaisesta Pešittosta, sanoo: ”Ennen kuin Aabraham syntyi, minä olin.” Tri James Murdock, joka niin ikään kääntää syyrialaisesta Pešitto-käännöksestä, sanoo: ”Ennen kuin Aabraham oli olemassa, minä olin.” São Paulon Katolisen raamattukeskuksen julkaisema brasilialainen Pyhä Raamattu sanoo: ”Ennen kuin Aabraham oli olemassa, minä olin olemassa.” – 2. painos vuodelta 1960, Bíblia Sagrada, Editora ”AVE MARIA” Ltda.e

19. a) Millä kielellä Jeesus sanoi sen juutalaisille? b) Miten nykyisten kääntäjien hänen sanoistaan laatima hepreankielinen asu todistaa, että Jeesus ei teeskennellyt olevansa suuri ”MINÄ OLEN”?

¹⁹ Meidän täytyy muistaa myös, että kun Jeesus puhui noille juutalaisille, niin hän puhui heille aikansa hepreaa eikä kreikkaa. Se, mitä Jeesus sanoi Johanneksen 8:58:nnen juutalaisille, on sen tähden esitetty meille sellaisten heprealaisten oppineitten nykyaikaisissa käännöksissä, jotka käänsivät kreikasta Raamatun hepreaksi. Tri Franz Delitzsch sanoo: ”Ennen kuin Aabraham oli, minä olen ollut.”f Isaac Salkinson ja David Ginsburg: ”Minä olen ollut, kun ei Aabrahamia vielä ollut ollut.”g Kääntäjät käyttävät näissä kummassakin heprealaisessa käännöksessä lausunnon ”minä olen ollut” vastineena kahta heprealaista sanaa, sekä pronominia että verbiä, nimittäin aní hajíti; he eivät käytä yhtä heprealaista sanaa Ehjé. He eivät siis osoita Jeesuksen yrittäneen Johanneksen 8:58:nnessa jäljitellä Jehova Jumalaa ja antaa meille sitä vaikutelmaa, että hän itse olisi Jehova, MINÄ OLEN.

20. a) Mitä voidaan sanoa kreikkalaisen ilmaisun ”Egó eimí” esiintymisestä Johanneksen 8. luvussa? b) Miksi monet raamatunkäännökset eivät esitä tätä Johanneksen 8:58:nnen lausuntoa samoin kuin noissa toisissa jakeissa?

²⁰ Millä kielellä Johannes kirjoitti kertomuksensa Jeesuksen Kristuksen elämästä? Kreikan kielellä eikä hepreaksi, ja kreikkalaisessa tekstissä tämä kiistanalainen ilmaisu on Egó eimí. Aivan yksin, ilman mitään johdantoaineistoa edellään Egó eimí merkitsee ”minä olen”. Tämä ilmaisu Egó eimí esiintyy nyt myös Johanneksen 8:24, 28:nnessa, ja näissä jakeissa Hyväksytty eli Kuningas Jaakon käännös ja Douay-käännös sekä muut esittävät tämän ilmaisun ”minä olen hän”, pronomini hän painettuna kursiivilla ilmaisemaan, että pronomini hän on lisätty eli pantu väliin. (KJ; As; Yg) Mutta tässä, Johanneksen 8:58:nnessa nuo käännökset eivät esitäkään samaa ilmaisua sanoilla ”minä olen hän”, vaan ainoastaan ”minä olen”. Ne haluavat ilmeisesti antaa meille sen ajatuksen, että Jeesus ei tarkoittanut vain yksinkertaisesti omaa olemassaoloaan, vaan antoi myös itselleen arvonimen, mikä kuuluu Jehova Jumalalleh 2. Mooseksen kirjan 3:14:nnen mukaisesti.

21. a) Käyttääkö kreikkalainen Septuaginta-käännös 2. Mooseksen kirjan 3:14:nnessä sanoja ”Egó eimí” Jumalan nimenä? b) Mitä kolminaisuuden kannattajat eivät siis voi selittää Johanneksen 8:58:nnen merkitsevän?

²¹ Kirjoittaessaan Johanneksen 8:58:nnen apostoli ei lainannut kreikkalaisesta Septuaginta-käännöksestä, Egyptissä olevan Aleksandrian kreikkaa puhuvien juutalaisten Heprealaisista kirjoituksista ennen Kristuksen syntymää tekemästä käännöksestä. Verratkoon kuka tahansa, joka lukee kreikkaa, kreikkalaista Johanneksen 8:58:tta ja kreikkalaisen Septuagintan 2. Mooseksen kirjan 3:14:ttä keskenään, niin hän havaitsee, että Septuagintan esittämä 2. Mooseksen kirjan 3:14 ei käytä sanontaa Egó eimí Jumalan nimenä, kun Jumala sanoo Moosekselle: ”MINÄ OLEN on lähettänyt minut teidän luoksenne.” Kreikkalainen Septuaginta käyttää sanontaa ho Oon, mikä merkitsee ”Olento” tai ”Hän, joka on”. Tämä esitetään selvästi Bagsterin kreikkalaisesta Septuagintasta laatimassa 2. Mooseksen kirjan 3:14:nnen käännöksessä, joka kuuluu: ”Ja Jumala puhui Moosekselle sanoen: Minä olen OLENTO [ho Oon]; ja hän sanoi: Näin teidän tulee sanoa Israelin lapsille: OLENTO [ho Oon] on lähettänyt minut teidän luoksenne.” Charles Thomsonin kreikkalaisesta Septuagintasta tekemän käännöksen mukaan 2. Mooseksen kirjan 3:14 kuuluu: ”Jumala puhui Moosekselle sanoen: Minä olen Minä Olen [ho Oon]. Lisäksi hän sanoi: Näin sinun on sanottava Israelin lapsille: Minä Olen [ho Oon] on lähettänyt minut teidän luoksenne.”i Tämä näiden kahden raamatunkohdan, Septuagintan ja Johanneksen 8:58:nnen tekstin, vertailu poistaa siten kaiken perusteen kolminaisuusopin kannattajilta väittää, että Jeesus olisi yrittänyt Johanneksen 8:58:nnessa sovelluttaa 2. Mooseksen kirjan 3:14:nnen itseensä, ikään kuin hän olisi ollut Jehova Jumala.

22, 23. a) Miten sanoja ”ho oon” on käytetty ja sovellettu muualla Johanneksen kirjoituksissa? b) Mitä Jeesus siis vain sanoi Johanneksen 8:58:nnessa?

²² Kreikkalainen sanonta ho Oon esiintyy kyllä apostoli Johanneksen kirjoituksissa. Se on seuraavien kohtien kreikkalaisessa tekstissä: Johannes 1:18; 3:13, 31; 6:46; 8:47; 12:17; 18:37, mutta ei arvonimenä eikä nimenä. Neljässä näistä kohdista se ei sovellu siis Jeesukseen, vaan muihin persooniin. Mutta Ilmestyskirjassa eli Apokalypsissä apostoli Johannes käyttää sanontaa ho Oon arvonimenä tai nimityksenä viisi kertaa seuraavissa kohdissa: Ilmestyskirjan 1:4, 8; 4:8; 11:17; 16:5. Mutta kaikissa näissä viidessä kohdassa ilmaisu ho Oon sovelletaan Jehova Jumalaan, Kaikkivaltiaaseen, eikä Jumalan Karitsaan, Jumalan Sanaan.

²³ Esimerkiksi Ilmestyskirjan 1:4, 8 sanoo: ”Johannes seitsemälle Aasian seurakunnalle: Armo teille ja rauha häneltä, joka on [ho oon] ja joka oli ja joka tuleva on, ja niiltä seitsemältä hengeltä, jotka ovat hänen valtaistuimensa edessä.” ”’Minä olen A ja O’, sanoo Herra Jumala, joka on [ho oon] ja joka oli ja joka tuleva on, Kaikkivaltias.” Ilmestyskirjan 4:8 soveltaa sanonnan ho oon Herraan Jumalaan, Kaikkivaltiaaseen, hänen taivaallisella valtaistuimellaan, ja Ilmestyskirjan 5:6, 7 osoittaa, että Jumalan Karitsa tulee hänen luokseen myöhemmin. Ilmestyskirjan 11:17 sovelluttaa ilmaisun ho oon Herraan Jumalaan, Kaikkivaltiaaseen, kun hän ottaa hallitusvaltansa Kuninkaana. Ilmestyskirjan 16:5 sovelluttaa sanat ho oon Herraan Jumalaan, kun hän toimii tuomarina. Sen tähden Johanneksen 8:58 ei anna papeille todistusta ”kolmiyhteisestä Jumalasta”, sillä Jeesus sanoi tuossa jakeessa, kuten tri James Moffattin käännös, suomalainen käännös ja muut ovat sen hyvin kääntäneet, ainoastaan, että hän oli ollut olemassa taivaassa Isänsä kanssa ennen ihmiseksi tuloaan ja että hänen sikäläinen elämänsä alkoi ennen Aabrahamin syntymää.

KALTAINEN, KUITENKIN ALEMPI

24. Mitä kolminaisuuden kannattajat väittävät Johanneksen 14:9:nnen perusteella, mutta mitä Jeesus tarkoitti sanoessaan: ”Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän”?

²⁴ Mutta kolminaisuusopin kannattaja huomauttaa, ettehän vain unohda, mitä Jeesus sanoi apostoli Filippukselle? Mitä se oli? Hän sanoi näin: ”Niin kauan aikaa minä olen ollut teidän kanssanne, etkä sinä tunne minua, Filippus! Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän.” (Joh. 14:9) Niin kyllä, mutta sehän on aivan toista, kuin että Jeesus olisi sanonut: ’Minä olen Isä.’ Jeesus oli juuri sanonut Filippukselle ja toisille uskollisille apostoleille menevänsä pois Isänsä Jumalan luo. Miten Jeesus olisi näin ollen voinut samassa hengenvedossa sanoa, että Filippus katsellessaan Jeesusta katseli Isää? Jeesus ei voinut tarkoittaa sitä, sillä hän erotti Jumalan, Isänsä, itsestään samoin kuin hän sanoi: ”Uskokaa Jumalaan, ja uskokaa minuun.” (Joh. 14:1) Miksi Jeesus olisi sanonut ”ja uskokaa minuun”, jos hän olisi Jumala itse? Filippus pyysi Jeesukselta: ”Herra, näytä meille Isä”, ja Jeesus vastasi, että hän oli tehnyt juuri sitä koko ajan, nimittäin näyttänyt heille Isän. Hän oli selittänyt, kuka hänen taivaallinen Isänsä oli. Hän oli näyttänyt heille, minkä kaltainen hänen taivaallinen Isänsä oli. Hän jäljitteli Isäänsä. Hän oli hänen kaltaisensa siinä määrin, että Jeesuksen näkeminen oli samaa kuin olisi nähnyt hänen Isänsä.

25, 26. a) Kun otamme huomioon Johanneksen 1:18:nnen, niin miksi Jeesus ei voinut tarkoittaa apostolien katselleen Isää? b) Mitä Jeesus sanoi juutalaisille Johanneksen 5:37:nnessä sellaista, mikä todistaa, että Jeesus ei ole Jumala?

²⁵ Sanoessaan ”joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän”, Jeesus ei voinut tarkoittaa, että apostolit olisivat nähneet Jumalan, Hänet, jota Jeesus puhutteli ja josta hän puhui Isänä. Monta vuotta sen jälkeen kun Jeesus sanoi nuo sanat, apostoli Johannes kirjoitti: ”Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta. . . . armo ja totuus on tullut Jeesuksen Kristuksen kautta. Ei kukaan ole Jumalaa milloinkaan nähnyt; ainokainen Poika, joka on Isän helmassa, on hänet ilmoittanut.” (Joh. 1:14, 17, 18) Täten ilmoittamalla Isänsä, Jumalan, selittämällä häntä, tekemällä selkoa hänestä, olemalla hänen kaltaisensa ja toimimalla kuin hän Jeesus aikaansai sen, että apostolit nähdessään Jeesuksen näkivät myös hänen Isänsä, Jumalan.

²⁶ Siksi Jeesus sanoi juutalaisille: ”Isä, joka on minut lähettänyt, hän on todistanut minusta. Te ette ole koskaan kuulleet hänen ääntänsä ettekä nähneet hänen muotoansa.” (Joh. 5:37) Mutta nuo juutalaiset näkivät Jeesuksen muodon ja kuulivat hänen äänensä. Jeesus sanoi heille myös, että jos he olisivat uskoneet profeetta Moosesta, niin he olisivat uskoneet häntäkin, ja Jeesus tiesi Mooseksen kirjoituksista, että Jumala oli sanonut Moosekselle vuorella: ”Sinä et voi nähdä minun kasvojani; sillä ei kukaan, joka näkee minut, jää eloon.” (2. Moos. 33:20) Mutta nuo juutalaiset näkivät Jeesuksen ja elivät, mikä todisti, ettei Jeesus ollut Jumala. Näin ollen Johanneksen 14:9:kään ei todista Jeesuksen olevan Jumala.

27. Miten Jeesus vertasi itseään oppilaaseen, ja mihin asemaan hän siten asettui Jumalaan nähden?

²⁷ Me huomaamme siis jälleen, ettei Jeesus koskaan puhunut itsestään Jumalana eikä kutsunut itseään Jumalaksi. Hän asetti aina itsensä Jumalan alapuolelle eikä hänen vertaisekseen. Jeesus asettui Jumalan opetuslapsen asemaan sanoessaan: En ”minä itsestäni tee mitään, vaan puhun tätä sen mukaan, kuin minun Isäni on minulle opettanut”. (Joh. 8:28) Jumala oli Jeesuksen Opettaja, eikä Jeesus oppilaana ollut Opettajansa, Jumalan, yläpuolella eikä hänen vertaisensakaan. Jeesus luokitteli siten itsensä Jumalan järjestön, Siionin, toisten lasten joukkoon, joista Jeesus sanoi: ”Profeetoissa on kirjoitettuna: ’Ja he tulevat kaikki Jumalan opettamiksi’. Jokainen, joka on Isältä kuullut ja oppinut, tulee minun tyköni.” (Joh. 6:45; Jes. 54:13) Jeesus oppi Isänsä opetuslapsena eli oppilaana häneltä jatkuvasti asioita.

28. Mitä Jeesus sen tähden puhui oppivana tekevänsä Isäänsä nähden?

²⁸ Tähän tapaan luemme myös Johanneksen 8:25–27:sta: ”Jeesus sanoi heille: ’. . . hän, joka on minut lähettänyt, on totinen, ja minkä minä olen kuullut häneltä, sen minä puhun maailman kuulla.’ Mutta he eivät ymmärtäneet, että hän puhui heille Isästä.” Myöhemmin Jeesus sanoi noille juutalaisille: ”Te tavoittelette minua tappaaksenne, miestä [kreikaksi ántropos], joka on puhunut teille totuuden, jonka hän on kuullut Jumalalta [ho Theós].” Uskollisille apostoleilleen hän sanoi: ”Ystäviksi minä sanon teitä, sillä minä olen ilmoittanut teille kaikki, mitä minä olen kuullut Isältäni.” – Joh. 8:40; 15:15.

29. Mitä Jeesus siis sanoi Isänsä tehneen hänelle, ja mitä tämä todistaa Jeesuksesta verrattuna Jumalaan?

²⁹ Kuulleena, opetettuna Jeesus puhui toistamiseen itsestään taivaallisen Isänsä lähettämänä. Esimerkiksi Johanneksen 12:44, 45, 49, 50 sanoo: ”Jeesus huusi ja sanoi: ’Joka uskoo minuun, se ei usko minuun, vaan häneen, joka on minut lähettänyt. Ja joka näkee minut, näkee hänet, joka on minut lähettänyt. Sillä en minä itsestäni ole puhunut, vaan Isä, joka on minut lähettänyt, on itse antanut minulle käskyn, mitä minun pitää sanoman ja mitä puhuman. Ja minä tiedän, että hänen käskynsä on iankaikkinen elämä. Sentähden, minkä minä puhun, sen minä puhun niin, kuin Isä on minulle sanonut.’” Se, että hän oli lähetetty, todistaa jo itsessään, että hän ei ollut samanvertainen Jumalan kanssa, vaan alempi kuin hänen Isänsä, Jumala.

30. Miten Jeesus osoitti oman lausumansa säännön mukaisesti, oliko hän yhtä suuri kuin Isänsä?

³⁰ Tämä johtuu Jeesuksen omasta säännöstä, minkä hän lausui apostoleilleen: ”Ei ole palvelija herraansa suurempi eikä lähettiläs lähettäjäänsä suurempi.” (Joh. 13:16) Samoin kuin Jumala oli Jeesusta suurempi lähettäessään hänet, Jeesuskin oli opetuslapsiaan suurempi lähettäessään heidät. Jeesus teki tämän vertailun sanoessaan heille: ”Rauha teille! Niinkuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minäkin teidät.” (Joh. 20:21) Suurempi lähettää siis sen, joka on pienempi.

31. Mikä oli siis ruokaa hänelle, vaikka hän olikin ruumiillisesti nälkäinen?

³¹ Koska Jeesus oli lähetetty asialle, niin hän ei tullut tekemään omaa tahtoaan eikä miellyttämään itseään lihan mukaan. Hän tuli tekemään sen Suuremman tahdon, joka lähetti hänet. Hän teki Jumalan tahdon, vaikka hän oli nälkäinen ruumiillisesti, ja sanoi: ”Minun ruokani on se, että minä teen lähettäjäni tahdon ja täytän hänen tekonsa.” – Joh. 4:34.

32. Mistä Jeesus lähetettiin, ja missä hän siis oli Jumalaa alempi?

³² Jeesusta ei lähetetty vasta sitten, kun hän oli lihassa maan päällä, vaan hänet lähetettiin taivaasta. Tämän todistukseksi hän sanoi: ”Minä olen tullut taivaasta, en tekemään omaa tahtoani, vaan hänen tahtonsa, joka on minut lähettänyt. Ja minun lähettäjäni tahto on se, että minä kaikista niistä, jotka hän on minulle antanut, en kadota yhtäkään.” (Joh. 6:38, 39) Jeesus oli siis taivaassakin Isäänsä pienempi. Jeesus pysyi alituisesti Isänsä, Lähettäjänsä, työssä sinä aikana, mikä hänellä oli sitä varten. Hän sanoi: ”Niin kauan kuin päivä on, tulee meidän [minun, KJ] tehdä hänen tekojansa, joka on minut lähettänyt; tulee yö, jolloin ei kukaan voi työtä tehdä.” (Joh. 9:4) Kaikki tämä antaa lisätodistuksen siitä, että Jeesus ei ollut Jumala, jonka tahto oli tehtävä, vaan alhaisempi Jumalaa ja teki Jumalan tahdon.

[Alaviitteet]