Kohdatkaa Har-Magedon miehuullisesti pelkäämättä
1. Miten Theodore Roosevelt erehtyi ajoittaessaan tapahtumia, kun hän viittasi Harmagedoniin?
KUN Theodore Roosevelt kävi vaalikampanjaa päästäkseen Amerikan yhdysvaltojen presidentiksi, hänen kerrotaan huudahtaneen: ”Me olemme Harmagedonissa ja taistelemme Herran puolesta!” Roosevelt tiesi Raamatusta, että ”paikassa, jonka nimi hebreaksi on Harmagedon”, tultaisiin käymään ratkaiseva taistelu. (Ilmestys 16:16, Kirkkoraamattu) Hän ajoitti tapahtumat kovin ennenaikaisiksi, sillä hän kuoli 6. tammikuuta 1919 eli vajaat kaksi kuukautta ensimmäisen maailmansodan päättymisen jälkeen. Tämä sota ei ollut johtanut Harmagedonissa käytävään ”Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuren päivän sotaan”.
2. Mikä siihen aikaan ratkaisee, säilymmekö me elossa tuossa kaikkien aikojen sodassa?
2 Mutta melskeisen vuoden 1982 päättyessä kaikki viittaa siihen, että me olemme kohtaamassa tämän kaikkien aikojen sodan. Se, millainen suhde meillä on Kaikkivaltiaaseen Jumalaan silloin, kun tuo sota tulee, ratkaisee suureksi osaksi sen, säilymmekö me tuosta sodasta eli taistelusta elossa vai emme.
3, 4. Mitä näiden kristittyjen täytyy osoittaa ’ollakseen miehuullisia’, kun otetaan huomioon heidän asemansa tuossa sodassa?
3 Todellisuudessa näkymättömät ”demonien henkeyttämät ilmaisut” saavat maailman hallitusmiehet kokoontumaan Kaikkivaltiasta Jehova Jumalaa vastaan Har-Magedonissa käytävää sotaa varten. – Ilmestys 16:14–16.
4 Hepreankielinen nimi Har-Magedon merkitsee ’sotajoukkojen kokoontumisvuorta’. Se tietää sotaa! ”Sotajoukot” kuuluvat ”koko asutun maan kuninkaille”, joihin sisältyvät myös kristikunnan poliittiset hallitsijat. Jehovan vihkiytyneet, kastetut todistajat eivät ole noissa sotajoukoissa. Heidän ei tarvitse taistella lihallisin asein, vaan he ainoastaan katselevat taistelua. Koska Jehovan uskolliset todistajat tulevat olemaan hyökkäyksen pääasiallinen näkyvä kohde, siksi että he kannattavat horjumatta Kristuksen hallitsemaa Jehovan valtakuntaa, heiltä vaaditaan Kristuksen kaltaista rohkeutta, jotta he voisivat ’olla miehuullisia’. – 1. Korinttolaisille 16:13; vrt. 2. Aikakirja 20:17.
5, 6. Kenen profeetan tavoin, joka näki elinaikanaan Jerusalemin tuhon, Jehovan kansan elossa säilynyt jäännös tunsi ensimmäisen maailmansodan päättyessä sodanjälkeisen työn ollessa sen edessä?
5 Ensimmäisen maailmansodan päätyttyä vuonna 1918 hengellisten israelilaisten jäännöksen olosuhteet ja sen edessä oleva työ muistuttivat muinaisessa melskeisessä Lähi-idässä eläneen nuoren miehen kokemuksia. Hän oli juutalainen pappi Jeremia, Hilkian poika. Jerusalemin kaupunki, jonka temppelissä hän palveli pappina, oli tuomittu kohtaamaan tuho hänen elinaikanaan. Samoin kristikunta, joka väittää olevansa muinaisen Israelin hengellinen vastine ja sen tilalla Jumalan suosiossa, kohtaa tuhon varhaisessa vaiheessa, juuri ennen Har-Magedonissa käytävää ”Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuren päivän sotaa”. Koska Jeremia säilyi elossa 600-luvulla eaa. tapahtuneessa Jerusalemin tuhossa, hän kykeni henkeytyksestä kirjoittamaan sen tuhoa käsittelevän Valitusvirsien kirjan.
6 Kun nuorelle Jeremialle esitettiin profeetallinen työ, hän sanoi: ”Voi Herra, Herra! Katso, en minä kykene puhumaan, sillä minä olen nuori.” Mutta Jeremialle sanottiin: ”Älä sano: ’Minä olen nuori’, vaan mene, kunne ikinä minä sinut lähetän, ja puhu kaikki, mitä minä käsken sinun puhua. Älä pelkää heitä, sillä minä olen sinun kanssasi ja pelastan sinut, sanoo Herra.” – Jeremia 1:4–8.
7. a) Kuinka monien profeettana Jeremian oli määrä palvella, ja kuinka monien hyväksi ”profeetan” täytyy palvella nykyään? b) Merkitseekö tämä hänen laaja palvelemisensa sitä, että hänellä on menestystä kansojen suhteen, vai keiden hyväksi huomaavaisuutta edelleen osoitetaan?
7 Jeremian oli määrä suorittaa täysi-ikäisen miehen työ, sillä se, mitä hänen Jumalansa henkeytti hänet kirjoittamaan, oli tärkeää koko ihmiskunnalle, vieläpä nykyäänkin. Jehova teki hänestä ”kansojen profeetan”. (Jeremia 1:5) Nykyään tarvitaan erittäin kipeästi ”kansojen profeettaa”, sillä isänmaallisia, omavaltaisia kansoja kootaan vääjäämättömästi kaiken ratkaisevaan loppuotteluun Har-Magedoniin. Jumalan nykyiselle ”kansojen profeetalle” antama sanoma ei tosin menesty siinä merkityksessä, että se kääntäisi ne varmaan tuhoon johtavasta menettelystä, mutta ihmisyksilöihin se voi vaikuttaa. Saatuaan varoituksen nämä yksilöt, joiden lukumäärää ei ole mainittu, eivät halua tuhoutua niiden kansojen mukana, joiden kansalaisia he ovat. He eivät halua, mikäli se heistä riippuu, että heidän todetaan taistelevan Kaikkivaltiasta Jumalaa vastaan ihmisten itsehallinnon hyväksi. Tällaisten oikeasydämisten yksilöitten hyväksi Jehova on huomaavaisesti herättänyt ”kansojen profeettansa”. Jehova on tehnyt tämän tänä ”lopun aikana”, siitä lähtien kun ensimmäinen maailmansota päättyi 11. marraskuuta 1918. – Daniel 12:4.
8. Kuka tai mikä on ”profeetta”, jonka Jehova on herättänyt ja jonka työ täytyy tehdä loppuun ennen Har-Magedonia?
8 ”Profeetta”, jonka Jehova on herättänyt sellaisten yksilöitten hyväksi, jotka sydämestään haluavat Jumalan hallitusvaltaa ihmisen hallitusvallan sijasta, ei ole ollut yksityinen mies niin kuin Jeremia oli, vaan luokka. Tämän luokan jäsenet ovat profeetta-pappi Jeremian tavoin täysin vihkiytyneet Jehova Jumalalle Kristuksen kautta, ja heistä on tehty osa ”valittua heimoa, kuninkaallista papistoa, pyhää kansaa, erikoisomaisuudeksi otettua kansaa” siittämällä heidät Jehovan pyhällä hengellä. (1. Pietari 2:9) Tänä myöhäisenä ajankohtana tästä ”profeetta”-luokasta on maan päällä enää vain jäännös. Har-Magedonissa käytävä ”Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuren päivän sota” ei voi alkaa, ennen kuin tämä ”profeetta”-yhteisö päättää työnsä.
9. a) Minkä maailmanvallan Jeremia näki saavan voiton Jehovan muinaisen kansan pääkaupungista? b) Mikä muinainen kaupunki kuvaa kristikuntaa? c) Minkä osa kristikunnasta on tullut? d) Mitä kristikunnalle tapahtuu ja miksi, kun Suuri Babylon tuhotaan?
9 Yksi asia on nyt varma: jos ”profeetta”-luokka eli Jeremia-luokka on kohtaamassa Har-Magedonin, niin se on myös kohtaamassa Suuren Babylonin kukistumisen. Entisajan Jeremia ei tosin nähnyt muinaisen Babylonian kukistumista, mutta hän profetoi laajalti tuon Raamatun historian kolmannen maailmanvallan kukistumisesta. Tuon maailmanmahdin juuret olivat alkuperäisessä Baabelissa eli Babylonissa, jonka perusti Nimrod, ”mahtava metsästäjä Jehovaa vastustamassa”, ja siksi se turmeli muinaisen ihmismaailman väärällä uskonnollaan. (1. Mooseksen kirja 10:8–12, UM) Jeremia näki kylläkin muinaisen Babylonian Jerusalemista vuonna 607 eaa. saaman voiton. Hän näki siten tuon muinaisen väärän uskonnon pääkaupungin saavan voiton siitä pääkaupungista, jossa oli Jehovan temppeli mutta joka oli turmellut Hänen sille antamansa puhtaan uskonnon. Tästä syystä muinainen Jerusalem kuvaa nykyajan kristikuntaa. Vaikka kristikunta väittää olevansa tosi kristillisyyden alue, se on langennut babylonilaisen uskonnon uhriksi ja siitä on todellisuudessa tullut huomattava osa nykyistä Suurta Babylonia, väärän uskonnon maailmanmahtia. Kun tämän maailman tympääntyneet poliittiset ainekset tuhoavat Suuren Babylonin, kuten on ennustettu Ilmestyksen 17. ja 18. luvussa, kristikunta tuhoutuu sen mukana.
10. Mitä se esikuvasi, että Jeremia säilyi elossa Jerusalemin kukistuessa, ja mikä kansojen pian sen vastakuvan jälkeen tekemä yritys tulee epäonnistumaan?
10 Jeremia säilyi elossa Jerusalemin ja sen valta-alueen kukistuessa vuonna 607 eaa., ja se vahvisti hänen olleen Jehovan tosi edustaja. Tämän profeetallisen kuvan mukaisesti myös nykyajan Jeremia-luokka säilyy elossa, kun kristikunta kohtaa pian väkivaltaisesti loppunsa. Pian sen jälkeen tämän asiainjärjestelmän uskonnottomat ainekset pyrkivät ilkeämielisesti pyyhkäisemään Jeremia-luokan pois olemassaolosta, mutta niiden yritykset tehdään tyhjiksi Har-Magedonissa. – Ilmestys 16:16; 19:19–21.
11. Keitä esikuvasi se ei-juutalainen, joka auttoi Jeremiaa hänen vaikeassa tilanteessaan Jerusalemissa, ja keitä nämä vastaavat Matteuksen 25:31–46:ssa esitetyssä Jeesuksen vertauksessa?
11 Jerusalemin tuhossa säilyi vuonna 607 eaa. elossa eräs ei-juutalainen, etiopialainen Ebed-Melek. Hänestä kerrotaan Jeremian 38. ja 39. luvussa. Hän auttoi suuressa hädässä olevaa Jeremiaa, ja siitä syystä hänellä oli aihetta pelätä niitä vaikutusvaltaisia juutalaisia, jotka halusivat Jeremian kuolemaa hänen vaientamisekseen. Mutta Jehova antoi erikoisennustuksen sen profeetan välityksellä, jonka hengen pelastamiseksi Ebed-Melek oli ryhtynyt rohkeaan toimintaan, ja vakuutti siten hänelle, että hän saisi sielunsa saaliikseen ja säilyisi siis elossa Juudan maata ja sen pääkaupunkia Jerusalemia kohtaavassa tuhossa. Näissä suhteissa etiopialainen Ebed-Melek esikuvasi niitä vertauskuvallisia lampaita, jotka mainitaan lampaita ja vuohia koskevassa Jeesuksen vertauksessa Matteuksen 25:31–46:ssa. Koska nämä vertauskuvalliset lampaat auttavat Jeesuksen Kristuksen hengellisten ”veljien” jäännöstä ja tekevät sille suoranaista hyvää tänä ”lopun aikana”, heitä ei karsita pois ”vuohi”-luokan kanssa Har-Magedonissa. Hallitsevan Kuninkaan Jeesuksen Kristuksen kautta saatavan Jehovan suojeluksen turvin he astuvat uuteen asiainjärjestelmään kuolematta maan päältä, ja heidän edessään on mahdollisuus saada ikuinen elämä maallisessa paratiisissa.
Mitä Jumalalle kuuluvat ihmiset nyt tarvitsevat
12. Minkä ”lopun aikaa” koskevan Jeesuksen Kristuksen profetian kanssa aikamme pelottavuus sopii yhteen?
12 Aika, jota parhaillaan elämme, on tulossa aina vain pelottavammaksi. Tämä täyttää täsmälleen sen, minkä Jeesus Kristus itse ennusti todistavan, että me elämme ”lopun aikaa”, ts. vuonna 70 tapahtuneen Jerusalemin tuhon nykyisen vastakuvan aikaa. (Luukas 21:5–7) Enemmänkin meidän hyödyksemme nykyään kuin ensimmäisen vuosisadan apostolien ja opetuslasten hyödyksi Jeesus sanoi edelleen: ”On myös oleva tunnusmerkkejä auringossa ja kuussa ja tähdissä ja maan päällä kansojen ahdinko, kun ne eivät tunne pääsytietä meren pauhun ja sen kuohunnan vuoksi, samalla kun ihmiset [kreikaksi anthrōpoi] tulevat voimattomiksi pelosta ja sen odotuksesta, mikä kohtaa asuttua maata, sillä taivaitten voimat järkkyvät. Ja silloin he näkevät Ihmisen Pojan tulevan pilvessä voimalla ja suurella kirkkaudella.” – Luukas 21:25–27.
13. Miten Jeesus osoitti, että maailman ihmisillä olisi erilainen sydämen ja mielen asenne kuin hänen valistuneilla opetuslapsillaan?
13 Jeesus teki tässä eron ”ihmisten” (anthrōpoi), ts. tähän maailmaan eli asiainjärjestelmään kuuluvien, ja valistuneitten opetuslastensa välillä, joiden erityiseksi hyödyksi hänen profetiansa oli niin kuvaileva. ”Kansojen ahdinko” ei saisi valtaansa hänen asioista perillä olevia, ymmärtäväisiä seuraajiaan, eikä heidän sydämensä tulisi ’voimattomaksi pelosta ja sen odotuksesta, mikä kohtaa asuttua maata’. Heidän ei pitänyt antaa päänsä painua alas lannistuneina, toivoa vailla olevina. Millainen sitten heidän asenteensa, heidän mielen- ja sydämentilansa piti olla? Jeesus sanoi siitä: ”Mutta kun nämä alkavat tapahtua, nouskaa pystyyn ja nostakaa päänne, koska teidän vapautuksenne on lähestymässä.” – Luukas 21:28.
14. Tarkoittaako lähestyvä ”vapautus” jäännöksen kirkastamista taivaassa, ja keiden maan päällä olevien edessä on se suurenmoinen odote, joka toteutuu ”vapautuksen” jälkeen?
14 Niinpä tähän maailmaan kuuluville ihmisille lisääntyvät vaikeudet, jotka saavuttavat huippukohtansa Har-Magedonin sodassa, ovat osoitus lähestyvästä tuhosta. (Filippiläisille 1:28) Tämä vaatii nykyajan tosi kristityltä sitä, että hänellä on luja usko Kaikkivaltiaaseen Jumalaan ja hänen uskollisille antamiinsa lupauksiin. ”Vapautus”, joka on nyt sellaisen uskon omaavien saatavilla, ei merkitse ensisijaisesti hengestä siinneitten Kristuksen opetuslasten jäännöksen taivaallista kirkastamista ja sen ottamista pois maalliselta ahdistuksen näyttämöltä, vaikkakin tuo kaikki odottaa sitä lopulta. Sen sijaan ”vapautus” merkitsee sotien, nälänhädän, ruttotautien, maanjäristysten ja hallitsevan Kuninkaan Jeesuksen Kristuksen tosi seuraajien kiihkeän vainon lopettamista. Se tapahtuu, kun Kristuksen hallitseman Jehovan valtakunnan kaikki viholliset tuhotaan ”Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuren päivän sodassa”, joka käydään Har-Magedoniksi kutsutussa paikassa. Mikä suurenmoinen odote onkaan silloin taivaallisen valtakunnan perillisten jäännöksen ja sen uskollisten tovereitten edessä, joita profeetta Jeremian rohkea auttaja Ebed-Melek esikuvasi!
15. Mitä heidän täytyy tehdä Raamatun mukaan, jotta he olisivat ”miehuullisia” ja varustautuneita työhön?
15 Jotta he nyt ’olisivat miehuullisia’ eli käyttäytyisivät kuin miehet, heidän täytyy saavuttaa kristillinen kypsyys ja olla varustautuneita työhön, joka merkitsee lopullisen maailmanlaajuisen todistuksen antamista messiaanisesta Valtakunnasta. (1. Korinttolaisille 16:13, Uuden maailman käännös, Kuningas Jaakon käännös, Tarkistettu standardikäännös; Matteus 24:14) Tästä syystä meille annettiin Raamattu, joka sisältää Pyhät kirjoitukset. Apostoli Paavali kirjoittikin nuorelle miehelle Timoteukselle: ”Koko Raamattu on Jumalan henkeyttämä ja hyödyllinen opettamiseen, ojentamiseen, oikaisemiseen, kurittamiseen vanhurskaudessa, jotta Jumalan ihminen olisi täysin pätevä, täydelleen varustautunut kaikkeen hyvään työhön.” (2. Timoteukselle 3:16, 17) Uuden englantilaisen Raamatun (The New English Bible) mukaan jae 17 kuuluu: ”Jotta Jumalalle kuuluva ihminen voisi olla tehokas ja kaikenlaiseen hyvään työhön varustautunut.” Jerusalemin Raamattu (The Jerusalem Bible) sanoo: ”Näin Jumalalle vihkiytynyt ihminen tulee täydelleen varustautuneeksi ja valmiiksi kaikkeen hyvään työhön.” Tämä ilmaisee, että ”Jumalan ihmisen” täytyy tutkia säännöllisesti henkeytettyä Raamattua ja elää sen mukaan suorittaen työtä, jota sellainen tutkiminen on varustanut hänet tekemään tehokkaasti.
16. Miksi nykyään on vielä viisaampaa kuin vedenpaisumusta edeltävinä Nooan päivinä paeta haluja, jotka ovat ominaisia miehuuteen kasvaville?
16 Me elämme koko ihmishistorian vakavimpia aikoja! Meidän edessämme on erään maailman häviäminen, maailman, joka on paljon laajempi kuin Nooan päivien maailma. Niinpä me osallistummekin tähän mennessä suurimman ja ihmiskunnalle tärkeimmän työn tekemiseen. Kenenkään Jehova Jumalan vihkiytyneen, kastetun todistajan ei totisesti ole aika tyydyttää nuoruuden aistillisia huvitteluhaluja. Paavali kirjoittikin nuorelle Timoteukselle: ”Pakene – – nuoruudelle ominaisia haluja.” ”Mutta sinä, oi Jumalan ihminen [kreikaksi anthrōpos], pakene näitä.” (2. Timoteukselle 2:22; 1. Timoteukselle 6:11) Nykyään voidaan sanoa vielä aiheellisemmin kuin silloin, kun henkeytetty apostoli Johannes kirjoitti, että ”maailma on häviämässä ja samoin sen halu, mutta se, joka tekee Jumalan tahdon, pysyy ikuisesti”. – 1. Johannes 2:17.
17. Keitä varhaisempia Jumalan ihmisiä meidän ei tule väheksyä, mutta ketä meidän tulee pitää täydellisenä esimerkkinä sellaisesta?
17 Näinä päivinä, jolloin vaaditaan kristillisen miehuuden osoittamista, meidän täytyy katsoa Hänen täydellistä esimerkkiään, jota maaherra Pontius Pilatus tarkoitti sanoessaan kiihtyneen juutalaisen väkijoukon edessä: ”Katso! Ihminen!” ”Katso! Teidän kuninkaanne!” (Johannes 19:5, 14) Kauan ennen Kristusta oli Jumalan ihmisiä, esimerkiksi ”Jumalan mies Mooses” sekä Elia ja hänen toverinsa Elisa ynnä muita. (5. Mooseksen kirja 33:1; 1. Kuningasten kirja 17:18, 24; 20:28; 2. Kuningasten kirja 1:9–12; 4:7, 9, 16) Mutta vaikka emme jätäkään huomiotta emmekä väheksy noita esikristillisiä Jumalan ihmisiä, meidän tulisi katsoa Häneen, joka on huomattavin koskaan maan päällä elänyt ”Jumalan ihminen”, Jeesukseen Kristukseen, joka on hallinnut Kuninkaana taivaissa vuonna 1914 tapahtuneesta pakanain aikojen päättymisestä lähtien. (Heprealaisille 11:1–12:3; Luukas 21:24) Kun toimimme hänen tavallaan kuin miehet, voimme kohdata tämän tuomitun asiainjärjestelmän tuhon Har-Magedonissa pelkäämättä.
18. Miten voimme täyttää suunnattoman vastuumme osallistua Jehova Jumalan kaikkeudensuvereenisuuden kunniaan saattamiseen?
18 Me teemme itsellemme häviämättömän maineen tänä tuomioaikana, kun vanha maailma katoaa. Koituuko tuo maine kunniaksemme ja ylistykseksemme, vai johtaako se meidät murheeksemme ikuiseen tuomioon maailman mukana? Jäljitellessämme miehuullisesti virheetöntä esimerkkiämme Jeesusta Kristusta me todistamme, ettei ”tämän maailman jumala”, Saatana Panettelija, ole meidän hengellinen hallitsijamme. (2. Korinttolaisille 4:4, Kirkkoraamattu) Sen sijaan me kannatamme Jehova Jumalan kaikkeudensuvereenisuutta ja osallistumme siten sen kunniaan saattamiseen koko elollisen luomakunnan edessä. Se on todella meidän suunnaton vastuumme ja kunniakas mahdollisuutemme!
19. Missä suhteessa meidän tulee kasvaa kuin ”miehet” sen lisäksi että olemme valveilla ja lujia uskossa, ja kenestä tämä on lähtöisin?
19 Meidän on pysyttävä valveilla etumme ja tilaisuutemme suhteen ja ’pysyttävä lujina uskossa’. Jehova varjelkoon meitä heikkenemästä Jumalalle kuuluvina ja Jumalalle vihkiytyneinä ihmisinä! Tämän arvokkaan päämäärän saavuttamiseksi meidän täytyy noudattaa apostoli Paavalin esittämää ajankohtaista kehotusta: ”Tulkaa väkeviksi.” (1. Korinttolaisille 16:13) Katsoessamme määrätietoisesti Häneen ja rukoillessamme Häntä Kuninkaamme Jeesuksen Kristuksen kautta me voimme tulla väkeviksi ja tulemme väkeviksi. Jesajan 40:29:ssä sanotaan: ”Hän antaa väsyneelle väkeä ja voimattomalle voimaa yltäkyllin.” Nähtyämme Jumalan saavan voiton Har-Magedonissa olkoon etunamme laulaa Mooseksen sanat, jotka hän esitti faraon sotajoukkojen saatua häviön Punaisessameressä: ”Jehova on miehuullinen [hepreaksi iš] soturi. – – Voimani ja väkevyyteni on Jah, koska hän toimii pelastuksekseni.” – 2. Mooseksen kirja 15:3, 2, UM.
Osaatko vastata seuraaviin kysymyksiin?
◻ Mikä ratkaisee, säilymmekö elossa Har-Magedonissa käytävässä sodassa?
◻ Mitkä Jehovan nykyisten voideltujen palvelijoitten olosuhteet muistuttavat hänen muinaisen palvelijansa Jeremian olosuhteita?
◻ Missä suhteissa Ebed-Melekin suorittama palvelus esikuvasi Matteuksen 25:31–46:ssa esitetyn Kristuksen vertauksen ”lampaitten” toimintaa?
◻ Millä tavalla Kristuksen seuraajien asenne on erilainen kuin kansojen ihmisten asenne Luukkaan 21. luvussa esitetyn Kristuksen profetian mukaan?
◻ Mistä ”vapautuksesta” puhutaan Luukkaan 21:28:ssa?
◻ Mikä erinomainen lopputulos saavutetaan, kun me kaikki jäljittelemme Hänen esimerkkiään, josta sanottiin ”Ihminen!”?
[Kuva s. 29]
Keiden toimintaa esikuvasi se, että Ebed-Melek auttoi Jumalan profeettaa Jeremiaa?