Kuinka pitkä oli Jeesuksen palvelusaika?

RAAMATUN oppineet esittävät monenlaisia vastauksia kysymykseen, kuinka pitkä oli Jeesuksen palvelusaika. Jotkut väittävät sen olleen vain vuoden pituinen, toiset sanovat kaksi vuotta, ja vielä toiset ovat sitä mieltä, että se oli kolme tai kolme ja puoli vuotta pitkä. Raamatun ennustukset ja Raamatun historia yhdessä osoittavat, että se oli todella kolme ja puoli vuotta pitkä Jeesuksen kasteesta lähtien, jolloin hän sai Jumalan pyhän hengen kyyhkysen kuvaamana, ja niin hänestä tuli Messias paalussa tapahtuneeseen kuolemaansa asti. – Luuk. 3:21, 22; 23:46.

Ratkaisevin Jeesuksen palvelusajan suhteen on Danielin 9:24–27:ssä oleva ennustus. Se osoittaa tarkkaan Messiaan, Jeesuksen Kristuksen, tulovuoden ja hänen palveluksensa pituuden, ja se tunnetaan ennustuksena ”seitsemästäkymmenestä viikosta”. Näiden ”viikkojen” käsitetään yleisesti olevan ”vuosiviikkoja”. Amerikkalainen käännös (An American Translation) sanoo: ”Seitsemänkymmentä vuosiviikkoa on määrätty sinun kansallesi.” (Myös Encyclopædia Judaica, 5. osa, palsta 1281.) Ennustus sanoo edelleen, että ”siitä, kun lähti se sana, että Jerusalem on ennallistettava ja jälleen rakennettava, on Messiaaseen, Johtajaan, asti oleva seitsemän viikkoa, lisäksi kuusikymmentäkaksi viikkoa” (UM). Messias oli toisin sanoen tuleva kuudenkymmenenyhdeksän ”viikon” lopussa.

”VUOSIVIIKKOJEN” SIJOITUS

Milloin nämä ”vuosiviikot” alkoivat? Sinä vuonna, jona käskynhaltija Nehemia valtuutettiin jälleen rakentamaan Jerusalemin muurit. Tämä vuosi oli täsmälleen sanoen 455 eaa. (Neh. 2:3–9) Kuusikymmentäyhdeksän vuosiviikkoa on 483 vuotta, jotka ulottuvat vuodesta 455 eaa. vuoteen 29 yleistä ajanlaskua. Sen, että Jeesus tuli Messiaaksi vuonna 29, osoittaa Luukkaan 3:1, 2, 23:n vertaileminen keisari Tiberiuksen hallitusvuosiin, hänen joka mainitaan Luukkaan kertomuksessa.

Danielin ennustus sanoo edelleen, että ”Messias temmataan pois, eikä hänellä ole mitään itselleen” (UM). Milloin hänet piti temmata pois, ts. surmata? Jae 27 ilmaisee sen, sillä siinä sanotaan, että ”viikon puolivälissä hän lakkauttaa uhrin ja uhrilahjan” (UM). Mitä näiden kahden lakkauttamisella tarkoitetaan? Sitä, että Mooseksen lain vaatimilla uhreilla ja uhrilahjoilla ei pitänyt enää olla mitään arvoa eikä ansiota Jehova Jumalan silmissä. Ne eivät enää puhdistaneet esikuvallisella tavalla niiden syntejä, jotka niitä uhrasivat. Miksi? Koska Messias, Jeesus Kristus, ”lihansa välityksellä”, ts. ihmisuhrillaan, ”poisti . . . käskyjen Lain”. (Ef. 2:15) Mooseksen laki eläinuhreineen ja uhrilahjoineen oli vain ”tulevan hyvän varjo” ja lakkasi siksi olemasta voimassa todellisuuden, nimittäin Jeesuksen, Jumalan Karitsan, uhrin tultua. – Hepr. 10:1–10; Joh. 1:29.

Me näemme siis Danielin ennustuksesta, että Messias tuli 69 vuosiviikon lopussa vuonna 29 ja että hänet uhrattiin keskellä 70. viikkoa eli 3 1/2 vuoden jälkeen, jolloin Mooseksen lain uhrit kävivät tarpeettomiksi. Näin Jumalan antama ennustus ilmoittaa meille Jeesuksen palvelusajan pituuden: siitä ajasta, jolloin Jeesuksesta tuli Messias, hänen kuolemaansa oli kolme ja puoli vuotta.

NELJÄ PÄÄSIÄISTÄ

Tämän ennustuksen kanssa ovat sopusoinnussa hänen elämäänsä selostavat evankeliumikertomukset, erityisesti apostoli Johanneksen esittämä. Kuinka niin? Koska se kertoo, että Jeesuksen palvelusaikana tuli ja meni neljä pääsiäistä. Ensimmäinen Johanneksen mainitsema oli kohta sen jälkeen, kun Jeesus suoritti ensimmäisen ihmetyönsä: ”Juutalainen pääsiäinen oli nyt lähellä, ja Jeesus meni ylös Jerusalemiin.” – Joh. 2:13.

Sitten luemme Johanneksen 6:4:stä: ”Pääsiäinen, juutalaisten juhla, oli nyt lähellä.” Kuten tavallisesti, Jeesus meni ylös Jerusalemiin, koska se oli Mooseksen lain vaatimus. (5. Moos. 16:2) Viimeisen pääsiäisen, jonka kaikki neljä evankeliuminkirjoittajaa mainitsevat, Jeesus vietti kahdentoista apostolinsa kanssa juuri ennen kuolemaansa. – Matt. 26:17; Mark. 14:14; Luuk. 22:11; Joh. 13:1.

”Mutta tästähän tulee vasta kolme pääsiäistä!” sanonet. ”Mistä se neljäs tulee?” Neljäs on aivan varmasti se, johon viitataan Johanneksen 5:1:ssä, vaikkei sitä kutsutakaan pääsiäiseksi: ”Tämän jälkeen oli juutalaisten juhla, ja Jeesus meni ylös Jerusalemiin.” Johanneksen 4:35:ssä olevat Jeesuksen sanat auttavat meitä tunnistamaan tämän juhlan pääsiäiseksi: ”Ettekö te sano, että on vielä neljä kuukautta, ennen kuin elonkorjuu tulee?” Ohran korjuu alkoi pääsiäisen aikaan, ja se oli niiden neljän kuukauden aikana ainoa juhla, joka oli kyllin tärkeä vaatiakseen Jeesuksen läsnäoloa Jerusalemissa. Kaksi muuta vuotuista juhlaa, jotka vaativat häntä olemaan läsnä Jerusalemissa, tulivat myöhemmin sinä vuonna pääsiäisen jälkeen.

Vaikka Jeesus silloin tällöin saarnasi Valtakunnan hyvää uutista sellaisissa verrattain kaukaisissa paikoissa kuin Tyroksessa ja Sidonissa (Matt. 15:21) sekä Pereassa toisella puolen Jordanin (Matt. 19:1), niin hän käytti suurimman osan ajastaan saarnaten ja opettaen Galileassa, kotimaakunnassaan. Galileasta hän löysi vilpittömiä, nöyriä, rehtejä ihmisiä, kuten maanviljelijöitä ja kalastajia, jotka kuuntelivat häntä mielellään. Näyttää siltä, että Jeesus meni ylös Jerusalemiin vain erikoistilaisuuksiin. Vihkimis- ja puurimjuhlat olivat tosin noiden neljän kuukauden aikana, mutta niitähän voitiin viettää kaikkialla, missä juutalaisia asui, koska ne pantiin alulle sen jälkeen kun juutalaiset olivat hajaantuneet.

On vielä yksi syy päätellä, että Johanneksen 5:1:ssä mainittu juhla oli pääsiäinen. Mikä se on? Toisista evankeliumeista – jotka käsittelevät Jeesuksen palvelusta Galileassa – on pääteltävissä, että Jeesukselta olisi mennyt paljon enemmän aikaa kuin vuosi kaiken sen suorittamiseen, mitä hän teki Johanneksen 2:13:ssa mainitun pääsiäisen ja sen pääsiäisen välillä, joka mainitaan Johanneksen 6:4:ssä.

VIELÄ YKSI TODISTUS

On vielä yksi todistusketju, joka tukee sitä, että Jeesuksen palvelus oli 3 1/2 vuotta pitkä. Meillä on syytä päätellä Johanneksen 19:31:stä, että Jeesuksen on täytynyt kuolla perjantaina, koska siinä sanotaan, että seuraava päivä oli ”suuri” sapatti. Kun viikkosapatti sattui samalle päivälle kuin viikon pituisen happamattoman leivän juhlan ensimmäinen päivä, joka myös kävi sapatista, niin siitä tuli johdonmukaisesti ”suuri” sapatti. (3. Moos. 23:6, 7) Ja pääsiäinen, niisankuun 14. päivä, sattui noina kolmena vuonna perjantaiksi vain vuonna 33 eikä vuonna 31 tai 32. Jeesuksen täytyi siis kuolla niisanin 14. päivänä vuonna 33, joten hänen palvelusaikansa oli 3 1/2 vuotta.

Näin meillä on useita keinoja siihen johtopäätökseen pääsemiseksi, että Jeesuksen palvelus ei ollut ainoastaan yhden vuoden pituinen tai kaksi vuotta vaan kolme ja puoli vuotta pitkä: Danielin 9:24–27:n ennustus; se seikka, että hänen palvelusaikanaan oli neljä pääsiäistä; ja se tosiasia, että niisankuun 14. päivä, täysikuu, sattui perjantaiksi vuonna 33 eikä vuonna 31 tai 32.