Lukijain kysymyksiä

● Onko Jaakobin palsamointia pidettävä kristityille asetettuna ennakkotapauksena, jota on noudatettava, vai miksi se suoritettiin?

Ei ole mitään todistetta siitä, että Jaakobin palsamoinnin piti olla mallina tosi palvojille. Sen sijaan näyttää siltä, että se suoritettiin luottaen Jumalan lupaukseen antaa Aabrahamin siemenelle maa.

Kun Jaakob kuoli Egyptissä, niin hänen poikansa Joosef antoi Egyptin lääkäreitten palsamoida hänen ruumiinsa. (1. Moos. 50:2, 3) Muinaisten egyptiläisten keskuudessa oli palsamoiminen tavanomaista. He suorittivat sen ilmeisesti, koska he uskoivat olevan välttämätöntä säilyttää ruumis, jotta henkilön sielu voitaisiin lopulta yhdistää sen kanssa. Mutta Jaakob ja Joosef eivät tietenkään hyväksyneet pakanallista opetusta sielun kuolemattomuudesta. Kumpikin ymmärsi oikein, että Jumalan huolenpidossa olevat kuolleet menevät Šeoliin, ihmiskunnan yhteiseen hautaan, josta Jumala herättää heidät aikanaan. (1. Moos. 37:35; 42:38; Hepr. 11:21, 39, 40) Miksi Joosef antoi sitten palsamoida Jaakobin?

Jehova Jumala oli tehnyt Aabrahamin kanssa liiton antaakseen hänen siemenelleen eli jälkeläisilleen Kanaanin maan, Luvatun maan. (1. Moos. 15:16–21) Jo ennen kuin tämä siemen peri maan Aabraham ja Iisak haudattiin sinne perhehautaan. Mutta kun Jaakob läheni kuolemaa, niin hän ja hänen perheensä asuivat Egyptissä. Oliko hän menettänyt uskonsa Jumalan lupaukseen ja päätellyt, että heprealaiset asuisivat pysyvästi Egyptissä? Ei suinkaan. Hän sai Joosefin lupaamaan, että hänet haudattaisiin isiensä kera Kanaanin. Jaakob ilmaisi siten luottavansa siihen, että Jumala antaisi Aabrahamin jälkeläisille sen maan. – 1. Moos. 49:29–33.

Täyttääkseen Jaakobin pyynnön Joosefin oli vietävä ruumis Kanaanin maahan. Mutta jollei olisi ryhdytty ehkäisytoimiin, niin ruumis olisi mädäntynyt, ennen kuin pitkä kuuma matka olisi ollut suoritettu. Käyttäen kuitenkin hyväkseen Egyptissä helposti saatavissa olevaa palsamointitaitoa Joosef voi säilyttää ruumiin, kunnes hänen isänsä haudattiin maahan, jonka Jaakobin jälkeläiset tulivat perimään. – 1. Moos. 50:2, 3, 7–14.

Noin 55 vuotta myöhemmin Joosef itse pyysi, että hänen luunsa otettaisiin mukaan, kun Jumala lopulta veisi israelilaiset pois Egyptistä. Joosef osoitti siten, että hänkin oli vakuuttunut siitä, että Jumala täyttäisi lupauksensa maan antamisesta Aabrahamin siemenelle. Näin ollen Joosefkin palsamoitiin Egyptissä, ja hänen jäännöksensä vietiin sieltä lähdettäessä pois maasta. – 1. Moos. 50:25, 26; Joos. 24:32; Hepr. 11:22.

Vaikka heprealaiset pitivät myöhempien sukupolvien aikana ihmisen hautaamista tärkeänä, niin ei ole mitään todisteita siitä, että he olisivat palsamoineet kuolleitaan. (1. Kun. 2:31; 2. Kun. 13:21; Ps. 79:1–3; Jer. 16:4) Sen sijaan, että heprealaiset olisivat käyttäneet egyptiläistä palsamointimenetelmää, johon kuului viikkokausia kestävä käsittely,a he hautasivat kuolleensa kohta kuoleman jälkeen, jopa samana päivänä. – 5. Moos. 21:23; 1. Moos. 50:2, 3.

Niin tapahtui Jeesukselle. Hänet haudattiin kuolinpäivänään. Mitä tehtiin hänen ruumiilleen ennen hautausta? Me luemme: ”He ottivat Jeesuksen ruumiin ja sitoivat sen tuoksuyrttien kanssa käärinliinoihin, niin kuin juutalaisilla on tapana hautaaminen valmistella.” (Joh. 19:40) Ja vaikka eräät opetuslapset tulivat hänen haudalleen sapatin jälkeen lisätäkseen ulkonaisesti joitakin tuoksuyrttejä hänen ruumiilleen, niin he eivät ilmeisestikään yrittäneet palsamoida hänen ruumistaan käsittelemällä sitä pitkään säilytysaineilla, niin kuin Egyptissä tehtiin. Lasaruksen tapauksesta voidaan nähdä, että Jeesukselle suoritettu ’tavanomainen hautausvalmistelu’ ei ollut palsamoimisen kaltaista. Vaikka hänen ruumiinsa todennäköisesti olisikin käsitelty tavalliseen tapaan, niin hänen perheensä odotti, että hänen ruumiinsa olisi jo neljäntenä päivänä hänen kuolemansa jälkeen mätänemistilassa ja haiseva – Joh. 11:39.

Varhaiskristityt näyttävät yleensä noudattaneen juutalaisia hautaustapoja. Se merkitsi nopeaa hautaamista turvautumatta monimutkaisiin palsamoimismenetelmiin. (Apt. 5:5–10; 9:37) Mikään ei siis viittaa siihen, että Jaakobin jälkeläiset tai ensimmäiset kristityt olisivat katsoneet Jaakobin tai Joosefin palsamoinnin asettaneen heille ennakkotapausta.

Palsamointi ei ole nykyään useimmissa osissa maailmaa kuolleitten normaalia käsittelyä. Mutta laki saattaa vaatia sitä joissakin tapauksissa, kuten jos ruumista ei haudata muutamiin päiviin tai jos se kuljetetaan pitkän matkan päähän. Yhdysvalloissa hautausurakoitsijat palsamoivat tavallisesti ruumiin, vaikka se haudattaisiin suoraa päätä tai poltettaisiin. Mutta jos laki ei vaadi sitä, niin vainajan omaiset saattavat jättää palsamoimisen pois välttääkseen tarpeettomia kuluja.

Jaakobin ja Joosefin palsamointia ei tarvitse siis pitää mallina, jota kristittyjen täytyisi noudattaa. Mutta on pantava merkille, ettei Jumala sisällyttänyt Sanaansa heidän palsamoimisensa paheksumista. Kristittyjen ei tarvitse siis ajatella tehtävän mitään epäraamatullista, jos olosuhteet näyttävät vaativan palsamointia.

● Mitä Jaakobin 1:12:ssa mainittu ”elämän kruunu” tarkoittaa, ja keiden voidaan sanoa saavan tämän kruunun?

Jaakobin 1:12 sanoo: ”Onnellinen on se mies, joka kestää jatkuvasti koettelemuksen, koska hän saa hyväksytyksi tultuaan elämän kruunun, jonka Jehova lupasi niille, jotka alati rakastavat häntä.”

Ilmaisun ”elämän kruunu” on selitetty tarkoittavan korkeinta elämänmuotoa, kuolematonta elämää, jollaisen Kristuksen voidellut seuraajat saavat ensimmäisessä ylösnousemuksessa. (1. Kor. 15:53, 54; Ilm. 20:4, 6) Epäilemättä sellainen elämä on oleva kruunu sen saajille, ja epäilemättä se on korkein elämänmuoto. Mutta tarkoittiko Jaakob sanaa ”kruunu” käyttäessään sellaista korkeinta elämänmuotoa?

Ei vaikuta siltä, että meidän täytyisi liittää ajatus jostakin superlatiivisesta sanaan ”elämän kruunu”. Vastaava kreikkalainen sana on stefanos. Se tulee juurisanasta, joka merkitsee ’ympäröidä’, ja siksi sitä käytetään tarkoittamaan kruunua, seppelettä, palkintoa tai palkkaa, jonka voittaja saa kilpailussa. Niinpä apostoli Paavali kirjoittaa 2. Timoteuksen kirjeen 4:7, 8:ssa: ”Olen juoksun päättänyt, . . . Tästä lähtien minulle on varattuna vanhurskauden kruunu, jonka Herra, vanhurskas tuomari, antaa minulle palkaksi sinä päivänä.” Hän ei tarkoittanut ylimmänasteista vanhurskautta, vaan vanhurskauden palkintoa, palkkaa, jonka hän saisi. (Vrt. Fil. 4:1; 1. Tess. 2:19, 20.) Ja samoin Jaakobin 1:12:ssa ”elämän kruunu” on elämän palkinto eli lahja, joka saadaan ahdistusten kestämisestä. Ahdistuksessa elossa säilyneistä ”suuren joukon” jäsenistä voidaan sanoa, että he saavat ”elämän kruunun”, koska he saavat ikuisen elämän maan päällä, jos he kestävät uskollisesti. – Ilm. 7:9, 10.

Ilmestyksen 2:10:ssä on samanlainen ilmaus, joka tarkoittaa elämän palkintoa. Sen saavat ovat ihmisiä, jotka ovat kestäneet uskollisina kuolemaan asti. Mutta tässä tapauksessa puhutaan voidelluille kristityille, jotka voivat saada kuolemattoman elämän taivaissa. (Ilm. 2:26, 27) Jaakobin 1:12:n sanojen voidaan sanoa esittävän yleisperiaatteen, kun sen sijaan Ilmestyksen 2:10 puhuu erikoisluokasta ihmisiä.

[Alaviitteet]