Torinon käärinliina – onko se Jeesuksen kuolinvaate?

Ovatko nämä Jeesuksen Kristuksen kasvot? Niin uskovat miljoonat ihmiset ympäri maailman. Miksi?

NÄMÄ kasvot ovat osa ”kristillisyyden historian tärkeimmäksi pyhäinjäännökseksi” kutsutussa pellavakankaan kappaleessa – Torinon käärinliinassa – olevasta hahmosta.

Tämän 4,3 x 1,1 metrin kokoisen vaatteen väitetään olevan se ”hieno pellavakangas” (Mark. 15:46), johon kuolleen Jeesuksen ruumis käärittiin. Siihen on syntynyt heikko kuva veren tahrimasta ruumiista, jonka haavojen sanotaan vastaavan Jeesukseen iskettyjä haavoja. Väitetään, että se oli pantu pituussuuntaan ruumiin päälle ja alle niin että siinä näkyy miehen etu- ja takapuoli, ja niitä reunustaa kahden puolen palovahingossa syntynyt tumma juova.

Maailman huomio kiinnittyi pyhäinjäännökseen, kun miljoonia katselijoita vetäneen kauan odotetun julkisen näyttelyn jälkeen eräälle tiedemiesryhmälle myönnettiin lupa käärinliinan huolelliseen tutkimiseen. Viiden vuorokauden ajan lokakuussa vuonna 1978 nämä 45 tiedemiestä, varusteinaan neljä tonnia monimutkaisia avaruusajan välineitä, syventyivät pyhäinjäännökseen. Science News -lehti jopa kertoi:

”Tiedemiehet tutkivat Torinon tuomiokirkon alttarilla säilytettävää 4,5 metrin pituista pellavavaatetta luultavasti tarkemmin kuin mitään muuta pyhäinjäännöstä on tutkittu.”

Jo ennen tiedemiesten havaintojen julkaisemista sanomalehdissä ja kirjoissa tervehdittiin käärinliinaa esimerkiksi seuraavasti:

● ”Todiste Jumalan olemassaolosta”

● ”Viides, verellä kirjoitettu evankeliumi”

● ”Kirjaimellinen ’valokuva’ ylösnousemuksesta”

● ”Kristuksen valokuva”

Kukapa kristitty ei haluaisi tietää Jeesuksen ruumiillista ulkonäköä? Sen ajatteleminen, että siinä on konkreettinen todiste ylösnousemuksesta, kuten jotkut väittävät, innostaa varmasti mieliä. Toisaalta miltä sinusta tuntuisi, jos käärinliina osoittautuisi väärennökseksi? Miten harhaanjohtavaa se olisi! Voisiko suuren huomion kiinnittäminen tällaiseen saada ihmiset poikkeamaan sivuraiteelle, niin että he eivät välitä tärkeämmistä asioista?

Etkö haluaisi tietää kaikki tosiasiat? Miten tämän pyhäinjäännöksen tulisi todellisuudessa vaikuttaa kristittyyn?

Tarkastelkaamme aluksi sitä, miksi oikeastaan niin monet tiedemiehet ovat innostuneita tästä käärinliinasta.

Miksi jotkut ovat innostuneita?

Kalanruotokudoksinen kangas oli yleistä Palestiinassa Kristuksen aikana, ja siitä otetun siitepölyn havaittiin olevan sellaisista kasveista, joita kerran kasvoi tuossa maassa. Jeesuksen ajalta olevan liinan säilyminen ei ole mitenkään tavatonta, sillä on yhä olemassa vielä vanhempia pellavavaatteita. Mutta tässä kankaassa näkyvä hahmo tekee sen ainutlaatuiseksi.

Vuonna 1898, jolloin käärinliinasta otettiin ensi kerran valokuvia, tapahtui jotakin täysin odottamatonta, mikä veti tiedemiesten huomion puoleensa. Kun kuvat kehitettiin, hahmon huomattiin olevan todellisuudessa negatiivi (kuin kehitetyssä filmissä, jossa vaaleat osat ovat tummia ja päinvastoin). Käärinliinassa olevat heikot merkit näyttivät tulevan eloon negatiiveissa. Niissä näkyi poikkeuksellisen yksityiskohtaisesti miehen kokovartalokuva.

Ranteessa ja jalassa huomattiin ikään kuin lävistämisestä jääneitä merkkejä. Lisäksi pantiin merkille suuri veritahra rintakehän oikeassa puoliskossa ja lukuisia käsipunnuksen muotoisia haavojen merkkejä, jotka muistuttavat Kristuksen aikana roomalaisissa ruoskissa käytettyjen lyijyhaulien jättämiä jälkiä. Päälaella näkyi veritahroja, mikä viittaisi orjantappurakruunun käyttöön.

Suurin arvoitus on se, miten kuva on syntynyt. Viimeaikaisissa tutkimuksissa ei ole löydetty jälkeäkään sellaisesta väriaineesta, jota tiedetään käytetyn keskiajalla, jolloin käärinliina tietojen mukaan ensi kerran ilmaantui. Voimakkailla mikroskoopeilla hahmon havaittiin muodostuneen pienen pienistä ”rakeista, joiden väri vaihtelee punakeltaisesta oranssiin” ja jotka ovat kudoksen pinnassa. Mikä tahansa sitten aiheuttikin hahmon syntymisen, niin se ei imeytynyt kankaaseen. Asiantuntija Ian Wilsonin mukaan selvästi ”näyttäisi siltä, että kysymyksessä on ollut jonkinlainen ’kuivamenetelmä’, jossa jokin fysikaalinen voima on reagoinut käärinliinan lankojen pintakuitujen kanssa niin, että rakeet ovat niin sanoakseni syntyneet itse säikeistä”.

Tuoreimman teorian mukaan, jonka on keksinyt fysikaalisen kemian ja käärinliinojen tuntija Ray Rogers, hahmo ”syntyi säteilyenergian purkauksessa”. Joidenkuiden mielestä se tapahtui silloin, kun Jeesus herätettiin kuolleista. Mutta ovatko kaikki vakuuttuneita siitä?

Miksi joillakuilla on vakavia epäilyksiä

Useat Raamattuun vakavasti suhtautuvat oppineet epäilevät sen aitoutta Raamatun kertomuksen perusteella. Raamattu esittää Jeesuksen hautauksen aikaiset olosuhteet sellaisina, että ne ovat vastoin sitä, mitä käärinliinassa eli kuolinliinassa näkyy. Jotta kuolinliina olisi aito, olosuhteiden olisi täytynyt täyttää kaksi ehtoa silloin kun kuva syntyi: 1) ruumista ei olisi saanut pestä, sillä veritahrat näkyvät selvästi, ja 2) pellavavaate olisi täytynyt asetella löysästi ruumiin päälle eikä panna tiukasti sitä vasten. ”[Kuolinliinan] kuviot eivät olleet syntyneet pelkästään siten, että ihmisruumis kosketti liinaa”, myöntää kuolinliinan puolestapuhuja Edward Wuenschel. Hän jatkaa: ”Sellainen kosketus olisi aiheuttanut melkoisen vääristymän, ja tämän kuolinliinan kuviot ovat tuskin lainkaan vääristyneitä.”

Matteus (27:59, 60), Markus (15:46) ja Luukas (23:53) kertovat Jeesuksen hautauksesta hyvin lyhyesti. Mutta kaikki he sanovat, että ruumis ’käärittiin’ ”hienoon pellavakankaaseen”. Valmistettiinko ruumis niin nopeasti, ettei sitä ensin pesty? Sellainen käsittely olisi ollut erittäin harvinaista juutalaisille. Miksi? Siihen aikaan elänyt juutalainen historioitsija Josephus sanoo, että toisin kuin joillakin vihollisillaan ”juutalaisilla oli tapana huolehtia hyvin ihmisten hautauksesta”.

Silminnäkijänä ollut apostoli Johannes esittää joitakin lisäpiirteitä, jotka vahvistavat sen, että Jeesuksen ruumiista huolehdittiin ”hyvin” ennen sen hautaamista. Hän kertoo:

”Hän [Joosef Arimatialainen] tuli ja otti hänen ruumiinsa pois. Nikodeemuskin . . . tuli ja toi käärön mirhaa ja aloeta, yli kolmekymmentä kiloa. Niin he ottivat Jeesuksen ruumiin ja sitoivat sen tuoksuyrttien kanssa käärinliinoihin, niin kuin juutalaisilla on tapana hautaaminen valmistella.” – Joh. 19:38–40.

Miten juutalaisilla oli ”tapana” valmistella hautaus? Itse asiassa ainoat tuolta ajalta olevat todisteet löytyvät Raamatun kreikkalaisista kirjoituksista. Niiden mukaan ruumis pestiin ensin ja sen jälkeen öljyjä ja tuoksuyrttejä käytettiin sen voitelemiseen. (Apt. 9:37; Matt. 26:12) Se, että Joosef ja Nikodeemus käyttivät mirhaa, aloeta ja käärinliinoja ja ”sitoivat” ruumiin, osoittaa, että he olivat ainakin aloittaneet vainajan valmistelun juutalaisella tavalla.

Myös vanhat juutalaiset ei-raamatulliset kirjoitukset osoittavat, että heillä oli tapana pestä ruumis ja käyttää tuoksuyrttejä, mutta ei ruumiin säilyttämiseksi tai palsamoimiseksi, kuten jotkut väittävät; sen sijaan kuten Talmud sanoo: ”Tuoksuyrttien on määrä poistaa paha haju.” Tällaista ruumiin valmistelua ei ollut kielletty edes sapattina, kuten esimerkiksi (toiselta vuosisadalta oleva) Mišna sanoo: ”He saavat valmistaa [sapattina] kaiken, mitä vainajaa varten tarvitaan, ja voidella sen ja pestä sen.” – Šabbath 23:5.

Se, mitä löydettiin tyhjästä haudasta Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen, osoittaa myös sen, että nämä kaksi miestä ryhtyivät valmistamaan ruumista hautausta varten. Johannes kertoo meille:

”Hän [Pietari] näki siellä käärinliinat sekä liinan, joka oli ollut hänen päässään, ei yhdessä käärinliinojen kanssa, vaan erillään toiseen paikkaan kokoon käärittynä.” (Joh. 20:6, 7)

”Hienoa pellavakangasta” (kreikaksi sindón) ei mainita, mutta kerrotaan ”käärinliinoista” (kreikaksi othónia) ja ”liinasta, joka oli ollut hänen päässään” (kreikaksi soudárion). Kenties ”hieno pellavakangas” revittiin suikaleiksi, niin että saatiin ”käärinliinoja”. Kaikki ne oli käärittävä ruumiin ympärille. Mutta jos se on totta, niin nämä suikaleet pitivät kuolinliinan kiinni ruumiissa niin että heijastuneen kuvan asemesta vaatteeseen syntyi ”pinnakkaisvedos”. Jos suikaleet olivat kuolinliinan alla, ne olisivat samalla tavalla vääristäneet kuvan.

Se, että ”hänen päässään” mainitaan olleen erillinen vaatekappale, osoittaa, että hänen päätään peitti erilainen vaate, kun taas Torinon kuolinliinassa näkyy selvästi pään kuva samassa kankaassa, joka peitti ruumiin. Kuitenkin jotkut koettavat väittää, että tämä pääliina olisikin todellisuudessa kuolinliina. Silti tämä kreikkalainen sana on käännetty myös ”pieneksi pyyheliinaksi” (Kuningas Jaakon käännös, engl.) tai ”nenäliinaksi” (Catholic Confraternity Version), ja Luukkaan 19:20:ssä se sovelletaan kankaan kappaleeseen, jossa säilytetään rahaa. Miten se voitaisiin samastaa 4,3-metriseen kuolinliinaan! Toisten mielestä tämä pääliina oli leukanauha, joka piti vainajan suun paikallaan. Jos niin on, se merkitsisi sitä, että Johannes ei mainitse tyhjässä haudassa olleen kuolinliinaa. Koska hän kertoo ”käärinliinoista” ja ’pääliinasta’, eikö tuntuisi varmasti todennäköiseltä, että hän olisi maininnut ”hienon pellavakankaan” tai kuolinliinan, jos se olisi ollut siellä?

Raamatun kertomus osoittaa, että ruumis pestiin ja sidottiin mirhan ja aloen kanssa juutalaisen tavan mukaan. Työ saatiin valmiiksi lukuun ottamatta öljyllä ja tuoksuyrteillä voitelua,a jonka naiset aikoivat tehdä seuraavana sunnuntaiaamuna. (Luuk. 23:55, 56; Mark. 16:1) Tällaiset valmistelut olisivat tehneet mahdottomaksi nykyisen kuolinliinassa olevan kuvan. Käärinliinan aitouden kannattaja Rodney Hoare tunnustaa Raamatun kertomuksesta näin:

”Tämä osa Pyhästä Johanneksesta on ollut vuosia pääväitteenä hyökättäessä käärinliinan aitoutta vastaan, ja se onkin erittäin voimakas todiste.” – The Testimony of the Shroud, s. 120.

Varhaisten kristillisten kirjailijoiden epätavallinen vaiteliaisuus

Jos Jeesuksen kuolinvaatteissa oli hänen kuvansa, eikö sinusta tuntuisi siltä, että se olisi huomattu ja siitä olisi tullut puheenaihe? Kuitenkin Uusi testamentti on evankeliumeja lukuun ottamatta täysin vaiti kuolinvaatteista.

Kolmannella ja neljännelläkään vuosisadalla eläneet kristityiksi tunnustautuneet kirjailijat, joista monet kirjoittivat lukuisien pyhäinjäännösten yhteydessä tapahtuneista niin sanotuista ihmeistä, eivät mainitse sellaisen käärinliinan olemassaoloa, jossa olisi ollut Jeesuksen kuva. Jotkut väittävät käärinliinan olleen piilossa kaikki nämä vuodet. Vielä senkään jälkeen, kun 600-luvun kirjailijat kertovat Jeesuksen oletetun kuolinliinan ”löytymisestä”, siinä ei mainita olleen mitään kuvaa. Käärinliinan puolestapuhuja P. A. Beecher luettelee huomattavan joukon ihmisiä, jotka näkivät käärinliinan 600- ja 1200-luvun välillä ja joista yksi jopa ”suuteli sitä”, ja silti yksikään ei maininnut kuvaa. Sitä on vaikea käsittää, sillä jesuiittaoppinut Herbert Thurstonin mukaan 1400- ja 1500-luvulla eläneet katselijat ”kuvailevat käärinliinassa olleiden jälkien yksityiskohtia ja väritystä niin elävästi, että ne on voitu tehdä melko äskettäin”.

Vasta vuonna 1205 ranskalaisen sotilaan Robert de Clarin kerrotaan nähneen ”liinan, johon Herramme käärittiin . . . levitettynä pystyyn, niin että siitä saattoi helposti nähdä Vapahtajamme kuvan”. Ottaen huomioon tämän pitkän vaiteliaisuuden ajan käärinliinan aitouden kannattaja Ian Wilson tekee joitakin hyvin tutkivia kysymyksiä:

”Jos näinkin kiehtova vaatekappale kuin Torinon käärinliina on aito, niin miten historia olisi voinut sivuuttaa sen 1300 vuotta, kun se sitten ilmaantui yhtäkkiä 1300-luvulla Ranskassa?

”Olisiko se voinut olla kätkössä koko sen ajan siksi että juutalaiset ja roomalaiset vainosivat kristittyjä, minkä jälkeen kaikki kuvat olivat vaarassa ikonoklastisen riidan aikana (vuosina 725–842)? Se oli mitä epätodennäköisintä.

”Konstantinus Suuren kääntymyksestä kului ikonoklasmin [kuvainraaston] alkuun 400 vuotta, jona aikana monet aiemmin ’kätkössä olleet’ pyhäinjäännökset, kuten esimerkiksi koko Jeesuksen risti, orjantappurakruunu, naulat, purppuranpunainen viitta, ruoko, hautakammion kivi ja monia muita, tuli päivänvaloon. Niinkin tärkeällä ja varmalla pyhäinjäännöksellä kuin Torinon käärinliinalla oli otollinen tilaisuus tulla julki. Kuitenkaan historia ei kerro mitään sellaisesta tapahtumasta.”

Ottaen huomioon tämän pyhäinjäännöksen merkityksen ei voi muuta kuin ihmetellä sitä, miksi kesti lähes 1200 vuotta ennen kuin siinä oleva kuva mainitaan ensi kerran.

Tieteellisiä ja historiallisia pulmia

Kuvan syntymisestä on ollut monenlaisia teorioita. Useimmat tiedemiehet ovat yhtä mieltä siitä, että viimeisten havaintojen mukaan koko kuva on syntynyt samalla tavalla, kenties jonkinlaisella ”polttomenetelmällä”.

Tämä tiedemiesten päätelmä tuo joitakin ongelmia, sillä se osoittaa, että kuvassa olevan jäljen pitäisi olla pohjimmiltaan yksivärinen, niin että vain värin voimakkuus vaihtelee. Kuitenkin 1500-luvulla eläneet katselijat sanoivat sen olleen kaksivärinen. Eivät ainoastaan senaikaiset taiteelliset jäljennökset osoita sen olleen monivärinen, vaan eräs huomioitsija, Chifflet, sanoi:

”Torinon kuvassa näkyy tuskin muuta kuin tummanpunaisia tahroja, . . . näyttää siltä, että haavojen merkit on maalattu ohuella vaaleankeltaisella värillä maalatun ruumiin jäljen päälle.”

Joku voisi kysyä, onko nykyinen käärinliina se sama, jota näytettiin ihmisille 1300-luvulla, jonka (ranskalainen) roomalaiskatolinen piispa Henry de Troyes luokitteli petokseksi ja jonka sanotaan olleen ”taitavasti maalattu”. New Scientist -aikakauslehteen kirjoittanut Joseph Hanlon esittää mielenkiintoisen mahdollisuuden:

”Mutta olisiko voinut tapahtua kaksinkertainen väärennös, toinen 1300-luvulla ja toinen 1800-luvulla? Käärinliinaa näytettiin yleisesti 1400- ja 1500-luvuilla, mutta ei myöhemmin. Voisiko olla, että ensimmäinen petos kävi liian ilmeiseksi? . . . Olisivatko käärinliinan omistajat voineet siihen aikaan tehdä työnsä paremmin käyttämällä uusia teknisiä menetelmiä ja lääketieteellistä tietoutta, kuten esimerkiksi Barbetin koetta, ja käyttämällä Lähi-idästä peräisin ollutta vanhaa pellavakangasta? Olisiko voitu yksinomaan tähän tarkoitukseen tehdä patsas, jota olisi kuumennettu jäljen saamiseksi kankaaseen ja joka olisi sen jälkeen hävitetty? . . . Joka tapauksessa me emme voi hylätä tätä mahdollisuutta, koska on ollut useita Viktorian ajalta peräisin olevia erittäin taidokkaita arkeologisia väärennöksiä.”

Toiset ovat esittäneet, että matalan kohokuvan päälle on hangattu mirhan ja aloen seosta samanlaisen kuvan aikaansaamiseksi. Kuitenkin Pyhän käärinliinan killan puheenjohtaja Adam Otterbein tulee seuraavaan johtopäätökseen: ”Kuvan syntymistapa voi pysyä arvoituksena aikojen loppuun saakka. . . . On epävarmaa, pystyykö tiede koskaan osoittamaan sitä, miten se tapahtui.”

Vaikuttaako se sinun uskoosi?

On selvää, että käärinliinasta kiistellään jatkossakin. Mutta tuntuuko sinusta siltä, että Jumala tällä tavalla todistaa Poikansa ylösnousemuksen? Miten ensimmäisellä vuosisadalla eläneet ihmiset vakuuttuivat? Sen sijaan että he olisivat luottaneet vaatteeseen, johon kuollut mies oli kerran verhottu, Jehova huolehti siitä, että yli 500 elävää silminnäkijää todisti kuolleista herätetystä Kristuksesta. (1. Kor. 15:3–8) Tällaisten todisteiden vanavedessä kuolinvaatteet kalpenevat merkityksettömiksi.

Vaikka käärinliina olisikin väärentämätön, voisiko se saamansa julkisuuden avulla jättää varjoonsa tämän aidon todisteen ylösnousemuksesta? Voisiko se vetää ihmisiä sivuun, niin että he panevat luottamuksensa tällaiseen kankaan kappaleeseen? Käärinliinaa tutkinut tiedemies John Jackson sanoikin:

”Mutta jos joku perustaisi uskonsa yksinomaan tähän epätavalliseen vaatekappaleeseen, se olisi todellisuudessa eräänlaista epäjumalanpalvelusta.” – The Catholic Digest, huhtikuu 1979.

Ihmisen on erittäin helppoa antaa käärinliinan kiehtovien mahdollisuuksien viekoitella sydäntään. Mutta aikaansaako kiinnostus käärinliinaan aitoa uskoa? Auttaako se meitä jatkuvasti ’vaeltamaan uskon eikä näkemisen avulla’? (2. Kor. 5:7) Entä jos se osoittautuisi petokseksi? Menettäisitkö uskosi ylösnousemukseen tai kehittyisikö sinulle ainakin joitakin epäilyksiä? Jos olet innostunut käärinliinasta, niin miksi? Tarvitseeko uskosi sen kaltaista tukea? Voisiko se todellisuudessa osoittautua pettäväksi kainalosauvaksi? Nämä ovat tärkeitä kysymyksiä jokaisen kristityn harkittavaksi.

Vaikka me elämmekin aikana, jolloin ihmiset nauttivat sensaatioista, miten usein sellainen onkaan kääntänyt huomion pois tärkeistä asioista. Esimerkiksi roomalaiskatolinen pappi Franco Barbero huomautti: ”Ihmettelen, mitä Torinon seurakunnassa olisi tapahtunut, jos kaikki tähän aloitteeseen käytetty ja keskitetty energia olisi keskitetty Sanan julistamiseen!” (Kursivointi meidän)

Niin, ”Sanan julistaminen”, ei pyhäinjäännösten näytteillä pito, rakentaa aitoa uskoa. Se luo varman toivon, joka ’ei johda pettymykseen’. (Room. 5:5) Tämä toivo vakuuttaa meille, että se Sama, joka herätti Jeesuksen kuolleista, toimii jälleen, ei ”lähettämällä” vaatekappaleen maailman hämmästeltäväksi, vaan käyttämällä kirkastettua Poikaansa tuhon tuottamiseksi turmeltuneelle maailmalle, jolla ei ole tosi uskoa. Samanaikaisesti hän pelastaa uuteen vanhurskaaseen järjestykseen aidon uskon omaavat ihmiset. – 2. Piet. 3:13.

[Alaviitteet]

[Huomioteksti s. 18]

Miksei yksikään raamatunkirjoittajista tai varhaisista ”kristillisistä” kirjailijoista maininnut käärinliinaa, jossa oli miehen kuva?

[Huomioteksti s. 19]

Raamatun kertomus on ”erittäin voimakas todiste” sen aitoutta vastaan, sanoo eräs käärinliinan aitouden kannattaja.