14. luku

Jumalan valtakunnan maalliset alamaiset

 1, 2. a) Kuinka suureksi maailman väestö arvioitiin vuonna 1914, ja mihin se jakautui? b) Millaisilta valtiot ja imperiumit näyttivät maailmannäyttämöllä, mutta miltä ne näyttivät Luojasta?

MERKKIVUONNA 1914 maailman väestö arvioitiin hyvän joukon yli miljardiksi hengeksi.a Vuonna 1920 maailman väkiluku oli 1859892000, vaikka ensimmäinen maailmansota ja espanjantauti olivat tappaneet monta miljoonaa ihmistä. Tämä maailman väestö jakautui moniin valtioihin ja imperiumeihin, joista suurin oli vuonna 1914 Brittiläinen imperiumi, joka käsitti neljänneksen maapallon pinnasta ja neljänneksen maailman väestöstä. Tuohon aikaan oli kuitenkin myös muita imperiumeja, kuten Turkin imperiumi, Kiinan imperiumi, Hollannin imperiumi, Ranskan imperiumi, Saksan imperiumi, Itävalta-Unkarin imperiumi ja Portugalin imperiumi. Nämä valtiot ja imperiumit näyttivät hyvin vaikuttavilta maailmannäyttämöllä, mutta miltä ne näyttivät maapallon Omistajasta, Suuresta Luojasta, Korkeimmasta Jumalasta? Voiko hän tarkastaa ne kaikki vain yhdellä silmäyksellä? Luojan yli-inhimillisen kyvyn ylistykseksi profeetta Jesaja sanoo:

² ”Kuka on Herran [Jehovan, Um] Henkeä ohjannut, ollut hänen neuvonantajansa ja opettajansa? Kenen kanssa hän on neuvotellut, joka olisi hänelle ymmärrystä antanut ja opettanut oikean polun, opettanut hänelle tiedon ja osoittanut hänelle ymmärryksen tien? Katso, kansakunnat ovat kuin pisara vesisangon uurteessa, ovat kuin tomuhiukkanen vaa’assa. . . . Hän istuu korkealla maanpiirin päällä, kuin heinäsirkkoja ovat sen asukkaat.” – Jes. 40:13–15, 22.

 3, 4. a) Onko Jumalan Sijaistuomarin Jeesuksen Kristuksen vaikeata koota kaikkia kansoja eteensä, ja missä vertauksessa se ennustetaan? b) Minkä tulevaisuudennäkymän omaavia ihmisiä koskevat vaatimukset tämä vertaus osoittaa?

³ On siten johdonmukaista ajatella, että Luojan Jumalan on hyvin yksinkertaista koota kaikki kansat eteensä, tuomita ne ja panna täytäntöön niille langettamansa tuomio. Se on samaten helppoa Jumalan mahtavalle Pojalle Jeesukselle Kristukselle, jonka Jehova on asettanut toimimaan Sijaistuomarinaan. (Apt. 17:31) Jumalan Poika itse ennusti vertauksessaan lampaista ja vuohista, että hän tekisi juuri niin määräaikana. Tähän vertaukseen apostoli Matteus päättää ennustuksen, jonka Herra Jeesus Kristus esitti Öljymäellä läsnäolonsa (parusiansa) ja ”asiainjärjestelmän päättymisen tunnusmerkistä”. (Matt. 24:3, Um) Juuri tätä edeltäneessä vertauksessa, nimittäin vertauksessa ”talenteista”, Herra Jeesus valaisi sitä, että uskollisten opetuslasten, jotka hallitsisivat hänen kanssaan hänen taivaallisessa valtakunnassaan, täytyy työskennellä täällä maan päällä ollessaan lisätäkseen hänen ”omaisuuttaan”. On näin ollen varsin sopivaa, että hän seuraavassa vertauksessa valaisee, mitä vaaditaan niiltä nykyään eläviltä, joista tulee hänen taivaallisen valtakuntansa alamaisia. Hän aloittaa vertauksen sanomalla:

⁴ ”Mutta kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan ja kaikki enkelit hänen kanssaan, silloin hän istuu kirkkautensa valtaistuimelle. Ja hänen eteensä kootaan kaikki kansat, ja hän erottaa toiset toisista, niinkuin paimen erottaa lampaat vuohista. Ja hän asettaa lampaat oikealle puolelleen, mutta vuohet vasemmalle.” – Matt. 25:31–33.

 5, 6. a) Mitä nimitystä Jeesus oli käyttänyt itsestään ennustuksessaan? b) Miksi tämä tuo mieleemme Danielin ennustuksen seitsemännen luvun?

⁵ Ennen tätä vertausta Jeesus oli jo seitsemän kertaa käyttänyt itsestään nimitystä ”ihmisen Poika”. (Matt. 24:27, 30, 37, 39, 44; 25:13; KJ) Koska tätä nimitystä käytettiin messiaanisen Valtakunnan yhteydessä, sen käyttö tässä oli mitä sopivin. Sen käyttö tässä muistutti Dan. 7:9, 10, 13, 14:n ennustuksesta, jossa sanotaan:

⁶ ”Valtaistuimet asetettiin, ja Vanhaikäinen istuutui. . . . tuhannen tuhatta palveli häntä, ja kymmenen tuhatta kertaa kymmenen tuhatta seisoi hänen edessänsä. Oikeus istui tuomiolle, ja kirjat avattiin. Minä näin yöllisessä näyssä, ja katso, taivaan pilvissä tuli Ihmisen Pojan kaltainen; ja hän saapui Vanhaikäisen tykö, ja hänet saatettiin tämän eteen. Ja hänelle annettiin valta, kunnia ja valtakunta, ja kaikki kansat, kansakunnat ja kielet palvelivat häntä. Hänen valtansa on iankaikkinen valta, joka ei lakkaa, ja hänen valtakuntansa on valtakunta, joka ei häviä.”

 7. Milloin Jeesus Kristus tuli enkeleitten seuraamana ja istuutui ”kirkkautensa valtaistuimelle”, ja mikä siten ennallistettiin?

⁷ Vaikka se, mitä tapahtui taivaassa, oli näkymätöntä meidän ihmissilmillemme, kuitenkin vuonna 1914, ”pakanain aikojen” päättyessä, ”Ihmisen Poika” saatettiin Vanhaikäisen, Jehova Jumalan, eteen, ja siellä ”Ihmisen Pojalle” annettiin kaikki tuo ”valta, kunnia ja valtakunta”. Niinpä juuri silloin, pakanain aikojen päättyessä vuonna 1914, Herra Jeesus ihmisen Poikana tuli kaikkien enkeleitten seuraamana ja istuutui ”kirkkautensa valtaistuimelle”. Siten Jumalan messiaaninen valtakunta syntyi taivaissa. (Ilm. 12:5, 10) Silloin ennallistettiin Daavidin valtakunta, joka oli aikaisemmin hallinnut Jerusalemissa, mutta jonka Babylonian kuningas Nebukadnessar oli kukistunut vuonna 607 eaa. Niinpä se, mitä tapahtui vuonna 1914, oli päinvastaista sille, mitä oli tapahtunut vuonna 607 eaa. Nyt Daavidin jälkeläinen jälleen kerran hallitsi.

 8. Miksi kaikkien pakanakansojen kokoaminen valtaistuimelle nousseen ihmisen Pojan eteen vuonna 1914 oli sopivaa, kun otetaan huomioon, mitä tapahtui vuonna 607 eaa.?

⁸ Tuohon aikaan alkoi Herran Jeesuksen Kristuksen ”läsnäolo” eli parusia. Näin ollen se, mitä kuvaillaan vertauksessa lampaista ja vuohista, tapahtuu hänen parusiansa aikana. Siihen sisältyy kaikkien kansojen kokoaminen hänen eteensä, valtaistuimellaan läsnä olevan Kuninkaan eteen. Oli aivan oikein, että niin tapahtui. Miksi? Koska ’pakanakansain määräajat’ olivat päättyneet. (Luuk. 21:24) Seitsemän profeetallista ”aikaa” pakanakansat olivat hallinneet koko maata Jumalan minkään messiaanisen valtakunnan puuttumatta siihen. Raamatussa profeetallinen aika merkitsee 360 päivää eli vertauskuvallisesti vuotta. Noita profeetallisia ’aikoja’ piti tässä tapauksessa olla seitsemän. Se merkitsi yhteensä 2520 vuotta (7 x 360 vuotta). Niin kauan pakanakansoilla olisi hallussaan maailmanlaajuinen herruus. Koko tuon ajan ne olivat polkeneet Jumalan messiaanisen valtakunnan oikeutta käyttää maailman hallitusvaltaa. Kun lasketaan 2520 vuotta taaksepäin vuodesta 1914, tullaan vuoteen 607 eaa. Juuri tuolloin Babylonian kuninkaasta Nebukadnessarista tuli maailmanhallitsija, kun hän syöksi kuningas Daavidin hallitsijasuvun valtaistuimelta Jerusalemissa. – Hes. 21:27.

 9. a) Koska Nebukadnessar sai unen ”seitsemästä ajasta” toista vuotta sen jälkeen, kun hän sai maailmanvallan, niin merkitseekö tämä sitä, että pakanain ajat saattoivat alkaa vasta unen esikuvallisen täyttymyksen jälkeen? b) Milloin ”seitsemän aikaa” päättyisivät, jos niitä alettaisiin laskea siitä, kun Babylon kukistui meedialaisten ja persialaisten edessä, ja mitä silloin täytyisi johdonmukaisesti tapahtua?

⁹ Siten pakanain herruuden ”seitsemän aikaa” alkoivat vuonna 607 eaa., mutta vasta toista vuotta sen jälkeen Babylonian kuningas Nebukadnessar sai unensa ”seitsemästä ajasta”. (Dan. 4:13, 20, 22, 29) Toinen seikka: tämä uni täyttyi esikuvallisesti Nebukadnessarissa, kun hän tuli mielipuoleksi seitsemäksi kirjaimelliseksi ”ajaksi” (vuodeksi) ja pureskeli ruohoa kedolla raavaan lailla. Merkitseekö tämä sitä, että pakanain herruuden ”seitsemän aikaa” eivät olisi voineet alkaa vuonna 607 eaa., ennen profeetallista unta? Täytyikö pakanain aikojen alkaa vasta sitten, kun kuningas oli toipunut seitsemän vuotta kestäneestä mielipuolisuudestaan? Ei! Niinpä se, että hänen toipumisensa vuotta ei tunneta, ei vaadi, että pakanain maailmanherruuden ”seitsemän ajan” täytyisi alkaa vasta Nebukadnessarin hallitsijasuvun kukistuessa vuonna 539 eaa. Jos laskemme profeetalliset ”seitsemän aikaa” (2520 vuotta) siitä, kun meedialaiset ja persialaiset kukistivat Babylonin vuonna 539 eaa., niin nuo ”seitsemän aikaa” päättyisivät vuoden 1982 syksyllä, siis vasta tulevaisuudessa. Jos laskemme ajan tuolta pohjalta, niin mitä olisi johdonmukaista odottaa tapahtuvaksi tuona tulevana vuonna? Sen vastakohtaa, mitä tapahtui vuonna 539 eaa., nimittäin kuningas Nebukadnessarin hallitsijasuvun valtaistuimen ennallistamista, Babylonian maailmanvallan ennallistamista, Nebukadnessarin jälkeläisen istuessa valtaistuimella!

10. a) Mitä Raamattu sanoo muinaisen Babylonin, Nebukadnessarin hallitsijasuvun ja Babylonian maailmanvallan ennallistamisesta? b) Milloin ”seitsemän aikaa” näin ollen alkoivat, ja mikä tullaan ennallistamaan?

¹⁰ Se on kuitenkin täysin vastoin sitä, mitä Jumalan henkeytetty sana ennustaa. Eufratin varrella ollut muinainen Babylon on tuhoutunut ikuisiksi ajoiksi! Kuningas Nebukadnessarin hallitsijasuku on kukistettu ikuisiksi ajoiksi. Babylonian maailmanvalta on lakannut ikuisiksi ajoiksi olemasta kolmantena maailmanvaltana. Mutta mitä Jehova Jumala, jota edustava valtaistuin oli Jerusalemissa, lupasi ennallistaa? Taivaan Jumala on luvannut ennallistaa Daavidin jälkeläisen käsissä olevan messiaanisen valtakunnan. (Hes. 21:27; Luuk. 1:30–33) Babylonialaisten vuonna 607 eaa. suorittama Jerusalemin ja Juudan ’maan autioitus ilmaisi Daavidin messiaanisen valtakunnan kukistuneen, ja se oli näin ollen merkkinä ihmismaailman pakanaherruuden ”seitsemän ajan” alkamisesta. Pakanain aikojen 2520 vuotta alkoivat siten muuttamattomasti silloin, ja koska ne alkoivat silloin, ne päättyivät vuoden 1914 varhaissyksyllä.

11. Mitä se, että Nebukadnessar oli seitsemän vuotta mielipuolena kukistettuaan Daavidin valtaistuimen, osoitti pakanain ajoista?

¹¹ Niinpä se, että kuningas Nebukadnessarin mielipuolisuus alkoi sen jälkeen, kun hän oli kukistanut Daavidin valtaistuimen Jerusalemissa vuonna 607 eaa., oli tarkoitettu osoittamaan, miten kauan nuo jo alkaneet pakanain ajat kestäisivät. Maailman tapahtumat osoittivat, että ne kestivät vuoteen 1914 asti.

12. Minkä Jumalan esittämän kehotuksen mukaan Jeesuksen Kristuksen oli aika toimia, kun ”seitsemän aikaa” päättyivät vuonna 1914?

¹² Kun pakanain keskeytymättömän maailmanherruuden ”seitsemän aikaa” päättyivät tuona vuonna ja ”Ihmisen Poika” tuotiin sitten Vanhaikäisen eteen, niin silloin oli taivaallisen ihmisen Pojan määräaika toimia Psalmissa 2:7–9 annetun profeetallisen kehotuksen mukaan: ”Minä ilmoitan, mitä Herra on säätänyt. Hän lausui minulle: ’Sinä olet minun poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin. Ano minulta, niin minä annan pakanakansat sinun perinnöksesi ja maan ääret sinun omiksesi. Rautaisella valtikalla sinä heidät muserrat, niinkuin saviastian sinä särjet heidät.’” – Ks. myös Ilm. 12:5.

”NIINKUIN PAIMEN EROTTAA LAMPAAT VUOHISTA”

13. Milloin kansojen ihmisten erotteleminen alkaa verrattuna ”suureen ahdistukseen”, ja mitä siihen ei siis sisälly?

¹³ Hallitseva ”Ihmisen Poika” ei erottele kansojen ihmisiä kuin ”lampaita” ja ”vuohia” vasta sen jälkeen, kun hän murskaa kansat kappaleiksi suurena ”ahdistuksen aikana”. Hän ei käytä koko tuhatvuotista hallituskauttaan siten, että hän tällä tavoin erottelisi maan asukkaita, joiden suuri enemmistö herätetään maallisista haudoistaan. (Dan. 12:1) Erottelutyö on toimintaa, joka edeltää sen ”suuren ahdistuksen” puhkeamista, jonka suurenmoisessa huippukohdassa kansat murskataan palasiksi Harmagedonissa. (Matt. 24:21, 22; Ilm. 16:14, 16; 19:15) Kaikkien kansojen kokoamiseen ihmisen Pojan eteen, jotta hän aloittaisi erottelutyön, ei siis sisälly maallisten kuolleitten ylösnousemus.

14. Kootaanko kansat yhteen kokoontumispaikkaan maan päällä erottelutyön suorittamiseksi, vai miten taivaallinen ihmisen Poika menettelee niiden kanssa?

¹⁴ Kansojen kokoaminen ei merkitse niiden kaikkien tuomista yhteen kokoontumispaikkaan maan päällä, mikä olisi epäkäytännöllistä. Sen sijaan kokoaminen suoritetaan, kun taivaan ja maan Luoja luovuttaa ihmisen Pojalle kaikki kansat hänen perinnökseen ja maan ääret hänen omikseen. Hän ottaa Jumalan kädestä vastaan vallan kaikkien noiden kansojen suhteen, ja hän suuntaa huomionsa niihin kaikkiin ja käyttää ’kaikkia kanssaan olevia enkeleitä’ käsitellessään noita kansoja. Siten kaikkien kansojen ”ihmisistä” tulee hänen laumaansa kuvaannollisesti puhuen, vaikkakin se on lauma, jossa on sekaisin lampaita ja vuohia. Sellaiset sekalaumat ovat yleisiä lähi-idässä.

15. a) Onko sen tarkoitus, että erottelutyö kuvaillaan tapahtuvaksi lampaitten ja vuohien välillä, saattaa vuohet huonoon maineeseen? b) Minä ajanjaksona erottelu tapahtuu?

¹⁵ Vuohien erottelemista lampaista ei suoriteta vuohen sukuisten eläinten saattamiseksi huonoon maineeseen. Jeesuksen ollessa maan päällä nuorta urosvuohta voitiin käyttää aivan yhtä hyvin kuin lampaan karitsaa vuotuisen pääsiäisaterian vietossa. (2. Moos. 12:1–5) Lisäksi vuotuisena sovituspäivänä Jehovan vuohen (kauriin, suom. käänn.) veri vietiin esiripun sisäpuolelle temppelin kaikkeinpyhimpään ’sovituksen toimittamiseksi koko Israelin seurakunnalle’. (3. Moos. 16:7–9, 15–17) Niinpä vertauksessa vuohia käytetään pelkästään kuvaamaan yhtä ihmisluokkaa, kun taas lampaita käytetään kuvaamaan toista luokkaa; ja samoin kuin tulee aika paimenen erotella nuo kaksi eläinlajia, niin ihmisen Pojan parusian aikana ja ennen ”suurta ahdistusta” tulee aika erotella kaksi ihmisluokkaa.

16. Mitä ”parousían” täytyy merkitä, koska vertauksen täyttymyksessä tapahtuu erottelutyö?

¹⁶ Kirjaimellisen lauman lampaitten ja vuohien erotteleminen voitaisiin tietenkin suorittaa vajaassa päivässä, mutta moraalisen toimintavapauden omaavien ihmisten erotteleminen lampaisiin ja vuohiin veisi paljon enemmän aikaa maailmanlaajuisesti. Tämä tosiseikka itsessään vaatii, että kreikan kielen sana parousía merkitsee ’läsnäoloa’ pikemmin kuin ’tulemista’ tai ’tulemusta’ tai ’saapumista’.

17. a) Minkä erilaisuuden tähden lampaitten ja vuohien erottelu suoritetaan? b) Miksi moraalisen toimintavapauden omaavien ihmisten erotteleminen veisi enemmän aikaa kuin kirjaimellisten eläinten erottelu?

¹⁷ Vertauksessa erottelu suoritetaan sillä perusteella, että eläimiä on kahta selvästi erillistä lajia, eikä paimen halua vuohenmaidon sekaantuvan lampaanmaitoon kotitaloudessaan. Toisen eläinlajin karva eroaa lisäksi toisen lajin karvasta, eikä niitä saanut sekoittaa. (3. Moos. 19:19; 5. Moos. 22:11; 2. Moos. 36:14; Sananl. 27:27) Vertauksen täyttymyksessä ihmisten erotteleminen perustuu erilaisiin persoonallisuuksiin ja menettelytapoihin. Persoonallisuus vaatii aikaa kehittyäkseen täysin, ja menettelytapa rakentuu sarjasta tekoja, joita ihminen alkaa säännöllisesti suorittaa. Vaatii sen tähden verraten pitkän ajanjakson, ennen kuin voidaan langettaa tuomio ihmisen lopullisesta persoonallisuudesta ja muuttumattomista käytöstavoista. Vaaditaan siten aikaa, ennen kuin oikeudenmukainen, peruuttamaton tuomio voidaan julistaa ja panna täytäntöön ihmiselle. Se ei käy päinsä 24 tunnin mittaisen vuorokauden kuluessa.

18. a) Minkä kysymyksen suhteen kunkin on tehtävä ratkaisunsa sen mukaan, mitä oikean puolen ja vasemman puolen osoitetaan merkitsevän? b) Salliiko ihmisen Pojan parusian näkymättömyys kenenkään esittää puolusteluja, ja miksi tai miksi ei?

¹⁸ Vertauksessa paimenen kaltainen ihmisen Poika asettaa lampaan kaltaiset oikealle puolelleen ja vuohen kaltaiset vasemmalle puolelleen. Oikea puoli osoittautuu suotuisan tuomion ja vasen puoli epäsuotuisan tuomion puoleksi. Tämä tulos tekee tilanteen kaikkien nykyisten kansojen ihmisille vakavaksi. Kysymys, jonka suhteen jokaisen täytyy tehdä ratkaisunsa, kuuluu: saanko minä suosion vai epäsuosion ihmisen Pojalta, joka nyt istuu loistoisalla taivaallisella valtaistuimellaan kaikkien enkelten läsnä ollessa? Jokainen yksilö vaaditaan väistämättä tilille. Se, että hallitseva ihmisen Poika on näkymätön parusiansa aikana, ei anna kenellekään lupaa esittää puolustuksekseen: ”Minä en tiennyt.” Ihmisen Pojan näkymätöntä parusiaa on julistettu kaikkialla maailmassa, ja tämä pakottaa jokaisen harkitsemaan syvästi huolissaan, saako se, mitä hän tekee tai ei tee, Kuninkaan ja Tuomarin suosion vai epäsuosion.

19. Mihin presidentti Rutherfordin Kansainvälisen Raamatuntutkijain Seuran konventissa Los Angelesissa vuonna 1923 pitämä puhe sijoitti lampaita ja vuohia koskevan vertauksen täyttymyksen?

¹⁹ Keitä sitten ovat vertauskuvalliset lampaat, ja keitä ovat vertauskuvalliset vuohet? Lauantaina 25. elokuuta 1923 Pyhän Raamatun kristityille tutkijoille annettiin hätkähdyttävä selitys siitä, mitä kummatkin ovat. Se tapahtui Kansainvälisen Raamatuntutkijain Seuran Los Angelesissa Kaliforniassa Yhdysvalloissa pitämän yhdeksänpäiväisen aluekonventin kahdeksantena päivänä. Tuona päivänä Seuran presidentti J. F. Rutherford puhui 2500 kuulijalle aiheesta ”Vertaus lampaista ja vuohista”. Tämä raamatullinen esitys ei sijoittanut sen vertauksen täyttymystä, jonka Matt. 25:31–46 esittää, sen ”ahdistuksen ajan” jälkeen, johon nykyinen asiainjärjestelmä päättyy, eikä Kristuksen tuhatvuotiseen hallituskauteen. Se sijoitti vertauksen täyttymyksen nykyaikaan, aikaan vuodesta 1919 eteenpäin, hallitsevan ihmisen Pojan näkymättömän parusian eli ”läsnäolon” aikaan ja aina tämän asiainjärjestelmän tuhoon asti. Tämän konventtipuheen aineisto julkaistiin Vartiotorni ja Kristuksen läsnäolon airut -lehden 15. lokakuuta 1923 ilmestyneessä numerossa sivuilla 307–314 (engl., suom. huhtik. 1924, s. 55–62). – Ks. kyseisen kirjoituksen kappaleita 17–21 otsikon ”Aika” alta.

20. Miksi kunkin yksilön oli sen tähden viisasta harkita, millaista persoonallisuutta hän kehitti?

²⁰ Tällä tavalla Vartiotornin lukijat ja Kansainvälisen Raamatuntutkijain Seuran jäsenet saatiin tajuamaan se tosiasia, että vertaus oli jo täyttymässä ja oli merkitykseltään elintärkeä ihmiskunnan nykyiselle sukupolvelle. Se pani jokaisen viisaasti tutkimaan, millaista persoonallisuutta hän kehitti ja kummalle puolelle hallitsevaa ihmisen Poikaa hänen menettelytapansa saattoi hänet.

21. Mitä ponnisteluja tehtiin juutalaisten auttamiseksi tulemaan vertauskuvallisiksi ”lampaiksi”, ja mihin asti tämä erityiskiinnostus juutalaisia kohtaan jatkui?

²¹ Joidenkin vuosien ajan ponnisteltiin erikoisesti maailman luonnollisten, ympärileikattujen juutalaisten auttamiseksi tulemaan vertauskuvallisiksi ”lampaiksi” hallitsevan Messiaan oikealle puolelle. Se tapahtui esitelmien avulla, jotka käsittelivät aihetta ”Juutalaiset palaavat Palestiinaan” ja joita mm. Kansainvälisen Raamatuntutkijain Seuran presidentti J. F. Rutherford esitti suurille kuulijakunnille vuoden 1925 aikana. Hän piti myös esitelmän aiheesta ”Palestiina juutalaisille – miksi?”, jonka hän esitti maanantai-iltana 31. toukokuuta 1926 Lontoossa Englannissa sijaitsevassa kuuluisassa Royal Albert Hallissa, johon mahtuu 10000 henkeä ja joka täyttyi juutalaisesta kuulijakunnasta. Tällaisten esitelmien lisäksi julkaistiin lokakuussa 1925 kirja ”Lohdutusta juutalaisille” (engl.) ja myöhemmin 360-sivuinen kirja nimeltä ”Elämä”, jonka englanninkielisen painoksen julkaisemisesta ilmoitettiin sunnuntaina 25. elokuuta 1929 New Yorkissa Staten Islandilla sijainneen WBBR-radioaseman ja muiden asemien ketjun välityksellä sen jälkeen, kun koko Yhdysvaltoihin oli lähetetty ohjelma aiheesta ”Terveys ja elämä kansalle”. Tämä erityiskiinnostus luonnollisia, ympärileikattuja juutalaisia kohtaan jatkui Puolustus-kirjan toisen osan julkaisemiseen asti vuonna 1932, sillä tuossa osassa osoitettiin, että Israelia koskevat Hesekielin ennustukset soveltuivat nykyään hengelliseen Israeliin.

22. Miten Columbuksen konventissa vuonna 1931 esitetty tieto herätti laajamittaisempaa kiinnostusta lampaan kaltaisia kohtaan?

²² Kiinnostus ”lampaitten” luokkaa kohtaan heräsi kuitenkin laajemmassa mitassa vuonna 1931. Heinäkuun 30. päivänä Kansainvälisen Raamatuntutkijain Seuran kansainvälisessä konventissa Columbuksessa Ohiossa Seuran presidentti esitti puheen aiheesta ”Mies kirjoitusneuvoineen”, minkä jälkeen Robert J. Martin ilmoitti uuden ”Puolustus”-nimisen kirjan ensimmäisen osan julkaisemisesta. Tämä kirja esitti yksityiskohtaisen jae jakeelta etenevän selityksen Hesekielin ennustuksen yhdeksänteen lukuun, joka esittää näyn tästä pellavapukuisesta miehestä, jolla on kirjoitusneuvot. Sekä puhe että kirja kiinnittivät huomion siihen, että Kristuksen opetuslasten voidellun jäännöksen täytyi suorittaa merkitsemistyö maan lampaan kaltaisten ihmisten hyväksi, ei vain luonnollisten israelilaisten vaan myös kaikkien kansojen ihmisten hyväksi. Tämä oli elämääpelastavaa työtä, koska Pyhä Raamattu osoittaa, että vain merkityt säästetään elossa voidellun jäännöksen kanssa tulevan ”suuren ahdistuksen” läpi. Heistä tulee Valtakunnan maallisia alamaisia.

23. Mitä kiinnostusta oli vuosikausia tunnettu Ilmestyskirjan seitsemännen luvun ”suurta joukkoa” kohtaan, ja miten kirjan ”Jehova” julkaiseminen vuonna 1934 ei onnistunut selventämään asiaa?

²³ Vuosikymmenien ajan oli tunnettu syvää kiinnostusta Ilm. 7:9:ssä mainittua ”suurta joukkoa” kohtaan. Keistä tämä suuri joukko koostuisi? Marraskuun 19. päivänä 1934 Brooklynissa New Yorkissa julkaistiin Jumalan antautuneelle kansalle kirja nimeltä ”Jehova”. Tässä 384-sivuisessa kirjassa käsiteltiin sekä tuota ”suurta joukkoa” että vertausta lampaista ja vuohista. (Ks. engl. painoksen s. 159 otsikkoa ”Great Multitude” [Suuri joukko]; myös suom. s. 346 ja s. 351, jossa puhutaan ”lampaista”.) Tämä siihen aikaan uusin julkaisu ei kuitenkaan tunnistanut vertauksen ”lampaita” samaksi kuin ”suuri joukko” eikä niiksi, jotka vertauskuvallinen pellavavaatteisiin pukeutunut mies, jolla oli kirjoitusneuvot vyöllään, merkitsee otsistaan. Se ei myöskään vapauttanut Raamatun tutkijoita siitä kauan säilyneestä ajatuksesta, että ”suuri joukko” oli ryhmä hengestä siinneitä kristittyjä marttyyreita, jotka saavat taivaallisen elämän, vaikka he eivät kuulukaan Kuninkaan Jeesuksen Kristuksen 144000 perijätoverin joukkoon. ”Suuren joukon” jäsenten ajateltiin olevan yhä Suuren Babylonin, väärän uskonnon maailmanmahdin, ”vankeja”.

24. Missä konventissa saatiin tyydyttävä, tosiasioihin perustuva selitys ”suuresta joukosta”, ja erityisesti keitä oli kutsuttu olemaan läsnä konventissa?

²⁴ Milloin sitten ne, jotka olivat niin innokkaita tietämään, saivat ”suurta joukkoa” koskevan näyn selityksen, joka osoittautui tyydyttäväksi ja joka on sopusoinnussa paljastuvien tosiasioiden kanssa? He saivat sen vuonna 1935, kuusi kuukautta kirjan Jehova julkaisemisen jälkeen. Tämä tapahtui Jehovan todistajien konventissa, joka pidettiin Washingtonissa (D.C.) 30.5.–3.6.1935. Siitä oli koko sivun ilmoitus englanninkielisen Vartiotornin huhtikuun 15. päivän numerossa 1935 sivulla 127, missä sanottiin nimenomaan: ”Kaikki, jotka ovat Jehovan ja hänen valtakuntansa puolella, ovat tervetulleita.” Siinä sanottiin edelleen: ”Tämä on palveluskonventti, ja koko jäännöksen ja kaikkien joonadabien odotetaan osallistuvan palvelukseen. . . . Tullaan järjestämään siten, että kaikki halukkaat voivat vertauskuvata vihkiytymisensä vesikasteella.” Myöhemmissä konventtia koskevissa ilmoituksissa sanottiin: ”Tähän mennessä monillakaan joonadabeilla ei ole ollut etua olla läsnä konventissa, ja Washingtonin konventti voi olla heille todellisen lohdun ja hyödyn lähde.”

25. a) Milloin niin kutsutut joonadabit ymmärsivät erityissyyn, miksi heidät oli kutsuttu Washingtonin konventtiin? b) Keiksi aiheesta ”Suuri joukko” pidetyn puheen esittäjä tunnisti heidät?

²⁵ Perjantai-iltapäivällä 31. toukokuuta ne kiinnostuneet ihmiset, jotka näkivät rinnakkaisuuden itsensä ja muinaisen Joonadabin, Reekabin pojan, välillä, ymmärsivät, miksi heitä oli erityisesti kutsuttu olemaan läsnä tässä Washingtonin konventissa. Miten niin? Juuri silloin konventin pääpuhuja J. F. Rutherford puhui siellä Washington Auditoriumissa olevalle näkyvälle kuulijakunnalleen ja samanaikaisesti lukemattomalle näkymättömälle kuulijakunnalle radioasemien WBBR ja WHPH (Petersburg, Virginia) kautta aiheesta ”Suuri joukko”. Tämä selitys siihen, mitä Ilm. 7:9–15 esittää, osoitti, että ”suuri joukko” ei ole joukko palvojia, joiden on määrä saada hengellinen ylösnousemus ja mennä taivaaseen. Se on sen sijaan Jehovan palvojien maallinen luokka, jolle tarjotaan Jumalan sanassa toivo iankaikkisesta elämästä paratiisimaassa Jeesuksen Kristuksen ja hänen kirkastetun kirkkonsa eli seurakuntansa taivaallisen valtakunnan alaisuudessa. Tuohon aikaan sellaisia maallisen toivon omaavia palvojia verrattiin Joonadabiin, Reekabin poikaan, ja heitä kutsuttiin ”joonadabeiksi”. Vartiotorni sanoi siitä myöhemmin:

Näitä nimitetään ”jonadabeiksi”. Nämä kastetaan vertauskuvallisesti, mikä todistaa heidän vihkiytyneen tekemään Jumalan tahdon ja asennoituneen Jehovan puolelle ja palvelevan häntä ja hänen Kuningastaan; näin he ovat puhdistaneet itsensä ja ovat nyt ”puettuina pitkiin valkoisiin vaatteihin”. Suuri joukko on täten osoitettu täsmällisesti, ei hengestä siinneeksi luokaksi, joka toivoo paikkaa taivaassa, vaan . . . he ”tulevat siitä suuresta ahdistuksesta”, . . . – Vartiotorni 15.10.1935, s. 313, kpl 21.

26. a) Miten puhe sai laajempaa julkisuutta, ja kuinka monta kastettiin puheen jälkeen? b) Asettivatko kasteelle aikovat itsensä mihinkään luokkaan, ja miten he tulivat tietämään, mihin luokkaan he kuuluivat?

²⁶ Tämän tärkeän puheen aineisto julkaistiin kaksiosaisessa kirjoituksessa ”Suuri joukko” Vartiotornin elokuun 1. ja 15. päivän numeroissa 1935 (engl., suom. 1. ja 15.10.1935) Jehovan palvojien tiedoksi kaikkialla maapallolla. Seuraavana päivänä puheen pitämisestä 840 ihmistä tarjoutui kastettavaksi vedessä vertauskuvatakseen tulemisensa Herran Jeesuksen Kristuksen opetuslapsiksi.b (Matt. 28:19, 20) Näillä 840 kastettavalla ei ollut raamatullista valtuutta asettaa itseään joko Kristuksen perijätovereitten taivaalliseen luokkaan tai ”suurella joukolla” kuvattuun maalliseen luokkaan. Ei heidän tahtonsa, vaan Jehovan tahdon oli määrä tapahtua. Hän oli Se, joka ilmaisi suvereenin tahtonsa asettamalla heidät jompaankumpaan luokkaan hyvän mielisuosionsa mukaan. Jos Jumala heidän kasteensa jälkeen siitti jonkun heistä pyhällä hengellään tulemaan hengelliseksi pojakseen, niin hän siten saattoi sellaisen henkilön hengelliseen luokkaan, jolla on taivaallinen perintö. Jos Hän ei siittänyt jotakuta hengelliseksi pojaksi ja menetellyt hänen kanssaan siten kuin Hän menettelee hengellisten poikien kanssa, silloin se, jota ei siitetty hengellä, varattiin maallista suurta joukkoa varten.

27. Mitä tämä ”suurta joukkoa” koskeva uusi tieto tarjosi lampaita ja vuohia koskevan vertauksen suhteen?

²⁷ Washingtonissa (D.C.) pidetty ”suurta joukkoa” käsittelevä puhe ja aiheesta sen jälkeen julkaistu aineisto tarjosi uuden taustan, jota vasten vertausta lampaista ja vuohista voitiin tarkastella. Se osoitti ”lampaitten” luokkaan kuulumisen vaatimukset selvemmin ja täydellisemmin, kuin oli esitetty lampaita ja vuohia koskevaa vertausta käsitelleessä puheessa kaksitoista vuotta aikaisemmin vuonna 1923 Los Angelesissa Kaliforniassa.

28. Miten ”lampaitten” luokkaan kuulumisen vaatimusten osoitettiin olevan suuremmat kuin ne, jotka esitettiin vuonna 1923?

²⁸ Esimerkiksi ”lampaitten” luokkaan kuuluvien täytyy olla enemmän kuin pelkästään ystävällismielisiä, vanhurskasmielisiä ihmisiä, jotka olivat ihmisystävällisiä ja tekivät jonkin huomaavaisen teon Kristuksen opetuslasten voidellulle jäännökselle. Heidän itsensä täytyy olla Kristuksen opetuslapsia, kastettuja ”Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen”, ja myös toimia Jehovan kristittyinä todistajina. ”Suuri joukko”, jonka Ilm. 7:9–17 mainitsee, oli sama kuin sen Jeesuksen vertauksen ”lampaitten” luokka, jonka Matt. 25:31–46 esittää.c

”TULKAA, MINUN ISÄNI SIUNATUT”

29. Millä sanoilla elintärkeät vaatimukset Kuninkaan oikealle puolelle pääsemiseksi esitetään siinä, mitä hän sanoo ”lampaille”?

²⁹ Ne elintärkeät vaatimukset, jotka ”lampaitten” luokan jäsenten odotetaan täyttävän, käyvät ilmi siitä, minkä Paimen-Kuningas esittää syyksi sille, että vertauskuvallisille ”lampaille” määrätään siunattu tulevaisuus. Vertaus esittää ”lampaitten” luokan olevan kuninkaallisen ihmisen Pojan oikealla puolella, kun hän puhuu siihen kuuluville. ”Silloin Kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: ’Tulkaa, minun Isäni siunatut, ja omistakaa [perikää, Um] se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti. Sillä minun oli nälkä, ja te annoitte minulle syödä; minun oli jano, ja te annoitte minulle juoda; minä olin outo, ja te otitte minut huoneeseenne; minä olin alaston, ja te vaatetitte minut; minä sairastin, ja te kävitte minua katsomassa; minä olin vankeudessa, ja te tulitte minun tyköni.’” – Matt. 25:34–36.

30. Miksi ”lampaat” saattoivat suorittaa Jeesukselle hänen mainitsemansa teot ainoastaan epäsuorasti?

³⁰ Nämä ”kaikista kansoista” olevat lampaan kaltaiset ihmiset tekivät näitä tekoja Herralle Jeesukselle Kristukselle ainoastaan epäsuorasti. Älkäämme unohtako, että maan päällä ollessaan Jeesus rajoitti kolme vuotta ja joitakin kuukausia kestäneen opettamisensa ja saarnaamisensa Israelin kansaan ja samarialaisiin lähi-idässä. (Matt. 15:24; 10:6; Joh. 1:11; 4:3–43; Luuk. 17:15–18) Nämä lampaan kaltaiset ihmiset ovat siten niiden ensimmäisen vuosisadan kristittyjen kaltaisia, jotka asuivat Rooman provinsseissa Vähässä-Aasiassa ja joille apostoli Pietari kirjoitti: ”Häntä te rakastatte, vaikka ette ole häntä nähneet, häneen te uskotte, vaikka ette nyt häntä näe.” (1. Piet. 1:8) Vaikka nämä lampaan kaltaiset ihmiset, jotka on eroteltu Jeesuksen oikealle puolelle, eivät ole koskaan voineet nähdä häntä maan päällä, he halusivat tehdä jotakin hänen hyväkseen ja ponnistelivat tehdäkseen sen epäsuorasti.

31. Onko vertauksessa kuvailtu Kuninkaan ja ”lampaitten” välinen keskustelu suoranaista, ja mitä 1. Tim. 6:14–16 osoittaa tästä asiasta?

³¹ Kun profeetallisen vertauksen tämä osa täyttyy, nämä lampaan kaltaiset ihmiset eivät näe ihmisen Poikaa istumassa loistoisalla taivaallisella valtaistuimellaan, eikä hän näyttäydy heidän silmiensä edessä eikä puhu heidän luonnollisten korviensa kuullen ja lausu arvostuksen sanojaan. Hänen hengessä tapahtuvan läsnäolonsa eli parusiansa aikana he näkevät hänet hänen valtaistuimellaan ainoastaan uskon silmin, ja siihen aikaan kun hän antaa heitä koskevan suotuisan päätöksensä, hänen suosion sanansa välitetään heille minkä tahansa hänen valitsemansa kanavan kautta. Valtaistuimelle asetetun ihmisen Pojan ja ”lampaitten” välillä vertauksessa käytävän keskustelun täyttymyksen täytyy ottaa huomioon se, mitä 1. Tim. 6:14–16 sanoo: ”Meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen ilmestymiseen saakka, jonka aikanansa on antava meidän nähdä se autuas ja ainoa valtias, kuningasten Kuningas ja herrain Herra, jolla ainoalla [kaikista niistä, joita ihmiset palvelevat kuninkaina] on kuolemattomuus; joka asuu valkeudessa, mihin ei kukaan taida tulla; jota yksikään ihminen ei ole nähnyt eikä voi nähdä.” Niinpä kuningasten Kuninkaan ja ”lampaitten” välinen keskustelu ei tule olemaan suoranaista.

32, 33. a) Mitä on sanottava siitä, onko Kuninkaan ”lampaille” esittämä kutsu ’tulla’ kutsu taivaaseen? b) Miksi Jeesus sanoi heitä ”muiksi lampaiksi”?

³² Kutsuessaan näitä oikealla puolellaan olevia lampaan kaltaisia ihmisiä ’tulemaan’, hän ei kutsu heitä tulemaan taivaaseen istumaan hänen kanssaan hänen valtaistuimelleen. Nämä vertauskuvalliset ”lampaat” eivät kuulu jäseninä Jeesuksen Kristuksen 144000:n hengestä siinneen perijätoverin joukkoon, joka kokee ”ensimmäisen ylösnousemuksen” ja hallitsee hänen kanssaan ihmiskuntaa tuhat vuotta. (Ilm. 14:1–3; 20:4–6) Koska he ovat ”kaikkien kansojen” ihmisiä, jotka kootaan hänen hengessä tapahtuvan läsnäolonsa eli parusiansa aikana, heidän määränsä tulee olemaan paljon enemmän kuin 144000, itse asiassa monta kertaa tuo määrä ihmisiä. He muodostavat ”suuren joukon, jota ei kukaan voinut lukea, kaikista kansanheimoista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä”. (Ilm. 7:9, 10) Tähän ”suureen joukkoon” kuuluvia verrataan ”lampaisiin”, kun heistä sanotaan edelleen: ”Karitsa, joka on valtaistuimen keskellä, on kaitseva heitä ja johdattava heidät elämän vetten lähteille.” (Ilm. 7:17) He kuuluvat itse asiassa osana niihin ”muihin lampaisiin”, jotka Jeesus erotti 144000 perijätoverin ”pienestä laumasta” sanomalla:

³³ ”Minulla on myös muita lampaita, jotka eivät ole tästä lammastarhasta; myös niitä tulee minun johdattaa, ja ne saavat kuulla minun ääneni, ja on oleva yksi lauma, ja yksi paimen.” – Joh. 10:16; Luuk. 12:32, Um.

34. Milloin valtaistuimelle noussut ihmisen Poika kutsuu ”muiden lampaitten” ”suurta joukkoa” ’tulemaan’, ja miten he ovat hänen taivaallisen Isänsä ’siunaamia’?

³⁴ Sellaisten ”muiden lampaitten” ”suurta joukkoa” valtaistuimelle asetettu ihmisen Poika käskee ’tulemaan’ luokseen, so. lähestymään häntä aikana, jolloin hän antaa heille heidän palkkansa. Hän kutsuu heitä ”minun Isäni siunatuiksi”. (Matt. 25:34) On totta, että kun he yrittivät tehdä jotakin hyvää ja avuliasta Herralle Jeesukselle Kristukselle tänä hänen läsnäolonsa eli parusiansa aikana, hänen taivaallinen Isänsä siunasi heitä sen tähden. Hänen taivaallinen Isänsä on kuitenkin ’siunannut’ heitä erityisesti siten, että Hän on varannut heille niin siunatun palkan. Taivaallinen Isä ennaltanäki tämän lampaankaltaisten luokan muodostumisen hänen Poikansa läsnäolon eli parusian aikana, ja niinpä hän varasi heille siunatun palkan. Heidän jo saamansa siunaukset eivät ole mitään verrattuina siunaukseen, josta he saavat vielä nauttia. Mikä tuo heitä varten varattu erityinen siunaus on?

35. a) Minkä Jeesus Kristus osoittaa ”muiden lampaitten” ”suurelle joukolle” varatun erityissiunauksen olevan? b) Mikä heidän perimänsä ”valtakunta” nimenomaan on, ja missä he perivät sen?

³⁵ Se käy ilmi Jeesuksen heille lausumista sanoista: ”Omistakaa [perikää, Um] se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti.” (Matt. 25:34) Jeesus Kristus ei näillä sanoilla kutsunut ”muiden lampaitten” ”suurta joukkoa” istumaan kanssaan taivaalliselle valtaistuimelleen, sillä he eivät kuulu 144000 perijätoveriin. Miten sitten nuo kutsun sanat on ymmärrettävä? Alkuperäisen ”valtakuntaa” merkitsevän kreikankielisen sanan (Basileía) kohdalla Liddellin ja Scottin Kreikkalais-englantilaisen sanakirjan (Greek-English Lexicon) 1. osan sivulla 309 mainitaan, että tuolla kreikankielisellä sanalla on myös passiivinen merkitys, nimittäin ”oleminen kuninkaan hallittavana eli hallitusvallassa”. Niin todellakin on: sellaisten ”muiden lampaitten” ”suureen joukkoon” kuuluvat perivät tilan, joka merkitsee heidän ’olemistaan kuninkaan hallittavana’, nimittäin messiaanisen Kuninkaan Jeesuksen hallittavana, tilan, jossa he ovat tuhat vuotta kuningasten Kuninkaan Jeesuksen Kristuksen ”hallitusvallassa”. Missä he tulevat nauttimaan tästä tuhatvuotiskaudesta, jolloin kirkastettu ihmisen Poika hallitsee heitä? Eivät taivaassa, jonne he ”lihaa ja verta” olevina luomuksina eivät voi mennä (1. Kor. 15:50), vaan täällä maan päällä, joka on Kristuksen valtakunnan maallista valta-aluetta. – Ps. 2:8; Dan. 2:35–45.

36. Minkä ”maailman” perustamisesta tämä ”valtakunta” oli valmistettuna ”muiden lampaitten” ”suurelle joukolle” ja miten?

³⁶ Maapallo tulee olemaan suurenmoinen paikka elää sellaisen kuninkaan alaisuudessa, kuin Herra Jeesus Kristus on, ja hänen 144000 kirkastetun hallitsijatoverinsa alaisuudessa. Mutta miten ”valtakunta” tässä merkityksessä oli ”valmistettuna” lampaan kaltaisten ”suurelle joukolle” aina ”maailman perustamisesta asti”? Siten, että taivaallisella Isällä, Luojalla, oli se mielessään heitä varten ”maailman perustamisesta asti”. Tämä ei merkitse kiertotähtemme Maan perustamista. Se merkitsee ihmismaailmaa. Se perustettiin sen jälkeen kun täydellinen Aadam ja Eeva oli luotu Eedenin puutarhaan. Aadamista ei tehty kuningasta, eikä Eevasta tehty hänen kuningatartaan. Aadamista ei tehty maaeläinten, sekä vedessä että maalla elävien eläinten, kalojen ja lintujen muodostaman koko eläinkunnan kuningasta. Job 41:25:ssä Jehova kutsuu Leviatania ”kaikkien ylväitten eläinten kuninkaaksi”. Aadamin ei myöskään ollut määrä olla kaikkien ihmisjälkeläistensä kuningas. Kuninkaita tuli maan päälle vasta Nooan päivien vedenpaisumuksen jälkeen, ja ensimmäinen heistä oli Nimrod, röyhkeä metsästäjä, joka perusti Baabelin eli Babylonin Mesopotamian laaksoon. (1. Moos. 10:8–10) Aadamin jälkeläiset eivät syntyneet Aadamin valtakuntaan. Aadam ja Eeva itsessään eivät muodostaneet ”maailmaa”.

37. a) Milloin ja miten tuo maailma perustettiin? b) Miten oli mahdollista, että ”valtakunta” oli valmistettuna tuosta perustamisesta asti?

³⁷ Mutta kun Aadam ja Eeva alkoivat saada lapsia Eedenin puutarhan ulkopuolella, jonne heidät oli karkotettu tuhotuomion alaisina, silloin perustettiin ”maailma”, so. ihmismaailma. Vaikka nämä lapset syntyivät synnissä ja epätäydellisyydessä ja kuolemantuomion alaisina, heillä oli tilaisuus, joka ilmaistiin sanoissa, jotka Jehova lausui käärmeelle Eedenissä, sen jälkeen kun Aadam ja Eeva oli houkuteltu tekemään syntiä: ”Minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille; se [vaimon siemen] on polkeva rikki sinun pääsi, ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän.” (1. Moos. 3:14, 15) Kun aikaa kului, Jehova Jumala antoi lisää tietoa tästä salaperäisestä Siemenestä, joka saisi voiton vertauskuvallisesta Käärmeestä, Saatanasta. Voittoisasta Siemenestä oli tuleva koko ihmiskuntaa hallitseva Kuningas. Niinpä kun alkoi syntyä lapsia, joilla oli tilaisuus tulla Siemenen perustetun valtakunnan alaisuuteen, Jehovan lupaus astui voimaan ihmismaailmaa kohtaan, joka oli juuri perustettu. Siten ”valtakuntaa” pidettiin varalla, ”valmistettuna” maan asukkaita varten ”maailman perustamisesta asti”. – Vrt. Luuk. 11:50, 51.

”TEHNEET YHDELLE NÄISTÄ MINUN VÄHIMMISTÄ VELJISTÄNI”

38. Miten kuninkaan sanat vastaavat hämmästykseen, jota lampaan kaltaisten ”suuri joukko’’ ilmaisi saadessaan kuninkaan kutsun?

³⁸ Kun Kuningas profeetallisessa vertauksessa kutsui ”lampaita” ’perimään valtakunnan, joka oli valmistettuna’ heitä varten maailman perustamisesta asti, he ilmaisivat hämmästyksensä. Jeesus kertoo: ”Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle sanoen: ’Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä ja ruokimme sinua, tai janoisena ja annoimme sinulle juoda? Ja milloin me näimme sinut outona ja otimme sinut huoneeseemme, tai alastonna ja vaatetimme sinut? Ja milloin me näimme sinun sairastavan tai olevan vankeudessa ja tulimme sinun tykösi?’ Niin Kuningas vastaa ja sanoo heille: ’Totisesti minä sanon teille: kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle’.” – Matt. 25:37–40.

39. Kutsutaanko heitä ”vanhurskaiksi” heidän Kuninkaalle suorittamiensa huomaavaisten tekojen perusteella, vai millä perusteella?

³⁹ On huomion arvoista, että Jeesus sanoo näitä lampaan kaltaisia ihmisiä ”vanhurskaiksi”. Se, että he ovat vanhurskaita hänen silmissään, ei johdu pelkästään kaikista heidän hänelle suorittamistaan huomaavaisista teoista, jotka hän mainitsee. Näitä lampaan kaltaisia ei vanhurskauteta eli julisteta vanhurskaiksi heidän omien tekojensa perusteella, kuten ei Kristuksen 144000 perijätoveriakaan. Tärkein huomioon otettava seikka oli se, että he yrittivät tehdä voitavansa Kristuksen puolesta tilanteen sallimalla tavalla, nimittäin se, että he uskoivat hänen olevan Jumalan Messias eli Kristus. He tunnustivat, että heillä ei ollut itsessään vanhurskautta, joka olisi täysin miellyttänyt Jumalaa. Sopusoinnussa tämän kanssa he käyttivät hyödykseen Jumalan uhri-Karitsan, Jeesuksen Kristuksen, sovitusverta. (Joh. 1:29, 36) Voidakseen olla vanhurskaita Jehova Jumalan silmissä he ikään kuin pesivät vertauskuvalliset vaatteensa. Huomio kiinnitetään siihen Johanneksen näyssä ”suuresta joukosta”.

40. Miten ”muiden lampaitten” ”suureen joukkoon” kuuluvat puhdistavat Jumalan silmissä huonoilta näyttävät ”vaatteensa”, ja missä ja miten he suorittavat pyhää palvelusta?

⁴⁰ Sen osoittamiseksi, että tähän lampaan kaltaisten ”suureen joukkoon” kuuluvat ovat Karitsan Jeesuksen Kristuksen opetuslapsia ja palvojia Jehova Jumalan hengellisessä temppelissä, apostoli Johannes kertoo seuraavan keskustelun, joka heräsi ”suurta joukkoa” koskevasta näystä: ”Ja yksi vanhimmista puhui minulle ja sanoi: ’Keitä ovat nämä pitkiin valkeihin vaatteisiin puetut, ja mistä he ovat tulleet?’ Ja minä sanoin hänelle: ’Herrani, sinä tiedät sen’. Ja hän sanoi minulle: ’Nämä ovat ne, jotka siitä suuresta ahdistuksesta tulevat, ja he ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä. Sentähden he ovat Jumalan valtaistuimen edessä ja palvelevat häntä päivät ja yöt hänen temppelissään.’” (Ilm. 7:13–15) On siis välttämätöntä, että he pesevät Jumalan silmissä huonoilta näyttävät ”vaatteensa” Kristuksen vuodatetussa veressä ilmaisemalla uskoa, minkä lisäksi he suorittavat Jumalalle pyhää palvelusta hänen hengellisessä temppelissään tekemällä Karitsan Jeesuksen Kristuksen hyväksi sitä, mihin heillä on tilaisuus. Jeesus saattoi siten oikein puhua heistä ”vanhurskaina”.

41. a) Mitä nämä vanhurskaat ”lampaat” osoittavat parusiasta kysymällä toistuvasti: ”Milloin me näimme sinut?” b) Miksi parusian täytyi tämän tähden olla pitkänpuoleinen ajanjakso?

⁴¹ Sillä, että vanhurskaat lampaan kaltaiset ihmiset toistelivat lausetta: ”Milloin me näimme sinut?” tiedustellessaan sitä, mitä Kuningas Jeesus Kristus sanoi heidän tehneen hänelle, he ilmaisivat, että he eivät nähneet häntä lihassa. Se onkin aivan oikein, koska hänen kuninkaallinen läsnäolonsa eli parusiansa on näkymätön ihmissilmille ja hän on nyt sellainen, ”jota yksikään ihminen ei ole nähnyt eikä voi nähdä”. Hänen läsnäolonsa täytyi olla pitkänpuoleinen näkymätön läsnäolo, jonka aikana he tekivät hänelle epäsuoralla tavalla kaiken sen, mitä hän luettelee. Miten he sitten suorittivat kaikki sellaiset rakkaudelliset teot hänelle? Jeesus selittää:

42. Millä tavalla ”lampaat” suorittavat kuninkaalle sellaisia tekoja epäsuorasti hänen kertomansa mukaan?

⁴² ”Niin Kuningas vastaa ja sanoo heille: ’Totisesti minä sanon teille: kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle’.” – Matt. 25:40.

43. Keiden jäännös Kuninkaalla Jeesuksella Kristuksella on parusiansa aikana maan päällä, ja miten hän puhui heistä päivänä, jona hän esitti vertauksensa, ja ylösnousemuspäivänään?

⁴³ Näkymättömän parusiansa eli läsnäolonsa aikana valtaistuimelle asetettuna Kuninkaana ihmisen Pojalla Jeesuksella Kristuksella on hengellisten veljiensä jäännös näkyvänä lihassa maan päällä. Aikaisemmin, samana päivänä, jona Jeesus esitti vertauksen lampaista ja vuohista, hän viittasi näihin ”veljiin”, kun hän sanoi: ”Te älkää antako kutsua itseänne rabbiksi, sillä yksi on teidän opettajanne, ja te olette kaikki veljiä. Ja isäksenne älkää kutsuko ketään maan päällä, sillä yksi on teidän Isänne, hän, joka on taivaissa. Älkääkä antako kutsua itseänne mestareiksi, sillä yksi on teidän mestarinne, Kristus.” (Matt. 23:8–10) Viisi päivää vertauksen kertomisen jälkeen herätetty Herra Jeesus näyttäytyi ylösnousemuspäivänään muutamille naisille ja sanoi heille: ”Älkää peljätkö; menkää ja viekää sana minun veljilleni, että he menisivät Galileaan: siellä he saavat minut nähdä.” – Matt. 28:9, 10.

44. a) Miten Jeesus puhui näistä veljistä vielä yhdelle naiselle ylösnousemuspäivänään? b) Mitä Hepr. 2:10–12 sanoo Jeesuksen asenteesta näitä veljiä kohtaan?

⁴⁴ Ylösnousemuspäivänään hän ilmestyi myös Maria Magdaleenalle ja puhui hengellisistä veljistään sanoessaan hänelle: ”Mene minun veljieni tykö ja sano heille, että minä menen ylös, minun Isäni tykö ja teidän Isänne tykö, ja minun Jumalani tykö ja teidän Jumalanne tykö.” (Joh. 20:17) Lopulta tulee olemaan 144000 tällaista hengellistä veljeä, jotka osallistuvat taivaalliseen kirkkauteen Jeesuksen Kristuksen, vanhimman hengellisen Veljensä, kanssa. Henkeytetty kirjoittaja käsittelee näiden Kristuksen hengellisten veljien olemassaoloa, kuten Hepr. 2:10–12 asian esittää: ”Hänen, jonka tähden kaikki on ja jonka kautta kaikki on, sopi, saattaessaan paljon lapsia kirkkauteen, kärsimysten kautta tehdä heidän pelastuksensa päämies täydelliseksi. Sillä sekä hän, joka pyhittää, että ne, jotka pyhitetään, ovat kaikki alkuisin yhdestä [Isästä]. Sentähden hän ei häpeä kutsua heitä veljiksi, kun hän sanoo: ’Minä julistan sinun nimeäsi veljilleni, ylistän sinua seurakunnan keskellä’.” Nämä ”veljet” ovat heprealaisen Aabrahamin ”siemenen” jäseniä; ja auttaakseen heidät taivaalliseen kirkkauteen Jumalan taivaallinen Poika tuli heidän kaltaisekseen ihmiseksi. Niinpä on kirjoitettu:

45. Mitä tarkoitusta varten Jeesus tehtiin hengellisten veljiensä kaltaiseksi?

⁴⁵ ”Ei hän ota huomaansa [auta, Um] enkeleitä, vaan Aabrahamin siemenen hän ottaa huomaansa [hän auttaa Aabrahamin siementä, Um]. Sentähden piti hänen kaikessa tuleman veljiensä kaltaiseksi, että hänestä tulisi laupias ja uskollinen ylimmäinen pappi tehtävissään Jumalan edessä, sovittaakseen kansan synnit.” – Hepr. 2:16, 17.

46. Erityisesti keiden auttajia Kuningas Jeesus Kristus arvostaa ja miksi?

⁴⁶ Ollessaan maan päällä täydellisenä ihmisenä Kuningas Jeesus Kristus itsekin pyrki auttamaan hengellisiä veljiään, joten hän arvostaa kaikkia niitä, jotka ponnistelevat jollakin tavalla auttaakseen hänen hengellisiä veljiään, joista tulee hänen taivaallisia perijätovereitaan. Sen, mitä sellaiset huomaavaiset auttajat tekevät hänen ”veljilleen”, hän pitää ikään kuin hänelle itselleen suoritettuna. Niitä, jotka tarjoavat sellaista apua, hän vertaa lampaisiin. Heitä ei kiitetä pelkästään siitä syystä, että he olisivat filantrooppisia eli ihmisystävällisiä yleisessä mielessä, tekisivät erottelematta hyvää kenelle tahansa ja jokaiselle siitä riippumatta, kuka on kysymyksessä. Usein senkaltaiset ihmiset, jotka ovat filantrooppisia eli ihmisystävällisiä, pelkäävät tehdä hyvää erityisesti Kristuksen hengellisille veljille, jotka ovat kärsimysten keskellä maan päällä. Jokainen myötätunnon osoitus Kristuksen ”veljiä” kohtaan tuottaa paheksuntaa ja arvostelua niiltä, jotka ovat Kristuksen ”veljiä” vastaan ja jotka aiheuttavat näille Kristuksen ”veljille” suuren osan heidän kärsimyksistään aina vankeuteen asti.

47. Miksi vanhurskaitten ”lampaitten” suorittamilla auttamisteoilla on erityistä arvoa Jeesuksen maininnan mukaan?

⁴⁷ Ne, joita vertauksen kertoja Jeesus nimittää ”lampaiksi” ja kutsuu ”vanhurskaiksi”, tekevät pelottomasti eron. He tekevät tietoisesti ja harkitusti hyvää Kristuksen ”veljille”, koska he tunnistavat nämä niiksi. He uskovat, että nämä ”veljet” jäljittelevät Jeesusta Kristusta ja tekevät työtä, jota hän käski heidän tehdä. Juuri tästä syystä heidän Kristuksen veljille antamallaan avulla on erityistä arvoa hänen silmissään, sillä senkaltaisilla teoilla on todellinen kristillinen vaikutin. Jeesus osoitti selvästi sellaisen näkökannan apostoleilleen, kun hän sanoi: ”Joka ei ole meitä vastaan, se on meidän puolellamme. Sillä joka antaa teille juodaksenne maljallisen vettä siinä nimessä, että te olette Kristuksen omia, totisesti minä sanon teille: se ei jää palkkaansa vaille.” (Mark. 9:40, 41) ”Ja kuka hyvänsä antaa yhdelle näistä pienistä maljallisen kylmää vettä, hänen juodaksensa, opetuslapsen nimen tähden, totisesti minä sanon teille: hän ei jää palkkaansa vaille.” – Matt. 10:42.

HE ASETTUVAT KUNINKAAN ”VELJIEN” PUOLELLE

48. a) Onko Kristuksen maan päällä olevilla hengellisillä veljillä ollut ennen vuotta 1935 ja sen jälkeen sellaisia kokemuksia kuin hän kuvaili? b) Minkä tietäen ja ymmärtäen ”lampaat” antoivat apuaan?

⁴⁸ Historian muistiinmerkinnät paljastavat, että saarnatessaan Jumalan valtakunnan hyvää uutista ja tehdessään opetuslapsia kaikkien kansojen ihmisistä vuoteen 1935 asti ja sen jälkeen Kristuksen hengelliset ”veljet” ovat kirjaimellisesti nähneet nälkää ja janoa, he ovat tarvinneet vaatteita, he ovat olleet muukalaisia ja kodittomia, he ovat sairastuneet ja heitä on jopa vangittu epäoikeudenmukaisesti. Eivät ainoastaan heidän omat hengelliset ’veljensä’ ole tulleet heidän avukseen, vaan myös toiset, joita ei ole siitetty Jumalan hengellä Kristuksen ”veljiksi”, ovat auttaneet heitä. Nämä jälkimmäiset eivät toimineet siten tietämättöminä siitä, keitä nämä kärsivät, puutteenalaiset kristityt olivat, eivätkä he olleet tietämättömiä näiden vainottujen kokemasta epäsuosiosta. He päinvastoin tunnistivat heidät Jumalan messiaanisen valtakunnan ”lähettiläiksi”, ja he halusivat antaa kouraantuntuvan todisteen siitä, että he asettuivat Jumalan valtakunnan puolelle.

49, 50. a) Miten nämä ”lampaat”, jotka eivät ole hengellisiä israelilaisia, osoittavat vastakaikua Valtakunnan saarnaamiselle, ja keihin he liittyvät? b) Keiden nimessä heidät näin ollen kastetaan, ja kenen yhteyteen he siten erottamattomasti tulevat?

⁴⁹ Nämä lampaan kaltaiset ilmaisivat siten uskovansa Jeesukseen Kristukseen hallitsevana Kuninkaana. He iloitsivat Jumalan nyt perustetun valtakunnan hyvän uutisen saarnaamisesta, ja he halusivat antaa sille täyden tukensa. He ilmaisivat vastakaikua Valtakunnan ”lähettiläiden” suorittamalle opetuslasten tekemisen työlle, ja hekin antoivat kastaa itsensä vedessä Kristuksen opetuslapsina, jotka noudattavat hänen opetuksiaan. (2. Kor. 5:20; Matt. 24:14; 28:19, 20) Menettely, jota nämä lampaan kaltaiset ihmiset, jotka eivät ole hengellisiä israelilaisia, siten ovat noudattaneet ja yhä noudattavat, täyttää Sak. 2:11:n ennustuksen tänä aikana: ”Monet kansakunnat tulevat varmasti liitetyiksi [tai: liittyvät] Jehovaan tuona päivänä, ja niistä tulee todellisuudessa minun kansani; ja minä asun sinun keskelläsi.” – Uuden maailman käännös; Amerikkalainen standardikäännös; engl.

⁵⁰ Näitä lampaan kaltaisia ihmisiä, jotka tulevat ”monista kansakunnista”, tähänastisten tietojen mukaan 208 maasta ja saaresta, ei kasteta ainoastaan Pojan ja pyhän hengen nimeen vaan myös Isän nimeen, Pojan Isän, joka on Jehova. He eivät usko pelkästään Poikaan ja jätä huomioon ottamatta Isää. He eivät ainoastaan ”usko Herraan Jeesukseen” pelastuakseen, vaan heidän on myös välttämättä tunnustettava, että ”jokainen, joka huutaa avuksi Herran [Jehovan, Um] nimeä, pelastuu”. (Apt. 16:31; 2:21; Room. 10:13) Niinpä he todella huutavat avuksi Jehovan nimeä ja antavat kastaa itsensä Hänen nimessään. He ”liittyvät” Jehovaan, he antautuvat Hänelle, tullakseen Hänen kansakseen. He hylkäävät väärät jumalat, joille he olivat aikaisemmin antautuneet. (Hoos. 9:10 [vihkiytyivät = antautuivat, Um]) He tulevat erottamattomasti Jehova Jumalan, Isän, yhteyteen Jeesuksen Kristuksen kautta.

51, 52. a) Keihin näitä ”lampaita”, jotka siten kastetaan, verrataan siinä, minkä Sak. 8:20–23 esittää? b) Kuka on se ”Juudan mies”, jonka liepeeseen he tarttuvat?

⁵¹ Näiden lampaan kaltaisten antautumista Jehovalle Kristuksen kautta kuvataan edelleen Sakarjan ennustuksessa seuraavin sanoin: ”Näin sanoo Herra Sebaot [sotajoukkojen Jehova, Um]: Vielä tulee kansoja, monien kaupunkien asukkaita, ja toisen asukkaat menevät toiseen ja sanovat: ’Lähtekäämme, käykäämme etsimään Herran [Jehovan, Um] mielisuosiota, etsimään Herraa Sebaotia’. – ’Minäkin lähden.’ Ja monet kansat, väkevät pakanakansat, tulevat Jerusalemiin etsimään Herraa Sebaotia, etsimään Herran mielisuosiota. Näin sanoo Herra Sebaot: Niinä päivinä tarttuu kymmenen miestä kaikista pakanakansain kielistä, tarttuu Juudan miestä liepeeseen sanoen: ’Me tahdomme käydä teidän kanssanne, sillä me olemme kuulleet, että Jumala on teidän kanssanne’.” – Sak. 8:20–23.

⁵² Tämän ennustuksen täyttymyksessä mies, jonka liepeeseen nämä miehet ”kaikista pakanakansain kielistä” tarttuvat, on hengellinen juutalainen, nimittäin yksi niistä 144000 hengellisestä israelilaisesta, joista Ilm. 7:4–8 puhuu juuri ennen apostoli Johanneksen saamaa näkyä lukemattomasta ”suuresta joukosta”, jonka jäsenet tulevat ”kaikista kansanheimoista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä”.

53. a) Erityisesti mistä vuodesta lähtien nämä ”kymmenen miestä”, jotka puhuvat monien kansojen kieliä, ovat tarttuneet hengellisten juutalaisten liepeeseen? b) Mitä erottavaa nimeä nämä hengelliset juutalaiset kantoivat jo tuona vuonna?

⁵³ Kuninkaan Jeesuksen Kristuksen läsnäolon eli parusian aikana vuodesta 1914 lähtien vain jäännös sellaisista hengellisistä juutalaisista on ollut lihassa maan päällä. Erityisesti vuodesta 1935 eteenpäin, sen jälkeen kun oli tunnistettu, ketkä muodostaisivat Jumalan ja hänen Karitsansa ylistäjien ”suuren joukon”, ”kymmenen miestä”, jotka puhuvat monien kansojen kieliä, alkoivat nöyrtyä ikään kuin tarttuen ihmisen liepeeseen ja tarjoutua vapaaehtoisesti menemään hengellisen juutalaisen kanssa sotajoukkojen Jehovan palvontakeskukseen. Tuohon vuoteen 1935 mennessä nämä hengelliset juutalaiset olivat neljä vuotta kantaneet raamatullista nimeä ”Jehovan todistajat”, joten ei ollut mahdollista erehtyä sen suhteen, millaisia kristittyjä he olivat.

54. Miten Jes. 2:2–4 ennusti sen seikan, että nämä ”lampaat” liittyvät Jehovaan ja pyrkivät palvomaan häntä?

⁵⁴ Myös se seikka, että näinä viimeisinä päivinä monet ihmiset, jotka eivät kuulu hengellisten juutalaisten eli israelilaisten jäännökseen, liittyisivät antautumaan Jehovalle pitäen häntä Jumalana ja pyrkisivät palvomaan häntä hänen hengellisessä temppelissään, ennustettiin profeetta Jesajan kauniissa sanoissa seuraavasti: ”Aikojen lopussa on Herran [Jehovan, Um] temppelin vuori seisova vahvana, ylimmäisenä vuorista, kukkuloista korkeimpana, ja kaikki pakanakansat virtaavat sinne. Monet kansat lähtevät liikkeelle sanoen: ’Tulkaa, nouskaamme Herran vuorelle, Jaakobin Jumalan temppeliin, että hän opettaisi meille teitänsä ja me vaeltaisimme hänen polkujansa; sillä Siionista lähtee laki, Jerusalemista Herran sana’. Ja hän tuomitsee pakanakansojen kesken, säätää oikeutta monille kansoille. Niin he takovat miekkansa vantaiksi ja keihäänsä vesureiksi; kansa ei nosta miekkaa kansaa vastaan, eivätkä he enää opettele sotimaan.” – Jes. 2:2–4.

55. a) Mikä edellä mainittujen ennustusten valossa tekee jostakusta ’lampaan’, jolla on ’vanhurskas’ asema Jumalan ja Kristuksen edessä? b) Miten korkealle he kohottavat Jehovan palvonnan?

⁵⁵ Kun harkitsemme kaikkia näitä Raamatun ennustuksia, jotka soveltuvat nykyiseen aikaan, Kristuksen läsnäolon eli parusian aikaan, yhdessä lampaita ja vuohia koskevan Jeesuksen vertauksen kanssa, niin mitä me voimme nähdä? Tämän: hyvän tekeminen tietämättään ja sattumalta yhdelle Kristuksen hengellisistä veljistä ei tee kenestäkään ’lammasta’, jolla on ’vanhurskas’ asema Jumalan ja hänen messiaanisen Kuninkaansa edessä. ”Lampaitten” luokkaan kuuluvat tietävät, mitä he tekevät, vaikka he eivät näekään hallitsevaa Kuningasta, ihmisen Poikaa, kirjaimellisilla paljailla silmillään. He antavat asianmukaisen tunnustuksen hänen hengellisille ’veljilleen’, jopa ’yhdelle näistä hänen vähimmistä veljistään’, ja juuri siitä syystä he eivät pyri auttamaan heitä ainoastaan aineellisella, ruumiillisella tavalla vaan myös hengellisellä tavalla liittymällä heidän kanssaan ”tämän valtakunnan hyvän uutisen” (Um) saarnaamiseen ja raamatulliseen opetustyöhön, josta on seurauksena Kristuksen opetuslasten tekeminen. He tietävät, että Kristuksen ”veljet” korottavat Jehovan palvonnan kaiken muun yläpuolelle, ja he menevät näiden kanssa Jehovan hengelliseen temppeliin palvomaan, sillä he täyttävät sitä koskevat korkeat vaatimukset.

56. a) Mikä on näiden ”lampaitten” asenne sen suhteen, että he taistelisivat Kristuksen ”veljiä” vastaan erilaisten jakavien tekijöiden vuoksi? b) Keiden ystäviä he mieluummin ovat, ja millaisina he pitävät ”vaatteensa”?

⁵⁶ Koska lampaan kaltaiset haluavat auttaa Kristuksen hengellisiä ”veljiä” ja tehdä heille hyvää, he eivät taistele heitä vastaan mistään kansallisuutta, rotua, heimoa, politiikkaa, ihonväriä, kulttuuria tai kieltä koskevasta syystä. Kristuksen ”veljien” kanssa he ovat ehdottoman puolueettomia suhtautumisessaan tämän raskaasti aseistetun maailman väkivaltaisiin, tuhoisiin ja verisiin selkkauksiin sekä kiistoihin. He ovat mieluummin Kristuksen ”veljien” ystäviä, jotka ”veljet” ”eivät ole maailmasta”, kuin nauttivat ”maailman ystävyydestä”. (Joh. 17:14, 16; Jaak. 4:4) Niinpä he pitävät parempana kärsiä Kristuksen veljien kanssa tämän vihamielisen maailman käsissä säilyttääkseen kristillisen nuhteettomuutensa Jumalaa kohtaan ja myös osoittautuakseen Kristuksen tosi opetuslapsiksi. He pitävät Kristuksen veressä pestyt ”vaatteensa” puhtaina.

57. a) Minkä suhdeluvun Sak. 8:23 esitti juutalaisten ja ei-juutalaisten palvojien määrän välille? b) Mikä oli maailman uskonnollisen väestön arvioitu määrä vuonna 1935, ja miten monta Jehovan todistajaa oli heihin verrattuna?

⁵⁷ Se seikka, että Sak. 8:23 ennusti ”kymmenen miehen kaikista pakanakansain kielistä” tarttuvan hengellisen juutalaisen eli hengellisen israelilaisen liepeeseen, osoittaa, että sellaisten kaikista kansoista tulevien nöyrien ihmisten määrä olisi lukuisampi kuin hengellisten juutalaisten eli israelilaisten jäännös. Suhde olisi kuin kymmenen suhde yhteen. Tämä on käynyt toteen vuodesta 1935 lähtien. Tuona käänteentekevänä vuonna kristillisten ja ei-kristillisten uskontojen maailmanlaajuiseksi jäsenmääräksi arvioitiin 1849185359. (Vuoden 1936 The World Almanac and Book of Facts, julk. New York World-Telegram, s. 419) Jehovan todistajia, jotka raportoivat kenttäpalvelustoimintansa maailmanlaajuisesti, oli samana vuonna vajaat 60000. Miten maailman väestö on kasvanut sen jälkeen?

58. Missä määrin maailman uskonnollinen väestö ja missä määrin maailman väestö yleensä on lisääntynyt vuodesta 1935 lähtien?

⁵⁸ Teos The 1973 World Almanac and Book of Facts ilmoittaa sivulla 343 maailman uskonnollisen väestön määräksi 2661120100. Tämä merkitsee, että vuosien 1935 ja 1973 välisenä aikana maailman uskonnollinen väestö ei ollut kaksinkertaistunut. Kun taas on kysymys maailman väestöstä yleensä, vuoden 1935 määrän arvioitiin pysyneen samana kuin vuoden 1927 määrä oli, nimittäin 1960000000. Kirja The 1973 World Almanac and Book of Facts arvioi sivulla 206 maailman väestön määräksi 3631797000. Siten vuosien 1935 ja 1973 välisenä aikana maailman väestö ei ollut aivan kaksinkertaistunut.

59. Mihin määrään Jehovan todistajien lukumäärä oli lisääntynyt evankeliuminpalvelusvuonna 1972/1973?

⁵⁹ Miten sitten on Jehovan todistajien määrän kasvun laita? Heidän evankeliuminpalvelusvuotensa alkaa kalenterivuoden syyskuun 1. päivästä. Niinpä palvelusvuonna 1972/1973 niiden määräksi, jotka toimivat säännöllisesti kenttäpalveluksessa Jehovan todistajien yhteydessä, ilmoitettiin keskimäärin 1656673, vaikkakin tuona palvelusvuonna saavutettiin 1758429:n Valtakunnan julistajan huippu. Millainen lisäys se onkaan Jehovan todistajien määrässä verrattuna heidän määräänsä vuonna 1935!

60. a) Millä tavalla saatiin selville, miten monet heistä olivat hengellisiä juutalaisia? b) Mitä toteamme kaiken tämän perusteella ihmisten menemisestä Jehovan hengelliseen temppeliin palvomaan? c) Missä erittäin tärkeässä ajassa meidän näin ollen täytyy elää?

⁶⁰ Mutta miten monet näistä Jehovan kristityistä todistajista ovat hengellisiä juutalaisia? Vain 10523. Nämä ilmaisivat itsensä hengellisiksi israelilaisiksi osallistumalla vertauskuvalliseen leipään ja viiniin Herran ehtoollisen vuotuisessa vietossa huhtikuun 17. päivänä 1973, jolloin tässä tilaisuudessa oli kautta maailman kaikkiaan läsnä 3994924. Niissä 208 maassa ja meren saaressa, joissa Jehovan kristityt todistajat työskentelevät, toimi 31850 seurakuntaa. Mitä me toteamme kaikesta tästä? Tämän: Kristuksen näkymättömän parusian (läsnäolon) aikana ”suuri joukko” lampaan kaltaisia ihmisiä kaikista kansakunnista, heimoista, kansoista ja kielistä on koottu Kuninkaan oikealle puolelle ja menee yhdessä hengellisten israelilaisten pienen jäännöksen kanssa Jehovan hengelliseen temppeliin palvomaan Häntä Jumalana. Tämä on sen ”tunnusmerkin” huomattava piirre, joka todistaa, että Herran Jeesuksen näkymätön ”läsnäolo” eli parusia on meneillään ja että me elämme ”asiainjärjestelmän päättymisessä”. – Matt. 24:3, Um.

[Alaviitteet]