Vapaus hengellisten vaarojen pelosta
1. Mitä menettelyä ihmisen täytyy noudattaa saadakseen sellaisen vapauden pelosta?
SAADAKSEMME vapauden hengellisten vaarojen pelosta, mitä kuvaillaan Psalmissa 91, meidän täytyy noudattaa menettelyä, jonka se esittää. Mainiten osan tästä menettelystä psalmista sanoo edelleen: ”Minä sanon Jehovalle: ’Sinä olet minun turvani ja linnoitukseni, minun Jumalani, johon minä luotan.’” – Ps. 91:2, Um.
2. Kuka siis ilmaistaan tällä ainutlaatuisella nimellä sopusoinnussa 2. Moos. 6:2, 3:n kanssa?
2 Pankaamme merkille, että psalmista (tai se, jota hän edustaa) sanoo Jehovalle: ”Sinä olet minun turvani ja linnoitukseni.” Tällä tavoin hän ilmaisee Korkeimman ja Kaikkivaltiaan olevan Hän, joka kantaa ainutlaatuista nimeä Jehova. Tämä on sopusoinnussa sen kanssa, mitä Korkein sanoi Moosekselle, kun tämä oli palannut Egyptiin: ”Minä olen Herra [Jehova, Um]. Ja minä olen ilmestynyt Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille ’Jumalana Kaikkivaltiaana’, mutta nimelläni ’Herra’ [Jehova, Um] en minä ole tehnyt itseäni heille tunnetuksi.” – 2. Moos. 6:2, 3.
3. Mitä hepreankielistä ilmausta Kaikkivaltias käytti laajentaessaan nimensä merkitystä, ja mitä se eräiden englanninkielisten käännösten mukaan merkitsi?
3 Laajentaessaan nimensä merkitystä Kaikkivaltias sanoi Moosekselle: ”Ehjéh ašér ehjéh.” Tämä ilmaus, joka on 2. Moos. 3:14:n heprealaisessa tekstissä, merkitsee: ”MINÄ TULEN OLEMAAN SE, MIKÄ MINÄ TULEN OLEMAAN” (Rabbi Leeserin käännös), tai: ”Minä Olen Tuleva miksi tahansa haluan” (Rotherhamin käännös), tai: ”MINÄ OSOITAN OLEVANI, MIKÄ MINÄ OSOITAN OLEVANI.” (Uuden maailman käännös) Tämä merkitsi sitä, että tämä Kaikkivaltias voi mukautua kansansa olosuhteisiin ja että miksi tahansa hänen tarvitsikin tulla tai osoittautua kansansa tähden ja tarkoituksensa täyttämiseksi, hän voi tulla ja tulisi tai osoittautuisi sellaiseksi. Hän voi kohdata ja kohtaisi minkä tahansa tilanteen menestyksellisesti. Hän ei siis tätä heprealaista ilmaisua käyttäessään puhunut siitä, että Hän on olemassa itsestään, että hän on iankaikkinen.
4. a) Mitä nimi Jehova merkitsee sen mukaan, mistä se on heprean kielessä johdettu, ja kenestä tai mistä siinä on kysymys? b) Mitä on sanottava tämän nimen soveltumisesta Kristukselle, Jumalan Pojalle?
4 Jumalan nimi on yhteydessä tähän ilmaukseen. Nimestä Jehova tehtiin hänen ”muisto”-nimensä, ”minun muistoni sukupolveen sukupolven jälkeen”. (2. Moos. 3:15, Um) Sen mukaan, mistä nimi Jehova heprean kielessä on johdettu, se näyttää merkitsevän ’Hän saattaa tulemaan (tai osoittautumaan)’, ts. kun on kysymys Hänestä itsestään ja siitä, miksi Hän tulee tai osoittautuu, eikä siitä, mitä hän luo. Kuka muu koko älyllisen elämän alueella voisi aivan oikein antaa itselleen sellaisen nimen kuin Korkein ja Kaikkivaltias? Ei edes Jumalan Poika, Jeesus Kristus, omaksunut sellaista nimeä. Hänelle voitiin antaa nimi, johon oli yhdistetty Jumalan nimi, kuten Jeesua eli Jeesus, joka merkitsee ’Jehova on pelastus’, mutta ei nimeä Jehova yksikseen. – Jer. 23:6; 33:16 (Herra = Jehova, Um).
5. Miksi on sopivaa sanoa Jehovalle, että Hän on ihmisen ”turva” ja ”linnoitus”, ja mitä Sananl. 18:10 viisaasti sanoo?
5 Siksi ne, joita psalmista edustaa puhuessaan Psalmissa 91:2, voivat oikein sanoa Jehovalle: ”Sinä olet minun turvani ja linnoitukseni.” (Um) Erikoisesti sodanjälkeisestä vuodesta 1919 lähtien hän on tullut sellaiseksi heille, tietysti hengellisessä merkityksessä. Koska Jehova on näkymätön, ihmisellä täytyy olla luja usko, jotta hän voisi sanoa Hänelle siten ja todella tarkoittaa sitä ja toimia sopusoinnussa sen kanssa. Mutta kenen muun luo voisi paeta suojaan ikään kuin turvapaikkaan kuin Jehovan, Korkeimman, luo? Mikä linnoitus voisi olla vahvempi kuin Kaikkivaltias itse? Mikä voisi olla sellainen linnoitus, jonka kimppuun olisi vaikeampi hyökätä ja joka olisi vaikeampi voittaa? Muinainen kuningas Salomo ilmaisi todella henkeytettyä viisautta kirjoittaessaan: ”Jehovan nimi on vahva torni. Siihen vanhurskas juoksee, ja hänelle annetaan suojelus.” – Sananl. 18:10, Um.
6. Vaikka nykyään Kristus on mukana asiassa, niin kenen nimeä huudetaan avuksi pelastuksen saamiseksi, ja kuka on kristittyjen ”turva” ja ”linnoitus”?
6 Loppujen lopuksi langenneitten, syntisten ihmisluomusten täytyy huutaa avuksi Jehovan nimeä saadakseen ikuisen pelastuksen, vaikka se nykyään tapahtuukin Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan, kautta. Ei ainoastaan esikristillinen profeetta Jooel sanonut niin. (Jooel 2:32) Myös apostoli Pietari sanoi siten helluntaina vuonna 33, kun kristillinen seurakunta perustettiin. (Apt. 2:21) Vuosia myöhemmin apostoli Paavalikin kirjoitti sen Room. 10:13:een. Vaikka Korkeimman ja Kaikkivaltiaan luo päästään nyt vain hänen Välittäjänsä Jeesuksen Kristuksen kautta, niin meidän täytyy silti pitää turvanamme Jehovaa, joka on meidän valloittamaton linnoituksemme. – Sef. 3:12.
JUMALA JOHON VOI LUOTTAA
7–9. a) Miksi se, että Psalmissa 91 käytetään ilmaisua ”minun Jumalani”, ei estä sitä soveltumasta Jeesukseen Kristukseen? b) Mitä epäilevä Tuomas huudahti ylösnousseen Jeesuksen edessä, ja mitä Johannes todisti sisällyttämällä tämän tapauksen evankeliumiinsa?
7 Tämä Jehova oli psalmistalle enemmänkin kuin turva ja linnoitus. Lausunto, jonka hän esitti Jehovalle, kuului kokonaisuudessaan: ”Sinä olet minun turvani ja linnoitukseni, minun Jumalani, johon minä luotan.” – Ps. 91:2, Um.
8 Se, että psalmista kutsui häntä ”minun Jumalakseni”, merkitsi sitä, että hänen tuli palvoa Jehovaa Jumalana. Tämä oli oikea ilmaus myös itse Jeesuksen Kristuksen käyttää Jehovasta, eikä ilmaisun ”minun Jumalani” käyttö estä Psalmia 91 soveltumasta Jeesukseen Kristukseen. Kun hän oli kuolemaisillaan teloituspaalussa Jerusalemin ulkopuolella, hän lainasi Psalmia 22:2 ja huudahti taivaalliselle Isälleen: ”Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?” (Matt. 27:46; Mark. 15:34) Tosin sen jälkeen kun Jeesus oli noussut kuolleista, hän antoi apostoli Tuomaan tutkia hänen käsissään ja jaloissaan olevia naulanjälkiä, ja Tuomas sanoi hämmästyneenä: ”Minun Herrani ja minun Jumalani!” Mutta Jeesus ymmärsi Tuomaan huudahduksen oikealla tavalla, ja niin ymmärsi apostoli Johanneskin. Kertoessaan tästä tapahtumasta evankeliumikertomuksessaan Johannes ei yrittänyt esittää sellaista ajatusta, että Jeesus olisi ollut Jehova Jumala tai että Jeesus olisi ollut kolmiyhteinen ”Poika-Jumala”, vaan Johannes mainitsee Tuomaan huudahduksen kertomisen tarkoituksen sanoessaan heti sen jälkeen, kun hän oli maininnut, mitä Jeesus vastasi Tuomaalle:
9 ”Paljon muitakin tunnustekoja, joita ei ole kirjoitettu tähän kirjaan, Jeesus teki opetuslastensa nähden; mutta nämä ovat kirjoitetut, että te uskoisitte, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika [ei Poika-Jumala].” – Joh. 20:26–31; Matt. 16:16.
10. a) Kenen luo ylösnoussut Jeesus nousi sen sanoman mukaan, jonka hän lähetti veljilleen Maria Magdaleenan välityksellä? b) Miltä opeilta me olemme suojassa palvoessamme Jehovaa ainoana elävänä tosi Jumalana?
10 Viikkoa ennen tätä tapahtumaa, jossa Tuomas oli mukana, ylösnoussut Jeesus sanoi Maria Magdaleenalle lähellä hautaa, johon hänen ruumiinsa oli haudattu: ”Mene minun veljieni tykö ja sano heille, että minä menen ylös, minun Isäni tykö ja teidän Isänne tykö, ja minun Jumalani tykö ja teidän Jumalanne tykö.” (Joh. 20:17) Taivaallinen Isä oli samalla tavalla Jumala Jeesukselle kuin Jeesuksen opetuslapsillekin. Henkeytetty Raamattu sanoo Jeesusta Kristusta monta kertaa ”Jumalan Pojaksi”, mutta ei kertaakaan ”Poika-Jumalaksi”. (Matt. 14:33; 27:40, 43, 54; Mark. 1:11; 5:7; 15:39; Luuk. 1:35; Joh. 1:34, 49; 5:25; 10:36; 11:4, 27; Apt. 9:20; Ilm. 2:18 jne.) Kun me siis palvomme Korkeinta ja Kaikkivaltiasta, Jehovaa, elävänä tosi Jumalana (Joh. 17:3), me olemme suojassa väärältä kolminaisuuspalvonnalta ja muilta pakanallisen palvonnan muodoilta. Jehova on Jumala, johon voimme panna luottamuksemme.
11. Kehen Paavali, Jeesus, psalminkirjoittaja ja Sananlaskujen kirjoittaja panivat luottamuksensa?
11 Apostoli Paavali sanoi: Näin oli, ”ettemme luottaisi itseemme, vaan Jumalaan, joka kuolleet herättää. Ja hän pelasti meidät niin suuresta kuolemanvaarasta, ja yhä pelastaa.” (2. Kor. 1:9, 10) Myös Hepr. 2:13:ssa pannaan Jes. 8:17, 18:n sanat Jeesuksen Kristuksen suuhun ja sanotaan: ”Ja taas: ’Minä panen uskallukseni häneen’; ja taas: ’Katso, minä ja lapset, jotka Jumala on minulle antanut!’” Me emme uskalla panna luottamustamme itseemme emmekä muihin kuolevaisiin ihmisiin: ”Älkää luottako ruhtinaihin älkääkä ihmislapseen, sillä ei hän voi auttaa. . . . Autuas se, jonka apuna on Jaakobin Jumala, se, joka panee toivonsa Herraan [Jehovaan, Um], Jumalaansa.” (Ps. 146:3–5) Viisas mies Salomo esitti saman turvallisen käyttäytymissäännön sanoessaan: ”Turvaa Herraan kaikesta sydämestäsi äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi.” – Sananl. 3:5.
12. Mitä Jehovaan luottaminen Jumalana merkitsee meille, kun on kysymys hänen Sanastaan, hänen käskyistään ja hänen palvonnastaan?
12 Se, että me luotamme tähän Jumalaan, jonka nimi on Jehova, merkitsee sitä, että me pysymme kiinteästi hänen palvonnassaan sovittelematta Suuren Babylonin kanssa, joka on väärän uskonnon maailmanmahti. (Ilm. 17:1–18:24) ’Jehovaan luottaminen Jumalana’ merkitsee sitä, että uskoo täysin Pyhään Raamattuun, jonka Hän on henkeyttänyt pyhällä hengellään, ja pitää hänen käskynsä, niin kuin hänen Poikansa Jeesus Kristus piti. Se merkitsee Jehova Jumalan palvonnan huolellista vartioimista, sen pitämistä puhtaana ihmisten perinteistä ja maailmallisista tavoista.
13. a) Minkä neljän tekijän huomaamme vaikuttavan yhdessä turvallisuutemme hyväksi sen mukaan, mitä Psalmin 91 kahdessa ensimmäisessä jakeessa sanotaan? b) Minä nimenomaisena aikana nämä neljä ominaisuutta ovat vaikuttaneet hyväksemme, ja mistä löydämme kuvaukset vaaroista, joilta meidät on suojeltu?
13 Pankaamme tässä vaiheessa merkille, että pelkästään noissa Psalmin 91 kahdessa ensimmäisessä jakeessa on neljä tärkeää nimitystä Hänestä, jota me palvomme, ja neljä noihin nimityksiin liittyvää tärkeää asiaa. Ajattelehan näitä: 1) Korkein ja hänen ’kätkönsä’, jossa asua; 2) Kaikkivaltias ja hänen ’varjonsa’, jonka alla voi olla majapaikka; 3) Jehova ja hänen turvapaikkansa ja linnoituksensa sekä 4) Jumala, joka on luotettava. Tämä on todella voittamaton yhdistelmä tekijöitä, jotka yhdessä vaikuttavat niiden tosi palvojien turvaksi ja suojaksi, jotka täyttävät niistä hyötymisen vaatimukset! Tämä vertaansa vailla oleva Jumalan ominaisuuksien yhdistelmä on nyt ollut vaikuttamassa kaikkien näiden tämän asiainjärjestelmän ”lopun ajan” kuluneiden vuosikymmenien ajan, minkä vuoksi me olemme nauttineet suurenmoisesta hengellisestä turvallisuudesta tähän asti. Psalmista osoittaa nyt edelleen, miten tämä on koitunut hengelliseksi turvallisuudeksemme, ja me voimme paremmin tietää ja ymmärtää vaarat, joilta meidät on suojeltu.
”LINNUSTAJAN” UHKAAVA ”PYYDYS”
14, 15. a) Millaista kieltä käytetään Psalmissa 91:3 ja miksi? b) Minkä samankaltaisen vertauksen Daavid esittää Psalmissa 124, ja keihin se soveltuu?
14 Selittäessään yksityiskohtaisesti, miten kahdessa ensimmäisessä jakeessa mainitut asiat ovat tosia ja realistisia, psalmista sanoo: ”Sillä hän itse vapauttaa sinut linnustajan pyydyksestä, vastoinkäymisiä aiheuttavasta rutosta.” – Ps. 91:3, Um.
15 Tässä käytetty kieli on kuvaannollista, sillä me emme ole kirjaimellisia lintuja, jotka olisivat vaarassa joutua kirjaimellisen ”linnustajan” pyydykseen. Mutta meitä verrataan tässä edelleen ”Kaikkivaltiaan varjossa” oleviin lintuihin. Psalmista Daavid vertaa itseään ja tovereitaan lintuihin, jotka on jo saatu pyydykseen mutta josta heidät on vapautettu. Hän sanoo, kuten Ps. 124:1–8 kertoo: ”Näin sanokoon Israel – ellei Herra [Jehova, Um] olisi meidän kanssamme, kun ihmiset nousevat meitä vastaan, niin he meidät elävältä nielisivät, . . . Kiitetty olkoon Herra, joka ei antanut meitä heidän hammastensa raadeltaviksi. Meidän sielumme pääsi kuin lintu pyydystäjäin paulasta: paula katkesi, ja me pääsimme pois. Meidän apumme on Herran [Jehovan, Um] nimi, hänen, joka on tehnyt taivaan ja maan.” Tässä tapauksessa ”pyydystäjät” eivät olleet kirjaimellisia ”linnustajia”, eikä ”lintu”, joka pääsi pois heidän rikkoutuneesta pyydyksestään, ollut kirjaimellinen lintu, vaan se tarkoittaa ”meidän sieluamme”, Israelin kansan sielua eli elämää.
16. Mikä oli Psalmin 124 nykyinen täyttymys, ja aiheuttaako jokin toinen ”pyydys” vielä vaaran?
16 Tämän profeetallisen psalmin täyttymykseksi Jehova Jumala rikkoi pyydyksen, johon hengellisen Israelin voideltu jäännös oli saatu. Se oli Suuren Babylonin ja sen poliittisten, tuomiovaltaisten ja sotilaallisten kumppaneitten virittämä pyydys. Sodanjälkeisen vuoden 1919 keväällä Jehova rikkoi tuon pyydyksen katuvan jäännöksensä puolesta eikä antanut ”pvydystäjien”, vertauskuvallisten linnustajien, upottaa hampaitaan pyydystetyn ”linnun” lihaan. Sen jälkeen pakoon päässyt hengellisen Israelin jäännös otettiin ”Korkeimman kätköön” ja ”Kaikkivaltiaan varjoon”. Mutta heitä varten on yhä viritettynä ”linnustajan pyydys”, ja Jehovan täytyy pelastaa heidät joutumasta pyydystetyksi siihen.
17. Kuka on vertauskuvallinen ”linnustaja”, kuten vuosien 1904 ja 1927 Vartiotornin numeroissa osoitettiin?
17 Kuka sitten on ”linnustaja”, ja mikä on hänen ”pyydyksensä”? Jo pitkään on havaittu ja myönnetty, että vertauskuvallinen ”linnustaja” on Saatana. Jo maaliskuun 1. päivän numerossa 1904 englanninkielisen Vartiotornin kirjoituksessa ”Hänen siipiensä alla!” selitettiin Psalmia 91:3 ja sanottiin, että ”linnustajan paula” tarkoitti ”Saatanan petoksia, joihin kaikki ne, joita ei suojella, tulevat kompastumaan”. (Sivu 74, palsta 2) Paljon myöhäisempi Vartiotornin numero oli samaa mieltä ja sanoi: ”Näyttää olevan varmaa, että hän, jota profeetta tässä nimittää ’linnustajaksi’, on Perkele, ja että hänen paulojaan ovat hänen käyttämänsä menettelytavat, menetelmät ja hänen järjestönsä, jotka toimivat monin ja erilaisin, petollisin tavoin niiden pyydystämiseksi, jotka väittävät olevansa Korkeimman Jumalan palvelijoita.” (Sivu 295, kappale 37, Vartiotornin lokakuun 1. päivän numerossa 1927, joka esitti ensimmäisen Psalmia 91 käsittelevien kolmen kirjoituksen sarjasta) Saatana on huomattavin kaikista vertauskuvallisista ”linnustajista”, joista Raamatussa puhutaan.
18. Keitä Jeremia ja Hoosea vertaavat linnustajiin, ja millaisia ovat heidän menettelynsä?
18 Kuvaillessaan vertauskuvallisen linnustajan menetelmiä Jer. 5:26 sanoo: ”Sillä minun kansassani on jumalattomia; he väijyvät, niinkuin linnunpyytäjät kyykistyvät, he asettavat ansoja, pyydystävät ihmisiä.” Siitä, miten valeprofeetat menettelivät kuin linnustajat Efraimin (Israelin kymmenen sukukunnan valtakunnan) luopiokansassa, Hoos. 9:8 sanoi: ”Profeetta – hänen kaikilla teillään on pyydystäjän paula.” Suuri ”linnustaja” eli ”pyydystäjä” Saatana on pyydystämässä ihmisiä, joilla on majapaikka ”Kaikkivaltiaan varjossa”.
19. Mikä on suuren ”linnustajan” vertauskuvallinen pyydys?
19 Mikä on hänen vertauskuvallinen ”pyydyksensä”, jolta Jehova Jumala pelastaa ja pitää turvassa ne, jotka jatkuvasti ovat ”Korkeimman kätkössä”? Vertauskuvallinen ”pyydys”, jonka Saatana on virittänyt niitä varten, jotka luottavat Jehova Jumalaan pitäen häntä ’turvanaan’ ja ’linnoituksenaan’, on Jumalan järjestöä vastustava maallinen järjestö, nimittäin Saatanan näkyvä järjestö. Siihen Jumalan suuri Vastustaja yrittää pyydystää Jehovan palvojat ja pitää heidät siinä uhreinaan, jotta he kokisivat hengellisen perikadon ja lopulta tuhon.
20. a) Mistä lähtien osoitettiin merkittävästi, että Jumalalla on järjestö, ja jos joku ei kuulu siihen, niin mihin hän kuuluu? b) Mihin järjestöön Jeesus ja hänen opetuslapsensa kuuluivat suoran lausunnon mukaan?
20 Vuodesta 1922 lähtien osoitettiin merkittävästi henkeytetystä Raamatusta, että Jehova Jumalalla on järjestö, joka sisältää hänen organisoidun ”jäännöksensä” maan päällä, ja että on myös vihollisjärjestö, Saatanan järjestö, jossa on näkymätön demoniosa ja näkyvä maallinen osa. Osoitettiin myös, että jos joku ei kuulu Jehovan näkyvään järjestöön, niin hän kuuluu Vastustajan järjestöön. Jeesus Kristus, johon Psalmi 91 ensisijaisesti soveltuu, kuului Jehova Jumalan järjestöön. Hänen uskolliset opetuslapsensa kuuluivat myös samaan Jumalan järjestöön. Sen tähden Jeesus johtaessaan yhtätoista uskollista apostoliaan rukouksessa sanoi Jumalalle: ”He eivät ole osa maailmaa, niin kuin en minäkään ole osa maailmaa.” (Joh. 17:14, 16, Um) Tämän takia hän sanoi maailman vihaavan heitä. – Joh. 15:18–20.
21, 22. a) Minkä avulla yleensä houkutellaan pyydykseen, ja mitä houkutinta Suuri Linnustaja käyttää? b) Mitä Jumala henkeytti Johanneksen kirjoittamaan varoittaakseen petollisesta syötistä?
21 Tavallisesti joku ihminen tai eläin menee pyydykseen tietämättään. Saalistaja panee yleensä jonkin syötin houkuttelemaan pahaa aavistamatonta luomusta pyydyksen lähettyville, jotta se laukaisisi pyydyksen maistellessaan syöttiä. ”Linnustaja” Saatana on suuri Syötinpanija. Millaista syöttiä hän käyttää houkutellakseen ihmisiä näkyvään maailmalliseen järjestöönsä, jotta he joutuisivat sen uhreiksi kuin pyydykseen? Syöttinä ovat tämän maailman itsekkäät vetonaulat, sen lupaamat mahdollisuudet itsekkääseen rikkauden, maineen, aseman ja vallan saamiseen. Varoittaakseen sellaisesta petollisesta syötistä Jehova Jumala henkeytti kristityn apostoli Johanneksen kirjoittamaan niille, joilla on majapaikka ”Kaikkivaltiaan varjossa”:
22 ”Älkää rakastako maailmaa älkääkä sitä, mikä maailmassa on. Jos joku maailmaa rakastaa, niin Isän rakkaus ei ole hänessä. Sillä kaikki, mikä maailmassa on, lihan himo, silmäin pyyntö ja elämän korskeus, se ei ole Isästä, vaan maailmasta. Ja maailma katoaa ja sen himo; mutta joka tekee Jumalan tahdon, se pysyy iankaikkisesti.” – 1. Joh. 2:15–17.
23. a) Miksi emme halua tulla Deemaksen kaltaisiksi, joka mainitaan Paavalin yhteydessä? b) Mistä ”pyydyksestä” olemme tulleet ulos, kun olemme totelleet Ilm. 18:4:ää, ja mihin paikkaan me olemme tulleet?
23 Nyt, 1 900 vuotta sen jälkeen kun Johannes kirjoitti nämä sanat, pyydyksen kaltainen Saatanan järjestö on hyvin lähellä häviämistään iäksi. Miksi niiden meistä, jotka ovat tulleet pois Saatanan näkyvästä järjestöstä ”Korkeimman kätköön”, tulisi haluta joutua houkutelluksi takaisin tuohon tuomittuun järjestöön? Me emme halua olla entisen kristityn Deemaan kaltaisia, josta apostoli Paavali sanoi viimeisessä kirjeessään, jonka hän kirjoitti ennen kuolemaansa: ”Tähän nykyiseen maailmaan rakastuneena jätti minut Deemas ja matkusti Tessalonikaan.” (2. Tim. 4:10) Uskonnollinen Suuri Babylon, kristikunta mukaan luettuna on pyydystetty Saatanan näkyvän järjestön pyydykseen ja sitä pidetään siellä lujasti, ja pian se tulee kärsimään tuhon sen mukana. Me olemme totelleet Ilm. 18:4:ssä esitettyä Jumalan käskyä ja olemme tulleet ulos Suuresta Babylonista ja Saatanan pyydyksestä, johon Suuri Babylon on pyydystetty. Kun me emme mene takaisin siihen, me voimme nauttia jatkuvasti ”linnustajan pyydyksestä” saamamme vapautuksen hyötyä. ”Kaikkivaltiaan varjossa” me olemme hengellisesti turvassa.
”VASTOINKÄYMISIÄ AIHEUTTAVA RUTTO”
24, 25. a) Minkä psalmista liittää linnustajan pyydykseen samassa jakeessa? b) Mitä tämä vertauskuvaa ja miksi sopivasti?
24 Samassa jakeessa, jossa psalmista puhuu ”linnustajan pyydyksestä”, hän mainitsee toisenkin mahdollisen uhkan hengelliselle turvallisuudelle, nimittäin epideemisen, kuolemaa aiheuttavan taudin, joka on hyvin tarttuva. Hän sanoo: ”Sillä hän itse vapauttaa sinut linnustajan pyydyksestä, vastoinkäymisiä aiheuttavasta rutosta.” – Ps. 91:3, Um.
25 Samoin kuin linnustajan ”pyydys” tämä vastoinkäymisiä aiheuttava ”ruttokin” on vertauskuvallinen. Koska psalmista henkeytettynä liittää nämä kaksi yhteen, niin nykyajan vertauskuvallinen rutto on jotakin sellaista, mikä liittyy linnustajan pyydykseen, ts. Saatanan näkyvään maalliseen järjestöön. Tämä kuvaannollinen ”rutto” on todellisuudessa saanut alkunsa ja kehittynyt tuon itsekkään maailmallisen järjestön sisällä. Tarttuva ”rutto”, joka riehuu kuin myrsky kautta maapallon, on kansallismielisyys.
26. Mistä lähtien kansallismielisyys on tarttunut kansoihin, ja mitä historioitsija Toynbee sanoi jonkin aikaa sitten kansallismielisyydestä?
26 Maalliset historioitsijat ovat panneet merkille, että vuosina 1914–1918 käydystä ensimmäisestä maailmansodasta lähtien kansallismielisyyden henki on tarttunut maailman kansoihin. Se onkin varsin luonnollista, koska liittoutuneet kävivät sodan ”kansojen itsemääräämisoikeuden puolesta”. Englantilainen historioitsija Arnold Toynbee sanoi 21. marraskuuta 1972:
”Toisen maailmansodan päättymisestä lähtien kansallismielisyys on kaksinkertaistanut paikallisten suvereenien itsenäisten valtioiden määrän ja on pienentänyt puoleen niiden keskimääräisen koon. . . . Ihmiskunnan strategiset ja hygieeniset ongelmat ovat maailmanlaajuisia, ja ne ovat pakottavia; paikallisvaltioitten hallitukset eivät pysty ratkaisemaan niitä. Ne vaativat perustamaan koko maapallon käsittävän auktoriteetin, jolle on suotu ylin valta. Ihmiskunnan elossa säilyminen vaatii poliittista yhtenäisyyttä, mutta ihmiskunnan nykyinen mieliala on lisääntyvässä määrin jakava. Olemmeko tulleet hulluiksi?”
27. Miten kansallismielisyys on ollut kuin ”vastoinkäymisiä aiheuttava rutto”?
27 Saatana, jota Jeesus Kristus sanoi ”tämän maailman hallitsijaksi” (Um), on aikaansaanut tämän kansallismielisyyden aallon, jonka avulla hän on toivonut tuhoavansa ne, jotka ovat sanoneet Jehovalle: ”Sinä olet minun turvani ja linnoitukseni, minun Jumalani, johon minä luotan.” (Ps. 91:2, Um) Tämä kansallismielisyyden poliittinen ”rutto” on aiheuttanut monia ja suuria ”vastoinkäymisiä”. Huolimatta Kansainliiton perustamisesta vuonna 1920 on esiintynyt erittäin kansallismielisiä diktaattoreita, kuten Italian Mussolini, Neuvostoliiton Stalin, Saksan Hitler, Japanin keisarimielinen poliittinen puolue jne. Niinpä se varasi toiseen maailmansotaan johtavan voiman. Se on lietsonut kiihkomielistä isänmaallisuutta, uskonnollisen hartaitten eleitten tekemistä kansallisille vertauskuville ja tunnuksille, sotilaallista valmiutta, joka on aiheuttanut raskasta verotusta, kansainvälistä kilpailua ja kansallisen suvereenisuuden vaatimista ennemmin kuin alamaisuutta Jehovan kaikkeudensuvereenisuudelle ja messiaaniselle valtakunnalle.
28. Keille tämä ”rutto” on aiheuttanut erityisiä vaikeuksia, mutta missä kiistakysymyksessä he eivät ole sovitelleet?
28 Puhumattakaan niistä vastoinkäymisistä, joita tämä kaikki on aiheuttanut ihmissuvulle yleensä, se on aikaansaanut erityisiä vaikeuksia Jehovan kristityille todistajille. Mutta Kaikkivaltias ei ole sallinut kansallismielisyyden ”ruton” tarttua heihin, niin että se olisi vaikuttanut kuolettavasti kristilliseen hengellisyyteen. Heitä ei ole houkuteltu eikä painostettu palvomaan poliittista ”petoa”, joka kantaa lukua 666, eikä sen poliittista ”kuvaa”, Yhdistyneitä Kansakuntia, Kansainliiton seuraajaa. (Ilm., 13. luku; 15:2–4; 20:4) He eivät ole sovitelleet omistaessaan yksinomaisen antaumuksensa Jumalalle ja kannattaessaan hänen kaikkeudensuvereenisuuttaan.
29. Mitä nämä kannattivat vuonna 1939 toisesta maailmansodasta huolimatta, ja mikä vaikutus sillä oli heidän hengellisyyteensä?
29 Vuonna 1939 he kannattivat toisen maailmansodan raivoamisesta huolimatta yksimielisesti kautta maailman ehdotonta kristillistä puolueettomuutta suhtautumisessaan maailman poliittisiin ja sotilaallisiin selkkauksiin. (Ks. kirjoitusta ”Puolueettomuus” engl. Vartiotornista 1.11.1939; lyhennettynä suomeksi lehdessä Jumalan valtakunta 1.8. ja 15.8.1940.) Vaikka he ovat joutuneet uskollisuutensa tähden kärsimään, jotkut jopa kuolemaan asti, Jehova Jumala on pitänyt heidät hengellisesti turvassa ”Korkeimman kätkössä” ja ”Kaikkivaltiaan varjossa”.
(Jatkuu)