-
22. osa – ”Tapahtukoon sinun tahtosi maan päällä”Vartiotorni 1959 | 1. joulukuuta
-
-
järjestetystä maailmanliitosta rauhan tehokkaaksi ja puolueettomaksi voimassapitämiseksi, jollei se ole näky Jumalan Valtakunnasta?
Kirkko voi antaa hyvän tahdon hengen, mitä ilman mikään Kansainliitto ei voi kestää. . . .
Kansainliiton juuret ovat Evankeliumissa. Samoin kuin Evankeliumin, senkin päämäärä on ”rauha maassa, hyvä tahto ihmisiä kohtaan”. Samoin kuin Evankeliumin, senkin vetoomus on yleismaailmallinen.
Pyytäkäämme hartaasti Taivaalliselta Isältämme, Jumalalta Kaikkivaltiaalta, että Jumalan Henki johtaisi ja Jumalan Viisaus valistaisi kansojen rauhanlähettejä, jotta he voisivat ilmentää maailman elämän uudessa rakenteessa Hänen vanhurskasta, rakastavaa ja pyhää tahtoaan. . . .
31. Mitä Neuvoston toimeenpaneva komitea teki edellä mainittujen asiakirjojen julkisaattamiseksi, ja mitä se lähetti presidentti Wilsonille?
31 Kirkkojen liittoneuvoston toimeenpaneva komitea teki myöskin Kansainliittoa kannattavia päätöksiä. Yksi näistä oli sitä varten, että määrättäisiin ”sopiva erikoiskomissio, mikä edustaisi niin pitkälle kuin on käytännöllistä Amerikan protestanttisia kirkkoja, esittämään edelläolevat asiakirjat Liittolaisten ja yhdistyneitten kansojen rauhankonferenssille. Julistuksen ja päätöksien hyväksymisen jälkeen laati toimeenpaneva komitea suosittelun ja lähetti sähkeen presidentti Wilsonille Pariisiin ilmoittaen hänelle tästä toimenpiteestä. Myöhemmin presidentti Wilsonille osoitettiin joulukuun 18. päivänä 1918 päivätty kirje, mihin liitettiin jäljennös sähkeestä, julistuksesta ja sitä kannattavasta päätöksestä. Siinä kerrottiin myöskin erikoiskomission määräämisestä, joka esittäisi virallisesti julistuksen pian kokoontuvalle rauhankonferenssille.e
(Jatkuu)
-
-
Lukijain kysymyksiäVartiotorni 1959 | 1. joulukuuta
-
-
Lukijain kysymyksiä
● Mitä Johanneksen 3:16, 17:nnessä mainittua ”maailmaa” Jumala rakasti niin paljon ja mitä ”maailmaa” Jumala ei lähettänyt Jeesusta tuomitsemaan, vaan pelastamaan?
Jeesuksen elämää koskevassa Johanneksen kertomuksessa on suomalainen sana ”maailma” käännetty kreikkalaisesta sanasta kósmos, mikä esiintyy ainakin seitsemänkymmentä kertaa Johanneksen kertomuksen alkutekstissä. Kósmos merkitsee alkujaan ”järjestystä” so. määrättyä järjestystä, järjestelyä, asioitten järjestämistä tietyn suunnitelman mukaan, niiden järjestelemistä tietyn mallin mukaisesti.
Mutta kun me luemme Johanneksen kertomuksesta sanan kósmos, niin me emme saa ajatella jokaisessa tapauksessa ensimmäiseksi taivaitten ja maan muodostamaa maailmaa, missä taivaat käsittävät näkymättömät henkivoimat ja maa noiden näkymättömien henkivoimien valvonnan alaisuudessa olevat alamaiset ihmisluomukset. Meidän ei tule siis heti ajatella sellaisia maailmoita, joita on ollut ja joita tulee vielä olemaan tämän maan yhteydessä – Eedenin maailmaa, missä Aadam ja Eeva olivat viattomuudessa; Eedenin ulkopuolella olevaa maailmaa eli jumalattomien maailmaa vedenpaisumuksen edellä; ”nykyisten taivaitten ja maan” muodostamaa maailmaa; ja ”uusien taivaitten ja uuden maan” tulevaa uutta maailmaa. Jos me ajattelemme aina tällaisia maailmoita, niin me voimme joutua hämmennykseen ja ihmetellä, mitä noista eri maailmoista tarkoitetaan.
Ottakaamme esimerkiksi sanan kósmos eli ”maailma” neljä ensimmäistä käyttöä. Me luemme: ”Tosi valo, joka antaa valoa kaikenlaisille ihmisille, oli tulemaisillaan maailmaan [1]. Hän oli maailmassa [2], ja maailma [3] sai syntynsä hänen kauttaan, mutta maailma [4] ei ottanut häntä huomioon. Hän tuli omaan kotiinsa, mutta hänen oma kansansa ei ottanut häntä luokseen.” (Joh. 1:9–11, Um) Mihin maailmaan Jeesus tuli sitten tosi valona? Tämä tapahtui tosin siihen aikaan, jolloin ”nykyiset taivaat ja maa” olivat olemassa (2. Piet. 3:7), mutta tarkoittaako Johanneksen 1:9–11 tätä ”maailmaa”? Oliko tämä se maailma, joka ”sai syntynsä hänen kauttaan”? Oliko tämä ”hänen oma kotinsa”, mihin hän tuli, mutta jossa häntä ei otettu vastaan?
Meidän täytyy pitää mielessämme, että Jeesus tuli näkymättömistä, korkeammista henkimaailmoista näkyvään, alhaisempaan maalliseen eli lihalliseen olotilaan. Hän sanoi tämän takia juutalaisille: ”Te olette alhaalta, minä olen ylhäältä; te olette tästä maailmasta, minä en ole tästä maailmasta.” (Joh. 8:23) Jeesus ilmaisi tässä erään maailman sanalla ”ylhäältä” ja toisen maailman sanalla ”alhaalta”. Hän sanoi, että alhaalta olevat ihmiset olivat ”tästä maailmasta”. Koska hän itse oli ylhäältä, niin hän ei ollut ”tästä maailmasta”. Mikä tämä maailma oli siis? Se oli, edellä olevan mukaisesti, vakiintunut järjestys eli järjestely, mutta jotta järjestys eli järjestely olisi olemassa, niin täytyy olla asioita tai ihmisiä, jotka voidaan panna tiettyyn järjestykseen eli järjestellä määrätyllä tavalla. On näin ollen selvää, että Johanneksen tässä käyttämä sana ”maailma” merkitsee ihmisiä, jotka ovat tietyssä järjestelmässä eli määrätyssä järjestyksessä ja tietyn asiainjärjestelmän alaisina.
Palaamme nyt Johanneksen 1:9–11: Jeesus, tosi valo, joka antaa valoa kaikenlaisille ihmisille, oli kerran tulemaisillaan maailmaan, so. tulossa järjestettyjen ihmisten keskuuteen eli tietyn asetetun järjestyksen alaisten ihmisten joukkoon. Jeesus tuli ylhäältä, enkelien joukosta, ja hän tuli maan päällä olevien ihmisluomusten keskuuteen, jotka elivät heillä vallitsevan asiainjärjestyksen alaisuudessa. Niin kauan kuin hän oli lihassa, ja erityisesti julkisen palveluksensa aikana, jolloin hän etsi yhteyttä kaikkiin ihmisiin, Israelin kadonneisiin lampaisiin, hän oli tässä ihmismaailmassa. Hän oli Jumalan Sana, jonka välityksellä kaikki olevainen luotiin. Jeesus Kristus oli siitä syystä vastuussa tämän ihmismaailman olemassaolosta, joskaan ei tarkkaan sanoen siitä järjestelystä eli vakiintuneesta järjestyksestä, minkä mukaan ihmiset elivät ja toimivat.
Ottiko tämä ihmismaailma hänet huomioon? Johanneksen 1:10 sanoo, ettei se ottanut, toisin sanoen, ihmisten enemmistö ei ottanut. He pitivät kiinni mieluummin siitä järjestyksestä, mihin he mukautuivat; he eivät halunneet muutosta. Näin ollen ei hänen kansansa, luomukset, jotka saivat kiittää olemassaolostaan hänen alkuperäistä työtään, ottanut häntä luokseen, eivät edes juutalaiset. Mutta eikö sitten kukaan omaksunut valoa tai ottanut häntä huomioon tai luokseen? Johanneksen 1:12 sanoo joidenkuiden tehneen sen. Se kuuluu: ”Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä.”
Koska suurin osa tätä ihmismaailmaa kohteli Jeesusta tällä tavalla, niin maailman voidaan sanoa vihanneen häntä. Kun Jeesuksen omat velipuolet sanoivat hänelle: ”Ilmoita itsesi maailmalle”, niin Jeesus sanoi heille: ”Teitä ei maailma voi vihata, mutta minua se vihaa, sillä minä todistan siitä [maailmasta], että sen teot ovat pahat.” (Joh. 7:4–7) Tästä syystä Jeesus ei ilmaissut itseään ihmismaailmalle, vaan meni salaa Jerusalemin juhlille ehkäistäkseen maailman yritykset tappaa hänet vihasta. Suurimmaksi osaksi ihmismaailma ei rakastanut häntä, eikä se rakastanut niitäkään, jotka tulivat tästä ihmismaailmasta ja joista tuli Jeesuksen seuraajia. Hän sanoi siksi apostoleilleen: ”Sen käskyn minä teille annan, että rakastatte toisianne. Jos maailma teitä vihaa, niin tietäkää, että se on vihannut minua ennen kuin teitä. Jos te maailmasta olisitte, niin maailma omaansa rakastaisi; mutta koska te ette ole maailmasta, vaan minä olen teidät maailmasta valinnut, sentähden maailma teitä vihaa.” – Joh. 15:17–19.
Jotta maailma voisi vihata, niin sen täytyy olla ihmisten muodostama, sellaisten luomusten, joilla on kyky vihata. Jeesus ei rukoillut näitten vihaajien, vihaa täynnä olevan ihmismaailman, edestä. Hän rukoili taivaallista Isäänsä: ”Minä rukoilen heidän edestänsä [niiden ihmisten edestä, jotka sinä annoit minulle maailmasta]; en minä maailman edestä rukoile, vaan niiden edestä, jotka sinä olet minulle antanut, . . . Ja minä en enää ole maailmassa, mutta he ovat maailmassa, ja minä tulen sinun tykösi.” ”He eivät ole maailmasta, niinkuin en minäkään maailmasta ole. Pyhitä heidät totuudessa; sinun sanasi on totuus. Niinkuin sinä olet lähettänyt minut maailmaan, niin olen minäkin lähettänyt heidät maailmaan.” ”Mutta en minä rukoile ainoastaan näiden edestä, vaan myös niiden edestä, jotka heidän [apostolisen] sanansa kautta uskovat minuun, että he kaikki olisivat yhtä, . . . Vanhurskas Isä, maailma ei ole sinua tuntenut, mutta minä tunnen sinut, ja nämä ovat tulleet tuntemaan, että sinä olet minut lähettänyt.” – Joh. 17:9–11, 16–18, 20, 21, 25.
Nyt kysymme tässä yhteydessä: Keitä taivaallinen Isä, Jehova Jumala, rakasti? Koko ihmismaailmaako, johon hänen apostolinsa ja myöhemmät uskovat lakkasivat kuulumasta? Antakaamme Jeesuksen vastata näihin kysymyksiin omassa rukouksessaan: ”Minä heissä [ei maailmassa], ja sinä minussa – että he olisivat täydellisesti yhtä, niin että maailma ymmärtäisi, että sinä olet minut lähettänyt ja rakastanut heitä, niinkuin sinä olet minua rakastanut. . . . koska olet rakastanut minua jo ennen maailman perustamista.” (Joh. 17:23, 24) Jumala rakasti niitä, jotka rakastivat häntä, jota Hän rakasti: hänen Poikaansa Jeesusta Kristusta. Ihmismaailma ei rakastanut Isän rakasta Poikaa. Ne, jotka lakkasivat olemasta yhtä ihmismaailman kanssa ja joista tuli yhtä Jeesuksen Kristuksen kanssa, rakastivat häntä. Jeesuksen Kristuksen yhteydessä olevat olivat niitä, joita taivaallinen Isä rakasti. Tämä sulkee ihmismaailman pois Isän rakkaudesta. Jokaisen tähän ihmismaailmaan kuuluvan, joka halusi tulla Isän rakkauteen, täytyi lakata vihaamasta Jeesusta niin kuin maailma teki. Heidän piti erottautua tästä rakkaudettomasta maailmasta ja rakastaa Jumalan Poikaa ja tulla Pojan yhteyteen. Näistä tuli niitä, joita Isä Jumala rakastaa samoin kuin hän rakastaa Poikaansakin.
Tarkastelkaamme nyt tämän ymmärryksemme perusteella Johanneksen 3:16, 17:ttä, mistä kysymys alussa tehtiin. Kyseiset jakeet kuuluvat: ”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä
-