Uuden maailman yhteiskuntana eläminen nykyään
”Maailman valtakunnasta on tullut meidän Herramme ja hänen Kristuksensa valtakunta, ja hän hallitsee kuninkaana iankaikkisesti.” – Ilm. 11:15, Um.
Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran presidentti puhui tämän Jehovan todistajain Uuden maailman yhteiskunnan konventissa Yankee Stadiumilla New Yorkin kaupungissa, maanantai-iltapäivällä, heinäkuun 20. 1953.
1. Miksi tämä on yhä sama vanha maailma vuoden 1914 jälkeen, mutta mikä on tullut esiin kiinnittäen maailman huomion?
KUN ensimmäisen maailmansodan tykit alkoivat jyristen syöstä tulta ja savua kesällä 1914, niin uuden maailman yhteiskunta oli syntymässä. Asiat ovat muuttuneet sen jälkeen lähes neljänäkymmenenä vuotena huomattavasti. Maapallon kartta on muuttunut, monet hallitukset ovat muuttaneet poliittista kokoonpanoaan, ja suuret joukot ihmisiä on revitty juurineen maasta ja sijoitettu toisiin paikkoihin, tai he ovat joutuneet vastenmielisten sortavien yliherrojen alaisuuteen. Mikään ei ole enää kestävää, kaikki näyttää olevan muuttumistilassa, ja ihmiskunta on tempautunut vastustamattoman tapahtumain virran vietäväksi. Ihmiskunta ei tiedä, mihin se on menossa, mutta se on matkallaan ja toivoo epätoivoisesti siirtyvänsä paremman elämän uudistettuun maailmaan, ihmisen tekemään uuteen maailmaan. Mutta kaikista vuodesta 1914 lähtien tapahtuneista poliittisista, yhteiskunnallisista, sivistyksellisistä, taloudellisista, tieteellisistä ja uskonnollisista muutoksista huolimatta tämä on yhäkin sama vanha maailma. Vain sen ulkokuori on muuttunut, niinkuin pieninkin naarmu pinnan alle osoittaa. Sen henki on yhä vanhan maailman henki, sen itsekkäät jakaumat ovat yhä olemassa, ja niiden halkeamat uhkaavat laajentua; sen omahyväiset, itsevarmat pyyteet ovat yhä olemassa; ja, mikä on kaikkein enteellisintä, tämän maailman toiminnan takana olevat näkymättömät, yli-inhimilliset voimat ovat yhä olemassa ja kuumeisessa toiminnassa. Kuitenkin on uuden maailman yhteiskunta tullut esiin kaikista vanhan maailman pysyttämiseksi keksityistä tekijöistä huolimatta, ja se on kasvanut, kunnes se nyt vangitsee vanhan maailman huomion. Tämä on tullut aivan odottamattomasta ja epätodennäköisimmästä suunnasta, ja vanha maailma tarkkailee epäystävällisin silmin nähdäkseen, mitä siitä on tuleva.
2, 3. Vain kenelle voidaan antaa kunnia tämän uuden maailman yhteiskunnan aikaansaamisesta ja miksi?
2 Miten tämä uuden maailman yhteiskunta ilmaantui sitten? Poliittiset iskulauseet, joita käytettiin ensimmäisen maailmansodan aikana, sellaiset kuin: ”Turvatkaa maailma demokratialle!” ja hallitsevien liikemiesten ja pappien sodanjälkeiselle kaudelle tekemät ehdotukset eivät voineet koskaan tuottaa tätä uuden maailman yhteiskuntaa. Ottaen huomioon, millainen se on nykyään, sen aikaansaaminen voidaan laskea vain Jumalan voiman ja viisauden tuotteeksi hänen ihmeellisen päätöksensä mukaan. Vain hän voi henkeyttää tottelevaisissa palvojissaan näyn luvatusta uudesta maailmastaan ja antaa heidän ymmärtää sen vaatimukset; ja hän on tehnyt tämän kirjoitetun Sanansa, Pyhän Raamatun, kautta.
3 Jumala oli valmistanut vuosikymmeniä ennen ensimmäistä maailmansotaa kansaa tulemaan täksi meidän aikamme aivan erilaiseksi yhteiskunnaksi. Hän paljasti sen jäsenille Sanansa opetukset, mistä uskonnolliset papit olivat eksyneet ja mistä heidän seurakuntansa olivat kääntyneet pois, jotta niissä olevien korvia kutkutettaisiin maailmallisella viisaudella, perimätiedolla ja filosofialla. Hän herätti heidät havaitsemaan, että aika Valtakunnan lopulliselle perustamiselle, jonka puolesta oli paljon rukoiltu, oli lähellä. Hän paljasti heille kauan etukäteen Sanansa kautta senkin, että Valtakunnan oli aika ottaa valtansa taivaassa ja maassa v. 1914 jKr., koska silloin piti päättyä sen ajan, minkä hän oli määrännyt pakanakansoille maan keskeytymättömäksi hallitsemiseksi Jerusalemin v. 607 eKr. tapahtuneen ensimmäisen hävityksen jälkeen. Hänen kansalleen, joka oli saanut tästä tiedon, oli mitä tärkeintä valmistautua ottamaan vastaan sitä yleismaailmallista hallitusta, jota hänen kirkastettu Poikansa Jeesus Kristus johtaa Jumalan valtakunnan välityksellä. Se yritti hartaasti tehdä näin, ja niinkuin sitä oli opetettukin odottamaan, puhkesi Perkeleen maailmanjärjestöä kohdannut ahdistus raivoonsa vuonna 1914.
4. Miksi viholliset ajattelivat kerran, ettei Jehovan palvojien suhteen ollut odotettavissa mitään sodanjälkeisenä aikana?
4 Kun äkillinen aselepo pysähdytti neljä vuotta myöhemmin ensimmäisen maailmansodan, niin nämä Korkeimman Jumalan antautuneet palvojat ja palvelijat olivat lamaannutettuina aivan autioitetussa tilassa. Kansainvälinen sota ei ollut ainoastaan katkaissut heidän yhteyttään veljiinsä kautta maailman, vaan he olivat myöskin kärsineet vuosikausia väkivaltaista vainoa kiihtyneitten ihmisten taholta, joita suvaitsemattomat uskonnolliset papit kiihoittivat. Heidän raamatullinen kirjallisuutensa, jopa heidän Raamattunsakin olivat kiellettyjä, monia heistä pidettiin vankiloissa ja sotilaslaitoksissa, ja heidän yhdistyksensä lailliset päävirkailijat viruivat kuritushuoneessa raskaan rangaistuksen alaisina, ja heiltä oli kielletty valittaminen lain- ja oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin saamiseksi. He olivat suuresti vihattuja, kaikkien kansojen vihamielisyyden kohteita. Heidän vihollisensa ajattelivat kirjoittaneensa finis! heihin nähden. Heiltä ei voinut odottaa paljonkaan, tuskin mitään merkitsevää, ajattelivat viholliset.
5, 6. Miten jäännös vedettiin yhteen ensimmäisen maailmansodan jälkeen, ja miten se tuli uudelleenjärjestetyksi?
5 Mutta missä on elämää, siellä on toivoa. Noiden maailmansodan kokemusten läpi uskollisina säilyneitten pieni jäännös piti yhä kiinni Jumalastaan, ”jonka ainoan nimi on Jehova”. (Ps. 83:18, KJ) Heillä oli yhä uskoa hänen Sanaansa, eivätkä he unohtaneet eivätkä hylänneet sitä. Vihollisen raivo ei ollut rikkonut niitä siteitä, mitkä sitoivat heidät heidän veljiinsä, ja nuo siteet vetivät heidät jälleen yhteen siitä huolimatta, mitä kaikki heidän vihollisensa voivat tehdä. He näkivät nyt heidän maailmansodan aikaisten vainojensa merkityksen, jopa tuon sodan itsensäkin ja sen seuralaisten, nälän, ruton, maanjäristysten ja kansain ahdistuksen, merkityksen. Nämä olivat todistus siitä, että tämän maailman lopun aika oli tullut ja että Jumalan Kristuksen valtakunta oli nyt tosiasia. Tämä antoi perustan sille hätkähdyttävälle sanomalle, että suurikokoinen joukko – ”miljoonat”, he arvioivat – nykyään elävistä ihmisistä ei kuole koskaan. Sodanjälkeinen aika tarjosi tilaisuuden palvella edelleen Jehova Jumalaa, ja he olivat päättäneet ylistää häntä kaikkien kansojen edessä niin kauan kuin heillä on henki.
6 Jumala luki kuuliaisen kansansa sydämet sen ahdistuksessa. Hän oli varjellut kansaansa kuuluvat läpi tulisten koettelemusten keskellä ensimmäistä maailmansotaa. Hänellä oli tarkoitus näin tehdessään. Hän vapautti sentähden heidät ihmeellisen kaitselmuksensa kautta heidän vihollistensa vankeudesta. Hän vapautti heidät henkensä voimalla ihmispelon kahlehtivasta vaikutuksesta ja ihmisen järjestöistä. Hän uudelleenjärjesti heidät ja asetti työnsä heidän eteensä tehden heille tunnetuksi, että nyt oli se ennaltamäärätty aika, jolloin ”tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille”, ja että tämä evankeliumi oli se erittäin tärkeä uutinen, että Jumalan valtakunta oli perustettu. – Matt. 24:14.
7. Miten tämä nykyinen uuden maailman yhteiskunta syntyi, ja miksi se ei tule loppumaan?
7 Me voimme nähdä nyt osan Jumalan päätöksestä toteutuneen. Tätä Jehovan valtakunnan hyvää uutista on saarnattu kaikilla tiedoituskeinoilla. Kirjallisuutta on levitetty yleisesti ja talosta taloon satoja miljoonia kappaleita monilla kielillä. Näiden painettujen saarnojen lisäksi ovat Valtakunnan julistajat puhuneet henkilökohtaisissa todistuksissa ja antaneet Raamatun opetusta kodeissa ja yleisissä esitelmissä näkyville kuulijakunnille sekä radiossa. Sadat miljoonat ovat kuulleet sanoman tästä uuden maailman jumalallisesta hallituksesta, monien heistä kuullessa sen yhä uudelleen vuosien varrella. Tuhannet lukijat ja kuulijat ovat tunnustaneet tämän olevan Jumalan elämänantava sanoma tälle päivälle. He ovat vastanneet siihen iloiten ja ovat antaneet elämänsä hänelle Jeesuksen Kristuksen kautta sekä liittyneet pitämään korkealla Valtakunnan kirkasta merkkiä, kunnes nyt on Valtakunnan julistajien järjestettyä ja raportoitua toimintaa kaikilla mantereilla ja monilla merensaarilla. Nämä sadattuhannet muodostavat nyt yhteensä yhteiskunnan, mikä ei ole osa tästä vanhasta maailmasta. Tämän maailman kansat eivät kykene koskaan tekemään loppua tästä yhteiskunnasta. Se kasvaa ja elää ikuisesti, koska se on ”[Jehovan] istutus”, eikä hän revi sitä pois. (Jes. 61:3; As; Matt. 15:13) Hän on sulattanut keskellä vainon tulta kansansa yhteen uuden maailman yhteiskunnakseen Pyhän Sanansa ja henkensä ja sen työn avulla, minkä hän on antanut sen tehtäväksi.
YHTEISKUNTAELÄMÄN NYKYISIÄ ONGELMIA
8. Miksi tätä sanotaan oikeutetusti ”yhteiskunnaksi”, ja miksi se jatkuu Harmagedonin jälkeen?
8 Onko oikein sanoa tätä ”yhteiskunnaksi”? On, koska se on ryhmä ihmisiä, kristittyjä ihmisiä, jotka on järjestetty ja jotka työskentelevät yhdessä yhteisessä työssä kokoontuen säännöllisesti ja palvoen ainoaa tosi Jumalaa sekä pyrkien elämään yhteisen Jumalan antaman ohjeen mukaan. Tätä yhteiskuntaa ei ole rekisteröity minkään poliittisen valtion eikä sen lakikokoelman alaisuudessa. Mikään sellainen valtio ei voi antaa oikeutta tällaiselle yhteiskunnalle. Sen jäsenet leviävät jokaisen kansan tai valtakunnan ja sen valvontavallan rajojen ulkopuolelle. Ihmistekoinen lupa ei voi pitää tällaista yhteiskuntaa koossa ja toiminnassa. Se on Jumalan luoma totuutensa ja henkensä kautta. Se on tosin ollut yhteistoiminnassa tähän saakka laillisen yhdistyksen, Pennsylvanian Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran, kanssa, joka on sen hallinnollinen elin ja julkaisu- ja laillinen palvelija. Mutta se ei lakkaa, kun Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseura menettää oikeutensa joko siten, että vihamielinen hallitus hajoittaa Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran samalla tavalla kuin natsit ensin ja nyt kommunistihallitus on hajoittanut Itä-Saksan haaratoimiston, tai kun se hallitus, joka on myöntänyt sille nuo oikeudet, häviää Harmagedonin taistelussa. Eräs Vartiotornin Traktaattiseura oli olemassa ja levitti Jumalan sanomaa, ennenkuin Siionin Vartiotornin Traktaattiseura rekisteröitiin vuonna 1884 Pennsylvanian valtion lakien mukaan USA:ssa. Kun Harmagedonin taistelu hävittää tämän vanhan maailman, jatkuu uuden maailman yhteiskunta, sillä ainoa silloin vallassaoleva hallitus, Jumalan hallitus, hyväksyy sen ja antaa sille silloin oikeuden. Se muodostaa sen perustan, sen ytimen, jonka ympärille ”uuden maan” väestö kasvaa täyttäen tämän kiertotähden. – 2. Piet. 3:13.
9. Miksi meillä on tämän yhteiskunnan jäseninä ehdottomasti ongelmamme nyt tänä siirtymiskautena?
9 Meillä on uuden maailman yhteiskuntana nyt ehdottomasti ongelmamme. Me emme ole vielä tämän vanhan maailman ulkopuolella. ”Kansain määräajat” päättyivät 1914, mutta se ei lopettanut vanhaa maailmaa, se vain aloitti maailman ”lopun ajan”. Saatana Perkele ja hänen paholaisensa heitettiin sen jälkeen pois taivaasta, mutta sekään ei tuhonnut tätä maailmaa, se vain rajoitti tämän maailman takana olevien näkymättömien henkivoimien toiminnan tähän maahan. Vanha maailma on yhä keskuudessamme. Sen edut ovat ristiriidassa tulevan uuden maailman etujen kanssa. Tämä aiheuttaa sentähden vaikeuksia meille tänä siirtymäkautena.
10. Miten me voimme välttää tulemasta ’tuomituiksi maailman kanssa’ ja sen sijaan ’tuomita maailman’?
10 Meitä ympäröi juuri nyt maailma, joka on täynnä ristiriitaisuuksia, rotu- ja uskonnollisia vihamielisyyksiä, kansallisia perinteitä, ylpeyttä ja kilpailuja sekä lukuisia muita jakavia tekijöitä. Uuden maailman yhteiskunnan jäsenet tulevat kaikista kansoista ja sukukunnista, mutta näitä vaikeuksia synnyttäviä seikkoja ei saa tuoda tähän yhteiskuntaan. Ne eivät säily Harmagedonissa. Niiden täytyy loppua ja ne loppuvat siinä. Jos me siis riipumme kiinni sellaisissa tai sekaannumme niihin, niin se ei ennusta meille hyvää. Meidän täytyy hylätä nuo maailmalliset itsekkyyden muodot, kateellisuus, vihamielisyys, itsekäs kunnianhimo, uskonnolliset lahkolaissodat, toisten vainoamiset sekä muut Perkeleen, ”tämän asiainjärjestelmän jumalan”, hengen ilmaukset. Me emme halua kantaa mitään vastuuta Jumalan edessä tämän vanhan maailman hallitusjärjestelmistä ja tuhoavista riitaisuuksista. Me emme tahdo osallistua ihmissuvun kanssa siihen yhteiskunnan vastuuseen, missä se on näistä asioista, mitkä ovat Jumalaa vastaan ja sodassa hänen valtakuntansa kanssa. Jos meidän ei pitäisi pysytellä puhtaina sen politiikasta ja riitaisuuksista, niin ’meidät tuomittaisiin maailman kanssa’. Etumme on noudattaa Nooan ennen vedenpaisumusta antamaa esimerkkiä, kun hän ”saatuaan ilmoituksen siitä, mikä ei vielä näkynyt, pyhässä pelossa [rakensi] arkin perhekuntansa pelastukseksi; ja uskonsa kautta . . . tuomitsi maailman”. – 1. Kor. 11:32; Hepr. 11:7.
11, 12. Miten me olemme samassa asemassa tässä maailmassa kuin Jeesus oli ollessaan maan päällä, ja miksi? meidän täytyy olla siinä?
11 Me olemme kristittyinä samassa asemassa kuin Johtajamme Jeesus oli maan päällä ollessaan. (Joh. 17:14, 16; 15:19) Me olemme tässä maailmassa, mutta me emme ole osa siitä emmekä sen ystäviä. Me olemme Jumalan uuden maailman ystäviä, me kannatamme sen taivaissa perustettua jumalallista hallitusta. Maailma voi pitää meitä tämän tähden vihollisinaan, mutta ei ole mitään muuta keinoa olla Jumalan ystävä. Me rakastamme uutta maailmaa ja odotamme sitä, sillä se merkitsee sitä, että taivaallisen Isän rakkaus on meissä. Näin täytyy olla, koska meitä käsketään 1. Johanneksen kirjeen 2:15–17: ”Älkää rakastako maailmaa älkääkä sitä, mikä maailmassa on. Jos joku maailmaa rakastaa, niin Isän rakkaus ei ole hänessä. Sillä kaikki, mikä maailmassa on, lihan himo, silmäin pyyntö ja elämän korskeus, se ei ole Isästä, vaan maailmasta. Ja maailma katoaa, ja sen himo; mutta joka tekee Jumalan tahdon, se pysyy iankaikkisesti.”
12 Tässä maailmassa jatkuvat sodat ja taistelut, aistillisten huvitusten hillittömät halut, murhaaminen ja ahnehtiminen. Opetuslapsi Jaakob julisti, että kaikki kristityt, jotka alkavat uudelleen harjoittaa tällaisia, ovat laittomissa suhteissa maailman kanssa: ”Te avionrikkojat, ettekö tiedä, että maailman ystävyys on vihollisuutta Jumalaa vastaan? Joka siis tahtoo olla maailman ystävä, siitä tulee Jumalan vihollinen.” (Jaak. 4:1–4) Apostoli Paavalin ja tämän maailman välillä ei ollut ystävyyttä. Maailma piti häntä paalun kiduttavaan kuolemaan tuomittuna kirottuna rikollisena, mutta apostoli katseli taas vuorostaan maailmaa samalla lailla kirottuna ja tuomittuna. Siksi hän sanoi: ”Mutta pois se minusta, että minä muusta kerskaisin kuin meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen [kidutuspaalusta], jonka kautta maailma on [paaluun]naulittu minulle, ja minä maailmalle!”
13. a) Mitä maailmaa meidän täytyy rakastaa ja miksi? b) Miksi tämä ei merkitse sitä, että me olisimme ihmiskunnan ja jokaisen vihaajia?
13 Miten ihmeellistä onkaan elää yli Harmagedonin taistelun ja elää maailmassa, mitä voimme rakastaa, maailmassa, minkä kanssa voimme olla ystäviä, missä voimme olla ja mistä voimme olla osa tekemättä itsestämme Jumalan vihollisia! Se on se maailma, mitä Jehova Jumala rakasti niin paljon, että antoi ainoasyntyisen Poikansa, jotta kuka häneen uskoo, ei tuhoutuisi, vaan saisi iankaikkisen elämän. (Joh. 3:16) Meidän täytyy rakastaa sitä maailmaa, mitä Jumala rakasti näin paljon. Silloin ei rakkautemme muutu koskaan murheeksi, sillä tuo vanhurskas maailma ei häviä koskaan. Se, että me emme rakasta tätä vanhaa maailmaa emmekä ole sen ystäviä, ei merkitse sitä, että olisimme ihmiskunnan vihaajia, jokaisen vihaajia, enempää kuin opetuslapsi Johannes, Jaakob ja Paavalikaan olivat, jotka ilmaisivat ajatuksensa siten kuin he sen tekivät kirjoituksissaan. Jos me olisimme jokaisen vihaajia, niin me vetäytyisimme pois ihmisten yhteydestä niinkuin uskonnolliset munkit ja nunnat, emmekä me kulkisi ovelta ovelle vieden ihmisille Jumalan varoitusta suusanallisesti ja painetuilla sivuilla ja kehoittaen heitä: ”Antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.” (2. Kor. 5:20) Suurin konsanaan annettu käsky on, että meidän täytyy rakastaa Jumalaa ensiksi, so. koko mielestämme, sydämestämme, voimastamme ja sielustamme; ja meidän täytyy tätä rakkautta Jumalaan ilmaistessamme totella hänen toista suurta käskyään: rakastaa lähimmäistämme niinkuin itseämme. Me koetamme tehdä näin lähtemällä mukavista kodeistamme ja käymällä lähimmäistemme luona heidän omissa kodeissaan ja viemällä heille Jumalan antamaa sanomaa, jotta he pelastuisivat uuteen maailmaan samoin kuin mekin.
14. Miksi meidän ei tule katsoa taaksemme tähän maailmaan ja kenen esimerkki mielessämme?
14 Mutta me emme voi ystävystyä tämän vanhan maailman kanssa, maailman, jolla on halunsa, pyrkimyksensä, kunnianhimonsa, politiikkansa, järjestelmänsä, uskontonsa ja filosofiansa, tulematta Jumalan vihaamiksi uskonnollisiksi ulkokultailijoiksi. Me olemme vastanneet hänen kutsuunsa tulla pois tästä maailmasta, ja jos me nyt katsomme taaksemme siihen, ikäänkuin olisimme riistäneet itseltämme jotakin arvokasta, niin se tekisi meistä Jumalan vihollisia ja tuomitsisi meidät tuhoon. Jeesus sanoi: ”Muistakaa Lootin vaimoa!” Miksi? Koska hän paetessaan Sodomasta, kun siihen satoi taivaasta tulista tuhoa, katsoi tottelemattomasti taakseen, hidasti pakoaan, ja joutui tukahduttavan suolan peittämäksi tullen varoituspatsaaksi kaikille tuuliviireille, luopioille. – Luuk. 17:32, 33.
15. Vaikka maailma onkin jakautunut itseään vastaan, niin mitä vastaan se on yhteenliittynyt ja miksi?
15 Me elämme nykyään sellaisessa kansainvälisessä yhteiskunnassa, mikä on jakaantunut kahteen suureen blokkiin, kommunistiseen tasavaltalaisblokkiin ja demokraattiseen blokkiin. Vaikka nämä blokit ovatkin erottautuneet poliittisesti, taloudellisesti ja yhteiskunnallisesti toisistaan, niin on olemassa todisteita, mitkä osoittavat niiden kummankin vastustavan uuden maailman yhteiskuntaa. Miksi? Koska se ei noudata kummankaan blokin esimerkkiä. Uuden maailman yhteiskunta on teokraattinen, niinkuin uusi maailmakin tulee olemaan. Se tunnustaa Jumalan oikeutetuksi hallitsijaksi, taivaan ja maan ylimmäksi yksinvaltiaaksi. Se pitää kiinni tästä tosiasiasta järjestössään ja toiminnassaan ja pysyy hänen Sanassaan, Pyhässä Raamatussa, mikä antaa meille korkeimman lain. Vuonna 1914 loppuivat hänen ”kansain määräaikansa”, ja hän saattoi Poikansa Jeesuksen Kristuksen valtakunnan syntymään. Meidän täytyy sentähden sanoa nyt Jesajan meidän ajallemme antaman ennustuksen sanoin: ”Jehova on meidän tuomarimme, Jehova on meidän lainantajamme, Jehova on meidän kuninkaamme; hän pelastaa meidät.” – Jes. 33:22, As.
JO NYT VALTAKUNNAN ALAISUUDESSA
16. Minkä hallitsevien tekijöitten alaisuudessa meidän täytyy nyt elää, ja miten meidän täytyy käyttäytyä niiden alaisuudessa?
16 Me elämme nyt todellisen valtakunnan alaisuudessa. Tämän maailman valtakunnat ja tasavallat ovat luonnollisesti myöskin sen alaisuudessa, mutta ne eivät toimi sen edustajina eikä sen poliittisina ilmauksina eikä sen kuuliaisina alamaisina. Ne ovat päinvastoin sen vihollisia, kieltäytyvät tunnustamasta sen olemassaoloa ja yksinvaltiutta ja raivoavat sentähden sitä vastaan. Ne on sentakia tuomittu tuhottaviksi Jehovan voidellun Kuninkaan, Jeesuksen Kristuksen, rautavaltikalla. Mutta niin kauan kuin Kuningas sallii näiden maallisten poliittisten valtojen olla olemassa ja haluaa hallita vihollistensa keskellä, täytyy uuden maailman yhteiskunnan elää näiden näkyvien hallitsevien tekijäin alaisuudessa. Sen täytyy elää rauhaisasti ja olla ryhtymättä minkäänlaiseen kumoukselliseen toimintaan. Jumalan Sana kehoittaa meitä tottelemaan kaikkia ihmisten laatimia vanhurskaita lakeja. Mutta jos Jumalan lain ja ihmisdiktaattoreitten ja ihmisten lakia säätävien elinten välillä on ristiriitaa, silloin meidän täytyy osoittaa tunnustavamme Jehovan yliherruus maahan ja taivaaseen nähden, ja meidän täytyy noudattaa sitä teokraattista esimerkkiä, minkä apostoli Pietari antoi selittäessään Jerusalemin Korkeimman oikeuden edessä: ”Meidän täytyy totella Jumalaa hallitsijana pikemmin kuin ihmisiä.” – Apt. 5:29, Um.
17. Miksi meidän on järkevää antaa ensi sija Jumalan hallitukselle ja laeille ja keisarille ainoastaan se, mikä hänelle kuuluu?
17 Tämä on järkevä asenne. Myöntäen elävämme tämän maailman poliittisten järjestelmien välittömän hallituksen alaisuudessa meidän täytyy kuitenkin kysyä: Minkä alaisuudessa nämä samat poliittiset järjestelmät ovat? Vaikka ne yrittäväkin olla maan huipulla, niin eivätkö ne ole kuitenkin taivaan alla ja siis taivaan hallituksen alaisuudessa? Aivan varmasti! Taivaan hallitus merkitsee nyt Jumalan hallintoa Poikansa, Jeesuksen Kristuksen, välityksellä. Ottaen siis huomioon tämän ratkaisevan tosiseikan me tunnustamme Jehova Jumalan korkeamman yksinvaltiuden ja annamme ensi sijan hänen hallitukselleen ja laeilleen. Me maksamme takaisin eli annamme ihmisten muodostamille hallitseville tekijöille sen, mitä olemme niille velkaa niistä niukoista palveluksista ja eduista, joita nautimme niiltä. Siinä on kaikki, mitä niille kuuluu. Harmagedonin yleissota on tämän sukupolven edessä, eivätkä nuo maailman hallitsevat tekijät tule suojelemaan meitä eikä meidän omaisuuttamme siinä sodassa. Ne eivät saa viedyksi meitä Harmagedonin läpi sen toiselle puolelle ja uuteen maailmaan, koska ne itsekään eivät läpäise sitä, vaan tulevat murskatuiksi palasiksi. – Ps. 2:1–9.
18. Milloin meidän velkamme keisarille loppuvat, ja mitä velkoja poliittiset hallitukset maksavat Jumalalle ja miksi?
18 Meidän on annettava ja maksettava takaisin Jehova Jumalalle se, mikä kuuluu Jumalalle, jos aiomme säilyä hengissä Harmagedonin sodassa tai jos odotamme saavamme ylösnousemuksen hänen uuteen, Harmagedonin jälkeiseen maailmaansa siinä tapauksessa, että kuolemme sitä ennen. Me emme ole silloin varmasti mitään velkaa ”keisarille”, sillä tämän maailman poliittiset hallitukset ovat silloin hävinneet kokonaan. Ne saavat maksaa olemassaolollaan velkansa, mikä niillä on Jehova Jumalalle hänen uskollisen kansansa vainoamisen johdosta. (Matt. 22:21) Oli aivan oikein, oli isällinen velvollisuus, että Jehova Jumala ilmaisi vihansa omaa kansaansa kohtaan sen laiminlyöntien takia ja kuritti sitä ensimmäisen maailmansodan aikana. Mutta poliittisille järjestelmille ei ollut oikein uskonnollisten järjestelmien miekkana sortaa, vainota ja yrittää tuhota Jehovan kansaa ilkeämielisesti lopettamatta sitä siihenkään, vaan yrittäen jatkaa sitä ensimmäisen maailmansodan loputtuakin. ”Näin sanoo sotajoukkojen HERRA [Jehova]: ’Minä suuresti kiivailen Jerusalemista ja Siionin vuoresta, ja minä olen ylen vihastunut huolettomiin kansoihin, sillä kun minä olin vain vähän vihastunut, niin ne auttoivat onnettomuutta tapahtumaan.’” – Sak. 1:14, 15, Ak.
19, 20. Vaikka Valtakunta onkin taivaallinen, niin miksi se on meille todellisempi kuin Yhdistyneet Kansakunnat pääkaupunkeineen ja rakennuksineen?
19 Näkymättömissä taivaissa vuonna 1914 perustettu Valtakunta saattaa olla epätodellinen maailman poliitikoille, mutta se on todellinen meille, itse asiassa vielä todellisempi kuin Yhdistyneet Kansakunnat. Yhdistyneillä Kansakunnilla on nyt päämaja sihteerinvirastoineen ja kokousrakennuksineen East Riverin länsirannalla New Yorkin kaupungissa, joten sinä kysyt: Miten voi Valtakunta olla vielä todellisempi ilman tuollaisia näkyviä, silminnähtäviä seikkoja? Vastaukseksi sanomme: Hallituksen olemassaolon todistamiseksi ei tarvita tiilestä, kivestä, sementistä ja teräksestä ihmiskäsin tehtyjä virastorakennuksia. Jehovan kaikkeudenhallitus voi myöskin toimia ilman, että sillä on maan päällä näkyviä rakennuksia. Täydellisellä ihmisparilla, Aadamilla ja Eevalla, ei ollut Eedenin paratiisissa lainkaan ihmistekoisia rakennuksia Eedenin joen rannoilla kuvaamassa Jehovan heille asettamaa teokraattista hallitusta, eikä heitä rasitettu veroilla sellaisten rakennusten kunnossapitämiseksi. Pyhällä Jerusalemin kaupungilla oli paljon myöhemmin näkyvä temppeli, mikä oli pyhitetty Jehova Jumalalle ja hänen nimellään merkitty, mutta Jumalaa hengessä ja totuudessa palvovien kristittyjen ei ole tarvinnut sen jälkeen rakentaa sellaista maallista temppeliä hänen puhtaan palvontansa harjoittamiseksi tai hänen olemassaolonsa vertauskuvaamiseksi.
20 Hallituksen todellisuuden osoittaa se, että sillä on alamaisia, jotka alistuvat sen valtaan. Me osoitamme tunnustavamme hallituksen ja alistuvamme sen johtoon tottelemalla sitä kuuliaisesti. Jumalan Valtakunnan todellisuutta ja valtaa eivät näkyvät rakennukset, virkapuvut, liput, tunnus- eikä arvomerkit ilmaise meille elävästi, vaan maan päällä näkyvät merkit. Jumalan Sana, Raamattu, ennusti näiden ilmaantumisen ja vaikutuksen, sellaisten kuin ensimmäinen maailmansota, mikä alkoi 1914 ja mitä seurasi kansojen loppumaton ahdistus ja hämmennys, kun ne eivät tiedä, mihin päin kääntyisivät löytääkseen vertaansa hakevasta ahdingosta poisjohtavan tien. Kaikkein vaikuttavimpana suoritetaan Valtakunnan työtä vastustamattomasti, kuten Jumalan ennustuksessa edeltäkerrottiin, ennenkuin loppu tulee Harmagedonissa. – Matt. 24:3–14.
21. Miten me vaellamme uskossa Aabrahamin tavoin, ja miten me kestämme nykyiset seuraukset niinkuin Mooses?
21 Kun otamme huomioon nämä todellisuudet, niin miksi Valtakunta ei olisi meille todellinen? Me vaellamme uskossa niinkuin muinainen patriarkka Aabrahamkin teki. Hän ei turvautunut kaldealaisten Uurin kaupungissa näkyviin rakennuksiin odottaen niistä pysyvää hallitusta. Hän lähti Jehovan opastamana Uurista Luvattua maata kohti. ”Uskon kautta hän eli muukalaisena lupauksen maassa niinkuin vieraassa maassa, asuen teltoissa Iisakin ja Jaakobin kanssa, jotka olivat saman lupauksen perillisiä; sillä hän odotti sitä kaupunkia, jolla on [todelliset] perustukset ja jonka rakentaja ja luoja on Jumala.” Me olemme nyt paremmassa asemassa kuin Aabraham, Iisak ja Jaakob: ”Uskossa nämä kaikki kuolivat eivätkä luvattua saavuttaneet, vaan kaukaa he olivat sen nähneet ja sitä tervehtineet ja tunnustaneet olevansa vieraita ja muukalaisia maan päällä. . . . mutta nyt he pyrkivät parempaan, se on [taivaalle kuuluvaan]. Sentähden Jumala ei heitä häpeä, vaan sallii kutsua itseään heidän Jumalaksensa; sillä hän on valmistanut heille kaupungin.” (Hepr. 11:8–10, 13, 14, 16) Me uuden maailman yhteiskuntaan kuuluvat tunnustamme noiden uskollisten patriarkkojen tavoin olevamme muukalaisia ja tilapäisiä asukkaita tässä vanhassa maailmassa. Meillä ei ole mitään aihetta sekaantua sen politiikkaan eikä sen verisiin mellakoihin, varsinkaan nyt, kun me näemme, että Valtakunta, se kaupunki, jolla on todelliset perustukset ja joka on Jumalan rakentama, on asetettu valtaan ja hallitsee. Vaikka me kärsimmekin kansainvälistä vihaa tämän puolueettomuutemme takia, niin me kestämme sen Jumalan voimalla. Valtakunnan näky edessämme me teemme niinkuin uskollinen Mooses teki: ”Hän pysyi lujana ikäänkuin nähden sen, joka on näkymätön.” – Hepr. 11:27, Um.
NYT ON AIKA TOTELLA
22, 23. a) Mikä sekä taivaassa että maassa olevien luomusten ja järjestöjen on ollut otettava laskuihin vuodesta 1914 lähtien? b) Mitä israelilaisten sitä ennen antamaa esimerkkiä, ennenkuin heillä oli näkyvää kuningasta, meidän ei tule nyt noudattaa?
22 Tietäköön jokainen – olkoonpa hän sitten uuden maailman yhteiskunnan sisä- tai ulkopuolella – yhden asian: Se seikka, että Jehovan valtakunta on perustettu hänen Voidellun Kuninkaansa ollessa valtaistuimella, asettaa meidät erityiseen vastuuseen. Meidän tulee osoittaa uskomme mukaan vakavuutta sen täyttämisessä. Kaikkeudessa on noussut valtaan uusi mahti. Se on kauan luvattu teokraattinen hallitus, kaikkeuden pääjärjestö, mikä on pyhitetty Jehovan yksinvaltiuden kunniaansaattamiselle. Kaikkien luomusten, kaikkien järjestöjen taivaassa ja maassa on nyt selvitettävä välinsä tämän uuden tekijän, Valtakunnan, kanssa. Meillä ei ole varaa olla nyt muinaisten israelilaisten kaltaisia. Heidän näkymättömänä Hallitsijanaan, heidän Kuninkaanaan, oli Jehova satoja vuosia sen jälkeen kun he olivat menneet Jordanin ylitse ja asettuneet Palestiinan maahan. Heillä ei ollut näkyvää kuningasta Daavidin suvusta, vaan Jumala herätti heille tuomareita hallitsemaan ja vapauttamaan heidät heidän vihollisistaan. (1. Sam. 8:7; 12:12) Sitä teokraattista lakia, mikä sisältyi heidän liittoonsa Jehovan kanssa, selitettiin omapäisesti ja ivattiin melkoisesti. Siitä ajasta annettu kuvaus sanoo: ”Siihen aikaan ei ollut kuningasta Israelissa, ja jokainen teki sitä, mikä hänen omasta mielestään oli oikein.” – Tuom. 17:6; 21:25.
23 Niin kauan kuin tätä tehtiin Jumalan kanssa voimassa olevan lakiliiton puitteissa, se ei ollut sopimatonta. Se osoitti heidän toimintavapautensa määrän. Mutta Jumalan jättäminen huomioonottamatta ja omaan ymmärrykseen turvaaminen ja sen tekeminen, mikä oli oikein omissa silmissä, oli väärin, epäteokraattista, jo ennenkuin Israelissa oli kuningastakaan. Mooses varoitti tästä israelilaisille pitämässään jäähyväispuheessa Jordanin toisella puolella sanoen: ”Älkääkä tehkö, niinkuin me tässä tänä päivänä teemme, jokainen sitä, mikä hänen omasta mielestään on oikein, sillä te ette vielä ole päässeet lepoon ettekä siihen perintömaahan, jonka [Jehova], sinun Jumalasi, on sinulle antava.” (5. Moos. 12:8, 9) Näkyvän kuninkaan asettaminen israelilaisille merkitsi uudempia järjestelyjä heille, yksityiskohtaisempien ohjeitten antamista ja lisävaatimusten esittämistä heille. Se merkitsi kansallisjärjestön tiukentamista, sitä, että he saivat tuntea enemmän hallitsijan voimaa ja valtaa.
24. Kuinka kristittyjen keskuudessa vallinnut tila oli samanlainen ennen 1914:ä, ja kuka on nyt meidän yläpuolellamme?
24 Jehova Jumalan uskollisessa kansassa vallitsi ennen Valtakunnan perustamista kirkastetun Daavidin Pojan käsiin hyvin samanlainen tila kuin israelilaistenkin keskuudessa, ennenkuin he saivat Daavidin valtakunnan: kristityt olivat tottuneet tekemään, mikä oli oikein heidän omissa silmissään. Ajatellen, että maailman läntisten demokratioitten näyttämä hallitusjärjestelmä ja elämistapa oli paras tapa järjestää ja hoitaa seurakunnatkin, he koettivat punoa demokratiaa Pyhien Kirjoitusten opetuksiin. Tämä johti yksityisten Raamatun selitysten väljään moninaisuuteen ja tulevaisuuden henkilökohtaisiin ennusteluihin sekä melkoiseen paikallishallintoon, puoluehenkeen, riitaan ja kilpailuun virka-asemista. Mutta nyt, 1914:stä lähtien, ja varsinkin sen jälkeen kun Jehovan kansa uudelleenkoottiin ensimmäisen maailmansodan loputtua, ei kukaan Jehovan valtakunnalle uskollinen suvaitse senmukaista menettelyä, mikä on oikein jonkun yksilön tai seurakunnan silmissä. Ei ole enää niinkuin oli Israelin tuomareitten päivinä. Meillä on nyt Kuningas! Tämä Kuningas ”Jumalan armosta” on korkeampi kuin kaikki maan kuninkaat. Jehova Jumala sanoi: ”Ja minä asetan hänet esikoiseksi, maan kuninkaista korkeimmaksi.” (Ps. 89:28) Hän ei ole pelkkä koristus, pelkkä kansallinen vertauskuva, pääministerin ollessa todellisena hallitsijana ja kongressin eli parlamentin lainlaatijana hänen puolestaan sekä tuomareitten sanoessa hänelle, mikä on tai ei ole laillista ja perustuslaillista. Hän on kuningasten Kuningas ja herrain Herra Jehovan määräyksestä. Hän on ehdoton yksinvaltias Jumalansa Jehovan alaisuudessa. Meidän täytyy kunnioittaa tätä tosiasiaa henkemme tähden!
25. Miksi uskollisten kristittyjen jäännöksen tila on nyt erilainen kuin Babyloniasta palanneen juutalaisen jäännöksen?
25 Jehovan teokratia, hänen kaikkeudenyksinvaltiutensa, toimii nyt kuninkuuden, hänen Poikansa, Jeesuksen Kristuksen, kuninkaallisen hallituksen kautta. ”Kansain määräajat”, pakanain ajat, ovat päättyneet, ja tämän vanhan maailman poliittiset kansat ovat nyt nopeasti häipyvässä ”lopun ajassa”. Kristittyjen uskollinen jäännös on palannut ensimmäisen maailmansodan loputtua 1918 palvomaan Jehovaa hänen hengellisessä temppelissään. Asiat ovat nyt kumminkin erilaiset kuin silloin kun juutalaisen jäännöksen palvojat palasivat Babyloniasta Serubbaabelin päivinä Persian hallitsijan Kyyroksen luvalla. ”Kansain määräajat” olivat siihen aikaan vasta alkaneet ja vain 70 vuotta niihin kaikkiaan kuuluvista 2 520:stä vuodesta oli kulunut, ja uudelleensyntynyt Israelin kansa oli riippuvainen Persian maailmanvallasta. Mutta nyt on Jehova herättänyt Suuremman Kyyroksen, juuri niinkuin hän ennustikin, ja tämä Kuningas on vapauttanut Jumalan kansan tästä babylonilaisesta maailmasta. (Jes. 44:28–45:13) Me olemme kiitollisuudenvelassa taivaalliselle Valtakunnalle ja riippuvaisia Suuremmasta Kyyroksesta, Jeesuksesta Kristuksesta, joka hallitsee nyt vihollistensa, niiden pakanavaltojen, keskellä, joiden ”määräajat” päättyivät 1914.
26. Onko Jumalan Pojalla 1914:stä lähtien vain hengellinen valtakunta seuraajiaan valvomassa, ja miksi me emme näin ollen saa toimia riippumattomina?
26 Meidän kristittyjen suhteen täytyy asioitten olla siis nyt erilaiset kuin ennen 1914:ä, ennen meidän vapauttamistamme Babylonista. Ennen sitä ja apostolien päivistä lähtien piti meistä kristityistä paikkansa, että ”[Isä] . . . on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan”. (Kol. 1:12, 13) Mutta tällä Jumalan rakkaalla Pojalla on nyt omien seuraajiensa valvomiseksi enemmän kuin hengellinen valtakunta. Hänet on asetettu valtaistuimelle hallitsemaan nyt vihollistensa keskellä taivaassa ja maassa sekä murskaamaan kansat palasiksi Harmagedonissa ja ottamaan koko maa kirjaimellisesti valvontaansa. Hänelle on annettu oikeus maahan ja sen vallitsemiseen nähden. Hän panee teokratian voimaan, hän soveltaa Jumalan hallintoa, Jehovan yksinvaltiutta, tähän maahan katsoen. Hän on sen nopea rankaisija, mikä ei ole teokraattista. Varo siis häntä Harmagedonissa. Me emme uskalla toimia hänestä riippumattomasti uskonnollisissa asioissa. Me emme saa tehdä, mitä itse haluamme. Meidän täytyy olla teokraattisia ajatuksissa, teoissa, palvonnassa ja järjestössä pannen Jumalan hallinnon ihmisen hallinnon edelle. Me emme saa olla eristäytyviä, individualisteja, sellaisia, että me vääntelehtisimme järjestön velvoitusten ja rajoitusten alaisuudessa, vastustaisimme järjestämistä Jumalan ollessa huipulla ja meidän alapuolella.
27. Mitä Valtakunta merkitsee nyt maan päällä olevalle Jumalan kansalle, ja miksi me emme saa olla nyt separatisteja?
27 Jos meillä on uskoa Valtakuntaan, jos me olemme rakkaudellisesti kuuliaisia Jumalan voidellulle Kuninkaalle, niin me tottelemme iloiten hänen ohjeitaan ja järjestelyjään, joita hän toteuttaa näkyvän teokraattisen järjestönsä kautta. Valtakunta merkitsee kiinteämpää järjestöä maan päällä olevalle Jumalan kansalle. Tämä on erittäin tärkeää, jos me aiomme seisoa vihollisen yhdistyneitä voimia vastaan ja voittaa tämän maailman. Kukaan ei voi tehdä sitä yksin, eikä Kuningaskaan tee sitä yksityisesti sellaiselle individualistille. Hän käy laumansa, järjestönsä alamaisten, mukana. Jos me hylkäämme järjestön ohjeet, jos me jätämme kokoontumisemme yhteen välttääksemme järjestöä ja sen velvoituksia, niin minne me voisimme mennä Harmagedonin jälkeen? Onko Harmagedonin jälkeen separatisteja, joista jokainen muodostaa itselleen oman seuransa ja asuu erakkona tilavassa maassa välttäen yhteyttä ihmisiin ja pitäen mieluummin eläinten seurasta? Jokaiselle merkitsee niiden järjestetyn seurakunnan hylkääminen, jotka on määrätty säilymään Harmagedonissa, sitä, että hän ei pääse koskaan Harmagedonin jälkeen uuteen maailmaan eikä sen teokraattiseen järjestelmään. Meidän kaikkien täytyy Nooan perheen tavoin päästä nyt yhdessä arkkiin!
28. Mitä meidän tulee tehdä nykyään keskuudessamme vallitseviin sisäisiin vaikeuksiin nähden ja miksi?
28 Se, että me olemme nyt läheisesti yhteenliittyneitä järjestöön, vaikka olemme epätäydellisiä ja vaikka meillä on itsekkäitä mieltymyksiä ja vastenmielisyyksiä ja taipumuksia, saattaa johtaa vähäiseen hankaukseen ja vaikeuteen joksikin ajaksi. Mutta jos me koetamme osoittaa Kristuksen mielentilaa ja henkeä ja sietää veljiämme rakkaudessa, niin me pystymme selviytymään vaikeuksistamme ja pysymään yhdessä tässä ainoassa ylimmässä yhteisessä asiassa. Me emme tulleet vanhasta maailmasta ja sen kiistoista sekaantuaksemme omatekoisiin riitoihin omassa keskuudessamme. Meidän täytyy oppia siis nousemaan sisäisten vaikeuksiemme yläpuolelle ja selvittämään ne nyt. Se on parempi, kuin että joutuisimme taistelemaan sellaisten asioitten kanssa keskuudessamme Harmagedonin jälkeen. Paavali sanoi: ”’Vihastukaa, mutta älkää syntiä tehkö.’ Älkää antako auringon laskea vihanne yli, älkääkä antako perkeleelle sijaa.” (Ef. 4:26, 27) Voisimme hyvin sanoa nyt: Älkää antako Harmagedonin yllättää itseänne varkaan lailla ollessanne vihaisella tuulella, kiihtyneitä veljeänne kohtaan. Sinun on etsittävä rauhaa ja sopusointua veljesi kanssa juuri nyt. Uuden maailman yhteiskunnan Kirja, Raamattu, neuvoo, miten sinä voit tehdä sen. – Matt. 18:15–17.
YHTEISKUNNAN YHTEINEN KIELI
29. Onko hengissä säilyneillä kansallisjakaumia Harmagedonin jälkeen, ja mitä on sanottava heidän kielestään?
29 Elävätkö hengissä säilyvät heti Harmagedonin taistelun jälkeen kansallisten hallitusten alaisuudessa, kuuliaisina eri mahdeille, esittäen kilvan vaatimuksiaan, omaten ylpeitä perinteitä ja muinaista vihaa ja epäluuloa? Eivät sen jälkeen kun Kuningas heiluttaa valtikkaansa raivoavia kansoja vastaan. Henkiin jäävät ovat niitä, jotka ovat nyt tulleet pois tästä maailmasta ja jotka ovat kohonneet niiden itsekkäitten asioitten yläpuolelle, joita ”tämän asiainjärjestelmän jumala” harrastaa. Siellä on jonkin aikaa kieliryhmiä, mutta he kaikki ovat siitä huolimatta yksi teokraattinen perhe, niinkuin he ovat nytkin – ”yksi lauma ja yksi paimen”. (Joh. 10:16) Silloin ei ole eri kansoja, vaan kaikki ovat uuden maailman kansalaisia yhden Kuninkaan alaisuudessa. On oleva samoin kuin nyt Kristuksen ruumiissa, missä ”ei ole kreikkalaista eikä juutalaista, ei ympärileikkausta eikä ympärileikkaamattomuutta, ei barbaaria, ei skyyttalaista, ei orjaa, ei vapaata, vaan kaikki ja kaikissa on Kristus”. (Kol. 3:11) Jehova Jumala on jo antanut kaikista kansoista otetulle kansalleen ”puhtaan kielen”, ja se on se yksi kieli, mitä kaikki puhuvat heti uuden maailman alusta lähtien, nimittäin teokraattinen Valtakunnan totuus.
30. Mikä tärkeä vaatimus on nyt asetettu meille samoin kuin muinoin Babyloniasta vapautetuille israelilaisillekin?
30 Voidaksemme pysyä jatkuvasti uuden maailman yhteiskunnassa on eräänä tärkeänä vaatimuksena, että meidän täytyy puhua totuutta. Saatana Perkele on ”valheen isä”, ja valehteleminen on eräs sen asiainjärjestelmän tunnus, minkä jumala hän on. (Joh. 8:44, Um) Eräs meidän suurista taisteluistamme on vapautuminen niistä valheista, mitkä olemme perineet, koska olemme kuuluneet hänen vanhaan maailmaansa, varsinkin uskonnollisista valheista. Kun muinaiset israelilaiset oli vapautettu mahtavasta Babyloniasta, lähetti Jehova Jumala heille profeettansa Sakarjan kautta seuraavan käskyn: ”Näin te tehkää: Puhukaa totta toinen toisellenne. Tuomitkaa porteissanne oikein, tuomitkaa rauhan tuomio. Älkää hautoko mielessänne pahaa toinen toisellenne, älkääkä rakastako väärää valaa. Sillä kaikkia näitä minä vihaan, sanoo [Jehova].” Jerusalemin kaupunkia piti nimitettämän ”Totuuden kaupungiksi” sen perusteella, että siellä osoitetaan uskollisuutta totuutta kohtaan, kun keskustellaan lähimmäisten kanssa ja käydään oikeutta ja langetetaan päätöksiä puolueettomasti kaupungin porteissa sekä kieltäydytään vannomasta väärää valaa sellaisen lähimmäisen vahingoittamiseksi, jota vastaan me haudomme pahaa. (Sak. 8:16, 17; 8:3, As) Apostoli Paavali näki tämän olleen kristityille hänen aikanaan kuuluva vaatimus. Selitettyään heille, ettei heidän pitänyt vaeltaa niinkuin maailmalliset kansat vaeltavat mielensä turhuudessa, vaan että heidän piti pukeutua uuteen henkilöllisyyteen, hän lisäsi, miten heidän oli tehtävä tämä, ja sanoi: ”Nyt, kun te olette panneet pois vääryyden, puhukaa jokainen totuutta lähimmäisensä kanssa, koska me olemme toistemme jäseniä.” – Ef. 4:25, Um.
31. Mitä ’totuuden puhuminen’ merkitsee meille nykyään, ja millaisena järjestö tulee tunnetuksi, kun teemme siten?
31 Tämä sama vaatimus koskee nykyään uuden maailman yhteiskuntaa, jonka jäsenet on vapautettu väärästä, ulkokultaisesta vanhasta maailmasta. Meidänkin täytyy pitää kiinni totuuden puhumisesta. Se merkitsee sitä, että meidän täytyy vapauttaa itsemme vanhan maailman valheista ja vääryyden harjoittamisesta kaikista itsekkäistä syistä. Se merkitsee sitä, että meidän täytyy päästä vapaiksi väärän uskonnon valheista, mitkä häpäisevät Jumalan nimeä ja vääristelevät hänen pelastuspäätöksensä ja -tiensä ja mitkä johtavat ihmiskunnan tuhoon Harmagedonissa. ”Totuus on tekevä teidät vapaiksi”, sanoi Jeesus, ja me löydämme sen totuuden Jumalan Sanasta. Meidän täytyy puhua tätä totuutta toisillemme uuden maailman yhteiskunnassa rakentaaksemme toisiamme pyhimmän uskomme perusteella. (Juud. 20) Meidän tulee julistaa totuutta uuden maailman yhteiskunnan ulkopuolella, jotta toiset, jotka isoavat totuutta ja vanhurskautta, pääsisivät tähän yhteiskuntaan ja tulisivat ravituiksi ja vapautetuiksi. Tämä on erittäin tarpeellista siellä, missä joidenkin maitten pienistä yhdyskunnista on tullut uuden maailman yhteiskunnan jäseniä sataprosenttisesti. He eivät rohkene eristäytyä nauttimaan totuudesta ja rauhasta vain yksikseen sivuuttaen todistamistyön vaikeudet. Välttääkseen itsekkääksi tulemisen heidän täytyy mennä saarnaamaan niille, jotka ovat vielä eksytyksen kahleissa, ja myöskin tukea toisten totuudenlevitystä. Uuden maailman yhteiskunta tulee totisesti tunnetuksi totuuden järjestönä siksi, että me puhumme täten hellittämättä teokraattista totuutta lähimmäisillemme sekä kaukana että lähellä.
32, 33. a) Miten Jehova on ennallistanut tuomarit ja neuvonantajat niinkuin ne olivat alkujaan? b) Minkä liiton Jehova teki israelilaisten kanssa Mooabissa, ja mitä Mooses kehoitti heitä sitten tekemään?
32 Ennustaessaan Jehovan kansan teokraattiselle järjestön ja toiminnan tielle ennallistamisen loistoisia päiviä Jesaja lausui tämän Jehovan lupauksen: ”Minä palautan sinun tuomarisi muinaiselleen ja sinun neuvonantajasi sellaisiksi, kuin alkujaan olivat. Sitten sinua kutsutaan ’vanhurskauden linnaksi’, ’uskolliseksi kaupungiksi’.” (Jes. 1:26) Asetettuaan nyt Kuninkaansa meidän Tuomariksemme ja ”ihmeelliseksi neuvonantajaksi” Jehova Jumala on ennallistanut asiat sellaisiksi, kuin ne olivat siihen aikaan, jolloin Jeesus Kristus oli näkyväisenä läsnä maan päällä lihassa, ja nyt me iloitsemme Jumalan paljastuvan Sanan neuvoista niinkuin ei koskaan aikaisemmin. Meidän velvollisuutenamme on osoittaa olevamme uskollinen yhteiskunta, Jumalan taivaallisen Jerusalemin, ylhäällä olevan ”uskollisen kaupungin” tottelevainen edustaja. Me olemme nyt samanlaisessa asemassa kuin israelilaiset Mooabin autioilla tasangoilla vähää ennen kuin he ylittivät Jordanin virran mennessään Luvattuun maahan. Tietäen kuolevansa kuukauden kuluessa Mooses kokosi israelilaiset ja kertasi heidän kanssaan lakiliiton, minkä Jehova oli tehnyt heidän kanssaan Hoorebin vuoren luona Arabiassa, sekä ne muutokset, joiden piti astua voimaan Luvatun maan uusissa olosuhteissa.
33 Me luemme Mooseksen Mooabissa toimittaman teokraattisen lain kertauksen lopussa: ”Nämä ovat sen liiton sanat, jonka [Jehova] käski Mooseksen tehdä israelilaisten kanssa Mooabin maassa, sen liiton lisäksi, jonka hän oli tehnyt heidän kanssaan Hoorebilla.” (5. Moos. 29:1) Tätä sanottiin tavallisesti ”uskollisuusliitoksi”, mutta todellisuudessa se oli toistetun lain liiton ynnä Hoorebilla tehdyn liiton tarkastus sen sovittamiseksi niihin järjestelyihin, joiden piti astua voimaan Luvatussa maassa. Siksi nimitetäänkin sitä Raamatun kirjaa, mikä sisältää tämän lain toiston, kreikaksi deuteronomioniksi. Se vahvisti ja uudelleenlujitti lakiliiton, mikä oli annettu Israelin kansalle Hoorebin eli Siinain vuoren luona. Mooses kehoitti tämän jälkeen israelilaisia olemaan uskollisia tälle liitolle ottaen taivaan ja maan todistajiksi heitä vastaan, että hän oli asettanut heidän eteensä elämän ja kuoleman, siunauksen ja kirouksen: heidän tuli senvuoksi valita elämä pitämällä uskollisesti liitto, jotta he voisivat elää jatkuvasti Jumalan suosiossa ja siunauksessa.
34. Miten Jehovan teokraattinen laki ja teokraattiset vaatimukset on esitetty meille uudelleen nyt, ja miksi meidän täytyy valita elämänsuunta nykyisissä olosuhteissa?
34 Meille esitetään Jehovan teokraattinen laki ja teokraattiset vaatimukset uudelleen, niinkuin ei koskaan aikaisemmin kristittyjen historiassa, nyt, vapauduttuamme nykyisestä Babylonista vuonna 1919 ja ennen kuin astumme uuteen maailmaan Harmagedonin jälkeen. Koko Raamattu avataan eteemme. Tämä on Jehovan Suuremman Mooseksen, Jeesuksen Kristuksen, työ. Meitä harjaannutetaan uuden maailman yhteiskunnan vaatimusten tuntemisessa, jotta me tietäisimme, miten on valittava elämän suunta ja elettävä jatkuvasti Jumalan suosiossa ja siunauksessa nykyään. Saattaa olla niinkin, että meidät varjellaan Harmagedonin läpi uuden maailman alkuun. Meidän on nyt tehtävä ratkaisu paljastetun teokraattisen lain valossa. Meidän on täytettävä nyt nämä teokraattiset vaatimukset, tänä ”lopun aikana”, eikä vasta Harmagedonin jälkeen. Tuon sodan jälkeen ei ole lainkaan pakanalähimmäisiä ympärillämme, niinkuin israelilaisilla oli sen jälkeen kun Mooses kuoli ja he menivät Jordanin ylitse Luvattuun maahan. Uudessa maailmassa ei ole ensinkään Harmagedonissa säilyviä pakanoita eikä vääriä uskonnollisia lähimmäisiä saartamassa meitä ja kiusaamassa meitä palvomaan vääriä jumaliaan ja tarjoamassa lapsiaan meille avioliittoon sillä ehdolla, että me tarjoaisimme omiamme heille ja tekisimme siten liittoja ja sopimuksia itsemme vaarantamiseksi. Meidän täytyy taistella nyt sellaisia seikkoja vastaan. Suurempi Mooses onkin siitä syystä uudelleenesittänyt ja laajentanut meitä koskevat Jumalan lait ja vaatimukset.
35. Mihin meidän lujana pysymisemme nykyisissä vastoinkäymisissä johtaa, ja mihin menetelmätapaan Suurempi Mooses kehoittaa meitä?
35 Meidän täytyy päättää nyt säilyttää nuhteettomuutemme ja olla uskollisia teokratialle osoittautuaksemme arvollisiksi pääsemään ainoan tosi Jumalan tulevaan maailmaan. Jos me olemme lujia nyt vastoinkäymisissä tässä vihollismielisessä vanhassa maailmassa, niin se johtaa siihen, että me olemme uskollisia silloinkin keskeytymättömän hengellisen ja aineellisen menestyksen keskellä ja vapaina Perkeleen ja hänen turmeltuneen, itsekkään maailmansa kiusauksista. Nyt on meillä uuden maailman yhteiskunnan jäseninä suotuisa aika tehdä lopullinen valintamme niiden kahden suunnan välillä, mitkä Suurempi Mooses asettaa eteemme. Hänen harras neuvonsa on: ”Valitse elämä, jotta voisit pysyä elossa, sinä ja sinun jälkeläisesi, rakastamalla Jehovaa, Jumalaasi, kuulemalla hänen ääntään ja pitämällä kiinni hänestä, sillä hän on sinun elämäsi ja päiviesi pituus.” – 5. Moos. 30:19, 20, Um.
MUREHTIMISAIKA ON MENNYT
36. Miksi meidän ei tule murehtia maailman kanssa? Mitä meillä on nyt sen sijaan syytä tehdä?
36 Kun katsomme aina eteenpäin kohti uutta maailmaa, mikä kirkastuu näköpiirissämme, niin se auttaa meitä pysymään päätöksessämme saavuttaa elämä uudessa maailmassa, mitä me nyt edustamme. Kuoleva maailma murehtii nyt kärsimystensä, menetystensä, pettymystensä takia, mutta se ei ole murheellinen jumalallisella tavalla, mikä koituu pelastukseen johtavaksi katumukseksi. Maailmassa ei ole mitään murehtimisen arvoista, mitä olemme jättäneet taaksemme ja mistä Kaikkivaltias Jumala on pelastanut meidät. Meillä ei ole varaa ottaa maailman henkistä asennetta ja asiain arviointitapaa. Osallistuminen maailman kanssa sen itsekkääseen murheeseen ei ole terveellistä meille: ”Maailman murhe tuottaa kuoleman”. (2. Kor. 7:9, 10) Me olemme olleet yksilöinä syntisiä menneisyydessä. Me teimme hairahduksiamme ja rikoimme Jumalan lakia tai aivan vastustimme häntä ja vainosimme hänen kansaansa. Erehtyihän hänen taivaallisen valtakuntansa perillisten jäännöskin menneinä aikoina ja syyllistyi väärintekoon, vajavaisuuksiin ja laiminlyönteihin ensimmäisen maailmansodan aikana, ja Jehova oli vihainen sille ja salli sen kärsiä tämän maailman aiheuttamaa Babylonin-vankeutta. Mutta miksi murehtisimme enää olleesta ja menneestä? Jumala on nyt vapauttanut jäännöksensä ja sen mukana myöskin ”suuren joukon” totuutta ja vanhurskautta rakastavia, ja hän on muodostanut heidät uuden maailman yhteiskunnaksi. Murhe, mikä johti katumukseen, ja katumus, mikä johti tähän vapautukseen, kuuluvat nyt menneisyyteen. Meillä ei ole nyt syytä murehtia enää eikä olla liikaa alakuloisia ja masentuneita, vaan riemuita nykyisestä pelastuksestamme, minkä Jehova on armossaan suonut meille.
37. Miksi Jehova Jumala on iloinen tästä ajasta, ja miksi meidän tulee olla iloisia hänen kanssaan?
37 Suru ja alakuloisuus ja murhe heikentävät, mutta ilo vahvistaa. Jehova Jumalamme on mitä iloisin tänä aikana. Hänen rakkaan Poikansa Jeesuksen Kristuksen hallitsema valtakuntansa on alkanut; hänen kauan siedetyt vihollisensa, Saatana ja paholaiset, on heitetty pois taivaasta maahan; hän on vapauttanut kansansa tämän maailman orjuudesta ja tehnyt siitä Valtakunnan julistajien yhteiskunnan, ja nyt lähestyy suuri sota hänen kaikkeudenyksinvaltiutensa kunniaansaattamiseksi voiton ollessa varma. Meidän on päästävä kaikesta itsemme murheellisesta, sisäänpäinkääntyneestä miettimisestä ja ajateltava, mitä Jumala on tehnyt, tekee ja tulee tekemään häipymättömäksi kunniakseen ja uskollisen kansansa siunaukseksi. Miksi me murehtisimme Jumalan vihollisen, tämän maailman, kanssa? Miksi Jehovan kansa olisi murheellinen, kun hän on iloinen, pulppuaa vanhurskasta iloa? Hänen Poikansa on tullut iloisena Ylkänä, ja ”Karitsan häät” lähenevät toteutumistaan. (Ilm. 19:7) Jehova kokoaa kaiken taivaassa ja maassa olevan yhteen yksinvaltiutensa alaisuudessa. Me olemme muinaisen teokraattisen korjuujuhlan, vuoden ponnistusten tuloksena olevan elonkorjuujuhlan, vastakuvassa, juhlan, joka oli vuoden iloisin. Pois siis hyödytön murehtiminen ja suru menneestä! Nyt on aika riemuita Jehovan kanssa hänen ystävinään ja häntä rakastavina, sillä Nehemian sanoin ”ilo [Jehovassa) on teidän väkevyytenne”. – Neh. 8:10.
38. Miten me olemme saavuttaneet iankaikkisen riemun ja ilon, ja miksi nykyinen kärsimys ei muuta asiaa?
38 Uuden maailman yhteiskunnan tulee olla jatkuvasti iloisinta ja optimistisinta kansaa maan päällä. Iankaikkinen ilo on meidän päämme päällä, sillä me tiedämme, että Jehovan valtakunta hänen kunniaansaattamisekseen on tullut iäksi ja että me olemme sen julistajia. Tulemalla uuden maailman yhteiskuntaan me olemme saavuttaneet riemun ja ilon, ja murhe ja huokaus ovat paenneet huolimatta siitä vihasta ja vainosta, mitä me saatamme kärsiä kansainvälisesti vähän aikaa. Me pidämme hänen tähtensä kärsimistä kunniana. – Jes. 35:10.