Yksi maailma, yksi hallitus Jumalan suvereenisuuden alaisuudessa

 1. Miten suvereenisuus on määritelty, ja miten se on vaikuttanut maapalloomme?

JO VUOSISATOJA on väitetty, että jonkin hallituksen suvereenisuus on pohjimmaltaan peräisin hallitusta kansasta.a Valtiotieteessä suvereenisuuden sanotaan olevan ”valtiossa ylin valta, jolla hallitusta johdetaan”.b Viime aikoina on yhä useammissa maissa ryhdytty ajattelemaan, että suvereenisuus kuuluu kansalle.c Mutta joissakin maissa tunnustetaan edelleen, että ylin valta valtiossa on suvereenilla, esimerkiksi kuninkaalla tai keisarilla. Millainen tahansa tilanne sitten onkin, nykyään ei ole yhtään ihmistä eikä kansaa, jolla on koko maapallon suvereenisuus. Maapallollamme on sen sijaan monia suvereenisuuksia. Tämä on yksi pääsyy erimielisyyksiin ja selkkauksiin. Maapallolla ei vallitse rauha.

 2. Miksi kansojen suvereenisuus vaikuttaa meihin kaikkiin eri puolilla maapalloa, ja minkä isänmaallisen asenteen jotkut omaksuvat kansallishallitustaan kohtaan?

² Eri puolilla maapalloa ylläpidetyt suvereenisuudet vaikuttavat meihin kaikkiin. Suhteellisen harvat yksilöt meistä ovat henkilöitä, jotka eivät ole jonkin maan kansalaisia. Useimmat meistä ovat jonkin kansakunnan jäseniä, jonkin maan kansalaisia. Sellaisina kansalaisina meillä odotetaan olevan kansallisylpeyttä. Meidät on tehty hyvin herkkätunteisiksi kansallisuutemme suhteen, niin että me harmistumme ja loukkaannumme jokaisesta halveksivasta huomautuksesta, joka esitetään edustamaamme kansaa vastaan. Kansainvälisten kiistojen aikana monet kansallishallitusten innokkaat kannattajat omaksuvat isänmaallisen asenteen, joka voidaan ilmaista sanoilla: ”Minun maani – oikeassa tai väärässä!”

 3. Mitä sisäistä suvereenisuutta ja mitä ulkoista suvereenisuutta valtiot nykyään käyttävät?

³ Nykyään useammat kansakunnat kuin koskaan aikaisemmin ihmisen historiassa vaativat kansalaisiltaan uskollista alamaisuutta.. Yhdistyneinä Kansakuntina tunnetussa maailmanjärjestössä on tällä hetkellä 142 jäsenmaata, jotka edustavat erilaisia poliittisia suuntauksia. On kuitenkin vielä maita, jotka eivät ole Yhdistyneiden Kansakuntien järjestössä. Kaikki nämä maat, kuuluvatpa ne Yhdistyneisiin Kansakuntiin tai eivät, ovat tarkkoja sisäisestä suvereenisuudestaan ja ulkoisesta suvereenisuudestaan. Jokainen maa varjelee visusti niitä hallituksen valtuuksia, jotka poliittisella valtiolla on omassa valtapiirissään omien kansalaistensa suhteen ja jopa ulkomaalaisten suhteen, jotka asuvat maan rajojen sisäpuolella, ja kansalaistensa omistamien laivojen suhteen, kun ne ovat aluevesirajojen ulkopuolella. Ulkoisen suvereenisuuden käytössä jokainen valtio pitää kiinni oikeudestaan ratkaista suhteensa muihin poliittisiin valtioihin, joko solmimalla rauhanomaiset suhteet tai julistamalla sodan. Tämän päivän ihmisen näkökulmasta katsottuna kaikki tämä näyttää oikealta ja luonnolliselta. Isänmaallista!

 4. Mikä poliittinen kehitys tuli tällä vuosisadalla epidemianomaiseksi, ja mikä kysymys herää kansojen ja yksilöiden veljeydestä?

⁴ Nykyhistorian tosiasiat osoittavat, että kansallismielisyys on noussut etualalle tällä 20. vuosisadalla sen jälkeen, kun taisteltiin ensimmäinen sota maailmanlaajuisessa mitassa. Voittaneen puolen mukaan se taisteltiin, jotta maailma tehtäisiin turvalliseksi demokratialle. Kansojen kansallisen suvereenisuuden kiihkeä tavoittelu luomalla joka puolella uusia poliittisia valtioita tuli epidemianomaiseksi. Kansallismielisyydestä tuli vitsaus koko ihmiskunnalle. Sen sijaan että se olisi rauhoittanut maailman tilaa tyydyttämällä kansallista itsenäisyyttä haluavia kansoja, se johti kansallisten ja kansainvälisten ongelmien moninkertaistumiseen. Vaikka nyt jo kuollut Kansainliitto toimi yhdeksäntoista vuotta ja Yhdistyneet Kansakunnat on sen jälkeen toiminut kolmekymmentä vuotta, ei nykyään ole olemassa kansojen veljeyttä niin kuin ei ole ”ihmistenkään veljeyttä”. Eivätkö kaikki ihmiset kuitenkin ole pohjimmaltaan veljiä? Eivätkö kaikki kansat ole veljeskansoja, jotka koostuvat kansalaisista, jotka ovat pohjimmiltaan veljiä? Miksi sitten ei ole olemassa maailmanlaajuista veljeyttä, joka saisi kaikki ihmiset kaikkialla toimimaan kuin yhden suuren ihmisperheen toisiaan rakastavat veljekset?

 5. Onko maan päällä ”yksi maailma” ”yhden hallituksen” alaisuudessa, ja keistä tämä olisi haluttavaa?

⁵ Meidän on pakko myöntää, ettei ihmiskunta ole nykyään ”yksi maailma” ja ettei se Yhdistyneiden Kansakuntien olemassaolosta huolimatta ole ”yhden hallituksen” alaisuudessa. Haluaisimmeko me, että koko elossa oleva ihmiskunta olisi ”yksi maailma” ”yhden hallituksen” alaisuudessa? Ihmiskunnan kuluneiden kuudentuhannen vuoden kokemuksen huomioon ottaen se olisi mitä haluttavinta kaikista niistä, jotka haluavat sopusointua, rauhaa, oikeudenmukaisuutta, turvallisuutta, ihmisten veljeyttä ja elämisen iloa.

 6, 7. a) Miksi maapallon kansat eivät ole koskaan aikaisemmin olleet niin lähellä toisiaan, niin toisistaan riippuvaisia? b) Kuinka moniin uusi maailmansota vaikuttaisi ja miksi?

⁶ Me kaikki ihmiset, missä tahansa asummekin tällä planeetalla, olemme tämän maapallon vankeja. Tosin kuudella avaruuslennolla on ihmisiä laskeutunut kuuhun, mutta näiden ihmisten on täytynyt palata takaisin tänne maapallolle, jotta he olisivat säilyneet elossa. He ovat olleet iloisia päästessään takaisin tänne maan päälle. Täällä heidät on tarkoitettu elämään, ja vain täällä ihmisluomukset voivat ihmisinä elää ikuisesti. Missä tahansa ihmiset asuvatkin tällä planeetalla, he ovat toistensa lähimmäisiä, sillä he ovat kaikki yhden maapallon asukkaita. He tarvitsevat yleensä samoja elämän välttämättömyyksiä. Ja nyt puhelimen, lennättimen, radion ja television aikaansaamat nopeat tiedotusyhteydet ja kulkuvälineet maalla, merellä ja ilmassa ovat tuoneet kaikki kansat lähemmäksi toisiaan kuin koskaan ennen. Koskaan aikaisemmin eivät maapallon kansat ole olleet niin riippuvaisia toisistaan.

⁷ Ikään kuin jättiläiskokoisessa ihmisruumiissa se, mitä tapahtuu jollekin ihmisperheen osalle, vaikuttaa jokaiseen muuhun ihmisyhteiskunnan osaan. Nykyaikaisen sotatieteen edistymisen vuoksi uusi maailmansota, sota, jossa käytettäisiin mannertenvälisin ballistisin ohjuksin varustettuja ydinaseita, vaikuttaisi maapallollamme tuhoisasti kaikkiin luomuksiin, sekä ihmisiin että eläimiin.

 8, 9. a) Mikä vaara on yhteinen koko ihmiskunnalle, ja mitä kaikki kansat tarvitsevat pahimman estämiseksi? b) Mikä varoitus tuhotuomiosta esitettiin Kaukoidässä viime tammikuussa, ja keiden yhteistoimintaa se edellyttää?

⁸ ”Tuhoutumisen vaara on nyt yhteinen koko ihmiskunnalle. Nyt ymmärretään, että sellaisen maailmanonnettomuuden torjumiseksi tarvitaan maailmanlaajuista ihmisten yhteisponnistelua. Ihmisten pelkkä oma etukin vaatii sellaista. Mutta missä tämän päivän itsekkäitten ihmisten keskuudessa tunnetaan kipeä tarve yhteistoimintaan pahimman estämiseksi? Hätähuuto sen puolesta tulee Kaukoidästä:

⁹ Singaporessa ilmestyvässä Times-lehdessä oli 26. tammikuuta 1975 otsikko: ”Miki: Ihmiskunnalla tuhotuomio ilman yhteistoimintaa”, jonka alla se sanoi: ”TOKIO, lauantaina – Pääministeri Takeo Miki varoitti eilen, että maailma on tuomittu tuhoon, jos yksityisiä kansallisia etuja toteutetaan ’ahtaissa, lyhyen ajan puitteissa’. Miki sanoi parlamentille pitämässään ohjelmapuheessa: ’Maailma on tulossa pienemmäksi ja pienemmäksi ja koko ihmiskunta jakaa saman kohtalon samassa laivassa.’ Hän tähdensi kansainvälisen yhteistoiminnan ja kansojen keskinäisen riippuvaisuuden tarvetta. . . . ’Ikävä kyllä, maailma ei ole vielä saavuttanut tämän keskinäisen riippuvaisuuden täyden ymmärtämisen vaihetta. Jos tilanne jatkuu tällaisena, on selvää, ettei se tulevaisuus ole kovinkaan kaukana, jolloin olemme tuomittuja. Tänä aikakautena ei mikään yksityinen kansa eikä kukaan yksilö voi enää tulla menestyksellisesti toimeen yksikseen. Jokaisen valtion diplomatian perimmäisenä tavoitteena on tietysti kansallisten etujensa turvaaminen. Sen toteuttamista ei pitäisi kuitenkaan suunnitella ahtaisiin, lyhyen ajan puitteisiin.’”

MITÄ KANSAINVÄLISESTÄ YHTEISTOIMINNASTA PUUTTUU

10. Mikä heikentäisi suositellun kansainvälisen yhteistoiminnan yhdistävää voimaa?

¹⁰ Tämä oli tosiaan vakava varoitus Japanin pääministerin esittämäksi. Hän on voimakkaasti sitä mieltä, että ihmiskunnan täytyy nyt valita täysi kansainvälinen yhteistoiminta tai tuhotuomio! Mutta hänen näkemyksensä mukaan minkään poliittisen valtion ei tarvitse uhrata kansallista suvereenisuuttaan, vaikka tällainen yhteistoiminta vallitsisikin. Hänen sanojensa mukaan ”diplomatian perimmäinen tavoite” on oleva kunkin maan kansallisten etujen turvaaminen. Tällä tavoin kansalliset ryhmät kaikkialla pitäisivät kiinni kansallisesta suvereenisuudestaan. Tällöin kansallisylpeys kaikkine jakavine vaikutuksineen säilyisi. Tämä ehkäisisi kansallisten ryhmien välillä todellista sisäistä ykseyttä. Se olisi heikkous, joka heikentäisi kansainvälisen yhteistoiminnan voimaa. Seurauksena ei olisi ”yksi hallitus”! Ei myöskään ”yksi kansa”!

11. Mikä erittäin tärkeä seikka puuttuisi sellaisesta kansainvälisestä yhteistoiminnasta?

¹¹ Tarvitaanko siis ihmismaailman pelastamiseen tuholta ainoastaan suvereenien poliittisten valtioiden välistä yhteistoimintaa? Ilmeisesti tarvitaan jotain muutakin, jotakin erittäin tärkeätä. Nyt jo toimimasta lakannut Kansainliitto ei täyttänyt tuota tarvetta. Eikä nykyisin toiminnassa oleva Yhdistyneiden Kansakuntien järjestökään täytä sitä. Maailman valtiotieteilijät saattaisivat kysyä: mikä tarpeellinen puuttuu sellaisilta järjestöiltä kansainvälisen yhteistoiminnan aikaansaamiseksi? Vastaamme: epäitsekäs yhteistoiminta Hänen kanssaan, jota monet kansakunnat väittävät palvovansa. Sen, kuka Hän on, voimme päätellä laulusta, jota käytettiin kansallislauluna eräässä Pohjois-Amerikan maassa. Se tunnetaan yleisesti nimellä ”Amerikka”. Tämän laulun viimeistä säkeistöä soitettaessa yleisö nousi seisomaan ja sen sanojen sisältö oli seuraava:

”Isäimme Jumala, Sinulle,

vapauden Antajalle, Sinulle me laulamme.

Kauan valaiskoon maatamme vapauden pyhä valo.

Suojele meitä mahdillasi,

Suuri Jumala, Kuninkaamme.”

12. a) Miten eräs valtio väittää, että Jumala on sen taivaallinen Suvereeni? b) Kuinka sellaista laulava kansa osoittaa, onko Jumala sen Suvereeni vai ei?

¹² Tätä laulua laulettiin lisäksi Englannin kansallislaulun ”Jumala, suojahas sulkeos kuningas (kuningatar)” sävelellä. ”Amerikka”-laulun viimeisen säkeistön mukaisesti tämän kansakunnan korkein oikeus on säätänyt, että Yhdysvallat on kristitty maa. Englannissa taas kirkko ja valtio ovat yhä yhtyneenä, ja Englannin kirkko on valtionkirkko, kuten Suomessakin on asian laita. Jumala, jota tässä tarkoitetaan, on Pyhän Raamatun Jumala. Kaikki kristikunnan maat väittävät palvovansa tätä Pyhän Raamatun Jumalaa. Laulaessaan hänelle sanat ”Suuri Jumala, Kuninkaamme” amerikkalaiset, jotka voivat yhtyä tähän isänmaalliseen lauluun, tunnustavat laulullaan Jumalan, ”isäimme Jumalan”, suvereeniksi, Amerikan Yhdysvaltain valtionpäämiestä korkeammaksi. Mutta sanovatko laulun laulajat enemmän kuin tarkoittavat? Suovatko he hänen olla oman kansansa samoin kuin koko muun kaikkeuden Suvereeni? Laulajat osoittavat, onko Hän heidän tosi Suvereeninsa, sillä, toimivatko he alistuvasti yhdessä hänen kanssaan vai eivät.

13. a) Kenen Kuningas Jaakon raamatunkäännös osoittaa olevan kaikkeuden Suvereeni? b) Ainoastaan miten siis ”yksi maailma” ”yhden hallituksen” alaisuudessa voi olla todellisuutta?

¹³ Englannin kielelle tehty Pyhän Raamatun käännös, jonka Ison-Britannian kuningas Jaakko I vuonna 1611 hyväksyi luettavaksi maan kirkoissa, osoittaa tämän Jumalan suvereenisuuden. Se sanoo Psalmissa 83:19: ”Jotta ihmiset tietäisivät, että sinä, jonka nimi yksin on JEHOVA, olet korkein koko maassa.” Tähän Psalmiin sisältyvän rukouksen täyttymykseksi kaikki ihmiset, kaikki maan asukkaat, tulevat vielä tietämään, että Jumala, jonka nimi on Jehova, on kaikkein Korkein Suvereeni ja siten myös meidän maapallomme Suvereeni. Nykyään ei suurin osa poliittisista kansakunnista palvo Jehovaa Jumalanaan, niin kuin kristikunnan kansat väittävät palvovansa. Mutta vaikka ns. ”kristityt” kansakunnat väittävät palvovansa Jumalaa, jonka nimi Raamatun mukaan on Jehova, ne eivät todellisuudessa ole yhteistoiminnassa Hänen kanssaan. Niinpä tosiasiassa ei yksikään niistä maista, jotka ovat Yhdistyneiden Kansakuntien järjestön jäseniä, ole yhteistoiminnassa Korkeimman Jumalan, Jehovan, kanssa. Vain silloin kun koko elossa oleva ihmiskunta on tottelevaisesti yhteistoiminnassa tämän Kaikkeuden Suvereenin kanssa, voi olla ”yksi maailma” ”yhden hallituksen” alaisuudessa.

KENEN SUVEREENISUUDEN VALITSEMME?

14. Miksi meidän jokaisen on nyt välttämätöntä tehdä henkilökohtainen ratkaisu kiistakysymyksessä, joka täytyy selvittää koko maapallon suhteen?

¹⁴ Onko se sellaista, mitä me haluamme kaikesta sydämestämme? Koska poliittiset valtiot eivät halua sellaista Jumalan tavalla ja koska ne kieltäytyvät olemasta yhteistoiminnassa Hänen kanssaan, on meidän kunkin tehtävä oma henkilökohtainen ratkaisumme sen kiistakysymyksen suhteen, joka täytyy pian selvittää koko maapallolla. Osoitammeko me kaikki asianmukaista kunnioitusta Jehovan kaikkeudensuvereenisuutta kohtaan ja elämmekö sopusoinnussa sen kanssa? Vain siten menettelemällä tulemme saamaan edun nauttia ”yhdestä maailmasta, yhdestä hallituksesta Jumalan suvereenisuuden alaisuudessa”.

15. Mikä selittää, miksi kansojen suunnitelmat ovat epäonnistuneet kansainvälisestä yhteistoiminnasta huolimatta?

¹⁵ Kun kaikki toimimme yhdessä yhtenä joukkona, voimme tavallisesti saada jotakin aikaan. Kun työskentelemme yhdessä Suvereenin Herran Jumalan Jehovan kanssa, voimme olla varmoja työskentelyn menestymisestä. Tämä seikka auttaa meitä ymmärtämään, miksi kansat eivät ole onnistuneet kansainvälisissä suunnitelmissaan. Tosin kansat nykyisessä epätoivoisessa tilassaan pyrkivät yhdistämään maailmaa yhden maailmanjärjestelyn alaisuuteen. Puhutaanpa jopa maailman suvereenisuuden eli ylimmän vallan luovuttamisesta Yhdistyneiden Kansakuntien järjestölle. Mutta sikäli kuin on kysymys ’yhdestä ihmismaailmasta’ ”yhden hallituksen” alaisuudessa, jonka kansat haluaisivat saada aikaan maailmanrauhan ja turvallisuuden vuoksi, niin onko se se ”yksi maailma” ”yhden hallituksen” alaisuudessa, joka Suvereenilla Herralla Jumalalla on mielessä? Siitäkö Hän on ennustanut erehtymättömässä kirjoitetussa Sanassaan, Pyhässä Raamatussa?

16, 17. a) Miten kansat olivat yhteistoiminnassa huonolla tavalla Jerusalemissa 1 900 vuotta sitten? b) Miten ne, jotka rukouksessaan mainitsivat tämän pahan yhteistoiminnan, puhuttelivat Jumalaa, ja mitä he pyysivät Häntä tekemään?

¹⁶ Me tiedämme, että ihmisluomukset ja kansat voivat olla yhteistoiminnassa pahassa yhtä hyvin kuin hyvässäkin. Vajaat 2 000 vuotta sitten kansat ryhtyivät yhdessä pahaan työhön. Ne olivat yhteistoiminnassa, mutta eivät yhdessä taivaan Korkeimman Jumalan kanssa. Tähän kiinnitettiin huomio hyvin valtavalla tavalla Jerusalemin kaupungissa sen jälkeen, kun pari miestä oli pidätetty saarnaamisesta kaupungin temppelissä, kun heitä oli kuulusteltu korkeimmassa oikeudessa ja kun heidät oli päästetty uhkauksin vapaiksi. Silloin ja siellä kysymyksessä olleiden suvereenisuuksien yhteentörmäyksestä historiallinen kertomus sanoo seuraavasti Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten Uuden maailman käännöksen mukaan:

¹⁷ ”Päästyään vapaiksi he menivät omiensa luo ja kertoivat, mitä ylipapit ja vanhimmat olivat heille sanoneet. Tämän kuultuaan he korottivat yksimielisesti äänensä Jumalan puoleen ja sanoivat: ’Suvereeni Herra, sinä olet Se, joka olet tehnyt taivaan ja maan ja meren ja kaiken, mitä niissä on, ja joka pyhän hengen kautta olet sanonut palvelijasi, esi-isämme Daavidin suulla: ”Miksi kansakunnat tulivat melskeisiksi ja kansat mietiskelivät turhia? Maan kuninkaat ottivat asenteensa, ja hallitsijat kokoontuivat yhteen Jehovaa vastaan ja hänen voideltuaan vastaan.” Juuri siten olivat sekä Herodes että Pontius Pilatus kansojen ihmisten ja Israelin kansoihin kuuluvien kanssa todellisuudessa koolla tässä kaupungissa sinun pyhää palvelijaasi Jeesusta vastaan, jonka sinä voitelit, tehdäkseen mitä sinun kätesi ja neuvopäätöksesi olivat ennalta määränneet tapahtumaan. Ja nyt, Jehova, ota huomioon heidän uhkauksensa ja suo orjiesi puhua jatkuvasti sanaasi täysin rohkeasti.’” – Apt. 4:23–29. – Myös The New English Bible (Uusi englantilainen Raamattu, NEB); The New American Bible (Uusi amerikkalainen Raamattu); Revised Standard Version (Tarkistettu standardikäännös, RS); Moffatt.

18. Mitä nuo rukoilevat kristityt pyysivät Jumalaa auttamaan heitä tekemään, ja mikä oli seuraus heidän rukoukseensa annetusta vastauksesta?

¹⁸ Nuo Jeesuksen Messiaan opetuslapset tekivät kukin henkilökohtaisen ratkaisunsa ja asennoituivat taivaan ja maan Luojan kaikkeudensuvereenisuuden puolelle. Sen tähden he rukoilivat, että Hän olisi auttanut heitä olemaan välittämättä kansallisen korkeimman oikeuden päätöksestä ja uhkauksista ja jatkamaan edelleen kiellettyä saarnaamista, joka sisälsi Jumalan sanoman hänen voidellusta Palvelijastaan, Jeesuksesta Messiaasta. He paljastivat poliittisen salaliiton, jonka olivat tehneet kuningas Herodes Antipas, joka edusti idumealaisten kansallista ryhmää, ja maaherra Pontius Pilatus, joka edusti Rooman valtakuntaa ja keisari Tiberiusta, ja juutalaiset, jotka eivät olleet kääntyneet kristillisyyteen. He saivat rukoukseensa vastauksen, ja nämä Herran Jumalan Jehovan suvereenisuuden kannattajat jatkoivat hyvän uutisen saarnaamista sekä juutalaisten keskuudessa että myöhemmin myös pakanakansojen keskuudessa. Seuraus oli, että tuhannet uskovat asennoituivat Suvereenin Herran Jehovan puolelle ollakseen yhteistoiminnassa hänen kanssaan hänen messiaanisessa tarkoituksessaan.

19. Minkä Psalmissa 2 olevien Daavidin sanojen täyttymyksen me olemme nyt saavuttaneet 1 900 vuotta sitten vallinneeseen tilanteeseen verrattuna, ja miksi meidän pitäisi olla huolellisia tekemämme ratkaisun suhteen?

¹⁹ Nykyään me olemme saavuttaneet huippukohdan tässä Jumalan ohjaamassa tapahtumainkulussa, joka johtaa ”yhden hallituksen” alaiseen ”yhteen maailmaan”, jonka yläpuolella Jumala on Kaikkeuden Suvereeni. Daavidin profeetallisilla sanoilla, jotka sisältyivät Messiaan opetuslasten 1 900 vuotta sitten Jerusalemissa esittämään rukoukseen, oli silloin vain ensimmäinen eli pienoistäyttymys. Se oli koskenut kuningas Herodesta ja maaherra Pontius Pilatusta ja juutalaista kansaa ja roomalaisia sotilaita, joita he käyttivät Jeesuksen, Messiaan, naulaamiseen kidutuspaaluun. Meidän 20. vuosisadallamme vuonna 1914 puhjenneen ensimmäisen maailmansodan jälkeiset maailmantapahtumat todistavat, että olemme saavuttaneet noiden Psalmista 2 löytyvien Daavidin sanojen lopullisen ja täysimittaisen täyttymyksen. Kiistakysymys Jumalan suvereenisuudesta vaatii nyt selvittämistä enemmän kuin minään aikana menneisyydessä. Henkilökohtainen ratkaisumme tämän kysymyksen suhteen on oleva mitä vakavin seurauksiltaan itse kullekin meistä.

20, 21. a) Kenen puoleen voimme menestyksellisesti kääntyä saadaksemme opastusta oikean ratkaisun tekemiseksi? b) Keneltä psalmista etsi neuvoa Psalmin 73:24, 25, 28 mukaan?

²⁰ Jotta osaisimme tehdä ratkaisun, joka johtaa meidät nauttimaan ”yhdestä maailmasta, yhdestä hallituksesta” Jumalan suvereenisuuden alaisuudessa, me tarvitsemme ohjausta. Voimmeko etsiä maailmallisilta kansoilta opastusta tässä suhteessa? Emme, sillä ne ovat hämmentyneitä, vajoamassa yhä syvemmälle neuvottomuuden suohon, koska ne eivät tunne ulospääsytietä lisääntyvistä vaikeuksistaan. Me emme voi saavuttaa menestystä, jos käännymme kansojen uskonnollisten laitosten puoleen, sillä ne uskonnolliset neuvot, joita ne ovat antaneet poliittisille hallitsijoille, ovat johtaneet kansat tämänhetkiseen kansainväliseen umpikujaan. Saadaksemme tarvitsemaamme ajankohtaista, realistista, käytännöllistä neuvontaa, joka ohjaa meidät oikealle tielle, meidän täytyy kääntyä sen kirjoitetun Sanan puoleen, jonka olemme saaneet Häneltä, joka kauan sitten ennusti tämän maailman ahdingon. Tätä viisasta menettelyä noudatti entisaikain henkeytetty psalmista. Hän sanoi puhutellen tämän profeetallisen Sanan jumalallista Antajaa:

²¹ ”Sinä talutat minua neuvosi mukaan ja korjaat minut viimein kunniaan. Ketä muuta minulla olisi taivaassa! Ja kun sinä olet minun kanssani, en minä mistään maan päällä huoli. Mutta minun onneni on olla Jumalaa lähellä, minä panen turvani Herraan, Herraan [Suvereeniin Herraan Jehovaan, UM], kertoakseni kaikkia sinun tekojasi.” – Ps. 73:24, 25, 28.

22. Mistä voimme siis olla varmoja psalmistan sanojen mukaan?

²² Valitsemalla nyt koko kaikkeuden Suvereenin turvaksemme mekin voimme olla varmoja, että hän taluttaa meitä neuvollaan ja johdattaa meidät myöhemmin katoamattomaan kunniaan.

[Alaviitteet]

[Huomioteksti s. 532]

’Miksi ei ole olemassa maailmanlaajuista veljeyttä, joka saisi kaikki ihmiset kaikkialla toimimaan kuin yhden suuren ihmisperheen toisiaan rakastavat veljekset?’

[Huomioteksti s. 533]

’Se, mikä puuttuu, on epäitsekäs yhteistoiminta Pyhän Raamatun Jumalan Jehovan, Kaikkeuden Suvereenin, kanssa.’

[Huomioteksti s. 535]

’Kiistakysymys Jumalan suvereenisuudesta vaatii nyt selvittämistä enemmän kuin minään aikana menneisyydessä. Sinun on tehtävä henkilökohtainen ratkaisu kysymyksen suhteen.’

[Kuva s. 531]

”Herra on oleva koko maan kuningas.” – Sak. 14:9.