Jehovan kunnioittaminen
”Mutta iankaikkiselle Kuninkaalle, katoamattomalle, näkymättömälle, ainoalle Jumalalle, kunnia ja kirkkaus aina ja iankaikkisesti!” – 1. Tim. 1:17.
1. Millä ainoalla tavalla luomus voi saada oikean näkemyksen henkilökohtaisesta kunniasta?
MITÄ arvoa on henkilökohtaisella kunnialla, jollei kunnioiteta Jehovan nimeä? Mitä hyötyä on maailman kunniasta, mikä jättää huomioon ottamatta Jehovan oikeat periaatteet? Luomus voi saada oikean näkemyksen henkilökohtaisesta kunniasta vain kunnioittamalla Jehovaa, iankaikkisuuden Kuningasta ja kaiken tosi kunnian ja kirkkauden Lähdettä. Kun hän kunnioittaa Jehovaa, niin hän ei yritä tehdä nimeä itselleen. Hän on päinvastoin samanmielinen Jumalan kuninkaallisen Pojan, Kristuksen Jeesuksen, kanssa, joka sanoi: ”Minä kunnioitan Isääni, . . . minä en etsi omaa kunniaani; . . . Jos minä itse itselleni otan kunnian, niin minun kunniani ei ole mitään. Minun Isäni on se, joka minulle kunnian antaa.” (Joh. 8:49–54) Oma kunnia ja maailman kunnia ovat tyhjää ja turhaa. Tosi kunnia on saatavissa suuren Jumalan, Jehovan, nimen ja valtakunnan todistamisesta. ”Minä kunnioitan niitä, jotka minua kunnioittavat.” – 1. Sam. 2:30.
2, 3. Mitä historia kertoo ihmisten suhteesta henkilökohtaiseen kunniaan?
2 Kuolevainen ihminen on kautta historian tavoitellut kuolematonta nimeä ja kunniaa. Sankariteot ovat punoutuneet useimpien kansojen kansantietoon. Monissa osissa maailmaa on henkilökohtaisen kunnian puolustamista pidetty suuressa arvossa. Muinaisessa Espanjassa oli el valor Español ja keskiajan Saksassa die Ehre. Muutamin paikoin puhdistettiin henkilön nimi loukkauksesta miekoin ja pistoolein käytävässä kaksintaistelussa, ja jos osapuolet olivat kuolettavien aseiden käyttöön tottumattomia, niin se johti usein todelliseen itsemurhaan. Mutta se merkitsi ”kasvojen”, so. ”(näennäisen) kunnian” (Nykysuomen sanakirja) pelastamista. Websterin New International Dictionary (Uusi kansainvälinen sanakirja) sanoo ”kasvojen pelastamisen” merkitsevän ”arvokkuuden ja aseman säilyttämistä toisten silmissä”. – Sivu 2 223, palsta 2.
3 Itämailla on itsemurhaa kauan pidetty nimen puhdistamiskeinona, mistä klassillisena esimerkkinä ovat Tokion 47 herransa menettänyttä vasallia (ronin) 1700-luvun alussa. Nämä maksoivat kunniavelan tappamalla salaa sen oikeusvirkailijan, joka oli aikaansaanut heidän herransa kuoleman. Mutta tämä saattoi heidät Japanin keisarin epäsuosioon. He voivat pelastaa kunniansa ainoastaan suorittamalla seppukun (vatsanhalkaisun), minkä he tekivätkin. Kaikki nuo 47 päästivät sisälmyksensä ulos samalla kertaa. Siten he ansaitsivat itselleen nimen, mitä on kunnioitettu lauluin, tanssein ja pyhiinvaelluksin aina tähän päivään asti.
4. Miten laajakantoinen on nimen ja kunnian huomioon ottaminen nykyisinä aikoina?
4 Tällä 20. vuosisadallakin havaitaan herkkätunteista huolehtimista nimestä ja kunniasta. Itämainen liikemies tekee yhä mieluummin itsemurhan kuin kärsii sen häpeän, ettei kykene maksamaan velkaansa vuoden lopussa. Kaikkialla maailmassa on niitä, joilla on ammattiylpeyttä, luokkaeroja tai yhteiskunnallisia asemia ja jotka ovat tapojen orjia. Useitten elämää hallitsee ajatus: miltä minä näytän yhteiskunnan edessä? Länsimaissa tämä herkkätunteisuus johtaa monesti yli varojen elämiseen, jotta olisi muodin mukainen ja omistaisi viimeisimmän mallisen auton ja viimeisimmät kodin kalusteet. Rehellisyys uhrataan useasti ”Virtasten tasalla pysymiseksi”.
5. Mihin henkilökohtaisen kunnian ylpeys todella johtaa, ja mikä on lopputulos?
5 Mihin tämä kaikki johtaa? Anteeksiantamattomaan ylpeyteen henkilökohtaisen kunnian pyynnissä. Se merkitsee sitä, että täytyy näytellä ulkonaisesti kunnioitettavuutta, että ”on jokin”, tosiasioista huolimatta. Se on herkkätunteista huolehtimista komeasta nimestä kaikkien periaatteittenkin kustannuksella. Se merkitsee kunnian hankkimista, sen säilyttämistä ja pelastamista häpeältä. Tasapainoton hyvän maineen hillitön halu välittämättä Jehovan nimen kunnioittamisesta on johtanut valheen puhumiseen ja valheelliseen elämään. Se on vienyt rikoksiin ja suureen onnettomuuteen. Kun näennäisen kunnian pelastamista harjoitetaan kristillisessä seurakunnassa, niin se vaarantaa luomuksen suhteen Luojaansa ja saattaa johtaa iankaikkisen elämän menetykseen. Kuten Raamatun kertomus osoittaa, kasvojen pelastamisella ei ole sijaa Jumalan tosi kansan keskuudessa.
KUNNIAN PELASTAMINEN RAAMATUN AIKOINA
6. Missä ylpeys ja näennäisen kunnian pelastaminen ensin ilmaantui, ja miten se kävi ilmi?
6 Salakavala käärme, Perkele, pani noin 6 000 vuotta sitten alulle väärän kunnian arvioinnin Eedenin paratiisissa. Nainen Eeva ”petettiin” ajattelemaan, että hän saattaisi tehdä itselleen nimen, mitä voitaisiin verrata Jumalan nimeen. Hänen aviomiehestään Aadamista tuli hänen rikostoverinsa. (1. Moos. 3:4–6; 1. Tim. 2:14) Tajuten synnin häpeän tuo syyllinen pariskunta yritti nyt pelastaa kasvonsa. He ryhtyivät tekemään itselleen vaatetusta ja kätkeytyivät Jehovalta puutarhan puitten lomaan. Kun heidät kutsuttiin tilille Jehovan eteen, niin mies koetti pelastaa kunniansa syyttämällä vaimoaan, ja vaimo vuorostaan syyttämällä käärmettä. Mutta henkilökohtaisen kunnian pelastamisyritys ei syrjäyttänyt Jumalan periaatetta. Jehova langetti oikeudenmukaisesti tuomion aikaisemmin esittämänsä lain mukaan. Kunnianpelastamispuolustelut eivät voineet pelastaa paria häpeällisestä karkotuksesta Eedenistä eikä iankaikkisesta kuolemasta maan tomussa. – 1. Moos. 2:17; 3:7–19.
7. Miten Saatana yritti pelastaa kunniansa, ja mikä todistaa hänen epäonnistuneen?
7 Mutta miten on tuon salakavalan käärmeen, Saatana Perkeleen, laita? Raamatun kertomus osoittaa, että Jumala murskauttaa hänet pois olemassaolosta ’vaimonsa siemenen’, Kristuksen Jeesuksen, välityksellä. (1. Moos. 3:15) Saatana on sillä välin yrittänyt pelastaa kasvonsa kerskaamalla ylpeästi, että kun hän sai Eevan ja sitten Aadamin poikkeamaan pois Jehovan palvelemisesta, niin hän voi nyt vieroittaa koko ihmiskunnan pois Jumalasta. Jehova on vastannut vakuuttavasti tähän haasteeseen sellaisten muinaisten todistajiensa kuin Jobin, täydellisen Poikansa, Kristuksen Jeesuksen, ja uskollisten kristillisten todistajiensa välityksellä. (Job 1:6–12; 2:1–10; Hepr. 11:1–12:2) Saatana on puolestaan muodostanut niiden kapinallisten ihmisten ylpeän ”siemenen”, jotka ovat ylvästelleet maineessa ja omassa kunniassa välittämättä Jehovan nimestä.
8. Mitä kunnian haluamisella on aikaansaatu, ja mikä oli varhainen esimerkki siitä?
8 Tämä halu saada henkilökohtaista kunniaa on varhaisimmista ajoista asti synnyttänyt väkivaltaa ja epärehellisyyttä. Kun Aadamin esikoinen Kain havaitsi, ettei hänen uhrinsa ollut otollinen Jehovalle, niin hän yritti pelastaa kasvonsa tappamalla veljensä Aabelin. Jehovan kysyessä Kainilta: ”Missä on veljesi Aabel?” hän valehteli ylenkatseellisesti vastatessaan: ”En tiedä; olenko minä veljeni vartija?” Hänen kunnianpelastamisylpeytensä aiheutti vain Jehovan kirouksen ja lopulta iankaikkisen kuoleman. – 1. Moos. 4:3–16.
9, 10. Miten nimen ja kunnian etsintä tehtiin tyhjäksi a) Nooan aikana ja b) vedenpaisumuksen jälkeen?
9 Kuusitoista vuosisataa Eedenin kapinasta lähtien maata hävitti ylpeä, Jumalaa häpäisevä ihmissuku yhdessä jumalattomien henkien ja ihmissukua olevien naisten sekasikiöjälkeläisten, ”jättiläisten”, ”muinaisajan kuuluisien sankareitten”, kanssa. ”Niin Jumala näki, että maa oli turmeltunut; sillä kaikki liha oli turmellut vaelluksensa maan päällä. Silloin Jumala sanoi Nooalle: ’Minä olen päättänyt tehdä lopun kaikesta lihasta, sillä maa on heidän tähtensä täynnä väkivaltaa; katso, minä hävitän heidät ynnä maan.’” Tuo ylpeän maailman yhteiskunta säilytti omahyväisen maineen jonkin aikaa ja pilkkasi Nooaa, hänen saarnaamistaan ja laivanrakentamistaan, mutta se tuhoutui häpeässä jumalattoman maailmana. – 1. Moos. 6:4, 12, 13; 2. Piet. 3:5–7.
10 Vedenpaisumuksen jälkeen Saatana pani jälleen epätäydellisten ihmisten sydämeen halun etsiä henkilökohtaista nimeä ja kunniaa eikä Jehovan kunniaa. Nooan pojanpojanpoika Nimrod oli ”ensimmäinen valtias maan päällä. Hän oli mahtava metsämies Herran edessä [Jehovaa vastustava mahtava metsästäjä, Um.].” Ihmiset vaelsivat itään, Sinearin laaksotasanteelle. ”Ja he sanoivat: ’Tulkaa, rakentakaamme itsellemme kaupunki ja torni, jonka huippu ulottuu taivaaseen, ja tehkäämme itsellemme nimi, ettemme hajaantuisi yli kaiken maan’.” Mitä heidän ’itselleen tekemänsä nimi’ aikaansai heille? Oman nimensä kunniaansaattamiseksi Jehova sekoitti heidän kielensä ja hajotti heidät ympäri maan. – 1. Moos. 10:8, 9; 11:1–9.
11, 12. Miten Jehova näytti Egyptin faaraolle nimi- ja kunniaylpeyden turhuuden?
11 Yli kahdeksansataa vuotta vedenpaisumuksen jälkeen Jehova lähetti Mooseksen Egyptiin vapauttamaan Hänen kansaansa, Israelia. Kun Mooses esitti tehtävänsä faaraon edessä, niin tuo ylpeä Egyptin hallitsija lausui: ”Kuka on Herra [Jehova, Um], jota minun pitäisi kuulla?” Jehova nöyryytti faaraon antamalla vitsaussarjan kohdata Egyptiä. Noiden vitsausten aikana Jehova sanoi faaraolle: ”Mutta juuri sitä varten minä olen antanut sinun säilyä, että näyttäisin sinulle voimani ja että minun nimeni julistettaisiin kaiken maan päällä.” Tästä samasta syystä Jehova on sallinut tämän jumalattoman maailman jumalan, Saatana Perkeleenkin, olla olemassa aina tähän päivään asti. – 2. Moos. 5:2; 9:16.
12 Jehova näytti faaraolle voimansa tappamalla Egyptin esikoiset ja johdattamalla kansansa pois sieltä turvallisesti Punaisen meren jakautuneitten vesien keskitse. Viimeisessä kunniansäilyttämisyrityksessä, pelastaakseen kansalliskunnian ja -ylpeyden, faarao otti mahtavan sotajoukkonsa ajamaan takaa israelilaisia ja seurasi heitä vesimuurien väliin. Jehova oli ennustanut seurauksen: ”Ja katso, minä paadutan egyptiläisten sydämet, niin että he tulevat heidän perässänsä; minä näytän kunniani tuhoamalla faraon ja koko hänen sotajoukkonsa, hänen sotavaununsa ja ratsumiehensä. Ja egyptiläiset tulevat tietämään, että minä olen Herra, kun minä näytän kunniani tuhoamalla faraon, hänen sotavaununsa ja ratsumiehensä.” (2. Moos. 14:17, 18) Vesiseinämät luhistuivat ja lopettivat Egyptin kunnian maailmanvaltana. Miten merkityksettömiä ihmiset ja kansat ovatkaan, kun ne suurentavat oman kunniansa Luojan, Jehova Jumalan, kunniaa vastaan!
13. Voivatko kansat, hallitusmiehet tai papit pelastaa kunniansa Jehovan edessä? Mitä Raamatun kertomus osoittaa?
13 Egyptin ajoista tähän saakka on noussut maailmanvaltoja kunniassaan vain kukistuakseen ajan kuluessa. Raamatun kertomus kuvailee eräitten niiden lyhytaikaisen loiston, ja Raamatun ennustukset ovat kuvanneet täsmällisesti jäljellä olevienkin nousun ja kukistumisen. (Danielin 7., 8. ja 11. luku) Mikään tämän atomiajan mahtavista, ohjuksillaan ylpeilevistä kansoista ei kykene pelastamaan kasvojaan, loistoaan eikä kunniataan, kun Jehova toteuttaa tuomionsa niille Harmagedonissa. Kristikunnan lahkojen ylpeät papit tuhoutuvat samaten häpeässä ”lauman valtiaittensa” kanssa. – Jer. 25:32–36.
KUNNIAN SÄILYTTÄMINEN JEHOVAN EDESSÄ
14, 15. a) Mitä vanhurskautta rakastavien täytyy varoa? b) Mikä varoitus meidän tulee ottaa varteen Jobia ja Moosesta koskevista kertomuksista?
14 Tosi vanhurskautta rakastavien täytyy seisoa alituisesti vartiossaan, jotta he eivät saastuisi tämän maailman ylpeyden hengestä. Jumalan uskolliset palvelijatkin ovat horjuneet tässä ja toipuneet vasta oikaistaessa. Kuten olemme nähneet, Job yritti vanhurskauttaa itsensä koetusaikanaan. Tämä oli syynä Elihun vanhurskaaseen vihaan: ”Jobiin hän vihastui, koska tämä piti itseään Jumalaa vanhurskaampana.” Vasta kun Job osoitti tarkkaavansa Jumalan ihmetöitä ja tunnustavansa oikaisun, hän saattoi säilyttää kunniallisen aseman Jehovan edessä. – Job 32:2; 36:3, 22–26.
15 Jumalan palvelija Mooses yritti pelastaa kasvonsa Israelin edessä. Tämä tapahtui, kun hän otti ihmeen avulla vettä Meriban kalliosta, mutta teki sen vihassa ja antamatta Jehovalle hänelle kuuluvaa kunniaa. Vaikka hän katui ja säilytti kunniakkaan asemansa profeettana Jumalan kansan keskuudessa, niin tuo harha-askel vei häneltä edun johtaa Israelin lupauksen maahan. – 4. Moos. 20:9–13.
16. Mistä syystä Pietari sai kahdesti oikaisun?
16 Pietari lankesi kahdessa tapauksessa samaan kunnianpelastamisansaan. Kun Jeesus oli otettu kiinni ja Pietari seurasi häntä ylimmäisen papin talon pihalle, niin hän yritti kolmesti kätkeytyä kieltäen olevansa Jeesuksen opetuslapsi. (Luuk. 22:54–62) Muutamia vuosia myöhemmin Paavali kutsuttiin nuhtelemaan Pietaria, koska tämä ’ulkokultaili’ juutalaiskristittyjen edessä, jotka tulivat Antiokiaan Jaakobin luota. Ulkonäkönsä pelastamisen vuoksi hän vetäytyi pois ei-juutalaisten seurasta. (Gal. 2:11–14) Kummassakin tapauksessa Pietari kesti oikaisun. Hänen piti oppia ”ankaralla tavalla”.
17. Mikä hyvä nimi kristittyjen tulee huolellisesti säilyttää?
17 Kristittyjen täytyy omaa kunniaa ja kunnianpelastamisylpeyttä välttäessään olla samalla huolellisia sen maineen säilyttämisessä, mikä tuottaa kunniaa Jumalalle. Valvojilla täytyy olla ”hyvä todistus ulkopuolella olevilta”. (1. Tim. 3:7) Kaikkien toistenkin Valtakunnan palvelijoiden tulee säilyttää hyvä nimi rehellisyydessä, oikeassa käytöksessä ja perheen huollossa ja harjoittaa sitä, ”mikä on hyvää kaikkien ihmisten edessä”. (Room. 12:17) Tämä ei ole itsensä ulkonaista kalkilla valkaisemista Jeesuksen aikaisten fariseusten tavoin, jotta ’näyttäisi ulkoa ihmisten silmissä hurskaalta’. (Matt. 23:27, 28) Se tapahtuu siksi, että he voisivat kunniallisesti edustaa Jehovaa mukauttamalla jokapäiväisen elämän kaikki toiminnat Hänen pyhään tahtoonsa. ”Me emme missään kohden anna aihetta pahennukseen, ettei virkaamme moitittaisi, vaan kaikessa me osoittaudumme Jumalan palvelijoiksi.” – 2. Kor. 6:3, 4.
18. Millainen asenne kristityllä tulee olla seurakunnassa?
18 Kristityn evankeliuminpalvelijan täytyy seurakunnassa kunnioittaa samaten Jehovaa arvostaen vilpittömästi kaikkia varauksia ’kasvaakseen pelastukseen’. (1. Piet. 2:1–3) Hän ei saa antaa henkilökohtaisen ylpeyden eikä kasvojen pelastamisen ’sammuttaa henkeä’. Hänen tulee tarkata Paavalin kehotusta: ”Koetelkaa kaikki, pitäkää se, mikä hyvää on; karttakaa kaikenkaltaista pahaa.” – 1. Tess. 5:19, 21, 22.
19. Mitä vanhan maailman suhtautumistapoja tuodaan toisinaan seurakuntaan ja millaisin seurauksin?
19 Jotkut ovat yrittäneet tuoda vanhan maailman katsantotapoja seurakuntaan. He esimerkiksi häpeävät, kun heitä neuvotaan tai oikaistaan, jättäen huomioon ottamatta Jumalan periaatteen, että tämä on välttämätöntä kaikille hengelliseen kypsyyteen kasvettaessa. (Sananl. 4:13) He ovat poissa kierrospalvelijan vieraillessa tai eivät ota puheita eivätkä osallistu kirjallisiin kertauksiin teokraattisessa palveluskoulussa. Ovatpa jotkut epäkypsät menneet niinkin pitkälle, että ovat väärentäneet kirjallisia kertauksiaan ja kenttäpalvelusraporttejaan ja ovat muutenkin teeskennelleet kunnian pelastamiseksi Jehovan järjestön palvelijoitten edessä. Nämä eivät voi pettää Jehovaa eikä hänen järjestöään, ja he havaitsevat olevansa aikanaan samassa tilassa kuin Ananias ja Safiira, koska he ’eivät ole valhetelleet ihmisille, vaan Jumalalle’. – Apt. 5:1–11.
20. Minkä jotkut miehet huomaavat vaikeaksi, ja minkä terveen neuvon Raamattu antaa heille?
20 Eräissä maissa, joissa naiset suorittavat kaikki palvelustyöt, on vahingoksi miehen omanarvontunnolle kulkea talosta taloon Raamattu mukanaan. Toiset pitävät virkaan asetettuina palvelijoina vaikeana palvella sisaria seurakunnassa. Näiden tulee koettaa kehittää nöyryyttä Jumalan kansan yhteydessä eikä pelastaa kasvojaan jäämällä pois järjestöstä, minkä he tietävät olevan Jehovan totuudensanan hoitaja. ”Hän on ilmoittanut sinulle, ihminen, mikä hyvä on; ja mitä muuta Herra sinulta vaatii, kuin että teet sitä, mikä oikein on, rakastat laupeutta ja vaellat nöyrästi Jumalasi edessä?” – Miika 6:8.
21. Mainitse esimerkkejä, mitkä osoittavat, missä kristitty ei saa sovitella Jumalan periaatteissa kunnian pelastamisen tai pelon vuoksi.
21 On aikoja, jolloin kristilliset periaatteet joutuvat ristiriitaan keisarin vaatimusten tai paikallisen yhteiskunnan tapojen kanssa. Voiko kristitty pelastaa kasvonsa maailman edessä taipumalla keisarin vaatimuksiin rikkoen kristillisen puolueettomuutensa? Voiko hän pelastaa kasvonsa yhteiskunnan edessä suorittamalla jonkin pakanauskonnon teon hautajaisissa, koristamalla talonsa pakanallisilla vertauskuvilla juhlapäivänä tai muuten mukautumalla maailmallisiin tapoihin? Voiko hän ryhtyä epärehellisiin tekoihin pystyäkseen järjestämään tuhlaavaiset häät ja siten säilyttääkseen kunniansa maailman silmissä? Voiko hän mennä vahvistamattomaan avioliittoon tai antautua moraalittomaan elämään, koska hän ei saata kestää kunniaa pelastavien loisteliaitten häitten kuluja? Raamattu vastaa kaikkiin näihin kysymyksiin kaikuvasti: Ei! – Apt. 4:18–20; 5:29; 15:29.
KUNNIA JA UUSI HENKILÖLLISYYS
22. a) Mille kristillisessä seurakunnassa ei ole sijaa? b) Miksi meidän tulee olla avomielisiä ja rehellisiä toisiamme kohtaan ja miten?
22 Omalle kunnialle, näennäisen kunnian pelastamiselle tai valehtelemalla peittelemiselle ei ole sijaa kristillisessä seurakunnassa. Nämä saattavat olla tapana niissä rakkaudettomissa, onnettomissa kansoissa, joista me olemme tulleet pois. Mutta apostoli sanoo meille: ”Sen minä siis sanon ja varoitan Herrassa: älkää enää vaeltako, niinkuin pakanat vaeltavat mielensä turhuudessa, nuo, jotka [ovat] pimentyneinä ymmärrykseltään ja vieraantuneina Jumalan elämästä heissä olevan tietämättömyyden tähden ja sydämensä paatumuksen tähden.” Meidän syvä rakkautemme Jehovaa ja kaikkea hänen hyvyyttään kohtaan sekä rakkautemme kristittyjä tovereitamme kohtaan tekee meidät avoimiksi ja rehellisiksi toisillemme ja ihmisiä pelkäämättömiksi. (Ef. 4:17, 18; 1. Joh. 4:17, 18; 2. Tim. 1:7, 8) Apostolihan sanoo myöskin: ”Pankaa sentähden pois valhe ja puhukaa totta, kukin lähimmäisensä kanssa, sillä me olemme toinen toisemme jäseniä.” – Ef. 4:25.
23. a) Mistä kristityt luopuvat? b) Miten häpeä ja kunnian pelastaminen käyvät käsi kädessä? c) Jos kristitty tekee synnin, niin mitä hänen ei tule sitten tehdä? Mitä hänen tulee tehdä?
23 Jehovan uuden maailman yhteiskunnassa ei ole sijaa vanhan maailman sopimattomille katsantokannoille. ”Sentähden, kun meillä on tämä virka sen laupeuden mukaan, joka on osaksemme tullut, me emme lannistu, vaan olemme hyljänneet kaikki häpeälliset salatiet, niin ettemme vaella kavaluudessa emmekä väärennä Jumalan sanaa, vaan julkituomalla totuuden me suositamme itseämme jokaisen ihmisen omalletunnolle Jumalan edessä.” (2. Kor. 4:1, 2) Ne, jotka vaeltavat Jumalan kanssa, hylkäävät tämän maailman salakavalat tiet ja juonet ja seisovat avoimesti totuuden puolesta. He eivät elä häpeällisessä tilassa eivätkä tarvitse alituista kunnian pelastamista. Tämä kunnian pelastaminen perustuu ylpeyden ja pelon tunteisiin eikä Raamatun periaatteisiin. Se liittyy häpeään ja on häpeän poistamisveruke, maksakoonpa se mitä tahansa periaatteille, kunhan henkilö vain näyttää oikealta. Vaikka kristitty tekisikin syntiä, niin pitäisikö hänen pelastaa kasvonsa olemalla häpeällisessä tilassa? Ei, vaan hänen tulee tunnustaa syntinsä Jehovan edessä ja tehdä jälleen polkunsa suoriksi jaloilleen. ”Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.” – 1. Joh. 1:9; 2:1, 2; Ps. 32:1, 5.
24. Miten me voimme vapautua täysin kunnian pelastamista harrastavan maailman salakavalista menettelyistä?
24 Nöyryys, kristillinen rakkaus ja Jehovaan omaamamme suhteen sydämellinen arvostus säilyttää meidät vaeltamassa vanhurskauden polkuja. Apostoli kehottaa tähän, ”vaeltamaan, niinkuin saamanne kutsumuksen arvo vaatii, kaikessa nöyryydessä ja hiljaisuudessa ja pitkämielisyydessä kärsien toinen toistanne rakkaudessa”. Kristus on antanut seurakunnan välityksellä ”lahjoja ihmisinä” (Um) opettamaan ja valmentamaan kalkkia, jotka osallistuvat Jehovan ansaitsemattomaan hyvyyteen hänen Poikansa kautta. Ottakaamme vastaan hänen valmennuksensa iloiten ja edistyen Jehovan järjestön mukana täyteen kristilliseen kypsyyteen, niin ”ettemme enää olisi alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa opintuulissa ja ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa; vaan että me, totuutta noudattaen rakkaudessa, kaikin tavoin kasvaisimme häneen, joka on pää, Kristus”. (Ef. 4:1, 2, 8, 11–16) Kaikkien, jotka ovat saastuneet vanhan maailman salakavalista menettelyistä, täytyy muuttaa mielensä kokonaan ja täyttyä Jumalan tahdon täsmällisellä tuntemuksella ”vaeltaakseen Herran edessä arvollisesti”. – Room. 12:1, 2; Kol. 1:9–12.
25. Miten me voimme pukeutua uuteen henkilöllisyyteen ja millaisin seurauksin?
25 Tämä merkitsee kristilliseen henkilöllisyyteen pukeutumista, mikä on aivan erilainen kuin vanhan maailman henkilöllisyys vääristyneine ajattelutapoineen. Apostoli kehottaakin sen tähden, ”että teidän tulee panna pois vanha ihmisenne, jonka mukaan te ennen vaelsitte ja joka turmelee itsensä petollisia himoja seuraten, ja uudistua mielenne hengeltä ja pukea päällenne uusi ihminen, joka Jumalan mukaan on luotu totuuden vanhurskauteen ja pyhyyteen”. (Ef. 4:22–24) Jos olemme pukeutuneet uuteen henkilöllisyyteen tutkimalla ja tottelemalla ahkerasti Jumalan sanaa, niin mielemme toimintaa johtaa Jumalan henki. Me koetamme siten aina olla kunniaksi Jehovan suurelle nimelle hänen todistajinaan emmekä pyri koskaan etsimään omaa kunniaamme, nimeä ihmisten keskuudessa, emmekä säilyttämään kunnianpelastusylpeyttä. – Matt. 5:16; Luuk. 16:15.
26. Mitä Saatana on suunnitellut kunniansa pelastamiseksi, mutta mikä niistä on lopputuloksena?
26 ”Ylpeiden silmien” kunnianpelastusylpeys on inhottava Jehovalle. (Sananl. 6:16–19) Se on alkuisin Saatana Perkeleestä, joka yritti tehdä itselleen ylvään nimen, suuremman kuin Jehovan nimi, ja korottaa istuimensa ”korkeammalle Jumalan tähtiä”. Hänen oma ”säteilevä loistonsa” häikäisi hänet. (Jes. 14:12–14; Hes. 28:17, Um) Kun hänen loistonsa on nyt häviämäisillään Harmagedonissa, niin hän noudattaa ilkeämielistä politiikkaa ”hallita tai tuhota”. Hän suunnittelee sokeasti edelleen kunniansa pelastamista yrittäen johtaa koko ihmiskunnan atomikuilun partaalle. Hän kannustaa maailman johtajia valmistelemaan ihmisrodun itsemurhaa suunnattomassa mitassa. Hän epäonnistuu siinä. Maailman kansojen vihasta huolimatta Jehova taistelee oman kansansa puolesta ja pelastaa sen sekä ”turmelee ne, jotka maan turmelevat”. (Jooel 2:32, Ilm. 11:18) Saatana heitetään pois häpeässä ”niinkuin hylkyvesa, . . . kuin tallattu raato. . . . sillä sinä olet maasi hävittänyt.” – Jes. 14:19, 20.
27. a) Mikä vastuu ylittää kaiken muun? b) Ketkä voidaan julistaa onnellisiksi? c) Mikä loistava päivä on nyt käsillä?
27 Tässä yleistaistelussa varjeltuvat ovat niitä, jotka uskollisen Jobin, Kristuksen Jeesuksen ja jäännöksen tavalla kieltäytyvät rikkomasta nuhteettomuuttaan edes silloinkaan, kun Saatana tekee viimeisen, kiukkuisen hyökkäyksensä Jehovan todistajain uuden maailman yhteiskunnan kimppuun. (Hes. 38:14–16) He ovat niitä, jotka ymmärtävät, että mitä kunnia sisältäneekin, niin on olemassa vastuu, mikä ylittää kaikki maalliset velvoitukset ja velvollisuudet, vastuu suuren Elämänantajan kunnioittamisesta, Hänen, joka pani maapallomme kiertämään läpi avaruuden ja loi siihen ihmisen. (Apt. 17:24–28; Ps. 36:10) Hän vaatii kaikkeuden Ylimpänä Yksinvaltiaana yksinomaista antaumusta älyllisiltä luomuksiltaan, ja meidän tulee omistaa se hänelle iloiten. (5. Moos. 5:9, 10, Um) Me olemme onnellisia, jos me etsimme Jehovan kunniaa yli kaiken muun riemuiten hänen suurenmoisesta päätöksestään, jonka mukaan hänen suurenmoinen nimensä tulee iäksi kunniaan saatetuksi niiden ihmetöiden avulla, joihin vain hän pystyy. Joutukoon se päivä, jolloin tämä vertaansa vailla oleva nimi on ’korotettu yli taivasten’ ja koko ”maa on oleva täynnä Herran kunnian tuntemusta”! – Ps. 57:6; Hab. 2:14.