Ketkä ovat Jumalan palvelijoita?

USEITA vuosia sitten esitettiin joitakin vastalauseita sen johdosta, että sanaa ”minister” käytettiin englannin kielessä kaikista antautuneista ja kastetuista kristityistä. Nämä vastalauseet aiheutuivat kielenkäytössä esiintyvistä eroista, siitä miten muut uskonnolliset ryhmät ja virka-asemissa olevat käsittivät sanan merkityksen, ynnä muista syistä. Tällaiset vastalauseet eivät kuitenkaan näytä olevan riittävän voimakkaita tekemään tyhjäksi sitä kantaa, joka Jehovan kansalla on ollut suurimman osan kuluneitten 100 vuoden ajasta.

”DIÁKONOS” – ”MINISTER” ELI ”PALVELIJA”

Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten englanninkielisessä käännöksessä sana ”minister” esiintyy verbinä ja substantiivina monta kertaa. Siten käännetty kreikkalainen substantiivi on diákonos, joka merkitsee kirjaimellisesti ’tomun läpi’ ja soveltuu sellaiseen, joka tomuuntuu toimittaessaan asioita. Sitä näkyy käytettävän kolmessa eri merkityksessä, joita nyt tarkastelemme.

Ensiksikin sanaa diákonos käytetään tarkoittamaan sellaista, joka palvelee aineellisessa, ei-hengellisessä merkityksessä, ja se voi yksinkertaisesti tarkoittaa jossakin huonekunnassa palvelemista. Niinpä yhdessä Jeesuksen vertauksessa sanotaan: ”Kuningas sanoi palvelijoilleen [engl. ’servants’; diákonoi]: ’Sitokaa hänet käsistä ja jaloista.’” (Matt. 22:13) Samaa sanaa (mutta engl. ”minister”) käytetään Roomalaiskirjeen 13:4:ssä, missä sillä tarkoitetaan maallisia hallituksia.

Eräissä yhteyksissä tätä kreikkalaista sanaa diákonos käytetään virallisessa erikoismerkityksessä, kuten Filippiläiskirjeen 1:1:ssä, jossa sitä sovelletaan kristillisessä seurakunnassa henkilöihin, jotka ovat saaneet nimityksen tiettyyn virkaan, sillä se esiintyy siinä valvojan eli ”piispan” viran haltijoiden yhteydessä. Niinpä me luemme: ”Paavali ja Timoteus, Kristuksen Jeesuksen orjat, kaikille Kristuksen Jeesuksen yhteydessä oleville pyhille, jotka ovat Filippissä, sekä valvojille ja avustaville palvelijoille [tai: diakoneille, diákonoi].” Sanaa käytetään tässä erikoismerkityksessä myös 1. Timoteuksen kirjeen 3:8, 12:ssa, missä apostoli Paavali luettelee sellaisten avustavien palvelijoitten eli ”diakonien” pätevyysvaatimukset.

Lopuksi on vielä kohtia, joissa nämä Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten henkeytetyt kirjoittajat näyttävät käyttäneen tätä sanaa laajemmin siten, että se merkitsee enemmän kuin vain palvelijaa, joka suorittaa jokapäiväisiä tehtäviä. Silloin sitä käytetään antautuneesta henkilöstä, joka palvelee Jumalaa pyhissä eli hengellisissä asioissa, ja näissä kohdin joissakin kielissä käännetään se sopivammalla sanalla ”minister”, johon sisältyy ylevämmän eli Jumalalle suoritetun palveluksen ajatus. Niinpä apostoli Paavali sanoo Kolossalaiskirjeen 1:23:ssa itsestään, että hän oli tullut ”hyvän uutisen palvelijaksi [minister, diákonos]”. (Ks. Authorized Version; Revised Standard Version; Phillipsin New Testament in Modern English; The New English Bible.) Paavali sanoo esimerkiksi Timoteusta ”Kristuksen Jeesuksen palvelijaksi [minister, engl. UM]”. – 1. Tim. 4:6, AV; RSV; New International Version.

”DIAKONÍA” – PALVELUS

Kreikkalaiseen sanaan diákonos liittyy läheisesti substantiivi diakonía, joka tarkoittaa ’palvelusta’. Tätä kreikkalaista sanaa käytetään myös sekä maallisessa että uskonnollisessa eli pyhässä merkityksessä. Apostolien tekojen 6:1:ssä sitä käytetään ei-hengellisessä merkityksessä, ja siinä sanotaan: ”Kun nyt opetuslapset lisääntyivät lukumäärältään näinä päivinä, niin kreikankielisten juutalaisten keskuudessa syntyi nurinaa hepreankielisiä juutalaisia vastaan, koska heidän leskiään syrjittiin päivittäisessä jakelussa (diakonía).”

Kun diakonía-sanaa käytetään uskonnollisessa merkityksessä, jotkut kääntäjät eräissä kielissä käyttävät sitä varten erikoissanaa ”ministry”, joka merkitsee ylevämpää, Jumalalle suoritettavaa palvelusta, eivätkä sanoja ”jakelu” tai ”palvelus”. Niinpä sellaisissa kielissä käytetään ”ministry”-sanaa, kun apostoli Paavali puhuu siitä, että hän oli pakanakansojen apostoli, ja sanoo: ”Pidän palvelustani, [ministry, engl. UM] kunniassa.” (Room. 11:13, RSV; NE; NIV)a Edelleen hän kirjoitti olevansa kiitollinen siitä, että Jumala ’katsoi hänet uskolliseksi määräämällä hänet palvelukseen [ministry, engl. UM]’, Jumalalle suoritettavaan, ylevään ”palvelukseen”. (1. Tim. 1:12, myös Kingdom Interlinear Translation) Paavali kirjoitti Timoteukselle: ”Pysy sinä kuitenkin järkevänä kaikessa, kärsi pahaa, tee evankelistan työ, suorita palveluksesi [ministry, engl. UM] täydelleen.” Timoteuksen suorittama evankelioiminen eli ”hyvän uutisen” saarnaaminen ei ollut tavallista jokapäiväistä palvelusta. Se oli Jumalalle suoritettua, ylevää palvelusta, ja siksi hänestä voidaan käyttää nimitystä ”minister”. Samasta syystä nykyään kaikista niistä, jotka osallistuvat tähän evankelioimispalvelukseen, voidaan käyttää nimitystä ”minister”, jos tätä sanaa käytetään kielessä tässä merkityksessä. – 2. Tim. 4:5, AV; NIV; RSV.

Tällä tavoin Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten kirjoittajat henkeytyksestä käyttävät kreikkalaisia sanoja diákonos ja diakonía ynnä muita, ja se antaa mallin Jehovan todistajille. Sen lisäksi että Jehovan todistajat muodostavat uskonnollisen järjestön sanan ”seurakunta” eli ”kirkko” yleisesti hyväksytyssä merkityksessä, he muodostavat myös seuran, joka valmentaa ja varustaa miehiä, naisia ja nuoria toimimaan ”palvelijoina” ylevässä eli Jumalalle suoritetussa palveluksessa, Jumalan valtakunnan hyvän uutisen saarnaajina. Tätä tarkoitusta varten he pitävät jatkuvasti käynnissä opintokursseja, jotta miehet, naiset ja nuoret saisivat opetusta tärkeässä Raamatun tuntemuksessa tullakseen yhä tehokkaammiksi Jumalan palvelijoiksi. Nämä opintokurssit käsittävät viisi viikoittaista kokousta, joissa käsitellään Raamatun oppeja, Raamatun profetioitten tulkintaa, kristillistä käytöstä koskevaa opetusta ja annetaan valmennusta Raamatun totuuksien saarnaamista ja opettamista varten.

VIRKAAN ASETTAMINEN

Niin kuin kaikilla uskonnollisilla järjestöillä, Jehovan todistajilla on etu ja oikeus ratkaista, milloin heidän oppilaansa saavuttavat sellaisen vaiheen, että he ovat kelvollisia Jumalan sanan ”palvelijoiksi” ylevässä, Jumalalle suoritettavan palveluksen merkityksessä. Sopivan henkilökohtaisen valmennusajan jälkeen heidän seurakuntansa asianmukaisesti nimitetyt vanhimmat kuulustelevat heitä. Jos oppilaat voivat osoittaa, että heillä on riittävästi tietoa Jumalan sanasta, että he arvostavat sydämestään sen sanomaa ja että he ovat varauksitta antautuneet Jehovalle tekemään hänen tahtonsa ja vaeltamaan Jeesuksen Kristuksen askeleissa ja jos he ovat saattaneet elämänsä sopusointuun Jumalan vaatimusten ja periaatteitten kanssa, heidän sallitaan mennä kasteelle ja heidät asetetaan siten virkaan Jumalan palvelijoina (ministers, engl.). Tälle menettelylle on selvä ennakkotapaus Raamatussa, sillä vasta sen jälkeen, kun Jeesus oli tarjoutunut kastettavaksi, hän aloitti uransa Jumalan voideltuna palvelijana ja saarnasi Jumalan valtakunnan hyvää uutista. – Mark. 1:9–15.

Mutta onko pätevää syytä pitää kastetta, kokonaan veteen upottamista, riittävänä virkaanasetusmenona?b Ehkä ei kristikunnassa vallalla olevien tapojen mukaan, mutta varmastikin raamatulliselta näkökannalta, kuten voidaan todeta siitä, mitä M’Clintockin ja Strongin Cyclopædia of Biblical, Theological, and Ecclesiastical Literature (1877) sanoo VII osansa sivulla 411 aiheesta. Sen mukaan ordinaatio eli uskonnolliseen virkaan asettaminen on ”jonkun henkilön määräämistä tai asettamista palvelustehtävään joko niitä seuraavin menoin tai ilman niitä. . . . Tämän asian raamatullinen tutkiminen voi tuskin olla painamatta kenenkään vilpittömän mieleen sen tosiasian suurta merkitystä, ettei Herra Jeesus Kristus eikä yksikään hänen opetuslapsistaan antanut mitään nimenomaisia määräyksiä eikä selityksiä virkaan asetuksesta.” Jumalan palvelijat eivät tarvitse diplomia tai virkaanasetustodistusta nykyään sen enempää kuin apostoli Paavalikaan tarvitsi sitä. – 2. Kor. 3:1–3.

JEHOVAN TODISTAJIEN PALVELUS

Miten Jehovan todistajat suorittavat palvelustaan? Jotkut heistä palvelevat nimitettyinä vanhimpina, ja vanhimpana he saarnaavat ja opettavat seurakunnissaan puhujalavalta ja todistajien kodeissa pidettävillä seurakunnallisilla Raamattu-kursseilla. Mutta hyvin ulospäin näkyvä ja selvästi erottuva menetelmä, jota todistajat käyttävät palveluksessaan, on sama, jota Jeesuksen apostolit ja muut varhaiset opetuslapset käyttivät noudattaessaan hänen käskyään: ”Mihin kaupunkiin tai kylään menettekin, etsikää, kuka siinä on arvollinen, . . . Kun menette taloon, tervehtikää talonväkeä, ja jos talo sen ansaitsee, tulkoon sille se rauha, mitä sille toivotatte.” – Matt. 10:11–13.

Samoin apostoli Paavali teki itsensä tunnetuksi saarnaamalla sekä seurakunnille että yksilöille heidän kodeissaan. Hän sanoikin Efesoksen vanhimmille: ”Te tiedätte hyvin, kuinka . . . en pidättynyt kertomasta teille mitään siitä, mikä oli hyödyllistä, enkä opettamasta teitä julkisesti ja talosta taloon, vaan todistin perusteellisesti sekä juutalaisille että kreikkalaisille katumuksesta Jumalaa kohtaan ja uskosta Herraamme Jeesukseen.” (Apt. 20:18–21) Tämä on erinomainen esimerkki nykyisille Jumalan palvelijoille.

Nykyaikana talosta taloon suoritettavasta Jumalan palveluksesta, jossa käytetään uskonnollisia traktaatteja, Yhdysvaltain korkein oikeus päätti jutussa Murdock vastassaan Commonwealth of Pennsylvania (1943): ”Uskonnollisten traktaattien jakelu on ikivanha evankelisen lähetystyön muoto – yhtä vanha kuin kirjapainotaidon historia. . . . Tällä uskonnollisen toiminnan muodolla on yhtä suuri arvo [perustuslain] ensimmäisen lainmuutoksen mukaan kuin kirkoissa suoritettavalla palvonnalla ja saarnastuolista saarnaamisella.”

Myös Yhdysvaltain seitsemännen piirin muutoksenhakutuomioistuin mainitsi jutussa Ransom vastassaan Yhdysvallat (1955), ettei se voinut ”perustellusti tehdä eroa . . . ovelta ovelle ja kadunkulmissa kutsumuksenaan saarnaavien Jehovan todistajien pappien [ministers] ja sovinnaisempien uskontokuntien pappien [ministers] välillä, jotka saarnaavat saarnastuoleissa, opettavat kirkollisissa kouluissa ja toimittavat monia muita uskonnollisia tehtäviä kirkkojensa hyväksi.”

Vaikuttaisiko se, etteivät tällaiset Jumalan palvelijat omista kaikkea aikaansa uskonnolliseen palvelukseensa, epäedullisesti heidän väitteeseensä, että he ovat Jumalan palvelijoita ylevässä merkityksessä, jota sana ”minister” edustaa? Merkitsisikö se, etteivät he ole päteviä sellaiseen? Ei lainkaan, sillä apostoli Paavalikin teki ansiotyötä hankkiakseen elatuksen itselleen ja kanssaan oleville. (Apt. 18:3, 4; 20:33, 34) Tätä kantaa tuki Yhdysvaltain viidennen piirin muutoksenhakutuomioistuin sanoessaan jutussa Wiggins vastassaan Yhdysvallat (1958): ”Jehovan todistajien papeilla [ministers] . . . ei ole muuta mahdollisuutta kuin ryhtyä maalliseen työhön, jotta he voisivat hankkia varoja tehdäkseen papinvirasta ammattinsa. . . . ratkaiseva tekijä . . . [on] se, opettaako ja saarnaako hän uskontonsa periaatteita ammattinaan säännöllisesti eikä vain silloin tällöin.”

Ketkä siis ovat Jumalan palvelijoita? Ne, jotka ovat antautuneita ja kastettuja kristittyjä, jotka tekevät Jumalan ja lähimmäisen palvelemisesta elämänsä päätavoitteen! (Mark. 12:28–31) Lue myös seuraavat kolme kirjoitusta.

[Alaviitteet]

[Kuva s. 15]

Raamatun mukaan virkaanasetus Jumalan palvelijaksi tapahtuu kastettaessa

[Kuva s. 16]

Raamatussa esitetyn ennakkotapauksen mukaan Jehovan todistajat suorittavat Jumalan palvelusta ”julkisesti ja talosta taloon”