Nimitetyt virkailijat teokraattisessa järjestössä

 1. Mitkä kysymykset 1. Piet. 5:1–3 herättää sen suhteen, olivatko kaikki seurakunnan jäsenet ”vanhimpia”?

NOIN vuosina 62–64, jolloin apostoli Pietari oli Babylonissa Mesopotamiassa, hänellä oli jotain kirjoitettavaa ”vanhimmista”. Hän sanoo: ”Vanhimpia [presbyteerejä] teidän joukossanne minä siis kehoitan, minä, joka myös olen vanhin ja Kristuksen kärsimysten todistaja ja osallinen myös siihen kirkkauteen, joka vastedes on ilmestyvä: kaitkaa teille uskottua Jumalan laumaa, ei pakosta, vaan vapaaehtoisesti, Jumalan tahdon mukaan, ei häpeällisen voiton tähden, vaan sydämen halusta, ei herroina halliten niitä, jotka ovat teidän osallenne tulleet, vaan ollen laumalle esikuvina.” (1. Piet. 5:1–3) Jos nyt koko ”Jumalan laumaa” olisi pidetty ”vanhempina”, niin mitä mieltä olisi Pietarin puhua ”vanhimmista teidän joukossanne”? Miten myöskään olisi voitu sanoa, että tuo Jumalan lauma oli ”teille uskottu”, toisin sanoen ”vanhimmille” uskottu? Miten he voivat ’kaita laumaa’, jos koko lauma oli ”vanhimpia” ja siis kaikki paimenia?

 2. Miksi näiden, joille Pietari tässä puhuu, on täytynyt olla virallisesti ”vanhimpia”, ja miten monta ”vanhinta” oli, kun Jerusalemin seurakunta alkoi helluntaina vuonna 33?

² Apostoli Pietari luokittelee itsensä ”vanhimmaksi” niiden ”vanhimpien” ohella, joita hän puhuttelee. Jos siis Pietari oli ”vanhin” virallisessa mielessä, niin nekin, joita hän puhuttelee, olivat virallisesti ”vanhimpia”. Varmastikin Jeesuksen Kristuksen apostolin tulisi olla virallisesti ”vanhin”. Kun siis kristillinen seurakunta alkoi helluntaipäivänä vuonna 33, niin sillä oli kaksitoista virallista ”vanhinta”, nimittäin Jeesuksen Kristuksen kaksitoista apostolia. (Apt. 1:13–2:37) Nuo apostolit olivat kaikki Pietarin kaltaisia sikäli, että kukin oli ”Kristuksen kärsimysten todistaja”, koska he olivat olleet yhdessä Jeesuksen kasteen ajasta aina hänen taivaaseen nousemiseensa saakka. (Apt. 1:21, 22; 1. Piet. 5:1) Virallisina ”vanhimpina” nuo apostolit ’työskentelivät ahkerasti puhumisessa ja opettamisessa’ helluntaista vuodesta 33 eteenpäin. – 1. Tim. 5:17, Um; Apt. 2:37–42; 4:33; vrt. 2. Joh. 1 ja 3. Joh. 1.

MITEN ”VANHIMMAKSI” TULTIIN

 3. a) Miten kahdestatoista apostolista tehtiin ”vanhimpia”? b) Missä yhteydessä me opimme Apostolien tekojen 14. luvun mukaan tietämään, miten ”vanhimpia” asetettiin siihen aikaan muihin seurakuntiin?

³ Jeesuksen Kristuksen yksitoista uskollista apostolia olivat olleet hänen opetuslapsiaan, jotkut jopa enemmän kuin vuoden, ennen kuin hän nimitti heidät apostoleiksi. (Joh. 1:35–2:2; Matt. 4:12–22; 10:1–4; Luuk. 6:12–16) Heistä tehtiin siis ”vanhimpia” (presbyteerejä), koska he olivat Jeesuksen nimittämiä. Myöhempi kahdestoista apostoli nimeltä Mattias valittiin arvalla Jeesuksen noustua taivaaseen eikä siis ihmisen nimityksestä. (Apt. 1:15–26) Miten sitten myöhemmät Jerusalemin seurakunnan ”vanhimmat” asetettiin virkaan ja myös niiden muiden seurakuntien ”vanhimmat”, joita perustettiin vuoden 33 helluntain jälkeen? Tämä osoitetaan meille Apostolien tekojen 14. luvussa. Apostoli Paavali oli ensimmäisellä lähetysmatkallaan Barnabaan kanssa ja kulki Derbeen, Ikonioniin, Lystraan ja Pisidian Antiokiaan saakka Vähässä-Aasiassa perustaen niihin seurakuntia. Paluumatkallaan he kävivät näissä nuorissa seurakunnissa.

 4. Miten ”vanhimpia” asetettiin niissä seurakunnissa, joissa Paavali ja Barnabas vierailivat uudelleen, ja miten tämä menetelmä oli teokraattinen?

⁴ Miten nämä vastaperustetut seurakunnat saivat ”vanhimpansa”? Apt. 14:22, 23 kertoo meille sanoen, että Paavali ja Barnabas ”vahvistivat opetuslasten sieluja ja kehoittivat heitä pysymään uskossa ja sanoivat: ’Monen ahdistuksen kautta meidän pitää menemän sisälle Jumalan valtakuntaan’. Ja kun he olivat valinneet [nimittäneet, Um] heille vanhimmat jokaisessa seurakunnassa, niin he rukoillen ja paastoten jättivät heidät Herran haltuun, johon he nyt uskoivat.” Ilmeistä siis on, että seurakunnat eivät asettaneet omia ”vanhimpiaan” jäsentensä keskuudessa toimeenpannun vaalin tai äänestyksen avulla. Tätä ”vanhimpien” virkaan asettamista ei voitu kutsua ”demokraattiseksi” eli kansanvaltaiseksi menetelmäksi. Jeesus Kristus oli valinnut Paavalin apostoliksi, ja hänet ja Barnabas oli lähetetty tälle lähetysmatkalle Antiokiasta Jumalan pyhän hengen antamien ohjeiden mukaisesti. ”Vanhimpien” nimittäminen seurakuntiin heidän toimestaan oli siis teokraattista. – Apt. 13:1–4.

 5. Mitä Paavali käski Tiitusta tekemään Kreetan seurakunnille kirjoittaessaan hänelle, ja mitkä edellytykset Tiituksen piti ottaa huomioon?

⁵ Vuosia myöhemmin, noin vuosina 61–64, eli sen jälkeen kun Paavali oli vapautettu ensimmäisestä vankeudestaan Roomassa, hän kirjoitti työtoverilleen Tiitukselle, joka silloin oli Kreetan saarella. Paavali sanoi: ”Minä jätin sinut Kreetaan, että korjaisit, mitä oli puutteellista, ja suorittaisit vanhinten nimitykset kaupungissa toisensa jälkeen, niin kuin minä sinulle määräsin.” (Tiit. 1:5) Sitten Paavali esittää vaatimukset sille, joka nimitetään ”vanhimmaksi”, lisäten: ”Jos missä olisi joku nuhteeton, yhden vaimon mies, jonka lapset ovat uskovia, eivät irstaudesta syytettyjä eivätkä niskoittelevia. Sillä seurakunnan kaitsijan [valvojan, Um] on, niinkuin Jumalan huoneenhaltijan tulee, oltava nuhteeton, ei itserakas, ei pikavihainen, ei juomari, ei tappelija, ei häpeällisen voiton pyytäjä, vaan vieraanvarainen, hyvää rakastava, maltillinen, oikeamielinen, pyhä, itsensähillitseväinen; hänen tulee pysyä kiinni opinmukaisessa, luotettavassa sanassa, että olisi kykenevä sekä neuvomaan terveellä opilla että kumoamaan vastaansanojain väitteet.” – Tiit. 1:6–9.

 6. Miten Paavali käytti tässä sanoja ”vanhimmat” ja ”valvojat”, ja miten tämä ilmenee?

⁶ Alkaessaan käsitellä ”vanhimmaksi” nimitettävän vaatimuksia ja sanoessaan sitten, että ”seurakunnan kaitsijan” eli ”valvojan” on ”oltava nuhteeton” ja niin edespäin, Paavali osoittaa, että ”vanhin” on myös ”valvoja” (kreikaksi epískopos). Siten samalla kun Tiitus nimitti ”vanhimpia” seurakuntaan, hän nimitti myös valvojia siihen. Paavali käyttää siis tässä sanoja ”vanhimmat” ja ”valvojat” synonyymeinä, saman ajatuksen sisältävinä, vaihtoehtoisina sanoina. Valvojan täytyy siis olla ”vanhin”, ja ”vanhimman” täytyy suorittaa valvojan velvollisuudet. Paavali osoitti tämän Miletossa.

 7. Kun Paavali oli Miletossa, niin keitä hän lähetti kutsumaan Efesosta, ja mitä hän käski heitä tekemään?

⁷ Me luemme: ”Mutta Miletosta hän lähetti sanan Efesoon ja kutsui tykönsä seurakunnan vanhimmat. Ja kun he saapuivat hänen tykönsä, sanoi hän heille: ’. . . ottakaa siis itsestänne vaari ja kaikesta laumasta, johon Pyhä Henki on teidät pannut kaitsijoiksi [nimittänyt valvojiksi, Um; kreikaksi epískopoi], paimentamaan Herran seurakuntaa, jonka hän omalla verellänsä [oman Poikansa verellä, Um] on itselleen ansainnut.’” – Apt. 20:17–28.

 8. Miten Paavalin luona kävijät oli tehty ”vanhimmiksi”, mitä palvelusta he olivat velvolliset suorittamaan, ja kenelle he olivat ensi sijassa tilivelvollisia?

⁸ Näiden sanojen mukaisesti noita ”vanhimpia” ei ollut asetettu virkaan millään demokraattisella vaalilla eikä äänestyksellä, vaan Jumalan pyhän hengen nimityksestä, joka toimi kaikkien seurakuntien yläpuolella olevan näkyvän hallitsevan elimen kautta. Kun heidät oli siten nimitetty ”vanhimmaksi”, (presbyteereiksi), niin samanaikaisesti heidät oli nimitetty ”valvojiksi”, ja valvojan tehtävä velvoitti heidät toimimaan lauman, Jumalan seurakunnan, paimenina. He eivät olleet ensi sijassa tilivelvollisia hallitsevalle elimelle vaan Suurelle Valvojalle, Jehova Jumalalle. (1. Piet. 2:25; Jes. 53:6) Paavalin sanat Efeson ”vanhimmille” ovat yhtäpitävät apostoli Pietarin sanojen kanssa, joissa käsketään ”vanhimpia teidän joukossanne” kaitsemaan eli paimentamaan Jumalan laumaa. – 1. Piet. 5:1, 2.

VALVOJAT JA AVUSTAVAT PALVELIJAT

 9. a) Miten uskottoman Juudaksen jättämää tyhjää sijaa täytettäessä on ilmaistu, että apostolit olivat ”valvojia”? b) Kuinka monta ”valvojaa” Jerusalemin seurakunnassa oli sen alussa helluntaina vuonna 33?

⁹ Apostoli Pietari ja muut yksitoista apostolia eivät olleet vain ”vanhimpia” vaan myös ”valvojia”. Tämä käy ilmi silloin, kun Pietari suositteli Jerusalemin seurakuntaa täyttämään paikan, jonka uskoton apostoli Juudas oli jättänyt vapaaksi. Tätä ehdottaessaan Pietari lainasi Psalmin 109:8 sanoen: ”Sillä psalmien kirjassa on kirjoitettuna: . . . ’Ottakoon toinen hänen kaitsijatoimensa [valvojanvirkansa, Um]’.” (Apt. 1:20) Heprealainen ”valvojanvirkaa” vastaava sana käännettiin kreikkalaisessa Septuaginta-käännöksessä sanalla episkopé, joka viittaa valvojan (kreikaksi epískopos) virkaan. Johdonmukaisesti katsoen apostolin virka oli siis valvojan virka, ja apostolit olivat Jeesuksen Kristuksen nimittämiä valvojia. Tästä syystä, kun noin 120-jäseninen Jerusalemin seurakunta helluntaipäivänä vuonna 33 sai alkunsa, niin siinä oli kaksitoista valvojaa. (Apt. 1:15–2:43) Sen jälkeen, kun ”vanhimpia” nimitettiin auttamaan kasvavan seurakunnan hoitamisessa, niin siinä palveli enemmän kuin kaksitoista valvojaa.

10. a) Kun Paavali lähetti Miletosta kutsun Efesoon, niin miten Efeson seurakunnan valvonnasta huolehdittiin? b) Miten Filippin seurakuntaa palveltiin Fil. 1:1:n mukaan?

¹⁰ Noin 23 vuotta tuon helluntain jälkeen, kun Paavali oli matkalla Jerusalemiin ja pysähtyi Miletossa, läheisen Efeson seurakunnassa oli lukuisia valvojia, sillä kaikki ”vanhimmat”, jotka hän kutsui luokseen, olivat valvojia eli kaitsijoita. (Apt. 20:17–28) Neljä tai viisi vuotta myöhemmin Makedonian Filippin seurakunnassa oli monia valvojia samoin kuin monia avustavia palvelijoita, jotka toimivat valvojien apulaisina. Siitä syystä, kun Paavali kirjoitti Roomasta, hän aloitti kirjeensä tämän kaupungin seurakunnalle sanomalla: ”Paavali ja Timoteus, Kristuksen Jeesuksen palvelijat, kaikille pyhille Kristuksessa Jeesuksessa, jotka ovat Filippissä, sekä myös seurakunnan kaitsijoille [valvojille, Um; epískopoi] ja seurakuntapalvelijoille [avustaville palvelijoille, Um; kreikaksi diákonoi].” – Fil. 1:1.

11. Mitä virkailijoita Filippin seurakunnasta päätellen oli kaikissa muissakin seurakunnissa, joissa oli riittävästi miesvoimaa, päinvastoin kuin myöhemmässä ”piispojen” järjestelmässä?

¹¹ Tämän perusteella ei ole epäilystäkään siitä, että Filippin seurakunnassa oli useampia kuin yksi valvoja sekä myös useampia kuin yksi avustava palvelija [diákonos]. Tämä piti epäilemättä paikkansa kaikista muistakin ensimmäisen vuosisadan kristillisistä seurakunnista, joissa oli riittävästi pätevää miesvoimaa, niin että ne saattoivat varata valvojia ja avustavia palvelijoita huolehtimaan tarpeistaan. Myöhempi kehitys kahdentoista apostolin kuoleman jälkeen johti siihen, että jollakin alueella oli vain yksi valvoja seurakuntaa kohti tai useita seurakuntia kohti.a

”VANHIMMISTO” (”PRESBYTÉRION”)

12. Minkä seurakunnan ”vanhinten” ryhmä muodosti 1. Tim. 4:14:n mukaan, ja millainen asema heillä oli toisiinsa nähden?

¹² Valvojien seurakunnallinen ryhmä muodosti ”vanhimmiston” eli vanhimpien joukon, jollaisen apostoli Paavali mainitsee 1. Tim. 4:14:ssä (Um). (Vertaa tähän Luuk. 22:66:n ja Apt. 22:5:n ”vanhimpien kokousta”, Um.) Tällaisen ”vanhimmiston” jäsenet olivat kaikki tasa-arvoisia, saman virka-aseman omaavia, joten yksikään heistä ei ollut tärkein, huomattavin tai voimakkain jäsen seurakunnassa. Jokainen jäsen omaksui iloiten vastuuosuutensa koko seurakunnan valvomisessa ja paimentamisessa.

13. Mikä halukas mies toivoi 1. Tim. 3:1:n mukaan olevansa, ja mitä hän toivoi tekevänsä?

¹³ Mitä siis apostoli Paavali tarkoitti sillä, mitä hän kirjoitti 1. Tim. 3:1:ssä? Hän sanoi siinä Timoteukselle: ”Jos joku pyrkii seurakunnan kaitsijan [valvojan, Um; kreikaksi episkopé] virkaan, niin hän haluaa jaloon toimeen.” Hän ei tarkoittanut, että tällainen halukas kristitty mies tavoittelisi tärkeimmän, vastuunalaisimman, huomattavimman ja voimakkaimman henkilön asemaa seurakunnassa sen ainoana valvojana, jotakin sellaista asemaa kuin kristikunnassa on ”piispalla”, joka hallitsee tiettyä aluetta (hiippakuntaa), johon kuuluu useita seurakuntia. (1. Tim. 3:1, Vanha kirkkoraamattu; Authorized Version; American Standard Version; Revised Standard Version; Douay Version; New American Bible) Ei, vaan tämä halukas mies toivoo vain osallistuvansa seurakunnan muiden valvojien kanssa velvollisuuksiin, jotka koskevat seurakunnan hengellisen tilan valvomista, sen ruokkimista hengellisesti ja sen opastamista Jehovan palvonnassa. Hän pyrkii täyttämään valvojalle asetettavat vaatimukset, jotka apostoli Paavali esittää seuraavissa jakeissa (1. Tim. 3:2–7) ja jotka vastaavat vaatimuksia, jotka Tiit. 1:6–9 esittää. Nämä vaatimukset todistavat, että hän ”haluaa jaloon toimeen”.

14. a) Mitä tarvittiin ”vanhimmiston” kokousten järjestyksen ylläpitämiseksi, ja miten tämä tarve täytettiin? b) Miten kauan tämän ”vanhimmiston” jäsenenä olo jatkui ja miksi?

¹⁴ Tällaisessa seurakunnan ”vanhimmistossa” tulee luonnollisesti olla puheenjohtaja ohjaamassa ”vanhimmiston” eli vanhimpien joukon kokousten järjestystä. Raamatussa ei ole osoitettu, miten joku jäsen nimitettiin puheenjohtajaksi. Hän ei todennäköisesti ollut pysyvästi puheenjohtajana, vaan tilapäisesti jonkin aikaa, ja kaikki ”vanhimmiston” tasa-arvoiset jäsenet vuorottelivat tässä tehtävässä. Kun joku vanhin tuli puheenjohtajan tehtävänsä loppuun ja luovutti sen järjestyksessä seuraavalle, niin hän ei lakannut olemasta ”vanhin” tai ”valvoja”. Hän pysyi yhä ”vanhimmiston” jäsenenä. Koska seurakunta ei ollut asettanut näitä vanhimpia virkaan säännöllisillä vaaleilla demokraattiseen tapaan, niin hänen hallitsevalta elimeltä tullut teokraattinen nimityksensä jatkui määräämättömästi niin kauan kuin hän osoittautui uskolliseksi virassaan.

15. a) Miksei seurakunnissa ollut apulaisvalvojia eikä apulaisvanhimpia? b) Mitä kreikkalainen sana diákonos pohjimmaltaan merkitsee, ja miten laaja soveltuvuus sillä on?

¹⁵ Ei ollut olemassa apulaisvalvojaa eikä apulaisvanhinta. Nimitetty mies joko oli valvoja tai ei ollut. Ne, jotka auttoivat valvojia pitämään huolta seurakunnan asioista, jotka eivät olleet nimenomaan hengellistä laatua, asetettiin ”avustaviksi palvelijoiksi” (kreikaksi diákonoi). Apostoli Paavali esittää näiden ”avustavien palvelijoiden” vaatimukset 1. Tim. 3:8–10, 12, 13:ssa. Nimi ”diakoni” on pelkästään suomalaistettu eli translitteroitu muoto kreikkalaisesta nimestä diákonos, joka tavallisesti merkitsee ’palvelijaa’. Siten sanalla ”palvelija” (diákonos) voi olla hyvin laaja yleismerkitys. Kun siis apostoli Paavali puhuu siitä, miten me olemme ”uuden liiton palvelijoita” tai ”Jumalan palvelijoita” tai ”Kristuksen palvelijoita”, niin hän ei tarkoita, että hän ja hänen työtoverinsa olisivat olleet jonkin seurakunnan ”avustavia palvelijoita”, jotka auttoivat ”vanhimpia” eli ”valvojia”. (2. Kor. 3:6; 6:4; 11:23) Kuitenkin tällaiset apulaisvirkailijat saattoivat olla tämän laajemman vastuun ”palvelijoita” palvellessaan Jumalaa ja Kristusta ja Jumalan sanaa. – Apt. 6:4

16. Mitä julkista työtä oli ensimmäisen vuosisadan kristittyjen suoritettava, ja missä määrin he toteuttivat sitä vanhimpiensa, valvojiensa ja avustavien palvelijoittensa ohella?

¹⁶ Olosuhteet eivät tällä erää salli enempää tarkastella ensimmäisen vuosisadan apostolien aikaista kristillisen seurakunnan teokraattista järjestöä. Silloisella kristillisellä seurakunnalla oli muun muassa suuri julkinen työ tehtävänä. Mikä se oli? Toteuttaa Jeesuksen sanoja: ”Tämä valtakunnan hyvä uutinen tullaan saarnaamaan koko asutussa maassa todistukseksi kaikille kansoille, ja sitten tulee loppu” ja myös: ”Menkää sen tähden ja tehkää opetuslapsia kaikkien kansojen ihmisistä, kastaen heidät Isän ja Pojan ja pyhän hengen nimessä, opettaen heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen teille määrännyt.” (Matt. 24:14; 28:19, 20; Um) Tämän se teki ”vanhimpiensa” (presbyteerien), valvojiensa ja avustavien palvelijoidensa avulla, opastuksella ja johdolla. Jo ennen Jerusalemin vuonna 70 tapahtunutta hävitystä ”valtakunnan hyvää uutista” oli saarnattu Rooman valtakunnan sisä- ja ulkopuolella, ja apostoli Paavali saattoi kirjoittaa Roomassa olevasta vankilastaan siitä hyvästä uutisesta, ”jonka olette kuulleet, [ja] jota on julistettu kaikessa luomakunnassa taivaan alla”. (Kol. 1:2, 23) Silloinen teokraattinen järjestö tuki tätä urotyötä. Se on esimerkkinä meille nykyään.

TEOKRAATTINEN JÄRJESTÖ 20. VUOSISADALLA

17. Miksi Jumalan pyhien taivaallista valtakuntaa kutsuttiin vuoden 1884 Vartio-Tornin mukaan, mutta millä perusteella johdettiin näiden pyhien näkyvää maanpäällistä järjestöä?

¹⁷ Edellisessä kappaleessa lainatut Herran Jeesuksen Kristuksen käskyt soveltuvat yhä nykyään, varsinkin sen jälkeen, kun Jehova Jumala perusti Messiaansa Jeesuksen valtakunnan pakanain aikojen lopussa vuonna 1914. Me olemme sen tähden kiinnostuneita näkemään, miten niiden antautuneiden, kastettujen kristittyjen järjestö, jotka toteuttavat noita käskyjä, on sopusoinnussa ensimmäisen vuosisadan apostolisen mallin kanssa. Zion’s Watch Towerin (Siionin Vartio-Tornin) elokuun numerossa 1884, sivulla 7, sanotaan: ”Pyhien valtakunta on päinvastoin teokratia, joka hallitsee maailmaa (sen epätäydellisyyden ja ennalleenasettamisen aikana) riippumatta sen suostumuksesta tai hyväksynnästä.” Jos kuitenkin katsomme pyhien maanpäällistä järjestöä, niin havaitsemme, että tätä näkyvää maallista järjestöä johdettiin suureksi osaksi vapaakirkollisella perustalla näitä antautuneita, kastettuja Jeesuksen Kristuksen seuraajia silmällä pitäen. Heidän yksityisissä seurakunnissaan oli vanhimmat ja diakonit, jotka antautuneet, kastetut jäsenet valitsivat vähintään kerran vuodessa demokraattisella äänestyksellä. Tämä menetelmä oli sopusoinnussa sen kanssa, miten Apt. 14:23 silloin ymmärrettiin.b

18. Minkä virkailijoiden valitsemista seurakuntiin käsitteli vuonna 1895 kirjoitus ”Säädyllisesti ja järjestyksessä”, ja keiden arvoisina tämä kirjoitus piti näitä virkailijoita?

¹⁸ Esimerkiksi Zion’s Watch Towerin (Siionin Vartio-Tornin) marraskuun 15. päivän numerossa 1895 julkaistiin pääkirjoitus aiheesta ”Säädyllisesti ja järjestyksessä”, joka viittasi 1. Kor. 14:40:een. Tässä kirjoituksessa käsiteltiin antautuneitten, kastettujen kristittyjen seurakuntien virkailijoita koskevaa aihetta sellaisten alaotsikoiden alla kuin ”Järjestys varhaiskirkossa”, ”Järjestys välttämätön nykyään”, ”Apostolien neuvoa kiitetään”, ”Vanhimpien valitsemistilaisuus” ja ”Vanhimpien pätevyysvaatimukset”, jonka jälkeisissä kappaleissa lainattiin 1. Tim. 3:1–7 The Emphatic Diaglott New Testament -raamatunkäännöksen mukaan ja sanottiin: ”Jos joku mies haluaa valvojan virkaa [palvelusta], hän haluaa hyvää työtä. [Kaikki palvelus, mitä me voimme suorittaa Kristuksen ruumiille, on siunattua palvelusta.] Valvojan täytyy siis olla nuhteeton” jne. Siten käy ilmeiseksi, että kirjoituksessa samaistettiin ”vanhimmat” ”valvojien” kanssa. – Ks. myös Zion’s Watch Tower 15.1.1896, s. 24, jossa on ”VASTAUS: – Kirjoitus ’Säädyllisesti ja järjestyksessä’.”

19. a) Miten tämä tapa valita vanhimmat ja diakonit päättyi lokakuun 5. päivänä 1932? b) Mitä työtä seurakunta oli siihen asti suorittanut, ja minkä nimen se myös omaksui?

¹⁹ Vanhimpien (valvojien) ja diakonien virkaan asettaminen äänestysmenetelmällä jatkui seurakunnissa aina lokakuun 5. päivään saakka 1932, jolloin New Yorkin kaupungin seurakunta pyysi seurakunnan päätöksellä hallitsevaa elintä nimittämään sille ”palvelusjohtajan”. Tällä virkailijalla oli oleva apulaisten muodostama komitea, joka oli määrä valita seurakunnassa enemmistövaalilla. Tätä esimerkkiä noudattivat muut seurakunnat kautta maailman. (Ks. Vartiotornia 1.12.1932, s. 367, otsikon ”Päätös” alta.) Tähän mennessä seurakunta oli kuitenkin toteuttanut vaikuttavan rynnistyksen Jehovan nimen ja Hänen perustetun taivasten valtakuntansa julistamiseksi. Suurin osa ”elonkorjuusta”, Valtakunnan vehnänkaltaisten perillisten jäännöksen kokoamisesta, oli myös suoritettu. Lisäksi vuoden 1931 heinäkuun 26. päivästä lähtien näiden Jumalan valtakunnan perillisten seurakunnat alkoivat omaksua nimen ”Jehovan todistajat”. (Jes. 43:10–12) – Ks. Matt. 13:24–30, 37–43.

20. a) Miten tämä muutettu järjestely päättyi vuonna 1938? b) Mikä on palvelusosaston ja hallitsevan elimen suhde?

²⁰ Tämä muutettu järjestely jatkui Jehovan todistajien seurakunnissa lokakuusta 1932 vuoteen 1938. Viimeksi mainittuna vuonna Vartiotornissa julkaistiin englanniksi heinäkuun 1. ja 15. päivän numeroissa ja suomeksi lokakuun 15. ja marraskuun 1. päivän numeroissa kaksiosainen kirjoitus ”Jehovan järjestö”, jossa esitettiin seurakuntien teokraattisen järjestön rakenne. Sen jälkeen päätoimiston hallitseva elin on nimittänyt kaikki seurakunnan virkailijat. Hallitseva elin ei ole Vartiotorni-seuran palvelusosasto, koska hallitsevalla elimellä on laajempi toimintapiiri kuin vain Valtakunnan julistaminen kentällä olevien julistajien avulla. Mutta hallitseva elin käyttää palvelusosastoa ja muita välikappaleita työn ohjaamisessa kentällä.

21. a) Kuka toimii nykyään seurakunnan puheenjohtajana, ja mitkä hänen velvollisuutensa ovat? b) Kun puheenjohtajan tehtävä siirtyy toiselle vanhimmiston jäsenelle, niin mitä tapahtuu sen edelliselle tehtävän hoitajalle?

²¹ Nykyään Jehovan todistajien seurakunnissa on yleensä yksi seurakunnanpalvelija. Hän toimii seurakunnan puheenjohtajana ja ohjaa erityisesti seurakunnan jäsenten kentällä suorittamaa saarnaamista ja opettamista. Raamatun esitystavan mukaisesti hän on sekä ”vanhin” että sellaisena myös valvoja. Kun puheenjohtajan tehtävä, jota hän on hoitanut, vuorollaan siirtyy aikanaan jollekin toiselle vanhimmiston jäsenelle, niin hän pysyy yhä tämän vanhimmiston jäsenenä ja hänelle määrätään tarkoituksenmukaisia velvollisuuksia.

22. Mitkä ovat apulaisseurakunnanpalvelijan ja raamatuntutkistelunpalvelijan velvollisuudet ja asema, ja keistä seurakunnan tuomiovaltainen komitea on muodostunut?

²² On myös apulaisseurakunnanpalvelija, joka pystyy palvelemaan puheenjohtajana milloin tahansa seurakunnanpalvelija ei voi sitä tehdä. Raamatun vaatimusten mukaisesti hän ei ole apulaisvalvoja, vaan hän on valvoja ja ”vanhin”. Koska paraikaa on meneillään suunnaton opetustyö, jota suoritetaan johtamalla yksityisiä raamatuntutkisteluja kiinnostuneiden ihmisten kodeissa, niin seurakuntiin on nimitetty myös raamatuntutkistelunpalvelija. Koska Raamattu vaatii valvojilta, että heidän tulee olla ”päteviä opettamaan” ja olla ”lujasti luotettavassa sanassa pysyviä opettamistaitoonsa katsoen”, niin tämän raamatuntutkistelunpalvelijan täytyy myös olla valvoja ja ”vanhin”. (1. Tim. 3:1, 2; Tiit. 1:5–9; Um) Näitä kolmea palvelijaa on käytetty tuomiovaltaisena komiteana käsiteltäessä vakavaa hengellistä laatua olevia asioita.

23. Ketkä muut seurakunnassa ovat ”vanhimpia” ja ”valvojia” ja miksi?

²³ Sitten on Vartiotornin tutkistelun palvelija ja teokraattisen palveluskoulun palvelija. Heille opettamisen ja saarnaamisen yhteydessä määrättyjen tehtävien luonteen vuoksi heidänkin tulee olla ”vanhimpia” ja valvojia, jotka ovat ”päteviä opettamaan”.

24. Mitä muita osastoja on nykyisessä seurakunnassa, ja millaisessa asemassa Raamatun mukaan ovat ne, jotka palvelevat näissä osastoissa?

²⁴ Koska nykyään Raamatun tutkistelun apuvälineiden tuotanto on suunnaton ja näiden painettujen julkaisujen kysyntä on laajaa, niin on olemassa myös lehti- ja alue- sekä kirjallisuusosastot. On myös hoidettava seurakunnan tilejä ottaen huomioon saadut lahjoitukset ja kulut. Mutta koska näillä asioilla ei ole tekemistä puhtaasti hengellisten tavoitteiden kanssa seurakunnassa, niin lehtien-alueenpalvelijan, kirjallisuudenpalvelijan ja tilienpalvelijan työ vastaisi sitä työtä, joka apostolien aikoina määrättiin nimitetyille ”avustaville palvelijoille” (diákonoi).

25. Ketkä toimivat ”matkavalvojina”, ja millainen heidän asemansa on raamatullisesti?

²⁵ Nykyään on olemassa myös niin sanottuja ”matkavalvojia”, jotka siirtyvät seurakunnasta toiseen kierroksissa ja piireissä. Nämä on nimitetty ”kierrospalvelijoiksi” ja ”piiripalvelijoiksi”. Heitäkin täytyy pitää ”vanhimpina” heille määrättyjen velvollisuuksien asettamien vaatimusten vuoksi.

26. a) Kenen palvelusta suoritetaan näillä erikoisnimityksillä, mutta onko siten olemassa ns. pappisluokkaa? b) Mitä työtä näin ollen suoritetaan, ja mihin suuntaan Jehova siunaa todistajiensa ponnistelut?

²⁶ ”Vanhinten”, valvojien ja avustavien palvelijoiden palveluksia toteutetaan siis nykyään näiden erityisten nimitysten puitteissa. Nämä virkailijat eivät ole arvonimin puhuteltavaa pappisluokkaa. Mutta heidän valvontansa, paimentamisensa, johtonsa ja apunsa suoman hyödyn vuoksi seurakunnan tavalliset jäsenet palvovat nyt Jehova Jumalaa rauhassa ja ykseydessä, ja he jatkavat opetuslasten tekemistä ja saarnaavat Jumalan pelastavan valtakunnan hyvää uutista maailmanlaajuisesti ennen kuin loppu tulee demokratioille ja poliittiselle kommunismille ja kaikelle muullekin tähän asiainjärjestelmään kuuluvalle. Jehova suo runsaan siunauksen ja menestyksen kristittyjen todistajiensa yrityksille heidän pyrkiessään olemaan teokraattisia järjestelyissään ja palvonnassa ja toiminnassa. Hänelle, mahtavalle Teokraatille, olkoon kunnia ja ylistys ikuisesti Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! – 1. Piet. 5:10, 11.

[Alaviitteet]