Lukijain kysymyksiä

● Kun Jeesus sanoi, niin kuin Matteuksen 5:5:nnessä kerrotaan: ”Autuaita ovat hiljaiset, sillä he saavat maan periä”, niin keistä hän puhui? – H. S., U. S. A.

Jeesus käytti tässä ilmaisua ”hiljaiset” tai ”nöyrät” silloisista opetuslapsistaan, jotka olivat ehdolla taivaalliseen valtakuntaan. Hän oli heidän joukossaan huomattavimmin nöyrä ja heidän esimerkkinsä. Heprealaiskirjeen 1:1, 2 ja 2:5, 6 osoittavat, että Jeesus perii maan eli ottaa sen haltuunsa. Hänen opetuslapsensa tehtiin hänen perijätovereikseen Valtakunnassa, ja he saavat hänen kanssaan maan perinnökseen eli omaisuudekseen. Siksi ei Matteuksen 5:5 sovellu suoranaisesti ”muihin lampaisiin”. Mutta se on kuitenkin mainittu heidänkin yhteydessään ja aivan oikeutetusti, koska heidän täytyy olla hiljaisia eli lempeämielisiä Jeesuksen Kristuksen esimerkin mukaan, ja heidän sallitaan elää maan päällä uudessa maailmassa vain, koska he ovat sellaisia. He eivät saa maata enemmän omaisuudekseen kuin Aadamkaan Eedenin puutarhassa, mutta Matteuksen 5:5:ttä voidaan siitä huolimatta sovelluttaa yleisesti siten, että he pitävät maata hallussaan pää-Perillisen, Herran Jeesuksen Kristuksen, puolesta. He astuvat tässä määrin perintöön. He iloitsevat Kuninkaan valta-alueesta. Jeesus sanoi vertauksessa lampaista ja vuohista: ”Tulkaa, minun Isäni siunatut, ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti.” (Matt. 25:34) Ei ole siis väärin käyttää tätä raamatunkohtaa yleisessä merkityksessä niistä siunauksista, mitkä odottavat ”muita lampaita” uudessa maailmassa.

● Onko oikein, että kristityt kutsuvat kotiinsa toisia tai ottavat vastaan kutsun jonkun toisen henkilön kotiin aterialle maailman pyhäpäivänä? – G. B., U. S. A.

Raamatun mukaan ei ole mitään väärää siinä, että kristityt nauttivat aterian omassa kodissaan tai vieraina ystävien tai sukulaisten kodeissa minä vuodenpäivänä hyvänsä. Ehkä tuollainen maailman pyhäpäivä on ainoa aika, jolloin useammat ovat vapaat työstään samalla kertaa, niin että voivat varata aikaa nauttiakseen aterian ystäviensä kanssa. Tietenkään kokoontuminen nimenomaan sitä varten, että viettää maailmallista pyhäpäivää ja syö aterian sen kunniaksi, ei ole raamatunmukaista kristitylle. Vaikka onkin totta, että jotkut tekevät uskonnoksi joinakin määräpäivinä sellaiset työt, mitkä olisivat tavallisia muina päivinä, niin meidän ei tarvitse toisaalta tehdä uskonnoksi sitä, että välttäisimme joinakin tiettyinä päivinä sellaisen tekemistä, mitä tapanamme on ollut tehdä muina päivinä.

Tässä yhteydessä on hyvä pitää mielessä Raamatun neuvo: ”Ruoka ei lähennä meitä Jumalaan; jos olemme syömättä, emme siitä vahingoitu; jos syömme, emme siitä hyödy. Katsokaa kuitenkin, ettei tämä vapautenne koidu heikoille loukkaukseksi.” ”Söittepä siis tai joitte tai teittepä mitä hyvänsä, tehkää kaikki Jumalan kunniaksi.” – 1. Kor. 8:8, 9; 10:31.

● Miksi ”Uuden maailman käännös” jättää Luukkaan 11:2:sessa olevasta mallirukouksesta, minkä Jeesus opetti opetuslapsilleen, pois sen osan, missä sanotaan: ”Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa”? – R. M., U. S. A.

Jotkut käännökset panevat Luukkaan 11:2:seen sanat: ”Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa”, koska jotkut kreikkalaiset käsikirjoitukset sisältävät nämä sanat. Mutta vanhin luotetuimmista kreikkalaisista käsikirjoituksista, nimittäin Vatikaanilainen käsikirjoitus 1209, jättää ne pois. Siksi jättää Westcottin ja Hortin kreikkalainen teksti, mihin ”Kristillisten kreikkalaisten kirjoitusten uuden maailman käännös” pääasiallisesti perustuu, nämä sanat pois, samoin kuin saksalaisen oppineen D. Eberhard Nestlenkin kreikkalainen teksti. Tästä syystä ei ”Kristillisten kreikkalaisten kirjoitusten uuden maailman käännös” sisällä näitä sanoja, vaikka ne ovatkin Matteuksen 6:9–13:ssa esitetyssä Jeesuksen rukouskaavassa. Miksi Luukas jätti nämä sanat pois kertomuksensa 11. luvusta Vatikaanilaisen käsikirjoituksen mukaan, sitä emme tiedä, mutta tämän luvun ensimmäinen jae osoittaa, että tämä mallirukous esitettiin eri tilaisuudessa kuin Matteuksen 6. luvussa oleva, missä Jeesus piti vuorisaarnansa. Kun siis opetuslapset pyysivät Jeesusta opettamaan heitä rukoilemaan Luukkaan kertomassa tilaisuudessa, niin hän esitti heille lyhennetyn muodon rukouksesta. Tärkeimmät rukoiltavat asiat olivat Jumalan nimen pyhittäminen ja myöskin valtakunnan tulo. Kun tämä olisi täyttynyt, niin sitä seuraisi sitten luonnollisesti, että Jumalan tahto tapahtuisi maan päällä niin kuin se tapahtuu taivaassa, eikä tätä jälkimmäistä asiaa tarvitsisi erityisesti anoa. Se sisältyy Jumalan nimen pyhittämiseen ja hänen valtakuntansa tulemiseen.

● Osoittaako Stefanuksen Jeesukselle esittämä rukous, mikä on Apostolien tekojen 7:59:nnessä, että hän ymmärsi Jeesuksen olevan Jehova? – W. R., U.S.A.

Stefanuksen rukous, minkä hän lausui joutuessaan marttyyrikuolemaan, on kerrottu Apostolien tekojen 7:59, 60:nnessä (Um), missä sanotaan: ”Ja he jatkoivat kivien heittämistä Stefanusta kohti, kun hän esitti pyynnön ja sanoi: ’Herra Jeesus, ota vastaan minun henkeni.’ Notkistaen sitten polvensa hän huusi voimakkaalla äänellä: ’Jehova, älä lue tätä heidän syykseen.’ Ja tämän sanottuaan hän vaipui kuolonuneen.” Sen sijaan että Stefanuksen rukous osoittaisi hänen käsittäneen Jeesuksen ja Jehovan olevan sama persoona, se näyttää hänen tietäneen, että he eivät olleet sama, koska hän tekee eron näiden kahden välillä. Hän ei esitä Jeesukselle lausumaansa pyyntöä vain Herralle, vaan Herralle Jeesukselle, poistaen siten kaiken epävarmuuden. Lisäksi ilmaisee hänen lausuntonsa vähän tätä ennen (56. jae) kaksi persoonaa: ”Ja [hän] sanoi: ’Katso, minä näen taivaat auenneina ja Ihmisen Pojan seisovan Jumalan oikealla puolella.’” Hän ei sano, että ihmisen Poika, Kristus Jeesus, on Jehova Jumala, vaan että hän seisoi Jumalan oikealla puolella.

Stefanuksen pyyntö: ”Herra Jeesus, ota vastaan minun henkeni”, ei yksin todista kolminaisuutta vastaan, vaan myös Jeesuksen samanlainen palava rukous: ”Isä, sinun käsiisi minä annan henkeni”, osoittaa sitovasti, että Jeesus ei ole sama kuin hänen Isänsä Jehova. – Luuk. 23:46.

Stefanus ilmaisi rukouksensa sanoissa ymmärtäneensä eron Jehovan ja Herran Jeesuksen välillä, mikä on esitetty Psalmissa 110:1, mistä Jeesus esittää sovellutuksen Matteuksen 22:42–46. Jeesuksen siitä esittämä sovellutus ei hämmästyttänyt häntä niin kuin se hämmästytti fariseukset, joille Jeesus puhui ja jotka hänen vastauksensa vaiensi. Jeesus oli opettanut seuraajilleen, että Isä valtuutti hänet herättämään toisia elämään. (Joh. 5:26; 6:40; 11:25, 26) Stefanuksen sopi siis esittää Jeesukselle anomus tämän suhteen, ja hänen rukouksensa osoittaa hänen ymmärtäneen asian oikein. Se ei tue kolminaisuutta.