Kristillinen evankeliuminpalvelus
”Menkää sen tähden ja tehkää opetuslapsia kaikkien kansojen ihmisistä.” – Matt. 28:19, Um.
1. a) Mikä teki syvän vaikutuksen galilealaisiin ensimmäisellä vuosisadalla? b) Milloin Jeesuksen palvelus alkoi?
KUN ensimmäisellä vuosisadalla Galileassa eläneet ihmiset kuulivat 30-vuotiaan miehen saarnaavan alueellaan, niin se, mitä hän sanoi, teki heihin niin syvän vaikutuksen, että hyvä ”sanoma hänestä levisi kaikkiin ympärillä oleviin seutuihin”. (Luuk. 4:14.) Heidän keskuudessaan ei ollut koskaan ollut miestä, joka olisi puhunut niin viisaasti ja arvovaltaisesti. Hän oli aloittanut saarnaamisensa kohta, kun hänet oli kastettu Jordan-virrassa, jolloin Jumalan henki oli laskeutunut häneen. Saarnaaminen, minkä Jeesus Kristus aloitti silloin, oli jonkin aivan uuden alkua heprealaisen kansan pitkässä historiassa.
2. Mikä oli heprealaisten profeettojen tehtävä?
2 Malakiaan päättyvien heprealaisten profeettojen päivinä ei yritetty muodostaa laajenevaa saarnaajien joukkoa, joka olisi julistanut Jehovan päätöksiä ja opettanut kansalle Raamatun totuuksia. Jumala lähetti profeettoja pääasiassa parannuksen aikaansaajiksi eikä opettajiksi. Heidän tehtävänään oli kääntää ihmisiä takaisin tosi palvontaan ja varoittaa siitä, mitä Jumala tekisi heille, jos he jatkaisivat itsepintaisesti tottelematonta menettelyään. Jumala henkeytti profeetat henkilökohtaisesti tähän tehtävään. He eivät yrittäneet koota saarnaajien joukkoa. ”Profeetanoppilaiksi” kutsuttu joukko oli sellaisten profeettojen ryhmä, joilla jo oli Jehovan henki. He eivät olleet saarnaamisen hedelmä, mutta ne, jotka seurasivat Jeesusta Kristusta, olivat.
3. Miten Jeesuksen saarnaamisen tarkoitus oli uutta heprealaisille?
3 Toisin kuin profeetat Jeesus saarnasi kootakseen kansan, jonka jäsenet olisivat saarnaajia. Tämä oli jotain aivan uutta. Hänen tarkoituksensa oli, että he aikanaan muodostaisivat Jehovalle antautuneitten palvojien järjestön, joka ’palvoisi hengessä ja totuudessa’ ja saarnaisi. (Joh. 4:24, Um) Kun Jeesus ryhtyi saarnaamaan Juudeassa ja Galileassa, niin kristillinen evankeliuminpalvelus alkoi.
4. Miten Jeesus ilmaisi, mitä hän ajatteli antaa seuraajiensa tehtäväksi, ja mikä se työ oli?
4 Hyvin varhain palveluksensa aikana Jeesus alkoi valita niitä, joista oli tuleva hänen apostoleitaan. Yksitoista heistä oli galilealaisia, mutta yksi, joka lopulta osoittautui uskottomaksi, oli ilmeisesti juudealainen. Mitä hänellä oli mielessään heidän suhteensa, kävi ilmi, kun hän valitsi kaksi ensimmäistä, jotka kuuluivat jo niihin, joista oli tullut hänen opetuslapsiaan. ”Kulkiessaan Galilean järven rantaa hän näki kaksi veljestä, Simonin, jota kutsutaan Pietariksi, ja Andreaan, hänen veljensä, heittämässä verkkoa järveen; sillä he olivat kalastajia. Ja hän sanoi heille: ’Seuratkaa minua, niin minä teen teistä ihmisten kalastajia’.” (Matt. 4:18, 19) Hän suunnitteli heidän valmentamistaan evankeliuminpalvelijoiksi, jotta he olisivat voineet löytää ihmisiä, jotka rakastavat vanhurskautta, ja saattaa heidät hänen yhteyteensä.
EVANKELIUMINPALVELIJAT LÄHETETÄÄN
5. Selitä, miksi kristillinen evankeliuminpalvelus tarvitsi paljon saarnaajia ensimmäisellä vuosisadalla.
5 Koska kristillisen evankeliuminpalveluksen tarkoitus erosi suuresti heprealaisten profeettojen saarnaamisen tarkoituksesta, niin tarvittiin paljon saarnaajia. Näiden saarnaajien opetustyön tarkoitus oli kiinnostuneitten yhteen kokoaminen. Jumalan sana oli vetävä heidät uuteen asiainjärjestelmään. Jumala oli Jeesuksen Kristuksen välityksellä päättänyt korvata vanhan, Mooseksesta alkaneen juutalaisen asiainjärjestelmän, uudella asiainjärjestelmällä. Tämä uusi järjestelmä oli oleva paljon parempi kuin vanha, koska se oli tuova iankaikkisen elämän siihen johdatetuille. Verraten ihmisten kokoamista uuteen asiainjärjestelmään maanviljelijän elonkorjuuseen Jeesus sanoi: ”Eloa on paljon, mutta työmiehiä vähän. Rukoilkaa siis elon Herraa, että hän lähettäisi työmiehiä elonkorjuuseensa.” (Matt. 9:37, 38) Tämän hän teki sallimalla kristillisen evankeliuminpalveluksen menestyä ensimmäisellä vuosisadalla.
6. Mitkä palvelusohjeet Jeesus antoi apostoleilleen, ja keihin heidän siihen aikaan piti rajoittaa saarnaamisensa?
6 Valmennusajan jälkeen Jeesus lähetti kaksitoista apostoliaan saarnaamaan. ”Nämä kaksitoista Jeesus lähetti ja käski heitä sanoen: ’Älköön tienne viekö pakanain luokse, älkääkä menkö mihinkään samarialaisten kaupunkiin, vaan menkää ennemmin Israelin huoneen kadonneitten lammasten tykö. Ja missä kuljette, saarnatkaa ja sanokaa: ”Taivasten valtakunta on tullut lähelle”. Parantakaa sairaita, herättäkää kuolleita, puhdistakaa pitalisia, ajakaa ulos riivaajia. Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa.’” (Matt. 10:5–8) Heidän piti rajoittaa saarnaamisensa Aabrahamin jälkeläisten muodostamiin luonnollisiin juutalaisiin. Myöhemmin se ulotettaisiin kansoihin eli ei-juutalaisiin. Ollen Jumalan liittokansaa juutalaisten piti ensiksi saada tilaisuus sen kristillisen seurakunnan muodostamiseen, jonka jäsenillä tulisi lopulta olemaan etu olla Jumalan pappeja ja ’hallita kuninkaana maata’. – Ilm. 5:10, Um.
7. a) Miksi se sanoma, mitä apostoleita käskettiin saarnaamaan, oli hyvä uutinen? b) Selitä, miksi he saattoivat sanoa, että valtakunta oli tullut lähelle?
7 Sanoma, mitä apostolit opetettiin saarnaamaan, oli rakentava ja koski Jehovan valtakuntaa. Israelilaiset olivat kauan odottaneet Jumalan rakentamaa valtakuntaa. Profeetta Daniel oli puhunut siitä yli viisisataa vuotta ennen kuin Jeesus aloitti palveluksensa. Oli hyvä uutinen, kun Jeesus ja hänen apostolinsa ilmoittivat sen tulleen lähelle. Jeesus oli sen Kuningas. Enkeli oli ilmaissut hänet Kuninkaaksi ennen hänen syntymäänsä. Enkeli sanoi Marialle: ”Hän on oleva Jaakobin huoneen kuningas iankaikkisesti, ja hänen valtakunnallansa ei pidä loppua oleman.” (Luuk. 1:33) Koska hän oli Jumalan valtakunnan Kuningas, niin hänen läsnäolonsa toi valtakunnan lähemmäksi todellisuutta kuin koskaan aikaisemmin. Koska se oli edustettuna hänessä, sen päässä, niin apostolit saattoivat iloisesti ilmoittaa hyvän uutisen, että valtakunta oli tullut lähelle. – Dan. 2:44.
8, 9. a) Mikä todisti, että Jeesus ja hänen apostolinsa olivat Jehovan tosi edustajia? b) Miten Jeesus osoitti, kenen valtuuttamana hän palveli, ja mitä tämä ilmaisee uskonnollisista johtajista?
8 Todistuksena siitä, että apostoleilla oli Jumalan henki ja että he tosiaan julistivat asioita, jotka Jumala halusi juutalaisten tietävän, heille annettiin voima suorittaa parantamis- ja kuolleistaherättämisihmeitä. Vaikka tavallinen kansa kuunteli yleensä mielellään Jeesusta ja hänen apostoleitaan ja ymmärsi heidän olevan Jumalan palvelijoita, niin monet uskonnollisista johtajista kieltäytyivät uppiniskaisesti tunnustamasta heidän saarnaamisvaltuuttaan heidän ihmetöistään huolimatta. (Mark. 12:37) Eräässä tilaisuudessa nämä johtajat sanoivat Jeesukselle: ”Millä vallalla sinä näitä teet? Ja kuka sinulle on antanut tämän vallan?” (Matt. 21:23) Jeesus oli osoittanut, kuka oli antanut hänelle tämän vallan, kun hän oli julkisesti lukenut Jesajan kirjasta Nasaretin synagoogassa. Lukien Jes. 61:1, 2:n hän sanoi:
9 ”Herran [Jehovan, Um] Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan evankeliumia köyhille; hän on lähettänyt minut saarnaamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen, saarnaamaan Herran [Jehovan, Um] otollista vuotta.” Kun hän oli lopettanut tämän lukemisen, hän sanoi kansalle: ”Tänä päivänä tämä kirjoitus on käynyt toteen teidän korvainne kuullen.” (Luuk. 4:18–21) Jeesus ilmaisi täten Jehova Jumalan Siksi, joka oli valtuuttanut hänet saarnaamaan. Se oli paljon korkeampi kuin mikään muu valtuutus, minkä uskonnolliset ihmisjohtajat saattoivat antaa. Koska Jeesuksen määräys tuli Jumalalta, niin hänen ei tarvinnut suorittaa loppututkintoa missään korkeammassa rabbiinien oppilaitoksessa tai saada ylimmäisen papin Kaifaan tai jonkun muun sanhedrinin jäsenen valtuutusta evankeliuminpalvelukseensa. Kuten hän voi viitata Jehova Jumalaan Sinä, joka antoi hänelle saarnaamisvaltuuden, samoin voivat hänen apostolinsakin tehdä.
10. Mitä se ilmaisee, että Jeesus lähetti 70 muuta seuraajaansa saarnaamaan?
10 Kun apostolit olivat alkaneet antautua kristilliseen evankeliuminpalvelukseen, niin Jeesus lähetti seitsemänkymmentä muuta seuraajaansa saarnaajiksi. Tekemällä näin Jeesus osoitti, että hän tarkoitti saarnaamiskäskyjensä soveltuvan useampiin kuin vain kahteentoista apostoliin. ”Sen jälkeen Herra valitsi seitsemänkymmentä muuta ja lähetti heidät kaksittain edellänsä jokaiseen kaupunkiin ja paikkaan, jonne hän itse aikoi mennä.” Hän sanoi heille: ”Sanokaa heille: ’Jumalan valtakunta on tullut teitä lähelle.’” (Luuk. 10:1, 9) He veivät apostolien tavoin sanomansa ihmisille, sen sijaan että olisivat odottaneet ihmisten tulevan heidän luokseen. Valmentamalla ja lähettämällä nämä 82 henkilöä Jeesus oli aloittanut kristillisen evankeliuminpalveluksen laajentamisen.
NOPEA KASVU
11. a) Mitä alkoi tapahtua kristillisyydelle helluntaina? b) Miksi kristillinen järjestö ei ollut mahdollinen ennen helluntaita?
11 Kun pyhä henki vuodatettiin helluntaina, viisikymmentä päivää Jeesuksen kuolleista herättämisen jälkeen, niin kristillisyys alkoi levitä ennätyksellisen nopeasti. Yksistään sinä päivänä 3 000 henkeä tuli opetuslapsiksi. Helluntain jälkeisinä päivinä uskovien joukko kasvoi päivä päivältä. Päinvastoin kuin ne, jotka vastasivat ennen Jeesuksen kuolemaa suoritettuun saarnaamiseen, nämä muodostettiin järjestöksi, joka erosi tyystin juutalaisten uskonnollisesta asiainjärjestelmästä. Tämä ei ollut mahdollista ennen Jeesuksen kuolemaa, koska lakiliitto oli vielä voimassa eikä Jeesus saattanut oikeutetusti perustaa järjestöä, joka olisi kilpaillut lain alaisen järjestön kanssa. Kun hänen kuolemansa oli täyttänyt lain tarkoituksen ja saattanut lain loppuunsa, oli tullut aika muodostaa kristillinen järjestö. Se alkoi helluntaina 120 hengestä, jotka kaikki olivat juutalaisia apostolien muodostaessa hallitsevan elimen.
12. Mikä selittää kristillisen järjestön nopean kasvun?
12 Tämän uuden järjestön nopea kasvu johtui siitä, että kaikki kristityiksi tulevat osallistuivat kristilliseen evankeliuminpalvelukseen ja Jumalan siunaus lepäsi heidän saarnaamisponnistelujensa yllä. ”Ja Herra lisäsi heidän yhteyteensä joka päivä niitä, jotka saivat pelastuksen.” (Apt. 2:47) Kun nämä Jeesuksen Kristuksen uudet seuraajat palasivat kotimaihinsa helluntain jälkeen, he eivät vaienneet siitä, mitä olivat oppineet. Samoin kuin ne 82 henkeä, jotka Jeesus oli lähettänyt saarnaamaan, nämäkin ryhtyivät kristilliseen evankeliuminpalvelukseen. He antoivat totuuden valon loistaa, niin kuin Jeesus oli opettanut. ”Eikä lamppua sytytetä ja panna vakan alle, vaan lampunjalkaan, ja niin se loistaa kaikille huoneessa oleville. Niin loistakoon teidän valonne ihmisten edessä, että he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät teidän Isäänne, joka on taivaissa.” – Matt. 5:15, 16.
13, 14. a) Selitä, miten vaino edisti kristillisyyden leviämistä. b) Miten Antiokian kaupunki Syyriassa liittyi tapahtumiin?
13 Stefanuksen, ensimmäisen kristityn marttyyrin, kivittäminen kuoliaaksi nostatti vainon aallon, joka syöksähti vastasyntynyttä kristillistä järjestöä vastaan ja pani sen jäsenet hajaantumaan. Tämä edisti kristinuskon leviämistä ja kristittyjen lukumäärän kasvua. He kaikki saarnasivat jatkuvasti, minne menivätkin. ”Ne, jotka näin olivat hajaantuneet, vaelsivat paikasta toiseen ja julistivat evankeliumin sanaa.” (Apt. 8:4) Jotkut noista Kristuksen seuraajista saapuivat Syyrian Antiokiaan, missä he saarnasivat juutalaisille ja muodostivat seurakunnan. ”Ne, jotka olivat hajaantuneet sen ahdingon vuoksi, joka oli syntynyt Stefanuksen tähden, vaelsivat ympäri hamaan Foinikiaan ja Kyproon ja Antiokiaan saakka, mutta eivät puhuneet sanaa muille kuin ainoastaan juutalaisille.” – Apt. 11:19.
14 Niiden joukosta, jotka hajaantuivat Stefanuksen kuoleman jälkeen, jotkut saarnasivat kreikkaa puhuville juutalaisille ja käännynnäisille. ”Heidän joukossaan oli kuitenkin muutamia kyprolaisia ja kyreneläisiä miehiä, jotka, tultuaan Antiokiaan, puhuivat kreikkalaisillekin ja julistivat evankeliumia Herrasta Jeesuksesta. Ja Herran [Jehovan, Um] käsi oli heidän kanssansa, ja suuri oli se joukko, joka uskoi ja kääntyi Herran puoleen.” (Apt. 11:20, 21) Sen jälkeen kun Barnabas ja Saulus Tarsolainen opettivat Antiokiassa, siitä tuli merkittävä keskus, mistä kristillisyys levisi ei-juutalaisiin kansoihin. Täällähän Kristuksen seuraajia ruvettiin myös ensiksi kutsumaan kristityiksi.
15. Miten Saulus Tarsolainen suhtautui evankeliuminpalvelukseen tultuaan kristityksi, ja miten hän ilmaisi antautumisensa siihen?
15 Saulus Tarsolaisen kääntymys oli tärkeä tekijä kristillisyyden nopeassa laajentumisessa. Kääntyessään hän ymmärsi, että kristillinen evankeliuminpalvelus oli velvollisuus, mikä liittyi kristinuskon hyväksymiseen, eikä hän empinyt ryhtyä siihen. Ei ole mitään viittausta siihen, että hän olisi pitänyt tätä palvelusta muutamien uskonnollisten johtajien yksinomaisena oikeutena. Vietettyään vähän aikaa opetuslasten kanssa Damaskossa, luultavasti saadakseen ohjeita, hän syventyi evankeliuminpalvelukseen esimerkillisen innokkaana. Saarnaaminen, jonka hän aloitti Damaskossa, ollessaan nähtävästi vielä alle neljänkymmenen vuoden ikäinen, oli pitkäaikaisen, innokasta toimintaa sisältävän elämänuran alku kristillisessä palveluksessa, elämänuran, mikä kesti noin kolmekymmentä vuotta. Hän antoi sinä aikana totuuden valon loistaa, minne hän matkustikin. Kertomus hänen elämänvaelluksestaan osoittaa hänen olleen erittäin tuottoisa palvelija.
16. Selitä, mitä menettelyä Paavali noudatti saarnatessaan uudella alueella ja miksi se oli tehokas.
16 Aina kun Paavali tuli uudelle alueelle, hän piti tapanaan keskittää saarnaamisensa kaupunkeihin, jotka olivat kauppakeskuksia. Efeso, Tessalonika ja Korintto olivat sellaisia paikkoja. Ne olivat keskuksia, joihin seudun asukkaat tulivat toimittamaan liikeasioitaan ja joiden kautta kauppatiet kulkivat etäisiin paikkoihin. Esimerkiksi Efeso oli Roomasta itään johtavan valtakunnallisen päätien varrella, ja Korintto sijaitsi kannaksella, missä laivat purkivat lastinsa siirrettäväksi muihin osiin Kreikkaa. Tämä oli turvallisempi menettelytapa kuin uskaltautua matkalle Akaian eteläkärjen myrskyjen pieksämien niemekkeiden ympäri. Sellaiset paikat olivat ihanteellisia jalansijan hankkimiseksi kristillisyydelle uudella alueella. Näissä paikoissa olevat juutalaiset ja ei-juutalaiset, joista tuli kristittyjä, veivät totuuden naapurikaupunkeihin, takamaahan ja kauppareittien etäisiin kohtiin.
EVANKELIUMINPALVELUS EI OLLUT RAJOITETTUA
17. Minkä todistuksen löydämme ensimmäiseltä vuosisadalta siitä, että Jeesuksen järjestely kaikkien uskovien tekemiseksi saarnaajiksi oli viisas?
17 Kristillisyyden nopea leviäminen osoitti viisaaksi sen Jeesuksen järjestelyn, että kaikki uskovat saarnaavat. Lyhyessä ajassa saattoi kristittyjä löytää kaikkialta laajan Rooman valtakunnan alueelta. Kristitty kirjailija Tertullianus ilmaisi tämän väitellessään aikansa pakanoiden kanssa. Hän kirjoitti: ”Ihmiset julistavat äänekkäästi, että valtio on meidän miehittämämme; maaseuduilla, kylissä, saarilla kristittyjä; kumpikin sukupuoli, kaikenikäiset, kaikissa olosuhteissa olevat, niin, ja kaikensäätyiset siirtyvät hänen nimensä kannattajiksi. . . . Meitä on ollut vain eilispäivästä lähtien, ja me olemme täyttäneet kaiken, mitä teillä on – kaupungit, saaret, linnakkeet, kylät, rahanvaihtopaikat.” He kaikki osallistuivat evankeliuminpalvelukseen, mikä ilmenee pakanallisen kirjailijan Celsuksen kirjoituksesta. Hän pilkkasi kristillisyyttä, koska historioitsija August Neanderin mukaan ”työläisten, suutarien, maanviljelijäin, mitä tietämättömimpien ja moukkamaisimpien ihmisten piti olla evankeliumin innokkaita saarnaajia”.
18, 19. a) Miten varhaiskristityt ymmärsivät Jeesuksen lausunnon yhteyden tunnustamisesta hänen kanssaan, ja mitä hän tarkoitti tällä lausunnolla? b) Minkä muun käskyn Jeesus antoi evankeliuminpalveluksesta, ja keihin se soveltuu?
18 Kaikki, jotka uskoivat, suhtautuivat vakavasti siihen, mitä Jeesus sanoi yhteyden tunnustamisesta hänen kanssaan. ”Minä siis sanon teille: Jokaisen sellaisen kanssa, joka tunnustaa ihmisten edessä olevansa yhteydessä minun kanssani, myös ihmisen Poika tunnustaa Jumalan enkelien edessä olevansa yhteydessä.” (Luuk. 12:8, Um) Ollakseen yhteydessä hänen kanssaan henkilön oli uskottava ne totuudet, joita Jeesus opetti, ja noudatettava hänen esimerkkiään noiden totuuksien saarnaamisessa toisille. Henkilö, joka oli haluton osoittamaan palvelustoiminnallaan olevansa Kristuksen yhteydessä uskomuksissa ja tarkoitusperissä, osoitti rakkautensa häntä kohtaan puuttuvan. Miksi hän tunnustaisi sellaista henkilöä Jumalan ja enkelien edessä ruumiinsa, seurakuntansa, jäseneksi?
19 Ylösnousemuksensa jälkeen ja ennen taivaaseen kohoamistaan Jeesus antoi yhdelletoista uskolliselle apostolilleen käskyn, mikä ei rajoittunut yksin heihin. Se koskee kaikkia kristittyjä. Hän sanoi: ”Menkää sen tähden ja tehkää opetuslapsia kaikkien kansojen ihmisistä, kastaen heidät Isän ja Pojan ja pyhän hengen nimessä ja opettaen heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen teille määrännyt.” (Matt. 28:19, 20, Um) Näin tekivät apostolit ja kaikki, joista tuli Jeesuksen seuraajia apostolien elinaikana. He iloitsivat jokaisesta tilaisuudesta tehdä opetuslapsia, joita he voivat valmentaa opettamaan toisia.
20. Selitä, miten saarnaaminen tuli harvinaiseksi nimikristittyjen keskuudessa.
20 Jonkin aikaa apostolien ja heitä lähellä olleitten kuoleman jälkeen sen ajan kristityiksi tunnustautuvat alkoivat tulla luopioiksi. Perustettiin kirkollisia arvoasemia, kaikki kristinuskoa tunnustavat eivät enää saarnanneet, vaan saarnaamisesta tuli pappisluokan yksinomainen etuoikeus. Huomaa, mitä M’Clintockin ja Strongin raamatullinen tietosanakirja sanoo tästä: ”Kun uskonnolliset kirkonmenot eivät tulleet ainoastaan evankeliumin julistuksen vaan myös sen aatteen sijaan, niin ei ole hämmästyttävää, että itse saarnaamisestakin tuli muotomeno, ja lopulta vieläpä harvinainen muotomeno. Ei pelkästään maallikoita, vaan kirkon vanhimpiakin ehkäistiin saarnaamasta paitsi piispojen erikoisluvalla, samalla kun monet piispat, jotka olivat anastaneet itselleen yksinomaisen saarnaamisoikeuden, joko tietämättömyydestä tai velttoudesta käytännöllisesti katsoen hylkäsivät tuon tavan.” Nykyinen tapa, että pappisluokka suorittaa saarnaamisen ja yhteinen kansa pysyy ääneti, on tullut noilta luopioilta eikä Jeesukselta Kristukselta. – Apt. 20:29, 30.
KRISTILLINEN VASTUU NYKYÄÄN
21, 22. Miksi kristityille on yhä välttämätöntä antautua tähän palvelukseen?
21 Vaikka yli 1 900 vuotta erottaakin meidät Jeesuksen päivistä, eivät Raamatun kristityille antamat saarnaamiskäskyt ole muuttuneet. Ne velvoittavat meitä yhä. Kristittynä oleminen merkitsee yhä sitä, että antaa raamatullisen totuudenvalon loistaa toisten hyödyksi. Kristillisen evankeliuminpalveluksen tarve on yhtä suuri nyt, kuin se oli ensimmäisellä vuosisadalla, siitä huolimatta, että noin 30 prosenttia maailman väestöstä tunnustautuu kristityiksi. Näiden Kristuksen nimellisten seuraajien enemmistön epäkristilliset teot ilmaisevat, ettei tosi kristillisyys ole koskettanut heidän sydäntään. Jumala voi sanoa heille samoin kuin muinaiselle Israelille: ”Tämä kansa lähestyy minua suullaan ja kunnioittaa minua huulillaan, mutta pitää sydämensä minusta kaukana.” – Jes. 29:13.
22 Kristikunnan nimikristityille on opetettava Raamatun perustotuudet. Heille on kerrottava Jumalan valtakunnan hyvää uutista; heissä on herätettävä toivo Jumalan valtakunnan aikaansaamasta maailmanrauhasta ja oikeudenmukaisesta hallituksesta. He ovat kuin ne hyödyttömät israelilaiset, jotka kärsivät hengellistä nälänhätää. Vaikka he tunnustautuvat kristityiksi, niin on tarpeellista, että tosi kristityt tulevat heidän luokseen tuomaan ravitsevia hengellisiä totuuksia. Nykyään on sellaisia kristittyjä, jotka tekevät juuri näin. – Aam. 8:11.
23. Ketkä nykyään ymmärtävät, mikä kristityn vastuu on, ja miten he ovat varhaiskristittyjen kaltaisia?
23 Sen vastuun käsittäminen, mikä jokaisella kristityllä on kristilliseen evankeliuminpalvelukseen osallistumisessa, kannustaa Jehovan todistajia opettamaan kristillisyyden totuuksia ”sekä julkisesti että huone huoneelta”, niin kuin apostolit tekivät. (Apt. 20:20) He noudattavat 194 maassa Jeesuksen esimerkkiä kulkien ihmisten keskuudessa ja saarnaten heille, missä heitä voidaan tavata. He valmentavat varhaiskristittyjen tavalla niitä, jotka ovat alttiita Valtakunnan hyvälle uutiselle, opettamaan taas toisia. Siten kaikkia, jotka tulevat Jehovan todistajain uuden maailman yhteiskuntaan, kehotetaan osallistumaan kristilliseen evankeliuminpalvelukseen. Se ei tee mitään, jos joku voi käyttää aineistoaan muutamia tunteja kuussa palvelukseen. Hän voi silti totella Jeesuksen saarnaamiskäskyä. Nämä nykyiset kristityt panevat sydämelleen, mitä apostoli Paavali sanoi: ”Sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan.” – Room. 10:10; 2. Tim. 2:2.
24. Millaista Jeesuksen ja hänen apostoliensa saarnaaminen oli verrattuna pappien nykyään suorittamaan saarnaamiseen?
24 Monet nimikristityt suhtautuvat kielteisesti Jehovan todistajain väitteeseen, että kristillinen palvelus on kaikkia kristittyjä varten. He tyytyvät kerhomaiseen järjestelyyn, missä pappismies saarnaa heille, ja pysyvät hengellisesti toimettomina. Se ei ole sitä, mitä Kristus tarkoitti seuraajilleen. Se ei ole kristillistä evankeliuminpalvelusta. Hän ei rajoittanut saarnaamistaan vain apostoleihinsa, niin että nämä eivät olisi tehneet mitään muuta kuin kuunnelleet. Toisin kuin Egyptin ja Kreikan pakanaopettajat, joilla oli lehtonsa ja pylväikkönsä, joissa he puhuivat myötätuntoisille kuulijoille, Jeesus puhui julkisilla paikoilla ihmisille, jotka eivät kaikki olleet hänen seuraajiaan. Toiset olivat vihamielisiäkin. Kun myöhemmin muodostui seurakuntia, niin apostolit eivät liittyneet eri seurakuntiin eivätkä rajoittaneet palvelustaan noihin uskovien kokouksiin. He saarnasivat jatkuvasti kristillisen järjestön ulkopuolella oleville ihmisille antaen esimerkin kaikille, joista tuli antautuneita kristittyjä. He huolehtivat hyvästä johdosta, mikä auttoi säilyttämään eri seurakuntien hengellisen elinvoiman ja terveyden. Tämä rakentavan kristillisen toiminnan malli on yhtä tärkeä nykyään, kuin se oli ensimmäisellä vuosisadallakin.
25. a) Miksi voidaan sanoa, ettei kristillinen evankeliuminpalvelus siinä muodossa, niissä Jeesus aloitti sen, ole hävinnyt? b) Mikä on evankeliuminpalveluksen hedelmä nykyään?
25 Jehovan todistajat ovat elvyttäneet sen kristillisen evankeliuminpalveluksen, minkä Jeesus aloitti. Kaikkiin rotuihin ja kansallisuuksiin kuuluville ihmisille annetaan tilaisuus oppia ne ihmeelliset asiat, jotka Jehova on tarkoittanut ihmiskunnalle. Koska kaikkia Jehovan todistajain uuden maailman yhteiskunnassa kehotetaan ryhtymään evankeliuminpalvelukseen ja koska tällä järjestelyllä on Jumalan siunaus, niin suuri joukko ihmisiä saatetaan Jehovan järjestöön. Nämä hyväsydämiset ihmiset ymmärtävät kristillisen evankeliuminpalveluksen velvollisuudekseen ja Jumalan varaamaksi keinoksi elossa pysymiseksi hengellisesti. He tietävät, että se on tärkeätä heidän omaksi sekä niiden pelastumiseksi, joille he saarnaavat. Sen avulla he ylistävät Jumalaa Kristuksen kautta. ”Uhratkaamme siis hänen kauttansa Jumalalle joka aika kiitosuhria, se on: niiden huulten hedelmää, jotka hänen nimeänsä ylistävät.” – Hepr. 13:15; Matt. 24:14.