Raamattujen levittäminen ei riitä
RAAMATTUA painetaan ja levitetään jatkuvasti vuodesta toiseen miljoonia kappaleita ja yhä useammalla kielellä. Se on nyt ilmestynyt kokonaisena tai osaksi 1 202 kielellä.
Protestantit viettävät monissa maissa ympäri maailman vuosittain raamattuviikkoa, mikä alkaa tavallisesti toisena adventtisunnuntaina. (Ohimennen sanoen ”adventti” tarkoittaa valmistuskautta neljä viikkoa ennen joulua.) Eräissä maissa on myös roomalaiskatolinen raamattuviikko, kuten esim. Yhdysvalloissa, missä se pidetään helmikuussa, ja sitä vietetään katolisen sanomalehtikuukauden yhteydessä.
Niin kiitettävää kuin Raamatun painaminen ja levittäminen onkin – joskin on myönnettävä, ettei sitä kaikkea tehdä puhtaasti uskonnollisista eikä ihmisystävällisistäkään syistä – tarvitaan enemmän. Ei riitä, että ihmisillä on Raamattu kodissaan, eikä sekään, että he lukevat sitä silloin tällöin. Heidän täytyy ymmärtää, mitä he lukevat, ja tietää, miten he voivat käyttää lukemaansa. Osat Raamatusta, kuten sen historialliset kohdat ja moraalisäädökset, ovat tosin hyvin selviä kaikkien käsittää, jotka suhtautuvat siihen puolueettomasti. Mutta siinä on myös paljon sellaista, mitä ei voida ymmärtää ilman apua, ja kun monet eivät ymmärrä Raamattua, he lakkaavat lukemasta sitä, kun taas toiset syyttävät sitä ristiriitaisuudesta. Erityisesti tarvitaan apua Raamatun ennustusten ymmärtämiseksi ja varsinkin niiden, jotka koskevat meidän aikaamme.
Kukaan ei voi ymmärtää Raamatun ennustuksia ennen Jumalan määräaikaa. Niinpä Danielkin, jota Jumala käytti monien ennustusten kertomisessa, sanoi eräistä niistä: ”Ja minä kuulin, mutta en ymmärtänyt.” Miksi ei? Koska Jumalan aika ei ollut tullut, mistä syystä Jumala sanoikin hänelle: ”Mene, Daniel, sillä ne sanat pysyvät lukittuina ja sinetöityinä lopun aikaan asti.” Silloin ”taidolliset ymmärtävät”. Miksi? Siksi, että ne ennustukset täyttyvät. Samalla lailla Jeesuksen Kristuksen apostoli Matteuskin pystyi vasta sen jälkeen, kun Jeesus Kristus oli täyttänyt eräät ennustukset, kiinnittämään huomion tiettyihin tapahtumiin ja osoittamaan, miten ne täyttivät sen ja sen ennustuksen. – Dan. 12:8–10; Matt. 2:22, 23; 3:3; 8:17; 21:4, 5; 27:9, 10.
Yhtä tärkeä Raamatun ymmärtämiselle on Jumalan pyhä henki. Vasta saatuaan pyhän hengen helluntaina kykenivät kristitty apostoli Pietari ja hänen toverinsa saarnaamaan ymmärtäen ja osoittamaan ennustusten täyttymyksiä, ja niin on ollut siitä lähtien. Kuten apostoli Paavali osoittaa, ”Jumala on sen ilmoittanut Henkensä kautta”. – 1. Kor. 2:9, 10; Apt. 2:2–36.
Vielä eräs Raamatun oikean ymmärtämisen edellytys on oikea sydämentila, vilpitön halu oppia, ’tietoisuus hengellisestä tarpeestaan’. Siitä syystä Jeesus esitti vertauksia eli kuvauksia erottaakseen satunnaisen ja uteliaan kuuntelijan vilpittömästä tiedonetsijästä. Jälkimmäinen halusi ottaa vaarin Jeesuksen sanoista: ”Jolla on korvat, se kuulkoon”, ts. jääköön kuulemaan enemmän. – Matt. 5:3, Um; 13:9–16.
Erityisesti tarvitaan Raamatun ymmärtämiseksi Jumalan antautuneitten palvelijoitten apua. Tämä ilmenee selvästi Apostolien teoissa 8:26–39 kerrotusta kokemuksesta. Muuan vilpitön tiedonetsijä, etiopialainen virkamies, luki Jesajan ennustusta, mutta ei voinut ymmärtää sitä, ennen kuin evankelista Filippus teki sen hänelle selväksi. Jos Raamatun ymmärtämiseksi ja sen mukaan toimimiseksi tarvittaisiin vain sen lukemista, niin jokainen kristillisen seurakunnan jäsen olisi itsessään täydellinen kuin koko ihmisruumis, mutta näin ei ole. Apostoli Paavali vertaa koko kristillistä seurakuntaa ihmisruumiiseen ja sen yksityisiä jäseniä ruumiin eri osiin eli elimiin, kuten käsiin, jalkoihin ja päähän. Nämä kaikki tarvitsevat mitä suurimmassa määrin toisiaan, mistä syystä niistä onkin hyvin sanottu: ”Kaikki ruumiin jäsenet ovat alituisesti velassa toisilleen.” Ja apostoli osoittaa: ”Silmä ei saata sanoa kädelle: ’En tarvitse sinua’, eikä myöskään pää jaloille: ’En tarvitse teitä’.” Jos tarvittaisiin vain Raamattuja, niin Paavalin kuvaus olisi merkityksetön. – 1. Kor. 12:21.
Se seikka, että Jeesus Kristus antoi seurakunnalleen ”muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi”, osoittaa, että tarvitaan enemmän kuin vain Raamattuja. Tämä henkeytetty kirjoittaja jatkaakin ja osoittaa, että Jumala varasi nämä miehet ”tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen, kunnes me kaikki pääsemme yhteyteen uskossa ja Jumalan Pojan [täsmällisessä, Um] tuntemisessa, täyteen miehuuteen, Kristuksen täyteyden täyden iän määrään”. – Ef. 4:11–13.
Samoin kuin kristillisyyden varhaisina päivinä tarvittiin ihmisvälikappaleita, jotka olivat antautuneet Jehova Jumalalle tekemään hänen tahtonsa ja joille hän on antanut henkeänsä, samoin sellaisia tarvitaan nykyäänkin. Kuvakieltä käyttäen Jeesus ennusti, että oli oleva ihmisvälikappaleita. Tämä tavataan hänen suuresta ennustuksestaan, joka koskee asiainjärjestelmän loppua, missä me nyt elämme: ”Kuka siis on se uskollinen ja ymmärtäväinen palvelija, jonka hänen herransa on asettanut pitämään huolta palvelusväestään, antamaan heille [hengellistä] ruokaa ajallansa? Autuas se palvelija, jonka hänen herransa tullessaan havaitsee näin tekevän! Totisesti minä sanon teille: hän asettaa hänet kaiken omaisuutensa hoitajaksi.” Tosiasiat osoittavat, että tämä ”palvelija” on löydettävissä uuden maailman yhteiskunnan kristittyjen todistajien joukosta. – Matt. 24:45–47.
Tosiaan, tarvitaan enemmän kuin Raamattujen painamista ja levittämistä. Niitä täytyy lukea, ymmärtää ja sitten toimia niiden mukaan. Raamattua ja varsinkaan Raamatun ennustuksia ei voida ymmärtää ennen Jumalan aikaa, ja silloinkin voivat ainoastaan vilpittömät tiedonetsijät ymmärtää Jumalan pyhän hengen ja hänen antautuneitten maallisten välikappaleittensa avulla. Siitä syystä julkaistaan tätä lehteä, ja siitä syystä Jehovan todistajat ovat valmiit opettamaan henkilökohtaisesti jokaista vilpitöntä totuuden etsijää ”rahatta, . . . hinnatta”. Koska he ovat ’lahjaksi saaneet, niin he lahjaksi antavatkin’. – Jes. 55:1; Matt. 10:8.