Lukijain kysymyksiä

● Eikö Jehova ollut puolueellinen toimenpiteissään Israelin kansan suhteen? Raamattu sanoo kuitenkin Apt. 10:34:ssä (Um), että ”Jumala ei ole puolueellinen”. Miten tämä on johdonmukaista? – USA.

Puolueettomuus merkitsee sitä, että on vapaa ennakkomieltymyksestä eli suosikkijärjestelmästä. Se merkitsee sitä, ettei anna ihmisen eikä hänen asemansa, varallisuutensa, valtansa eikä minkään muunkaan vaikutuksen horjuttaa mielipidettään eikä menettelyään yksilön suosimiseksi. Se merkitsee, ettei ota lahjuksia eikä toisaalta anna pelkästään tunteellisuuden vaikuttaa köyhää kohtaan. Puolueettomuus katsoo, että kaikkia kohdellaan sen mukaisesti, mikä on rehellistä ja oikeudenmukaista, mitä kukin ansaitsee ja tarvitsee. – Sananl. 3:27.

Jehova sanoo, että hän ”ei katso henkilöön eikä ota lahjusta”. (5. Moos. 10:17; 2. Aikak. 19:7) Kun apostoli Pietari ymmärsi, että Jumala oli kuullut ympärileikkaamattoman pakanan Korneliuksen rukoukset ja ohjaili asiat hänen saattamisekseen suoranaiseen kosketukseen kristillisen seurakunnan kanssa, niin hän sanoi: ”Nyt minä totisesti käsitän, ettei Jumala katso henkilöön [että Jumala ei ole puolueellinen, Um], vaan että jokaisessa kansassa se, joka häntä pelkää ja tekee vanhurskautta, on hänelle otollinen.” – Apt. 10:34; Room. 2:10, 11.

Jotkut ovat kuitenkin katsoneet Jehovan menetelleen puolueellisesti, kun hän muinoin käytti ja suosi Israelia kansanaan. Mutta kun tutkimme rehellisesti hänen toimenpiteitään Israelin suhteen, niin sellainen syytös paljastuu erheelliseksi. Jehova ei valinnut Israelia eikä toiminut sen kanssa kansan suuruuden ja väekkyyden vuoksi, vaan koska hän rakasti ja arvosti ystävänsä Aabrahamin, israelilaisten esi-isän, uskoa ja uskollisuutta. Hän oli myös pitkämielinen heitä kohtaan, koska hän oli yhdistänyt nimensä heihin. – 5. Moos. 7:7–11; 29:13; Hes. 36:22; Ps. 105:8–10.

Kun Israel oli tottelevainen, sitä siunattiin enemmän kuin kansoja, joilla ei ollut Jehovan Mooseksen kautta antamaa lakia. Kun Israel oli tottelematon, niin Jumala oli kärsivällinen ja armollinen, mutta kuitenkin rankaisi sitä. Ja vaikka israelilaiset olivat suositussa asemassa, niin heillä oli painavampi vastuu Jumalan edessä, koska he kantoivat hänen nimeään ja olivat lain alaisuudessa.

Laki sisälsi kirouksia sitä vastaan, joka rikkoi sen. On kirjoitettu: ”Kirottu olkoon se, joka ei pidä tämän lain sanoja eikä täytä niitä.” (5. Moos. 27:26) Kun juutalaiset rikkoivat lain, niin he joutuivat tämän kirouksen alaisiksi, mikä oli heidän syntisen Aadamin jälkeläisinä kärsimänsä tuomion lisänä. (Room. 5:12) Lunastaakseen juutalaiset tästä erikoisesta epäkelpoisuudesta Kristuksen täytyi sen vuoksi kuolla kidutuspaalussa eikä vain yleensä kuolla, kuten apostoli Paavali todistelee Gal. 3:10–13:ssa.

Edellä oleva osoittaa sen tosiasian, ettei Jumala osoittanut puolueellisuutta Israelia kohtaan. Jumala käytti Israelia silmämääränään kaikkien kansojen siunaaminen. (Gal. 3:14) Hän antoi Poikansa syntyä tähän kansaan, ja hänen kauttaan on pelastuminen mahdollinen kaikille, jotka uskovat. Jumala toimi todellisuudessa kaikkien kansojen ihmisten hyödyksi aikanaan. Apostoli huomauttaa tämän mukaisesti: ”Onko Jumala yksistään juutalaisten Jumala? Eikö pakanainkin? On pakanainkin, koskapa Jumala on yksi, joka vanhurskauttaa ympärileikatut uskosta ja ympärileikkaamattomat uskon kautta.” – Room. 3:29, 30.

Sitä paitsi voivat muista kansoista olevat ihmiset tulla muinaisessa juutalaisessa valtiossa Jumalan suosion ja siunauksen alaisuuteen palvomalla Jehovaa, Israelin Jumalaa, ja pitämällä hänen lakinsa, niin kuin gibeonilaiset, temppelipalvelijat (netinim, ”annetut”) ja monet muukalaiset. – Joos. 9:3, 27; Esra 8:20; 1. Kun. 8:41–43; 4. Moos. 9:14.

Vaikka Jehova oli kärsivällinen ja armollinen ja otti Israelin takaisin, kun se katui, niin hänen kärsivällisyytensä loppui viimein, ja hän hylkäsi sen nimikkokansansa asemasta. (Luuk. 13:35; Room. 11:20–22) Tässä soveltuu apostolin lausunto: Hän ”’antaa kullekin hänen tekojensa mukaan’; . . . Tuska ja ahdistus jokaisen ihmisen sielulle, joka pahaa tekee, juutalaisen ensin, sitten myös kreikkalaisen; mutta kirkkaus ja kunnia ja rauha jokaiselle, joka tekee sitä, mikä hyvää on, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle! Sillä Jumala ei katso henkilöön [Jumalassa ei ole mitään puolueellisuutta, Um].” – Room. 2:6–11.

Vaikka pinnallinen, lyhytnäköinen käsitys Jumalan menettelyistä saattaa siis näyttää ilmaisevan puolueellisuutta, niin syvempi, kauaskantoinen näkemys tuo valoon ihmeellisen puolueettomuuden ja oikeudenmukaisuuden yli kaiken sen, mitä ihminen olisi voinut kuvitella. Miten erinomaisesti hän kehittelikään asiat, jotta koko ihmiskunnalla olisi tilaisuus saada hänen suosionsa ja elämä! – Jes. 55:8–11; Room. 11:33.