Laupeuden ihmiset ja Valtakunta
1. Mitkä kysymykset käyvät sopiviksi nyt valtakuntaliitosta, ja miten meidän oma elämämme sisältyy siihen?
MITEN me voimme olla nykyään uskollisia Jehovan Daavidin kanssa valtakunnasta tekemää iankaikkista liittoa kohtaan? Keiden kanssa Jehova on nyt solminut ”määräämättömästi kestävän liiton Daavidille osoitetuista laupeuksista, mitkä ovat luotettavat”? (Jes. 55:3) Muhamettilaiset arabithan pitävät hallussaan vanhaa Jerusalemin kaupunkia. Vuoren laki, millä kerran oli Jehovan temppeli, on nyt Kalliomoskeijan kruunaama. Israelin tasavallalla ei ole valtakuntaa koskevassa liitossa olevaa Daavidin kuninkaalliseen huoneeseen kuuluvaa kuningasta. Mitä on tapahtunut tuolle iankaikkiselle liitolle? Meidän iankaikkisen elämän saantimme Jumalan lähestyvässä uudessa vanhurskaassa maailmassa riippuu siitä, saammeko me oikean vastauksen ja toimimmeko me uskollisesti sen mukaisesti.
2. Miten Daavidin seuraajien toiminnassa oleva kuninkuus lakkasi, ja kuinka Serubbaabel ei saattanut kuninkuutta uudelleen voimaan?
2 Kuningas Joojakinista, yhdeksännestätoista hallitsijasta kuningas Daavidin suoranaisessa sukuhaarassa, tuli kuningas vuonna 618 eKr., mutta hän hallitsi ainoastaan kolme kuukautta ja kymmenen päivää Jerusalemissa. Hän antautui Babylonian kuninkaalle Nebukadnessarille, ja hänet vietiin vankina Babyloniin, missä hänen lapsensa kasvoivat. Hänen setänsä Sidkia pantiin Jerusalemin valtaistuimelle, ja hän hallitsi yksitoista vuotta. Vuonna 607 eKr. hänet otettiin vangiksi ja vietiin Babyloniin kuolemaan lapsettomana, ja Jerusalem ja sen Salomon rakentama upea temppeli hävitettiin. Serubbaabel, Joojakinin pojanpoika, johti seitsemänkymmentä vuotta myöhemmin juutalaisten uskollisten jäännöksen Babyloniasta takaisin Jerusalemiin uudelleen rakentamaan Jehovan temppeliä. Uuden maailmanvallan, Persian valtakunnan, alamaisena Serubbaabel palveli Juudan maan siviilimaaherrana, mutta ei istunut Jerusalemin valtaistuimella kuninkaana Jehovan Daavidin kanssa tekemän valtakuntaliiton mukaan. Uskottoman kuningas Sidkian kukistumisen jälkeen ei yksikään Daavidin huoneen kuninkaallinen perijä ole istunut ”Jehovan valtaistuimella” Jerusalemissa.
3. Mitä Jehova salli siten Daavidin huoneen kokea, ja miten Daavidin kuninkaallinen sukuhaara päättyi tuhat yhdeksänsataa vuotta sitten, ilman että liittolupaus petti?
3 Oliko Jehovan valtakunnasta tekemä liitto epäonnistunut? Oliko se hylätty? Ei! Jehovan laupeus, hänen uskollinen rakkautensa, ei sallinut sellaista. Hän tosin kukisti Jerusalemissa olevan valtaistuimensa ja poisti siltä viimeisen maallisen kuninkaan, Sidkian, mutta Hän ei tehnyt tyhjäksi iankaikkista valtakuntaliittoaan. Hän vain salli liiton ehtojen täyttymiseksi Daavidin huoneen saada rangaistuksensa niiden monien kuninkaitten pahuuden takia, jotka edustivat väärin Jehovaa ”Jehovan valtaistuimella” Jerusalemissa. Koko tänä rangaistusaikana ei kuningas Daavidin jälkeläisten kuninkaallisesta haarasta puuttunut miestä. Tuo kuninkaallinen sukuhaara loppui tuhat yhdeksänsataa vuotta sitten. Mitä? Epäonnistuiko Jumalan liittolupaus, ja onko kuningas Daavidilta puuttunut miestä palvelemasta kuninkaallisen liiton perijänä? Ei suinkaan! Miksi ei? Koska Daavidin sukuhaara loppui silloin jälkeläiseen, joka kuoli lapsetonna, mutta joka elää iankaikkisesti. Hän elää nyt tällä kahdennellakymmenennellä vuosisadalla eikä tarvitse ketään seuraajaa valtakuntaliitossa. Tämän mukaisesti päättyvät ainoat saatavissa olevat muistiinmerkinnät kuningas Daavidin jälkeläisten kuninkaallisesta sukuhaarasta Jeesukseen Kristukseen. Yksikään nykyään elävä juutalainen ei voi juontaa polveutumistaan kuningas Daavidista.
4. Miksi Jeesusta sanotaan Daavidin Pojaksi kuninkaallisessa merkityksessä, ja miksi hänen ihmisäitinsä myöntyi synnyttämään hänet?
4 Jeesus syntyi Daavidin syntymäpaikalla, Juudan Beetlehemissä. Hän polveutuu kahden sukuhaaran kautta Daavidista, joten häntä sanotaan Daavidin Pojaksi kuninkaallisessa merkityksessä. (Matt. 1:1–2:11; Luuk. 3:23–31) Hän syntyi ihmiseksi ihmeen avulla, sillä hän oli todellisuudessa Jumalan Poika, joka oli tullut taivaasta. Hänen elinvoimansa siirrettiin sieltä Daavidin huoneeseen kuuluvan Maria-nimisen neitsyen kohtuun. Varmistaakseen Marian myöntymisen tulemaan Jumalan Pojan äidiksi Jehova lähetti enkelinsä Gabrielin kertomaan hänelle, että hänet oli valittu patriarkka Aabrahamin luvatun siemenen ja iankaikkisen valtakuntaliiton luvatun perillisen ihmisäidiksi. Tervehdittyään Mariaa enkeli Gabriel sanoi: ”Älä pelkää, Maria; sillä sinä olet saanut armon Jumalan edessä. Ja katso, sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi Jeesus. Hän on oleva suuri, ja hänet pitää kutsuttaman Korkeimman Pojaksi, ja Herra [Jehova] Jumala antaa hänelle Daavidin, hänen isänsä, valtaistuimen, ja hän on oleva Jaakobin huoneen [Israelin] kuningas iankaikkisesti, ja hänen valtakunnallansa ei pidä loppua oleman.” (Luuk. 1:26–33) Uskollisena Jehovan valtakuntaliittoa kohtaan Maria myöntyi tähän ihmeelliseen tapahtumukseen.
5. Minkä ennustuksen täyttymykseksi tämä neitsyestä syntyminen toteutettiin, ja miten syntymä ilmoitettiin?
5 Jesajan 7:14:nnen ennustuksen täyttymykseksi oli Jeesuksen syntyminen tästä nuoresta naisesta suuri merkki, jonka merkitys ei ole vähentynyt milloinkaan tähän päivään asti. Taivaasta tullut Jehovan enkeli sanoi Beetlehemin paimenille, että tämä Daavidin ihmeellinen Poika oli oleva Jehovan Voideltu, Kristus: ”Minä julistan teille suuren ilon hyvän uutisen, minkä kaikki kansat saavat, koska teille syntyi tänään Pelastaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa.” – Luuk. 2:1–12, Um; Matt. 1:18–25.
6. Mitä on sanottava siitä, sitoiko Jeesuksen tuleminen valtakuntaliiton pysyväksi Perilliseksi hänet tähän maahan, ja kuka näin ollen voiteli Jeesuksen?
6 Vaikka Jeesus syntyikin ihmiseksi ollakseen todellinen Aabrahamin Siemen kaikkien kansojen siunaamiseksi ja ollakseen todellisuudessa Daavidin iankaikkinen valtakunnan Perijä, niin häntä ei pitänyt sidottaman tähän maahan istumaan aineellisella valtaistuimella Siionin vuorella Jerusalemissa. Kun Jehova Jumala teki valtakuntaliiton Daavidin kanssa kolmetuhatta vuotta takaperin, niin hänen mielessään oli lopullisesti iankaikkinen taivaallinen valtakunta Daavidin pysyvälle Perijälle. Kukaan leeviläinen ylimmäinen pappi ei voinut voidella Jeesusta tällaiseen taivaalliseen hallitukseen. Jehova voiteli hänet hänen tultuaan kastetuksi vedessä vuodattaen pyhän hengen Jeesukseen ja pyhittäen hänet Kristukseksi.
7. Mitä Jeesus saarnasi tästä syystä mitä sopivimmin, ja ketkä hän lausui tervetulleiksi?
7 Jeesus sikisi siellä Jumalan hengelliseksi Pojaksi, jonka tuleva elämä oli oleva taivaassa. Jeesus saarnasi täysin asianmukaisesti Jumalan valtakuntaa, ”taivasten valtakuntaa”. Hän kutsui opetuslapsia seuraamaan itseään ja etsimään ensin Valtakuntaa. Kun hän kutsui heidät, niin hän esitti tosiaan heille Jumalan profeetta Jesajan kautta antaman kehotuksen: ”Kallistakaa korvanne ja tulkaa minun luokseni. Kuulkaa, niin teidän sielunne pysyy elossa, ja minä solmin auliisti teidän kanssanne määräämättömästi kestävän liiton Daavidille osoitetuista laupeuksista, mitkä ovat luotettavat.” (Jes. 55:3, Um) Tämä merkitsi sitä, että Jehova Jumala oli päättänyt antaa Jeesukselle Kristukselle joitakuita perijätovereita taivaallisessa valtakunnassa. Uskollisena valtakuntaliittoa kohtaan Jeesus lausui tervetulleiksi tällaiset Jumalan valtakunnan perijätoverit. Hän sanoi uskollisille apostoleilleen vietettyään heidän kanssaan viimeistä pääsiäistä: ”Te olette pysyneet minun kanssani minun kiusauksissani; ja minä teen liiton teidän kanssanne, niin kuin minun Isäni on tehnyt liiton minun kanssani, valtakunnasta, jotta te saisitte syödä ja juoda minun pöydässäni minun valtakunnassani ja istua valtaistuimilla tuomitaksenne Israelin kahtatoista sukukuntaa.” (Luuk. 22:28–30, Um) Millaista laupeutta tämä olikaan Jehova Jumalan puolelta!
8. Miltä tilanne näytti, kun Jeesus lepäsi kuolleena sheolissa, ja mitä Jehovan oli nyt tehtävä lupauksensa mukaisesti?
8 Kuinka paljon riippuikaan tuosta yhdestä ainoasta Valtakunnan Perijästä, Jeesuksesta Kristuksesta! Kun hän kuoli ja kun hänet haudattiin, niin näytti siltä, että lopultakin olisi Daavidin huoneesta puuttunut mies istumassa hänen valtaistuimellaan, joka oli ”Jehovan valtaistuin”. Enkelin kauan sitten Danielille lausuma ennustus sanoi, että ”kelvoton” henkilö, Rooman keisari Tiberius, oli murskaava ”liiton ruhtinaan”. (Dan. 11:21, 22) Jeesus lepäsi murskattuna kuolemassa, sheolissa, hadeksessa, mikä on syntiselle ihmiskunnalle yhteinen hauta. Nyt näytti mahdottomalta saattaa uudelleen voimaan Daavidin kanssa tehtyä valtakuntaliittoa. Kuitenkin oli Jumalalle Kaikkivaltiaalle täysin mahdotonta sallia liittonsa epäonnistua. Hänen laupeutensa, hänen uskollinen rakkautensa, mikä luvattiin liitossa ja kuului oikeudenmukaisesti tälle Jumalan uskolliselle Pojalle, Jeesukselle Kristukselle, ei voinut antaa konsanaan liiton epäonnistua. Jehova Jumalan oli tuotava hänet pois sheolista eli hadeksesta eli ”helvetistä”, ihmiskunnan yhteisestä haudasta. Jehova oli luvannut Psalmissa 16:10 (Um) etukäteen suorittaa tämän ihmetyön. Hän henkeytti Daavidin sanomaan: ”Sinä et jätä minun sieluani sheoliin. Sinä et salli laupeutesi ihmisen nähdä kuilua.” Tämä ennustus varmisti Jeesuksen, Suuremman Daavidin, ylösnousemuksen haudasta.
9. Mitä Jehovan suorittama Jeesuksen herättäminen ilmaisi, ja miten Paavali teki tämän selväksi meille?
9 Jumalan Jeesukselle suorittama ylösnousemus oli Hänen laupeutensa ilmaus Daavidin kanssa tehdyn valtakuntaliiton vahvistukseksi. Apostoli Paavali tekee tämän meille selväksi sanomalla: ”Sen seikan, että hän herätti hänet kuolleista määrättynä olemaan enää palaamatta katoavaisuuteen, hän on lausunut näin: ’Minä annan teille Daavidin laupeudet, mitkä ovat luotettavat.’ Siksi hän sanoo myöskin eräässä toisessa psalmissa: ’Sinä et suo laupeutesi ihmisen nähdä katoavaisuutta.’ Sillä Daavid palveli toisaalta Jumalan nimenomaista tahtoa omassa sukupolvessaan ja nukahti kuolemaan, ja hänet pantiin esi-isiensä luo, ja hän näki katoavaisuuden. Toisaalta ei hän, jonka Jumala herätti, nähnyt katoavaisuutta.” – Apt. 13:34–37, Um.
TOISIA OTETAAN LIITTOON
10. Kuka oli sen tähden Jehovan ”laupeuden ihminen”, ja minkä tekemiselle Jehova avasi tien herättämällä hänet taivaaseen?
10 Jeesus Kristus on Jehovan ”laupeuden ihminen” eli uskollisen rakkauden ihminen, jota Hän ei jättänyt sheoliin. Herättämällä hänet kuolleista kuolemattomaan elämään taivaaseen Jehova avasi tien Daavidin kanssa tekemänsä liiton luotettavien laupeuksien tarjoamiselle toisille ”laupeuden ihmisille” eli uskollisille ihmisille, uskollisille apostoleille ja muille antautuneille kristityille, jotka Jumala siittää ja tekee perijätovereiksi Poikansa Jeesuksen Kristuksen kanssa taivaallisessa valtakunnassa.
11. Mitä Daavid lauloi Psalmissa 145 Jehovan laupeuden ihmisistä?
11 Daavid lauloi profeetallisesti: ”Kaikki sinun työsi ylistävät sinua, Jehova, ja sinun laupeutesi ihmiset siunaavat sinua. He haastelevat sinun kuninkuutesi kunniasta, ja he puhuvat sinun mahtavuudestasi tehdäkseen tunnetuksi ihmisten lapsille hänen mahtavat tekonsa ja hänen kuninkuutensa loiston kunnian. Sinun kuninkuutesi on kaikkien määräämättömien aikojen kuninkuus, ja sinun valtasi kestää läpi kaikkien perättäisten sukupolvien.” – Ps. 145:10–13, Um.
12. Kuinka paljon näitä hengellisiä ihmisiä on jäljellä tänä lopun aikana, ja miksi heitä ei hylätty heidän ensimmäisen maailmansodan aikana tekemiensä laiminlyöntien takia?
12 Tänä maailman lopun aikana on maan päällä jäljellä ainoastaan jäännös näistä hengellisistä ”laupeuden ihmisistä” eli uskollisen rakkauden ihmisistä, so. ihmisistä, jotka ovat hurskaita eli velvollisuudentuntoisia täyttäessään velvollisuuksiaan Jehova Jumalaa kohtaan. He eivät kyenneet täyttämään ensimmäisen maailmansodan aikana vastuuvelvollisuuksiaan Jumalaa kohtaan. Hän kiivastui siitä syystä heille. Hän salli vihassaan heidän joutua vankeuteen, niin kuin juutalaisetkin olivat olleet Babyloniassa. (Jes. 12:1, 2; 54:7–10) Miksi Jehova ei heittänyt tätä jäännöstä pois ensimmäisen maailmansodan aikana sen sotaa seuranneiden koetusten ja vainojen alaisuudessa ilmenneiden laiminlyöntien takia? Se johtui hänen uskollisuudestaan liittoaan kohtaan.
13, 14. a) Mitä Jehova oli liitollaan velvoittanut itsensä ilmaisemaan tätä jäännösluokkaa kohtaan? b) Mitä jäännöksen jäsenten piti näin ollen kestää ensimmäisen maailmansodan aikana, ja mitä heidän sielujensa säilyttäminen elossa tähän päivään asti on maksanut rahana?
13 Hän oli ottanut jäännöksensä jäsenet valtakuntaliittoon Jeesuksen Kristuksen välityksellä. Hän velvoittautui sen tähden osoittamaan Daavidille niitä laupeuksia, mitkä liitossa luvattiin. Jehova sanoi tehdessään liiton Daavidin kanssa: ”Kun hän [vallanperijä] tekee väärin, niin minä ojennan häntä varmasti ihmisten vitsalla ja Aadamin lasten lyönneillä. Mutta minun laupeuteni [uskollinen rakkauteni] ei väisty häneltä sillä tavalla, jolla minä poistin sen Saulilta, jonka minä raivasin pois sinun [Daavidin] edeltäsi. Ja sinun huoneesi [perijätoverisi valtakunnassa] ja valtakuntasi on oleva varmasti luja ikuisesti sinun edessäsi, sinun valtaistuimesi tulee lujasti vahvistetuksi iankaikkisesti.” – 2. Sam. 7:14–16, Um.
14 ”Laupeuden ihmisten” jäännöksen oli siis otettava vastaan rangaistus kansojen käsissä sodan ohessa. Tämä oli nuhde ihmisten vitsan ja Aadamin lasten lyöntien yhteydessä. Niin piti Daavidin huoneenkin kauan sitten ottaa vastaan rangaistuksensa Jerusalemin kukistumisesta vuonna 607 eKr. aina vuoteen 29 jKr. saakka, jolloin luvattu Messias, Ruhtinas, kuningas Daavidin pysyvä Perillinen, ilmestyi. Jehova vapautti vuonna 1919 jäännöksen, joka halusi sydämestään toimia hänen todistajanaan ennen tuntemattomassa mitassa. Jäännöksen jäsenet saattoivat lausua Valituslaulujen 3:22, 23:nnen (Um) sanoin: ”On Jehovan laupeuden tekoja, että me emme ole tulleet loppuumme, koska hänen armonosoituksensa eivät totisesti lopu. Ne ovat uudet joka aamu. Sinun uskollisuutesi on yltäkylläinen.” Kaikki tämä vapautus ja ennallistus suotiin heille ”rahatta ja hinnatta”, ja niin heidän sielunsa ovatkin pysyneet elossa tähän päivään asti. – Jes. 55:1–3.
15. Miten me voimme todistaa uskollisuutemme valtakuntaliittoa kohtaan nykyään, ja miten Jehova osoitti, ettei hän ollut unohtanut tätä liittoa, vaan tunsi olevansa yhä sen sitoma?
15 Nyt sopii kysyä: Miten me voimme todistaa Jehovasta niin kuin muinaiset israelilaiset ja niin kuin Jeesus ja apostolit, todistaa uskollisuutemme valtakuntaliittoa kohtaan nykyään? Me voimme tehdä sen olemalla uskollisia valtakuntaliiton iankaikkisen Perillisen hallitsevaa valtakuntaa kohtaan. Jehova Jumala ei ole milloinkaan unohtanut liittoaan Daavidin huoneen viimeisen kuninkaan istuttaa Jerusalemin valtaistuimella. On totta, että Daavidin toimiva valtakunta oli toimetonna yli kuusi vuosisataa. Mutta Jeesuksen Kristuksen, ”liiton ruhtinaan”, ihmeellinen tulo ilmaisi Jehovan uskollisuuden vannomalleen liitolle. Jehova ei vanno koskaan väärin. Kun joku tekee valan eikä sitten täytä vannomaansa, niin se ei osoita ainoastaan, että hän vannoo väärin, vaan myöskin, että hän aiheuttaa itselleen kirouksen. Jehova ei aiheuta koskaan kirousta itselleen. Hän on ikuisesti Siunattu. Kun hän vannoo oman nimensä ja itsensä kautta, niin hän ei milloinkaan vanno valheellisesti, vaan hänen juhlallinen valansa lisää vain varmuutta sen suorittamiselle, mitä hän on vannonut. Niinpä Messiaan Jeesuksen tulo ja hänen kuolleista nousemisensa ennen muinoin todisti, että Jehovan vannoma liitto ei ollut rauennut tyhjiin. Se sitoi yhä Jehova Jumalaa, vaikka valtakunta ei ollutkaan ollut toiminnassa Jerusalemissa 635 vuoteen eli vuodesta 607 eKr. vuoteen 29 jKr.
16. a) Miksi Jeesuksen pitkä odotus ja se, ettei hän käyttänyt Valtakunnan valtaa, ei aiheuttanut valtakuntaliiton laillista loppua? b) Miksi tämä ei koske kristikuntaa, ja miten Jehova on siitä huolimatta osoittautunut uskolliseksi liittoa kohtaan?
16 Mutta miten kaikki tämä liittyy meidän aikaamme? Kuninkaallisen hallituksen pysyvän Perillisen valtakunta ei aloittanut toimintaa, kun ylösnoussut Jeesus kohosi taivaaseen vuonna 33. Hän istui tuon vuoden keväästä vuoden 1914 syksyyn eli 1 881 vuotta Jumalan oikealla puolella hallitsematta, mutta odottaen Jumalan ajan tulevan valtakunnan vihollisten tekemiseksi valtakunnan Perillisen, Jeesuksen, astinlaudaksi. Aiheuttiko noin pitkä odotus laillisen lopun liitolle? Ei. Jeesukselle taivaassa ei Valtakunnan vallan käyttämättömyys aiheuttanut oikeuden menetystä siihen. Ei, koska valtakuntaliitto on ollut toiminnassa kaikkina noina kärsivällisen odotuksen vuosina. Miten niin? Siten, että Jehova on valinnut 144 000 perijätoveria, niitä kristittyjä, jotka noudattavat hänen kutsuaan ja joiden kanssa hän solmii ”määräämättömästi kestävän liiton Daavidille osoitetuista laupeuksista, mitkä ovat luotettavat”. Tämä ei käsitä kristikuntaa. Kristikunta on ollut miljoonine asukkaineen uskoton liittoa kohtaan neljänneltä vuosisadalta lähtien. Se ei ole odottanut Jehovan Perillisen valtakunnan perustamista Hänen määräaikanaan. Se on halveksinut tätä liittoa. Kuinka? Yhdistämällä kirkkonsa liittoon Saatana Perkeleen alaisen tämän maailman valtakuntien kanssa. Mutta Jehova on osoittautunut kuitenkin uskolliseksi vannomalleen liitolle ottamalla jatkuvasti tästä maailmasta, kaikista kansoista, tosi kristittyjä ja saattamalla heidät liittoon.
17. Mitä Jehova teki Valtakunnan suhteen ennen jäännöksen käyttämisen lopettamista Jesajan 16:5:nnen täyttymiseksi?
17 Jo ennen kuin Jehova lopetti työnsä 144 000 perijätoverin jäännöksen suhteen tai lakkasi käyttämästä heitä todistajinaan maan päällä, hän perusti Valtakunnan, mitä uskolliset miehet ja naiset ovat janonneet ja isonneet. Hän oli luvannut Daavidin kanssa tekemänsä iankaikkisen liiton tueksi: ”Valtaistuin vahvistetaan laupeudessa varmasti lujaksi, ja sille täytyy istuutua aitoudessa Daavidin teltassa tuomiten ja etsien oikeutta ja ollen täsmällinen vanhurskaudessa.” (Jes. 16:5, Um) Kohtalokkaana vuonna 1914 tuli Jehovan aika asettaa Valtakunnan Perillinen valtaistuimelle hallitsevaksi kuninkaaksi, ”Daavidin teltassa”, Daavidin Poikana ja kuitenkin Daavidin taivaallisena Herrana. – Ps. 110:1, 2; Matt. 22:41–45.
18. a) Minkä taivaankappaleitten tavalla piti valtakuntaliiton Perillisen pysyä? b) Mikä on sen tähden jäännöksen selvä velvollisuus, ja mitä se saa nauttia palkkana uskollisuudesta?
18 Onko aurinko milloinkaan lakannut nousemasta ja tuomasta päivää? Tai onko kuu koskaan lakannut paistamasta yöllä? Ei kertaakaan tähän mennessä. Samoin ei Jehovakaan, joka pitää liiton ja laupeuden, ole unohtanut eikä laiminlyönyt tätä Valtakuntaa koskevaa tärkeintä liittoa, Valtakuntaa, mikä saattaa kunniaan hänet kaikkeuden oikeudenmukaisena Yksinvaltiaana. Hän vannoi pyhyydessään, eikä se ollut suinkaan valhe, kun hän sanoi kuningas Daavidille, että hänen kuninkaallinen huoneensa kestää ja että hänen valtaistuimensa on oleva pysyvä. Jeesus ’Kristus, Daavidille osoitetun laupeusliiton pysyvä Perillinen, pysyy, niinkuin aurinko ja kuu, ja Jeesus Kristus hallitsee nyt taivaalliselta ”Jehovan valtaistuimelta”. (Ps. 89:29–38) Meidän velvollisuutemme on sen tähden selvä. Jehovan ”laupeuden ihmisten” velvollisuus Jumalaan nähden on olla uskollisia hänen valtaistuimelle noussutta hallitsevaa Kuningastaan, Daavidin Poikaa ja Herraa, kohtaan. He saavat palkaksi uskollisesta rakkaudestaan nauttia Jumalan hengellisen pöydän rasvaista maitoa, ja he juovat Valtakunnan lähettiläinä Valtakunnan palveluksen ilonviiniä.
USKOLLISET MAALLISET ALAMAISET
19. Ketkä olivat luonnollisten israelilaisten ohella uskollisia Daavidille, ja kuka kuningas Saulinkin huoneesta?
19 Ennen muinoin kuningas Daavidin päivinä olivat muukalaisasukkaatkin uskollisia hänelle, koska hän oli Jehovan voideltu hallitsija, jonka kanssa oli tehty liitto ikuisesta hallitsijasuvusta ja lujasti perustetusta valtaistuimesta. Noiden uskollisten muukalaisten joukossa olivat gatilaiset (Filistean Gatin miehet) ja kreetit ja pleetit. (2. Sam. 15:18–22) Joonatankin, hylätyn kuninkaan Saulin poika, osoitti järkkymätöntä laupeutta Daavidia kohtaan, koska hän oli Jehovan valitsema. Vieläpä kuningas Saulin veljetkin, Benjaminin sukukunnan jäsenet, asettivat Jehovan valinnan henkilökohtaisuuksien yläpuolelle ja asettuivat Hänen valitsemansa voidellun, Daavidin, puolelle. – 1. Sam. 18:1–4; 20:8, 14, 15; 1. Aikak. 12:1, 2, 19, 29.
20, 21. a) Keiden me havaitsemme nyt noudattavan noiden Daavidin muinaisten kannattajien ja tukijoitten esimerkkiä? b) Miten he ilmaisevat käytännössä uskollisen rakkautensa, ja miten he ovat nyt jäännöksen osatovereita?
20 Me tapaamme nykyään Daavidin, Jehovan voidellun, muinaisten kannattajien ja tukijoitten esimerkin uskollisia noudattajia. Suuri joukko miehiä ja naisia, jotka tulevat tuntemaan Jehovan Jeesuksen Kristuksen ja hänen perijätovereittensa kanssa tekemän valtakuntaliiton, antavat nyt uskollisesti tukensa tuon iankaikkisen liiton pysyvälle Perilliselle. Entä kun he ovat monista erilaisista kansoista, sukukunnista, heimoista ja kielistä? Se ei vaikuta heidän uskollisuuteensa taivaissa olevaa Jumalan hallitusta kohtaan. He omistautuvat Hänelle, joka on valtaistuimellaan, ja hänen Karitsan kaltaiselle Pojalleen Jeesukselle Kristukselle ja ottavat heidät tervetulleina vastaan. He huutavat yhdessä kovalla äänellä julkisena tunnustuksena: ”Pelastus tulee meidän Jumalaltamme, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalta.” He suorittavat päivät ja yöt pyhää palvelusta Jehovalle, ja he antavat hänen Karitsan kaltaisen Poikansa johdattaa itseään Paimen-Kuninkaanaan. – Ilm. 7:9–17.
21 Ilmaistakseen käytännöllisesti tämän uskollisen rakkauden Paimen-Kuninkaalleen he pysyvät uskollisina hänen Valtakuntansa perijätovereille, hänen veljilleen, niille ”laupeuden ihmisille”, jotka Jumala on ottanut valtakuntaliittoon ja jotka Hän on koonnut hyväksyttyinä itselleen. (Ps. 50:5) Tästä syystä Paimen-Kuningas hyväksyy nämä ”muut lampaat” ja kokoaa heidät oikealle puolelleen ja sanoo: ”Tulkaa, minun Isäni siunatut, ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti. . . . Totisesti minä sanon teille: kaikki [se hyvä], mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.” (Matt. 25:31–40) Tämä selittää, miksi nämä ”muut lampaat” nauttivat nyt myös sitä ”viiniä ja maitoa”, mitä virtaa nykyään Kristuksen kuninkaallisten veljien jäännökseltä, rahatta ja hinnatta.
KOETUS ON KÄYNNISSÄ!
22. Minkä Danielin liittoa koskevan ennustuksen mukaan on uskollisen rakkauden koetus nyt käynnissä?
22 Valtakuntaliittoa ja tämän liiton hallitsevaa Perillistä kohtaan osoitettavan uskollisen rakkauden koetus on nyt käynnissä! Se diktatorinen valta, joka pyrkii nyt maailman hallintoon, ei vastusta ainoastaan demokraattista kristikuntaa, vaan etusijassa Valtakunnan Perillistä, joka nousi valtaan vuonna 1914. Jehovan enkelin ennustus tekee tämän selväksi sanomalla tästä inhottavasta diktatorisesta mahdista: ”[Hän] kääntyy takaisin ja on raivostunut ja ryhtyy toimimaan pyhää liittoa vastaan. Hän kääntyy takaisin ja kiinnittää huomiota niihin, jotka hylkäävät pyhän liiton. Hän viettelee mairittelemalla ne, jotka rikkovat liiton, mutta se kansa, joka tuntee Jumalansa, seisoo lujana.” – Dan. 11:30, 32, Ts.
23. Ketkä kristityiksi tunnustautuvat ovat rikkoneet liiton, ja miten Hoosean 4:1 pitää nyt heistä paikkansa?
23 Jumalaton diktatorinen valta on siepannut suuret osat kristikunnasta, ja kristikunnan papit ovat tulleet yhteisymmärrykseen toiminnassa tämän diktatorisen vallan kanssa. He ovat antaneet perään sen mairittelulle ja ovat valinneet ihmisten palvelemisen eikä Jumalan. Kristikunnan nimellisesti ”vapaan” osankin papit ovat rikkoneet liiton eli toimineet jumalattomasti sitä vastaan. He ovat osoittautuneet uskottomiksi ”Kristus-Kuninkaalle”, jota he tunnustavat seuraavansa ja jolle he viettävät juhlia joka vuosi. He eivät ole noudattaneet Kuninkaan ”muiden lampaitten” uskollista menettelyä, vaan ovat vainonneet hänen veljiään, Jehovan ”laupeuden ihmisten” jäännöstä. He sanovat itse asiassa: ”Ei meillä ole kuningasta, vaan keisari.” (Joh. 19:15) Nyt on yhtä totta kristikunnasta kuin oli muinoin Israelista profeetta Hoosean päivinä: ”Herralla [Jehovalla] on oikeudenkäynti maan asukasten kanssa; sillä ei ole uskollisuutta, ei laupeutta eikä Jumalan tuntemusta maassa.” (Hoos. 4:1) Jehovalla on kuitenkin nyt lampaita, jotka osoittautuvat uskollisiksi hänelle.
24. Miten me eroamme kristikunnasta, ja miten meidän ylevimmän uskollisuutemme tulee kuulua ikuisesti Jehovan Esikoisen hallitukselle?
24 Me emme kuulu tietämättömään kristikuntaan. Me tunnemme Jumalamme. Me osoitamme uskollisuutemme hänen Suuremman Daavidin kanssa tekemäänsä liittoa kohtaan saarnaamalla vuonna 1914 perustetun Jumalan valtakunnan hyvää uutista. Me saarnaamme kaikkialla, Aasiassa, Afrikassa, Australiassa, Euroopassa, Amerikassa ja lukemattomilla meren saarilla, todistukseksi taivaallisen Johtajamme alaisuudessa, hänen, jonka Jehova on antanut pääasialliseksi ”todistajaksi kansoille”, (Jes. 55:3, 4) Jehova on määrännyt hänen kauttaan, että tätä sen valtakunnan hyvää uutista, mistä tehtiin kauan sitten liitto, täytyy saarnata tämän maailman loppuun asti. Kuinka Jumala voisi näin ollen aina tämän maailman loppuun asti milloinkaan unohtaa iankaikkista valtakuntaansa koskevaa liittoa? Tämä valtakunta kohoaa ilman yhtään ainoata poikkeusta kaikkien tämän maailman poliittisten hallitusten yläpuolelle. Jehova sanoo Kuninkaastaan: ”Minä asetan hänet esikoiseksi, maan kuninkaista korkeimmaksi.” (Ps. 89:27) Kuulukoon meidän ylevin, täydellisin, kuolematon uskollisuutemme, antaumuksemme ja tottelevaisuutemme ikuisesti tälle Jehovan Esikoisen teokraattiselle hallitukselle!
25. Mitkä seikat pitävät paikkansa Jumalan perillisen hallitsemasta valtakunnasta ja miksi siitä huolimatta, miten vihollisvoimat taistellevatkin sitä vastaan?
25 Siitä huolimatta, miten kommunismin ja kristikunnan ja pakanamaailman voimat taistellevatkin sitä vastaan; siitä välittämättä, miten kiihkeästi ne yrittänevätkin säilyttää kansallisen yksinvaltiutensa ja maalliset alueensa, Jumalan liiton Perillisen johtama valtakunta on nykyajan järkähtämätön todellisuus. Se on eräs iankaikkisen tulevaisuuden varmoista asioista. Vastauksena Jeesuksen mallirukoukseen (Matt. 6:9, 10) tulee taivaallisen Isän valtakunta Harmagedonin taistelukentälle ja ratkaisee polttavan hallituskysymyksen, ja kaikkien tämän vanhan maailman poliittisten hallitusten täytyy kukistua Gehennaan.
26. Miksi me emme hylkää Jumalan valtakunnan hyvää uutista kuluneena, ja mihin saakka meidän Valtakunnan-saarnaamisemme kasvaa?
26 Hyvä uutinen, mitä me saarnaamme ja mikä koskee Valtakuntaa, on tosiaan huomiota herättävä. Mutta se ei ole liioiteltu. Se ei ole pilaa. Me olemme saarnanneet sitä nyt neljäkymmentä vuotta, mutta se ei ole uutinen, mikä tulisi kuluneeksi ja mikä menettäisi vetoavan vaikutuksensa ja makunsa ja mikä pitäisi hylätä. Se on aina uusi, aina tuore ja yhä suurenmoisemmaksi kasvava. Jumala ei ole jättänyt sitä. Mekään emme jätä sitä. Meidän Jumalan määräämän Valtakunnan-saarnaamisemme täytyy jatkua. Se kasvaa, kunnes pakanavaltakunnat ja -hallitukset loppuvat ja kunnes Jeesuksen Kristuksen tuhatvuotishallitus saavuttaa sen loistoisan rauhan, mikä seuraa Harmagedonia, jolloin kaikki perkeleitten henkeyttämä inhimillinen propaganda on vaiennettu ja kommunismin ja sen vastustajien välinen ja Jumalaa vastustava propagandasota on häipynyt pois.
27. Mitä ominaisuuksia meidän täytyy osoittaa niitä kohtaan, jotka suosivat liittoa ja Valtakuntaa, ja mitä Jehova osoittaa vuorostaan meitä kohtaan?
27 Olkaamme siis uskollisia ja tottelevaisia aina Jehovan Suuremman Daavidin kanssa solmimalle valtakuntaliitolle. Osoittakaamme laupeutta ja totuudellisuutta kaikille ihmisille, jotka kunnioittavat tätä liittoa ja tukevat sen lupaamaa Valtakuntaa. Sananlaskut 3:3, 4 sanoo: ”Laupeus ja uskollisuus älkööt hyljätkö sinua. Sido ne kaulaasi, kirjoita ne sydämesi tauluun, niin saat armon ja hyvän ymmärryksen Jumalan ja ihmisten silmien edessä.” Kun teemme siten, niin huomaamme itsensä Jehova Jumalan osoittavan näitä samoja kallisarvoisia ominaisuuksia itseämme kohtaan Kuninkaansa Jeesuksen Kristuksen välityksellä, ja meidän sielumme pysyy elossa ikuisesti. ”Kaikki Jehovan polut ovat laupeutta ja totuudellisuutta niille, jotka ottavat vaarin hänen liitostaan ja hänen muistutuksistaan.” – Ps. 25:10, Um.