Vaali vapauttasi

Vapaus on kallis, mutta on vapaus, mikä on vielä haluttavampi kuin vapaus poliittisesta sorrosta. Nautitko sellaista vapautta?

LUKUISIA sotia ja vallankumouksia on taisteltu nykyisen sukupolven aikana vapauden saamiseksi sortavien hallitusten asiattomista rajoituksista. On ymmärrettävää, että ihmiset vaalivat vapauttaan ja että he eivät halua elää poliisivaltiossa, missä heidän jokaista liikettään tarkkaillaan. Mutta niin toivottava kuin vapaus poliittisesta sorrosta onkin, on vielä tärkeämpi vapaus, minkä saavuttamisesta pitäisi olla kiinnostunut.

Tästä nähtiin valaiseva esimerkki kristillisen aikakautemme ensimmäisellä vuosisadalla, kun luvattu Messias Jeesus Kristus tuli vapauttamaan Juudan kansan orjuudesta. Juutalaiset olivat kuudennen maailmanvallan, Rooman, alaisuudessa, ja heistä tuon hallitusvallan lait olivat asiattoman rajoittavat – varsinkin raskas verotus oli vastenmielinen. He kaipasivat vapautusta Rooman poliittisen orjuuden ikeestä. He halusivat oman kuninkaansa hallitsevan heitä, niin kuin hän oli hallinnut kerran ennen kuin Juudean valtakunta kukistui vuonna 607 eKr. Miten he odottivatkaan, että Messias tulisi tuomaan heille vapautuksen!

Mutta kun Jeesus tuli, niin juutalaiset pettyivät siinä määrin, että hylkäsivät hänet! Miksi? Se johtui siitä, että Jeesus ei johtanut mitään liikettä heidän vapauttamisekseen Rooman poliittisen orjuuden ikeestä. Juutalaiset olivat niin kiinnostuneita poliittisen vapauden saamisesta, että he sivuuttivat sen paljon tärkeämmän uskonnollisen vapauden, minkä Jeesus toi heille. Jeesus ikään kuin avasi vankilan ovet, mutta suurin osa ihmisistä jäi mieluummin sisäpuolelle.

’PYSYKÄÄ LUJINA VAPAUDESSA’

Vaikka jotkut olikin vapautettu heitä sitoneista uskonnollisista rajoituksista, niin he halusivat palata siihen, mistä heidät oli vapautettu. Koska he eivät arvostaneet vasta saamaansa vapautta, heistä tuntui mukavammalta Mooseksen lain rajoitusten alaisuudessa. Tämä oli monien kristittyjen pulma Galatian roomalaisessa provinssissa. Siksi apostoli Paavali, joka oli ensiksi tuonut heille Kristuksen vapauttavan sanoman, kirjoitti sydämellisen kirjeen galatalaisille kehottaen heitä: ”Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen.” – Gal. 5:1.

Kaikkivaltias Jumala oli antanut kansalleen Israelille hyvin tiukan, yli kuusisataa lakia käsittävän kokoelman, jonka tarkoituksena oli varjella heidät moraalisesti puhtaina ja johtaa heidät Kristuksen luo, kun hän saapuisi. Mutta galatalaiset, jotka oli vapautettu tämän lain velvoituksista, kun he ottivat vastaan Kristuksen, alistuivat jälleen sen vapautta rajoittaviin säädöksiin. Siksi apostoli Paavali selitti heille, että ”kaikki, jotka perustautuvat lain tekoihin, ovat kirouksen alaisia”, mutta että ”Kristus on lunastanut meidät lain kirouksesta, kun hän tuli kiroukseksi meidän edestämme”. – Gal. 3:10–24.

Mooseksen laki osoitti tosiaan ihmisten olevan kirottuja syntisiä, sillä yrittipä joku kuinka ankarasti hyvänsä, hän ei voinut olla johdonmukaisen kuuliainen kaikkia sen vaatimuksia kohtaan, eikä uhreilla, joita se vaati synnin edestä, ollut loppua. (Gal. 3:10; 5. Moos. 27:26) Ihmiskunta tarvitsi sen tähden pelastajaa vapauttamaan sen synnistä ja kuolemasta, mihin tämä laki tuomitsi sen. ”Mutta kun aika oli täytetty”, Paavali selitti, ”lähetti Jumalan Poikansa, . . . lunastamaan lain alaiset, että me pääsisimme lapsen asemaan. Niinpä sinä et siis enää ole orja, vaan lapsi; mutta jos olet lapsi, olet myös perillinen Jumalan kautta.” – Gal. 4:4, 5, 7.

Miten iloisia galatalaisten olisikaan pitänyt olla tästä vapaudesta! Kun he hyväksyivät Kristuksen lunnaitten hyödyn ja saivat Jumalan hengen, niin he eivät olleet enää Mooseksen lain orjia, vaan heistä tuli nyt Jumalan vanhurskaita lapsia, jotka olivat ehdolla iankaikkiseen elämään. Miksi kukaan haluaisi sitten mennä jälleen orjuuteen? Paavali kysyi heiltä: ”Kuinka te jälleen käännytte noiden [Mooseksen lakiin kuuluvien] heikkojen ja köyhien alkeisvoimien puoleen, joiden orjiksi taas uudestaan tahdotte tulla? Te otatte vaarin päivistä ja kuukausista ja juhla-ajoista ja vuosista. Minä pelkään teidän tähtenne, että olen ehkä turhaan teistä vaivaa nähnyt.” – Gal. 4:9–11.

Joitakin vuosia aikaisemmin Paavali oli käyttänyt paljon aikaa todistaessaan roomalaisessa Galatian provinssissa oleville kansoille Jeesuksen uhrin aikaansaamasta vapaudesta. Eräässä heidän synagoogassaan hän oli selittänyt, että Jeesuksen kautta ”julistetaan teille syntien anteeksiantamus ja että jokainen, joka uskoo, tulee hänessä vanhurskaaksi, vapaaksi kaikesta, mistä te ette voineet Mooseksen lain kautta vanhurskaiksi tulla”. Galatalaiset ottivat vastaan tämän sanoman. Ne heistä, jotka olivat tunnontarkasti viettäneet sapattipäiviä, kieltäytyneet tietyistä ruoista ja pitäneet muutkin lain vaatimukset, olivat ilmeisesti onnellisia päästyään vapaiksi näistä rajoituksista. Mutta nyt he olivat joutumassa jälleen orjuuteen, ja Paavali pelkäsi heidän puolestaan. – Apt. 13:38, 39.

”Sanokaa minulle”, hän kirjoitti, ”te, jotka tahdotte lain alaisia olla, ettekö kuule, mitä laki sanoo?” Paavali otti sitten valaisevan kuvauksen Aabrahamin palvelustyttöä Haagaria ja hänen rakasta vaimoaan Saaraa koskevasta Raamatun kertomuksesta. Paavali sanoi, että Haagar esitti lakiliittoa, ”joka synnyttää orjuuteen”, kun taas Saara edusti Jumalan Aabrahamin kanssa tekemää liittoa, minkä mukaan hän oli tuottava luvatun Siemenen, Jeesuksen Kristuksen, ynnä tuhannet muut hengelliset lapset. Paavali selitti sen tähden, että oli tullut aika ajaa ”pois orjatar poikinensa”, koska hänen esittämänsä lakiliitto oli täyttänyt tarkoituksensa eikä ollut enää tarpeellinen. – Gal. 4:21–31; 1. Moos. 21:1–21; 15:5; 22:16–18.

Tämä lakiliitto paljasti lapsensa syntisiksi, eikä se sisältänyt mitään varausta heidän syntisyytensä poistamiseksi pysyvästi. Kuinka onnellisia galatalaisten olisikaan pitänyt olla siitä syystä, että Jumala oli poistanut sen ja he olivat siitä vapaat! Sillä siihen ”vapauteen Kristus vapautti meidät”, Paavali julisti. Heidän tuli vaalia tätä vapautta. ”Pysykää siis lujina”, hän kehotti, ”älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen.” – Gal. 5:1.

VAPAUDEN VAALIMINEN NYKYÄÄN

Nykyäänkin on vaara joutua niiden uskonnollisten rajoitusten orjuuteen, joista on vapautunut Kristuksen uhrin kautta. Ne monet juutalaiset, jotka eivät ota vastaan Jeesusta Messiaana, tuntevat yhä olevansa velvollisia noudattamaan Mooseksen lain eri piirteitä. He pitävät monen monia ruokajärjestyslakeja, viettävät juhlapäiviä sekä eri sapatteja. Tähän mennessäkään he eivät ole hyväksyneet Kristuksen suomaa vapautta. – Room. 6:14; 10:4; Ef. 2:14–16; Kol. 2:20–22.

Mutta monia ihmisiä kristikunnassa sitovat perimätiedot, joita Kristus ei millään tavalla velvoittanut pitämään. Jotkut uskonnot vaativat esimerkiksi yhä viettämään juutalaista viikkosapattia. Kristus ei kumminkaan koskaan osoittanut tämän lain soveltuvan jatkuvasti hänen seuraajiinsa. Apostoli Paavali sanoi todella pelkäävänsä, koska galatalaiset olivat vajonneet taas ottamaan ”vaarin päivistä ja kuukausista ja juhla-ajoista ja vuosista”. Kristus sai aikaan vapautuksen sellaisista sapattipäivän vaatimuksista. – Gal. 4:10; Kol. 2:13–17.

Toinen Mooseksen lain vaatimus, mitä vielä pidetään pakollisena seurakuntalaisille, on kymmenysten antaminen heidän tuloistaan kirkolle. Mutta koska laki ei enää sido kristittyjä, niin heillä on vapaus lahjoittaa varojensa mukaan. Heidän antamistaan ei ole rajoitettu vain 10 prosenttiin, eikä heitä ole velvoitettu antamaan niinkään paljon. – 4. Moos. 18:21, 24–26; 2. Kor. 9:7.

Lisäksi kristikunta on lisännyt taakaksi kansoilleen monia vuodenaikoihin kuuluvia juhlia, joita ei ole missään kohdassa Raamatussa valtuutettu. On joulu, uusivuosi ja pääsiäinen vain muutamia mainitaksemme. Monet ajattelevat, että heidän on joulun aikaan pakko velkaantua voidakseen lähettää kortteja ja antaa lahjoja lukuisille tuttavilleen. Ja miljoonat on saatu pääsiäisenä ajattelemaan, että heidän on ostettava uudet vaatteet näyttääkseen tyylikkäiltä naapureittensa silmissä. Miten onnellinen ihminen voikaan olla siitä, että Kristuksen opit tarjoavat vapauden tällaisista epäkristillisistä juhlista!

Kristityt voivat iloita myös vapautumisestaan monista rajoituksista, joita eri uskontojärjestöt asettavat alaisilleen. Jotkin niistä kieltävät esimerkiksi ihmisiä syömästä lihaa tiettyinä päivinä ja pappejaan menemästä naimisiin. Sen lisäksi, että nämä lait rajoittavat ihmisen vapautta, kristitty apostoli Paavali varoittaa nimenomaan niistä. Hän sanoi Timoteukselle kirjoittamassaan kirjeessä, että ”moniaat luopuvat uskosta . . . kieltävät menemästä naimisiin ja nauttimasta ruokia, mitkä Jumala on luonut . . . nautittavaksi kiitoksella”. – 1. Tim. 4:1–4.

VAPAUDEN OIKEA KÄYTTÖ

Se, että Kristus hankki vapautuksen Mooseksen lain velvoituksista samoin kuin kaikista muistakin samanlaisista rajoittavista kielloista, ei merkitse kuitenkaan sitä, että kristityillä olisi vapaus tehdä väärin. ”Te olette näet kutsutut vapauteen”, Paavali kirjoitti galatalaisille, ”älkää vain salliko vapauden olla yllykkeeksi lihalle” tai, niin kuin Pietari sanoi, ”pahuuden verhona”. Päinvastoin, ”palvelkaa toisianne rakkaudessa. Sillä kaikki laki on täytetty yhdessä käskysanassa, tässä: ’Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi’.” – Gal. 5:13, 14; 1. Piet. 2:16.

Jos Jumalan henki, joka on pyhä, on kristittyjen vaikuttimena, niin he eivät ”lihan himoa täytä”. ”Haureus, saastaisuus, irstaus, epäjumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys, riita, kateellisuus, vihat, juonet, eriseurat, lahkot, kateus, juomingit, mässäykset ja muut senkaltaiset” ovat heille vieraita. Apostoli Paavali korosti sitä, että kristityillä ei ole vapautta harjoittaa tällaisia rakkaudettomia tekoja. – Gal. 5:16–21.

Mutta kristityt omivat Kristuksen esimerkin mukaisesti Jumalan henkeä, jonka hedelmä on ”rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen”. Kristityt vaalivat vapauttaan harjoittaakseen näitä ominaisuuksia vapaina kaikista epäraamatullisista rajoituksista. – Gal. 5:22–24.