Lukijain kysymyksiä

● Miksi me käytämme nimitystä ”hallitseva elin” vanhimmista, jotka johtavat Jehovan todistajain työtä? – USA.

Sellaisenaan nimitystä ”hallitseva elin” ei ole Raamatussa. Mutta on olemassa runsaasti todistuksia siitä, että ensimmäisen vuosisadan kristillisessä seurakunnassa oli vanhimmisto, joka palveli hallitsevassa ominaisuudessa.

Paavali kehotti kristittyjä tovereitaan: ”Muistakaa johtajianne, . . . Olkaa kuuliaiset johtajillenne ja tottelevaiset.” Tai niin kuin toiset käännökset esittävät sen: muistakaa ja totelkaa ’niitä, jotka ohjaavat teitä’. (Kuningas Jaakon käännös, reunam.; Murdockin Syriac; Rotherbam) Rivienvälinen valtakunnankäännös (engl.) sanoo: ”Muistakaa niitä, jotka hallitsevat [kreik. hegouménon] teitä.” – Hepr. 13:7, 17, 24.

Tämän saman kreikkalaisen sanan eri muotoja on seuraavissa kohdissa: Matt. 2:6; Luuk. 22:26; Apt. 7:10 ja 15:22, joissa merkitys on samanlainen ja sisältää hallitsemisen, päämiehenä toimimisen eli johdon ottamisen. Septuaginta käyttää erästä tämän sanan muotoa kääntäessään Mal. 1:8:n: ”Viehän se lähelle, käskynhaltijallesi [kreik. hegouménoi].”

On näin ollen ilmeistä, että tietyt henkilöt hallitsivat kristillisessä seurakunnassa sen johdon ja ohjauksen välityksellä, minkä he antoivat veljilleen vanhurskaissa teoissa ja jumalisissa periaatteissa.

Suomalaista sanaa ”hallita” vastaa kreikan kielessä myös sana kybernáo, jonka perusmerkitys on ”pitää laivan perää, ohjata, hallita”. (Century Dictionary and Cyclopedia, III osa, s. 2584, 2585) ”Hallitseva elin” voi sen tähden tarkoittaa sitä välinettä, joka hoitaa menettelytapaa ja antaa suunnan, opastuksen ja sääntelyn jollekin järjestölle.

Selittäessään kreikkalaista sanaa, josta sana ”hallita” on käännetty, W. E. Vinen Uuden testamentin sanojen selittävä sanakirja (Expository Dictionary of New Testament Words, II osa, s. 168) sanoo: ”kubernao, ohjata, merkitsee a) peränpitämistä, luotsaamista [vrt. Apt. 27:11.]; b) kielikuvana: hallituksia tai hallitsemisia, sanottu niistä, jotka toimivat ohjaajina paikallisessa kirkossa, 1. Kor. 12:28.” Tämä 1. Kor. 12:28:n teksti kuuluu näin: ”Niinpä Jumala asetti seurakuntaan ensiksi muutamia apostoleiksi, toisia profeetoiksi, kolmansia opettajiksi, sitten hän antoi voimallisia tekoja, sitten armolahjoja parantaa tauteja, avustaa, hallita [kreik. kybernéseis].” – Ks. myös Gyllenberg, Uuden Testamentin kreikkalais-suomalainen sanakirja, s. 150.

Kääntäessään heprealaisen sanan tahhbuláh, joka merkitsee ’peränpitoa, ohjausta’, Septuaginta käyttää tätä kreikkalaista sanaa esimerkiksi Sananl. 1:5:ssä: ”Ymmärtäväinen hankkikoon elämänohjetta [kreik. kybérnesin] .”

Eri seurakuntien vanhimmat ja valvojat omasivat varmasti ensimmäisellä vuosisadalla kykyjä ”hallita” paikallisalueilla, koska se oli välttämätöntä työn yhtenäistämiseksi ja rauhan ja ykseyden aikaansaamiseksi Jumalan laumassa. Ohjaava opastus on paimenen työn oleellinen osa. – Vrt. Apt. 20:17, 28; 1. Tim. 3:4, 5; Tiit. 1:9.

Ja mikä piti paikkansa paikallisseurakunnista, se oli selvästi välttämätöntä yleensä kristillisen työn ohjaamiseksi. Niinpä apostolit ja muut vanhimmat Jerusalemissa palvelivatkin yhtenä joukkona antaakseen ohjausta ja neuvoja kaikille seurakunnille.

Vaikka kyky ”hallita” onkin sijoitettu melko loppuun Jumalan varaamien ’moninaisten armolahjojen’ luettelossa (1. Kor. 12:4, 5, 28), nämä kyvyt eivät silti olleet vähäpätöisiä. Muutenhan niitä ei olisi lahjoitettukaan hallitsevan elimen muodostaville apostoleille ja vanhimmille. Näiden miesten toiminta yhtenä joukkona käy ilmi siitä tavasta, millä he ratkaisivat ruoan jakelupulman asettamalla pätevien miesten muodostaman komitean huolehtimaan siitä asiasta; siitä, että he lähettivät Pietarin ja Johanneksen Samariaan auttamaan sikäläisiä uusia opetuslapsia; heidän toiminnastaan joukkona yhdessä toisten vanhinten kanssa, kun he lähettivät neljä ’johtavaa miestä’, joihin kuului apostoli Paavali, viemään Antiokiaan heidän päätöstään kristillisyyteen kääntyneitten pakanain suhteen; ja heidän neuvoistaan, jotka he antoivat Paavalille, kuinka hänen piti menetellä Jerusalemissa olevien juutalaisten keskuudessa. – Apt. 6:1–6; 8:14; 15:1, 2, 22–32; 21:17–26.

Ylösnoussut Jeesus Kristus on maan päällä olevien hengellisten israelilaisten muodostaman seurakuntansa taivaallinen Hallitsija. Häneen soveltuvat Miikan 5:1:stä lainatut sanat: ”Ja sinä Beetlehem, sinä Juudan seutu, et suinkaan ole vähäisin Juudan ruhtinasten joukossa, sillä sinusta on lähtevä hallitsija [kreik. hegóumenos], joka kaitsee minun kansaani Israelia.” (Matt. 2:6) Jeesus Kristus hallitsee maan päällä nykyään olevien Jehovan todistajien ryhmää pyhän hengen ja sen näkyvän hallitsevan elimen välityksellä, joka koostuu Jumalan kirjoitetun sanan mukaan ”hallitsevista” eli ”johtavista” [kreik. hegoumenon] vanhimmista. – Hepr. 13:17, Rivienvälinen (engl.) käännös; myös Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten Uuden maailman käännös (engl.) vuodelta 1950.

Tästä näemme, että nimitys ”hallitseva elin” on varsin tarkoituksenmukainen, sopiva ja raamatullinen viitattaessa tähän vanhimmistoon, jolle on nykyään uskottu Jehovan kristittyjen todistajien hengellinen valvonta.

● Onko naisen sopivaa käyttää housuja, kun otetaan huomioon, mitä on kirjoitettu 5. Moos. 22:5:een? – USA.

5. Moos. 22:5 sanoo: ”Nainen älköön käyttäkö miehen tamineita, älköönkä mies pukeutuko naisen vaatteisiin; sillä jokainen, joka niin tekee, on kauhistus Herralle, sinun Jumalallesi.” Tässä raamatunkohdassa ei käsitellä pukumuoteja. Kielto koskee pukeutumista vaatteisiin, jotka on nimenomaan suunniteltu vastakkaiselle sukupuolelle.

Sukupuolierot ovat jumalallista alkuperää, ja 5. Moos. 22:5:ssä esitetty laki oli tämän eroavuuden suojelemiseksi. Kun on kysymys ulkonäöstä ja asusta, niin mies haluaa tavallisesti näyttää mieheltä ja nainen naiselta. Jos israelilainen olisi menetellyt vastoin soveliaisuuden syvää sisäistä merkitystä, se olisi voinut johtaa homoseksuaalisuuteen. Siksi myös 5. Moos. 22:5:n laki vastusti tätä syntiä.

Lain antamisaikaan sekä miehet että naiset pitivät viittoja. Mutta miesten ja naisten vaatetuksen välillä oli selvä ero. Samalla tavalla pitävät sekä miehet että naiset nykyään joissakin osissa maailmaa housuja. Mutta naisten housujen kuosi eroaa miesten housujen kuosista. Näin ollen 5. Moos. 22:5:ssä opetettu periaate ei kiellä naisia pitämästä housuja.

Kristityt eivät ole sitä paitsi Mooseksen lain alaisia. (Room. 6:14) Jos tahdottaisiin itsepintaisesti soveltaa lain kirjainta, niin se olisi vastoin kristillistä opetusta. Jos siis vaimo pukisi ylleen miehensä kuluneet housut tehdäkseen jotakin työtä kotinsa piirissä tai maatilalla, hän ei menettelisi vastoin lain ilmeistä tarkoitusta, joka on panna eri sukupuolet erottumaan toisistaan ja estää sukupuolisia väärinkäytöksiä.

Se, että kristityt eivät ole Mooseksen lain alaisia, mutta että sen periaatteet ohjaavat heitä, vaatii heitä käyttämään tarkkanäköisyyttä, hyvää arvostelukykyä ja noudattamaan omaatuntoaan. Kristitty nainen ymmärtää, että hänen housujen käyttönsä sopivuus riippuu muista tekijöistä kuin hänen omista henkilökohtaisista mieltymyksistään. Hän ei haluaisi aiheuttaa kompastusta toisille eikä moitetta kristilliselle seurakunnalle. Vaatetus, jota ei katsottaisi paheksuvasti, kun sitä pidettäisiin yksityiselämässä kotona tai työssä, saattaisi olla kiistanalainen, jos sitä pidettäisiin kristillisissä kokouksissa ja kun julkisesti julistetaan Jumalan sanaa tai suoritetaan muuta julkista tehtävää. Suhtautumistavat voivat myös seuduittain vaihdella. Raamattu neuvoo, ”että naiset ovat säädyllisessä puvussa, kaunistavat itseään kainosti ja siveästi, . . . hyvillä teoilla, niinkuin sopii naisille, jotka tunnustautuvat jumalaapelkääviksi”. – 1. Tim. 2:9, 10.a

[Alaviitteet]