Pelkoa herättävän nimen kantajat

”Ja kaikkien maan kansojen on nähtävä, että Jehovan nimi on liitetty sinuun, ja ne tosiaan pelkäävät sinua.” – 5. Moos. 28:10, Um.

 1, 2. a) Mitkä kysymykset heräävät sen suhteen, onko jonkin nimen pelkääminen oikeutettua? b) Milloin johonkin kansaan liittyvän nimen pelkääminen on oikeutettu, ja mihin tämä pelko johtaa?

PELKO nimeä kohtaan siksi, että se liittyy johonkin kansaan – onko se oikeutettua pelkoa? Se riippuu siitä, mistä tuo nimi on kuuluisa eli huomattava, ja myöskin siitä, tekevätkö sen kantajat sen kuuluisaksi eli antavatko he siitä suotuisan vaikutelman, niin että se herättää kunnioittavaa huomiota. Antavatko sen kantajat arvoa tuolle nimelle vai riistävätkö he sen siltä? Miten painava arvo nimellä itsellään on?

² Nimeä kohtaan saattaa olla paljon ennakkoluuloja, mutta kunnioittaako se kansa sitä, johon nimi liittyy, ja tuottaako se sille kunniaa? Menetteleekö tämän nimen omistaja kyseisen kansan kanssa tavalla, mikä lisää arvostusta ja herättää kunnioittavan pelon tunteen tuota nimeä kohtaan? Jos se kansa, johon nimi liittyy, ylläpitää sen arvokkuutta, ja jos sen omistaja käyttää tätä kansaa nimensä yhä suuremmassa kunniassa ja kaiken häpäisyn yläpuolella pitämiseksi, niin silloin on tätä nimikkokansaa tarkkaavien kansojen pelko tuota nimeä kohtaan totisesti oikeutettu. Sellainen kansojen pelko johtaa tiettyihin seurauksiin.

 3, 4. a) Mikä se kansa oli, joka kantoi pelkoa herättävää nimeä tuhat yhdeksänsataa vuotta sitten olleeseen aikaan saakka? b) Mihin liittoon Mooses saattoi silloin tämän kansan, ja mitä hän sanoi olevan seurauksena, jos se vaeltaisi Jumalan tietä?

³ Mitä kansaa kutsutaan sitten sellaisella nimellä, mitä maailman kansat saatetaan pelkäämään? Se on kansa, johon liittyy taivaan ja maan Luojan nimi, toisin sanoen Jumalan nimi. Onko tällaista kansaa olemassa nykyään? Me tiedämme, että tällainen kansa on ollut maan päällä hyvin varhaisista, aina tuhat yhdeksänsataa vuotta sitten olleista ajoista lähtien. Neljäkymmentä vuotta sen jälkeen kun tuo kansa muodostui, se oli leiriytyneenä Mooabin tasangoilla, maassa, mitä kutsutaan nykyisin Jordaniaksi. Sen näkyvänä johtajana oli siihen aikaan lainantaja, joka on yhäkin suuresti kunnioitettu kaikkialla maailmassa. Hän oli profeetta Mooses, jonka välityksellä Jumala antoi kuuluisat kymmenet käskyt Mooseksen kansalle. Tämän kansan piti pian siirtyä länteen päin yli Jordan-virran Luvattuun maahansa ja ottaa se haltuunsa Jumalansa avulla. Kansan piti menestyäkseen totella jatkuvasti kymmeniä käskyjä sekä kaikkia muitakin Jumalan lakeja, mitkä perustuivat kymmeniin käskyihin. Mooses, joka oli pian kuoleva, piti joukon jäähyväispuheita, joissa hän muistutti kansaa sen velvollisuudesta tehdä näin. Mooses saattoi siten kansan liittoon, missä tämä Jumalan nimeä kantava kansa lupasi olla uskollinen hänelle omassa maassaan.

⁴ Pitäessään tämän liiton eli Jumalan kanssa tehdyn juhlallisen sopimuksen voimaanastumispuhetta profeetta Mooses sanoi:

”Ole hiljaa ja kuule, Israel! Tänä päivänä on sinusta tullut Herran, Jumalasi, kansa. Jos kuulet, Herran, sinun Jumalasi, ääntä ja pidät tarkoin kaikki hänen käskynsä, jotka minä tänä päivänä sinulle annan, niin Herra, sinun Jumalasi, asettaa sinut korkeammaksi kaikkia kansoja maan päällä. . . . Herra korottaa sinut hänelle pyhitetyksi kansaksi, niinkuin hän valalla vannoen on sinulle luvannut, jos sinä noudatat Herran, sinun Jumalasi, käskyjä ja vaellat hänen teitänsä. Ja kaikki kansat maan päällä näkevät, että Herra on ottanut sinut nimiinsä; ja he pelkäävät sinua.” – 5. Moos. 27:9; 28:1–10.

 5. a) Mistä Mooses varoitti Israelia, ja mitä kuluneet tuhat yhdeksänsataa historian vuotta tekevät selväksi Israelin suhteen? b) Milloin sillä oli suurin tilaisuutensa kansana ja miksi?

⁵ Se oli Israelin kansan eteen kolmetuhatta neljäsataa vuotta sitten asetettu suuri tilaisuus ja erikoisetu, mutta ei voida kieltää, että kansa ei elänyt sen mukaisesti. Mooses kertoi israelilaisille samassa jäähyväispuheessaan Jumalan kirouksista, joiden piti kohdata heitä, jos he eivät kuuntelisi Jehovan ääntä ja tottelisi hänen käskyjään. (5. Moos. 28:16–68) Israelin kansan historia kristillisen ajanlaskumme tuhannelta yhdeksältäsadalta vuodelta tekee selväksi, että he ovat kärsineet Jehova Jumalan kirouksia tottelemattomuutensa takia. He eivät ole olleet kunniaksi hänelle. He eivät ole kirkastaneet hänen nimeään eivätkä he ole enää hänen nimikkokansaansa. Heillä oli kristillisen ajanlaskumme alussa suurin tilaisuutensa kansana, mutta vain pieni israelilaisten vähemmistö käytti sitä hyväkseen. Tämä oli silloin kun suuri Opettaja, Profeetta ja Ihmeittentekijä, Moosesta suurempi, tuli heidän luokseen Jehovan nimessä. Hän tuli voideltuna Jumalan pyhällä hengellä. Siksi häntä sanottiin Kristukseksi, mutta hänen persoonanimensä oli Jeesus, mikä merkitsee ”Jehova on pelastus”.

 6. Mihin toimenpiteeseen uskonnolliset johtajat ja kansa ryhtyivät pääsiäisaikaan Jeesuksen suhteen, ja mikä on kohdannut kansaa vuodesta 66 lähtien?

⁶ Kun hän ratsasti joitakin päiviä ennen juutalaisten pääsiäistä vuonna 33 aasilla Jerusalemiin, niin juutalaisjoukko tervehti häntä kuninkaana, Jerusalemin kuuluisan kuninkaan Daavidin kuninkaallisena perillisenä. Mutta juutalaiset uskonnolliset johtajat kääntyivät pääsiäispäivänä Juudean roomalaisen maaherran puoleen, kieltäytyivät omaksumasta häntä Jumalan lupaamana Kuninkaana ja huusivat roomalaiselle maaherralle: ”Tulkoon hänen verensä meidän päällemme ja meidän lastemme päälle.” (Matt. 27:24, 25) ”Ei meillä ole kuningasta, vaan keisari.” (Joh. 19:15) Samana pääsiäispäivänä naulitsivat roomalaiset sotilaat Jeesuksen Kristuksen paaluun Jerusalemin ulkopuolella. Hän kuoli siellä häpeässä, ja hänet haudattiin läheiseen hautaan. Kolmekymmentä kolme vuotta myöhemmin juutalaiset kapinoivat valitsemaansa kuningasta, keisaria, vastaan. Siksi heidän pääkaupunkinsa Jerusalem ja sen palvontatemppeli hävitettiin vuonna 70, ja juutalaiset hajotettiin maan ääriin. On ilmeistä, että he ovat kärsineet sen jälkeen profeetta Mooseksen ennustamia kirouksia.

 7. Mitä kokemuksia Jeesuksen opetuslapsilla oli hänen pidättämisensä aikaan ja seuraavina 42 päivänä?

⁷ Jeesuksen Kristuksen opetuslapset olivat hajaantuneet, kun hänet petettiin ja pidätettiin. Mutta heidät saatettiin jälleen yhteen kolmantena päivänä hänen kuolemansa ja hautauksensa jälkeen ja yhdistettiin uudelleen Mestarinsa Jeesuksen Kristuksen ympärille, sillä kaikkivaltias Jumala, Jehova, herätti sinä päivänä taivaallisen Poikansa kuolleista. Jeesus Kristus, joka nyt oli tehty kuolleesta eläväksi, ilmestyi monta kertaa opetuslapsilleen näkymättömistä, koska hänet oli herätetty elämään henkenä. Ylösnoussut Jeesus Kristus piti useita yksityiskokouksia näiden ylösnousemuksensa todistajien kanssa neljänkymmenen päivän kuluessa. Lopulta he näkivät hänen lähtevän taivasta kohti ja katoavan näkyvistään, sillä hänen piti ilmestyä taivaallisen Isänsä luo.

 8, 9. a) Mitä opetuslapset tekivät kymmenenä seuraavana päivänä, ja mitä sitten tapahtui? b) Minkä Pietari sanoi täyttyneen?

⁸ He olivat kymmenen päivää yhdessä Jerusalemissa ja odottivat, että Jumalan pyhästä hengestä annettu lupaus täyttyisi heille Jeesuksen ennen taivaaseen kohoamistaan lausumien sanojen mukaisesti. Sitten tuli juutalaisten šabúotiksi nimittämä viikkojuhla eli helluntai. Pyhä henki laskeutui Jeesuksen 120 opetuslapsen muodostaman pienen seurakunnan ylle. He alkoivat ihmeen avulla puhua tuntemattomia vieraita kieliä ja ennustaa eli avoimesti puhua Jumalan suurenmoisista asioista. Kukaan muista juutalaisista Jerusalemin temppelissä tai missään koko maassa ei saanut tätä pyhän hengen vuodatusta Jehova Jumalalta Herran Jeesuksen Kristuksen kädestä. Tuhansia juutalaisia oli kokoontunut tämän ihmeellisen näytelmän silminnäkijöiksi ja kuulemaan, mitä noilla Jeesuksen Kristuksen opetuslapsilla oli sanottavaa kaikilla vierailla kielillä. Mitä oli tapahtunut? Simon Pietari, yksi opetuslapsista, nousi ensiksi kertomaan sen heille. Jooelin ennustus (2:28–32, Um) oli alkanut täyttyä. Siksi Pietari sanoi:

⁹ ”Tämä on sitä, mitä sanottiin profeetta Jooelin kautta: ’”Ja viimeisinä päivinä”, sanoo Jumala, ”minä vuodatan henkeäni kaikenlajisen lihan päälle, ja teidän poikanne ja tyttärenne ennustavat, ja nuorukaisenne näkevät näkyjä, ja vanhuksenne uneksivat unia. Ja myös orjieni ja orjattarieni päälle minä vuodatan henkeäni niinä päivinä, ja he ennustavat. . . . Ja jokainen, joka huutaa avuksi Jehovan nimeä, pelastuu.”’”

10. a) Minkä selityksen Pietari antoi hengen vuodatuksesta Jeesuksen opetuslapsille? b) Mitä hän kehotti heitä tekemään?

¹⁰ Pietari selitti sitten heille, että Jeesus Kristus, joka oli naulittu paaluun ja haudattu pääsiäispäivänä, 52 päivää aikaisemmin, oli myös herätetty kuolleista ja korotettu Jumalan oikealle puolelle taivaaseen kuningas Daavidin ennustusten täyttymykseksi. Tämä Herra Jeesus Kristus oli Jumalan kanavana vuodattanut pyhän henkensä maan päällä oleville uskollisille seuraajilleen. Tuhannet omantunnon piston saaneet kuuntelijat kysyivät, mitä heidän olisi tehtävä. Niin Pietari sanoi: ”Katukaa ja kastettakoon kukin teistä Jeesuksen Kristuksen nimessä syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte pyhän hengen ilmaisen lahjan. Sillä lupaus kuuluu teille ja teidän lapsillenne ja kaikille kaukana oleville, niin monelle kuin meidän Jumalamme Jehova kutsunee luokseen.” Neuvoen heille edelleen, mitä oli tehtävä, Pietari sanoi: ”Pelastautukaa tästä kierosta sukupolvesta.” – Apt. 2:16–40, Um.

11, 12. a) Mitä Pietarin sanat ”tämä kiero sukupolvi” ilmaisivat pelastuksesta ja kansana olosta? b) Mitä Pietari kirjoitti myöhemmin uskoville todistuksena uudesta kansasta?

¹¹ Apostoli Pietari sanoi Kristuksen välityksellä saamansa Jumalan hengen henkeyttämänä sitä juutalaisten sukupolvea, joka oli hylännyt Jeesuksen Kristuksen, ”kieroksi sukupolveksi”. Syyllisten juutalaisten piti ”pelastautua” tästä kierosta sukupolvesta säästyäkseen tuholta. Se ei ollut enää Jumalan valittu kansa, hänen nimelleen otettu kansa, johon hänen nimensä liittyi. Ne, jotka olivat nyt hänen hyväksymänsä kansa, hänen orjiaan ja orjattariaan, olivat niitä, jotka hän oli merkinnyt vuodattamalla henkensä, antautuneita, kastettuja Jumalan Pojan, Herran Jeesuksen Kristuksen, seuraajia. Näistä oli tullut Jumalan uusi kansa, hengellinen kansa. Miten? Siten, että he kaikki saivat Jumalan yhden pyhän hengen. Nämä uskovat juutalaiset olivat olleet Jumalan nimelleen ottaman aikaisemman kansan jäseniä. Uskoen Jeesukseen Kristuksena he olivat jatkuvasti Hänen nimelleen otettua kansaa, mutta nyt hänen uuden hengellisen kansansa ”Jumalan Israelin”, jäseniä. (Gal. 6:16) Tämän todistukseksi Pietari kirjoitti heille vähän myöhemmin ja sanoi:

¹² ”Te olette ’valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja’, joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa; te, jotka ennen ’ette olleet kansa’, mutta nyt olette ’Jumalan kansa’.” – 1. Piet. 2:9, 10; 1:1, 2.

13. Mikä todistus meillä on Raamatussa siitä, että hengen vuodatus jatkui ja annettiin ei-juutalaisille?

¹³ Jooelin lausuman Jehovan ennustuksen – joka koski hänen pyhän henkensä vuodatusta – täyttyminen ei pysähtynyt tuohon helluntaipäivään, vaan jatkui. Pietari astui noin kolme ja puoli vuotta myöhemmin Jumalan enkelin ohjaamana ensimmäiseen pakana- (ei-juutalaiseen) kotiin Kesareassa, suunnilleen 80 kilometriä luoteeseen Jerusalemista, ja saarnasi ympärileikkaamattomalle italialaiselle sadanpäämiehelle, Korneliukselle, sekä hänen perheelleen ja ystävilleen. Nämä ottivat vastaan sanoman Jumalan Pojasta, Jeesuksesta Kristuksesta. Sitten vuodatettiin pyhä henki heille, ja hekin ennustivat vierailla kielillä. Siten heidät kastettiin Jeesuksen Kristuksen nimeen. (Apt. 10:1–48) Siitä lähtien vietiin pelastussanoma monille ympärileikkaamattomille ei-juutalaisille eli pakanoille.

14, 15. a) Mitä näistä uskovista, kastetuista ei-juutalaisista tuli, ja miksi apostolit ja Jerusalemin vanhemmat miehet tunnustivat heidät? b) Mitä Jaakob sanoi profeetalliseksi todistukseksi siitä, että tämä oli oikein?

¹⁴ Uskottuaan ja tultuaan kastetuiksi uskonsa vertauskuvaamiseksi nämäkin saivat pyhän hengen, vaikka heitä ei ympärileikattukaan luonnollisten juutalaisten tavoin. Heistä tuli hengellisiä juutalaisia, eivätkä he tarvinneet sitä, sillä heidät ympärileikattiin sydämestä uskon puhdistavalla voimalla. Näistäkin tuli osa Jumalan valittua sukua, hänen pyhää heimoansa, hänen erikoinen omaisuuskansansa, kansa hänen ”omalle nimellensä”. Tästä seikasta ei ole mitään kiistaa, se on totuus. Noin vuonna 49 jKr. Pietarin ja toisten apostolien sekä muiden Jerusalemissa olevien vanhempien kristittyjen miesten erikoinen neuvottelukokous tunnusti nämä ympärileikkaamattomat ei-juutalaiset kastetut uskovaiset Jumalan nimelleen ottaman kansan jäseniksi. Kuulehan, mitä Jaakob sanoi siellä:

¹⁵ ”Veljet, kuulkaa minua! Simeon [Pietari] on kertonut, kuinka Jumala ensi kerran katsoi [ympärileikkaamattomien] pakanain puoleen ottaakseen heistä [minkä?] kansan omalle nimellensä. Ja tämän kanssa pitävät yhtä profeettain sanat, sillä näin on kirjoitettu: ’Sen jälkeen minä palajan ja pystytän jälleen Daavidin sortuneen majan; minä korjaan sen repeämät ja nostan sen jälleen pystyyn [miksi?], että jäljelle jääneet ihmiset [uskova juutalaisjäännös] etsisivät Herraa, ynnä [ketkä?] kaikki pakanat [kaikkien kansojen ihmiset, Um], jotka ovat minun nimiini otetut, sanoo Herra, joka tämän tekee.” – Apt. 15:13–17.

16. a) Kenen nimellä noita uskovia ei-juutalaisia kutsuttiin? b) Minkä he ja uskovat juutalaiset muodostavat näin ollen?

¹⁶ Noista ”kaikkien kansojen ihmisistä”, jotka uskovat, samoin kuin uskovista juutalaisistakin tuli nimelle otettu kansa. Kenen nimelle? Ei Jeesuksen nimelle, vaan Jumalan nimelle, Jehovan nimelle. Aamoksen 9:11, 12:nnen ennustus, minkä opetuslapsi Jaakob lainasi, kuuluu: ”Kaikki pakanakansat [kansat, Um], jotka minun nimeeni otetaan, sanoo Herra, joka tämän tekee.” Siksi tämä Jeesuksen Kristuksen nimeen kastettujen juutalaisten ja ei-juutalaisten uskovien muodostama hengellinen kansa on se kansa, johon Jehovan nimi liittyy. Epäuskoiset luonnolliset juutalaiset eli israelilaiset eivät ole Jehovan nimelle otettu kansa eivätkä ole olleetkaan tuhanteen yhdeksäänsataan vuoteen. Jehovalla ei ole kahta kansaa. Hänellä on ainoastaan yksi kansa, yksi hengellinen kansa, nimittäin Herran Jeesuksen Kristuksen uskovat, kastetut, hengellä voidellut seuraajat. (Ef. 2:11–22) He ovat Jehovan kansaa, hänen voideltuja todistajiaan, samanlaisia kuin Jeesus Kristus oli maan päällä ollessaan.

OTSAAN KIRJOITETTU NIMI

17. a) Miten kauan Jooelin 2:28, 29 on ollut täyttymässä? b) Jos Jehovalla on nyt maan päällä ”kansa hänen omalle nimellensä”, niin ketkä muodostavat sen?

¹⁷ Mutta pyhän hengen vuodattamista koskeva Jooelin ennustus ja se Aamoksen ennustus, että kaikki kansat etsivät Jehovaa, on täyttynyt jatkuvasti tälle 20. vuosisadalle, meidän sukupolveemme asti. Koko antautuneitten, kastettujen Jeesuksen Kristuksen seuraajien tosi kristillinen seurakunta, sen apostolien päivien ensimmäisestä jäsenestä meidän päiviemme viimeiseen jäseneen asti, on saanut hengen vuodatuksen eli voitelun. Niin kauan kuin on jäseniä, jotka saatetaan hengelliseen ”Jumalan Israeliin”, täyttyy Jooelin ennustama hengen vuodatus jatkuvasti. Sen seuraukset näkyvät ja kuuluvat myöskin. Sen tähden on Jehova Jumalalla maan päällä nyt kansa, johon hänen nimensä liittyy, ”kansa hänen omalle nimellensä”, hänen hengellänsä voideltu. Se on hänen voidellun ”pyhän kansansa” pelkkä jäännös, kansan, joka on ollut muodostumassa kuluneet tuhat yhdeksänsataa vuotta.

18. Miten Jeesus osoitti Ilmestyskirjan 14:1:sessä, pitikö Jumalan nimen liittyä kristilliseen seurakuntaan?

¹⁸ Jeesus Kristus itsekin ilmaisi, että Jumalan nimi oli liittyvä kristilliseen seurakuntaan. Jeesus kiinnitti Raamatun viimeisessä kirjassa toistamiseen huomion tähän seikkaan. Ilmestyskirjan 14:1:sessä hän kuvaa itsensä ja 144 000 voidellun seuraajansa seurakunnan seisomassa taivaallisella Siionin vuorella. Apostoli Johannes kuvailee näyn meille sanoen: ”Ja minä näin, ja katso, Karitsa seisoi Siionin vuorella, ja hänen kanssaan sata neljäkymmentä neljä tuhatta, joiden otsaan oli kirjoitettu hänen nimensä ja hänen isänsä nimi.” Jeesuksen Isän nimi on Jehova. Tämä nimi näkyy ikään kuin kirjoitettuna heidän otsaansa, hänen lunastettujen seuraajiensa otsaan osoitukseksi siitä, kenelle he kuuluvat, kenen kansaa he ovat, kenen palvelijoita he ovat, kenen erikoista omaisuuskansaa he ovat, nimittäin Jehovan. Jeesus Kristus sanoi, että hänen Isänsä oli antanut hänelle nämä 144 000, ja siksi heidän otsaansa, tuntomerkiksi kuvaannolliseen paikkaan, on kirjoitettu lisäksi Kristuksenkin nimi. – Joh. 17:9–12.

19. Kenen nimi piti kirjoitettaman heihin Ilmestyskirjan 3:12:nnen mukaan?

¹⁹ Kirkastettu Jeesus Kristus sanoo Ilmestyskirjan 3:12:nnessa: ”Joka voittaa, sen minä teen pylvääksi Jumalani temppeliin, eikä hän koskaan enää lähde sieltä ulos, ja minä kirjoitan häneen Jumalani nimen ja Jumalani kaupungin nimen, sen uuden Jerusalemin, joka laskeutuu alas taivaasta minun Jumalani tyköä ja oman uuden nimeni.” Uskolliset voittavat seuraajat tulevat näin ollen osaksi Jumalan hengellisestä temppelistä, minkä pääkulmakivi Jeesus Kristus on. Heihin on kirjoitettu Jeesuksen Jumalan nimi, mikä on Jehova. Heidän osoitetaan nimeltä kuuluvan myös Uuteen Jerusalemiin, joka on taivaassa, sekä Jeesukselle Kristukselle hänen uudessa suhteessaan Jumalaansa ja Isäänsä. – Ef. 2:20–22.

20. Mitä heistä sanotaan Ilmestyskirjan 22:3–5:ssä, ja miten heidän ilmaistaan näin ollen olevan ikuisesti Jumalan omia?

²⁰ Apostoli Johannes kuvailee Raamatun viimeisessä luvussa, Ilmestyskirjan 22:1–5:ssä, elämän veden virran ja hedelmäpuut reunustamassa virran äyräitä ja sanoo sitten: ”Eikä mitään kirousta ole enää oleva. Ja Jumalan ja Karitsan valtaistuin on siellä oleva, ja hänen palvelijansa palvelevat häntä ja näkevät hänen kasvonsa, ja hänen nimensä on heidän otsissansa. Eikä yötä ole enää oleva, eivätkä he tarvitse lampun valoa eikä auringon valoa, sillä Herra Jumala on valaiseva heitä, ja he hallitsevat aina ja iankaikkisesti.” Näitä Jumalan valtakunnan uskollisia perillisiä ei paina mikään sellainen Jumalan kirous, mikä on uskottomien eli jäljittelykristittyjen taakkana. He suorittavat Jehova Jumalan antautuneina orjina pyhää palvelusta hänelle ja pysyvät ”kansana hänen omalle nimelleen”. Tästä syystä he näkevät hänen hyväksyvät kasvonsa, ja hänen pyhä nimensä on heidän otsassaan ilmaisemassa heidän kuuluvan ikuisesti Hänelle.

21. Mikä tosiasia meidän on siis myönnettävä tosi kristityistä siinä, miten heitä kutsutaan?

²¹ Jos me olemme rehellisiä, niin myönnämme tämän tosiasian: on oikein ja sopivaa, että tosi kristittyjä, Jeesuksen Kristuksen tosi seuraajia, kutsutaan Jehovan nimellä. He ovat kansa, mitä ei ole otettu Kristuksen nimelle, vaan hänen Jumalansa ja Isänsä, Jehovan, nimelle. Ketkään niin sanotut kristityt kautta kristikunnan, jotka eivät salli Jehovan nimeä liitettävän heihin ja jotka kieltäytyvät olemasta ”kansaa hänen omalle nimellensä”, eivät ole todellisuudessa kristittyjä.

22. a) Miten Jeesus itse kuului Jumalan ”kansaan hänen omalle nimellensä”? b) Miten ns. kristityt osoittavat tässä suhteessa olevansa väärentäjiä?

²² Tosi kristillisyyden Johtaja, Jeesus Kristuskin, kuului yhtenä jäsenenä ”kansaan hänen omalle nimellensä”, koska hän syntyi luonnollisena juutalaisena ja koska hänet ympärileikattiin. Hänen omaan persoonanimeensä liittyi Jumalan nimi, koska ”Jeesus” on lyhennetty nimi, mikä merkitsee ”Jehova on pelastus”. Näin ollen ne kristikunnan sadat miljoonat niin sanotut kristityt, jotka kieltäytyvät antamasta kirjoittaa Jehovan nimeä otsaansa, niin sanoaksemme, todistavat sillä olevansa vääriä, valhekristittyjä. Heitä ei ole koskaan otettukaan tämän maailman kansoista eikä erotettu tästä maailmasta, jotta he voisivat olla, kuten opetuslapsi Jaakob sanoi, ”kansaa hänen omalle nimellensä”.

NIMEN TUNNUSTAMINEN

23. a) Mitä jäännöksen oli tehtävä, ennenkuin se omaksui nimen ”Jehovan todistajat”? b) Minkä ajan he näkivät Jumalalla silloin olevan, ja minkä tunnustuksen he näin ollen antoivat?

²³ Vuonna 1931 omaksui antautuneitten, kastettujen kristittyjen uskollinen jäännös, joka ei kuulunut kristikunnan lahkoihin, nimen ”Jehovan todistajat” tunnuksekseen. He eivät poikenneet näin tehdessään Raamatusta eivätkä kristillisestä totuudesta. Mutta ennen kuin he olivat arvolliset ottamaan itselleen tällaisen kunnioitettavan arvonimen, heidän oli osoitettava olevansa tosiaan Jehovan julkisia todistajia Jeesuksen Kristuksen tavalla. Osoittivatko he tämän? Kyllä, olemalla yhteistoiminnassa Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran kanssa erityisesti vuodesta 1926 lähtien. Tuona vuonna julkaisi mainitun Seuran virallinen lehti, Vartiotorni ja Kristuksen läsnäolon airut, tammikuun 1. päivän englantilaisessa [suomeksi toukokuun] numerossa 1926 kirjoituksen nimeltä ”Kuka haluaa kunnioittaa Jehovaa?” He ymmärsivät silloin, että oli aika Jehovan tehdä nimi itselleen, niin kuin hän oli tehnyt muinaisten profeettojenkin päivinä. Siksi he päättivät kunnioittaa Jehovan nimeä enemmän kuin koskaan aikaisemmin ja tehdä sen tunnetuksi. He tunnustivat avoimesti – ikään kuin hänen nimensä olisi ollut kirjoitettu heidän otsaansa – että he kuuluivat Jehovalle antautuneina hänelle täysin Kristuksen välityksellä ja että he olivat sen tähden Hänen todistajiaan.

24. Minkä erityiseen raamatunpaikan Jumala kiinnitti heidän huomioonsa?

²⁴ Jumala kiinnitti heidän huomionsa näissä olosuhteissa ja pyhän henkensä ollessa heillä Jesajan 43:10–12:ssa olevaan omaan ennustukseensa, missä sanotaan: ”Te olette minun todistajani, sanoo Herra [Jehova, Um], minun palvelijani, jonka minä olen valinnut, jotta te tuntisitte minut ja uskoisitte minuun ja ymmärtäisitte, että minä se olen. Ennen minua ei ole luotu yhtäkään jumalaa, eikä minun jälkeeni toista tule. Minä, minä olen Herra [Jehova, Um], eikä ole muuta pelastajaa kuin minä. Minä olen ilmoittanut, olen pelastanut ja julistanut, eikä ollut vierasta jumalaa teidän keskuudessanne. Te olette minun todistajani, sanoo Herra [Jehova, Um], ja minä olen Jumala.”

25. Milloin he omaksuivat tämän nimen, ja mitä he siten tunnustivat Jumalalle?

²⁵ Kun tämä antautuneitten, kastettujen ja voideltujen kristittyjen jäännös oli vuosia palvellut tässä ominaisuudessa, niin se julisti näin ollen vuonna 1931 vastuunsa koko maailmalle omaksumalla Raamatussa varatun nimen, Jehovan todistajat. Sen jäsenet tunnustavat Jumalalle, että hän sanoi heille edellä lainatussa ennustuksessa: ”Te olette minun todistajani”, ”minun palvelijani”.

26, 27. a) Onko uskovia aina kutsuttu kristityiksi, ja miten usein tämä nimitys esiintyy Raamatussa? b) Miten tämä nimitys erotti heidät kerran, mutta mitä tälle nimelle on sittemmin tapahtunut?

²⁶ He erottautuivat tällä tavalla kaikista kristikunnan uskonnollisista lahkolaisista, jotka sanovat olevansa kristittyjä. Pankaamme merkille, että nimitys ”kristitty” ei ole nykyään niin erottava nimi kuin tuhat yhdeksänsataa vuotta takaperin. Apostolien tekojen 11:26:nnen mukaan ”Antiokiassa [Syyriassa] ruvettiin opetuslapsia ensiksi nimittämään kristityiksi” sinä aikana. Se tapahtui noin vuonna 50. Näin ollen vuodesta 33 jKr. vuoteen 50 eli seitsemääntoista vuoteen Jeesuksen Kristuksen opetuslapsia ei ollut kutsuttu kristityiksi eli messianisteiksi. Sitä paitsi sana ”kristitty” esiintyy ainoastaan kolme kertaa koko Raamatussa. – Apt. 11:26; 26:28; 1. Piet. 4:16.

²⁷ Miksi heitä kutsuttiin kristityiksi (kreikaksi) eli messianisteiksi (hepreaksi)? Heidän erottamisekseen luonnollisista juutalaisista eli israelilaisista, jotka olivat hylänneet Herran Jeesuksen Messiaana eli Kristuksena. Kuitenkin Rooma sekoitti kristityt juutalaisiin, koska kristitytkin käyttivät juutalaista Raamattua ja koska heidän johtajansa Jeesus Kristus oli synnynnäinen juutalainen, israelilainen eli heprealainen. Kristityn nimi oli siis tuolloin jossain määrin erottamassa Kristuksen tosi seuraajia. Mutta nykyään, tuhat yhdeksänsataa vuotta myöhemmin, on satoja miljoonia uskonnollisia ihmisiä, jotka ovat ottaneet nimen kristitty. Kuitenkin he ovat saattaneet kristityn nimen löyhkäämään pakanoitten, kristikunnan alueella olevien ateistienkin, joukossa.

28. Miten Pietari varoitti kristittyjä kärsimästä, mutta miten on kristikunnan ihmisten laita nykyään?

²⁸ Kun kristillisyys oli tuhat yhdeksänsataa vuotta sitten viattomassa tilassaan, niin apostoli Pietari saattoi kirjoittaa Kristuksen seuraajille: ”Älköön näet kukaan teistä kärsikö murhaajana tai varkaana tai pahantekijänä tahi sentähden, että sekaantuu hänelle kuulumattomiin; mutta jos hän kärsii kristittynä, älköön hävetkö, vaan ylistäköön sen nimensä tähden Jumalaa.” (1. Piet. 4:15, 16) Mutta nykyisin ovat kristikunnan vankilat täynnä kristityiksi tunnustautuvia, jotka ovat syypäitä juuri niihin asioihin, joihin syyllistymisestä Pietari varoitti, nimittäin murhaajia, varkaita, pahantekijöitä ja toisten asioihin sekaantujia.

29. Millaiset muistiinmerkinnät kristikunta on tehnyt historiaan, ja mikä siitä on ollut seurauksena kristityn nimelle?

²⁹ Muistiinmerkinnät, mitkä kristikunta on jättänyt historiaan Rooman keisarin Konstantinus Suuren päivistä pitäen, ovat häpeäksi sekä protestanteille että katolilaisille. Siksi jo pelkällä kristityn nimellä on nykyään huono kaiku valistuneitten pakanoitten keskuudessa. Kristityt tunnetaan niinä, jotka pudottivat kaksi atomipommia pakanallisiin Hiroshiman ja Nagasakin kaupunkeihin Japanissa diplomaattisista, poliittisista syistä ja tappoivat 156 000 japanilaista siviilihenkilöä muutamassa sekunnissa.

30. Mikä kysymys herää kansojen suhteen, jotka kutsuvat itseään kristityiksi, ja mitä eräs sanomalehtipakinoitsija sanoi äskettäin otsikon ”Mitä nimeen sisältyy?” jälkeen?

³⁰ Kristikunta on kristityiksi otaksuttujen kansojen muodostama. Mutta onko Pyhän Raamatun mukaan millään tämän maailman poliittisella kansalla oikeutta kutsua itseään kristityksi? Kanadan Victoria Timesissa (11.1.1960) sanoi sanomalehtipakinoitsija B. A. Tobin otsikon ”Mitä nimeen sisältyy?” alla seuraavaa:

. . . uskontojamme, perustettamme, minkä vuoksi olemme lainkaan maan päällä – nimilappuja, mitkä olemme aina huolettomasti liimanneet näihin asioihin, katsellaan melko kriitillisesti, jotta nähtäisiin, kuvaavatko ne sisällön täsmällisesti. Seurauksena on ollut eräitä epämieluisia ajatuksia.

Ihmiset kysyvät esimerkiksi, voimmeko me kutsua maata ”kristityksi maaksi”, jos vain pieni murto-osa sen asukkaista todella uskoo sen uskonnon oppeihin.

H. L. Mencken [amerikkalainen kirjailija, kriitikko ja lehden ”American Mercury” toimittaja] kirjoitti kerran, että ”kristikunta on se osa maailmasta, missä miehen noustessa ylös ja sanoessa olevansa kristitty kaikki hänen kuulijansa nauravat.”

Tällaista oli kolmekymmentä vuotta sitten. Nykyään he eivät viitsi edes nauraa.

31. Mitkä muut seikat saivat jäännöksen omaksumaan tämän nimen, ja mihin tämä nimi on nyt myös painettu?

³¹ Kristikunta voidaan tuomita Jehova Jumalan tuomioistuimen edessä siksi, että se on aiheuttanut mitä suurinta häpeää hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen nimelle. Yksistään tämä riittää osoittamaan, miksi antautuneet kristityt haluavat erottautua nimikristityistä. Miten? Kristuksen Isän nimellä. He tunnustavat sen tähden kristikunnan ja koko maailman edessä, että Hänen nimensä Jehova liittyy heihin ja että he ovat samoin kuin Jeesus Kristus itsekin Jehovan todistajia. Ennen kuin Jehovan nykyiset todistajat ottivat tämän raamatullisen nimen vuonna 1931, heidän kristikunnassa olevat uskonnolliset vihollisensa, niin protestantit kuin katolilaisetkin, kutsuivat heitä kaikenlaisilla pilkallisilla, halveksivilla nimillä. Tämä oli voimakas tekijä, mikä sai heidät omaksumaan raamatullisen nimityksen, mitä heidän ei tarvinnut hävetä ja millä heidät voitiin erottaa jäljittelykristityistä. Niinpä tämä nimi on nyt sanakirjoissa ja tietosanakirjoissa!