Ole uskollinen Jumalalle, ”joka katselee salassa”
”Rukoile Isääsi, joka on salassa; silloin Isäsi, joka katselee salassa, on palkitseva sinut.” – MATTEUS 6:6.
1, 2. Miten voidaan valaista sitä, että kahdenkeskisiksi luullut asiat voivatkin tulla julkisiksi? (1. Samuelin kirja 21:7; 22:9)
JOITAKIN vuosia sitten eräs Jehovan todistaja -sisar soitti veljelleen Long Islandiin New Yorkiin. Koska tuo veli kuului eri uskontoon, sisar kertoi hänelle, että Jumala on luvannut poistaa pahuuden maasta ja ennallistaa paratiisiolosuhteet. Kun keskustelu päättyi ja veli sulki puhelimen, sisar hämmästyi kuullessaan äänen sanovan: ”Odottakaa hetkinen, haluan kysyä teiltä jotakin.”
2 Se oli puhelunvälittäjä. Hän oli kuunnellut salaa – mikä oli silloisten puhelinlaitteiden ansiosta mahdollista – vaikka se oli väärin ja vastoin puhelinyhdistyksen toimintaperiaatteita. Todistaja oli iloinen siitä, että hänen sanansa olivat herättäneet niin paljon kiinnostusta, ja hän teki järjestelyt lisätiedon antamiseksi tuolle puhelunvälittäjälle, mutta siitä huolimatta häntä ärsytti se, että heidän keskusteluaan oli kuunneltu. Toiset tosiaan joskus näkevät ja kuulevat sellaista, minkä me luulemme tapahtuvan salassa. – Saarnaaja 10:20.
3. Missä mielessä kristittyjen elämä on aina näytteillä?
3 Tämän ei pitäisi aiheuttaa suuria ongelmia tosi kristityille, jotka pyrkivät olemaan uskollisia Jumalalle kaikkina aikoina. Apostoli Paavali sanoi: ”Meistä on tullut teatterinäytelmä maailmalle ja enkeleille ja ihmisille.” (1. Korinttolaisille 4:9) Hän viittasi erääseen gladiaattoriareenalla vallinneeseen tapaan. Ennen loppunäytöstä roomalaiset asettivat näytteille ne, jotka taistelisivat ja todennäköisesti kuolisivat. Nykyajan kristityt ovat myös näytteillä epäuskoisten sukulaisten, työtovereitten, naapureitten ja koulutovereitten edessä. Huomioitsijat voivat muodostaa kristillisyydestä hyvän tai huonon käsityksen sen perusteella, mitä he näkevät meistä. – 1. Pietari 2:12.
4. Miten sen tietäminen, että toiset tarkkailevat, voisi vaikuttaa ihmiseen?
4 Kun tiedämme, että toiset tarkkailevat meitä, me saattaisimme yrittää toimia sen mukaisesti ja haluta Paavalin tavoin, joka sanoi: ”Me emme millään tavalla anna aihetta kompastumiseen, jottei palvelustamme moitittaisi.” (2. Korinttolaisille 6:3) Sen tietäminen, että toiset tarkkailevat meitä, voi vahvistaa päätöstämme menetellä oikein. Mutta entä sitten, jos kristilliset periaatteemme joutuvat koetukselle ollessamme poissa ihmisten näkyvistä?
Hän näkee enemmän kuin ulkokuoren
5. Millainen vastakohta vallitsi juutalaisten johtajien julkisen ja yksityisen elämän välillä?
5 Monet ensimmäisen vuosisadan juutalaiset uskonnolliset johtajat olivat ulkonaisesti yhtä ja sisäisesti toista. Jeesus varoitti vuorisaarnassa: ”Olkaa tarkkoja siinä, ettette harjoita vanhurskauttanne ihmisten edessä, jotta he huomaisivat teidät.” (Matteus 6:1, 2) Nuo uskonnolliset johtajat olivat kuin maljoja, jotka olivat puhtaita ulkopuolelta mutta ’sisäpuolelta täynnä ryöstöä ja kohtuuttomuutta’, ja kuin ”valkoisiksi kalkittuja hautoja, jotka tosin ulkonaisesti näyttävät kauniilta, mutta sisältä ovat täynnä kuolleitten luita ja kaikenlaista epäpuhtautta”. – Matteus 23:25–28; vrt. Psalmit 26:4.
6. Mitä Jehova pystyy havaitsemaan meistä?
6 Noiden sanojen pitäisi auttaa meitä ymmärtämään, että Jehovan kiinnostus ei rajoitu siihen, minkä muut ihmiset voisivat nähdä. Jeesus neuvoi: ”Sinä, kun rukoilet, mene yksityishuoneeseesi, ja kun olet sulkenut ovesi, rukoile Isääsi, joka on salassa; silloin Isäsi, joka katselee salassa, on palkitseva sinut.” (Matteus 6:6) Jumala voi tosiaan kuulla rukouksemme, jotka esitämme ollessamme aivan yksin. Mikään ei jää Jumalalta huomaamatta. Hän pystyy tarkkailemaan ihmisen muodostumista alkiossa, kenties lukemalla geenit, jotka myöhemmin muovaavat henkilön luonteenpiirteitä. (Psalmit 139:15, 16; 1. Mooseksen kirja 25:23) Hän voi jopa havaita sydämemme salaiset taipumukset. (1. Samuelin kirja 16:7; 1. Kuningasten kirja 8:39; Jeremia 17:10; Apostolien teot 1:24) Mieti, miten näiden tosiasioiden tulisi vaikuttaa meihin.
7. Missä kristityllä voisi olla sijaa edistymiseen?
7 Tullaksemme tosi kristityiksi meidän täytyi ponnistella voittaaksemme paheita ja syntejä, samoin kuin varhaiskristittyjen täytyi. (1. Korinttolaisille 6:9–11; Apostolien teot 26:20; 1. Pietari 4:1–4) Mutta miten on niiden paheiden laita, joista toiset ihmiset eivät ehkä tiedä? Se, että nämä puutteet eivät ole julkisesti tiedossa, ei tee niitä vähemmän merkittäviksi. Daavidin sanat ilmaisevat tämän: ”Joka salaa panettelee lähimmäistänsä, sen minä hukutan; jolla on ylpeät silmät ja kopea sydän, sitä minä en siedä.” (Psalmit 101:5) Vaikka toista olisi paneteltu salaa, vain yhdelle kuulijalle, se olisi ollut väärin. Siksi Daavid ei halunnut suvaita tätä ’salaista’ syntiä.
8. Mistä tiedämme, ettei salainen väärinteko jää huomaamatta Jehovalta?
8 Väärintekijän ei tulisi myöskään pettää itseään ajattelemalla, että tuo rikkomus jää huomaamatta Jumalalta, ”joka katselee salassa”. Jumala on tosiaan osoittanut olevansa kiinnostunut siitä, että ihmiset ovat uskollisia silloinkin, kun heidän toimintansa ei ole tiedossa julkisesti. Ajattelehan Aakanin tapausta. Israelilaisten piti tuhota Jeriko ja sen asukkaat, pahat kanaanilaiset. Poikkeuksena olivat vain hopea, kulta ja vaski, jotka piti panna Jumalan pyhäkön aarteistoon. (Joosua 6:17–19) Aakan antoi kuitenkin periksi kiusaukselle ja otti erään kalliin vaatekappaleen sekä vähän hopeaa ja kultaa. Hän kätki nämä telttansa alle ja ajatteli kenties, ettei kukaan tietäisi. Mutta pettikö hän Hänet, ”joka katselee salassa”? Ei. Jumala huolehti siitä, että Aakanin synti paljastettiin julkisesti, ja se johti hänet ja hänen huonekuntansa kuolemaan. – Joosua 7:1, 16–26.
9. Mitä meidän täytyy tehdä saavuttaaksemme ja säilyttääksemme Jumalan hyväksynnän?
9 Elihu selitti viisaasti Jehovasta: ”Sillä hänen silmänsä valvovat ihmisen teitä, ja hän näkee kaikki hänen askeleensa. Ei ole pimeyttä, ei pilkkopimeää, johon voisivat piiloutua väärintekijät.” (Job 34:21, 22) Jos me siis haluamme saavuttaa ja säilyttää Jehova Jumalan hyväksynnän, meidän täytyy pyrkiä elämään hänen periaatteittensa mukaisesti sekä silloin, kun tiedämme toisten tarkkailevan meitä, että silloin, kun käytöksemme näyttää pysyvän salassa. ”Hänen silmänsä valvovat ihmisen teitä” kaikkina aikoina.
10. a) Millaisen erinomaisen esimerkin Paavali antoi salaisesta käytöksestä? b) Millaisten salaisten paheitten mahdollisuus ansaitsee huomiomme?
10 Kristityn eteen voi tulla koetus, joka on muilta palvojilta salassa. Näin tapahtui Paavalille, kun hän oli vankilassa. Juutalaiset olivat syyttäneet, että hän ”lietsoo kapinoita” ja ’koettaa loukata temppelin pyhyyttä’. (Apostolien teot 24:1–6) Paavali todisteli viattomuuttaan roomalaisen maaherran Felixin edessä, jonka historioitsijat sanovat olleen julma ja moraaliton. Felix sulki Paavalin vankilaan ja ”toivoi Paavalin antavan hänelle rahaa”. (Apostolien teot 24:10–21, 26) Vaikka tuo apostoli tiesi, että Raamattu neuvoi, ettei tule antaa tai ottaa vastaan sellaisia lahjoja, jotka vaikuttavat tuomioon, hän olisi voinut ajatella, että lahjuksen antaminen olisi sopiva keino päästä vapaaksi. Koska lahjus olisi voitu salata toisilta, Paavalin ei olisi tarvinnut murehtia, että se olisi kompastuttanut heitä. (2. Mooseksen kirja 23:8; Psalmit 15:1, 5; Sananlaskut 17:23) Paavali ei kuitenkaan järkeillyt siten. Monet Jehovan kansaan kuuluvat ovat nykyaikoina kohdanneet muita koetuksia, esimerkiksi sellaisia, jotka koskevat Jumalan lakia verestä, itsesaastutuksesta ja alkoholin väärinkäytöstä. Tarkastelkaamme sitä, miten sellaiset koetukset voisivat kohdata sinua tai ystäviäsi.
Tottelevaisuus koetellaan veren suhteen
11. Mihin kristillinen asenne veren käyttöön perustuu?
11 Jumalan laki verestä ei varmasti ole uusi eikä epäselvä. Yhteisen esi-isämme Nooan välityksellä Jehova antoi koko ihmiskunnalle käskyn: ”Älkää vain syökö lihaa, jossa sen sielu, sen veri, vielä on.” (1. Mooseksen kirja 9:4) Jumalalta saatua elämää edustavan veren pyhyyttä korostettiin Mooseksen laissa. Verta voitiin käyttää alttarilla, mutta muutoin se piti ’vuodattaa maahan niinkuin vesi’. (3. Mooseksen kirja 17:11–14; 5. Mooseksen kirja 12:23–25) Oliko veren nauttiminen elämän ylläpitämiseksi kiellettyä vielä sen jälkeen, kun Mooseksen laki päättyi? Ehdottomasti oli. Siinä, mitä jotkut voisivat kutsua ensimmäiseksi kristilliseksi kirkolliskokoukseksi, apostolit ja vanhimmat (jotka muodostivat hallintoelimen) päättivät, että kristittyjen täytyy ’karttaa epäjumalanpalvelusta, haureutta, sitä, mikä on kuristettua [mihin on jäänyt veri] ja verta’. Veren väärinkäyttö oli moraalisesti yhtä vakava väärinteko kuin luvattomat sukupuolisuhteet. – Apostolien teot 15:20, 21, 28, 29.
12. Miten varhaiskristityt suhtautuivat vereen?
12 Varhaiskristityt tottelivat verta koskevaa Jumalan lakia. Vaikka jotkut ihmiset siihen aikaan joivat gladiaattorien verta ”parantuakseen” epilepsiasta, tosi kristityt eivät juoneet sitä. He eivät myöskään syöneet verta sisältävää ruokaa silloinkaan, kun heidän kieltäytymisensä merkitsi kuolemaa heille ja heidän lapsilleen. Sen jälkeen ovat monet teologit ja muut tunnustaneet, että Jumalan laki, joka kieltää elämän ylläpitämisen verta nauttimalla, koskee kristittyjä.
13. a) Miksi sinä saattaisit joskus joutua verta koskevan koetuksen eteen? b) Mikä tärkeä syy, joka estää kristittyjä ottamasta vastaan verta, meidän tulisi pitää mielessä?
13 Nykyaikana lääketiede on alkanut suosia verensiirtojen käyttöä. Kristityn eteen voi siksi tulla sitä koskeva koetus. Lääkärit, hoitajat ja jopa sukulaiset voivat painokkaasti kehottaa häntä ottamaan verta. Asioista perillä olevat ihmiset luonnollisesti tietävät, että verensiirroissa itsessään on vakavia vaaroja. Time-aikakauslehti (5. 11. 1984) sanoi, että ”joka vuosi noin 100 000 amerikkalaista saa maksatulehdustartunnan verensiirroista” pääasiallisesti ”eräästä salaperäisestä viruksesta, joka voidaan tunnistaa vain eliminointimenetelmällä”. Time mainitsi myös, että yli 6 500:llä on todettu AIDS (hankittu immuniteetin puutostila), ja jotkin näistä tapauksista ”liittyvät verensiirtoihin”. Uutinen sanoi: ”Lähes puolet uhreista on kuollut, mutta lopullinen kuolleisuus voi olla 90 % tai korkeampi.” Luonnollisestikaan Jehovan todistajien kieltäytyminen ei perustu siihen väitteeseen, että veri olisi huono lääke. Vaikka lääkärit voisivat vakuuttaa, että verensiirto olisi täysin turvallinen, Jumalan sana kehottaa siitä huolimatta meitä ’karttamaan verta’. – Apostolien teot 21:25.
14. Mikä verta koskeva ”salainen” koetus voisi tulla eteesi?
14 Kuvittele, jos sinulle sanottaisiin, että tarvitset välttämättä verensiirron. Eikö mieleesi tulisikin verta koskeva Jumalan laki? Ja päätöksesi totella Jumalaa välittömistä seurauksista riippumatta todennäköisesti vahvistuisi, jos läsnä olisi kristittyjä tovereitasi. (Vrt. Daniel 3:13–18.) Mutta entä jos ollessanne kahden kesken lääkäri tai tuomari painostaisi sinua ottamaan verta ja jopa kehottaisi sinua antamaan hänen kantaa vastuu Jumalan edessä?
15. Mikä väärä näkemys joillakuilla lääkäreillä ja viranomaisilla on vereen omaksumastamme asenteesta?
15 Joistakin maista tulleet tiedot osoittavat, että joskus lääkäreillä, sairaalaviranomaisilla ja tuomareilla on virheellinen ajatus, että Jehovan todistajat vastustavat julkisesti verensiirtoa, mutta ajattelevat yksityisesti tai sisimmässään eri tavoin. Eräässä tapauksessa muuan tuomari päätteli mielivaltaisesti, ”että ongelman ydin ei ole [potilaan] uskonnollisessa vakaumuksessa vaan siinä, että hän kieltäytyy etukäteen allekirjoittamasta kirjallista lupaa verensiirtoon. Hän ei vastustanut tuon hoidon saamista, mutta hän ei kuitenkaan halunnut käskeä käyttämään sitä.” Sen sijaan, että Jehovan todistajat heikkouttaan kieltäytyisivät ’allekirjoittamasta lupaa antaa heille verta’, he ovat tulleet päinvastoin tunnetuiksi lujuudestaan siinä, että he ovat halukkaita allekirjoittamaan laillisen asiapaperin, joka vapauttaa hoitohenkilökunnan kaikesta vastuusta sen suhteen, mihin verestä kieltäytyminen voi johtaa.
16. Mitä sinun ei tulisi unohtaa, jos joku pyytää sinua kahden kesken ollessanne ottamaan verta?
16 Lääkärit ja tuomarit voivat yrittää suostutella sinua ottamaan verta, koska he ovat nähneet muihin uskontoihin kuuluvien vastustavan jotakin lääketieteellistä toimenpidettä, mutta sitten hyväksyvän sen ’suljettujen ovien takana’. Jotkut viranomaiset ovat jopa väittäneet tuntevansa jonkun Jehovan todistajan, joka on suostunut ottamaan salaa verensiirron. Jos sellaista on tapahtunut, kysymyksessä on voinut olla joku, joka on vasta äskettäin tutustunut Jehovan todistajiin. Jumalan antaumukselliset palvelijat tietävät hyvin, ettei sellainen sovittelu jäisi häneltä huomaamatta. Palauta mieleesi tapaus, jossa Daavid teki syntiä Batseban ja Uurian suhteen. Jehova näki kaiken ja lähetti Naatanin viemään sanoman: ”Sinä [Daavid] olet tehnyt tekosi salassa, mutta minä teen tämän koko Israelin ja auringon nähden.” Kuten Jumala sanoi, Daavid joutui myöhemmin kokemaan ”salaisen” syntinsä surulliset seuraukset. – 2. Samuelin kirja 11:27–12:12; 16:21.
17. a) Miten verensiirtoon suostuminen salaa voisi aiheuttaa vaikeuksia toisille? b) Selitä, miten eräs sisar pysyi lujana verikysymyksessä myös suljettujen ovien takana ja mihin se johti.
17 Rakkauden kristittyjä veljiäsi kohtaan tulisi myös auttaa sinua vastustamaan painostusta suostua salaa rikkomaan verta koskevaa Jumalan lakia. Miten niin? Jos lääkäri tai tuomari yrittäisi pakottaa sinut ottamaan verta, vaikkapa salaa, sinun tulisi ajatella, millaisia lisävaikeuksia se aiheuttaisi seuraavalle todistajalle. Pane merkille tämä kokemus:
Sisar Rodriguez oli hoidossa erään tartuntataudin vuoksi. Sitten hänen vointinsa huononi suuresti; hänen lääkärinsä totesi sen johtuvan sisäisestä verenvuodosta ja neuvoi häntä menemään nopeasti erääseen suureen sairaalaan. Sisar Rodriguez sanoi ensiapuhuoneen henkilökunnalle: ”En voi ottaa verensiirtoa, tapahtuipa mitä tahansa.” Hän piti tästä päätöksestään kiinni myöhemmin, kun hoitajat painostivat häntä väittäen, että jotkut todistajat olivat ottaneet verta. Sisaren verenvuoto jatkui useita päiviä, ja hän heikkeni, niin että hänet siirrettiin lopulta teho-osastolle. Sitten sairaala kutsui paikalle tuon osavaltion korkeimman oikeuden tuomarin.
Joitakin kuukausia myöhemmin tämä tuomari puhui sairaalan amfiteatterissa yli 150 lääkärille aiheesta ”Kenen elämästä on sittenkin kysymys?” Hänkin sanoi tavanneensa ihmisiä, jotka olivat ensin kieltäytyneet verestä, mutta antaneet myöten, kun oli otettu yhteyttä tuomariin. Mutta mitä sisar Rodriguez teki? Tuomari kertoi yrittäneensä kahden kesken taivuttaa hänet lupaamalla ’kantaa vastuun’ ja määrätä verensiirron annettavaksi oikeuden päätöksellä. Mitä tuo sisar teki? Tuomari kertoi kokoontuneille lääkäreille, että rouva Rodriguez kokosi kaikki voimansa ja sanoi hänelle, ettei hän ottaisi verensiirtoa vastaan ja että tuomarin pitäisi jättää hänet rauhaan ja lähteä huoneesta. Tuomari selitti, että siinä tilanteessa hänellä ei ollut perusteita määrätä verta vastoin naisen toivomuksia.
18. Mitä meidän tulisi verikysymyksessä selvästi osoittaa päättäneemme, ja mihin se todennäköisesti johtaa?
18 Tämä korostaa sitä, miten tärkeää on tehdä ehdottoman selväksi, ettei vereen omaksumassamme kannassa ole tinkimisen varaa. Apostolit omaksuivat tällaisen päättäväisen asenteen julistaessaan: ”Meidän täytyy totella Jumalaa hallitsijana ennemmin kuin ihmisiä.” (Apostolien teot 5:29) Sisar Rodriguezin tapaus osoittaa myös sen, miten jonkun todistajan sovittelu voisi vaikuttaa toisiin. Ollessaan sairaana ja fyysisesti heikentyneenä hän joutui kestämään ylimääräistä painetta vain sen vuoksi, että joku on saattanut aikaisemmin salaa rikkoa Jumalan lakia vastaan. Tietenkään tuo rikkomus ei jäisi huomaamatta ”kaiken maan tuomarilta”. (1. Mooseksen kirja 18:25) Onneksi sisar Rodriguez oli yksityiselämässään yhtä sovittelematon kuin julkisuudessakin, ja päästyään myöhemmin hyvään kuntoon hän selitti samalle lääkärikokoukselle, että hän aikoo päättäväisesti pysyä uskollisena Jumalalle.
19. Mistä tosiasiasta meidän tulisi aina pysyä tietoisina?
19 Meidänkin täytyy pysyä uskollisina, tapahtuvatpa toimemme julkisesti tai eivät. Jehova iloitsee tällaisesta uskollisuudesta ja palkitsee sen; niiden teot, jotka ovat uskottomia hänen mittapuilleen – julkisesti tai salaa – saavat häneltä oikeudenmukaisen palkkansa. (Psalmit 51:8; Job 34:24) Hän antaa rakkaudellisesti täydellisiä neuvoja, jotka auttavat meitä voittamaan mahdolliset salaiset paheemme, ja käsittelemme niitä seuraavaksi.
Miten vastaisit?
◻ Mikä sellainen kyky Jumalalla on, jonka pitäisi vaikuttaa toimiimme?
◻ Mikä tärkeä asia meidän pitäisi oppia Aakanin kokemuksesta?
◻ Mitä vahinkoa voi olla siitä, että kristitty rikkoo salaa verta koskevaa Jumalan lakia?
◻ Mitä sinun tulisi päättää sen johdosta, mikä on Jehovan näkemys verestä?
[Tekstiruutu s. 13]
Verta koskevan Jumalan lain ymmärretään olevan yhä voimassa
JOSEPH PRIESTLEY (1733–1804) tunnetaan parhaiten tiedemiehenä, joka keksi hapen, mutta hän oli myös teologi. Hän kirjoitti:
”Nooalle annettu verensyömiskielto näyttää sitovan kaikkia hänen jälkeläisiään.” Väitteestä, jonka mukaan kristityille annettu verensyöntikielto olisi vain tilapäinen, Priestley lisäsi: ”Missään ei ole viittausta tai vihjettäkään siitä, että se olisi tilapäinen, eikä missään mainita aikaa, jolloin tuo kielto oli määrä poistaa. – – Jos tulkitsemme tätä apostolien kieltoa alkukristittyjen toimintatavan valossa (tuskin voidaan olettaa, etteivät he olisi ymmärtäneet oikein kiellon luonnetta ja laajuutta), tulemme väistämättä siihen johtopäätökseen, että se tarkoitettiin ehdottomaksi ja pysyväksi.”
Vuonna 1646 julkaistiin A Bloudy Tenet confuted, or, Bloud Forbidden. Sen sivulla 8 tehtiin johtopäätös: ”Hylätkäämme tämä koko Englannissa vallalla oleva julma tapa syödä eläinten elämää epäpyhissä verimakkaroissa, sillä silloin osoitamme olevamme armollisia ihmisiä emmekä epäinhimillisiä; sillä silloin meidän ei havaita olevan tottelemattomia Jumalalle näin selvissä käskyissä, vaan tottelevaisia hänen tahdolleen ja sen tekijöitä, mikä on oikein hänen silmissään, niin että saisimme Jumalan suosion, – – eikä meitä suljettaisi pois kansastamme eikä Jumala pitäisi jatkuvasti kasvojaan käännettynä meitä vastaan pahuutemme vuoksi.”
Gaspard Bartholin oli 1600-luvulla anatomian professorina Kööpenhaminan yliopistossa. Kirjoittaessaan aiheesta ’Veren väärinkäyttö’ hän huomautti: ’Ne, jotka itsepintaisesti käyttävät ihmisverta sisäisenä parannuskeinona sairauksiin, näyttävät käyttävän sitä väärin ja tekevän vakavaa syntiä. Ihmissyöjät tuomitaan. Miksi emme inhoa niitä, jotka tahraavat kurkkunsa ihmisverellä? Sama pitää paikkansa muukalaisen veren saamisesta verisuoneen tehdystä viillosta ja sen ottamisesta suun kautta tai verensiirron välinein. Jumalan laki, joka kieltää veren syömisen, pitää tällaisen toimenpiteen tekijöitä kauhun vallassa.’
Revelation Examined with Candour (1745) käsitteli verta koskevia Jumalan käskyjä. Siinä perusteltiin asia näin: ”Käsky, jonka Jumala itse antoi Nooalle, joka toistettiin Moosekselle ja jonka Jeesuksen Kristuksen apostolit vahvistivat: joka annettiin heti vedenpaisumuksen jälkeen, jolloin maailma alkoi ikään kuin uudestaan; ja joka oli ainoa tuossa suuressa tilaisuudessa annettu; joka toistettiin kunnioitusta herättävän juhlallisesti tuolle kansalle, jonka Jumala oli erottanut muusta ihmiskunnasta olemaan pyhä hänelle; joka toistettiin kauhistuttavin Jumalan koston julistuksin sekä sitä juutalaista että muukalaista vastaan, joka uskaltaisi rikkoa sitä; ja jonka juhlallisin ja pyhin maan päällä koskaan kokoontunut kirkolliskokous vahvisti toimien Jumalan Hengen(!) välittömän vaikutuksen alaisuudessa ja jonka tuo pyhä kokous välitti useille naapurimaitten kirkoille ei vähäisempien sanansaattajien kuin kahden piispan ja kahden apostolin käsien välityksellä – –. Uskaltaako kukaan ihminen tämän jälkeen parjata tätä käskyä? Julistaako kukaan järjissään oleva ihminen näin annetun, näin toistetun ja näin itse Jumalan vahvistaman käskyn merkityksettömäksi ja vähäarvoiseksi?”
[Kuva s. 14]
Yhden todistajan käytös voi tehdä uskollisuuden säilyttämisen Jumalaa kohtaan helpommaksi seuraavalle todistajalle