-
Lukijain kysymyksiäVartiotorni 1956 | 1. huhtikuuta
-
-
Lukijain kysymyksiä
● Missä määrin perheenpään velvollisuus on katsoa, että hänen ostamastaan lihasta on veri laskettu pois? Pitääkö vieraan, joka tietää, että maassa ei ole tapana laskea verta pois eräistä lihalaaduista, kuten linnuista ja jäniksistä, olla hiljaa ja syödä, vai pitäisikö hänen mainita, että tämä tapa on epäraamatullinen, ja olla syömättä? – D. W., Englanti.
Maissa, joissa on tapana laskea veri pois teurastetuista eläimistä, näyttää tuskin olevan tarpeellista kysellä erityisesti sitä ostettaessa tai syötäessä lihaa, mikä on valmistettu kotona tai ravintolassa tällaisissa maissa. Mutta jos maassa ei ole tapana laskea verta pois eräistä lihalaaduista, niin ostajan pitäisi olla tietoinen tästä, ja hän saattaa tuskin kieltää vastuutaan, mikä tulee veren syömisestä. Voidaanhan esittää joukko puolusteluja ja löyhiä syitä sellaisen eläimen syömisen oikeutukseksi, mikä on tukehtunut tai mistä ei ole verta laskettu pois, mutta mitkään niistä eivät kelpaa Raamatun määrätessä ehdottomasti: ”Sillä Pyhä Henki ja me olemme nähneet hyväksi, ettei teidän päällenne ole pantava enempää kuormaa kuin nämä välttämättömät: että kartatte epäjumalille uhrattua ja verta ja lihaa, josta ei veri ole laskettu [joka on tukehtunut, Um, reunam.], ja haureutta. Jos te näitä vältätte, niin teidän käy hyvin. Jääkää hyvästi!” – Apt. 15:28, 29.
Jos olet vieraana talossa, missä tarjotaan ’tukehtuneen’ lihaa, niin sinun ei pitäisi syödä sitä. Jos isäntä tai emäntä ei ole Jehovan todistaja, niin sinun ei tarvitse ehkä sanoa syytä, tai sinä voit sanoa sen, riippuen olosuhteista, jotka sinä tunnet. Mutta jos sellaista lihaa tarjoava on Jehovan todistaja, niin on sopivaa kiinnittää väärä menettely hänen huomioonsa hänen omaksi hengelliseksi hyvinvoinnikseen sekä selitykseksi, miksi sinä et ota sitä.
Tämä tapaus ei ole sama kuin epäjumalille uhrattujen lihojen ollessa kysymyksessä. Kun sellainen liha kuului uhriateriaan pakanatemppelissä tai muualla ja merkitsi osallistumista pakanajumalien kanssa, joita epäjumalat edustivat, niin se oli kielletty kristityiltä. Mutta toisinaan ei käytetty kaikkea uhrilihaa tällä tavalla, vaan se annettiin teurastamoihin tai lihatorille myytäväksi toisille. Sellaisissa olosuhteissa kristityt voivat ostaa ja käyttää tätä lihaa tai syödä sellaista lihaa, jos sitä tarjottiin heille toisten kodeissa. Heidän ei tarvinnut kysellä mitään. Vain jos joku toinen kristitty, joka oli vähemmän kypsä ja jolla oli kenties heikko omatunto, ajatteli, että tällaisen lihan syöminen on väärin, niin kypsä kristitty kieltäytyi syömästä, jotta ei saattaisi heikompaa veljeään kompastumaan. Tämän lihan syömisessä ei ollut mitään väärää todellisuudessa, koska se ei kuulunut uhriateriaan. Tätä tilannetta ei voida verrata tukehtuneen syömiseen, koska sellaisen lihan syöminen, mistä verta ei ole laskettu pois, on väärin kaikkina aikoina ja kaikissa paikoissa. – 1. Kor. 8:1–13; 10:25–33.
-
-
Veren korvikkeitaVartiotorni 1956 | 1. huhtikuuta
-
-
Veren korvikkeita
LUONNON OMA VEREN KORVIKEKO?
Kookospähkinän neste saattaa osoittautua hyvinkin huomattavimmaksi kaikista veren korvikkeista Chicagon Daily News sanoi maaliskuun 26. pnä 1954 kertoessaan ”Miten kookospähkinän neste korvaa verta”, seuraavaa:
”Eräs tutkija ilmoitti perjantaina, että tavallisesta kookospähkinästä otettua nestettä on käytetty veren korvikkeena ja ruumiin nesteitten palauttamiseksi ihmisille. Toht. Ben Eiseman Denveristä sanoi, että tämä aine saattaa olla halpaa sopivaa nestettä sotien aikana tai kun puhtaan veden liuoksia ei ole saatavissa. Hän sanoi Amerikan lääketieteellisen yhdistyksen julkaisemassa teoksessa Archives of Surgery, että 21 henkilöä on saanut yhteensä 26 kookosnesteruisketta suoniin ilman mitään arveluttavia seurauksia. Valmistelevia tutkimuksia suoritettiin Bangkokissa, Thaimaassa, ja St. Louisissa. Neste otettiin ulos putkella, mikä pantiin raa’an kookospähkinän silmästä sisään. Tämä neste siivilöitiin sitten, jotta kaikki kookospähkinähiukkaset olisi saatu pois.
”Kokeet osoittivat nesteen olevan vapaa tartunta-aineista ja että se sisälsi pääasiassa potassiumia, kloridia, fosfaattia, sokereita, magnesiumia, kalsiumia ja proteiineja. Toht. Eiseman sanoi, että vaikka nykyiset tutkimukset ovat liian rajoitetut lopullisten johtopäätösten tekemiseksi, niin tutkimuksia jatketaan.”
SITRUUNAPEKTIINI, VEREN KORVIKE
Vaaleaa, rakeista jauhoa tavattiin toisen maailmansodan aikana saksalaisten sotavankien hätävarusteista, ja he sanoivat, että heitä oli neuvottu ripottelemaan sitä haavoihin pikaisen hyytymisen aikaansaamiseksi. Se osoittautui pektiiniksi, mikä oli tehty sitruunoista. Amerikkalaiset lääkärit alkoivat kokeilla sillä, ja siitä tehtiin joukko havaintoja. Sitruunapektiinin käyttö hylättiin vain veriplasman laajan käytön takia. Monet hallitukset ovat nyt hylänneet veriplasman käytön, koska se levittää maksatulehdusta.
-
-
P. V. P. 100-prosenttisesti tehokastaVartiotorni 1956 | 1. huhtikuuta
-
-
P. V. P. 100-prosenttisesti tehokasta
Kansainvälinen uutispalvelu tiedoitti maaliskuussa 1954, kuinka New Yorkin lääkärit käyttivät P. V. P:tä, joka suoniin pantuna ”tapaturmassa aikaansaa elämänpelastavan työn palauttaen veren määrän, taistellen shokkia vastaan ja estäen elektrolyyttien ja muiden arvokkaitten ruumiin nesteitten menetyksen aivan yhtä hyvin kuin todellinen veriplasma”. Kaksi New Yorkin sairaaloitten lääkäriä ”ilmoitti vaikuttavan tehokkaita seurauksia P. V. P:n juoksuttamisesta 224:än vaarallisesti loukkaantuneeseen potilaaseen. Näillä potilailla oli kolmannen asteen palohaavoja, raateluhaavoja, murtumia, rintakehän ja vatsan lävistyshaavoja tai päänmurtumia. Jotkut olivat saaneet äkillisen shokin leikkauspöydällä tai synnytyshuoneessa. Lääkärit ilmoittivat New Yorkin Journal of Medicine -lehdessä, että kun juoksutettiin P. V. P:tä, niin ’pikainen ja jatkuva parantuminen oli havaittavissa jokaisessa tapauksessa’. 224:stä potilaasta toipui 220. Yksikään neljästä kuolemantapauksesta ei johtunut verenpuutteesta eikä shokista.”
-