Palvelukselle asetetut vaatimukset

”Antamalla nämä neuvot veljille sinä olet oikea Kristuksen Jeesuksen palvelija.” – 1. Tim. 4:6, Um.

 1, 2. Mitä keinoja Jehova muun muassa käyttää päätöstensä toteuttamiseksi?

JEHOVA, elävä Jumala, jonka viisaus on ääretön, käyttää monia voimia ja luomuksia ikuisten päätöstensä toteuttamiseksi ja minkä hyvänsä erityisen tehtävän suorittamiseksi jonakin määräaikana. Hän on käyttänyt menneinä aikoina raivoavia tulen liekkejä, myrskyn myllertämiä meriä, suuria kaloja, kedon eläimiä, ilman lintuja, hyönteisiä, ihmisiä, enkeleitä ja ylienkeli Miikaeliakin. Nämä kaikki ovat vuorollaan toimineet hyvin suuren Luojansa tahdon tekemisessä.

² Ylienkeli, joka mainitaan Raamatussa myöskin Sanana, oli Jehovan ensimmäinen ja ainoa suoranainen luomus. Jehova käytti häntä ”taitavana työntekijänä” (As) kaiken luomisessa. (Sananl. 8:30; Ilm. 3:14) ”Kaikki syntyi hänen kauttaan, eikä ilman häntä syntynyt mitään.” (Joh. 1:3, Um) Hänellä oli ne edellytykset, mitkä olivat välttämättömät hänelle määrättyyn palvelukseen, ja hän totteli ja miellytti aina taivaallista Isäänsä tehden iloiten hänen tahtonsa. Me emme tiedä täysin, miten kaikki toiset uskolliset enkelit palvelevat niiden maan päällä olevien auttamiseksi, jotka ovat pelastuksen perillisiä, mutta olemme ehdottoman varmoja, että he ovat Jehovan palvelijoita, joilla on välttämättömät edellytykset palveluksensa suorittamiseen: Jehova ”’tekee enkelinsä hengiksi, ja julkiset palvelijansa tulenliekiksi’. . . . Eivätkö he ole kaikki julkiseen palvelukseen pantuja henkiä, lähetettyjä palvelemaan niitä, jotka tulevat perimään pelastuksen?” – Hepr. 1:7–14, Um; Ps. 104:1–4.

 3. Miten Aabel ja Eenok kunnostautuivat Jehovan todistajina?

³ Miehet ja naiset palvelivat muinaisina aikoina hyvin Jehovaa, koska heillä oli heille määrättyyn tehtävään vaaditut edellytykset. 16 heistä on mainittu kunniakkaina Heprealaiskirjeen 11. luvun pyhässä kertomuksessa. Aabel, ensimmäinen heistä, oli Jehovan uskollinen todistaja, jonka ääni ei vaiennut sittenkään, kun hänen kateellinen veljensä Kain murhasi hänet. Jehova sanoi Kainille puhuessaan: ”Kuule, veljesi veri huutaa minulle maasta.” (1. Moos. 4:10) ”Uskon kautta Aabel uhrasi Jumalalle suurempiarvoisen uhrin kuin Kain, minkä uskon kautta hän sai todistuksen siitä, että hän oli vanhurskas, Jumalan antaessa todistuksen hänen lahjoistaan, ja sen kautta hän, vaikka kuolikin, kuitenkin puhuu.” (Hepr. 11:4, Um) Eenok on myös tässä luettelossa sellaisena, jolla oli välttämättömät edellytykset hänelle määrättyyn palvelukseen. ”Seitsemäs mies Aadamista, Eenok, ennusti . . . kun hän sanoi: ’Katso! Jehova tuli pyhine myriadeineen toimeenpanemaan tuomion kaikille ja todistamaan kaikki jumalattomat syyllisiksi heidän kaikkiin jumalattomiin tekoihinsa, mitkä he tekivät jumalattomalla tavalla, ja kaikkiin niihin kauhistuttaviin asioihin, joita jumalattomat syntiset puhuivat häntä vastaan.’” – Juud. 14, 15, Um.

 4. Mitkä Nooan toimet todistavat, että hän täytti vaatimukset Jehovan palvelijana?

⁴ Noin tuhatkuusisataa vuotta sen jälkeen, kun Aadam ja Eeva ajettiin pois paratiisikodistaan kapinansa ja tottelemattomuutensa takia, olivat heidän lapsensa painuneet niin syvälle moraalin turmeltuneisuuteen, että heidän jokainen ajatuksensa ja kuvitelmansa oli jatkuvasti vain paha. Jehova päätti sentähden lähettää maan päälle valtavan vesitulvan tuhoamaan sen jumalattoman järjestelmän ja kaikki sitä tukevat. Varjellakseen hengissä joitakin vanhurskaita ihmisiä maan päällä samoin kuin eräitä eläimiä Jehova määräsi rakentamaan suojapaikan. Se oli ainoalaatuinen rakennus. Sano sitä laivaksi, jos haluat. Jehova määräsi tämän tehtävän Nooalle, vaikka hän ei ollutkaan mikään laivanrakentaja. Koska Nooa oli mies, jolla oli luja usko Jehovaan ja Jehovan täydelliseen kykyyn toteuttaa päätöksensä, niin hän ryhtyi työhönsä ja sai sen tehdyksi aikanaan. Rakentamisen lisäksi Nooa myöskin saarnasi suullisesti Jehovan päätöksestä. (2. Piet. 2:5) Hänelläkin oli palvelukseen tarvittavat välttämättömät edellytykset.

 5. Miten Aabraham täytti pitkän elämänsä aikana hyväksyttävän palvelijan vaatimukset?

⁵ Myöhemmin, tuon tulvan jälkeen, Jehova määräsi tehtävän eräälle toiselle miehelle, jolla oli sen suorittamiseen tarvittava usko. Jehova antoi ihmeellisen lupauksen tälle miehelle hänen uskollisen palveluksensa ja järkkymättömän tottelevaisuutensa takia. Tästä lupauksesta tuli liitto, ja se sisälsi toivon koko uskovalle ihmiskunnalle. ”Kun Raamattu nyt näki etukäteen, että Jumala julistaa kansoihin kuuluvia ihmisiä vanhurskaiksi uskon johdosta, niin se julisti edeltäpäin Aabrahamille hyvää uutista, nimittäin: ’Sinun kauttasi tulevat kaikki kansat siunatuksi.’” (Gal. 3:8, Um) Aabrahamille tuli ankarin koetus, kun Jehova vaati häntä uhraamaan rakkaan poikansa Iisakin uhrina alttarilla Moorian vuorella. Tämä kuvasi pyhissä muistiinpanoissa, kuinka Jehova Jumala uhraa rakkaan Poikansa Jeesuksen uhrina uskovien ihmisten lunastamiseksi. Aabraham totteli uskonsa takia, ja niin muodostui tarvittava kuvaus. Mutta Iisak pelastui kuitenkin Jehovan ansaitsemattomasta hyvyydestä elossa, ja hänet annettiin takaisin uskolliselle isälleen Aabrahamille. – 1. Moos. 22:1–18.

 6, 7. Mitä hyvän palvelijan edellytyksiä valotetaan Mooseksen vaelluksessa?

⁶ Mooseskin esiintyi aikanaan esimerkkinä palvelukseen varustetusta miehestä, vaikka hän ei ajatellutkaan alussa omaavansa välttämättömiä edellytyksiä. Kymmenettuhannet israelilaiset olivat orjuudessa Egyptissä, kun Mooses syntyi heprealaisista vanhemmista. Usko näytteli erittäin tärkeää osaa hänen elämässään hänen syntymästään hänen kuolinpäiväänsä asti. Mooseksen edellytettiin tulleen Egyptin kuninkaan määräyksen mukaan ja kaikkien israelilaisten poikalasten mukana surmatuksi heti synnyttyään. Hänen vanhempansa kieltäytyivät uskon avulla surmaamasta herttaista lastaan. Jehovan ohjaamana otti faraon tytär lapsen omakseen ja kasvatti hänet kuninkaan hovissa. Hän oppi siellä kaiken egyptiläisten viisauden. Mutta Mooses ei hylännyt näissäkään poikkeuksellisissa olosuhteissa Jehovan, Israelin Jumalan, puhdasta palvontaa. Kun Mooses yritti kerran auttaa veljiään, joita heidän egyptiläiset työnjohtajansa sortivat, niin hän joutui vaikeuksiin faraon kanssa, ja hänen oli pakko paeta Midianin maalle pelastaakseen henkensä. Hän jäi sinne neljäksikymmeneksi vuodeksi ja palveli Jetron paimenena. Hän meni myöhemmin naimisiin Jetron tyttären kanssa. Mooses oli kahdeksankymmenen vanhana hyvin kypsä vanhurskaudessa ja varustettu sen palveluksen suorittamiseen, minkä Jehova nyt määräsi hänelle sanoen: ”Minä olen epäilemättä nähnyt Egyptissä olevan kansani ahdistuksen, ja minä olen kuullut heidän huutonsa niiden takia, jotka ajavat heitä työhön, koska minä tunnen hyvin heidän kärsimänsä tuskat. . . . Tule nyt, niin minä lähetän sinut faraon luo, ja vie minun kansani, Israelin lapset, pois Egyptistä.” (2. Moos. 3:7–10, Um) Mooseksen olisi pitänyt iloita kuultuaan tämän sanoman Jehovalta, mutta hän pelkäsi sen sijaan ryhtyä tehtävään, koska hän tunsi egyptiläisten ja heidän kuninkaansa hengen. Hän sanoi, ettei hän ole kykenevä eli varustettu tuohon tehtävään. Tämä ei miellyttänyt Jehovaa, koska hän tiesi enemmän Mooseksen kyvyistä kuin Mooses itse. Jehova sanoi sentähden olevansa hänen kanssaan. Saatuaan tämän vakuutuksen voimakseen Mooses lähti suorittamaan tehtäväänsä.

⁷ Mooseksella oli tehtäväänsä tarvittavat edellytykset. Hän sai runsaan siunauksen sen suorittamisesta. Tässä on meille hyvä läksy. Kun Jehova antaa meille tehtävän järjestönsä kautta, niin ei meidän tulisi puolustella eikä valitella, ettemme voi tehdä sitä. Jehova ei voi hyväksyä puolusteluja. Jos Jehova tekisi siten, niin se merkitsisi sitä, että hän ei tunne palvelijoittensa rajoituksia. Tällainen puute hänen puoleltaan on mahdoton, koska hän on rajattoman viisauden Jumala. Tottelevaisuus meidän puoleltamme on parempi kuin puolustelut. Tottelevaisuus johtaa elämään, puolustelut saattavat johtaa loputtomaan kuolemaan.

 8. Missä suhteissa Jeremian työ uskollisena palvelijana auttaa meitä?

⁸ Kun Israelin kansa oli lähtenyt Egyptistä ja mennyt luvattuun maahan, niin se menestyi ja tuli hyvin suurilukuiseksi ja varakkaaksi. Mutta israelilaiset kääntyivät kuitenkin kohta pois Jehovan tosi palvonnasta ja harjoittivat ympärillään olevien pakanakansojen typerää paholaistenpalvontaa. Tämä oli kovin epämieluista Jehovalle. Jehova lähetti nyt profeettansa Jeremian, joka hänkin oli hyvin varustettu palvelukseen, Jerusalemiin varoittamaan uskottomia pappeja ja vääriä profeettoja sekä myöskin Juudan kuninkaita, että hän käyttää Babylonian kuningasta kaupungin ja heidän suurenmoisen temppelinsä tuhoamisessa sekä että hän antaa viedä kansan orjana Babyloniaan, missä se palvelee muita jumalia seitsemänkymmentä vuotta. (Jer. 25:8–13; Dan. 9:1, 2) Nämä papit ja väärät profeetat vainosivat Jeremiaa, mutta hän suoritti tehtävänsä ja todisti täysin omaavansa palvelukseen tarvittavat edellytykset. He veivät kerran Jeremian ruhtinasten luo syyttäen häntä kapinasta ja sanoen, että hän oli ansainnut kuoleman. Miksi? Hän käski kansaa luovuttamaan kaupungin Babylonian kuninkaalle. Mitä Jeremia teki? Oliko hän valmis hoitamaan asian? Hän sanoi vainoojilleen: ’Minä olen teidän käsissänne. Tehkää minulle, niinkuin teistä näyttää hyvältä ja oikealta. Mutta tietäkää varmasti, että jos te surmaatte minut, niin te saatatte viattoman veren vastuullenne ja tämän kaupungin ja sen asukkaitten vastuulle, sillä totisesti Jehova on lähettänyt minut teidän luoksenne puhumaan kaikki nämä sanat teidän kuultenne.’ Nyt kääntyivät asiat vääriä pappeja ja vainoojia vastaan, sillä kansa sanoi tämän kuultuaan: ’Tämä mies ei ansaitse kuolemantuomiota, sillä hän on puhunut meille Jehovan, meidän Jumalamme, nimessä.’ (Jer. 26:14–16, Ts; As) Tämäkin valaisee sitä, miten Jehovan todistajia vainottiin muinaisina aikoina pappien ja väärien profeettojen yllytyksestä. Samoin on nytkin! Saatanalla ei ole mitään uusia keinoja, hän pukee vain vanhat uusiin vaatteisiin. Me tunnemme hänen suunnitelmansa, kuten Paavali sanoi: ”Ettei saatana pääsisi meistä voitolle; sillä hänen juonensa eivät ole meille tuntemattomat.” (2. Kor. 2:11) Paavali muistuttaa meille tämän vastakohtana: ”Oi sitä Jumalan rikkauden ja viisauden ja tiedon syvyyttä! Kuinka tutkimattomat ovat hänen tuomionsa ja käsittämättömät hänen tiensä!” – Room. 11:33.

SUURIMMAN PALVELIJAN ESITTÄMINEN

 9. Mitä ainoalaatuisia etuja Johannes Kastaja käytti oikeutetusti evankeliuminpalvelijana?

⁹ Jehova päätti aikanaan, että Messias oli tuleva ja että hänet oli myös esitettävä ensin Israelille. Jehova ei valinnut ketään tietävistä kirjanoppineista eikä fariseuksista suorittamaan tätä kallisarvoista palvelusta, Messiaan esittämistä! Ei! Hän valitsi syrjäseudulta miehen, jota ei ollut opetettu Jerusalemin uskonnollisten hallitusmiesten perimätiedoilla ja erehdyksillä. Jehova valitsi Johannes Kastajan valmistamaan tietä Messiaalle, ja Johannes esitti hänet kansalle, kun hän saapui. Johannes annettiin Jehovan palvelukseen ennen syntymäänsä. Pyhitetyt vanhemmat kasvattivat ja valmensivat hänet hänen lapsuudessaan, ja hän vietti elämänsä varhaisvuodet autiomaan yksinäisyydessä. Hän voi lukea siellä ja miettiä, mitä Heprealaisissa Kirjoituksissa oli kirjoitettu, sekä valmistautua edessään olevaan työhön. Siten hän pystyi täyttämään ne vaatimukset, mitkä olivat välttämättömät tuota palvelusta varten. Kun luet kertomusta Johanneksen saarnaamistoiminnasta, niin huomaat, että hän oli peloton mies, joka ei empinyt mitään. Hänen kuulijakunnassaan oli monta kertaa kirjanoppineita, fariseuksia ja saddukeuksia, mutta hän ei kunnioittanut heitä antamalla heille huomattavia sijoja. Hän sanoi heille sen sijaan: ”Te kyykäärmeitten sikiöt, kuka on neuvonut teitä pakenemaan tulevaista vihaa?” – Matt. 3:7.

10. Mitkä hyvän palvelijan menettelyt ovat erityisen huomattavat Jeesuksen lyhyessä maanpäällisessä palvelusajassa?

¹⁰ Kuusi kuukautta sen jälkeen, kun Johannes aloitti palveluksensa, tuli Jeesus hänen luokseen kastettavaksi. Johannes epäröi sanoen: ”Minunhan tarvitsee saada kaste sinulta, ja sinäkö tulet minun luokseni?” Jeesus vastasi: ”Salli se tällä kertaa, sillä tällä tavalla meidän sopii toteuttaa kaikki, mikä on vanhurskasta.” (Matt. 3:14, 15, Um) Raamatussa on hyvin vähän tietoja Jeesuksen varhaisesta elämästä sitä lukuunottamatta, että hän sikisi Jehovan hengestä ja syntyi Beetlehemissä. Hän syntyi neitsyt Marialle Daavidin suvusta. Rooman ja Konstantinopolin kirjastoissa on nykyään asiakirjoja, jotka sanovat, että Jeesus ei nuorena miehenä ollut lainkaan kiinnostunut ajan politiikkaan eikä ihmisten kysymyksiin eikä asioihin. Hän ei yrittänyt vapauttaa kansaa roomalaisten kiusallisen ikeen orjuudesta. Hän vietti aikansa tutkien Heprealaisia Kirjoituksia ja puhuen ihmisille taivasten valtakunnasta. Noissa asiakirjoissa sanotaan myöskin, ettei kukaan opettanut häntä lukemaan ja kuitenkin hän tunsi Raamatun ulkomuistista, mikä hämmästytti ja harmitti sen ajan oppineita rabbiineja. Hänen äitinsäkin oli ymmällään, kun Jeesus ei kiinnostunut mistään Israelin kansan ongelmista, koska hän muisti enkeli Gabrielin sanoneen hänelle, että hänen poikansa oli perivä isänsä Daavidin valtaistuimen ja että hänen valtakunnallaan ei ollut loppua oleva. Äiti puhui eräässä tilaisuudessa hänelle tästä, mutta Jeesus vastasi: ”Vaimo, sinä et tiedä, kuka minä olen.” Mutta nämä asiakirjat eivät kuulu osana Raamattuun. Raamatun mukaan Jeesus tiesi, kuka hän oli ja mikä tehtävä hänen piti suorittaa. Hän suorittikin sen.

11. Mitä esteitä sekä Johannes Kastaja että Jeesus kohtasivat palvelustoiminnassaan?

¹¹ Johannes Kastajalla ja Jeesuksella oli monia vaikeuksia ja esteitä voitettavanaan, kun he kulkivat ympäri saarnaten: ”Taivaan valtakunta on käsillä! Katukaa sentähden ja tulkaa kastetuiksi syntien anteeksiantamiseksi.” Juutalaiset odottivat, että heidän kaivattu Messiaansa perustaisi valtakunnan maan päälle, sellaisen, jollaista Daavid ja Salomo olivat hallinneet, mutta Johannes ja Jeesus puhuivat taivaallisesta, hengellisestä valtakunnasta. Juutalaiset odottivat Moosesta suurempaa hallitsijaa ja profeettaa, joka tulisi vapauttamaan heidät sortavista pakanakansoista ja tekisi Israelista suurimman kansan maan päällä, niin että kaikki muut kansat hakeutuisivat sen puoleen. He muistivat, että heidän oma profeettansa Jesaja kertoi: ”Ja on tapahtuva sinä päivänä, että Iisain juuren – joka seisoo kansojen merkkinä – hänen puoleensa hakeutuvat kansat, ja hänen leposijansa on oleva loistava.” (Jes. 11:10, As) Ja vielä eräs opetus hämmästytti monia juutalaisia. Johannes saarnasi syntien anteeksiantamista katumuksen kautta. He ihmettelivät tätä, koska juutalaiset olivat noudattaneet yli tuhatviisisataa vuotta loisteliasta palvelus- ja uhrijärjestelmää tabernaakkelissa ja myöhemmin temppelissä. Noiden palvelusten ja uhrien tarkoitus oli saada kansan synnit poistetuksi, niin että se olisi pysynyt jatkuvasti sopusoinnussa Jehovan kanssa Mooseksen kautta voimaansaatetun lakiliittojärjestelyn alaisuudessa. Sen opettaminen, että synnit voitiin antaa anteeksi katumisen kautta, mikä vertauskuvattiin vesikasteella, oli näinollen enemmän, kuin mitä uskonnolliset johtajat voivat kestää. Mutta monet yhteisestä kansasta ottivat Johanneksen vastaan profeettana ja tulivat iloiten hänen luokseen kastettaviksi.

12. Mikä nykyinen väärästä opetuksesta johtuva tila on rinnakkainen Jeesuksen kohtaamille olosuhteille?

¹² Juutalaiset uskonnolliset johtajat eivät ymmärtäneet, etteivät ylimmäisten pappien vuodesta vuoteen uhraamat eläinuhrit ottaneet eivätkä voineet ottaa pois kansan syntejä. Täydellinen ihmisuhri oli välttämätön ihmiskuntaa vastaan olevan Jehovan lain vaatimusten täyttämiseksi. Oli uhrattava täydellinen ihmiselämä sen takaisinostamiseksi, mitä oli menetetty Aadamin Eedenissä tekemän synnin johdosta. Eivät opetuslapsetkaan voineet ymmärtää, miksi Jeesuksen oli kuoltava, ennenkuin hänen valtakuntansa voitiin perustaa ja siunaukset vuodattaa kaikille tottelevaisille. He halusivat tehdä hänestä kuninkaan heti paikalla ja ennallistaa Israelin maallisen loiston. Me näemme tässä ohimennen sanoen nykyiselle ajalle täysin vastakkaisen tilanteen, sillä väärä uskonto on opettanut kauan aikaa, että ainoat ihmiset, jotka pelastuvat, ovat ne, jotka on määrätty menemään taivaaseen, ja että Jumalan valtakunta koskee ainoastaan taivaassa saatavia siunauksia. Mutta maan ihmisille julistettava Jumalan sanoma kertoo nyt taivaallisesta valtakunnasta, mikä vuodattaa siunauksia maan päälle täyttäen sen Jehovan kunnialla ja tehden sen mielihyvän paratiisiksi, missä tottelevaiset miehet ja naiset elävät loputtomasti onnessa ylistäen ja palvellen iloisesti Jehovaa.

13. Miten Jeesus täytti maan päällä oikean palvelijan toiset tärkeät edellytykset ja millaisin seurauksin?

¹³ Me ymmärrämme näin ollen, että Jeesuskin oli täysin varustettu palvelukseensa. Hän tutki erittäin huolellisesti Jumalan Sanaa, muisti, mitä luki, ja noudatti häntä varten kirjoitettuja ohjeita. Hän kokosi myös ympärilleen monta opetuslasta ja valmensi heidät evankeliuminpalvelukseen. Hän puhui yleisölle kuvauksin, mutta selitti opetuslapsilleen selvästi oikeita oppeja. Valmentaessaan opetuslapsiaan heidän työhönsä Jeesus oli hyvin käytännöllinen. Hän otti heidät mukaansa kaupungista kaupunkiin ja kylästä kylään sekä talosta taloon osoittaen heille, miten ja mitä piti opettaa ihmisille. Tällaisen valmennuksen jälkeen hän lähetti heidät myöhemmin kaksittain, niin että hekin voivat saada arvokasta käytännöllistä tietoa henkilökohtaisen kokemuksen kautta. Hänen valmentamansa miehet tulivat päteviksi palvelijoiksi, joilla oli välttämättömät edellytykset palvelukseensa.

14. Miten se, että Pietari ymmärsi oikein kuvaannollisen kasteen ja noudatti sitä, valaisee erästä toista palvelukseen kuuluvaa tärkeää seikkaa?

¹⁴ Katsokaamme esimerkiksi Pietaria. Pietari saarnasi helluntaipäivänä suurelle yleisöjoukolle, epäilemättä suurimmalle, mille hän oli saarnannut siihen mennessä. Seurauksena tuosta saarnaamisesta oli, että kolmetuhatta henkeä kääntyi ja sen jälkeen kastettiin. (Apt. 2:14–41) Ne, jotka uskovat pirskottamiseen eikä kastamiseen upottamalla veteen, opettavat, että Pietarin on täytynyt pirskottaa vettä tuon suuren joukon päälle, koska Jerusalemissa ei ollut mahdollisuutta upottaa veteen niin monta. Mutta nämä opettajat erehtyvät, sillä Jerusalemissa ja sen ympäristössä oli silloin monta lammikkoa, joissa suuret joukot voitiin helposti kastaa upottaen. Salomo kuvailee niitä lammikoita, jotka hän rakensi kastellakseen puutarhojaan: ”Minä . . . istutin itselleni viinitarhoja. Minä laitoin itselleni puutarhoja ja puistoja ja istutin niihin kaikkinaisia hedelmäpuita. Minä tein itselleni vesilammikoita kastellakseni niistä metsiköitä.” (Saarn. 2:4–6) Nytkin voidaan vielä nähdä kolme noista lammikoista Jerusalemissa. Ne olivat yhdistetyt toisiinsa poltetusta savesta tehdyllä johdolla, ja ne ovat noin 15 metriä pitkiä, 6 metriä leveitä ja 3,5 metriä syviä, ja kummassakin päässä on kiviportaat. Näiden lammikoitten lisäksi oli myöskin Siiloan lammikko, missä voitiin toimittaa helposti joukkokastaminen. Pietari ei näin ollen pirskottanut noita tuhansia, vaan heidät kastettiin epäilemättä upottamalla veteen. Tämä uskollinen apostoli oli tosiaan hyvin valmennettu palvelukseen, ja Pietari käytti Jehovan hengen avulla ensimmäistä ”valtakunnan avainta” avatakseen Valtakunnan edut juutalaisille. – Matt. 16:19.

PAAVALIN PALVELUS

15, 16. a) Milloin ja miten Jeesus valitsi viimeisen kahdestatoista apostolistaan? b) Mitkä Paavalin teot ilmaisevat hänet oikeaksi palvelijaksi?

¹⁵ Valtakunnan sanoma levisi helluntain jälkeen nopeasti Jeesuksen vihollisten suureksi harmiksi. Jotkut sen ajan huomattavat miehet ottivat Valtakunnan sanoman vastaan ja alkoivat saarnata sitä toisille. Heidän joukossaan oli Saul-niminen lahjakas nuori mies Tarsosta. Hänen nimensä muutettiin myöhemmin Paavaliksi, ja hänestä tuli yksi Jeesuksen kahdestatoista apostolista.

¹⁶ Paavalilla oli ihmeellinen kokemus, mikä aikaansai hänen kääntymisensä totuuteen. Hänen ollessaan matkalla Damaskoon vainoamaan kristittyjä hänelle annettiin ihmeen kautta välähdys kirkastetusta Kristuksesta, joka sanoi Paavalille, että tämä oli valittu ase viemään Valtakunnan sanomaa monille kansoille. Paavali astui erittäin innokkaana palvelukseen. Tutkittuaan huolellisesti jonkin aikaa oppiakseen tuntemaan palvelukselle asetetut vaatimukset hän antautui täysin Jehova Jumalan palvelukseen. Hän matkusti etäisiin maihin saarnaten ja opettaen hyvää uutista kaikkialla, minne hän meni. Paavali kävi eräässä tilaisuudessa Ateenan kaupungissa Kreikassa, missä hän odotti tapaavansa evankeliuminpalveluksessa toimivat toverinsa. Hän yritti saada siellä synagoogassa kreikkaa puhuvat juutalaiset kiinnostuneiksi Messiasta koskevaan sanomaan, mutta ketkään eivät halunneet kuunnella häntä. Hänellä oli myöhemmin tilaisuus keskustella torilla Kirjoituksista eräitten filosofien kanssa, ja hän joutui kosketuksiin myöskin epikurolaisten ja stoalaisten kanssa. Epikurolaiset eivät ajatelleet monien jumaliensa olevan paljoakaan kiinnostuneita ihmisen asioista. Heidän pääpyrkimyksenään elämässä oli tunteitten tyydyttäminen. Stoalaiset uskoivat, että kohtalo valvoi ja ohjasi kaikkia elämän harrastuksia.

17. Mitkä eräitten uteliaitten kuulijoitten kannanotot Ateenassa eivät himmentäneet eivätkä tukahduttaneet Paavalin vastuuntuntoa Jehovan palvelijana?

¹⁷ Molemmat nämä ryhmäkunnat, joita Paavalin järkähtämättömyys ilmeisesti vaivasi, kyllästyivät lopulta häneen, ja jotkut sanoivat häntä lavertelijaksi, ja toiset alkoivat ihmetellä, mitä hän oikein tahtoi. (Apt. 17:18) He käyttivät tätä sanaa ”lavertelija” halveksien, tarkoittaen sitä, että Paavali oli kuin varis, joka kokosi ruokapaloja pitkin tietä, kun hän oli koonnut tiedonmuruja sieltä ja täältä ja koetti nyt syöttää niitä ominaan. Mutta nuo filosofit eivät pystyneetkään vastaamaan Paavalin kysymyksiin eikä kumoamaan hänen todistelujaan Jeesuksesta ja ylösnousemuksesta. Kun he tulivat toivottomiksi, niin he siis ”ottivat hänet ja veivät Areiopagille ja sanoivat: ’Voimmeko saada tietää, mikä se uusi oppi on, jota sinä ilmoitat?’” Rooman laki vaati siihen aikaan, että ’kenelläkään ihmisellä ei saa olla mitään eri jumalia eikä uusia; eikä hän saa yksityisesti palvoa mitään vieraita jumalia, jollei niitä sallita julkisesti’. Paavali joutui ensin ristiriitaan tämän lain kanssa Filippissä, missä hänen syyttäjänsä sanoivat viranomaisille: ”Nämä miehet häiritsevät meidän kaupunkimme rauhaa; he ovat juutalaisia ja opettavat tapoja, joita meidän ei ole lupa omaksua eikä noudattaa, koska me olemme roomalaisia.” – Apt. 17:19; 16:19–40.

18. Miten Ateena ja Jerusalem ovat tässä toistensa vastakohtina?

¹⁸ Paavali oli nyt siinä paikassa, mikä ylpeili silloin ja oli ylpeillyt monta vuosisataa aikaisemminkin sivistyksen ja valistuksen keskuksena, riippumattomana eli vapaana kaupunkina, mallidemokratiana. Sen suuret filosofit, jotka esittivät niin sanottua viisauttaan, olivat vetäneet puoleensa koko maailman valistuneitten ihmisten huomion. Ateenalaiset olivat olleet ylpeää ja varakasta kansaa. Mutta nyt olivat ateenalaisetkin kuudennen maailmanvallan, Rooman, alamaisia. Paavali oli toisaalta Jerusalemista, siitä kaupungista, minkä yhteyteen Jehova oli nähnyt hyväksi liittää nimensä ja missä Jeesus oli opettanut kansaa ja pannut alulle oikean uskonnon. Paavali oli sen lisäksi todellisen vapaan ’ylhäällä olevan Jerusalemin’, Jehovan järjestön, toimelias kansalainen. (Gal. 4:26) Mitä seurasi tästä kehoituksesta ilmaista ylhäältä tulevaa viisautta tämän maailman viisauden kannattajille? Katsokaamme:

19–21. a) Ketkä muodostivat Paavalin kuulijakunnan Mars-kukkulalla, ja miten hän oli varustettu palvelemaan heitä? b) Miten Paavali ryhtyi valistamaan kuulijoitaan?

¹⁹ Vuosisatoja vanha Areiopagi eli Mars-kukkula, joka oli kerran tuon kuuluisan kaupungin korkeimman oikeuden ulkoilmassa sijaitseva kokoontumispaikka, oli nyt tuskin muuta kuin yleinen keskustelupaikka. Sinne asettuivat nyt paremmille istuimille ylpeät, hyvinpukeutuneet, hyvinravitut epikurolaiset. Heidän taakseen asettuivat vakavannäköiset stoalaiset, joita heidän kaukaa ja läheltä tulleet oppilaansa seurasivat. Tulee myöskin Dionysius, eräs tuomari, ottaen istuimen, mistä hän voi kuulla kaiken, mitä Paavali sanoisi. Lopuksi nähdään erään naishenkilön, nimeltä Damaris, asettuvan istumaan. (Paavalin puhe käänsi tässä tilaisuudessa hänet Kristuksen seuraajaksi.) Mikä kuulijakunta! Edustajia tämän oppineisuuden ja kulttuurin rappeutuneen pääkaupungin tuomarikunnasta, älymystöstä ja hienostosta.

²⁰ Katsokaamme nyt tuota kutsuttua puhujaa, apostoli Paavalia, Jehovan palvelijaa. Hän on pieni mies, joka ei ole paljon minkään näköinen eikä ylellisesti pukeutunut. Hän oli jo viettänyt jonkin aikaa vankilassa ennen Ateenaan tuloaan, ja hänen vaatteensa eivät olleet luultavasti hoidetun näköiset, koska hän oli tehnyt paljon matkoja. Hän seisoi tässä aivan yksin, ilman ihmisten apua tai lohdutusta. Oliko hän masentunut tai lyöty? Tuskinpa, koska hän oli aseistautunut ”hengen miekalla”, joka on terävämpi kuin mikään lihallinen miekka, ja hän tiesi, miten käyttää sitä, koska hänellä oli palvelukseen tarvittavat edellytykset. Jehovan hengen opastaessa Paavalia hän puhuu:

²¹ ”Ateenan miehet, minä näen, että te näytte kaikessa olevan enemmän taipuvaisia jumalien pelkoon kuin toiset. Kun minä esimerkiksi käyskentelin ja huolellisesti tarkkailin teidän antaumuksenne kohteita, niin minä huomasin myöskin yhden alttarin, johon oli kaiverrettu: ’Tuntemattomalle Jumalalle’. Mille te siis omistatte tietämättä jumalisen antaumuksenne, sitä minä julistan teille.” (Apt. 17:22, 23, Um) Millainen johdanto! Mikä tapa puhua tuolle filosofien joukolle! Näillä ”lavertelijan” suusta tulleilla sanoilla oli sähköistävä vaikutus hänen uteliaisiin, vaativiin kuulijoihinsa. He eivät totisesti odottaneet mitään tällaista. Olihan Paavali yhdellä lyhyellä esityksellään vaihtanut osia. Nyt oli noista oppineista filosofeista tullut ’lavertelijoita’, jotka näyttivät typeriltä ja tietämättömiltä, kun taas tuosta Jerusalemista tulleesta pienestä ja merkityksettömästä miehestä oli tullut oppinut opettaja. Nämä ylpeät ateenalaiset myönsivät julkisesti palvovansa tietämättömyydessään jumalaa, josta he eivät tienneet mitään, vaikka Paavali tiesi paljon hänestä ja ryhtyi onnellisesti opettamaan heitä. Hän ei olisi voinut puhua tällä tavalla näille ihmisille torilla, mihin he kokoontuivat säännöllisesti opettamaan toisia, mutta Paavali oli nyt heidän pyytämänsä puhuja ja vapaa sanomaan, mitä halusi.

22, 23. Miten Paavali ilmaisi tahdikkaasti elävän Jumalan?

²² Voitko kuvitella noiden hämillään olevien filosofien sanovan toisilleen: ’Kenen ajatus oli tuoda tämä mies tänne saattamaan meidät tällaiseen pulaan?’ Mutta odotahan! Paavali on vasta aloittanut näiden miesten tietämättömyyden paljastamisen. Hän jatkaa: ”Jumala, joka teki maailman ja kaiken siinä olevan ja joka on, niinkuin Tämä on, taivaan ja maan Herra, ei asu käsin tehdyissä temppeleissä, eikä häntä palvella ihmiskäsin, ikäänkuin hän tarvitsisi jotakin, koska hän itse antaa kaikille ihmisille elämän ja hengen ja kaiken. Ja hän teki yhdestä ihmisestä jokaisen ihmisten muodostaman kansan asumaan koko maan pinnalla, ja hän sääti ihmisten määräajat ja asutuksen varmat rajat, jotta he etsisivät Jumalaa, . . . vaikka hän ei todellisuudessa olekaan kaukana kenestäkään meistä. Sillä hänen voimastaan meillä on elämä ja me liikumme ja olemme olemassa, niinkuin eräät runoilijat teidän keskuudessanne ovat sanoneet: ’Sillä me olemme myös hänen jälkeläisiään.’” Millaiset sanat tulivatkaan tuon Jerusalemista saapuneen ”lavertelijan” suusta, elämän sanat! – Apt. 17:24–28, Um.

²³ Paavali lainasi sitten, kuten jotkut väittävät, eräästä kilikialaisen Aratoksen sekä myöskin Kleanthesin runosta: ”Aloittakaamme Jumalasta. Korottakoon jokainen kuolevainen äänensä virittääkseen Jumalan loputtoman ylistyksen. Jumala täyttää taivaan, maan, meren, ilman; me tunnemme hänen henkensä liikkuvan täällä ja kaikkialla, ja me olemme hänen jälkeläisiään.” Puhuja ei näin ollen tukenut hämmästyttävää väitettään heprealaisista profeetoista otetulla lainauksella, joita hänen kuulijakuntansa ei olisi hyväksynyt auktoriteetiksi, vaan muistuttamalla heitä erään heidän omaan luokkaansa kuuluvan henkilön kirjoituksista. Kuuntelehan, kun hän jatkaa: ”Nähden siis, että me olemme Jumalan jälkeläisiä, meidän ei pitäisi kuvitella, että Jumalolento on kullan tai hopean tai kiven kaltainen, jonkin kaltainen, minkä ihmisen taide ja kekseliäisyys on muovaillut.” Kuinka noiden ylpeitten filosofien itserakkaus kärsikään nyt, ja miten epämukavaksi he tunsivatkaan olonsa! Miten he toivoivatkaan hänen lopettavan puhumisensa, ja kuinka iloisia he olisivatkaan olleet, jos olisivat päässeet pujahtamaan pois luentosalista kenenkään näkemättä! – Apt. 17:29, Um.

24, 25. a) Mitä Jehovan vaatimusta Paavali tähdensi jatkaessaan puhettaan? b) Minkä oikean opin hän esitti kuulijoilleen, ja mihin huippukohtaan asiat kehittyivät tuossa poikkeuksellisessa yleisessä esitelmässä?

²⁴ Mutta olkaa kärsivällisiä, herrat, sillä Paavalilla on enemmän sanottavaa teille. Koska hän käyttää teokraattista tahdikkuutta, niin hänen seuraavat huomautuksensa ovat ystävällisiä, ja jos nuo vääriä tietoja saaneet niin sanotut ”viisaat” olisivat olleet halukkaita noudattamaan niitä, niin he olisivat voineet saavuttaa elämän. Hän lisää: ”Jumala on tosin jättänyt huomioonottamatta tuollaiset tietämättömyyden ajat, mutta nyt hän sanoo ihmiskunnalle, että heidän kaikkien tulee kaikkialla katua. Sillä hän on määrännyt päivän, jona hänen päätöksensä on tuomita asuttu maa vanhurskaudessa miehen kautta, jonka hän on määrännyt, ja hän on varannut takeen kaikille ihmisille siten, että hän on herättänyt hänet kuolleista.” – Apt. 17:30, 31, Um.

²⁵ Ylösnousemus kuolleista? Hämmästyttävää totisesti, mutta siitä tuli Ateenan filosofeille heti ulospääsytie. ”Jotkut alkoivat pilkata, kun taas toiset sanoivat: ’Me haluamme kuulla sinulta tästä toisenkin kerran.’” Näin jyrkästi ja karkein menetelmin tuo demokraattinen enemmistö julisti suullisella äänestyksellä istunnon päättyneeksi. He ajattelivat ”viisaina”, ettei kukaan, jolla oli vähänkin merkitystä Ateenassa, uskonut ylösnousemukseen. Mutta, kuten tavallisesti, he erehtyivät pahasti. Kun ”Paavali lähti heidän keskeltään. . . . muutamat miehet liittyivät häneen ja tulivat uskoviksi.” Näiden joukossa olivat tuomari Dionysius ja eräs Damaris-niminen nainen. (Apt. 17:32–34, Um) Ja Ateenan seurakunta järjestettiin, ja monet Jehovan todistajat jatkavat Jehovan ansaitsemattomasta hyvyydestä tänäkin päivänä saarnaamista tuossa kaupungissa. Käyttämällä vapaasti ja pelottomasti Jumalan Sanaa Paavali osoitti koko noiden Ateenan filosofien kehittämän ”viisauden” olevan tyhmyyttä eikä ansaitsevan vakavaa harkintaa, kun taas Jehovan Sanan osoitettiin sisältävän tien elämään. Se yksin kestää ikuisesti. Tämä Paavalin kokemus muistuttaa meille, että hänellä oli ne edellytykset, mitkä olivat välttämättömät hänelle määrätyn evankeliuminpalveluksen suorittamiseksi. Hän paljasti tässä voimakkaassa, selvässä, vaikkakin keskeytetyssä puheessa tahdikkaasti maailman viisaitten uteliaitten viisastelun ja vahvisti myös niiden harvojen uskon, jotka olivat tietoiset hengellisestä tarpeestaan.