Ateena – ”monien jumalien kaupunki”
ZEUS, Hera, Artemis, Apollo, Ares – todennäköisesti olet kuullut ainakin jostakin näistä jumalista ja jumalattarista. Jäännöksiä niiden patsaista voidaan löytää Ateenasta, ”monien jumalien kaupungista”. Mutta huomattavin kaikista näistä muinaisista kreikkalaisista jumalista oli Athene, niin kutsuttu viisauden jumalatar. Hänestä Ateena sai nimensä, ja hänen temppelinsä, Parthenon, on sen huomattavimpia tuntomerkkejä.
Katsellessaan näitä kiveen hakattujen jumalien lukuisia jäännöksiä ympäri Ateenaa tässä kiireisessä lähes 2,5 miljoonan asukkaan suurkaupungissa kävijän mieleen saattavat hyvinkin tulla kristityn apostolin Paavalin täällä puhumat sanat. Käveltyään kaupungin kaduilla hän sanoi: ”Näen, että te kaikessa näytätte olevan muita taipuvaisempia jumaluuksien pelkoon.” – Apt. 17:22.
YLEISKATSAUS
Jospa aloittaisimme yleiskatsauksesta Ateenaan. Ajamme taksilla hyvin kapeaa, jyrkkää tietä köysiradan alkukohdalle. Muutamaa minuuttia myöhemmin saavumme Lykabettosvuoren laelle. Tältä jyrkältä, kartion muotoiselta kukkulalta näkyy kaupunki erittäin hyvin. Perinteen mukaan kukkulalla oleva kirkko on rakennettu samalle paikalle, missä kerran oli Zeuksen alttari. Katselemme näköaloja samalla kun nautimme vähän virvokkeita erään ravintolan ulkopuolella.
Ilta on tulossa. Päivän aikana kaupungissa vallinnut tukahduttava kuumuus alkaa vähitellen hälvetä. Lounaisessa näemme Pireuksen, jonka kilometrien pituiset esikaupunkialueet yhdistävät Ateenaan. Tämän Kreikan pääsataman ja teollisuuskeskuksen kautta kulkevat maan rikkaudet, esimerkiksi oliivit, viinirypäleet ja muut hedelmät, moniin osiin maailmaa. Korkealta näköalapaikalta me huomaamme myös, että Ateenaa ympäröivät vuoret ja että se on täynnä monumentteja, museoita ja kirkkoja.
Illan pimetessä näemme yhtäkkiä jotakin hämmästyttävää. Sen laakson toisella puolella, jossa Ateena sijaitsee, syttyy 1 500 valonheitintä valaisemaan Akropolista. Mikä henkeä salpaava näky!
AGORALTA AREIOPAGILLE
Akropoliilla on ehdottomasti käytävä seuraavana päivänä. Pysäköimme automme eräälle Akropoliin lähellä olevalle ahtaalle kadulle ja jatkamme matkaa jalkaisin. Kukkulan juurella vasemmalla näemme jäännökset muinaisesta Agorasta eli torista. Siellä ei harjoitettu ainoastaan liiketoimintaa, vaan se oli myös paikka, jossa käytiin väittelyjä ja hoidettiin yhteiskunnallisia asioita. Agora oli todellisuudessa julkisen elämän keskus. Sen tähden apostoli Paavali viipyi siellä noin vuonna 50, kun hän kävi Ateenassa toisella lähetysmatkallaan. Hän puhui ”torilla [Agoralla] joka päivä niiden kanssa, jotka sattuivat olemaan paikalla”. Heidän tiedonhaluisuutensa ilmenee sanoista: ”Kaikilla ateenalaisilla ja siellä oleskelevilla ulkomaalaisilla oli näet tapana käyttää vapaa-aikansa pelkästään jonkin kertomiseen tai jonkin uuden kuuntelemiseen.” – Apt. 17:17, 21.
Paavali joutui pian itse mukaan keskusteluun eräiden epikurolaisten ja stoalaisten filosofien kanssa, ja ennen pitkää ”he tarttuivat häneen ja veivät hänet Areiopagille ja sanoivat: ’Voimmeko saada tietää, mitä tämä puhumasi uusi opetus on?’” (Apt. 17:18, 19) Nykyään Agora on kiinnostava paikka Ateenan keskustassa; sinne eväitten syöjät ja taidemaalarit pakenevat Akropoliilta valokuvia näppäilevien turistien hyörinästä.
Vaikka kiinnitämmekin huomiomme tähän nykyiseen näkymään, emme unohda, että Paavali oli erittäin vaarallisessa tilanteessa. Häntä epäiltiin ”vieraiden jumaluuksien julistajaksi”, ja laki sääti, ettei ’kenelläkään saa olla omia jumalia tai uusia jumalia; eikä hän saa palvoa yksityisesti mitään vieraita jumalia, elleivät ne ole julkisesti hyväksyttyjä’. Ei siksi ihme, että apostoliin käytiin käsiksi ja hänet vietiin Areiopagille kuulusteltavaksi. Joka tapauksessa Raamatun kertomus Areiopagista sai meidät etsimään sen nimistä kukkulaa.
Onnistummekin löytämään tien sinne ja lyhyen kävelymatkan jälkeen olemme Areiopagin juurella Akropoliin luoteispuolella. Se on sykähdyttävä hetki. Kenties seisomme juuri sillä paikalla, missä Paavali kerran seisoi ja esitti muistettavan todistuksen, joka on merkitty muistiin Apostolien tekojen 17:22–31:een. Huomaamme, että pienen kukkulan kupeessa on pronssilaatta, johon on kaiverrettu Paavalin kuuluisa puhe. Meidän on aika avata Raamattumme ja elää uudelleen se, mitä tapahtui 1 900 vuotta sitten.
ATEENASSA SAARNAAMINEN ENSIMMÄISELLÄ VUOSlSADALLA KANTAA HEDELMÄÄ
Paavalin Ateenan oppineiden edessä esittämä kaunopuheinen todistus on erinomainen esimerkki tahdikkuudesta ja havaintokyvystä. Samalla hän esitti sopivan perustelun vastaukseksi siihen syytökseen, että hän oli tuomassa jotain uutta jumaluutta. Apostoli osoitti, että hän saarnasi taivaan ja maan Luojasta, joka ei asu ihmisten rakentamissa temppeleissä. Paavali sanoi tahdikkaasti kuulijoilleen, että hän oli julistamassa heille sitä ”tuntematonta Jumalaa”, jolle he itse olivat tehneet alttarin ja jolle he häntä tuntematta osoittivat jumalista antaumusta. Apostoli saattoi tämän ”tuntemattoman Jumalan” lähemmäksi heitä lainaamalla kilikialaisen runoilijan Aratoksen kirjoituksia ja Kleanthesin teosta ”Hymni Zeukselle”. Siten Paavali saattoi sanoa ateenalaisille, että eräät heidän omista runoilijoistaan olivat sanoneet: ”Me olemme myös hänen sukuaan” ja että sen tähden kaikki ihmiset ovat kiitollisuudenvelassa olemassaolostaan Hänelle.
Paavali osoitti edelleen, että tämä Jumala tulee tuomitsemaan asutun maan vanhurskaudessa sen miehen kautta, jonka hän on määrännyt. Ja sen takeeksi Jumala herätti hänet kuolleista. Tässä vaiheessa Paavalin puhe keskeytyi, sillä ”kun he kuulivat kuolleiden ylösnousemuksesta, niin jotkut rupesivat ivaamaan, kun taas toiset sanoivat: ’Me haluamme kuulla sinulta tästä vielä toistekin.’” Mitä sitten tapahtui?
Paavali lähti pois heidän keskeltään, mutta hänen mestarillinen todistelunsa oli saanut aikaan enemmänkin kuin nämä kaksi erilaista suhtautumistapaa. Oli myös kolmas ryhmä, sillä ”jotkut miehet liittyivät häneen ja tulivat uskoviksi, heidän joukossaan myös Dionysius, Areiopagin oikeuden tuomari, ja Damaris-niminen nainen ja muita heidän lisäkseen”. (Apt. 17:32–34) Siten varhaiskristillisyys kasvoi ”monien jumalien kaupungissa”.
KAUPUNGIN HISTORIAA
Akropolis on aivan lähellä Areiopagia. Me kiipeämme ylös Propylaiain (eli porttirakennelman) mahtavia marmoriportaita, jotka muodostavat upean sisäänkäynnin Parthenoniin Akropoliin laelle. Oikealla puolellamme on Siivettömän voitonjumalattaren temppeli, mutta jumalatar on hävinnyt siitä. Me kuljemme Propylaiain vaikuttavan pylväikön lävitse, mikä, vaikkakin se on osittain kulunut, antaa edelleenkin mahtavan vaikutelman tästä kerran niin massiivisesta rakennelmasta. Kavuttuamme portaat ylös näemme Parthenonin valtavat jäännökset. Milloin se rakennettiin, ja mikä johti sen rakentamiseen?
Ateenan alkuperä jää menneisyyden pimentoon, vaikkakin arkeologia luo jonkin verran valoa sen varhaishistoriaan. 600-luvulla ennen ajanlaskumme alkua kaupunkia hallitsivat eupatridit, ylimystöluokka, joka käytti poliittista valtaa ja jonka valvonnassa oli Areiopagi, tärkein sen aikainen rikosoikeusistuin. Seuraavalla vuosisadalla Solon-niminen lainsäätäjä laski demokratian perustuksen. Siten Ateenasta tuli ensimmäisen sellaisen valtion keskus, jolla oli demokraattinen hallitusmuoto.
Meedo-Persian valtakunnan nousu osoittautui vakavaksi uhaksi Kreikalle, ja kuten profeetta Daniel oli ennustanut, Persian neljäs kuningas ”panee . . . kaiken liikkeelle Jaavanin [Kreikan] valtakuntaa vastaan”. (Dan. 11:2) Sodan kulku oli aaltoilevaa, kunnes lopulta ’neljäs kuningas’, Persian Kserkses, pani koko valtakuntansa liikkeelle ja tunkeutui Kreikkaan vuonna 480 eaa. Hän pääsi aina Ateenaan asti ja poltti Akropoliin linnoituksen. Mutta ateenalaiset tuhosivat Persian laivaston Salamiissa ja pakottivat persialaiset perääntymään. Ateena sai johtoaseman Kreikassa voimakkaan laivastonsa ansiosta.
Ateenan kulta-aika alkoi. Tänä suuren vaurauden aikana Perikleen taitavan johdon alaisuudessa kaupunki astui muinaisen maailman kulttuurielämän johtoon. Ateena kukoisti sivistyselämän keskuksena, joka oli täynnä professoreita, puhujia ja filosofeja, joita olivat esimerkiksi Sokrates, Platon ja Aristoteles. Sinne perustettiin neljä filosofista koulukuntaa: platonilainen, peripateettinen, epikurolainen ja stoalainen. (Apt. 17:18, 19) Siihen aikaan rakennettiin myös monia kauniita rakennuksia ja temppeleitä, muiden muassa Parthenon, muinaisen pakanauskonnon pääasiallinen muistomerkki.
RAAMATTU VASTASSAAN FILOSOFIA
Siihen aikaan, kun Jeesus ja hänen apostolinsa olivat maan päällä, Ateenalla oli edelleen tärkeä merkitys filosofisten koulukuntiensa vuoksi. Kehdostaan Kreikasta filosofia levisi muihin osiin maailmaa. Itse asiassa Paavalin täytyi varoittaa jopa Kolossassa Vähässä-Aasiassa olevaa kristillistä seurakuntaa: ”Olkaa varuillanne: saattaa kenties olla joku, joka vie teidät saaliikseen filosofialla ja tyhjällä petoksella ihmisten perinteen mukaan, . . . eikä Kristuksen mukaan.” Paavali saarnasi Kristusta, ja niin kuin apostoli sanoi, ”hänessä ovat kaikki viisauden ja tiedon aarteet huolellisesti kätkettyinä”. – Kol. 2:3, 8.
Kreikan korinttolaisille kirjoittaessaan Paavali asettui vastustamaan hyvin voimakkaasti ihmisviisautta. Puolustaessaan tosi kristillisyyttä hän asetti ihmisfilosofian sille kuuluvalle sijalle sanoessaan: ”Jos joku teidän joukossanne luulee olevansa viisas tässä asiainjärjestelmässä, hän tulkoon tyhmäksi, jotta hän tulisi viisaaksi. . . . ’Jehova tietää, että viisaiden järkeilyt ovat turhia.’” (1. Kor. 3:18–20) Eivät ainoastaan heidän järkeilynsä osoittaudu turhiksi, vaan myös heidän kättensä työt häviävät. Katsohan vain Akropolista. Siellä ei ole enää Athenen kullalla päällystettyä kuvapatsasta. Vain osa Parthenonista on pystyssä. Ja miten on käynyt Erekhtheionin, Athenen ja Poseidonin yhteisen pyhäkön? Vain vähän on jäljellä sen entisestä ylväästä kauneudesta.
Kun lähdemme Akropoliilta ja kävelemme alas korkealle kohoavien Propylaiain askelmia, muistamme mitä apostoli Paavali sanoi ateenalaiselle oikeusistuimelle: ”Meidän ei pidä luulla, että Jumalolento on kullan tai hopean tai kiven kaltainen, kuin jokin, mikä on muovailtu ihmisen taiteen ja kekseliäisyyden avulla.” – Apt. 17:29.
AITO KRISTILLISYYS ON EDELLEEN ELÄVÄÄ
Pystyitkö tämän kiertokäynnin aikana omaksumaan jotakin muinaisen ja nykyisen Ateenan hengestä? Jotta aistisi tämän hengen täysin, on tietysti tarpeellista olla sen asukkaitten parissa. Monet vierailijat ovat todenneet, että ateenalaiset ovat todella vieraanvaraisia. Ei varmaankaan ole pelkkä sattuma, että kreikan kielessä ’vieras’ tarkoittaa kuten suomessakin sekä muukalaista että kutsuttua vierasta, sillä kreikkalaiset ovat hyvin vieraanvaraisia muukalaisia kohtaan.
Siksi ei ole hämmästyttävää, että tosi kristillisyys, jolle sellainen henki on luonteenomaista, on jälleen kerran juurtunut Ateenaan ja kaikkialle Kreikkaan. Yksistään Ateenassa on yli 7 000 Jehovan todistajaa 110 seurakunnan yhteydessä! Koko Kreikassa on 20 000 Jehovan todistajaa. Vaikka heitä, niin kuin Paavaliakin, pidetään ’vieraiden jumaluuksien julistajina’, niin he jatkavat ”Tuntemattoman Jumalan”, Jehovan, julistamista Ateenan ja koko Kreikan asukkaille.
Vierailumme on päättynyt, ja me palaamme samaa tietä takaisin. Katsoessamme etäältä taaksemme näemme viimeisen vilauksen Akropoliista. Laskevan auringon säteet antavat kaupungin marmoriselle kruunulle kullan hohteen. Mikä näkymä! Mutta erikoisesti me iloitsemme siitä, että niin monet nykyään nauttivat aidosta hengellisestä valistuksesta Ateenassa, ikivanhassa ”monien jumalien kaupungissa”.