Käynti muinaisessa Korintossa
MUINAISESTA Korintosta puhutaan ”maineikkaana, nautintoja rakastavana kaupunkina, jossa idän ja lännen paheet kohtasivat”. Kaupungin rikkaudenkin sanottiin ”olleen niin tunnettu, että se oli tullut sananparreksi”.
Millainen oli tämä kaupunki, johon tuollaiset tuntomerkit soveltuivat? Voisiko kukaan hyötyä ”käynnistä” sellaisessa paikassa? Katsokaamme.
Korintosta tulee kukoistava kaupunki
Muinainen Korintto sijaitsi kapealla kannaksella, joka yhdisti Peloponnesoksen Manner-Kreikkaan. Sen itäpuolella oli Saronikoslahti ja Egeanmeri ja länsipuolella Korintinlahti ja Joonianmeri. Kaupunki oli strategisesti edullisella paikalla jyrkän, noin 570 metriä merenpinnan yläpuolelle kohoavan Akrokorinthoksen vuoren pohjoisrinteen juurella.
Korintto, joka oli alun perin vain pieni kaupunki, kasvoi 600-luvulle eaa. mennessä kukoistavaksi suurkaupungiksi. Foinikialaiset, jotka ovat saattaneet panna alulle kankaiden kutomisen ja värjäyksen sekä muita käsityötaitoja, olivat kaupungin ensimmäisiä uudisasukkaita. Seuraavaksi tulivat attikalaiset, sitten doorilaiset ja lopuksi makedonialaiset. Roomalaiset vapauttivat kaupungin vuonna 196 eaa. Riippumattomana kaupunkivaltiona Korintto liittyi Akhaian liittokuntaan, osallistui kapinaan Roomaa vastaan ja poltettiin roomalaisen konsulin L. Mummiuksen toimesta vuonna 146 eaa. Kaupunki pysyi lähes asumattomana siihen asti, kun sinne vuonna 44 eaa. perustettiin Julius Caesarin aloitteesta roomalainen siirtokunta. Ajanlaskumme ensimmäiselle vuosisadalle mennessä siitä oli tullut Rooman Akhaian provinssin pääkaupunki, ja prokonsuli hallitsi sitä.
Korintto oli todella vilkas suurkaupunki, sillä sen vallan huippukautena siellä oli noin 200000 vapaata kansalaista ja mahdollisesti ainakin kaksinkertainen määrä orjia. Siellä asui kreikkalaisia, joitakuita italialaisia sekä melkoisesti juutalaisia. Mutta sen kadut olivat tulvillaan eri maista saapuneita kauppiaita ja matkailijoita, jotka olivat tulleet tänne liikeasioissa tai huvittelemaan.
”Meren silta”
Maata halkovat kauppatiet kulkivat Korinton kautta. Myös merialukset toivat tavaroita kaupungin satamiin; joko 14 kilometriä kaupungin itäpuolella Saronikoslahden rannalla olevaan Kenkrean satamaan tai runsaan kahden kilometrin päässä lännessä Korintinlahdella olevaan Lekhaioniin. Jotkin laivat ankkuroivat pieneen, kaupungin itäpuolella olevaan Skhoinoksen satamaan.
Entä miten laivassa olevat tavarat voitiin saada kannaksen poikki, jos ne olivatkin matkalla kauemmaksi itään tai länteen? Jotkut suunnittelivat kanavan rakentamista. Itse asiassa Rooman keisari Nero ryhtyikin sellaiseen hankkeeseen noin vuonna 66 tai 67, mutta pian hän luopui ajatuksesta ja kohdisti huomionsa muihin, kiireellisempää huomiota vaativiin asioihin. Tämän vesitien valmistuminen siirtyikin satoja vuosia eteenpäin aina vuoteen 1893 asti. Tuona vuonna valmistunut 6,3 kilometrin mittainen kanava, joka yhdistää Korintinlahden ja Saronikoslahden toisiinsa, on yhä käytössä.
Korinton kaupungin kukoistuksen aikoihin kannaksen poikki ei kuitenkaan ollut vielä minkäänlaista kanavaa. Suurten alusten lastit purettiin yhdessä satamassa ja kuljetettiin maitse toiseen satamaan, jossa tavarat lastattiin toiseen alukseen ja lähetettiin määränpäähänsä. Monesti pienempiä aluksia kuitenkin hilattiin kannaksen poikki lasteineen päivineen. Tämä kävi päinsä puisen telatien avulla, jota myöten laivat hinattiin. Kreikkalaiset kutsuivat sitä nimellä diolkos, joka merkitsee ’hilata poikki’. Korinton kannasta voitiin täten syystä nimittää ”meren sillaksi”. Useimmat merenkulkijat valitsivat mieluummin ne hankaluudet, joita aiheutui kannaksen poikki tapahtuvasta maakuljetuksesta, kuin kiersivät 320 kilometrin merimatkan niemimaan myrskyisten eteläniemekkeiden ympäri.
”Koko Kreikan silmä”
Korintto oli myös opetuksen tyyssija. Tämä oli niin ilmeistä, että roomalainen puhuja, kirjailija ja valtiomies Cicero (106–43 eaa.) kutsui kaupunkia nimellä totius Græciæ lumen eli ’koko Kreikan silmä’.
Monet Korinton asukkaista olivatkin hyvin oppineita. Silti useat heistä antautuivat moraalisesti turmeltuneisiin tekoihin. Niinpä ilmaisu ”toimia kuin korinttolainen” tarkoitti ’harjoittaa haureutta’ ja ”korinttolainen tyttö” merkitsi prostituoitua. Tiedätkö, mikä johti sellaiseen moraaliseen turmelukseen tässä kaupungissa, jota nimitettiin ”koko Kreikan silmäksi”?
Väärällä uskonnolla oli tässä merkittävä osuus. Harkitsehan esimerkiksi Afrodite-jumalattaren (roomalaisten Venuksen) palvontaa. Hänen mahtava pyhäkkönsä seisoi Akrokorinthoksen laella, vuorella, joka kohoaa noin 460 metrin korkeuteen kaupungin yläpuolelle. Raamatunselittäjä Adam Clarke kirjoittaa: ”Venuksen temppeli ei ollut vain erittäin loistava, vaan se oli myös hyvin rikas, ja Strabon mukaan se elätti peräti tuhatta kurtisaania [prostituoitua], joiden avulla paikkaan houkuteltiin suunnattomat määrät muukalaisia.”
Kuinka Korintossa vieraileva olisi voinut olla huomaamatta Apollonin mahtavaa temppeliä tai pyhäkköjä, jotka oli rakennettu sellaisille jumaluuksille kuin Juppiterille, Heralle ja lääketaidon jumalalle Asklepiokselle? Reunustivathan sankarien ja jumalien patsaat Korinton katuja ja toreja! Mutta tämäkään ei riittänyt, kuten Adam Clarke huomautti: ”Julkinen prostituutio muodosti merkittävän osan heidän uskonnostaan; ja heillä oli tapana pyytää julkisissa rukouksissa jumalia moninkertaistamaan heidän prostituoitujensa määrän!”
Kristillisyys painaa leimansa
Tällainen oli se ympäristö, johon kristitty apostoli Paavali tuli noin vuonna 50. Ollessaan Korintossa hän teki telttoja yhdessä juutalaisen Akylaan ja hänen vaimonsa Priskillan kanssa. Kaikki kolme työskentelivät tietenkin myös tuossa kaupungissa olevan vastaperustetun kristillisen seurakunnan rakentamiseksi. Paavali ”piti esitelmän synagogassa joka sapatti ja puhui vakuuttavasti juutalaisille ja kreikkalaisille”. Jälkimmäiset olivat ilmeisesti juutalaisuuteen kääntyneitä kreikkalaisia. Kohdatessaan vastustusta ja herjaamista juutalaisten taholta apostoli käänsi huomionsa kansojen ihmisiin ja siirtyi Titius Justus -nimisen miehen taloon, joka oli synagogan vieressä. Paavalin julistustyö kantoi hedelmää kun synagogan esimies Krispus, hänen huonekuntansa sekä monia muita tuli uskoviksi. – Apt. 18:1–8.
Yöllä Herra ilmestyi Paavalille näyssä ja sanoi: ”Älä pelkää, vaan jatka puhumista äläkä pysy vaiti, koska minä olen sinun kanssasi eikä kukaan hyökkää sinun kimppuusi tehdäkseen sinulle pahaa, sillä minulla on paljon kansaa tässä kaupungissa.” Niinpä apostoli viipyi Korintossa puolitoista vuotta ”opettaen heidän keskuudessaan Jumalan sanaa”. Täten hän kylvi ”siementä” Korinton viljavainiolle. Joitakin aikoja Paavalin, Akylaan ja Priskillan lähdön jälkeen Apollos ”kasteli” tuota ”siementä” antamalla lisää opetusta. Tietenkin Jumala oli se, joka sai aikaan jatkuvan kasvun toimivan voimansa, pyhän henkensä, välityksellä. – Apt. 18:9–11, 18–28; 19:1; 1. Kor. 3:5–9.
Todennäköisesti vuosien 55–56 vaiheilla Paavali vietti kolme kuukautta Kreikassa, vieraili Korintossa ja kirjoitti sieltä kirjeen Roomassa oleville kristityille. (Apt. 20:2, 3; Room. 16:1, 23; 1. Kor. 1:14) Se, että apostolilla oli rakkaus Korintossa olevia uskovia tovereitaan kohtaan, käy selvästi ilmi niistä kahdesta henkeytetystä kirjeestä, jotka hän kirjoitti tälle seurakunnalle. Jälkimmäisessä niistä Paavali teki selväksi, että hänen sydämensä oli ”avartunut” sen hellässä kiintymyksessä sisältämään tuon maineikkaan kaupungin kristityt. (1. Kor. 1:1, 2; 2. Kor. 1:1; 6:11) Lisäksi nuo kirjeet sisälsivät huomautuksia, joilla oli erityinen merkitys korinttolaisille.
Esimerkiksi Korintto oli täynnä haureuden harjoittajia, epäjumalanpalvelijoita, avionrikkojia, homoseksualisteja, varkaita, ahneita, juoppoja, herjaajia ja kiristäjiä. Paavali sanoi suoraan, etteivät sellaiset peri Jumalan valtakuntaa. Jotkut Korinton kristityistäkin olivat olleet sellaisia. Mutta kuinka kiitollisia he olivatkaan, että – kuten Paavali sanoi – heidät oli ’pesty puhtaiksi, pyhitetty, julistettu vanhurskaiksi Jeesuksen nimessä ja Jumalan hengellä’! (1. Kor. 6:9–11) Kuinka ajatuksia herättävä olikaan myös se apostolin neuvo, että heidän piti ’olla lapsia pahuuteen katsoen’. Ilmeisesti heidän ei siis pitänyt haluta saada tietoa turmeluksesta ja moraalittomuudesta, vaan pikemminkin pysyä pahuuteen nähden niin viattomina kuin pienet lapset. – 1. Kor. 14:20.
Kävely Korinton läpi
Muinainen Korintto rakennettiin kahdelle tasanteelle, joiden korkeusero oli noin 30 metriä. Kaupungin keskustassa oli agora eli tori, jonka ympärillä oli muistomerkkejä ja pylväikköjä. Sinne johtavan väylän varrella oli riveittäin kauppoja, joissa myytiin monenmoisia tavaroita. Yhden kaupan kynnyksessä oli piirtokirjoitus, josta voitiin lukea: ”Lucius, lihakauppias.” Eräästä piirtokirjoituksesta taas löydettiin latinalainen sana macellum. Paavali käytti sanan kreikankielistä vastinetta makellon, kun hän sanoi: ”Syökää yhä kaikkea, mitä lihakaupassa myydään.” (1. Kor. 10:25) Kun Korinton kristityt kuulivat nuo sanat, todennäköisesti se toi heidän mieleensä jonkin paikallisen macellumin eli lihakaupan.
Monilla agoran kaupoilla oli käytössään raikasta vettä, jota saatiin luonnonlähteestä. Sitä juoksutettiin maanalaisen tunnelin läpi kussakin kaupassa olevaan omaan kaivoon. Nähtävästi kauppiaat ovat voineet säilyttää esimerkiksi helposti pilaantuvia ruokatavaroita laskemalla ne veteen, jossa ne pysyivät kylmänä.
Agora oli kahdessa tasossa, ja kaupat sijaitsivat ylemmän ja alemman tason taitteessa. Tämän kauppa-alueen keskellä oli bema eli rostrum, sinisestä ja valkoisesta marmorista tehty, kauttaaltaan leikkauksin koristeltu puhujakoroke. Sen vieressä, alemmalla tasanteella, oli kaksi odotushuonetta, joissa oli marmoriset penkit ja mosaiikkilattiat. Niissä oikeudenhakijat voivat odottaa vuoroaan astua oikeusistuimen eteen. Beman edustalle saattoi kokoontua melkoinen väkijoukko; niinpä se olikin erinomainen paikka julkisten puheiden pitämiseen.
Erään kerran Korinton vihamieliset juutalaiset nousivat apostoli Paavalia vastaan ja veivät hänet ”tuomarinistuimen” eteen (kreikaksi bema), jonka ajatellaan olleen juuri kuvailtu ympäristöään korkeammalla oleva tasanne. Sinne Paavali tuotiin prokonsuli Gallion eteen, mutta tämä roomalainen hallintoviranomainen kieltäytyi puuttumasta juutalaisten kiistoihin ja ajoi heidät pois. Vainoojat ottivat nyt kiinni Soosteneen, joka oli silloin synagogan esimies, ja löivät häntä tuomarinistuimen edessä. Mahdollisesti tämä kokemus sai Soosteneen omaksumaan kristillisyyden, sillä kun Paavali aloittaa ensimmäisen henkeytetyn kirjeensä Korintossa olevalle seurakunnalle, hän mainitsee ”veljemme Soosteneen”. – Apt. 18:12–17; 1. Kor. 1:1, 2.
Paavalin sanojen ”sillä meidän kaikkien täytyy tulla ilmeisiksi Kristuksen tuomarinistuimen [Paavali käyttää tässä kreikkalaisen sanan bema yhtä muotoa] edessä” (2. Kor. 5:10) on täytynyt tehdä varsin syvä vaikutus Korinton kristittyihin. Hehän saattoivat kävellä torille ja nähdä beman eli tuomarinistuimen, jossa pelkät ihmiset jakoivat oikeutta. Kuinka paljon merkityksellisempää olikaan tulla kirkastetun Jeesuksen Kristuksen tuomittavaksi!
Ajanvietettä ja urheilua
Muinaiset korinttolaiset olivat kiinnostuneita teatteriesityksistä. Kaupungissa olikin kaksi teatteria, joista toinen oli niin suuri, että siinä oli istuimet 18000 ihmiselle. Näin ollen Korinton kristityt ymmärsivät varsin hyvin Paavalin huomautuksen siitä, miten apostolit olivat ”teatterinäytelmä maailmalle ja enkeleille ja ihmisille”. – 1. Kor. 4:9.
Agorasta luoteeseen päin sijainneen suuren teatterin lähellä on muuten aukio, jonka kiveykseen on käytetty suuria kalkkikivilohkareita. Yhdessä niistä on latinankielinen omistuskirjoitus: ”Erastus, prokuraattori ja ediili, laski tämän kiveyksen omalla kustannuksellaan.” Tämän Erastuksen on ajateltu olleen se ”Erastus, kaupungin taloudenhoitaja”, jonka Paavali mainitsee Rooman kristityille Korintossa kirjoittamassaan kirjeessä. – Room. 16:23.
Korintto veti puoleensa myös innokkaita urheilunharrastajia. Lähistöllä pidettiin aina kahden vuoden välein Isthmoksen kisat. On luultavaa, että ne järjestettiin Poseidonin (Neptunuksen) kunniaksi, koska tämän epäjumalan temppeli sijaitsi kannaksen eteläosassa. Musiikki ja runous ovat saattaneet sisältyä kilpailulajeihin. Kisojen huomattavinta osaa esittivät kuitenkin sellaiset lajit kuin sotavaunuin ajetut kilpa-ajot, juoksukilpailut, hypyt, keihäänheitto, nyrkkeily ja paini. Millaista ponnistelua vaadittiinkaan siltä urheilijalta, joka aikoi voittaa! Ja mitä hän sai voitostaan? Suosionosoituksia ihmisiltä ja kenties kuihtuvan seppeleen.
Elämän kilpajuoksu!
Ensimmäisessä kanonisessa kirjeessään Korinton kristityille apostoli Paavali käytti entisajan kisoja kuvauksena, jonka tuon alueen asukkaat voivat helposti ymmärtää. Paavali kysyi: ”Ettekö tiedä, että ne, jotka juoksevat kilpajuoksussa, tosin kaikki juoksevat, mutta vain yksi saa palkinnon?” Sitten hän jatkoi: ”Juoskaa sillä tavalla, että saavuttaisitte sen. Sitä paitsi jokainen kilpailuun osallistuva harjoittaa itsehillintää kaikessa, he tietysti saadakseen turmeltuvan kruunun [Isthmoksen kisoissa se saattoi olla valmistettu sellaisista turmeltuvista aineksista kuin muratista, lehtiselleristä tai persiljasta], mutta me turmeltumattoman [kuolemattomuuden taivaassa].” Sitten Paavali käytti itseään rohkaisevana esimerkkinä ja sanoi: ”Siksi minä en juokse epävarmana tavalla; en suuntaa iskujani sillä tavalla kuin hosuisin ilmaa, vaan minä kuritan lyönnein ruumistani ja johdatan sitä kuin orjaa, etten itse toisille saarnattuani tulisi mitenkään kelpaamattomaksi.” – 1. Kor. 9:24–27.
Monien muiden muinaisten kaupunkien tavoin vanha Korintto on nykyään raunioina. Nykyinen Korintto sijaitsee noin viisi kilometriä muinaisen Korinton raunioilta koilliseen. Tuota ”maineikasta, nautintoja rakastavaa kaupunkia, jossa idän ja lännen paheet kohtasivat”, ei ole enää olemassa. Silti ne, jotka haluavat juosta kristillisen kilpajuoksun menestyksellisesti loppuun saakka ja saada ikuisen elämän, havaitsevat apostoli Paavalin 1. ja 2. Korinttolaiskirjeessä antamat neuvot rohkaiseviksi, ajankohtaisiksi ja hengellisesti antoisiksi. Miksi siis et ottaisi Raamattuasi esille, lukisi noita Jumalan henkeyttämiä kirjeitä ja täydentäisi näin käyntiäsi muinaisessa Korintossa?
[Kartta s. 20]
(Ks. painettu julkaisu)
KREIKKA
ATEENA
KORINTTO
PELOPONNESOS
Egeanmeri
Korintinlahti
Saronikoslahti
Välimeri