’Pidä tarkoin mielessäsi Jehovan päivän läsnäolo’
”Millaisia pitäisikään teidän olla . . . odottaessanne ja pitäessänne tarkoin mielessä Jehovan päivän läsnäolon.” – 2. Piet. 3:11, 12, Um.
1. Mikä on ”Jehovan päivä”, ja miksi meidän pitäisi ajatella sitä nyt vakavasti?
TILINTEON päivä lähestyy koko ihmiskuntaa. Se on aika, jolloin Jumalan tuomio pannaan täytäntöön pahoille, ja myös vapautuksen aika vanhurskaille. Kaikki silloin elossa olevat ihmiset kutsutaan tekemään tiliä siitä, millä tavalla he ovat käyttäneet elämänsä, joko itsekkäässä piittaamattomuudessa Jumalan tahdosta ja lähimmäistensä hyvinvoinnista tai Jumalan rakkaudellisessa tottelemisessa ja epäitsekkäästi kiinnostuneina lähimmäisistä. Koska silloin on aika tosi Jumalan selvittää tilit, niin tulevaa aikakautta sanotaan Raamatussa ”Jehovan päiväksi”. Se ansaitsee vakavan kiinnostuksemme. – Sef. 2:2, 3.
2, 3. Millaisen asenteen ”Jehovan päivään” apostoli Pietari kehotti kaikkia kristittyjä omaksumaan?
2 Onko sinulla Jehovan päivän läsnäolo tarkoin mielessäsi? Pidätkö sen mielessäsi? Onko se sinulle todellisuus? Apostoli Pietari ajatteli sillä tavalla. Hän kehotti kaikkia kristittyjä omaksumaan saman asenteen. Hän kirjoitti, kuten 2. Piet. 3:11–13 Raamatussa esittää: ”Kun siis nämä kaikki näin hajoavat, millaisia tuleekaan teidän olla pyhässä vaelluksessa ja jumalisuudessa, teidän, jotka odotatte ja joudutatte Jumalan päivän tulemista [pidätte tarkoin mielessä Jehovan päivän läsnäolon, Um], jonka voimasta taivaat hehkuen hajoavat ja alkuaineet kuumuudesta sulavat! Mutta hänen lupauksensa mukaan me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus asuu.”
3 Pidätkö sinä tarkoin mielessäsi tämän Jehovan tulisen päivän? Onko se sinulle niin todellinen, että voit nähdä sen selvästi, aivan edessäsi? Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten rivienvälisen valtakunnankäännöksen (engl.) mukaan ilmaus ”pidätte tarkoin mielessä” on ”kiirehditte”. Meidän ei siis tulisi hidastaa sitä, ts. suhtautua Jehovan päivään niin kuin se olisi kaukana, lykätä sitä tuonnemmaksi.
4. Miksi kokisimme vakavan menetyksen, jos emme pitäisi Jehovan päivää tarkoin mielessämme?
4 Tämä asenne on välttämätön kaikille kristityille kaikkina aikoina riippumatta siitä, milloin Jehovan ”päivä” saapuu. Miksi? Apostoli Paavali vastaa: ”Sillä tämän maailman näyttämö on vaihtumassa.” (1. Kor. 7:31, Um) Se on kuin vaihtuva kohtaus näyttämöllä, joka, vaikka se olisi kuinka viehättävän näköinen, pian vaihtuu toiseksi, jolla on erilaiset lavastukset ja eri näyttelijät, niin ettei siinä ole mitään pysyvää. (Saarn. 1:4) Miksi näin ollen kristityn, jolla on toivo iankaikkisesta elämästä pysyvässä maailmassa, jossa on todellisia arvoja, tulisi käyttää aikaansa ja elinvoimiaan lyhytaikaisen, ohimenevän asian hyväksi? Kuten 1. Joh. 2:17:ssä sanotaan, ’tämä maailma katoaa’. Se häviää pian tyystin kuvasta iäksi. Uskotko sen?
APOSTOLIEN ASENNE
5, 6. Miten apostolit antoivat meille hyvän esimerkin asenteellaan Kristukseen ja hänen valtakuntaansa?
5 Jos pysymme valppaina ja olemme sopusoinnussa sen kanssa, mitä Jehova tekee, niin me saamme aina osaksemme suuria siunauksia. Toisaalta olemme vaarassa, jos kehitämme epäilevän suhtautumistavan siihen, mitä meille osoittaa ”uskollinen ja ymmärtäväinen palvelija”, se kristittyjen koostuma, jonka kautta Jeesus Kristus varaa hengellistä ravintoa opetuslapsilleen. Me voimme joutua tilanteeseen, jossa olemme kuin joukko-osastostaan eksyneet sotilaat, jotka voivat helposti jäädä vihollisen tuhoamiksi. – Matt. 24:45.
6 Kristuksen apostolien asenne oli sellainen, että he eivät halunneet menettää mitään siitä, mitä Jumala varaisi. Kun he kysyivät Jeesukselta: ”Mikä on sinun läsnäolosi . . . tunnusmerkki?” he eivät tienneet, että hänen tuleva läsnäolonsa olisi näkymätön. (Matt. 24:3, Um) Vielä hänen ylösnousemuksensakin jälkeen he kysyivät: ”Herra, tälläkö ajalla sinä jälleen rakennat Israelille valtakunnan?” (Apt. 1:6) He odottivat sen näkyvää ennallistamista. Heidän tiedustelunsa osoitti kuitenkin, että he pitivät Kristuksen hallitseman Jumalan valtakunnan läheisenä mielessään. He odottivat saavansa virallisen osuuden tuohon valtakuntaan. He eivät olleet epäuskoisten juutalaisten kaltaisia, jotka näkivät Jeesuksen keskuudessaan näkyvänä lihassa, mutta eivät havainneet, että hän oli luvattu Messias, että ’Jumalan valtakunta oli heidän keskellään’. (Luuk. 17:21, Um) Jeesuksella oli kaikki Messiaan tunnusmerkit. Hän tuli sillä tavalla kuin Raamattu ennusti. Mutta nuo juutalaiset eivät ottaneet häntä vastaan. He kompastuivat häneen. Miksi?
7, 8. Miksi kirjanoppineet ja fariseukset eivät ottaneet Jeesusta vastaan luvattuna Messiaana?
7 He olivat ylpeitä ja materialistisia. He rakastivat enemmän ihmisten ylistystä ja hyväksymystä kuin Jumalan. Jeesus sanoi heille suoraan: ”Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te olette valkeiksi kalkittujen hautojen kaltaisia: ulkoa ne kyllä näyttävät kauniilta, mutta ovat sisältä täynnä kuolleitten luita ja kaikkea saastaa! . . . tekin . . . näytätte ihmisten silmissä hurskailta, mutta sisältä te olette täynnä ulkokultaisuutta ja laittomuutta.” (Matt. 23:27, 28) Hän sanoi opetuslapsilleen, että nuo uskonnolliset johtajat tekivät kaikki työnsä saadakseen ihmiset katsomaan heitä ja rakastivat kaikkein huomattavimpia paikkoja ja halusivat julkista kunnioitusta. He rakastivat rahaa mutta eivät Jumalaa. – Luuk. 16:14.
8 Koska juutalaisella papistolla oli tällainen asenne, niin sen oli mahdotonta hyväksyä Jeesusta Messiaaksi. Vaikka Kristus oli aivan heidän silmiensä edessä lihassa ja suoritti mitä suurenmoisimpia parannustekoja, heidän silmänsä olivat sokeat. Koska he olivat tällaisessa mielen- ja sydämentilassa, he olivat pettyneet Jeesukseen, sillä heidän itsekkyytensä sai heidät odottamaan vääriä asioita maailman mittapuitten mukaan. – Joh. 5:39–44; Jes. 8:14, 15; Matt. 13:57.
9. Mikä vaikutus hengelliseen tilaamme olisi sillä, että me mielessämme ja sydämessämme lykkäisimme Jehovan päivän läsnäoloa tuonnemmaksi?
9 Me emme saa nykyään tulla heidän tavallaan materialistisiksi. Meidän on erittäin vaarallista sallia itsemme vaipua uneliaaseen, välinpitämättömään tilaan, niin että mielessämme ja sydämessämme lykkäämme Jehovan tulisen päivän läsnäolon tuonnemmaksi. Jos teemme siten, niin emme havaitse Jumalan meille varaamaa johtoa ja ohjausta. Emme tule tuntemaan häntä emmekä arvosta hänen hyviä ominaisuuksiaan. Unelias asenne aiheuttaa sen, ettemme ymmärrä selvästi, mitä tarvitsee tehdä Jumalan palveluksessa. Emme ole koskaan valmiit Jehovan päivän tulemiseen emmekä halua sen tulevan. Emme ole ajan tasalla, vaan tuon ”päivän” saapuminen saattaa yllättää meidät äkkiarvaamatta. – 1. Tess. 5:2–5.
MITÄ MAAILMAN OLOSUHTEET ILMAISEVAT
10. a) Mitä Raamatun ajanlasku osoittaa meidän ajastamme? b) Mitä maailman johtohenkilöt ajattelevat ihmiskunnan edessä olevasta kriittisestä tilanteesta?
10 Raamatun ajanlasku osoittaa selvästi ajan, jossa me elämme, erittäin tärkeäksi. ”Pakanain ajat”, jotka ulottuivat vuodesta 607 eaa. vuoteen 1914, ovat päättyneet. (Luuk. 21:24) Ihmisen historiasta on pian kulunut 6 000 vuotta. Näiden tosiseikkojen valossa se, mitä näemme tapahtuvan maailmalle, on hyvin merkityksellistä. Mihin johtopäätökseen se viittaa? Maailman olosuhteet todistavat voimakkaasti lopun läheisyydestä. Maailman johtajatkin ovat nyt ensimmäistä kertaa havainneet maailman tuhon todella mahdolliseksi. He myöntävät, että kaikenkäsittävä ydinsota olisi niin tuhoisa, ettei siinä voisi olla lainkaan voittajia, vaan ainoastaan häviäjiä. Monet, erityisesti tiedemiehet, sanovat kuitenkin, että vielä suurempi vaara koituu maailmanlaajuisesta saastumisesta sekä myös ”väestöräjähdyksestä”, joka uhkaa tuoda mukanaan laajalti nälänhätää, sairautta ja levottomuutta. Washington Post -lehdessä olleessa selosteessa sanottiin: ”Vaikutusvaltaiset miehet ovat äkisti eri maissa – Yhdysvalloissa, Englannissa, Ranskassa, Saksassa, Italiassa, Ruotsissa, Tšekkoslovakiassa, Neuvostoliitossa, Intiassa, Japanissa – tajunneet uhkaavan vaaran, jolla ei ole vertaa ihmisen kokemuspiirissä.” Nämä miehet tajuavat, että vaikka ihmiskunta saattaisi läpäistä uhkaavat kriisit yhden kerrallaan, se ei voisi säilyä, jos ne kaikki tai edes useat niistä iskevät yhtaikaa. Joka alalla, niin sodan, väestönkasvun, ekologian, rikollisuuden, nälänhädän, tautien kuin levottomuuksienkin ollessa kyseessä, on tuhon mahdollisuus, ja ne kaikki voisivat tulla räjähdyspisteeseen samanaikaisesti.
11. a) Miksi ei ole järkevää odottaa teknologian ratkaisevan ongelmat? b) Miksi maailman tuho ei tule niistä lähteistä, joita ihmiset pelkäävät? c) Milloin ”suuri ahdistus” iskee, kuten Raamatussa osoitetaan?
11 Vaikka jotkut sanovat nykyisen teknologian voivan ratkaista ongelmat ja tulevan ratkaisemaan ne, niin mitä teknologia parhaillaan saa aikaan? Eikö se ole osaltaan vastuussa tilanteen pahenemisesta, varsinkin sodan ja saastumisen alalla? Ja vaikka teknologia pystyisikin ratkaisemaan nämä ongelmat, niin tuleeko se tekemään sen? Ei, ihmisten keskuudessa on liian paljon itsekkyyttä, liian paljon itsekkäitä pyyteitä, jotka ehkäisevät huonon tilanteen parantamisyrityksiä. Silti ennustettu tuho ei tule niistä lähteistä, joista ihmiset pelkäävät sen tulevan. Nykyinen maailmanjärjestelmä ei romahda itsestään. Nyt kun sen täydellinen epäonnistuminen on selvästi ilmeinen, on tullut Jehovan aika tehdä siitä loppu. Ja hän selvästi merkitsi Sanaansa tämän ajan kauan sitten. Raamattu määrittää erehtymättömästi vuoden 1914 ajaksi, jolloin ”maailman valtakunnasta” tulee Herran Jumalan ja Kristuksen valtakunta. Ennen kuin silloin elossa ollut sukupolvi poistuu näyttämöltä, ”suuri ahdistus” iskee. – Ilm. 11:15, Um; Dan. 4:7–14; Matt. 24:21, 34.
12. Mitkä kehitysvaiheet osoittavat maailman uskonnon vaikutuksen vähenemisen monin paikoin?
12 Myös uskonnon alalla sattuneet tapahtumat kiinnostavat suuresti Jumalan sanan tutkijoita. Monet jättävät papinviran, ja kirkkoja suljetaan. Mutta eivät ainoastaan kirkkojen sulkeminen, jäsenten väheneminen kirkoista monin paikoin ja pappien virastaan eroaminen enteile maailman uskonnon tuhoa, ikään kuin se luhistuisi itsestään. Siihen liittyy paljon muuta.
13. Mikä johti Jerusalemin ja sen uskontojärjestelmän autioitukseen vuonna 70?
13 Harkitsehan tätä: mikä todellisuudessa aiheutti Jumalan vihan, joka johti Jerusalemin ja sen uskontojärjestelmän autioitukseen vuonna 70? Jumalan sanan hylkääminen, mikä johti kaikenlaiseen moraaliseen turmelukseen. Myös se, etteivät juutalaiset hyväksyneet Jumalan Poikaa Messiaaksi, vaan halusivat sen sijaan panna luottamuksensa keisariin. (Matt. 15:1–9; Joh. 19:14–16) Jerusalem täysin ansaitsi loppunsa. Ovatko kristikunnan papit nykyään sen parempia? Eivät, he ovat noiden entisajan Jerusalemin turmeltuneitten uskonnollisten johtajien vastineita.
14. Miten se, että papit ovat hylänneet Raamatun Jumalan henkeytettynä sanana, on vaikuttanut heidän näkemykseensä moraalista?
14 Hekin ovat hylänneet Raamatun Jumalan henkeytettynä sanana. Joissakin tapauksissa he ovat avoimesti luokitelleet osia siitä ”taruiksi”. Mutta ei siinä kaikki. Kuuntelehan vain muutamia niistä monista otsikoista, joita on esiintynyt sanomalehdissä: Australiasta: ”Pappi kehottaa kirkkoa siunaamaan homoseksualistit.” New Yorkin kaupungista: ”Onko homoseksuaalisuus pahaksi? Episkopaalipapit vastaavat: Ei.” Ruotsista: ”Papit haluavat vapaampia sukupuolilakeja.” Lontoosta: ”Piispa haluaa sukupuolisuhteet laillisiksi 14 vuoden iässä.” Näin käy, kun ihmiset kääntyvät pois Jumalan sanasta.
15. Millä tavoilla kristikunnan papit ovat osoittaneet hylkäävänsä Jumalan messiaanisen valtakunnan?
15 Se, että he hylkäävät Jumalan Pojan johdossa olevan Jumalan messiaanisen valtakunnan, on myös historiallinen tosiasia. Kristikunnan papit ovat fariseusten tavoin panneet luottamuksensa ihmishallituksiin. He ovat valmiit rukoilemaan, kun presidentit ja kuninkaat astuvat virkaansa. Sotilaspapit siunaavat armeijan sen lähtiessä sotaan. Ja he ovat halukkaita ja innokkaita osoittamaan, että Yhdistyneiden Kansakuntien järjestö on välikappale, jonka avulla ihmiskunta saavuttaa sen rauhan ja turvallisuuden, jonka ainoastaan Jumalan messiaaninen valtakunta voi saada aikaan.
16. Mitkä muut seikat pikemmin kuin kirkossakäymisen vähentyminen varmistavat sen, että kristikunnan tuho on käsillä?
16 Nämä ovat vain näyte niistä synneistä, joihin kristikunnan uskonnot ovat syyllistyneet. Ne ovat aiheuttaneet eniten pilkkaa Jumalan ja Kristuksen nimelle ja ovat yrittäneet hävittää Jehova Jumalan tosi palvonnan maan päältä. Nämä seikat varmistavat sen, että kristikunnan tuho on uhkaavan lähellä.
LISÄTODISTUKSIA SEN ”PÄIVÄN” LÄHEISYYDESTÄ
17–19. a) Mistä muualta havaitsemme todisteen ”Jehovan päivän” läheisyydestä? b) Mitkä kehitysvaiheet Jumalan kansan keskuudessa osoittavat, että Jumalan uuden järjestyksen tulo on hyvin lähellä?
17 Ei ole epäilystäkään siitä, että maailman olosuhteet ilmaisevat ”Jehovan päivän läsnäolon” läheisyyden. Mutta se ei ole ainoa todiste. Voimme löytää ilmiselvän todisteen sen läheisyydestä myös siitä, mitä on tapahtumassa Jumalan tosi kristillisessä seurakunnassa – siitä, miten Jehova menettelee kansansa suhteen. Siitä päätellen, mitä Jumala on tehnyt viime vuosina, uuden vanhurskaan järjestyksen nähdään olevan niin lähellä, että voimme nähdä sen muotoutuvan aivan edessämme.
18 Ajattelehan seuraavia kehitysvaiheita: Järjestön kannalta katsoen Jehovan kansan seurakunnat ovat nyt tulleet täydemmin sopusointuun Raamatun kanssa vanhimpia ja avustavia palvelijoita koskevan järjestelyn myötä. Jehovan kansaan kuuluvia on myös autettu ymmärtämään Hesekielin näky maan päällä olevasta maailmanlaajuisen hallinnon kaupunginkaltaisesta keskuksesta, jota kutsutaan nimellä ”Jehova itse on siellä”. He ymmärtävät, että tulee olemaan taivaallisen valtakunnan alaisuudessa palveleva hallintoelin, jota Hesekielin ennustuksessa kutsutaan nimellä ”päämies”. (Hes. 45:7; 48:35; Um) He ymmärtävät nyt edelleen, että ”suuresta ahdistuksesta” eloon jäävien ”suuri joukko” tulee olemaan ”uuden maan”, Kristuksen tuhatvuotisen hallituskauden aikaansaaman uuden maallisen yhteiskunnan, perustus. Sakarjan ennustuksen ymmärtäminen on valaissut heidät näkemään, että kaikki, mitä Jumalan kansa tekee, tulee tapahtumaan pyhyydessä ja Jehovan suvereenisuuden ylistämiseksi ilman mitään epäpuhdasta tai vahingollista, joten Jehovalla ei ole enää syytä moittia kansaansa. (Sak. 14:20, 21) Heille on myös huolellisesti opetettu, miten on elettävä nyt, jos aikoo varjeltua ”suuressa ahdistuksessa”. Kaikki tämä auttaa vilpitönsydämisiä valmistautumaan elämää varten Jumalan uudessa järjestyksessä. Me näemme myös niin kuin emme koskaan aiemmin niiden nopean, aivan ilmiömäisen mukaantulon, jotka muodostavat ”suuren joukon”. ”Lampaitten” ja ”vuohien” erotteleminen etenee tosiaan hämmästyttävän nopeasti. Vanhurskaita olosuhteita kaipaavat ihmiset ilmaisevat nykyään hyvin nopeasti vastakaikua hyvälle uutiselle. – Mark. 13:10; Matt. 25:31–46; Ilm. 7:9.
19 Kun ajattelemme näitä todisteita, niin ihmisen täytyy olla todella huonokuuloinen ja huomiokyvyltään hidas, jos hän ei oivalla, että me elämme sitä sukupolvea, jonka Jeesus ennusti edeltävän välittömästi Jumalan vanhurskaan uuden järjestyksen tuloa. Ja kaikkien silmiemme edessä olevien todisteitten mukaan me olemme jo hyvin pitkällä tuossa sukupolvessa. – Matt. 24:34.
VÄÄRIEN USKONTOJEN LOPPU ON TULEVA ÄKISTI
20, 21. a) Mikä maailman uskonnon tila voi saada jotkut taipuvaisiksi lykkäämään Jehovan tulisen päivän tuonnemmaksi? b) Mutta miten Ilm. 17:16, 17 sanoo ”Suuren Babylonin” tuhon tapahtuvan?
20 Mutta jotkut ovat uskonnollista tilannetta tarkastellessaan taipuvaisia lykkäämään Jehovan tulisen ”päivän” tuonnemmaksi. He saattavat järkeillä seuraavaan tapaan: ’Tosin me joillakin alueilla näemme maailman uskonnon heikkenevän, kirkkoja suljettavan, kunnioituksen kirkkoja kohtaan vähenevän ja muitakin merkkejä kirkkojen vaikutusvallan heikkenemisestä. Mutta emmekö kuitenkin usein havaitse, että näilläkin alueilla kirkoilla on lujia poliittisia siteitä? Niillä on myös usein suuria omaisuuksia teollisuuden alalla, ja ne omistavat jopa suuria asuinkortteleita, joita ne käyttävät kaupallisen voiton saamiseen. Ne ovat taloudellisesti vakavaraisia. Toisilla alueilla taas käy vielä runsaasti väkeä kirkoissa. Monet ihmiset pysyvät kirkon jäseninä vallitsevasta turmeluksesta huolimatta. Emmekö siis voi sanoa, että tällaiset kirkkojen voiman ilmenemismuodot osoittavat Jehovan tulisen päivän läsnäolon olevan vielä monien vuosien päässä?’
21 Älä anna pettää itseäsi. Väärän uskonnon loppu ei tule siten, että se vain kuivuisi kokoon kannatuksen puutteessa. Sen sijaan se tulee sillä tavalla kuin Jumala sanoi sen tulevan apostoli Johannekselle antamassaan näyssä, josta Ilm. 17:16, 17 kertoo: ”Ja ne kymmenen sarvea, jotka sinä näit, ja peto, ne vihaavat porttoa ja riisuvat hänet paljaaksi ja alastomaksi ja syövät hänen lihansa ja polttavat hänet tulessa. Sillä Jumala on pannut heidän sydämeensä, että he täyttävät hänen aivoituksensa, yksimielisesti, ja antavat kuninkuutensa pedolle, kunnes Jumalan sanat täyttyvät.” Jehova Jumala itse antaa siis käskyn tuhota ”Suuren Babylonin” hänen ”päivänsä” alussa, ja se tuho tulee hämmästyttävän äkkiä.
22–24. a) Miten maailman uskonnon kannattajat suhtautuvat uskontoonsa ja papistoonsa? b) Miten Jer. 25:34, 35 valaisee sitä, kuinka äkisti papit ja heidän väärä uskontonsa kohtaavat tuhonsa?
22 Meidän ei pidä unohtaa, että babylonilaisen maailmanuskonnon kannattajat pitävät sitä jonakin pyhänä ja kauniina. Sen johtajia, varsinkin kristikunnan pappeja, on pidetty Jumalan miehinä, pyhinä. Jopa uskonnosta piittaamattomat poliitikot ja liikemiehet puhuttelevat heitä korkeaa arvostusta ilmaisevilla arvonimillä, joita ovat mm. kunnianarvoisa herra pastori, kirkkoherra, Hänen Korkea-arvoisuutensa, Isä, Pyhä Isä ynnä muut imartelevat nimitykset. Maailman uskonto on tietenkin tuonut osalle ihmisistä sitä, mitä he haluavat. Joillekuille se antaa yhteiskunnallisen aseman; joillekuille poliittista valtaa; toisille se tuo aineellista voittoa. Jotkut kirkossakävijöistä ajattelevat, että heidän täytyy Jumalaa palvoakseen käydä kirkossa tai kuulua kirkkoon, koska kristikunta väittää palvovansa Jumalaa, koska se väittää edustavansa Raamattua ja olevansa totuuden säilyttäjä.
23 Mutta mitä Jer. 25:34, 35 sanoo tästä? Siitä, mitä tapahtuu kristikunnan johtajille, samoin kuin siitäkin, mikä oli kohtaava juutalaisia johtajia kohta Jerusalemin kukistumisen jälkeen vuonna 607 eaa., se sanoo: ”Parkukaa, te paimenet, ja huutakaa, vieriskelkää tuhassa, te lauman valtiaat; sillä aika on tullut teidän joutua teurastettaviksi. Te hajoatte pirstoiksi, te kaadutte niinkuin kallisarvoinen astia.”
24 Kristikunnan väärien uskontojen ja niiden papiston loppu ei siis tule siten, että niistä jäsenet hitaasti katoaisivat. Sen sijaan aivan niin kuin kaunis maljakko, ”kallisarvoinen astia”, äkkiä putoaa jalustaltaan katselijoiden kauhuksi, niin papisto ja sen väärä uskonto romahtavat äkkiä ja yllättäen tuhoon.
25. a) Miten on Suuren Babylonin kukistumisen nopeus osoitettu samaten Ilm. 18:10, 21:ssä? b) Miltä näiden raamatullisten tosiasioitten arvostaminen voi suojella meitä?
25 Mitä sanoo myös Ilm. 18:10 Suuren Babylonin kukistumisen nopeudesta? ”He [surijat, mukaan luettuina monet liikemiehet] seisovat loitolla kauhistuen hänen vaivaansa ja sanovat: ’Voi, voi sinua, Babylon, sinä suuri kaupunki, sinä vahva kaupunki, sillä sinun tuomiosi tuli yhdessä hetkessä!’” Ja sitten jakeessa 21 jatketaan: ”Ja väkevä enkeli otti kiven, niinkuin suuren myllynkiven, ja heitti sen mereen sanoen: ’Näin heitetään kiivaasti pois Babylon, se suuri kaupunki, eikä sitä enää löydetä’.” Tämän tosiasian arvostaminen voi suojella meitä taipumukselta lykätä tuonnemmaksi Jehovan päivää vain siksi, että babylonilaisella uskonnolla on vielä huomattava vaikutus joillakin alueilla.
[Kuva s. 158]
Kristikunnan väärät uskonnot ja niiden papisto romahtavat äkisti tuhoon, niin kuin kaunis maljakko äkkiä putoaa jalustaltaan