Jumalan hallitusvallan Pääedustajan seuraaminen
1. a) Miksi sillä päätöksellä, jonka juutalaisten esi-isät tekivät Siinain vuoren luona, ei nyt ollut merkitystä luonnollisille ympärileikatuille juutalaisille, kun oli kysymys uudesta liitosta? b) Ketä noiden juutalaisten oli jäljiteltävä ja millä tavalla?
TILANNE ei ollut enää sama luonnollisille ympärileikatuille juutalaisille sen jälkeen, kun Jeesus Kristus oli noussut taivaaseen Jehova Jumalan luo ja esittänyt hänelle ihmisuhrinsa kallisarvoisen ansion. Sen perusteella lakkautettiin vanha Mooseksen välityksellä tehty liitto ja uusi liitto vahvistettiin Jumalan Pojan, tämän liiton Välittäjän, verellä. Tilaisuus tulla otetuksi tähän uuteen liittoon tarjottiin ensin luonnollisille juutalaisille. Heidän esi-isänsä olivat 1 500 vuotta aikaisemmin julistaneet välittäjälle Moosekselle: ”Kaiken, mitä Herra on puhunut, me teemme.” Tämä ei kuitenkaan koskenut heidän jälkeläisiään uuden liiton suhteen. Tätä liittoa varten oli uusi Moosesta suurempi Välittäjä, nimittäin Jeesus Kristus. Tullakseen otetuiksi uuteen liittoon heidän täytyi vastata tälle paremmalle ja suuremmalle Välittäjälle: ”Kaikkea, mitä Herra on puhunut, me noudatamme ja tottelemme.” Jumalan hallitusvallan Pääedustajaa, Välittäjää Jeesusta Kristusta, jäljitellen näiden luonnollisten juutalaisten täytyi tarjoutua Jehovalle tehdäkseen hänen tahtonsa sellaisena kuin tämä uusi ja suurempi Välittäjä sen heille välitti.
2. Mitä sellaista Jumala oli tehnyt Jeesukselle, mikä muutti tilanteen noille luonnollisille juutalaisille, niin kuin Pietari sanoi helluntaina vuonna 33?
2 Tilanne oli siis uusi luonnollisille juutalaisille, ja heidän täytyi yksilöinä mukautua siihen. Kristitty apostoli Pietari osoitti tämän heille helluntaijuhlan päivänä vuonna 33, sen jälkeen kun Jehova Jumala oli Jeesuksen Kristuksen välityksellä vuodattanut pyhän hengen Jumalan hallitusvallan Pääedustajan uskollisten seuraajien ylle. Selitettyään tapahtunutta ihmettä ja sen syytä Pietari sanoi noille tuhansille kokoontuneille juutalaisille: ”Ei Daavid ole astunut ylös taivaisiin, vaan hän sanoo itse: ’Herra [Jehova, Um] sanoi minun Herralleni: Istu minun oikealle puolelleni, kunnes minä panen sinun vihollisesi sinun jalkojesi astinlaudaksi.’ Varmasti tietäköön siis koko Israelin huone, että Jumala on hänet Herraksi ja Kristukseksi tehnyt, tämän Jeesuksen, jonka te ristiinnaulitsitte [panitte paaluun, Um].” – Apt. 2:34–36.
3. a) Miten nuo juutalaiset voivat osoittaa olevansa arvolliset otettaviksi uuteen liittoon, kuten valaistiin heidän esi-isiensä menettelyllä Siinain vuoren luona? b) Mikä oli osoittava, että nuo juutalaiset oli otettu uuteen liittoon sen jälkeen, kun he olivat tehneet, mitä Pietari ja toiset apostolit olivat käskeneet heitä tekemään?
3 Miten nuo kuuntelevat juutalaiset julistivat nyt näissä uusissa olosuhteissa ”Kaiken, mitä Herra on puhunut, me teemme” osoittautuakseen siten arvollisiksi tulemaan otetuiksi uuteen liittoon? Siten, että he hyväksyivät kerran paaluun pannun Jeesuksen Herrakseen ja Jehovan Kristukseksi eli Messiaaksi ja Välittäjäkseen, jonka profeetta Mooses oli ennustanut ja jota hän oli esikuvannut. Pelastus ei voinut tulla heille millään muulla tavalla. Tuhannet juutalaiset saivat piston sydämeensä siitä, mitä he kuulivat Pietarin sanovan. Kun he siis kysyivät Pietarilta ja muilta apostoleilta: ”Miehet, veljet, mitä meidän pitää tekemän?” niin Pietari neuvoi heitä kääntymään Jumalan varaaman elämän Pääedustajan puoleen sanoen: ”Tehkää parannus [katukaa, Um] ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu . . . Antakaa pelastaa itsenne tästä nurjasta sukupolvesta.” (Apt. 2:37–40) Jos he saivat vesikasteensa jälkeen Jumalan pyhän hengen ilmaisen lahjan Kristuksen välityksellä, niin se merkitsi, että heidät oli otettu uuteen liittoon.
4. Mitä noiden juutalaisten vesikaste sitten vertauskuvasi?
4 Mitä heidän vesikasteensa sitten vertauskuvasi? Koska heidän kasteensa piti tapahtua ”Jeesuksen Kristuksen nimeen” ja koska sitä edelsi heidän katumuksensa Jehova Jumalan edessä, niin se vertauskuvasi heidän tarjoutumistaan Jumalalle tekemään hänen tahtonsa. Hänen tahtonsa tekemiseen sisältyi se, että he hyväksyivät Jeesuksen Kristuksen Jumalan antamaksi ’Herrakseen’ ja Jumalan antamaksi ’Kristuksekseen’ eli Messiaakseen.
5, 6. a) Kenen välityksellä he tulisivat saamaan syntinsä anteeksi, ja mitkä heidän syntinsä piti nyt antaa anteeksi? b) Mihin heidän syntiensä anteeksi antaminen oli johtava heidät Hepr. 9:14:n mukaan?
5 Elleivät he hyväksyneet Jeesusta Kristusta ”Herraksi ja Kristukseksi”, he eivät voineet ansaita ’syntiensä anteeksisaamista’. Ne synnit, jotka Jumala nyt antoi heille anteeksi Jeesuksen Kristuksen kautta, eivät olleet heidän Mooseksen välityksellä tehtyä lakiliittoa vastaan tekemiään syntejä. Tuo luonnollisen Israelin kanssa tehty liitto oli nyt takanapäin, lakkautettu, ja parempi Välittäjä, Jeesus Kristus, oli nyt välittänyt luvatun uuden liiton. Ne synnit, joita heidän täytyi katua Jumalan edessä, olivat siis ensisijaisesti se synti, jonka he tekivät Jumalaa vastaan osallistuessaan hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen paaluun panemiseen, sekä heidän syntinsä yleensä. Se, että he saisivat syntinsä anteeksi Jumalalta Kristuksen kautta, johtaisi siihen, että he saisivat hyvän omantunnon. Siitä luemme:
6 ”Kuinka paljoa enemmän on Kristuksen veri, hänen, joka iankaikkisen Hengen kautta uhrasi itsensä viattomana Jumalalle, puhdistava meidän omantuntomme kuolleista teoista palvelemaan elävää Jumalaa!” – Hepr. 9:14.
7. Mitä uuden liiton ehdoissa luvattiin syntien suhteen, ja kenen välityksellä nuo kastetut juutalaiset otettiin siihen liittoon?
7 Jumala oli uuden liiton ehdoissa luvannut tämän syntien anteeksisaamisen, jonka seurauksena on hyvä omatunto hänen edessään. Kun Jehova ennusti uuden liiton profeetta Jeremian välityksellä, Jehova päätti ennustuksen sanoen: ”Sillä minä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejänsä.” (Jer. 31:31–34) Kun apostoli Paavali kirjoitti satoja vuosia myöhemmin niille kristityiksi tulleille heprealaisille, jotka olivat Aabrahamin, ”Jumalan ystävän”, luonnollisia jälkeläisiä, hän lainasi Jeremian ennustuksesta ja sanoi: ”’Sillä minä annan anteeksi heidän vääryytensä enkä enää muista heidän syntejänsä.’ Sanoessaan ’uuden’ hän on julistanut ensimmäisen liiton vanhentuneeksi; mutta se, mikä vanhenee ja käy iälliseksi, on lähellä häviämistään.” (Hepr. 8:12, 13) Tästä seuraa johdonmukaisesti, että ne kolmetuhatta juutalaista, jotka katuivat ja saivat kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen ja saivat pyhän hengen ilmaisen lahjan, otettiin uuteen liittoon ’paremman välittäjän’, Jeesuksen Kristuksen, välityksellä. – Apt. 2:41.
8, 9. Kehen Pietari kiinnitti juutalaisten huomion muutamia päiviä myöhemmin temppelissä, ja mitä hän selitti heidän pitävän tehdä ja millaisin seurauksin?
8 Muutamia päiviä tuon helluntain kokemuksen jälkeen Pietari ja Johannes olivat Jerusalemin temppelissä. Puhuessaan ympärilleen kokoontuneelle väkijoukolle Pietari kiinnitti jälleen juutalaisten huomion Jumalan hallitusvallan Pääedustajaan. Pietari osoitti myös, että heidän pitäisi katua ja kääntyä ja etsiä sitä virvoitusta, joka tulee siitä, että he saavat Jumalalta syntinsä anteeksi Kristuksen välityksellä. Pietari sanoi edelleen:
9 ”Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin Jumala, meidän isiemme Jumala, on kirkastanut Poikansa Jeesuksen, jonka te annoitte alttiiksi ja kielsitte Pilatuksen edessä, kun tämä oli päättänyt hänet päästää. Te kielsitte Pyhän ja Vanhurskaan ja anoitte, että teille annettaisiin murhamies, mutta elämän ruhtinaan [Pääedustajan, Um] te tapoitte; hänet Jumala on herättänyt kuolleista, ja me olemme sen todistajat. . . . Tehkää siis parannus [katukaa, Um] ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois, että virvoituksen ajat tulisivat Herran kasvoista ja hän lähettäisi hänet, joka on teille edeltämäärätty, Kristuksen Jeesuksen. . . . Teille ensiksi Jumala on herättänyt Poikansa ja lähettänyt hänet siunaamaan teitä, kun käännytte itsekukin pois pahuudestanne.” – Apt. 3:13–26.
10. Miksi katuvia juutalaisia ei kastettu siinä tilaisuudessa, ja minkä Pietari ja Johannes sanoivat oikeusistuimelle olevan ainoa nimi, jossa pelastus oli saatavissa?
10 Ennen kuin Pietari ja Johannes saattoivat järjestää kenenkään temppelissä olleen katuvan juutalaisen kastamisen, tilanne muuttui, sillä me luemme: ”Mutta kun he puhuivat kansalle, astuivat papit ja pyhäkön vartioston päällikkö ja saddukeukset heidän eteensä, närkästyneinä siitä, että he opettivat kansaa ja julistivat Jeesuksessa ylösnousemusta kuolleista.” (Apt. 4:1, 2) Niinpä Pietari ja Johannes vangittiin yöksi, ja seuraavana päivänä heitä kuulusteltiin ja sitten heidät päästettiin vapaiksi. Oikeuden edessä he selittivät, että taivaan alla ei ole annettu ihmisille mitään muuta nimeä, jossa he voisivat pelastua, kuin Jehovan jumalallisen hallitusvallan Pääedustajan nimi. (Apt. 4:3–23) Apostolit eivät halunneet lakata seuraamasta häntä, jolla on niin kallisarvoinen nimi.
11. a) Miten evankelista Filippus joutui saarnaamaan Samariassa? b) Kenen nimessä uskovat samarialaiset kastettiin, ja kenen opetuslapsia heistä siis tuli?
11 ”Myöhemmin Jerusalemissa puhkesi ankara vaino, ja uskollinen juutalaiskristitty Stefanus kivitettiin kuoliaaksi. Kristuksen opetuslapset hajaantuivat Jerusalemista kahtatoista apostolia lukuun ottamatta. Hajaantuneitten joukossa oli evankelista Filippus. Hän meni pohjoiseen Samarian kaupunkiin ja ”saarnasi heille Kristusta”. Filippus sai aikaan suuren ilon kaupungissa saarnaamisellaan ja suorittamillaan ihmeteoilla. Samarialaiset pitivät kiinni Pentateukista eli viidestä Mooseksen kirjoittamasta kirjasta sekä ympärileikkauksesta. Siksi monet heistä ottivat Jeesuksen Kristuksen vastaan Mooseksen esikuvaamana ’parempana välittäjänä’. Filippus toteutti näiden samarialaisten uskovien keskuudessa sen, mitä Jeesus oli käskenyt tehdä, sillä me luemme: ”Mutta kun he nyt uskoivat Filippusta, joka julisti evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen Kristuksen nimestä, niin he ottivat kasteen, sekä miehet että naiset.” (Apt. 8:1–13; Matt. 28:19, 20; Apt. 1:8) Nuo samarialaiset kastettiin Jeesuksen nimessä; heistä tuli hänen uskovia, kastettuja opetuslapsiaan.
12. a) Miten Filippus joutui saarnaamaan etiopialaiselle eunukille hänen vaunuissaan, ja kenen nimessä Filippus kastoi hänet? b) Minkä elämäntavan kaste ilmaisi etiopialaisen valinneen?
12 Tehtyään paljon opetuslapsia ympärileikattujen samarialaisten keskuudessa Filippus meni Jumalan enkelin ohjauksesta erään ympärileikatun juutalaiskäännynnäisen luo. Tämä mies, etiopialainen eunukki, oli palaamassa palvontamatkalta Jerusalemista. Kun Filippus pysäytti vaunut ja puhutteli etiopialaista, niin hän oli lukemassa Jesajan ennustuksesta kohtaa, joka on nyt 53. luku. Etiopialainen kysyi Filippukselta, ketä Jesaja siinä kuvaili. Silloin, kuten Apt. 8:35 kertoo, ”Filippus avasi suunsa ja lähtien tästä kirjoituksesta julisti hänelle evankeliumia Jeesuksesta”. Filippus kertoi etiopialaiselle myös vesikasteesta, ja mies pyysi tulla kastetuksi heti, kun he saapuivat sopivan veden ääreen. Filippus kastoi hänet tietenkin Jeesuksen nimessä. (Apt. 8:36–39) Uskovien samarialaisten tavoin tämä ympärileikattu etiopialainen tarjoutui Jehova Jumalalle tekemään hänen tahtonsa Jeesuksen Kristuksen opetuslapsena.
”PAKANAIN KÄÄNTYMYS”
13. a) Miten pakanat erosivat juutalaisista kysymyksen ollessa vastuusta Jeesuksen kuolemaan ja lain kirouksesta? b) Milloin ja kenestä Jehova alkoi suoda katumuksen pakanoille?
13 Toisin kuin ympärileikatut juutalaiset, jotka olivat osallisia yhteiskuntavastuuseen Jeesuksen Kristuksen surmaamisesta Jerusalemin ulkopuolella, pakanakansojen ihmisten ei tarvinnut katua osuutta viattoman Jumalan Pojan paaluun panemiseen. He eivät olleet Mooseksen välityksellä annetun lakiliiton kirouksen alaisia. (Gal. 3:13) Siitä huolimatta he olivat synnintekijöitä, jotka polveutuivat syntisestä Aadamista ja Eevasta, ja he olivat pakanoina tehneet monia syntejä, joita tuli katua ja joiden takia Jumala oli tuominnut heidät kuolemaan. He olivat kuten apostoli Paavali sanoi heille, ”ilman Kristusta, . . . vailla Israelin kansalaisoikeutta ja vieraat lupauksen liitoille, ilman toivoa ja ilman Jumalaa maailmassa”. (Ef. 2:12) He olivat yleensä ympärileikkaamattomia ihmisiä. Mutta vuonna 36 Jehova Jumala alkoi armollisesti Jeesuksen Kristuksen välityksellä suoda ’pakanoillekin katumuksen elämäksi’. (Apt. 11:18) Hän aloitti Kesareassa asuvasta Korneliuksesta. Tuo kaupunki oli Pontius Pilatuksen, Juudean provinssin roomalaisen maaherran, hallintopaikka.
14. Tiesivätkö Kornelius ja hänen taloonsa kokoontuneet jo jotakin Jeesuksesta, ja mitä Pietari kertoi heille syntien anteeksi saamisesta?
14 Italialainen sadanpäämies Kornelius ja ne, jotka hän oli koonnut taloonsa, tiesivät jo jotakin Jeesuksesta Kristuksesta. Siksi apostoli Pietari, joka oli lähetetty saarnaamaan heille, sanoi heille: ”Sen sanan, joka lähtien Galileasta on levinnyt koko Juudeaan, sen kasteen jälkeen, jota Johannes saarnasi, sen te tiedätte; te tiedätte, kuinka Jumala Pyhällä Hengellä ja voimalla oli voidellut Jeesuksen Nasaretilaisen, hänet, joka vaelsi ympäri ja teki hyvää ja paransi kaikki perkeleen valtaan joutuneet; sillä Jumala oli hänen kanssansa. Ja me olemme kaiken sen todistajat, mitä hän teki.” Pietari sanoi vielä lopuksi: ”Hänestä kaikki profeetat todistavat, että jokainen, joka uskoo häneen, saa synnit anteeksi hänen nimensä kautta.” – Apt. 10:37–43.
15. Mikä osoittaa, saivatko nuo kuuntelevat pakanat synnit anteeksi, ja mitä heistä tuli Pietarin käskystä?
15 Korneliuksesta ja hänen luokseen kokoontuneista pakanoista tuli hiljaa sydämessään Jeesukseen Kristukseen uskovia, ja he saivat syntien anteeksiannon hänen nimensä kautta ja sen seurauksena hyvän omantunnon Jumalan edessä. Mitä todisteita tästä oli? Kertomus ilmoittaa sen meille: ”Kun Pietari vielä näitä puhui, tuli Pyhä Henki kaikkien päälle, jotka puheen kuulivat. Ja kaikki ne uskovaiset, jotka . . . olivat tulleet Pietarin mukana . . . kuulivat heidän puhuvan kielillä ja ylistävän Jumalaa. Silloin Pietari vastasi: ’Ei kaiketi kukaan voi kieltää kastamasta vedellä näitä, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen niinkuin mekin?’ Ja hän käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimeen.” (Apt. 10:44–48) Heistä tuli Kristuksen uskovia kastettuja opetuslapsia.
16. Miten Paavali ja Silas joutuivat vankilaan Makedonian Filippissä, ja mitä siellä tapahtui keskiyöllä?
16 Tämä oli alkua, ja myöhemmin, ajan kuluessa, kääntyi muita ympärileikkaamattomia pakanoita, ja heidät kastettiin Jeesuksen nimeen. Ottakaamme esimerkiksi Makedonian Filippi noin vuonna 50. Kun apostoli Paavali oli parantanut erään demonien vallassa olleen povaajatytön, niin hänet ja hänen toverinsa Silas vangittiin väärien syytösten nojalla. Kun he olivat keskiyön aikaan ääneen rukoilemassa ja ylistämässä Jumalaa, tapahtui suuri maanjäristys, ja kaikki vangit havaitsivat vapautuneensa ihmeen avulla kahleistaan. Paavali kielsi pelästynyttä vartijaa surmaamasta itseään, sillä yksikään vanki ei ollut karannut. Mitä sitten tapahtui? Lukekaamme:
17. Miten Paavali ja Silas sanoivat vanginvartijan ja hänen huonekuntansa pelastuvan, ja miten nämä toimivat saamansa tiedon perusteella?
17 ”Hän . . . lankesi vavisten Paavalin ja Silaan eteen. Ja hän vei heidät ulos ja sanoi: ’Herrat, mitä minun pitää tekemän, että minä pelastuisin?’ Niin he sanoivat: ’Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi’. Ja he puhuivat Jumalan sanaa hänelle ynnä kaikille, jotka hänen kodissansa olivat. Ja hän otti heidät mukaansa samalla yön hetkellä ja pesi heidän haavansa, ja hänet ja kaikki hänen omaisensa kastettiin kohta. Ja hän vei heidät ylös asuntoonsa, laittoi heille aterian ja riemuitsi siitä, että hän ja koko hänen perheensä oli tullut Jumalaan uskovaksi.” – Apt. 16:29–34.
18. a) Minkä ryhmän jäseniä vanginvartijasta ja hänen huonekunnastaan tuli? b) Pitikö toimenpiteiden pelastuksen saamiseksi pääasiassa kohdistua Jeesukseen käskyn ”Usko Herraan Jeesukseen” mukaan, ja mitä se, mitä tapahtui myöhemmin tässä suhteessa, vaikuttaa vastaukseen?
18 Tästä ympärileikkaamattomasta filippiläisestä vanginvartijasta ja hänen perhekunnastaan tuli Filippin kristillisen seurakunnan kastettuja jäseniä, ja epäilemättä he saivat pyhän hengen apostoli Paavalin pannessa kätensä heidän päälleen. (Fil. 1:1) ”Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut”, heille sanottiin. Tämän yksinkertaisen lausunnon: ”Usko Herraan Jeesukseen”, täytyy ymmärtää sisältävän paljon. Tämä, ja myös se seikka, että ympärileikkaamaton pakana Kornelius ja hänen kodissaan olevat hänen muut uskovat toverinsa ’kastettiin Jeesuksen Kristuksen nimeen’, herättää kysymyksen: kumpaan toimenpiteet pelastuksen saamiseksi pääasiassa kohdistuivat – Jeesukseen Kristukseen vai Jehova Jumalaan? Vastaukseen vaikuttaa se seikka, että kun Paavali ja Silas olivat ilmoittaneet filippiläiselle vanginvartijalle yksinkertaisesti, miten hän voisi ”pelastua”, niin he puhuivat ”Jumalan sanaa” hänelle ja koko hänen huonekunnalleen, ja vanginvartija riemuitsi suuresti siitä, että hän oli nyt ”tullut Jumalaan uskovaksi”.
19. Millainen oli Paavalin mukaan noiden ympärileikkaamattomien pakanoitten uskonnollinen eli hengellinen tila, ja kenelle heidän oli antauduttava pelastuakseen?
19 Meidän tulee muistaa, että nämä ympärileikkaamattomat pakanat eivät olleet ainoastaan ”ilman Kristusta” vaan myös ”vailla Israelin kansalaisoikeutta ja vieraat lupauksen liitoille” ja ”ilman Jumalaa maailmassa”. (Ef. 2:12) He kuuluivat siihen pakanain luokkaan, johon kuuluville Paavali kirjoitti sanoen: ”Te tiedätte, että kun olitte pakanoita, teitä vietiin mykkien epäjumalien luo, miten vain tahdottiin.” Myös: ”Te epäjumalista käännyitte Jumalan tykö, palvelemaan elävää ja totista Jumalaa.” (1. Kor. 12:2; 1. Tess. 1:9) He olivat antautuneet epäjumalankuville eli väärille jumalille, joita epäjumalankuvat edustivat. Heillä on voinut olla ruumiissaan merkkejä, jotka ovat osoittaneet julkisesti, mille jumalalle he olivat erikoisesti antautuneet. (Vrt. Hes. 9:4–6; Hoos. 9:10.) Näiden tietämättömien, ympärileikkaamattomien pakanoitten täytyi siis ennen kaikkea kuulla ainoasta ”elävästä ja totisesta Jumalasta”, joka on Jehova. Saadakseen sitten pelastuksen heidän täytyi antautua Hänelle tehdäkseen hänen tahtonsa. Tämä Jumala oli ilmoittava heille, kenen kautta he voisivat antautua Hänelle. Koska he tottelivat häntä, heidät voitiin kastaa.
20, 21. Mitkä Mooseksen israelilaisille lausumat sanat Paavali lainaa Roomalaiskirjeen 10. luvussa Jumalan käskyn saatavilla olemisesta?
20 Apostoli Paavali osoittaa selvästi tämän menetelmän Roomalaiskirjeen 10. luvussa. Sen jakeissa 5–10 hän soveltaa sen, minkä Jehova Jumala henkeytti Mooseksen sanomaan ja minkä 5. Moos. 30:11–14 esittää. Tämä jälkimmäinen kohta kuuluu seuraavasti:
21 ”Sillä tämä käsky, jonka minä tänä päivänä sinulle annan, ei ole sinulle vaikea täyttää eikä liian kaukana. Se ei ole taivaassa, eikä sinun tarvitse sanoa: ’Kuka nousisi meidän puolestamme taivaaseen noutamaan sen meille ja julistaisi sen meille, että me sen täyttäisimme? Se ei ole meren takana, eikä sinun tarvitse sanoa: ’Kuka menisi meidän puolestamme meren taakse noutamaan sen meille ja julistaisi sen meille, että me sen täyttäisimme?’ Vaan sana on sinua aivan lähellä, sinun suussasi ja sydämessäsi, niin että voit sen täyttää.”
22. a) Miten Jumalan käsky tuli hyvin lähelle Mooabin tasangolla olevia israelilaisia, jopa heidän suuhunsa ja sydämeensä? b) Mitä vain siis jäi noiden israelilaisten tehtäväksi? c) Mitä sellaista he solmivat Jumalan kanssa tuohon aikaan, mikä ilmaisi heidän tekevän sen?
22 Huomatkaamme, että henkeytetty Mooses sanoo tätä ”käskyksi”, joten heidän siis täytyy tehdä jotakin Jumalan suhteen. Siinain vuorelta lähtien tämä ”käsky” on ollut heille paljastettuna ja yksityiskohtaisesti esitettynä. Tämän kirjoitetun lakikokoelman ansiosta, jota toistuvasti luettiin heille neljänkymmenen vuoden ajan, he tunsivat sen ja osasivat lausua sen suullaan, ikään kuin se olisi ollut heidän kielensä kärjessä. Se oli myös juurrutettu heidän sydämeensä, jotta he olisivat voineet ymmärtää ja arvostaa sitä. Heidän ei siis tarvinnut enää muuta kuin päättää tehdä tämä Jumalan ilmaistu tahto. On ilmeistä, että Jehova auttoi noita israelilaisia tekemään juuri niin solmimalla heidän kanssaan täydentävän liiton Mooseksen kautta. Tästä 5. Moos. 29:1 sanoo: ”Nämä ovat sen liiton sanat, jonka Herra käski Mooseksen tehdä israelilaisten kanssa Mooabin maassa, sen liiton lisäksi, jonka hän oli tehnyt heidän kanssaan Hoorebilla.”
23. a) Kuka selittää meille sen vastakuvallisen merkityksen ja missä? b) Miten lähelle juutalaisia Jumala toi varauksensa vanhurskauden saavuttamiseksi, mutta miksi he eivät käyttäneet sitä hyväkseen?
23 Tällä kaikella oli esikuvallinen merkitys, ja se esikuvasi jotakin sellaista, mikä liittyi Suurempaan Moosekseen, ’parempaan välittäjään’, Jeesukseen Kristukseen. Kristitty apostoli Paavali selittää meille sen vastakuvallista merkitystä Roomalaiskirjeensä 10. luvussa osoittaakseen, miten me voimme tulla vanhurskaiksi ja saada hyvän omantunnon Jumalan edessä. Se vaatii uskoa Jumalaan, koska kukaan ei voi tulla vanhurskaaksi yrittämällä omin neuvoin pitää Mooseksen lain. Koska juutalaiset luottivat omien tekojensa todistavan heidät vanhurskaiksi Jumalan edessä, he eivät tunteneet tarvetta uskoa siihen varaukseen, jonka Jumala oli asettanut heidän käytettäväkseen, pannut sen lähelle heitä, heidän keskelleen, mistä he olisivat voineet saada sen. Kristittyjen täytyy pelastuakseen menetellä aivan eri tavalla kuin nuo epäuskoiset juutalaiset.
SUUN TUNNUSTUS
24. a) Mitä Mooses sanoi laista ja elämän saamisesta, mutta mitä uskoa vaativa vanhurskaus sanoo Jumalan käskyn saatavilla olemisesta? b) Mitä osaa sydän ja suu näyttelevät vanhurskaudessa ja pelastuksessa?
24 Sopusoinnussa tämän Jumalan käskyn mukaisen vaatimuksen kanssa apostoli Paavali jatkaa: ”Kirjoittaahan Mooses siitä vanhurskaudesta, joka laista tulee, että ihminen, joka sen täyttää, on siitä elävä. Mutta se vanhurskaus, joka uskosta tulee, sanoo näin: ’Älä sano sydämessäsi: Kuka nousee taivaaseen?’ se on: tuomaan Kristusta alas, tahi: ’Kuka astuu alas syvyyteen?’ se on: nostamaan Kristusta kuolleista. Mutta mitä se sanoo? ’Sana on sinua lähellä, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi’; se on se uskon sana, jota me saarnaamme. Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut; sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan.” – Room. 10:5–10.
25. a) Miten läheiseksi Paavali teki tämän ”sanan” pakanoille, ja miten Herra Jeesus teki erityisesti tämän tiedon saamisen meille mahdolliseksi? b) Mihin kysymykseen pelastusta etsivien oli nyt vastattava, kun ”sana” oli näin lähellä?
25 Varsinkin apostoli Paavalin välityksellä, joka oli ”pakanain apostoli”, ja hänen lähetystyöntekijätovereittensa välityksellä ”sana” Jumalasta ja hänen Kristuksestaan vietiin lähelle pakanakansojen ihmisiä, niin että he saattoivat toistaa sitä suullaan ja pohtia sitä arvostavasti sydämessään. Myös Jeesus Kristus oli tuonut tämän tiedon heidän ulottuvilleen tulemalla alas taivaasta todistamaan Jumalasta ja hänen tarkoituksestaan; ja Kaikkivaltias Jumala oli myös herättänyt hänet kuolleista, jotta hän voisi olla elävä todistus Jumalan tarkoituksen toteutumisesta ja täyttymyksestä. Se todisti myös erehtymättömästi, että hän oli ”Herra”, Jehovan jumalallisen hallitusvallan Pääedustaja. Pelastava ”sana” oli siis siellä, mistä nämä pakanat saattoivat saada sen, niin lähellä heitä kuin heidän suussaan ja sydämessään. Mutta kysymys oli: mitä he aikoivat tehdä sillä? Jos he halusivat iankaikkista pelastusta, niin heillä oli vain yksi tapa suhtautua siihen. Ja Jumala itse antoi heille käskyn, mitä heidän pitäisi tehdä sillä pelastuakseen. Muista, että Mooses henkeytettiin sanomaan tuota ”sanaa” ”käskyksi, jonka minä tänä päivänä sinulle annan”. (5. Moos. 30:11–14) Jotta me pelastuisimme, meidän täytyy totella.
26, 27. a) Minkä ”sanan” Jumala käskee meitä ottamaan vastaan uskossa? b) Minkä Jeesus sanoi juutalaisille olevan se ”Jumalan työ”, mitä he kysyivät, ja miten Paavali sanoi kreikkalaisille Areiopagilla Ateenassa tämän olevan se, mitä Jumala käski ’tekemään’?
26 Jehova Jumala, joka määrää kaikki pelastumisen ehdot, käskee meitä todella hyväksymään uskossa sanan, nimittäin sen, että Jeesus Kristus on Herra ja että Jumala herätti hänet kuolleista. Juuri näin Jeesus sanoi juutalaisille vastaukseksi heidän kysymykseensä: ”Mitä meidän pitää tekemän, että me Jumalan tekoja [töitä, Um] tekisimme?” Jeesus sanoi: ”Se on Jumalan teko [työ, Um], että te uskotte häneen, jonka Jumala on lähettänyt.” (Joh. 6:28, 29) Tämä soveltuu myös ei-juutalaisiin eli ympärileikkaamattomiin pakanoihin. Tiedon saaneille pakanoille ei siis ole jätetty mitään muuta mahdollisuutta kuin antautua Jumalalle tekemään Jumalan tahto, tekemään Jumalan työtä. Heidän täytyy kääntyä pois vääristä epäjumalista, joille he siihen saakka ovat olleet antautuneet. Tämä on yhtäpitävä sen kanssa, mitä apostoli Paavali sanoi Ateenan Areiopagille kokoontuneille kreikkalaisille pakanoille:
27 ”Noita tietämättömyyden aikoja Jumala on kärsinyt, mutta nyt hän tekee tiettäväksi [pyytää, AT; velvoittaa, Rotherham; käskee, RS], että kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus. Sillä hän on säätänyt päivän, jona hän on tuomitseva maanpiirin vanhurskaudessa sen miehen kautta, jonka hän siihen on määrännyt; ja hän on antanut kaikille siitä vakuuden, herättämällä hänet kuolleista.” – Apt. 17:30, 31.
”JULKINEN JULISTUS PELASTUKSEKSI”
28. a) Mitä meitä käsketään tekemään sydämellämme? b) Mikä se ”sana” on, joka meidän on otettava vastaan uskossa? c) Miten me kehitämme tällaista uskoa sydämessämme, ja mitä se panee meidät tekemään?
28 Sopusoinnussa sen kanssa, että olemme antautuneet Jehova Jumalalle tekemään hänen tahtonsa noudattamalla hänen käskyjään, meidän täytyy kuuliaisesti tehdä, niin kuin on käsketty: ’usko sydämessäsi’. Me tiedämme, että meidän kiintymyksemme eli rakkautemme lähtee sydämestämme ja että sillä on voima panna omistajansa liikkeelle. Sen avulla me tunnemme arvostusta. Meidän täytyy siis ”uskoa” sydämellämme, mutta mihin? Siihen ”sanaan”, jonka Jehova Jumala on tuonut meidän lähellemme Jeesuksen Kristuksen välityksellä. Apostoli Paavalia lainataksemme hän sanoo, että tuo ”sana” on ”se uskon sana, jota me saarnaamme”. Tuon apostoli Paavalin saarnaaman ”sanan” hyväksyminen vaatii uskoa, ja meidän täytyy uskoa sydämellämme. Meidän täytyy kiinnittää sydämemme tuohon saarnattuun ”sanaan”. Meidän täytyy kehittää sydämessämme rakkautta tuota ”sanaa” kohtaan. Sydämellämme meidän täytyy rakentaa tuon ”sanan” vilpitöntä arvostamista. Tällainen sydämentila panee meidät uskomaan eli antaa meille vaikuttimen uskoa tuohon sanaan ja hyväksyä se ja toimia sen mukaan.
29. Mitä meidän täytyy uskoa sydämessämme, ja kehen meidän toimenpiteemme pääasiassa näin ollen kohdistuvat saadaksemme pelastuksen?
29 Mitä meitä sitten vaaditaan ’uskomaan sydämessämme’? Se, ”että Jumala on hänet kuolleista herättänyt”. Tästä me näemme, ettei pelastumiseen riitä ainoastaan ”usko Herraan Jeesukseen”. (Apt. 16:31) Ennen kaikkea meidän on uskottava Jumalaan. Pitää yhä paikkansa, kuten Paavali meitä muistuttaa, että ”jokainen, joka huutaa avuksi Herran [Jehovan, Um] nimeä, pelastuu”. (Room. 10:13) Meidän täytyy rakastaa Jehovaa kaikesta sydämestämme, sielustamme, mielestämme ja voimastamme. Hän on se Kaikkivaltias, joka herätti Jeesuksen Kristuksen kuolleista kuolemattomaan elämään. Jehova on sen tähden se, johon meidän toimenpiteemme pääasiassa kohdistuvat. Hänelle meidän täytyy antautua tehdäksemme Hänen tahtonsa, pitääksemme Hänen käskynsä. – Room. 10:8, 9.
30. a) Mitä meidän täytyy sydämessämme uskoa Jumalan tehneen Jeesuksen Kristuksen suhteen? b) Missä merkityksessä Jumala siis toi ulottuvillemme sisällökkään ”sanan”?
30 Meidän antautuneen sydämemme, joka on täynnä rakkautta ja arvostusta, täytyy siis panna meidät uskomaan siihen, että Jehova Jumala suoritti hämmästyttävän ihmeen herättämällä paaluun pannun Jeesuksen Kristuksen kuolleista. Sillä tavalla Jumala teki mahdolliseksi Jeesukselle Kristukselle nousta Jumalan eteen taivaaseen ja esittää siellä sovitusuhrinsa arvon koko ihmiskunnan hyödyksi ja ostaa siten heidät kaikki. Kuolemalla uhrina Jeesus Kristus meni alas ”syvyyteen”, mutta Jehovan henki eli toimiva voima laskeutui ”syvyyteen” ”nostamaan Kristuksen kuolleista”. Siten Kaikkivaltias Jumala Jehova saattoi elävän Kristuksen välityksellä tuoda ”sanan” meidän ulottuvillemme, hän saattoi antaa sisällystä eli merkitystä tuolle ”sanalle”, hän saattoi panna tuon ”sanan” sisältämään elämää antavaa sanomaa meille. Kun siis otamme kaikki seikat huomioon, niin Jehova on ennen kaikkea se, johon meidän tulisi kohdistaa toimenpiteemme antautumalla hänelle. Mutta meidän on tehtävä se hänen Pääedustajansa, Jeesuksen Kristuksen, välityksellä. – Room. 10:6, 7; Hepr. 2:9, 10; 5:8, 9.
31. Kenen nimeä meidän siis täytyy huutaa pelastukseksemme, mutta miksi suumme täytyy tunnustaa myös Jeesus Kristus?
31 Tästä seuraa väistämättömästi, että meidän täytyy pelastuaksemme huutaa avuksemme ”Jehovan nimeä” (Um). (Room. 10:13; Apt. 2:21; Jooel 2:32) Se vaatii suuta tekemään jotakin sydämen antaessa siihen vaikuttimen. Suullamme me olemme velvolliset huutamaan avuksi Jehovan nimeä. Mutta nyt, kun Jumala on herättänyt Kristuksen kuolleista, me emme voi tehdä tätä avuksi huutamista ottamatta huomioon Jeesusta Kristusta. Meidän on suullamme tunnustettava myös Jeesus Kristus. Siksi apostoli Paavali puhuessaan siitä uskon ”sanasta”, jota hän saarnasi, sanoo edelleen: ”Sillä jos sinä julkisesti julistat tätä ’omassa suussasi olevaa sanaa’, että Jeesus on Herra, ja uskot sydämessäsi, että Jumala herätti hänet kuolleista, niin sinä pelastut. Sillä [1] sydämellä uskotaan vanhurskaudeksi ja [2] suulla annetaan julkista julistusta pelastukseksi.” – Room. 10:9, 10, UM.
32. a) Millä nimellä tästä suumme julkisesta julistuksesta puhutaan eri raamatunkäännöksissä? b) Milloin annetaan tämä suullinen tunnustus pelastukseksi?
32 Milloin ”suulla annetaan julkista julistusta pelastukseksi”? Se tapahtuu ja sen täytyy tapahtua ennen kuin antautunut uskova kastetaan ”Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen”. (Matt. 28:19, 20; Apt. 16:31–33; 17:33, 34; 19:1–7) Tuo julkinen julistus on tunnustus, kuten suomalainen raamatunkäännös, englanninkielinen Rivienvälinen valtakunnankäännös ja monet muut käännökset (RS, Mo, Je, AS) osoittavat. Byingtonin käännös (engl.) ja Amerikkalainen käännös kääntävät sen ”tunnustamiseksi”. Tämän tunnustuksen eli tunnustamisen me nyt antautuneina uskovina teemme suullisesti sille kristitylle evankeliuminpalvelijalle tai hänen edessään, joka on puheenjohtajana kastetilaisuudessa. Tietenkin me jatkamme sen jälkeen tämän tunnustuksen esittämistä seurakunnan kokouksissamme (Hepr. 10:23) samoin kuin hallitus- tai oikeusvirkamiesten edessä, jotka voivat vaatia selitystä kristilliseen toivoomme (1. Piet. 3:15), sekä myös saarnatessamme julkisesti talosta taloon ja tehdessämme uusintakäyntejä sellaisten ihmisten yksityiskoteihin, jotka olemme havainneet kiinnostuneiksi. Mutta tämä tunnustus alkaa välttämättä jo ennen kastetta. Pelkkä suullisen todistuksen esittäminen ennen kastetta ei pelasta, jollei henkilö ole antautunut.
33. Mitä tunnustus merkitsee, ja mitä meidän täytyy pelastuksen saamiseksi tunnustaa toisten edessä?
33 Tunnustus merkitsee tietenkin jonkin seikan julistamista, paljastamista, myöntämistä eli tunnustamista jollekulle toiselle tai toisille. Mitä meidän siis pitää suusanallisesti julistaa eli tunnustaa toisille? Tietenkin ”sanaa”. Paavali sanoo: ”Sillä jos sinä julkisesti julistat tätä ’omassa suussasi olevaa sanaa’, että Jeesus on Herra . . . niin sinä pelastut.” (Room. 10:9, Um) Siksi me emme voi jättää Jeesusta Kristusta pois Jumalan tarkoituksista ja järjestelyistä, sillä Jeesus on ”heidän pelastuksensa Pääedustaja”. (Hepr. 2:10, Um) Meidän täytyy suullisesti julistaa, tunnustaa, myöntää, että Jeesus ei ole ainoastaan kuningas Daavidin ”Herra” vaan myös meidän henkilökohtainen ”Herramme”. (Ps. 110:1; Apt. 2:34–46) Meidän täytyy tehdä tämä julistus toisten edessä sen ”sanan” mukaan, jonka Jumalan henki henkeytti.
34. Minkä johdolla me 1. Kor. 12:2, 3:n mukaan tunnustamme, että Jeesus on Herra, ja miten kauan me pidämme kiinni tästä tunnustuksesta pelastuksen saamiseksi?
34 Siksi apostoli Paavali sanoi: ”Sentähden minä teen teille [entisille epäjumalanpalvojille] tiettäväksi, ettei kukaan, joka puhuu Jumalan Hengessä, sano: ’Jeesus olkoon kirottu’, ja ettei kukaan voi sanoa: ’Jeesus olkoon Herra’, paitsi Pyhässä Hengessä.” (1. Kor. 12:2, 3) Meissä oleva Jumalan henki ohjaa meitä tekemään toisille oikean tunnustuksen eli julistuksen, nimittäin sen, että Jeesus Jumalan asettamana on ”Herra”. Jumala herätti Jeesuksen kuolleista, jotta hänestä tulisi elävä Herra. Jumala asetti ylösnousseen Jeesuksen oikealle puolelleen ja teki hänet kaikkea muuta luomakuntaa korkeammaksi ”Herraksi”. Jos me haluamme ikuista pelastusta, niin meidän tulee pitää kiinni siitä julkisesta julistuksesta, tunnustuksesta, jonka me teimme ennen vesikastettamme, nimittäin että Jeesus Kristus on se Herra, jonka Jehova Jumala on meille asettanut ja jonka me rakkaudellisesti hyväksymme.
ITSENSÄ KIELTÄMINEN
35. Mitä Jeesus sanoi apostoleilleen sen täytyvän tehdä, joka tahtoo tulla hänen perässään?
35 Se, että me tunnustamme suullamme Jeesuksen Herraksemme, asettaa meille tietyn velvollisuuden. Jeesus viittasi tähän nuhdeltuaan Pietaria siitä, että tämä oli koettanut saada hänet luopumaan kulkemasta tietä, joka johti hänet kuolemaan kidutuspaalussa Jerusalemissa. Me luemme: ”Silloin Jeesus sanoi opetuslapsillensa: ’Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua.’” (Matt. 16:24) Byingtonin käännös (engl.) kuuluu: ”Jos joku haluaa seurata minua, hän kieltäytyköön tunnustamasta itseään omakseen ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua.” Selittäessään ”kieltää”-sanan merkitystä Nykysuomen sanakirja sanoo mm.: ’olla tunnustamatta, hylätä’. Eräs englanninkielinen sanakirja (The American College Dictionary) lisää: ”4. Kieltäytyä tunnustamasta (omakseen); torjua.”
36. a) Milloin Pietari kielsi Jeesuksen kolme kertaa, ja kenet hän siten tunnusti? b) Kenen Pietari väitti omistavan hänet, kun hän ei tunnustanut Jeesusta?
36 Sinä yönä, jona Juudas Iskariot kavalsi Jeesuksen, apostoli Pietari kielsi Jeesuksen kolmasti. Kun jotkut olivat epäluuloisia Pietarin suhteen ja syyttivät häntä kolme kertaa Jeesuksen seuralaiseksi, niin Pietari – kuten Matt. 26:74 kertoo – ”rupesi sadattelemaan ja vannomaan: ’En tunne sitä miestä’”. Kieltämällä täten Jeesuksen Pietari sulki itsensä pois Jeesuksen seuralaisten tai seuraajien joukosta. Tekemällä sen Pietari ei nimenomaan asettunut eroon kaikista muista. Ei, vaan hän pikemminkin asettui niiden joukkoon eli niiden puolelle, jotka eivät seuranneet Jeesusta, vaan jotka ajattelivat, että Jeesus piti tuoda oikeudenkäyntiin, jossa hänen elämänsä oli kysymyksessä. Tai, käyttääksemme toista sanontaa, Pietari ”kieltäytymällä tunnustamasta” Jeesusta Johtajakseen ja Opettajakseen sanoi jonkun toisen omistavan hänet johtajanaan ja opettajanaan. Kieltäytymällä tunnustamasta Jeesusta Pietari ei asettunut puolueettomaan asemaan, missä hän ei olisi suosinut kumpaakaan riitakysymyksen puolta, asemaan, joka olisi itsenäinen ja täysin muista riippumaton. Kun Pietari kieltäytyi tunnustamasta Jeesusta, niin hänen täytyi sanoa jonkun muun omistavan hänet.
37. Mitä siis merkitsee itsensä kieltäminen Jeesuksen seuraamiseksi, ja kenen tahdon mukaan tämä tapahtuu?
37 Tämä pitää paikkansa myös siitä, mitä Jeesus sanoi opetuslapsilleen Matt. 16:24:ssä. Kun ihminen kieltää itsensä ja ottaa kidutuspaalunsa ja seuraa jatkuvasti Jeesusta, niin hän ei vain kiellä itseltään jonkin henkilökohtaisen halun täyttämistä silloin tällöin. Todellisuudessa hän kieltää itseltään koko loppuelämänsä ajaksi elämisen itsekkäänä ihmisenä, joka ei seuraa Jeesusta Kristusta. Kieltämällä itsensä hän kääntää selkänsä itsekkäälle, materialistiselle elämäntavalle, ja hänestä tulee Jeesuksen seuraaja, joka kantaa samanlaista kuoleman kidutuspaalua kuin Jeesus kantoi. Hän kieltäytyy olemasta oma johtajansa ja päätöksentekijänsä ja tunnustaa Jeesuksen Kristuksen Johtajakseen ja Opettajakseen. Tämä askel otetaan tietenkin Jumalan tahdon mukaan.
38. Mitä se merkitsee, että me kieltäydymme tunnustamasta itseämme omaksemme, jotta voisimme seurata Jeesusta, ja kenen orjia meistä tulee hänen laillaan?
38 Uuden maailman käännös (engl.) kääntää Matt. 16:24:n seuraavasti: ”Jos joku tahtoo tulla perässäni, hän kieltäytyköön tunnustamasta itseään omakseen ja ottakoon kidutuspaalunsa ja seuratkoon minua jatkuvasti.” Mitä sitten ’kieltäytyä tunnustamasta omakseen’ tarkoittaa tässä tapauksessa? Se tarkoittaa varmasti sitä, että henkilö ei enää sano olevansa itsensä omistaja. Tässä tapauksessa me suostumme eli myönnymme siihen, että meidät omistaa joku toinen, ja tunnustamme hänen omistavan meidät. Se ei merkitse, ettei meistä tule kenenkään omaa. Kenestä sitten tulee meidän omistajamme sen perusteella, että me kieltäydymme tunnustamasta itseämme omaksemme, jotta meistä tulisi paalunkantaja, joka seuraa jatkuvasti Jeesusta Kristusta? Jeesus epäilemättä kieltäytyi tunnustamasta itseään omakseen, mikä merkitsi sitä, että hän tunnusti Jehovan omistajakseen ja itsensä Jehovan orjaksi. On siis johdonmukaista, että kun me kieltäydymme tunnustamasta itseämme omaksemme, jotta meistä tulisi Jeesuksen seuraajia, niin me suostumme eli myönnymme siihen, että Jehovasta tulee meidän omistajamme, jonka Kristuksen kaltaisia orjia meistä tulee. Me emme ole enää itsemme omat.
39. a) Millaista menettelyä tämä siis vaatii niiltä, jotka tekevät tämän valinnan? b) Miten se vertauskuvataan mutta vasta minkä tunnustuksen jälkeen?
39 Mitä menettelyä tämä vaatii meiltä, jotka teemme tämän valinnan? Se vaatii meitä antautumaan varauksetta Jehova Jumalalle tekemään hänen tahtonsa jäljitellen hänen Poikaansa Jeesusta Kristusta. Hän tahtoo meidän olevan Jeesuksen Kristuksen uskollisia opetuslapsia. Hän tahtoo meidän julistavan ja tunnustavan, että Jeesus Kristus on meidän ”Herramme”, jonka Jumala on asettanut. Näin Jeesuksesta tulee meidän Isäntämme, jolla on oikeus käskeä meitä ja määrätä meille tehtävämme. Me teemme tämän antautumisen Jehova Jumalalle luonnollisesti sen jälkeen, kun olemme katuneet ja kääntyneet hänen puoleensa. Tämän muuttuneen elämäntapamme me ohjaamme kohti todellista päämääräänsä antautumalla Jehova Jumalalle hänen Pääedustajansa Jeesuksen Kristuksen kautta. Tämän antautumisen me vertauskuvaamme nyt vesikasteella. Tämä on Jumalan tahto, jonka me olemme luvanneet tehdä antautuessamme hänelle. Ennen vesikastettamme meidän täytyy esittää julkinen julistus eli tunnustus suullamme pelastuaksemme, ja sen täytyy olla vilpitön ilmaus siitä, mitä me uskomme sydämessämme. Vain siten menettelemällä me astumme Jumalalta Kristuksen välityksellä tulevan ikuisen pelastuksen tielle.
[Kuva s. 66]
Tämä antautuneitten uskovien ”julkinen julistus pelastukseksi” alkaa ennen kastetta, kun he suullisesti vastaavat kastetoimitusta johtavan evankeliuminpalvelijan kysymyksiin