”Olkoon teillä suola itsessänne”

 1. Millä ’puheemme’ tulee olla höystetty ja miksi?

ORGAANISET kasvillisuudesta peräisin olevat suolat ovat erittäin tärkeitä ruumiimme terveydelle. On myös suolaa, joka on olennaisen tärkeätä Jumalan palvojien järjestäytyneen joukon terveydelle. Tämän kanssa on sopusoinnussa ensimmäisen vuosisadan kristillisen seurakunnan hengellisen terveyden huomattavan suojelijan, nimittäin apostoli Paavalin, neuvo. Kirjoittaessaan seurakunnalle, johon hän oli vielä tutustuva henkilökohtaisesti, hän sanoi: ”Olkoon puheenne aina miellyttävää, suolalla höystettyä, tietääksenne kuinka teidän pitää kullekin vastata.” – Kol. 4:6.

 2. Mikä kysymys herää siis niiden apostolien suhteen, jotka yrittivät estää ”erästä miestä” karkottamasta demoneja käyttämällä Jeesuksen nimeä?

² Tämä saa meidät miettimään, miten paljon tällaista ”suolaa” oli höysteenä miesten puheessa siinä tapauksessa, johon apostoli Johannes kiinnitti Opettajansa Jeesuksen Kristuksen huomion. Me luemme tästä: ”Johannes sanoi hänelle: ’Opettaja, me näimme erään miehen ajavan ulos demoneja käyttämällä sinun nimeäsi, ja me yritimme estää häntä, koska hän ei seurannut meitä.’” – Mark. 9:38.

3, 4. a) Mitä Johannes todennäköisesti odotti silloin ja miksi? b) Mikä itsekäs piirre ilmeni Johanneksen selityksessä, ja mitä se ilmaisee hänen näkemyksestään asioissa?

³ Tämä kuulostaa siltä kuin Johannes olisi odottanut kiitoksen sanaa, hyväksyvää taputusta selkään Opettajalta, joka opetti heille kristillistä tietä. Johanneksella on saattanut olla mielessä, miten Jeesus suoritti parantamisen tapauksessa, johon liittyi erittäin itsepintainen demonin aiheuttama riivaaminen, pohjoisessa lähellä Filippuksen Kesareaa. Hänestä on voinut tuntua siltä, että hän suojeli Jeesuksen oikeutta valtuuttaa toisia karkottamaan saastaisia henkiä, demoneja, heidän avuttomista uhreistaan. Johanneksen katsantokannan mukaan ei henkilöllä, jota Jeesus ei ollut näin valtuuttanut, ollut oikeutta käyttää hänen voimallista nimeään pahojen henkidemonien karkottamiseen. Mutta itsekkyyden piirre pilkistää syystä, jonka Johannes esitti yrittäessään ehkäistä tuota nimeämätöntä miestä karkottamasta demoneja. Johannes sanoi heidän ryhtyneen ehkäisytoimiin, ”koska hän ei seurannut meitä”.

⁴ Maininta ”meitä” ilmaisi, että Johanneksen mielessä ei ollut yksistään Jeesus vaan myös kaikki kaksitoista apostolia. Jeesus oli eräässä aikaisemmassa tilaisuudessa lähettänyt nämä kaksitoista apostolia saarnaamaan Valtakunnan hyvää uutista ja suorittamaan parannustekoja, mm. vapauttamaan demonien riivaamia uhreja. (Matt. 10:1–8; Mark. 6:7–13) Johannes piti näin ollen apostoleita yksinomaisena, oikeutettuna parantajajoukkona.

 5. Mitä Jeesus sanoi tuosta ”eräästä miehestä” närkästyneitten innokkaitten apostoleittensa opastukseksi?

⁵ Mitä oikeutta tuolla ”eräällä miehellä” oli näin ollen käyttää heidän Opettajansa nimeä toimiessaan demonien ulosajajana? ajattelivat Johannes ja hänen apostolitoverinsa. Mies loukkasi näin tehdessään selvästi Jeesuksen ja hänen apostoliensa oikeuksia. Mutta katsoiko Jeesus asiaa tällä tavalla? Raamatun kertomus osoittaa, ettei hänellä ollut yhtään hyväksymyksen sanaa närkästyneille innokkaille apostoleilleen. Markuksen 9:39–41 näet jatkaa: ”Mutta Jeesus sanoi: ’Älkää yrittäkö estää häntä, sillä ei ole ketään, joka tekee voimateon minun nimeni perusteella ja joka voi tuota pikaa herjata minua, sillä se, joka ei ole meitä vastaan, on meidän puolellamme. Sillä joka antaa teille kupillisen vettä juotavaksi sillä perusteella, että kuulutte Kristukselle, totisesti minä sanon teille: se ei suinkaan menetä palkkaansa.’”

 6. Mitä tuo ”eräs mies” teki Jeesuksen nimen suhteen käyttämällä sitä demonien karkottamisessa?

⁶ Miksi tätä ”erästä miestä” olisi pitänyt estää jatkamasta työtään, karkottamasta demoneja käyttämällä Jeesuksen nimeä? Oliko hän yrittänyt herjata Jeesuksen nimeä tehdessään niin? Oliko hän siten mustannut Messiaan nimen ja saattanut sen näyttämään inhottavalta yhdistäen sen johonkin pahaan? Hän ei käyttänyt Jeesuksen nimeä sillä tavalla kuin juutalaisen ylipapin Skeuaan seitsemän poikaa käyttivät sitä myöhemmin, henkien poismanaamiskaavana, taikasanana. (Apt. 19:13–16) Demoni ei sanonut tuolle ”eräälle miehelle”: ’Jeesuksen minä tunnen, mutta kuka sinä olet?’ ja sitten kieltäytynyt jättämästä demonin riivaamaa henkilöä. Mutta tällä ”eräällä miehellä” oli todella uskoa Jeesuksen nimeen, ja hän onnistui karkottamaan demoneja. Tällä menettelyllä hän todellisuudessa julisti Jeesuksen nimen suuruutta ja saattoi sen voiman käymään ilmeiseksi.

 7. Miksi tämä ”eräs mies” oli Jeesuksen ja hänen apostoliensa puolella, vaikkei seurannutkaan heitä?

⁷ Näin ollen tämä ”eräs mies”, joka ei seurannut Jeesusta ja hänen apostoleitaan, ei ollut heitä vastaan eikä vetänyt huomiota pois heidän todistustyöstään. Koska hän ei ollut heitä vastaan, niin hänen täytyi olla heidän puolellaan, vaikkei seurannutkaan heitä. Eihän voitu juuri odottaa, että hän olisi jonakin hetkenä suorittanut ihmetöitä, jotka kirkastivat Jeesuksen nimeä ja puhuivat hyvää siitä, mutta seuraavassa hetkessä olisi puhunut pahaa Jeesuksesta. Meidän olisi epäjohdonmukaista, järjetöntä odottaa, että tuo mies olisi voimakkaalla ihmeteolla aiheuttanut kunniaa ja arvostusta tälle nimelle ja jälkeenpäin olisi yksityisesti puhunut pahaa siitä nimestä ja toiminut sen kantajaa ja hänen apostoleitaan vastaan. Näin ollen ei apostolien pitänyt ryhtyä mihinkään enempään ehkäisytoimeen sitä miestä vastaan.

 8. Minkä periaatteen perusteella tämä ”eräs mies” ei jäänyt palkatta?

⁸ Tuo nimeämätön mies ei ollut menettävä palkkaansa siitä, mitä hän teki. Hän oli ilmeisesti tulossa Jeesuksen Kristuksen opetuslapseksi. Hän teki sellaista, mikä oli rinnastettavissa siihen, minkä Jeesus sanoi ansaitsevan palkan, nimittäin siihen, että antaa kupillisen vettä janoiselle sen perusteella, että tämä on Kristukselle kuuluva opetuslapsi. Tällainen teko voisi näyttää olevan vähin, minkä joku voisi tehdä toisen virvoitukseksi, mutta se ilmaisi sellaista, mikä merkitsi paljon Jeesukselle Kristukselle. Se merkitsi sitä, että vesikupillisen tarjooja kannatti Jeesusta Messiaana ja antoi kykynsä mukaan tukensa Kristuksen asialle. Jeesuksen myöhemmin esittämä sääntö soveltuu tähän: ”Sen, mitä teitte yhdelle vähäisimmistä näistä veljistäni, sen te teitte minulle.” (Matt. 25:40) Jeesus Kristus Kuninkaana ei anna sen mennä palkitsematta.

TOISTEN TAHALLINEN KOHTALOKAS KOMPASTUTTAMINEN

 9. Mikä kiinnostaa meitä siinä, minkä vaikutuksen tuohon ’erääseen mieheen’ teki Jeesuksen apostolien asiaan sekaantuminen? Miksi?

⁹ Kun apostolit yrittivät estää tuota ’erästä miestä’ karkottamasta edelleen demoneja käyttämällä Jeesuksen nimeä, niin oliko heidän puheensa hänelle miellyttävää, suolalla eli hyvällä maulla höystettyä? Meillä on syytä epäillä sitä. Meitä kiinnostaa se, kompastuttivatko apostolien tuohon mieheen kohdistamat sanat ja teot hänet, kun hän suoritti hyvää työtä, jota heidän Opettajansa ei paheksunut. Tämä on todella vakavaa, sillä Jeesus jatkoi sanoen: ”Mutta joka kompastuttaa yhden näistä pienistä, jotka uskovat, sille olisi parempi, jos hänen kaulaansa olisi pantu myllynkivi, jollaista aasi vääntää, ja hänet olisi heitetty mereen.” – Mark. 9:42.

10. Mihin verrattavaa tällaisten ”pienten” tahallinen kompastuttaminen olisi ja miksi?

¹⁰ Lankeamaan kompastutettu henkilö saattaisi olla tällainen ’pieni’, mutta se ei vähentäisi asian vakavuutta sille, joka tässä tapauksessa aiheuttaa kompastumisen. Miksi ei? Koska kysymyksessä oli yksi ”näistä pienistä, jotka uskovat”. Tämä tarkoittaa sellaista, joka uskoo Jeesukseen Jumalan messiaanisena Poikana. Tällaisten ”pienten” usko asettaa heidät ikuisen elämän tielle. Jos siis joku tahallisesti, tarkoituksellisesti, tahdittomasti aiheuttaisi tällaisen ikuisen elämän tiellä olevan ’pienen’ aiheellisen loukkaantumisen ja kompastumisen elämän tieltä tuhoon, niin se merkitsisi samaa kuin tekisi murhan. Se osoittaisi rakkauden puutetta kompastunutta kohtaan.

11. Missä suhteissa toisen kompastuttaminen tahattomasti eroaa sen tekemisestä tahallaan?

¹¹ Johanneksen 1. kirjeen 3:15:een on kirjoitettu: ”Jokainen, joka vihaa veljeään, on tappaja, ja te tiedätte, ettei kenelläkään tappajalla ole ikuista elämää, joka pysyisi hänessä.” Me saatamme loukata toisia tarkoituksettomasti, olematta tietoisia siitä – mikä sekin on kyllin vakavaa – ja me toivomme, ettei se johtaisi korjautumattomaan lankeamiseen pois kristillisestä uskosta. Kun tällaisesta loukkaantumisesta saadaan tieto, niin siihen kiinnitetään asiaan kuuluvaa huomiota ja se korjataan. Mutta kun joku osoittaa välinpitämättömyyttä eikä ole huolissaan toisen uskovan hengellisestä hyvinvoinnista ja päättelee, että jokaisella yksilöllä on omantunnon oikeudet ja vapaus käyttää täysin hyväkseen oikeuksiaan, niin hän ilmaisee itsekästä, rakkaudetonta välinpitämättömyyttä toisen ikuista elämää kohtaan ja hänen Jumalaan omaamaansa suhdetta kohtaan. Hän aliarvioi sen uskovan arvon, jonka puolesta Kristus kuoli. – Room. 14:15.

12. Miten Jeesus ilmaisi närkästyksensä sitä kohtaan, joka tahallaan kompastuttaa jonkun lankeamaan?

¹² Entä jos kristityksi tunnustautuva ei välitä siitä, että ”kompastuttaa yhden näistä pienistä, jotka uskovat”, ja ilmaisee siten, kuinka halpana hän pitää tuon pienen ikuista elämää? Jeesus Kristus ei arvioi silloin korkealle sellaisen elämää, joka tahallaan aiheuttaa toisen lankeamisen. Jeesus ilmaisi närkästyksensä tällaista toisen tahallista kompastuttajaa kohtaan. Miten? Hän sanoi, että olisi parempi ja turvallisempaa toisille, jos sellainen rikollisen välinpitämätön loukkaaja upotettaisiin syvään mereen ja suuri myllynkivi estäisi häntä nousemasta pinnalle.

13. Mitä meidän tulee erityisesti varoa kompastuttamisen suhteen?

¹³ Meille on siis hyödyllistä olla kompastuttamatta toisia lankeamaan, kaikkein vähäpätöisintäkään. Meidän on hyvä myös olla antamatta sellaisten toisten kompastuttaa itseämme, joilta odotimme enemmän heidän kristillisten väitteittensä tähden. Mutta arvostammeko me omia ikuisen elämän toiveitamme kylliksi, niin että varomme kompastuttamasta itseämme? Mitä – kompastuttamasta itseämme? Aivan niin. Miten?

14. Miten me voisimme kompastuttaa itsemme lankeamaan Jeesuksen esittämien lisävaroitusten mukaan?

¹⁴ Puhuttuaan sellaisen kompastuttamisesta, joka on ”yksi näistä pienimmistä, jotka uskovat”, Jeesus lisäsi varoituksen: ”Ja jos kätesi kompastuttaa sinut, niin hakkaa se pois; sinun on parempi astua elämään raajarikkoisena kuin mennä molemmat kädet tallella Gehennaan, tuleen, jota ei voida sammuttaa. Ja jos jalkasi kompastuttaa sinut, niin hakkaa se pois; sinun on parempi astua elämään rampana kuin tulla molemmat jalat tallella heitetyksi Gehennaan. Ja jos silmäsi kompastuttaa sinut, niin heitä se pois; sinun on parempi mennä silmäpuolena Jumalan valtakuntaan kuin tulla molemmat silmät tallella heitetyksi Gehennaan, jossa ruumiiden mato ei kuole eikä tulta sammuteta. Sillä jokainen ihminen tulee suolata tulella.” – Mark. 9:43, 45, 47–49.

15. Mikä se Gehenna oli, josta Jeesus puhui, ja mistä hän käytti sitä vertauskuvana?

¹⁵ Jeesus viittaa juuri esitetyissä tapauksissa hävittämiseen tulella. Gehenna eli Hinnominlaakso, jonka Jeesus mainitsi, sijaitsi hänen aikanaan Jerusalemin etelä- ja lounaispuolella. Hänen sanansa vahvistavat sen seikan, että tätä Gehennaa käytettiin kaupungin roskien polttopaikkana ja että sellaisten rikollisten ruumiit, jotka katsottiin arvottomiksi saamaan kunniallisen hautauksen ylösnousemistoivossa, viskattiin sinne. Jos ruumis ei joutunut tuleen vaan putosi jollekin rinteelle tai reunamalle, jota Gehennan tuli lämmitti, niin se mätäni, ja siellä siinneet madot söivät sen. Tulta pidettiin alituisesti palamassa päivät ja yöt, jotta se olisi kuluttanut perusteellisesti kaiken, mikä heitettiin kaupungin kaatopaikkaan. Gehennasta tuli siten vertauskuva ikuisesta tuhosta, kuten silloin, kun Jeesus sanoi juutalaisille kirjanoppineille ja fariseuksille: ”Käärmeet, kyykäärmeitten jälkeläiset, kuinka te pakenisitte Gehennan tuomiota?” – Matt. 23:33.

16. Millä tavalla Gehennaan heitetyt eivät pääse elämään eivätkä Jumalan valtakuntaan?

¹⁶ Ne, jotka tuomitaan Gehennaan, eivät pääse Jumalan valtakuntaan, eivät taivaalliseen hallitukseen Kristuksen kanssa eivätkä sen maalliselle alueelle Kristuksen tuhatvuotisen hallituskauden aikana. Ne, jotka Jumala tuomitsee Gehennaan, eivät pääse lainkaan elämään, vaikka heillä onkin kaikki ruumiinjäsenensä. Gehenna kuvaa sen tähden olemattomuustilaa, tyhjäksi tekemistä, tuhoamista Jumalan epäsuotuisan tuomion perusteella. Samoin kuin Jeesuksen ajan ulkokultaiset kirjanoppineet ja fariseukset kompastuttivat itsensä Gehennaan, nykyajan antautunut, kastettu kristitty voi kompastuttaa itsensä, niin että Jumala tuomitsee hänet Gehennaan, ikuiseen tuhoon. Muistakaamme Juudas Iskariotia!

17. Miten Juudas Iskariot kompastutti itsensä varkauteen?

¹⁷ Tästä Kerijotin Juudaasta tuli Jeesuksen ja hänen kahdentoista apostolinsa rahastonhoitaja. Hän rupesi ajan mittaan himoitsemaan sitä, mitä rahalippaaseen pantiin. Niin hän pisti kätensä sinne ja otti itselleen, mitä hänen himoitseva silmänsä näki, ja pani sen taskuunsa. Hän antoi silmänsä ja kätensä kompastuttaa itsensä varkauteen, jopa ryöstämään Jehovan Messiaalta. Viisi päivää ennen Jeesuksen kuolemaa Juudas esitti ulkokultaisen huomautuksen yleisen hyväntekeväisyyden puolesta pidoissa, jotka oli järjestetty Jeesuksen kunniaksi Betaniassa (lähellä Jerusalemia). Me luemme tästä: ”Hän ei sanonut tätä kuitenkaan siksi, että hän välitti köyhistä, vaan siksi, että hän oli varas ja piti hallussaan kassalipasta ja hänellä oli tapana viedä, mitä siihen oli pantu.” – Joh. 12:6.

18. Mihin Juudas antoi lopulta ruumiinjäsentensä kompastuttaa hänet ja miten?

¹⁸ Lopulta Juudas salli lisäansion tavoittelussaan jalkojensa viedä hänet ylipappien ja temppelin esimiesten kanssa pidettyyn kokoukseen neuvottelemaan Mestarinsa Jeesuksen pettämisestä kolmestakymmenestä hopearahasta. (Luuk. 22:1–6) Jotta Juudas olisi saanut petturin palkan ahnehtiviin käsiinsä, hänen jalkansa johtivat aseellisten miesten joukon vangitsemaan Jeesuksen Getsemanen puutarhassa pääsiäisyönä. (Luuk. 22:47, 48; Mark. 14:10, 11, 43–46; Matt. 26:14–16, 47–50; 27:3–5) Juudaan tyydytyksenä oli kavalan tekonsa jälkeen antaa ahneitten silmiensä levätä jonkin aikaa noissa kolmessakymmenessä hopearahassa, jotka olivat aivan hänen omassa kädessään. Juudaalla ei ollut nyt mitään keinoa saada tekemättömäksi sitä, minkä aikaansaamiseksi hänen silmänsä, kätensä ja jalkansa olivat yhdessä toimineet. Hän oli sallinut näiden ruumiinjäsentensä saattaa hänet kompastumaan anteeksiantamattomaan syntiin. (Matt. 27:4) Hän teki toivottomana itsemurhan. Vaikkei hänen sisälmyksistä tyhjentynyttä ruumistaan ehkä heitettykään Jerusalemin kirjaimelliseen Gehennaan, niin hänen ”sielunsa” tuhoutui siinä, mitä Gehenna vertauskuvasi. (Apt. 1:16–19; Matt. 10:28) Jeesus oli hyvällä syyllä puhunut hänestä ”tuhon poikana”. – Joh. 17:12.

19. Mitä Jeesus tarkoitti sanomalla, että ”jokainen ihminen tulee suolata tulella”?

¹⁹ Jeesus päätti esityksensä siitä, että opetuslapsi antaa kätensä, jalkansa ja silmänsä kompastuttaa itsensä Gehennaan, sanoen: ”Sillä jokainen ihminen tulee suolata tulella.” (Mark. 9:49) Toisin sanoen jokainen, joka syyllistyi siihen, että antaa ruumiinjäsentensä saada hänet kompastumaan korjaamattomaan lankeamiseen, täytyi ”suolata tulella”. Tuli, jolla hänen täytyi tulla näin suolatuksi, oli se ”tuli”, josta Jeesus oli juuri puhunut, Gehennan tuli. Mitähän tämä merkitsisi sille, joka tällä tavalla suolataan? Ei samaa kuin jos joku suolattaisiin suolalla. Se merkitsisi sen ihmisen tuhoa. Kun muinaiset Sodoman ja Gomorran kaupungit vihmottiin eli ’suolattiin’ taivaasta tulevalla tulella Kuolleenmeren (eli Suolameren) lähistöllä, niin ne tuhoutuivat. (Luuk. 17:28, 29) Jehova Jumala pitää kiinni tästä säännöstä menettelyssään niiden kanssa, jotka eivät voi syyttää ketään muuta kuin itseään kompastumisestaan lankeamaan, niin kuin Hän pitää kiinni pyhänä pidettävästä ”suolaliitostakin”. – 3. Moos. 2:13; 4. Moos. 18:19; 2. Aikak. 13:5.

20. Miten me poistamme syntiin viettelevän käden, jalan ja silmän, jottemme tulisi ’suolatuksi tulella’?

²⁰ Miten me hakkaamme pois syntiin viettelevän kätemme tai jalkamme tai heitämme pois syntiin viettelevän silmämme, jottemme joutuisi ’suolatuksi tulella’? Jos tekisimme siten kirjaimellisesti, niin se ei korjaisi eikä poistaisi vääriä yllykkeitä, jotka ovat ilmenneet luonnollisen käden, jalan tai silmän välityksellä. Poistaminen täytyy suorittaa kuvaannollisesti. Apostoli Paavali osoitti, miten Jeesuksen neuvoa noudatetaan, kun hän sanoi: ”Kuolettakaa sen tähden [mitkä?] maan päällä olevat ruumiinjäsenenne haureuteen, epäpuhtauteen, sukupuoliseen himoon, vahingolliseen haluun ja ahneuteen katsoen, joka on epäjumalanpalvelusta. Niiden vuoksi tulee Jumalan viha.” – Kol. 3:5, 6.

21. Miten me suoritamme tämän ’kuolettamisen’?

²¹ Suorittaaksemme tällaisen ’kuolettamisen’ meidän on harjoitettava itsehillintää kirjaimellisten maan päällä olevien ruumiinjäsentemme suhteen. Meidän täytyy esimerkiksi estää silmiämme lukemasta pornografista kirjallisuutta tai katselemasta saastaisia elokuvia tai televisioesityksiä tai käyttämästä käsiämme varkauteen tai moraalittomiin tekoihin tai tyydyttämästä jalkojemme vetoa tanssimaan kiihottavia tansseja tai menemästä ’tämän maailman ystävän’ seurassa kiusaukseen johtaville alueille. Meidän täytyy hengellisesti tappaa rakkautemme siihen, ”mikä maailmassa on” ts. ”lihan haluun ja silmien haluun ja elämän varallisuuden komeilevaan näyttämiseen”. – 1. Joh. 2:15–17; Sananl. 6:16–19.

”SUOLA” JOKA MEILLÄ TULEE OLLA ITSESSÄMME

22, 23. a) Mihin suolaamiseen Jeesus lopulta viittasi? b) Millaista suolaa Jeesus käski apostoliensa omata itsessään ja miksi heidän?

²² Jeesus ei lopettanut esitystään viittaamalla suolaan epäsuotuisella tavalla. (Mark. 9:33–49) Hän sanoi edelleen: ”Suola on hyvä, mutta jos suola menettää voimansa [tai tulee suolattomaksi], niin millä te sen maustatte? Olkoon teillä suola itsessänne ja säilyttäkää rauha keskenänne.” – Mark. 9:50.

²³ Kirjaimellinen suola on mausteena yleensä hyvä. ”Käykö äitelää [mautonta, UM] syöminen ilman suolaa?” kysyy Job (6:6), ”tahi onko makua munanvalkuaisessa?” Suola voi tosiaan tehdä syötävät maukkaammiksi. Mutta jos Jeesuksen aikana yleisesti käytössä ollut suolalaatu menetti suolaisuutensa, niin sitä ei voitu puhdistaa vieraasta lisästään, ja se kävi kelvottomaksi ruoanlaitossa ja syötäessä käytettäväksi. Sitä itseään ei voitu maustaa uudelleen ihmisten syötäväksi. Jeesus käytti sopivasti suolaa kuvauksena. Hän sanoi kahdelletoista apostolilleen: ”Olkoon teillä suola itsessänne.” Mutta miksi Jeesus sanoi heille näin? Siitä syystä, että he olivat väitellessään keskenään matkalla Kapernaumiin paljastaneet tämän hyvän kuvaannollisen suolan puuttuvan itseltään.

24. Mitä tämä kuvaannollinen ”suola” on?

²⁴ Sellainen suola kuvasi sitä ihmisen persoonallisuuden ominaisuutta, joka saa hänet toimimaan hyvän maun mukaisesti kohdellessaan toisia. Se tekee sen, mitä sanotaan, maittavammaksi toisille ja helpommin nieltäväksi, helpommin toisen ajatuksen sulatettavaksi. Näin se tekee ihmisen miellyttävämmäksi ja hänen seuransa haluttavammaksi. – Sananl. 16:21, 23.

25. Miten kirjaimellisenkin suolan syöminen yhdessä vaikutti edullisesti?

²⁵ Suolan syöminen yhdessä esimerkiksi isännän ja hänen vieraansa ollessa kysymyksessä saa aikaan hyvän tunnelman, mainiot suhteet syöjien välillä. Suolaa käytettiin myös palkanmaksuna työntekijälle suoritetuista palveluksista. (Esra 4:14) Apostoli Paavali tähdensi sitä, että kuvaannollisen suolan omaaminen persoonallisuutemme piirteenä on hyvä ja arvokas asia, kun hän kirjoitti: ”Vaeltakaa jatkuvasti viisaalla tavalla ulkopuolella olevia kohtaan ostaen sopivan ajan itsellenne. Olkoon puheenne aina miellyttävää, suolalla höystettyä, tietääksenne kuinka teidän pitää kullekin vastata.” (Kol. 4:5, 6) Huomaa myös Sananlaskujen 15:1.

26. Mitä Jeesuksen apostoleilleen antamaa loppukehotusta se, että meillä on kuvaannollista ”suolaa” itsestämme, auttaa meitä noudattamaan, ja millaiset seuraukset siitä on itsellemme hänen opetuslapsinaan?

²⁶ Kun meillä on ”suola” itsessämme ja kun me höystämme puheemme sillä, niin se auttaa meitä tekemään, mitä Jeesus sanoi, kun hän lopetti keskustelunsa kahdentoista apostolinsa kanssa: ”Säilyttäkää rauha keskenänne.” (Mark. 9:50) Tahdikkuutemme, huomaavaisuutemme, puheemme ja käytöksemme hyödyllisyys ja rauhoittavuus edistää varmasti rauhaisia suhteita keskuudessamme Kristuksen opetuslapsina. Se tekee ilmeiseksi sen, että meissä on Jumalan henki, sillä ”hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha”. (Gal. 5:22) Ja ”ylhäältä tuleva viisaus on ennen kaikkea siveellisesti puhdas, sitten rauhaisa”. (Jaak. 3:17) Kun me tottelemme Jeesuksen rauhankehotusta, niin se ilmaisee siis korkea-asteista viisautta. Se on tosi kristillisen opetuslapseuden merkki kilpailevan, pirstoutuneen, hajaantuneen maailman keskellä. Se pitää meidät yhdessä Jumalan järjestäytyneenä kansana Kristuksen alaisuudessa.

[Kuva s. 522]

Se, että jollakulla ’on suola itsessään’, merkitsee, että hänessä on ominaisuus, joka saa hänet ilmaisemaan hyvää makua toisia kohtaan