Tottelevaisuus hyvää uutista kohtaan elämän tie

”Mitä muuta Herra sinulta vaatii, kuin että teet sitä, mikä oikein on, rakastat laupeutta ja vaellat nöyrästi Jumalasi edessä?” – Miika 6:8.

 1. Miten ihmiset usein suhtautuvat nykyään uskontoonsa?

NYKYÄÄN näkee yleisesti ihmisiä, jotka väittävät uskovansa jonkin uskonnon opinkappaleisiin, mutta eivät kuitenkaan noudata niitä jokapäiväisessä elämässään. Ihmiset pitävät useasti uskontoa jonakin, mihin ”kuulua”, mutta eivät sellaisena, mikä vaikuttaisi heidän toimintoihinsa perhe-elämässä, liikemaailmassa ja oltaessa tekemisissä toisten kanssa.

 2. Miksi kristillisyyttä kutsuttiin ensimmäisellä vuosisadalla ”Tieksi”?

² Tosi kristillisyys ei ole kuitenkaan ulkonäköä. Sitä kutsuttiinkin kristillisyyden varhaisina päivinä ”Tieksi”, koska se oli enemmän kuin muodollista palvontaa. (Apt. 19:9, 23) Se oli Jumalan palvonnan kyllästämä ja hänen henkensä ohjaama ELÄMÄN TIE. (Joh. 4:23, 24; 1. Kor. 2:11–13) Me tapaamme pitkin matkaa Raamatun kristillisistä kirjoituksista voimakkaita lausuntoja, jotka eivät anna sijaa Jumalalle suoritetulle puolisydämiselle palvelukselle. Henkilölle, joka haluaa olla tosi kristitty, sanotaan: ’Uudistakaa mielenne’, ”teidän tulee uudistua mieleenne vaikuttavassa voimassa” ja ’pukekaa yllenne uusi persoonallisuus’. (Room. 12:2; Ef. 4:22–24) Hyvää käytöstä painotetaan jatkuvasti innokkaan todistamisen ohella. – 1. Piet. 1:15; 2:12; 3:16; 5:12.

 3. Missä määrin tosi kristillisyys vaikuttaa yksilön elämään?

³ Tosi kristillisyys ulottuu näin ollen elämän jokaiseen puoleen, niin yksilöllä kuin perheelläkin. Kristityn täytyy rakastaa ja palvella Jumalaa ’koko sydämestään ja koko sielustaan ja koko mielestään ja koko voimastaan’. (Mark. 12:30) Tämä ei jätä huomioon ottamatta mitään osaa hänen ruumiistaan, elämästään eikä persoonallisuudestaan. – Matt. 22:37–39.

VAATIIKO KRISTITTYNÄ OLEMINEN ENEMMÄN KUIN MIHIN IHMINEN KYKENEE?

4, 5. a) Vaatiiko Jumala kristityiltä hyvin vaikeita tai kohtuuttomia asioita? b) Peittääkö kristittynä olemisen vaikeus varjoonsa sen edut tässä maailmassa?

⁴ Onko kristittynä oleminen sitten äärimmäisen vaikeaa? Vaatiiko Jumala enemmän kuin on kohtuullista tai jotakin ”suurta” tai ihmisen kyvyn ylittävää? Ei. Hän sanoi muinaiselle kansalleen Israelille: ”Hän on ilmoittanut sinulle, ihminen, mikä hyvä on; ja mitä muuta Herra sinulta vaatii, kuin että teet sitä, mikä oikein on, rakastat laupeutta ja vaellat nöyrästi Jumalasi edessä?” – Miika 6:8.

⁵ Mikä tässä vaatimuksessa on tosiaan vaikeaa tai kohtuutonta? Jumalaahan miellyttää se, että ihmiset elävät siten kuin heidät luotiin luonnollisesti elämään – niin kuin heidän tulisikin elää – siinä kaikki. Totta on, että tällainen elämäntapa maailmassa, joka on hairahtunut pois Jumalan mittapuista, aiheuttaa vastustusta ja vaikeuksia. (Joh. 16:33; 2. Tim. 3:12) Mutta tosiasia on, että ihmisellä, joka elää Jumalan mittapuitten mukaan, on puhtaampi omatunto, suurempi mielenrauha ja lisäksi tarkoitus elämässään sekä edessä oleva toivo. – 1. Tim. 4:8; 6:6–8.

 6. Minkä varauksen Jumala on tehnyt, niin että me voimme menestyä kristillisessä elämänvaelluksessa, vaikka olemmekin epätäydellisiä?

⁶ Kun otamme huomioon epätäydellisyytemme, niin jostakusta voi näyttää vaikealta noudattaa Raamatun periaatteita ja tuottaa niiden hyvää hedelmää. Epätäydelliset ihmiset tekevät tosin useita erehdyksiä, joitakin vakaviakin, mutta Kristuksen sovitusuhri annettiin juuri tästä syystä. Se sallii katuvan kristityn lähestyä Jumalaa, jotta hän saisi anteeksiannon, ja Jumalan henki auttaa kristittyä muuttamaan persoonallisuutensa – muuttamaan tiensä mukautumaan yhä enemmän Jumalan teihin. (Hepr. 4:15, 16; 2. Kor. 3:17, 18) Apostoli Johannes kirjoitti toisille kristityille: ”Lapsukaiseni, kirjoitan teille näitä asioita, jottette tekisi yhtäkään syntiä. Ja jos joku tekeekin synnin, niin meillä on auttaja Isän luona, Jeesus Kristus, vanhurskas. Ja hän on sovitusuhri meidän syntiemme edestä, eikä kuitenkaan vain meidän [voideltujen kristittyjen], vaan myös koko maailman [kaikkien toistenkin ihmisten] syntien.” – 1. Joh. 2:1, 2.

MITEN TÄRKEÄ RAAMATTU ON ELÄMÄN OPPAANA?

 7. Miten tosi kristityt suhtautuvat Raamattuun ja käyttävät sitä?

⁷ Koska kristityt ymmärtävät tarvitsevansa Jumalan opastusta noudattaakseen hänen vanhurskaita periaatteitaan, niin he tekevät Raamatun tutkimisesta säännöllisen osan elämäänsä. He pitävät lujasti kiinni apostoli Paavalin selityksestä, että ”koko Raamattu on Jumalan henkeyttämä ja hyödyllinen opettamiseen, ojentamiseen, oikaisemiseen, kurittamiseen vanhurskaudessa, jotta Jumalan ihminen olisi täysin pätevä, täydelleen varustautunut kaikkeen hyvään työhön”. – 2. Tim. 3:16, 17.

 8. Jos me hyväksymme Raamatun henkeytetyksi, niin onko sitä kaikkea pidettävä kirjaimellisena? Mainitse esimerkkejä.

⁸ Siis koko Raamattu, sekä Heprealaiset kirjoitukset eli ”Vanha testamentti” että Kreikkalaiset kirjoitukset eli ”Uusi testamentti”, sisältää täydellisen Jumalan sanan, joka on kokonaan totta ja Jumalan henkeyttämä oppaaksi kristitylle kaikilla hänen teillään. Tämä ei merkitse kuitenkaan, niin kuin eräät fundamentalistit uskovat, että se kaikki on ymmärrettävä kirjaimellisesti. Siinä on tosin useita kirjaimellisia käskyjä. Mutta siinä on myös paljon historiaa ja useita vertauskuvallisia ja kuvaannollisia lausuntoja. Esimerkiksi maailman hallituksia esitetään toisinaan pedoilla. (Dan. 8:1–8, 20–22; Ilm. 17:3, 9–12) Ja ”päivä” voi olla vuorokausi tai edustaa monien vuosien jaksoa. (1. Moos. 2:4; Joh. 8:56) Tekstiyhteys ja toiset Raamatun lausunnot auttavat tutkijaa saamaan selville, mitkä kohdat ovat kirjaimellisia ja mitkä vertauskuvallisia ja profeetallisia.

 9. Miksi koko Raamattu on arvokas kristitylle?

⁹ Suhtautuessaan Raamattuun tällä tavoin kristityt tutkivat Raamatun kreikkalaisia kirjoituksia, jotka sisältävät useita suoranaisia käskyjä ja lakeja, ja myös Heprealaisia kirjoituksia, jotka esittävät monia periaatteita, kuvauksia, ennustuksia ja kertomuksen todellisista historiallisista tapahtumista, jotka paljastavat Jumalan asenteen ja katsantokannan elämänkysymyksiin. (1. Kor. 10:11) Raamatussa on lukuisia tapahtumia, jotka osoittavat, miten Jumala menettelee eri tilanteissa ja olosuhteissa. Kaikki nämä tutustuttavat ihmistä Jumalan persoonallisuuteen ja auttavat kristittyä saamaan ”Kristuksen mielen”, hänen joka tuntee Jumalan läheisemmin kuin kukaan muu. – 1. Kor. 2:16; Matt. 11:27.

ONKO KRISTITYN ELÄMÄ ASKEETTISTA?

10. Miten Jeesuksen elämä maan päällä osoitti, ettei hän ollut askeetti eikä elänyt muotomenojen mukaan?

¹⁰ Kristityn elämä ei ole siis sääntö- eikä muotomenokokoelman noudattamista. Kristuksen elämä heijastaa sitä henkeä ja rakkautta, jota kristityn täytyy pyrkiä kehittämään. (Matt. 5:44; 1. Joh. 5:3) Jeesus oli ihminen, joka miellytti Jumalaa joka suhteessa. (Joh. 8:29) Hän ei tehnyt mitään epävanhurskasta. Mutta vaikka hän oli täydellinen, niin hän ei ollut askeetti. Hän kävi häissä ja juhlissa, ja hän arvosti elämän hyvyyksiä. (Joh. 2:1–10; Luuk. 5:29; Matt. 11:18, 19) Hän osoitti kohtuullisuutta kaikessa eikä vaatinut itseltään eikä muilta enempää kuin oli järkevää. (Mark. 6:31; Joh. 4:6) Jeesus nautti elämästä ja tekemästään työstä, kun hän auttoi toisia tuntemaan Jumalaa. (Joh. 4:34) Hän ei tehnyt alituisesti vertailuja oman vanhurskautensa ja toisten hairahdusten välillä. Hän osoitti sääliä ja armoa ihmisiä kohtaan. (Matt. 9:36; Mark. 1:41) Hän tuomitsi kuitenkin väärintekemisen ja paljasti ulkokultaisuuden. – Matt. 15:1–9; 23:23–32.

11. a) Tulisiko Jehovan todistajien käyttää epätäydellisyyttään puolusteluna synnille tai kerskua omasta vanhurskaudestaan? b) Minkä ristiriidan jokainen kristitty toteaa, kuten apostoli Paavali kuvaili?

¹¹ Näissä asioissa Jeesus antoi mallin kristityille. He ymmärtävät luonnollisestikin, että toisin kuin Jeesus he eivät ole täydellisiä, mutta he pyrkivät vakavasti noudattamaan hänen malliaan. He koettavat välttää väärintekemistä, mutta toteavat, että mitä vanhurskautta heillä onkin, niin se johtuu Jumalan armosta ja on tulos Raamatun noudattamisesta. Siinä ei ole mitään, mistä olisi annettava kunnia heille. He ymmärtävät psalmistan tavoin: ”Jos sinä, Herra, pidät mielessäsi synnit, Herra, kuka silloin kestää?” (Ps. 130:3) He tietävät, että he ovat syntisiä ja tekevät toisinaan väärin, niin kuin apostoli Paavalikin sanoi:

”Totean siis omassa tapauksessani sen lain, että kun tahdon tehdä sitä mikä on oikein, niin minussa on sitä mikä on pahaa. Minä todella tunnen mielihyvää Jumalan laista sen ihmisen mukaan, mikä olen sisäisesti, mutta näen jäsenissäni toisen lain, joka sotii mieleni lakia vastaan ja johtaa minua jäsenissäni olevan synnin lain vankina. Minä kurja ihminen! Kuka pelastaa minut tämän kuoleman alaisesta ruumiista? Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niinpä minä itse olen siis mielellä Jumalan lain orja, mutta lihalla synnin lain.” – Room. 7:21–25.

12, 13. a) Miten kristityt välttyvät olemasta ’kovin vanhurskaita’ tai ’ylen viisaita’? b) Kun synti yllättää kristityn todistajan, niin miten hän menettelee? c) Miksi todistajat vievät ”hyvää uutista” muille?

¹² Se, joka kulkee todella kristityn ”Tietä”, koettaa välttää olemasta ”kovin vanhurskas” tai ”ylen viisas” siinä mielessä, että hän ei omaksu viisaudella tai omavanhurskaudella kopeilevaa asennetta eikä tähyile toisten virheitä ja heikkoa harkintakykyä. (Saarn. 7:17) Mutta hän asettaa vilpittömästi vanhurskauden päämääräkseen. Hän ei anna heikkoluonteisesti perään väärille haluille eikä sorru sellaisen paineen alle, joka pakottaisi hänet suorittamaan vakavia väärintekoja ja tuhoaisi hänen nuhteettomuutensa Jumalaa kohtaan. Epätäydellisyys saa hänet kuitenkin toisinaan tekemään erehdyksiä ja syntiä. Jos hän tekee synnin, niin hän tunnustaa sen ja katuu pyytäen anteeksiantoa Jehovalle Kristuksen nimessä esittämässään rukouksessa. (Apt. 10:43) Hän turvautuu Kristuksen täydelliseen uhriin syntien anteeksiannon perusteena. (1. Tim. 2:5, 6) Sitten hän ponnistelee kaikin voimin, jotta ei toistaisi sitä syntiä. Hän tietää, että synnin tielle lähteminen johtaisi Jumalan suosion menettämiseen. Löytämäänsä ”hyvää uutista” hän esittää toisille rakkaudesta heitä kohtaan. ”Hyvän uutisen” innokkaana julistajana hän yrittää auttaa ihmisiä näkemään uskon tarpeen ja sen tärkeyden, että mukauttaa elämänsä Raamatun periaatteisiin. Hän pitää esimerkkeinä Jeesusta Kristusta ja toisia henkilöitä, joiden uskon elämää kuvaillaan Raamatussa. – Hepr. 11:1–12:3.

¹³ Koska tottelevaisuuteen ”hyvää uutista” kohtaan sisältyy kristityn käyttäytyminen kaikessa, niin tarkastelemme tässä joitakin niistä perusmittapuista, jotka Jumala asettaa kaikille kristityille.

MITÄ OSAA TOTUUDENMUKAISUUS NÄYTTELEE KRISTITYN ELÄMÄSSÄ

14, 15. a) Miksi Jehovaa täytyy palvoa ”totuudessa”? b) Mitä ”totuus” merkitsee perhepiirille?

¹⁴ Koska Jehova Jumala teki ihmisen ja tuntee hänen tarpeensa, niin ihmisen on välttämätöntä omaksi hyvinvoinnikseen elää niiden moraalimittapuitten mukaan, jotka Jumala on ilmoittanut Raamatussa. Jehova on ennen kaikkea ”totuuden Jumala”. (Ps. 31:6, UM) Häntä täytyy palvoa ”hengessä ja totuudessa”. (Joh. 4:24) Totuudellisuus ei ole välttämätön ainoastaan rauhan säilyttämiseksi Jumalan kanssa, vaan myös siksi, että voisi elää rauhassa toisten kanssa. Apostoli Paavali neuvoo kristittyjä: ”Siksi, nyt kun olette panneet pois valheen, puhukaa totta, kukin teistä lähimmäisensä kanssa.” – Ef. 4:25.

¹⁵ Ajattelehan, mitä ”totuus” merkitsee perhepiirissä. Jos puhutaan aina ”totuutta”, niin perheenjäsenten keskuudessa vallitsee luottamus. Aviomiehen ja vaimon välillä vallitsee kunnioitus ja läheinen yhteys. Viestintäestettä ei ole. Lapset ovat halukkaita antamaan vanhempiensa tietää, mitä heidän elämässään tapahtuu, koska he luottavat siihen, että he saavat huomaavaisuutta ja ohjausta pulmiensa ratkaisemisessa. He tietävät myös, että heidän vanhempansa eivät sano toista ja tee toista. He voivat luottaa saavansa vanhemmiltaan apua tilanteessa missä hyvänsä.

16. Miten Johanneksen 14:6:ssa olevat Jeesuksen sanat tähdentävät sitä, että kristityn tarvitsee olla totuudellinen?

¹⁶ Jeesus Kristus sanoi: ”Minä olen tie ja totuus ja elämä.” (Joh. 14:6) ”Tie” merkitsee kristitylle Jeesuksen tavalla ajattelemista, tuntemista ja toimimista. Tämä vaatii sitä, että hän noudattaa ”totuutta” sen kaikissa suhteissa, niin kuin Jeesus toteutti kaiken, minkä Jumala oli asettanut hänen tehtäväkseen. Seuraava kirjoitus käsittelee tämän ”tien” joitakin muita vaatimuksia.

[Kuvat s. 557]

Jeesus miellytti Jumalaa, osoitti sääliä toisia kohtaan, mutta ei ollut askeetti . . .

Eikä hän ilmaissut lainkaan fariseusten ylpeää ja hurskastelevaa asennetta