Psalmit

Psalmien kirja – parantavaa lääkettä sydämelle

PSALMIEN kirja muodosti muinaisten heprealaisten kansan runo- ja laulukirjan. Sen runoihin oli tehty sävellykset ja niitä käytettiin Jehovan palvonnassa Jerusalemin temppelissä, ja yksityiset israelilaiset lauloivat myös etupäässä näitä lauluja kodeissaan ja sydämessään. Runojen perustana ei ollut sanojen loppusoinnuttaminen eikä pelkästään runomitta. Niissä esiintyy usein ajatuksen rinnakkaisuutta, joskus synonyymeja, joskus vastakohtia. Se auttaa lukijaa mielessään ja hengessään seuraamaan ajatuksenkulkua vaikeuksitta, mikä johtaa parempaan ymmärtämiseen ja kehittää parempia vaikuttimia. Toisto ilmaisun vaihtelun ohella korostaa esitettyjä totuuksia samalla kun se tuo ne esiin täydemmin ja selvemmin. Seuraavat käytettävissä olevista tuhansista esimerkeistä poimitut otteet valaisevat hyvin asiaa:

”Herran laki on täydellinen; se virvoittaa sielun.

Herran todistus on vahva, se tekee tyhmästä viisaan.” – Ps. 19:8.

”Jumalaton ottaa lainan eikä maksa,

mutta vanhurskas on armahtavainen ja antelias.” – Ps. 37:21.

”Vaikka minä vaellan ahdistuksen keskellä, niin sinä virvoitat minut.

Sinä ojennat kätesi minun vihamiesteni vihaa vastaan,

ja sinun oikea kätesi auttaa minua.” – Ps. 138:7.

Psalmit vaikuttavat suoraan sydämeen. Niiden huomattava vaikutus johtuu siitä, että Psalmien välityksellä Jumala paljastaa ihmissydämen koskettaen sen kaikkia tunteita ja koettelemuksia. Lukija voi tuntea olevansa mukana kokemassa rakkautta, iloa, hurmiota, kiitollisuutta, surua, masennusta, katumusta ja toivoa. Sairauden aiheuttama masennus, tovereitten ilmaisema katkera vihamielisyys, pettymys, joka aiheutuu luotetun ystävän muuttumisesta petturiksi, masennuksen tunne ja Jumalan pelkääminen kun on tehnyt syntiä, ilo kun tietää saaneensa syntinsä anteeksi – kaikki nämä sekä tuhannet muut elämän vaiheiden aiheuttamat tunteet lukija myös kokee.

Näistä syistä Psalmit ovat olennainen, korvaamaton osa Jumalan sanaa, joka kykenee tekemään Jumalan ihmisestä ”täysin pätevän, täydelleen varustautuneen kaikkeen hyvään työhön”. (2. Tim. 3:16, 17) Kirja käsittelee ihmisluontoa realistisesti ja tuottaa lukijalle lohdutusta kaikissa inhimillisissä ongelmissa, minkä vuoksi Psalmit ovat ajattomia ja soveltuvat nykyajan elämään yhtä hyvin kuin elämään tuhansia vuosia sitten.

JUMALAN KIRKKAUS JA MAJESTEETTISUUS

Psalmit ilmaisevat voimakkaasti Jumalan ominaisuuksia – hänen kirkkauttaan ja täydellisyyttään. Jehovan ikuisen olemassaolon, majesteettisuuden ja kaikkivaltiuden kauneus esitetään suurenmoisella tavalla. Seuraavista kolmesta lyhyestä otteesta voidaan nähdä pieni välähdys niistä:

”Herra, sinä olet meidän turvamme

polvesta polveen.

Ennenkuin vuoret syntyivät

ja sinä loit maan ja maanpiirin,

iankaikkisesta iankaikkiseen olet sinä, Jumala. . . .

Sillä tuhat vuotta on sinun silmissäsi niinkuin eilinen päivä, joka meni ohitse,

ja niinkuin öinen vartiohetki.” – Ps. 90:1–4.

”Muinoin sinä perustit maan

ja taivaat ovat sinun käsialasi.

Ne katoavat, mutta sinä pysyt,

ne vanhenevat kaikki kuin vaate;

sinä muutat ne, niinkuin vaatteet muutetaan, ja ne muuttuvat.

Mutta sinä pysyt samana, eivätkä sinun vuotesi lopu.” – Ps. 102:26–28.

Tuli käy hänen edellänsä ja polttaa hänen vihollisensa, yltympäri.

Hänen salamansa valaisevat maanpiirin; maa näkee sen ja vapisee.

Vuoret sulavat niinkuin vaha Herran edessä,

kaiken maan Herran edessä.” – Ps. 97:2–5.

Samoin Psalmeista käy kauttaaltaan ilmi Jumalan läheinen suhde kansaansa, kuten seuraavat alaotsikot ilmaisevat:

HÄNEN RAKKAUDELLINEN HUOLENPITONSA KANSASTAAN

”Sillä: ’Sinä, Herra, olet minun turvani’. –

Korkeimman olet sinä ottanut suojaksesi.

Ei kohtaa sinua onnettomuus,

eikä vitsaus lähesty sinun majaasi.

Sillä hän antaa enkeleilleen sinusta käskyn

varjella sinua kaikilla teilläsi.

He kantavat sinua käsillänsä,

ettet jalkaasi kiveen loukkaisi.” – Ps. 91:9–12.

HÄNEN ARMONSA

”Niinkuin isä armahtaa lapsiansa,

niin Herrakin armahtaa pelkääväisiänsä.

Sillä hän tietää, minkäkaltaista tekoa me olemme:

hän muistaa meidät tomuksi.” – Ps. 103:13, 14.

”Jos sinä, Herra, pidät mielessäsi synnit,

herra, kuka silloin kestää?

Mutta sinun tykönäsi on anteeksiantamus,

että sinua peljättäisiin.

Minä odotan Herraa, minun sieluni odottaa,

ja minä panen toivoni hänen sanaansa.” – Ps. 130:3–5.

IHMISEN SYNTISYYS SEKÄ KATUMUKSEN JA ANTEEKSIANNON TARVE

”Älä käy tuomiolle palvelijasi kanssa,

sillä ei yksikään elävä ole vanhurskas sinun edessäsi.” – Ps. 143:2.

”Herra, älä rankaise minua vihassasi,

älä kiivastuksessasi kurita minua.

Sillä sinun nuolesi ovat uponneet minuun,

sinun kätesi painaa minua.

Ei ole lihassani tervettä paikkaa sinun vihastuksesi tähden

eikä luissani rauhaa minun syntieni tähden.

Sillä minun pahat tekoni käyvät pääni ylitse,

niinkuin raskas kuorma ne ovat minulle liian raskaat.

Minun haavani haisevat ja märkivät

minun hulluuteni tähden.

Minä käyn kumarassa, aivan kyyryssä,

kuljen murheellisena kaiken päivää.” – Ps. 38:2–7.

”Katso, minä olen synnissä syntynyt,

ja äitini on minut synnissä siittänyt.”

”Puhdista minut isopilla, että minä puhdistuisin,

pese minut, että minä lunta valkeammaksi tulisin.”

”Peitä kasvosi näkemästä minun syntejäni,

pyyhi pois kaikki minun pahat tekoni.” – Ps. 51:7, 9, 11.

”Autuas se, jonka rikokset ovat anteeksi annetut, jonka synti on peitetty!

Autuas se ihminen, jolle Herra ei lue hänen pahoja tekojansa

ja jonka hengessä ei ole vilppiä! . . .

Minä tunnustin sinulle syntini enkä peittänyt pahoja tekojani;

minä sanoin: ’Minä tunnustan Herralle rikokseni’,

ja sinä annoit anteeksi minun syntivelkani.” – Ps. 32:1–5.

TOIVON JA LUOTTAMUKSEN PANEMINEN JUMALAAN

”Kiitetty olkoon Herra joka päivä.

Meillä on Jumala, Jumala, joka auttaa,

ja Herra, Herra, joka kuolemasta vapahtaa.” – Ps. 68:20, 21.

”Ketä muuta minulla olisi taivaassa!

Ja kun sinä olet minun kanssani, en minä mistään maan päällä huoli.

Vaikka minun ruumiini ja sieluni nääntyisi,

Jumala on minun sydämeni kallio ja minun osani iankaikkisesti.

Sillä katso, jotka sinusta eriävät, ne hukkuvat,

sinä tuhoat kaikki, jotka haureudessa sinusta luopuvat.

Mutta minun onneni on olla Jumalaa lähellä,

minä panen turvani Herraan, Herraan,

kertoakseni kaikkia sinun tekojasi.” – Ps. 73:25–28.

”Jumalaan minä turvaan enkä pelkää.

Mitä ihminen minulle tekisi?” – Ps. 56:12.

”Sillä tämä on Jumala, meidän Jumalamme, aina ja iankaikkisesti;

hän johdattaa meitä kuolemaan asti.” – Ps. 48:15.

MESSIAANINEN VALTAKUNTA

Psalmit puhuvat paljon Kristuksesta Jeesuksesta ja messiaanisesta Valtakunnasta mainitsematta häntä nimeltä mutta kuvaillen häntä erikoisesti loistoisana kuninkaana, joka hallitsee koko maata rauhassa ja vanhurskaudessa. Vaikuttaa siltä, että jotkin psalmit ennustavat suoraan Messiaasta, kuten esimerkiksi Psalmit 2 ja 110. Monet muut psalmit eivät puhu Messiaasta suoraan, vaan esikuvallisesti ja vertauskuvallisesti. Toisin sanoen psalminkirjoittajalla oli välittömästi mielessään omat ongelmansa tai kansaa koskevat asiat, ja se, mitä hän sanoi, soveltui suoranaisesti hänen omaan aikaansa. Mutta periaatteessa tai toisessa ja täydellisessä tai lopullisessa täyttymyksessä sen, mitä hän sanoi, Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten kirjoittajat soveltavat Kristukseen. On varsin todennäköistä, ettei psalminkirjoittajalla ollut aina Messias mielessään tai ettei hän täysin ymmärtänyt esikuvallista tai vertauskuvallista sovellutusta, sillä apostoli Pietarikin sanoo, etteivät profeetat suinkaan täysin ymmärtäneet kaikkien profetoimiensa asioiden merkitystä. – 1. Piet. 1:10–12.

Esimerkki tästä löytyy edellä lainatusta Psalmista 102:26–28. Psalmin toinen jae osoittaa, että psalminkirjoittaja puhui Jehovalle. Mutta Heprealaiskirjeen 1:10–12:ssa apostoli Paavali sanoo näiden ominaisuuksien kuuluvan Jeesukselle Kristukselle, koska juuri Jeesusta Jumala käytti luomistyössä ja hänelle hän on nyt antanut kaiken vallan ”taivaassa ja maan päällä”. (Matt. 28:18; Kol. 1:15–17) Jeesus edustaa Jumalaa täysin kaikissa ominaisuuksissaan ja toiminnoissaan.

Psalmissa 22, jota pidetään Daavidin kirjoittamana, kerrotaan osittain kuvaannollisella kielellä Kristuksen joistakin kärsimyksistä. (Vrt. Ps. 22:2:ta Mark. 15:34:ään; vrt. myös koko psalmia neljään evankeliumikertomukseen Jeesuksen koettelemuksista ja paaluunnaulitsemisesta.) Tapahtumat on kuvailtu sellaisella kielellä, että sillä on täydempi täyttymys Kristuksen elämässä.

Psalminkirjoittajat ymmärsivät kuitenkin jossain määrin kirjoitustensa soveltuvan Messiaaseen. Kun Daavid kirjoitti Psalmin 16, hänet henkeytettiin profetoimaan Messiaasta, jonka sielua ei ollut määrä jättää Šeoliin eli Haadekseen (hautaan) iäksi eikä hänen haudattu lihansa ollut kokeva täydellistä turmelusta. (Apt. 2:31, New International Version; The Jerusalem Bible; Revised Standard Version) Niinpä apostoli Pietari puhuessaan tuhansille juutalaisille helluntaipäivänä osoitti Psalmin viitanneen Messiaaseen, kun hän sanoi: ”Koska hän [Daavid] siis oli profeetta ja tiesi, että Jumala oli valalla vannonut hänelle asettavansa yhden hänen kupeittensa hedelmän hänen valtaistuimelleen, hän puhui ennalta nähden Kristuksen ylösnousemuksesta, ettei häntä jätetty Haadekseen [hepreaksi Šeoliin] eikä hänen lihansa nähnyt turmeltumista.” – Apt. 2:30, 31.

Kokoontuneitten juutalaisten edessä, jotka hyväksyivät täysin Psalmit henkeytettyinä, Pietari käytti tätä perustelua hyvin voimakkaasti messiaanisen Psalmin 110 ohella todistaakseen, että niissä viitattiin Kristukseen ja että hänet oli herätetty Haadeksesta (Šeolista). Hän sanoi, että Daavid itse oli kuollut ja oli haudattu ja että hänen hautansa oli juutalaisten keskuudessa todistuksena tästä tosiasiasta. He tiesivät, että hän meni Šeoliin eli Haadekseen ja että hänen lihansa näki turmeltumisen eli mätäni. Silloin he ymmärsivät, että Daavid ei puhunut itsestään. Koska näin oli, niin Daavid profeettana puhui jostakusta omasta jälkeläisestään, jolle kävisi näin. Jeesuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen liittyvien tapahtumien muodostama todistusaineisto oli myös juutalaisten edessä silloin todistamassa selvästi, että Daavid puhui profeetallisesti Kristuksesta, jälkeläisestään. (1. Piet. 1:10–12) Tällä todistelulla oli voimakas vaikutus Pietarin puhetta kuunteleviin juutalaisiin. – Apt. 2:29–36.

Psalmit korottavat joka tavalla Jumalaa ja hänen Poikaansa ja auttavat meitä oppimaan paremmin tuntemaan ne, joista sanotaan: ”Tämä merkitsee ikuista elämää, että he hankkivat sinun tuntemustasi, ainoan tosi Jumalan, ja hänen tuntemustaan, jonka olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.” (Joh. 17:3) Psalmit kuvailevat koko ihmiskunnalle yhteisiä koettelemuksia ja osoittavat meille, kuinka rukoilla onnellisina ja vaikeina aikoina. Mikä tahansa ongelma meillä lieneekin, aina jokin psalmi voi auttaa meitä ja tarjota lievittävää lohtua sydämelle.

Apostoli Paavali puhui avun tarpeesta rukoiltaessa ja sanoi: ”Sitä, mitä meidän tulisi tarvitessamme rukoilla, emme tiedä.” (Room. 8:26) Tämä pitää usein paikkansa kaikista kristityistä. Monta kertaa voimme saada Psalmien kirjasta tarpeellisen avun ilmaistaksemme sisimmät ajatuksemme ja halumme täydemmin Jumalalle. – Vrt. Ef. 5:19; Kol. 3:16.

Koska Psalmit käsittelevät erilaisia inhimillisiä tunteita, niin ne vetoavat lämpimästi ihmisiin. Lukija voi nähdä niissä itsensä ja tuntea, että ne puhuvat hänelle tai häntä varten. Ne koskettavat hänen sisimpiä ajatuksiaan ja vaikuttimiaan ja tutkivat hänen sydämensä. Ne saavat hänet tekemään muutoksia elämässään. Sillä tavalla hän edistyy ja oppii tuntemaan paremmin Jumalan. Jokaisen pitäisi lukea Psalmit lävitse ensimmäisestä luvusta viimeiseen. Jokainen hyötyy niiden lukemisesta.