kuin he vaelsivat kaupungista kaupunkiin [Vähässä-Aasiassa], antoivat he heille noudatettaviksi ne säädökset, jotka apostolit ja Jerusalemin vanhimmat olivat hyväksyneet.” Koska nämä ”vanhimmat” olivat apostoleiden yhteydessä ja kuuluivat kristilliseen hallitsevaan elimeen, niin se vahvistaa sen, että he olivat virallisesti ”vanhimpia”.

26. Keiden kanssa Paavali piti viimeisellä Jerusaleminmatkallaan jäähyväiskokouksen Miletossa, ja mitä Apt. 21:17, 18 ilmaisee Jerusalemin seurakunnan rakenteesta?

²⁶ Vuosia myöhemmin apostoli Paavali oli viimeisellä matkallaan Jerusalemiin. Hän pysähtyi Vähässä-Aasiassa olevassa Mileton satamakaupungissa ja otti yhteyden läheiseen Efeson seurakuntaan. Kutsuiko hän luokseen koko Efeson seurakunnan jättääkseen sille jäähyväiset? Apt. 20:17 kertoo meille: ”Mutta Miletosta hän lähetti sanan Efesoon ja kutsui tykönsä seurakunnan vanhimmat.” Efeson seurakunnalla oli siis viralliset ”vanhimpansa”. Apt. 21:17, 18 muistuttaa meille, että Jerusalemin seurakunnallakin oli sellaiset virkailijat, sillä me luemme siitä lääkäri Luukkaan tiedonannon: ”Ja saavuttuamme Jerusalemiin veljet ottivat meidät iloiten vastaan. Seuraavana päivänä Paavali meni meidän kanssamme Jaakobin tykö, ja kaikki vanhimmat tulivat sinne saapuville.” Jaakob, Jeesuksen Kristuksen velipuoli, kuului myös noihin ”vanhimpiin”. Gal. 2:9:ssä Paavali puhuu Jaakobista hengellisenä pylväänä sanoen: ”Jaakob ja Keefas [Pietari] ja Johannes, joita pidettiin pylväinä, antoivat minulle ja Barnabaalle yhteisen työn merkiksi kättä.”

27. Keitä tuli pitää kahdenkertaisen kunnian ansainneina 1. Tim. 5:17:n mukaan ja miksi, ja keiden rukoukset olivat erikoisen hyödyllisiä?

²⁷ Seurakunnan ”vanhimman” aseman virallisesta luonteesta todistaa myös apostoli Paavali kirjoittaessaan Timoteukselle noin vuosina 61–64 seuraavat ohjeet: ”Laskettakoon vanhimmat, jotka johtavat oivallisella tavalla, kaksinkertaisen kunnian arvoisiksi, erityisesti ne, jotka työskentelevät ahkerasti puhumisessa ja opettamisessa.” (1. Tim. 5:17, Um) Tällaiset ”vanhimmat” johtivat siis virallisesti seurakuntaa ja työskentelivät Raamatusta puhumisessa ja sen opettamisessa. Jaak. 5:14:n mukaan sellaisten ”vanhimpien” rukoukset olivat erikoisen hyödyllisiä.

Nimitetyt virkailijat teokraattisessa järjestössä

 1. Mitkä kysymykset 1. Piet. 5:1–3 herättää sen suhteen, olivatko kaikki seurakunnan jäsenet ”vanhimpia”?

NOIN vuosina 62–64, jolloin apostoli Pietari oli Babylonissa Mesopotamiassa, hänellä oli jotain kirjoitettavaa ”vanhimmista”. Hän sanoo: ”Vanhimpia [presbyteerejä] teidän joukossanne minä siis kehoitan, minä, joka myös olen vanhin ja Kristuksen kärsimysten todistaja ja osallinen myös siihen kirkkauteen, joka vastedes on ilmestyvä: kaitkaa teille uskottua Jumalan laumaa, ei pakosta, vaan vapaaehtoisesti, Jumalan tahdon mukaan, ei häpeällisen voiton tähden, vaan sydämen halusta, ei herroina halliten niitä, jotka ovat teidän osallenne tulleet, vaan ollen laumalle esikuvina.” (1. Piet. 5:1–3) Jos nyt koko ”Jumalan laumaa” olisi pidetty ”vanhempina”, niin mitä mieltä olisi Pietarin puhua ”vanhimmista teidän joukossanne”? Miten myöskään olisi voitu sanoa, että tuo Jumalan lauma oli ”teille uskottu”, toisin sanoen ”vanhimmille” uskottu? Miten he voivat ’kaita laumaa’, jos koko