Pysykää järkevinä kaikessa

”Pysykää järkevinä, olkaa valppaat.” – 1. Piet. 5:8.

 1. Mihin monet ihmiset turvautuvat paetakseen elämän pulmia ja millaisin tuloksin?

MITEN virkistävää onkaan olla sellaisten ihmisten seurassa, jotka pysyvät järkevinä ja tasapainoisina tilanteissa, jotka aiheuttavat jännitystä ja painetta! Tämä pitää erityisesti paikkansa nykyään, kun olosuhteet ovat sellaiset kuin ne ovat kaikkialla maailmassa. Ihmisiä vaivaavat syrjäisissäkin paikoissa niin suunnattomat pulmat, että maailman johtohenkilöt ovat luopuneet toivosta löytää keinoja niistä selviytymiseksi, puhumattakaan niiden voittamisesta. Näiden olosuhteitten edessä monet ovat koettaneet unohtaa ne turvautumalla alkoholiin tai huumausaineisiin yrittäessään turruttaa aistejaan elämän todellisuuksilta. Mutta siten tehdessään he ovat aiheuttaneet vain enemmän pulmia itselleen. – Sananl. 23:29–35.

 2. Millaiset olosuhteet, jotka olivat kohtaamassa ensimmäisen vuosisadan kristittyjä, vaativat heitä pysymään järkevinä, ja miten Paavali kuvaili tämän?

² Myös ensimmäisellä vuosisadalla kristittyjä ympäröivät olosuhteet, jotka lopulta tulivat koettelemaan heitä äärimmäisyyteen asti. Neuvottiinko heitä turruttamaan mielensä, jotta olosuhteet olisivat tulleet siedettävämmiksi? Päinvastoin, vaikka on saattanut olla epämieluista kohdata odotettavissa olevaa vainoa ja melkoista uskosta luopumista, niin järkkymättömien tarvitsi tietää, mitä oli edessä, niin että he voivat menestyksellisesti selviytyä siitä. Siksi apostoli Paavali varoitti valvoja Timoteusta suorasukaisesti tästä tulossa olevasta luopumuksesta sanoen: ”On oleva ajanjakso, jolloin he eivät kestä terveellistä opetusta, vaan omien halujensa mukaan haalivat itselleen opettajia kutkuttamaan heidän korviaan, ja he kääntävät korvansa pois totuudesta.” Tämän vaaran uhkaavan läheisyyden takia apostoli sanoi edelleen: ”Pysy sinä kuitenkin järkevänä [”ole raitismielinen” – Kingdom Interlinear] kaikessa.” (2. Tim. 4:3–5) Näin aseistettuna Timoteus oli kykenevä tekemään tehottomaksi nuo kavalat petokset.

 3. a) Miksi järkevyyden säilyttäminen on tärkeätä nykyään? b) Miksi vanhinten täytyy olla valppaita, kuten Pietari selitti, ja miksi Paavali kehottaa valvomaan?

³ Yli 1 900 vuoden kuluessa sen jälkeen, kun Paavali kirjoitti nuo sanat, tämä luopumus on puhjennut täyteen kukoistukseensa ja voidaan tunnistaa nykyiseksi kristikunnaksi. Vaikka Jehova Jumala onkin erottanut tosi kristillisen seurakuntansa siitä, niin yhä on olemassa sama pakottava tarve pysyä järkevänä, koska kristikunnan luopumus on saavuttamaisillaan huippukohtansa ja kietomassa koko maailman. Lisäksi sen vihamielisyys Kristuksen tosi seuraajia kohtaan saattaa milloin hyvänsä saada kiihkeän vainon muodon samoin kuin ensimmäisellä vuosisadalla. Vahvistavatko seurakuntien vanhimmat sen tähden hengellisesti kristittyjä tovereitaan kestämään tällaisen lisääntyvän paineen ja pysymään uskollisina? Apostoli Pietari kehotti hyvällä syyllä vanhimpia: ”Paimentakaa huolenpidossanne olevaa Jumalan laumaa”, ja lisäsi tämän varoituksen: ”Pysykää järkevinä, olkaa valppaat. Teidän vastustajanne, Panettelija, vaeltaa ympäri niin kuin karjuva leijona etsien kenet niellä.” (1. Piet. 5:2, 8) Tämän vastustajan taholta tulevan vaaran vakavuus on lisääntynyt näinä pahenevien maailman olosuhteitten aikoina, ja siihen täytyy suhtautua raittiisti, jotta tämä nopeatempoinen aika ja pikaisesti vaihtuva maailmannäyttämö eivät saattaisi meitä ymmälle. Se panee koetukselle vanhinten kyvyn varjella kristillistä seurakuntaa järkevällä, terveellä ohjauksella. Ei ole myöskään aika antaa mielensä turtua. Paavali varoitti, että ”Jehovan päivä tulee juuri niin kuin varas yöllä”, ja antoi sitten kehotuksen: ”Älkäämme siis enää nukkuko niin kuin muut, vaan pysykäämme valveilla ja pysykäämme järkevinä.” (1. Tess. 5:2, 6–9) Mitä sinun siis täytyy vanhimpana tehdä osoittaaksesi, että olet pannut sydämellesi kehotuksen ’pysyä järkevänä kaikessa’?

RAITISMIELISEN NÄKEMYKSEN KEHITTÄMINEN VASTUUVELVOLLISUUKSISTA

 4. Millä tavoilla vanhimman täytyy ’suorittaa palveluksensa täydelleen’?

⁴ Tämän usein toistetun varoituksen ”pysykää järkevinä” pitäisi saada vanhimmat näkemään, miten tarpeellista heidän on valppaasti pitää monet vastuuvelvollisuutensa kirkkaassa valokeilassa, jos he haluavat Timoteuksen tavalla ’suorittaa palveluksensa täydelleen’. Henkilökohtainen mieltymys voisi johtaa siihen, että vanhin menee äärimmäisyyksiin ja kohdistaa suurimman huomionsa ainoastaan yhteen tai kahteen puoleen valvontatehtävästään. Se ei olisi kuitenkaan terve katsantokanta. Tarkastellessaan käytettävissään olevaa aikaa hänen tulee sen sijaan pitää silmällä sitä, miten hän voisi jakaa sen niin, että kykenee huolehtimaan perhevastuistaan, paimennuksestaan, opettamisesta ja saarnaamisesta ja opetuslasten tekemisestä. Näistä kaikista menestyksellisesti huolehtiminen vaatii selvää ajattelua, tasapainoa ja järkevyyttä, niin että jokainen niistä saa osakseen asiaan kuuluvan huomion eikä mikään kärsi laiminlyönnistä.

 5. Tuleeko perheellisen vanhimman omistaa kaikki aikansa perheelleen? Miksi on näin?

⁵ Ottakaamme esimerkiksi vanhin, joka on perheellinen. Hänellä on varmasti painava syy olla raitismielinen, kun hän ajattelee niitä ankaria koetuksia ja sitä painetta, mitä häntä lähellä olevien täytyy kohdata miltei päivittäin. Pysyäkseen vanhimpana hänen täytyy osoittaa aitoa huolenpitoa omasta perheestään sekä antaa hyvä esimerkki isänä seurakunnan edessä. Paavali selitti seikkaperäisesti ne ominaisuudet, jotka vanhimman täytyy täyttää, sanoen, että hänen tulee olla ”mies, joka johtaa hyvin omaa huonekuntaansa ja jonka lapset ovat alamaisia kaikella vakavuudella”. (1. Tim. 3:4, 5) Mutta jos hän kuluttaisi kaiken aikansa perheenjäsentensä kanssa, niin hän ei antaisi hyvää esimerkkiä heillekään. Miksi ei? Koska se kannustaisi heitä kehittämään omakeskeistä, toisista eristäytyvää asennetta. Heitä tulee sen sijaan kannustaa osoittamaan kiinnostusta toisia, sekä seurakunnassa että ihmismaailmassa olevia henkilöitä kohtaan. Heitä tulee kehottaa osallistumaan iankaikkisen elämän suurenmoisen toivon julistamiseen samoin kuin heillekin oli annettu tämä toivo. Tämä avartunut näkemys juurruttaa heidän mieleensä toisten myötätuntoista ymmärtämistä ja Luojan tarkoituksen täydellisempää arvostusta.

 6. Miten vanhimman tulee suhtautua tiedon hankkimisen tarpeellisuuteen?

⁶ Vanhinten tulee samoin olla myös ’päteviä opettamaan’; heidän tarvitsee näin ollen olla vakavia Jumalan sanan tutkijoita. (1. Tim. 3:2) Harkitessaan koulutustaan, Raamatun tutkimiseen käyttämiensä vuosien määrää ynnä muita seikkoja jotkut voivat ajatella, että heidän täytyy käyttää huomattava osa ajastaan tutkimiseen, Raamattuun perehtymiseen ja puheitten valmistamiseen. Mutta tässäkin vanhin saattaa jälleen mennä äärimmäisyyksiin, jollei hän pidä huolellisesti muita vastuuvelvollisuuksiaan kirkkaassa valokeilassa. Paavali viittaa erääseen ovelaan vaaraan, joka voi yllättää ne, jotka kiinnittävät liikaa huomiota tietoon, sanoen: ”Tieto pöyhistää, mutta rakkaus rakentaa.” (1. Kor. 8:1; 13:2) Emme tahdo tällä sanoa, ettei tieto olisi tärkeää, vaan että se tarvitsee rakkautta rinnalleen, jotta se saisi aikaan jotakin arvokasta. Rakkaus eroaa tiedosta siinä, että se ilmenee toiminnassa eikä ole vain mieleen varastoituja tehottomia tosiasioita. Siksi vanhin, joka ’pysyy järkevänä’, yhdistää tutkimisen veljiensä ja maailmassa olevien ihmisten palvelemiseen; siten hän panee tietonsa hyvään käyttöön. – 1. Joh. 3:18.

 7. a) Miten tärkeää on paimennustyö? b) Miten vanhin voi varmistautua siitä, että hänen rakkautensa on täydellinen?

⁷ Paavali tähdensi suuresti paimentamista ja kehotti Efeson valvojia ”paimentamaan Jumalan seurakuntaa, jonka hän osti omansa verellä”. (Apt. 20:28) Ei ole epäilystäkään siitä, että tämä on kiireellisen tärkeää työtä, kun otamme huomioon nämä vaaralliset ajat, jolloin kristittyjen elämäkin voi olla vaakalaudalla. (2. Tim. 4:2) Tehokas paimentaminen vie sitä paitsi aikaa. Paljon aikaa kuluu kokouksiin ja puheisiin valmistautumiseen ja apua tarvitsevien tai sairaiden luona käymiseen ja heidän rohkaisemiseensa. Kuitenkin myös tämä tärkeä työ täytyy suhteuttaa vanhimman muihin vastuuvelvollisuuksiin. Jeesus osoitti, että vaikka rakkaus kristittyjä veljiä kohtaan on tosi opetuslapseuden pääasiallinen tunnusmerkki, niin se ei vapauta hänen seuraajiaan osoittamasta rakkautta ihmismaailmaan kuuluville. Heidän rakkautensa olisi tosiaan epätäydellinen, jolleivät vastustajatkin kuuluisi sen piiriin, kuten Jeesus sanoo: ”Te olette kuulleet sanotun: ’Sinun täytyy rakastaa lähimmäistäsi ja vihata vihollistasi.’ Mutta minä sanon teille: rakastakaa jatkuvasti vihollisianne ja rukoilkaa jatkuvasti niiden puolesta, jotka vainoavat teitä.” (Matt. 5:43–48) Niin tärkeätä kuin paimentaminen siis onkin, sekin täytyy tasapainottaa vanhimman muiden vastuuvelvollisuuksien kanssa.

 8. a) Mikä työ ilmaisee Jehovan rakkauden ja myötätunnon, ja miten ihmiset tutustuvat tähän? b) Millä ainoalla tavalla ’hyvät tekomme’ kirkastavat Jumalaa?

⁸ Yksi vastuu, johon koko kristittyjen seura voi osallistua, on hyvän uutisen saarnaamisen ja opetuslasten tekemisen tärkeä vastuu. (Matt. 24:14; 28:19, 20) Tämä työ tutustuttaa ihmiset siihen rakkauteen ja myötätuntoon, jota Jehova Jumalalla on ihmiskuntaa kohtaan, niin suureen rakkauteen, että ”hän antoi ainosyntyisen Poikansa, jottei kukaan häneen uskova tuhoutuisi, vaan hänellä olisi ikuinen elämä”. (Joh. 3:16) Jotta he saisivat totuuden valon, niin heidän on saatava se Jumalan palvelijoilta, sillä Jeesus sanoi heille: ”Te olette maailman valo.” Mitä heidän tulee tehdä tällä valolla? Ei kätkeä sitä, vaan kuten hän sanoi: ”Loistakoon teidän valonne ihmisten edessä, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja kirkastaisivat Isäänne, joka on taivaissa.” (Matt. 5:14–16) ”Hyvät teot” ilmaisevat tekijänsä hyviksi ihmisiksi – esimerkiksi sellaiset teot, jotka saavat aikaan hyviä perheitä ja järjestyksellisiä koteja, rehellisiä työntekijöitä ja kristittyjen seurakuntia, joilla on aito rakkaus toisiaan kohtaan. Mutta näkisivätkö useimmat ihmiset milloinkaan näiden ”hyvien tekojen” todellista merkitystä, jos me emme koskaan puhuisi totuutta, saarnaisi hyvää uutista talosta taloon? Todennäköisesti he pitäisivät meitä vain ’hyvinä ihmisinä’. Mutta jos me puhumme, niin he huomaavat, miksi me olemme erilaisia, mikä tekee meidät hedelmällisiksi hyvissä teoissa, ja sen sijaan että he antaisivat meille kunnian, he silloin ’kirkastavat Isäämme, joka on taivaissa’. Erityisesti vanhinten tulee raitismielisesti pyrkiä osallistumaan täysin määrin hyvän uutisen julistamiseen ja ’olemaan laumalle esimerkkeinä’ tässä henkilökohtaisesti rohkaisten veljiään liittymään mukaansa tähän tärkeään työhön, niin kuin apostolitkin osallistuivat saarnaamistyöhön. – Matt. 4:19, 20.

EREHTYVIEN PALAUTTAMINEN KOHDALLEEN

 9. Mikä tasapainoinen asenne hallitsee sitä, miten vanhimmat kohtelevat erehtyviä?

⁹ Sen lisäksi, että vanhimmilla on edellä mainitut vastuuvelvollisuudet, on aikoja, jolloin heidän täytyy koettaa palauttaa kohdalleen niitä kristittyjä veljiään, jotka erehtyvät ja eksyvät syntiin. Tässä heidän täytyy jälleen pyrkiä ’pysymään järkevinä’ ja omaksua tasapainoinen asenne. Heidän vastuuseensa ei kuulu esimerkiksi ottaa asiakseen yrittää elää toisten elämää. Heidän ei tule myöskään tehdä kiistakysymystä vähäisistä asioista eikä tyrkyttää toisille mitään omakohtaista näkemystään tai mittapuutaan. Pietari neuvoi sen sijaan: ”Älköön . . . kukaan teistä kärsikö . . . sellaisena, joka puuttuu toisten asioihin.” (1. Piet. 4:15) Heidän tulee kuitenkin olla valppaita havaitsemaan veljiensä tarpeet ja valmiita antamaan heille apua, jos sitä tarvitaan.

10. a) Miksi vanhimman asenne on tärkeä hänen ollessaan tekemisissä erehtyvien kanssa? b) Miten se erehtynyt, jota kohdellaan lempeästi, eroaa siitä, joka ansaitsee ankaraa nuhdetta?

¹⁰ Tämän lisäksi heidän suhtautumisensa erehtyviin on hyvin tärkeä. On johdonmukaista, ettei sen tule olla kova eikä moittiva. Sellainen asenne ehkä vain karkottaa tosi katuvan pois, jota vastoin huomaavaisuus saattaa auttaa tulemaan takaisin sellaisiakin, jotka ovat hiukan omapäisiä. Panehan merkille tapa, jolla Paavali neuvoi kohtelemaan erehtyviä: ”Veljet, vaikka joku ihminen ottaakin jonkin harha-askeleen, ennen kuin hän on tietoinen siitä, niin yrittäkää te, joilla on hengellisiä edellytyksiä, palauttaa kohdalleen sellainen ihminen lempeyden hengessä.” (Gal. 6:1) Paavali teroittaa siis sitä, että jos joku vanhin haluaa todella auttaa tällaista henkilöä, niin hänen on omaksuttava ”lempeyden henki”, kun hän rakkaudellisesti yrittää palauttaa kohdalleen veljensä ja voittaa takaisin hänen sydämensä. Hän, josta Paavali puhuu, ei ansaitse sellaista ankaraa nuhdetta kuin ne, joiden hän sanoi olevan ”niskoittelevia, turhan puhujia ja mielen pettäjiä”. (Tiit. 1:10, 13) Se, joka haluaa kuunnella, ei ole paatunut synnin harjoittaja, vaan pikemminkin sellainen, joka otti ’harha-askeleen, ennen kuin hän oli tietoinen siitä’. Hän ei siis ansaitse tulla kohdelluksi niin kuin vihollinen. Todellisuudessa sekä hänellä että vanhimmalla on yhteinen vihollinen, Saatana, joten olisi väärin, että vanhin lisäisi murskaavan taakan sille, joka jo katuu syntiään. Ei erehtyvää tule vihata, vaan hänen suorittamaansa väärää tekoa. – Juud. 22, 23.

11. Miten Paavali valaisee erehtyvän tilaa, ja mitä tarvitaan hänen väärän menettelynsä tekemiseksi hänelle selväksi?

¹¹ Valaisten erehtyvän tilaa Paavali vertaa häntä metsästäjän ansaan tarttuneeseen onnettomaan eläimeen. Mutta tässä ei kysymyksessä ole mikään tavallinen metsästäjä, vaan nämä joutuvat ”Panettelijan ansaan, koskapa he ovat olleet niitä, jotka hän on pyydystänyt elävinä tahtoaan varten”. (2. Tim. 2:24–26) Kovakourainen nykäisy saattaa tosin vapauttaa ansaan joutuneen eläimen pyydyksestä, mutta se vahingoittaa sitä varmasti vakavasti. Eikö olisi paljon parempi käyttää ystävällisyyttä ja lempeyttä, niin että eläin voi vapaaksi päästettynä helpommin parantua itselleen aiheuttamistaan haavoista? Samoin täytyy erehtyviä kohdella myötätuntoisesti, mutta kuitenkin myös osoittaa asianmukaista lujuutta, jotta heidän väärän menettelynsä vaarallisuus tehtäisiin selväksi. Heidän on opittava todella vihaamaan sitä väärää, mitä he ovat tehneet, ja näkemään, miten inhottavaa se on. On tärkeätä, että he ymmärtävät, miksi Jehovan näkemys asiasta on terve ja heidän hyväkseen ja onnekseen, ja tarttuvat hänen Sanaansa, niin kuin on kirjoitettu: ”Sillä käsky on lamppu, opetus on valo, ja kurittava nuhde on elämän tie.” – Sananl. 6:23.

12. Miten arkailu väärintekijäin ojentamisessa eli kohdalleen palauttamisessa voisi saattaa vanhimmat verivelkaisiksi?

¹² Ne vanhimmat, joilla on aitoa rakkautta erehtyviä kohtaan, eivät milloinkaan arkaillen pidäty antamasta tarvittavaa ojennusta eli palauttamasta erehtyviä kohdalleen. He toimivat sen sijaan Sananlaskujen 27:5, 6:n mukaan, missä sanotaan: ”Parempi julkinen nuhde kuin salattu rakkaus. Ystävän lyönnit ovat luotettavat, mutta vihamiehen suutelot ylenpalttiset.” Jos vanhin löisi laimin asianmukaisen varoituksen tai oikaisun antamisen, kun on ilmeistä, että menetellään väärin, se voisi todellakin johtaa hänen joutumiseensa verivelkaiseksi. Paavali varmistautui siitä, että ei saisi mitään tahraa, ja suoritti sen tähden tehtävänsä pelottomasti ja sanoi: Minä ”kutsun teidät todistamaan juuri tänä päivänä, että olen viaton kaikkien ihmisten vereen, sillä en ole pidättynyt kertomasta teille kaikkea Jumalan neuvoa”. (Apt. 20:26, 27) Jos vanhimmat pysyvät Paavalin tavoin järkevinä ja kantavat rohkeasti vastuuvelvollisuutensa, niin he saavat nähdä pysyvää hyvää koituvan niille, joita he ovat auttaneet palaamaan tottelemattomuuden tieltään.

ÄLKÄÄ VÄISTÄKÖ VASTUITA RATKAISUJA TEHTÄESSÄ

13. Mistä lähteestä vanhimmille annettu vastuu on alkuisin, ja miksi he ovat päteviä tekemään oikeita ratkaisuja?

¹³ Siitä, mitä olemme edellä käsitelleet, ilmenee, että vanhimmat voivat toisinaan havaita välttämättömäksi tehdä vakavia ratkaisuja, joista toiset saattavat ehkä vaikuttaa jopa heidän veljiensä elämään. Tämä raskas vastuu toimia valvojina ja paimenina ei tule mistään maallisesta lähteestä, vaan sen on suonut heille Jumalan pyhä henki tehdessään heistä hänen edustajiaan. Paavali selitti tämän Efeson seurakunnan vanhimmille tällä tavalla: ”Kiinnittäkää huomiota itseenne ja koko laumaan, jonka keskuuteen pyhä henki on nimittänyt teidät valvojiksi, paimentamaan Jumalan seurakuntaa.” (Apt. 20:28) Heidän on siis Timoteuksen lailla pidettävä itseään vastuullisina Jumalalle ja Kristukselle sen työn suorittamisesta, joka heille on määrätty. (2. Tim. 4:1, 2) Useimmissa tilanteissa vanhimmat ovat hyvin päteviä tekemään oikeita ratkaisuja, koska Jehova Jumala on antanut heille ”voiman ja rakkauden ja tervemielisyyden hengen”. (2. Tim. 1:7) Heille on annettu ”voima” eli kyky, niin että he pystyvät käyttämään omaamiaan hengellisiä lahjoja. Heillä on ’rakkauden henki’, niin että he auttavat toisia sopivin perusteluin, ja ”tervemielisyys” ohjaa heitä oikeaan suuntaan, kun he pyrkivät täyttämään vastuunsa.

14. a) Selitä, miksi monet asiat täytyy usein palauttaa paikallisten vanhinten ratkaistaviksi. b) Miten vanhimmat voivat valmistautua käsittelemään paikallisesti asioita, ja keiden puoleen he voivat kääntyä pyytämään apua?

¹⁴ Tästä Jumalan ja hänen kirjoitetun Sanansa suomasta avusta huolimatta vanhimmat pyytävät silloin tällöin Vartiotorni-seuran haaratoimistoa tai hallitsevaa elintä tekemään ratkaisuja heidän puolestaan, kuten esimerkiksi vanhimmiksi nimittämistä koskevissa suosituksissa ja muissa senkaltaisissa asioissa. Vaikka haaratoimisto on altis ja vilpittömästi halukas auttamaan, niin asia täytyy usein palauttaa vanhimmille, joiden tiedossa ovat tosiasiat, jotta he tekisivät itse suositukset. Vanhimmat voivat tehdä kysymyksiä, saada vastauksia, hankkia lisää tosiasioita kyseisen asian suhteen, jos se on tarpeen, ennen kuin tekevät lopullisen ratkaisun. He eivät liioin ole epäedullisessa asemassa hengellisesti puhuen. Sitä paitsi heillä on Jumalalta saamansa vastuu tehdä tällaiset ratkaisut eikä siirtää niitä tarpeettomasti toisille. Heidän pitäisi siis valmistautua tutkimisen ja rukouksen avulla tekemään oikeita ratkaisuja Jumalan tahdon mukaan. Paavali tähdensi Timoteukselle, miten tarpeellista on luottaa koko sydämestä Raamattuun, koska se on ”Jumalan henkeyttämä ja hyödyllinen opettamiseen, ojentamiseen, oikaisemiseen, kurittamiseen vanhurskaudessa”. Jos vanhin perustaisi ratkaisunsa siihen, niin hän osoittautuisi Jumalan ihmiseksi, joka ”olisi täysin pätevä, täydelleen varustautunut kaikkeen hyvään työhön”. (2. Tim. 3:16, 17) Toisten vanhinten apu saattaa myös osoittautua hyödylliseksi. Raamattu sanoo, että ”hankkeet sortuvat, missä neuvonpito puuttuu; mutta ne toteutuvat, missä on runsaasti neuvonantajia”. (Sananl. 15:22) Jos kierros- tai piirivalvoja vierailee seurakunnassa, niin tältä valvojalta voidaan myös kysyä neuvoa.

15. Milloin vanhinten tulisi jättää asiat Seuran haaratoimiston päätettäväksi?

¹⁵ Mutta jos on suoritettu perusteellinen tutkimus ja jos Raamattua on tarkasteltu huolellisesti, eikä ole löydetty vastausta johonkin erityiseen asiaan tai pulmaan, niin mitä vanhinten tulee tehdä? Heidän olisi varmasti mitä epäviisainta alkaa itsenäisesti ratkaista asiaa, ehkä arvailla vastausta tai tehdä vain mielivaltainen ratkaisu, joka perustuu heidän omaan arvostelukykyynsä. Tällaisessa tapauksessa heidän on sen sijaan parasta ottaa yhteyttä Seuran haaratoimistoon, joka pitää huolta heidän maastaan, ja pyytää siltä apua.

16. Mitä periaatetta tulee noudattaa, kun vanhinten täytyy olla tekemisissä niiden kanssa, jotka ovat suosittuja, kunnioitettuja tai vaikutusvaltaisia?

¹⁶ Vanhinten ei pidä milloinkaan pidättyä ryhtymästä toimenpiteisiin ihmispelosta. Voi olla, että heidän on toisinaan oltava tekemisissä sellaisten kanssa, jotka ovat suosittuja tai kunnioitettuja tai vaikutusvaltaisia. Mutta tämän ei pidä saada heitä ratkaisemaan asioita sen henkilön hyväksi. Jumalan sanan mittapuu on hyvin selvä tässä suhteessa. Se sanoo: ”Älkää tehkö vääryyttä tuomitessanne: älä ole puolueellinen köyhän hyväksi äläkä pidä ylhäisen puolta, vaan tuomitse lähimmäisesi oikein.” (3. Moos. 19:15; Jaak. 2:1–9) Tästä ilmenee selvästi, että puolueellinen suosiminen on epäoikeudenmukaista ja rikos Jumalan lakia vastaan.

PERUSTAKAA RATKAISUNNE RAAMATTUUN

17. Miten vanhimmat voivat osoittaa syvää kunnioitusta Raamattua kohtaan?

¹⁷ Vanhinten tulee ennen kaikkea osoittaa syvää kunnioitusta Jumalan sanaa kohtaan perustamalla kaikki neuvonsa siihen. (2. Tim. 2:15) Tämä merkitsee sitä, että he karttavat huolellisesti omien mielipiteittensä ilmaisemista arvovaltaisina asioissa ja välittävät sen sijaan uskollisesti edelleen opetuksen, jonka ovat saaneet Raamatusta ja Jehovan palvelijaluokalta, ”uskolliselta ja ymmärtäväiseltä orjalta”. (Matt. 24:45; 1. Tim. 4:6, 16) Heidän kristittyjen veljiensä tulisi myös todeta, että vanhimmat eivät vain puhu Raamatusta, vaan ovat myös eläviä esimerkkejä Jumalan sanan voimasta, mikä ilmenee siitä, että he soveltavat elämässään jumalisia periaatteita. Tämä auttaa koko kristittyjen seuraa arvostamaan vanhinten ohjausta ja opastusta ja jäljittelemään heidän uskon esimerkkiään. – Hepr. 13:7.

18. Keiden täytyy vanhinten ohella pysyä järkevinä ja millaisin varmoin odottein?

¹⁸ Lopuksi täytyy muistaa, että kaikkien Jumalan palvelijoitten eikä yksistään vanhinten tarvitsee ’pysyä järkevinä’, koska jokaisen meistä täytyy kohdata rohkeasti samat vaarat maailman taholta. Nykyiset kriittiset olosuhteet tuovat todellisia uskon koetuksia jokaiselle kristitylle. Totta totisesti nyt on raittiin ajattelun aika, aika kehittää selvä näkemys asioista Jumalan sanan valossa, niin että kukin meistä pystyy tekemään viisaita ratkaisuja. Vain tällä tavalla me kaikki voimme yhdessä auttaa toisiamme ’olemaan valppaita ja pysymään järkevinä’, niin ettei Jehovan tuomiopäivä yllätä meitä kuin varas. Silloin meidät varjellaan ”valon lapsina ja päivän lapsina” läpi tulevan maailmantuhon ja me pääsemme uuteen järjestykseen, jonka Jumala valmistaa ja joka koituu Hänen ikuiseksi ylistyksekseen ja meidän ikuiseksi pelastumiseksemme! – 1. Tess. 5:5, 6.

[Kuvat s. 393]

Vanhimman on jaettava aikansa voidakseen huolehtia perhevastuista . . .

. . . puheitten valmistuksesta ja henkilökohtaisesta tutkimisesta

[Kuvat s. 394]

Paimennuskäynnit kuuluvat vanhimman vastuuseen . . .

. . . samoin kuin osallistuminen kenttäpalvelukseen