Antamisen suurempi onni
NUORUUDESSAMME olemme taipuvaisia pitämään asioita sellaisina, miltä ne näyttävät. Mutta kun kypsymme, tulemme vanhemmiksi ja viisaammiksi, niin ymmärrämme sananparren ”ei kaikki kultaa, mikä kiiltää” viisauden. Kuitenkin me ilman Jumalan sanan opastusta pidämme kiinni joistakin väärinkäsityksistä sen takia, miltä asiat näyttävät.
Yksi näistä liittyy onnen etsintäämme. Koska toisilta saamamme lahjat tuottavat meille suurta mielihyvää, olemme taipuvaiset sivuuttamaan sen, että saamisen ohella on toisia onnellisuuden lähteitä, kuten jonkin vaikean tehtävän suorittaminen hyvin. Tämän seikan syrjäyttäminen on valitettavaa, sillä jos kiinnitämme liian paljon huomiota saamiseen, teemme onnemme riippuvaiseksi siitä, että toiset antavat meille.
Mutta viisas ja rakastava Luojamme ei tarkoittanut, että onnemme olisi riippuvainen toisten lahjoista. Miten niin? Siten että suurempi onni tulee siitä, että itse annamme niin kuin Jumalan Poika Jeesus Kristuskin opetti sanoen: ”Antamisessa on enemmän onnea kuin saamisessa.” – Apt. 20:35, Um.
Miksi antamisessa pitäisi olla enemmän onnea kuin saamisessa? Koska kaikkein suurin ominaisuus on rakkaus, ja sen ilmaisemisella on kyky tehdä meidät onnellisiksi. Tämä pitää paikkansa, koska meidät luotiin Hänen kuvakseen, josta sanotaan: ”Jumala on rakkaus.” Koska antamisesta johtuu onni, niin kuinka onnellinen Luojan, Jehova Jumalan, täytyykään olla, kun otamme huomioon, että hän on ’jokaisen hyvän annin ja jokaisen täydellisen lahjan Antaja’! Syystä häntä kutsutaankin ”onnelliseksi Jumalaksi”. Mitä paremmin koetamme jäljitellä häntä tässä suhteessa, sitä suuremmassa määrin voimme tuntea onnea, mistä Jeesus puhui. Kaksi sellaista, jotka tekivät parhaansa jäljitelläkseen Tekijäänsä tässä suhteessa, olivat Jeesus Kristus itse ja apostoli Paavali. He omistivat elämänsä antamiseen, kirjaimellisesti köyhdyttäen itseään rikastuttaakseen toisia. – 1. Joh. 4:8; Jaak. 1:17; 1. Tim. 1:11, Um; 2. Kor. 6:10; 8:9.
Voitaisiin hyvin kysyä: Koska antaminen onnellistuttaa enemmän, niin miksi ei ole enemmän anteliaisuutta? Ensimmäisten vanhempiemme synnin takia. Heidän tahallinen tottelemattomuutensa johti siihen, että he juurruttivat kaikkiin jälkeläisiinsä taipumuksen itsekkyyteen, ja siksi me olemme taipuvaisia sivuuttamaan rakkauden, toisille antamisen, tärkeyden. – 1. Moos. 8:21.
Meillä kaikilla on myös jossain määrin varovaista pelkoa itsesuojeluvaiston takia. Tämä vaisto, joka itsessään on sopiva, vastustaa anteliaisuuttamme, ellei sitä valvota. Kun kieltäydymme kiinnittämästä siihen varauksetonta huomiota, niin voitamme itsekkään pelon, tulevaisuuden asiattoman pelkäämisen. Vaatimattomistakin varoista antaminen ilmaisee meidän luottavan Jumalaan, siihen, että me voimme olla anteliaita tänään joutumatta kuitenkaan puutteeseen huomenna. Silloin olemme sen lesken kaltaisia, johon Jeesus kiinnitti huomion ja joka antoi kaiken omistamansa temppelin rahastoon. Hänen antamisensa ilmaisi luottamusta hänen Jumalaansa Jehovaan, ettei hänen tarvitsisi nähdä huomenna nälkää! Tällainen Jumalaan luottaminen, tällainen vapaus asiattomasta pelokkuudesta edistää samalla tavalla onnellisuutta. – Luuk. 21:1–4.
Tämä periaate, että antamisessa on suurempi onni kuin saamisessa, ei rajoitu suinkaan vain rahan antamiseen. Muutenhan aineellisesti rikkailla olisi suurin mahdollisuus onneen, mutta niin ei ole. Antaminen koskee kaikkia varojamme, joista toisilla saattaa olla puutetta. Yksi näistä on aika. Kun toiset tulevat luoksemme vierailulle tai käyttävät aikaa auttaakseen meitä tavalla tai toisella, niin eikö se teekin meidät onnellisiksi? Jotta tuntisimme siis vielä suurempaa onnea, meidän täytyy antaa toisille aikaamme. Jeesus kiitti oikealla puolellaan olevia ”lampaita” siksi, että he eivät antaneet hänelle ainoastaan ruokaa ja juomaa, vaatteita ja suojaa, vaan myös aikaansa, käyden katsomassa häntä, kun hän oli sairas, ja tullen hänen luokseen, kun hän oli vankeudessa. Tosiaan, ’lesken ja orpojen luona käyminen heidän ahdistuksessaan’ vie aikaa. – Matt. 25:34–36; Jaak. 1:27.
Todellakin, kun kerran toisensa jälkeen olemme anteliaita aikamme suhteen käymällä jonkun arvollisen, puutteenalaisen tai sairaan ystävän luona, se tuo odottamattomia onnellisuusosinkoja. Tästä on esimerkkinä eräs Yhdysvaltain itäosassa asuva vanhahko naishenkilö, joka on vuoteenoma, sokea ja nivelreuman raajarikoksi tekemä. Hänen luonaan vierailleet tuntevat suuresti hyötyneensä hänen syvällisestä ymmärryksestään, arvostuksestaan ja iloisesta mielestään.
Voimme antaa myös omaamaamme tietoa toisille, jotka saattavat tarvita sitä. Vai eikö meistä tunnu paremmalta, kun olemme voineet antaa ohjeita tietä kyselevälle autoilijalle? Siitä syystä ne, joilla on tietoa ja ymmärrystä Jumalan päätöksistä, saavat suurta onnea löytäessään jonkun, joka arvostaa tiedon tarvetta saavuttaakseen määränpäänsä, iankaikkisen elämän! – Joh. 17:3.
Eikä tule sivuuttaa sitäkään onnea, mikä johtuu itsemme, persoonallisuutemme antamisesta. Se voi ilmetä yksinkertaisesti hymyilemisherkkyytenä: hymy voi tehdä hämmästyttävän paljon hyvää sille, joka voi olla ujo, empivä, alakuloinen tai tilapäisesti masentunut. Rohkaiseva sana ja ystävällinen tervehdys ovat toisia pieniä keinoja, joilla voimme antaa itseämme ja tuntea antamisesta tulevaa suurempaa onnea.
Onko joku loukannut sinua, rikkonut sinua vastaan? Tällöinkin voit tuntea suurempaa onnea antamalla, antamalla anteeksi hänen velkansa sinulle. Anna jatkuvasti anteeksi, seitsemänkymmentä seitsemän kertaa, jos tarvitaan! Jos kieltäydymme antamasta anteeksi – ei ole totisesti mitään, mikä riistäisi meiltä siinä määrin onnemme kuin kaunan kantaminen tai mielipahan hautominen. On hyvin sanottu: ”Joka rikkeen peittää, se rakkautta harrastaa.” Ja muista, että on erityinen syy, minkä vuoksi anteeksi antaminen tuottaa onnea: silloin voimme puhtain omintunnoin pyytää Jumalaa antamaan itsellemme anteeksi! – Sananl. 17:9; Matt. 6:14; 18:22, Um.
Emme pääse siitä mihinkään, että Jumalan periaatteet ovat terveet. Saaminen tuo mukanaan onnea, mutta jotta saisit suurempaa onnea, tähyile keinoja, miten voisit antaa itseäsi ja mitä sinulla voisi olla tarvitseville.