Miten aito onnellisuus voidaan saavuttaa?
MITKÄ OVAT NYKYISEN ONNELLISUUDEN OSATEKIJÄT?
RUNSAIN mitoin aitoa onnellisuutta voidaan saada jo nyt, ja vielä suurempi onnellisuus lähitulevaisuudessa on varmaa.
Tämä ei ole toiveajattelua. Se perustuu siihen, mitä itse asiassa tapahtuu nykyään monien satojen tuhansien ihmisten elämässä kautta maailman, ja myös siihen, mitä tulevaisuus varmasti tuo ihmiskunnalle.
Mitkä ovat nykyisen onnellisuuden osatekijät? Vastaukset voivat vaihdella suuresti riippuen tarkkailijasta. Esimerkiksi joidenkuiden mielestä pahuutta ei olekaan, ja näin ollen he kuvittelevat voivansa saada iloa melkein kaikesta. Mutta se on itsepetosta, koska maailmassa on hyvin paljon pahuutta.
Jotkut menevät toiseen äärimmäisyyteen. He näkevät tuskin mitään hyvää missään tai kenessäkään, ja näin ollen onnellisuuteen ei ole mitään syytä. Heillä on melko samanlainen ajattelutapa kuin muinaisella kreikkalaisella runoilijalla Sofokleella, joka sanoi: ”Kuolevaista ketään ennen päivän viimeisen näkemist’ en onnekkaaksi kiitä.”
Mutta nämä ovat äärimmäisiä näkemyksiä. Jossakin niiden välillä on tasapainoinen näkemys siitä, mikä johtaa onnellisuuteen. Ja yleensä useimmat asiantuntijat ovat samaa mieltä siitä, että tarvitaan kipeästi useita perustekijöitä.
Kuitenkin melkein kaikki sellaiset tarkkailijat hylkäävät samanaikaisesti onnellisuuden kaikkein tärkeimmän osatekijän! Ja kun se jätetään huomioon ottamatta, niin toisetkin osatekijät alkavat ajan mittaan pettää.
Tarkastelkaamme ensiksi joitakin perustekijöitä, jotka voivat tehdä elämän onnellisemmaksi jo nyt tässä levottomassa maailmassa. Tunnistakaamme sitten se kaikkia muita tärkeämpi tekijä ja katsokaamme, miten se liittyy paljon suurempaan onnellisuuteen tulevaisuudessa.
Sen arvostaminen mitä meillä on
Jokapäiväisessä elämässämme me kohtaamme varmasti paljon pahaa. Mutta toisaalta on paljon asioita, joista me voimme olla kiitollisia, asioita jotka voivat tuottaa meille jonkin verran onnellisuutta, jos me vain varaamme aikaa niiden ajattelemiseen.
Eräs yksinkertainen keino, joka saattaa auttaa meitä ymmärtämään paremmin, että me voimme nauttia suhteellisesta onnellisuudesta jo nyt, on miettiä vaihtoehtoja. Melkein jokainen meistä voi kuvitella jonkin onnettomuuden, joka vähentäisi tämänhetkistä onnellisuuttamme. Näin ollen meillä on jo nyt onnellisuutta, koska sellaisia onnettomuuksia ei ole sattunut. Vaikka emme siis ehkä olekaan kovin onnellisia nykyisissä elinolosuhteissamme, niin tämä auttaa meitä näkemään, että asiamme ovat tavallisesti paremmin kuin olemme kuvitelleet.
Sen arvostamiseen mitä meillä on sisältyisi varmasti itse elämän arvostaminen. Vaikka sinulla on ehkä monia masentavia ongelmia, niin haluaisit silti mieluummin elää kuin kuolla, etkö haluaisikin? Vain henkisesti tasapainottomat ihmiset tekevät itsemurhan. Todellakin elämä on ’suloista’, ja me pidämme siitä kiinni niin kauan kuin voimme.
Elämän ainoa vaihtoehto on kuolema, jossa ei ole kerrassaan mitään nautintoa. Raamattu sanookin: ”Kuolleet eivät tiedä mitään.” (Saarn. 9:5) Tästä syystä edellinen jae huomauttaa: ”Elävä koira on parempi kuin kuollut leijona.” (Saarn. 9:4) Se, että on elävä, että on ihminen, on paljon parempi kuin jos olisi kivi, puu tai eläin – tai kuollut. Voimme olla onnellisia siitä, että olemme elossa ihmisinä, jos vain pysähdymme ajattelemaan sitä.
Lisäksi monet elämän yksinkertaiset asiat voivat lisätä onnellisuuttamme, jos meillä on niistä oikea näkemys. Kaunis aurinkoinen päivä on ilo. Samoin on luontokin, kuten puut, kukat, eläimet, vuoret, joet ja järvet. Jopa ahtaissa kaupungeissa on mukavia päiviä, joista voimme nauttia, ja miellyttäviä alueita, joissa voi virkistyä.
Näetkö sinä? Jotkut ihmiset eivät näe, koska he ovat sokeita. Kysypä sokealta, olisiko hän onnellinen, jos hän saisi näkönsä takaisin! Tai sulje silmäsi hetkeksi ja yritä jatkaa päivittäisiä toimiasi. Arvostat enemmän sitä, miten kallisarvoinen lahja näkösi on.
Sama pitää paikkansa maku- ja hajuaistista. Olet ehkä syönyt jotakin mieliruokaasi satoja kertoja elämäsi aikana, mutta kun tunnet tuoksusta, että sitä valmistetaan jälleen, olet onnellinen.
Niin, meidät on tehty siten, ettemme koskaan väsy todella hyviin asioihin elämässä. Jos me tekisimme luettelon siunauksistamme, niin me arvostaisimme niitä enemmän ja olisimme onnellisempia.
Työstä nauttiminen
Onnellisuus vaatii toimintaa. Me olemme tyytyväisempiä elämässämme, jos meillä on jotakin hyödyllistä tekemistä. Työ on itse asiassa meille siunaus.
Vaikka se, ettei tarvitsisi tehdä työtä lainkaan, saattaa tuntua haluttavalta, niin asia ei kuitenkaan ole niin. Jos kaikki tehtäisiin meille valmiiksi jonkin ihmeen avulla, niin elämä olisi uskomattoman ikävystyttävää. Tämä johtuu siitä, että meidät on luotu nauttimaan sopivasta määrästä toimintaa.
Vaikka työsi saattaa tuntua ikävältä ja mitättömältä, niin eikö se auta sinua pysymään hengissä ja maksamaan laskusi? Se on siis sinulle tärkeä. Lisäksi se on tärkeä yhteiskunnalle yleensä, koska jos kaikki rutiininomaisilta ja tylsiltä tuntuvat työt poistettaisiin, niin kuinka kauan yhteiskunta jatkaisi toimintaansa?
On totta, että työsi ei ehkä ole niin haluttava kuin jonkun toisen. Mutta lähes aina se edistää sekä omaasi että toisten hyvinvointia. Kun ajattelet sitä tältä kannalta, niin voit tuntea jossain määrin tyydytystä yrittäessäsi tehdä työsi hyvin. Kanadan Royal Bankin kuukausittain ilmestyvässä kiertokirjeessä ilmaistaankin asia näin:
”Työntekijä, joka voi tehdä vastuullaan olevat pikkuasiat hyvin, edistää suurimmankin yrityksen onnistumista, ja ihminen, joka antautuu tehtäväänsä innokkaasti ja päättäväisesti parhaan kykynsä mukaan, tuntee saavansa jotakin aikaan, mikä on yksi onnellisuuden osatekijä.”
Tärkeämpi osatekijä
Yksi tärkeämmistä onnellisuuden osatekijöistä liittyy suhteeseemme toisiin. Me emme voi olla todella onnellisia ilman toisten ilmaisemaa ystävyyttä, kiintymystä, lämpöä ja ymmärtämystä, niin – rakkautta.
On totta, että joissakin paikoissa, kuten ahtaissa kaupungeissa, saattaisi joskus toivoa, että kaikki ihmiset katoaisivat. Mutta kuka todella haluaisi olla täysin yksin? Vaikka se saattaisi tuntua houkuttelevalta jonkin aikaa, niin totuus on, että me emme voi saavuttaa aitoa onnellisuutta ilman muita ihmisiä, vaikka olisimme pettyneitä ja vihastuneitakin heihin aika ajoin. Eristysselli ei ole tehnyt ketään ihmistä onnelliseksi, onpa hän ollut siellä minkä pituisen ajan tahansa.
Mutta pelkkä toisten ympäröimänä oleminen ei tuota onnellisuutta. Todellista merkitystä on sillä, että me osoitamme rakkautta, koska se on elintärkeä onnellisuuden osatekijä. Ja rakkaus, joka tuottaa parhaat tulokset, on oikeisiin periaatteisiin perustuvaa rakkautta lämmön ja kiintymyksen ohella.
”Rakkaus: onnellisuuden tärkein osatekijä”, julisti eräs otsikko Psychology Today -lehdessä. Lisäksi siinä kerrottiin psykologi Robert M. Gordonin seuraava kommentti:
”Rakkaus on verrattomasti tärkein rikkaus ihmisten elämässä. Sillä on suurin osuus sellaisten arvojen muodostamisessa, jotka ohjaavat elämän valintoja ja elämäntapoja. Joku, joka ei saa tarpeeksi rakkautta lapsuudessaan, on onneton silloin ja kehittää lisäksi sellaisia arvoja, jotka säilyttävät onnettomuuden myöhemmässä elämässä.”
Kun rakkaus puuttuu ja siitä johtuva onnellisuus on poissa, ne korvataan usein rahalla tai tavaroilla. Mutta sellaiset korvikkeet eivät voi koskaan vastata sitä onnellisuutta, mikä tulee ihmissuhteista, joissa osoitetaan rakkautta.
Merkitseekö tämä sitä, että jos me lapsuudessamme emme saaneet rakkautta, niin emme koskaan voi olla todella onnellisia? Ei, koska rakkautta voi kehittää ja oppia osoittamaan minkä ikäisenä tahansa. Miksi on näin? Koska meidät on luotu rakastamaan ja vastaamaan rakkauteen osana ihmisen perittyä seurallisuutta. Jumala loi meihin tämän kyvyn. Lisäksi rakkaus voidaan herättää uudelleen elämässä sattuneista aikaisemmista pettymystä tuottaneista kokemuksista huolimatta.
Me siis synnynnäisesti haluamme rakkautta ja vastaamme toisten rakkauteen. Kanadalainen Maclean’s-lehti huomauttaa:
”Monet tiedemiehet ovat tutkineet vauvojen hymyreaktioita, ensimmäistä kiehtovaa onnellisuuden ilmausta, . . .
”He havaitsivat yleismaailmallisen inhimillisen mallin: puolen vuoden ikäisiksi asti kaikkiin rotuihin kuuluvat vauvat hymyilevät melkein poikkeuksetta kenelle tahansa ystävälliselle-aikuiselle.
”Ihmiskunta osoittaa tätä vaistonvaraista seurallisuutta siinä, että vauvat harvoin hymyilevät leluille tai tuttipulloille, mutta ihmisille ne hymyilevät melkein aina.”
”Kultainen sääntö”
Se, mitä toiset tekevät, vaikuttaa meidän onnellisuuteemme. Ja se, mitä me teemme, vaikuttaa toisten onnellisuuteen. Me emme mitenkään voi paeta sitä tosiasiaa, että onnellisuutemme liittyy läheisesti monien muiden ihmisten elämään, perheittemme, ystäviemme ja muiden elämään.
Siinä määrin kuin meille on mahdollista, meidän ei tulisi oman mielihyvämme tavoittelussa tehdä mitään, mikä vahingoittaa toisten onnellisuutta. Tätä periaatetta kutsutaan ”kultaiseksi säännöksi”, ja se sisältyy Raamattuun. Jeesus Kristus sanoi: ”Kaikki, mitä tahdotte ihmisten tekevän teille, teidänkin täytyy samoin tehdä heille.” – Matt. 7:12.
Mitä tapahtuu, kun kohtelet toisia tällä tavalla, rakkaudellisesti, huomaavaisesti, rehellisesti ja puolueettomasti? Aivan samoin kuin vauva vastaa hymyysi, toiset vastaavat siihen, että kohtelet heitä hyvin. Eivät tosin kaikki vastaa. Mutta suurin osa heistä suhtautuu sinuun suotuisasti.
Tämä lisää onnellisuuttasi, koska ”onnellisempaa on antaa kuin saada”, kuten Jeesus sanoi. (Apt. 20:35) Tästä esimerkkinä on isoäiti, jonka mies oli kuollut. Hän kirjoitti:
”Nyt kun [mieheni] on poissa, annan lapsilleni ja lapsenlapsilleni . . . mikä tuottaa heille paljon iloa. Mutta oikein rehellisesti sanottuna kun minä annan heille, niin iloni on paljon suurempi kuin heidän.”
Jos hän ei olisi ”antanut” toisille, hän olisi kieltänyt toisilta jossain määrin onnellisuutta ja olisi kieltänyt sitä myös itseltään melkoisesti. Hän huomasi sen totuudenmukaisuuden, minkä englantilainen filosofi John Stuart Mill oli havainnut, kun hän sanoi, että ainoita todella onnellisia ihmisiä ovat ne, ”jotka ovat kiinnittäneet huomionsa johonkin muuhun kohteeseen kuin omaan onnellisuuteensa; toisten onnellisuuteen”.
Erinomaisia tuloksia
Kun ihmisten välillä osoitetaan oikealaatuista rakkautta, niin kaikki heitä erottavat raja-aidat voidaan kaataa. Jehovan todistajat kaikissa kansoissa tietävät tämän, koska he ovat havainneet ne erinomaiset tulokset, jotka tulevat siitä, kun toisille osoitetaan puolueettomasti rakkautta. He ponnistelevat noudattaakseen ”kultaista sääntöä” ja harjoittaakseen ”antamista”.
Tästä syystä he ovat maailmanlaajuisesti edistyneet pitemmälle kuin mikään muu kansa kansallismielisyyden ja rotusorron erottavien rajojen ylittämisessä. Esimerkiksi sen jälkeen kun yli sadan nigerialaisen todistajan ryhmä matkusti Pennsylvaniassa Yhdysvalloissa pidettävään Jehovan todistajien konventtiin, eräs afrikkalaisten puolestapuhuja sanoi:
”Ihmeteltävintä tällaisessa vierailussa on nähdä omin silmin, miten Jehovan kansa elää kuin yksi suuri onnellinen perhe, ja kuinka siinä täyttyy Johanneksen 13:35:ssä olevat Jeesuksen sanat: ’Tästä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on rakkaus keskuudessanne.’”
Kaksi uutta Jehovan todistajien kokouksissa kävijää huomautti samoin: ”Se, mikä meihin teki kaikkein syvimmän vaikutuksen, oli todistajien toisiaan kohtaan osoittama rakkaudellinen kiinnostus. Tällä hetkellä me arvostamme eniten juuri tätä rakkaudellista kanssakäymistä.” Äskettäin mukaan tullut henkilö New Mexicosta kirjoitti: ”Kävin muutamissa kokouksissa ja minuun teki syvän vaikutuksen se syvä rakkaus ja ystävällisyys, jota seurakunta minulle osoitti.” Kun eräältä mieheltä, joka muutti aikaisemman huonon elämäntapansa paremmaksi, kysyttiin, mikä auttoi häntä siinä, hän vastasi: ”Joku osoitti rakkautta minua kohtaan. Joku oli kiinnostunut minusta.”
Jeesus sanoi: ”Sinun tulee rakastaa lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” (Matt. 22:39) Lähimmäisenrakkauteenhan sisältyy se, että on yhteistoiminnallinen sekä kunnioittaa toisten oikeuksia ja omaisuutta. Kun näin tehdään, tulokset ovat usein hyvät. Esimerkiksi äskettäin Brittiläisessä Kolumbiassa Kanadassa pidetyn Jehovan todistajien konventin jälkeen stadionista vastuussa oleva valvoja kirjoitti todistajille:
”Niiden yli kahdenkymmenen vuoden aikana, jotka olen ollut tämän stadionin yhteydessä, minulla ei ole kertaakaan ennen ollut tarvetta kirjoittaa tällaista kirjettä kuin tämä. Tämä on ensimmäinen kerta ja todennäköisesti myös viimeinen, kun olen koskaan kirjoittanut vuokraajalle vilpittömästi kiittääkseni häntä niin erinomaisesta yhteistyöstä kuin siitä, josta stadionin henkilökunta on saanut tämän tilaisuuden aikana nauttia.
”Teidän veljenne ja sisarenne, jotka toimivat tämän konventin johtotehtävissä ja muissa yleisissä tehtävissä, ovat poikkeuksetta olleet mitä avuliaimpia ja ovat tehneet tästä tilaisuudesta nautittavimpia työmääräyksiä, mitä meitä on pyydetty suorittamaan siitä lähtien, kun olemme hoitaneet tämän stadionin asioita.
”Kiitos siitä, että tulitte tälle stadionille. Toivomme, että olemme vielä samoissa tehtävissä, kun palaatte.”
Lisäksi kun Jeesus kehotti ’rakastamaan lähimmäistäsi niin kuin itseäsi’, niin tähän varmasti sisältyivät kaikkein läheisimmät lähimmäisemme. Näitä ovat meidän läheisimmät perheenjäsenemme. Koska Jumala loi perheen, niin on vain järkevää, että siinä voidaan saada onnellisuutta.
Kun me jälleen tässä sovellamme ”kultaista sääntöä” ja harjoitamme epäitsekästä itsemme antamista toisten hyväksi perheessä, niin saamme hyviä tuloksia. Moni perhe, joka on ollut hajoamisen partaalla, on suuresti vahvistunut ja tullut onnellisemmaksi toimimalla Jeesuksen sanojen mukaan. Ja mitä enemmän näitä erinomaisia käytösperiaatteita sovelletaan, sitä onnellisempi perhe on. Niiden huomiotta jättäminen voi aiheuttaa korvaamatonta vahinkoa.
Lisäksi perhe-elämässä on monia yksinkertaisia iloja, jotka voivat olla onnellisuuden lähteitä, jos me vain ajattelemme niitä. Maclean’s-lehti kertoo erään esimerkin:
”Historioitsija Will Durant kertoo etsineensä onnellisuutta tiedosta, mutta löytäneensä pettymyksen. Hän etsi onnellisuutta matkustamisesta, mutta löysi kyllästymisen, rikkaudesta ja löysi riitaa ja huolta. Hän etsi onnellisuutta kirjoittamisesta mutta väsyi.
”Eräänä päivänä hän näki naisen odottavan pienessä autossa nukkuva lapsi sylissään. Muuan mies laskeutui junasta, tuli heidän luokseen ja suuteli hellästi naista ja sitten pienokaista hyvin varovasti, ettei herättäisi häntä. Yhdessä perhe ajoi pois peltojen halki ja jätti taakseen huumaantuneen Durantin, joka nyt tajusi, mitä tosi onnellisuus on.
”Myöhemmin hän kirjoitti: ’Jokaisessa elämän normaalissa toiminnossa on jotakin iloa.’”
Niiden hyvien asioitten arvostaminen, mitä meillä on, ja oikealaatuisen rakkauden osoittaminen kaikissa ihmissuhteissa saa tosiaan ihmeitä aikaan onnellisuuden lisäämisessä. Tämä pitää paikkansa jopa ongelmia täynnä olevassa maailmassa.
On kuitenkin jotain vielä tärkeämpää kuin nämä osatekijät. On jotakin niin tärkeää, että jollei sitä ole elämässämme, me emme voi olla todella onnellisia. Mikä on tämä ratkaisevin onnellisuuden osatekijä? Seuraava kirjoitus kertoo sen.