Rakkauden tunnusmerkki
”Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus.” – Joh. 13:35.
1. Voidaanko sanoa, että rakkaus on ikuinen? Miksi?
”RAKKAUS on ikuinen.” Abraham Lincolnin morsiamelleen antamassa kihlasormuksessa oli tämä kaiverrus. Millaisen tulkinnan he antoivat tälle lauseelle, saattaa olla epävarma, mutta nämä sanat sisältävät perustotuuden. ”Jumala on rakkaus”, sanoo 1. Johanneksen kirjeen 4:8, ja Jumala on ollut aina olemassa. ”Hänen vuottensa luku on ilman määrää.” (Job 36:26) Näin ollen Jehova ja rakkauden ominaisuus ulottuvat taaksepäin loputtomaan menneisyyteen. Lisäksi rakkaus on olemassa kautta koko iankaikkisuuden, sillä Jumala itse on aluton ja loputon. – Ps. 90:1, 2; Ilm. 10:6; Hab. 1:12.
2. Miksi kristityille on mahdollista osoittaa rakkautta? Miten kauan uskolliset kristityt voivat ilmaista sitä?
2 Ihmisellä, joka luotiin Jumalan kuvaksi, on rakkauden ominaisuus. (1. Moos. 1:26) Kaikki ihmiset eivät tietenkään osoita tätä ominaisuutta jokapäiväisissä toimissaan. Mutta kristittyjä johtaa Jumalan henki. He osoittavat rakkautta, ”sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu”. (Room. 5:5) Onhan kristityillä iankaikkisen elämän odote, ja siten he voivat, jos ovat ikuisesti uskollisia Jumalalle, ilmentää tosi rakkautta iankaikkisesti. Mutta heidän ilmaisemansa rakkaus saa heidät erottumaan jo nyt tässä rakkaudettomassa vanhassa maailmassa ilmaisten heidät Kristuksen seuraajiksi.
3. a) Mikä ominaisuus ilmaisee Kristuksen opetuslapset, ja minkä todistuksen Tertullianus esitti siitä, että varhaiskristityillä oli se? b) Miten Jehovan todistajat ovat velvoittautuneet osoittamaan veljesrakkautta?
3 ”Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni”, sanoi Jeesus, ”jos teillä on keskinäinen rakkaus.” (Joh. 13:35) Rakkaus kyllästi varhaiskristittyjen suhtautumistavat ja toimet. Tämä oli niin ilmeistä, että alkukristityt olivat pakanain seassa tunnettuja erityisesti veljesrakkaudestaan. Tertullianus lainaa teoksessaan Apology (Puolustus) tuollaisten maailmanihmisten sanoja: ”’Katsokaa’, he sanovat, ’kuinka he rakastavat toisiaan . . . ja kuinka he ovat valmiita kuolemaan toistensa puolesta.’” Tämä sama veljesrakkaus on ilmeinen Kristuksen tosi seuraajien keskuudessa nytkin, se on omiaan ilmaisemaan heidät. Jehovan todistajat hyväksyivät koko maailman edessä, keskellä sen myllerrystä ja rakkaudettomuutta, Jumalan tahdon kansainvälisessä konventissa vuonna 1958 päätöksen, missä sanottiin muun muassa: ”Me olemme kuvaannollisesti puhuen takoneet miekkamme vantaiksi ja keihäämme vesureiksi, ja vaikka me olemme niin monista kansallisuuksista, niin me emme nosta miekkaa toisiamme vastaan, koska me olemme kristittyjä veljiä ja Jumalan yhden perheen jäseniä, emmekä me myöskään opettele enää sotimaan toisiamme vastaan, vaan tahdomme vaeltaa Jumalan teitä rauhassa, yksimielisyydessä ja veljellisessä rakkaudessa.” Heidän tekonsa ovat olleet yhdenmukaiset heidän lujan päätöksensä kanssa ja yhtäpitävät Paavalin kehotuksen kanssa: ”Olkaa veljellisessä rakkaudessa helläsydämiset toisianne kohtaan.” (Room. 12:10) Rakkaus, mikä Jehovan todistajilla on, ilmaisee heidät Kristuksen seuraajiksi. Mutta miten he ovat muuten verrattavissa varhaiskristittyihin?
VELJELLISEN RAKKAUDEN OSOITTAMINEN
4. Mainitse yksi seikka, mikä ilmaisee, että rakkaudenside on vallinnut kristittyjen keskuudessa muinoin ja meidän omana aikanamme.
4 Varhaiskristityt ilmaisivat suurin ja pienin tavoin aitoa rakkautta ja huolenpitoa toisiaan kohtaan. Kun esimerkiksi Pietari, Paavali tai Johannes kirjoittivat henkeytettyjä kirjeitä uskoville tovereilleen, niin eivätkö he lähettäneet omia kristillisiä terveisiään? Kyllä, mutta entä toiset? Rooman, Korinton, Filippin ja muiden paikkojen kristityt liitättivät Jumalan opastamilla kirjeitten kirjoittajilla rakkaudelliset tervehdyksensä Jumalan palvelijatovereille toisissa osissa maailmaa. (Room. 16:21–23; 1. Kor. 16:19–21, 24; Fil. 4:21, 22; 1. Piet. 5:13; 3. Joh. 14) Kaikki tämä osoittaa rakkaudensiteen vallinneen varhaiskristittyjen keskuudessa. Mutta se ei eronnut niistä yhdistävistä siteistä, mitkä vallitsevat Jehovan todistajain välillä nykyään. Miten usein heidän kristillinen rakkautensa ja heidän terveisensä ovatkaan lähetetyt seurakunnalta toiselle, jopa yli valtamerienkin ympäri maapallon! Tosi kristityillä on epäilemättä lämmin rakkaus toisiaan kohtaan meidän aikanamme, niin kuin oli muinaisinakin aikoina. – 1. Piet. 1:22.
5. a) Mitä ”rakkausateriat” olivat eräitten mukaan? Olivatko ne pakollisia? b) Mitä tilaisuuksia kristityillä on meidän aikanamme tulla yhteen rakkaudessa?
5 Varhaiskristityt pitivät toisinaan niin sanottuja ”rakkausaterioita”. (Juud. 12) Raamattu ei kuvaile niitä. Mutta toiset sanovat niiden olleen tilaisuuksia, joissa hyvinvoivat kristityt pitivät kestejä, joihin kutsuttiin heidän köyhiä uskovia tovereitaan. Orvot, lesket, rikkaat ja vähävaraisemmat osallistuivat yhdessä runsaasti katettuun pöytään veljeyden hengessä. Nämä ”rakkausateriat” kukoistivat nähtävästi luopiokristittyjenkin parissa, kunnes ne hylättiin tyystin niihin liittyneiden väärinkäytösten takia. Kuitenkin voimme olla varmoja, että millainen näiden pitojen luonne lieneekin ollut, niissä ilmaistiin veljesrakkautta. Ne eivät olleet pakollisia. Raamattu ei tee niistä sellaisia, ja siksi eivät nykyiset tosi kristityt ole herättäneet niitä nykyään uudelleen käyttöön. Mutta meidän aikanamme on Jehovan todistajain konventeissa tilaisuuksia hengellisillä veljillä ja sisarilla tavata toisiaan rakkaudessa, nauttia kirjaimellisia aterioita yhdessä konventtien ruokaloissa ja erityisesti nauttia runsasta hengellistä ruokaa yhteisesti. – Mal. 3:10.
6. a) Kuvaile varhaiskristillisiä kokouksia. b) Mitä kaksipuolista hyötyä oli kristillisestä seurasta?
6 Varhaiskristityt pitivät seurakunnankokouksia, ja kun he tulivat yhteen, niin he rohkaisivat toisiaan. (Hepr. 10:24, 25) Heidän yhdessäolonsa näissä kokouksissa oli miellyttävää ja erittäin hyödyllistä. Tertullianus, joka kääntyi noin vuonna 190, kirjoitti aikansa kristityistä: ”Me tapaamme kokouksissa ja seurakunnassa lähestyäksemme Jumalaa rukouksessa . . . Me kokoonnumme lukemaan Jumalan kirjoja.” Varhaiskristityt ymmärsivät varmasti kanssakäymisen arvon kokouksissa ja muinakin aikoina. Mitä olisivat esimerkiksi Korinton kristitytkin kokeneet, jos he olisivat seurustelleet kaupunkinsa monien moraalittomien asukkaitten kanssa? The Encyclopædia Britannica (Englantilainen tietosanakirja) sanoo Korintosta: ”Hillittömyyden ja aistillisuuden perinteet Afroditen palvonnan yhteydessä . . . lisäsivät suuren kaupungin luontaisia taipumuksia jumalattomuuteen ja kevytmieliseen ylellisyyteen.” (11. painos, 7. osa, sivu 151) Sellainen oli Paavalin aikainen Korintto. Siellä olevat tosi kristityt, jotka menettelivät viisaasti, panivat varmasti sydämelleen hänen henkeytetyt sanansa: ”Älkää eksykö. ’Huono seura hyvät tavat turmelee.’” (1. Kor. 15:33) He ylläpitivät kristillistä seuraa, ja siitä oli tuloksena kaksipuolinen hyöty. Se oli suojeluna ja sai aikaan myös epäilemättä lämpimän perhehengen, veljellisen kiintymyksen hengen noiden varhaiskristittyjen keskuudessa.
7. a) Miksi kristittyjen tulee valvoa seuraansa nykyään? Mitä hyvä seura aikaansaa kristillisessä seurakunnassa? b) Esitä ehdotuksia, joista on hyötyä sovellettuina kristittyjen tullessa toistensa seuraan.
7 Jehovan kristityt todistajat kokoontuvat nykyään säännöllisesti seurakunnan kokoukseen tarkastelemaan Pyhää Raamattua. He auttavat ja kannustavat siten toisiaan. Ja koska he asuvat moraalittomuuden täyttämässä maailmassa, he valvovat seuraansa. Kun huono seura turmelee hyvät tavat, niin hyvä seura kehittää hyviä tapoja. Sellainen seura on suojana ja luo lämpimän perhehengen nykyiseen kristilliseen seurakuntaan. Kun kristityt ovat toistensa seurassa joissakin tilaisuuksissa, heidän tulee keskustella rakentavista asioista. Kun he vierailevat toistensa luona, niin miksi he kiinnittäisivät huomion yksinomaan televisioon? Miksi he eivät kertoisi kokemuksia, leikkisi raamatullisia leikkejä tai pitäisi raamatullisia visailuja? Kenties avioparit, nuoret ja vanhat ja heidän lapsensa nauttivat silloin tällöin miellyttävästä illasta yhdessä. Erinomaista! Mikä oivallinen tilaisuus Jumalan sanan ryhmätutkisteluun, kenties seurakunnan viikoittaiseen Vartiotornin tutkisteluun valmistautumiseen! Tyydytystä tuottavaako? Tietysti! Ja se on myös omiaan vetämään sellaisia henkilöitä lähemmä toisiaan kristillisessä rakkaudessa. Mutta älköön koskaan sallittako tällaisten seurusteluhetkien rappeutua Jumalaa häpäiseviksi valitettaviksi tilaisuuksiksi! – 1. Kor. 10:31; Ef. 5:3–5.
8. a) Mikä seikka edistää veljesrakkautta ja lämmintä perhehenkeä Jehovan todistajien keskuudessa? b) Mikä Paavalia koskeva tapaus osoittaa, onko kristityillä veljesrakkautta vai ei?
8 Eräs toinenkin seikka edistää veljellistä rakkautta ja lämmintä perhehenkeä kristittyjen keskuudessa. Mikä se on? Kaikki Jehovan palvelijat rukoilevat Häntä, ainoaa tosi Jumalaa. Missä heitä lieneekin maan päällä, heidän ajatuksensa ja äänensä kohoavat yhden taivaallisen Isän luo rukouksessa. Ei ole ihme, että he ovat yhteensulautuneita! (Ef. 4:4–6) He rukoilevat samalla tavalla Kristuksen kautta Jumalan hyväksymiä asioita. (Joh. 14:6, 14) Heillä on sen tähden vakuutus, ”että jos me jotakin anomme hänen tahtonsa mukaan, niin hän kuulee meitä”. (1. Joh. 5:14) Nykyiset kristityt mainitsevat toisiaan usein rukouksessa, niin kuin varhaiskristitytkin tekivät. (Kol. 1:9; 2. Tess. 1:11; 2. Kor. 9:14; Fil. 1:3–5; Filem. 4; Room. 1:9, 10) Paavali ei ainoastaan maininnut uskovia tovereitaan anomuksissaan, vaan hän myös esitti pyynnön: ”Rukoilkaa meidän edestämme.” (Hepr. 13:18; 2. Kor. 1:11; Room. 15:30) Samoin kuin nykyaikain kristityt, ensimmäisenkin vuosisadan uskovat yhtyivät tietysti rukoukseen tullessaan yhteen. Esimerkiksi eräässä tapauksessa, kun Paavali tapasi Miletossa Efeson seurakunnan vanhemmat miehet, niin ”hän polvistui ja rukoili kaikkien heidän kanssansa”. Pane nyt merkille hänen ilmaisemansa syvä rakkaus, kun hän jatkaa: ”Ja he ratkesivat kaikki haikeasti itkemään ja lankesivat Paavalin kaulaan ja suutelivat häntä, ja enimmän suretti heitä se sana, jonka hän oli sanonut, etteivät he enää saisi nähdä hänen kasvojansa.” Osoittavatko kristityt veljesrakkautta? Tämä tapahtuma vastaa totisesti kaunopuheisesti myöntäen. Miten kiihkeästi nuo kristityt valvojat osoittivatkaan rakkautensa uskolliselle apostoli Paavalille! – Apt. 20:16–18, 36–38.
RAKKAUS VIE VOITON KÄRSIMYKSESTÄ
9. Mikä rakkaus oli ensisijalla varhaiskristityillä? Mikä varmuus heillä oli?
9 Varhaiskristityt säilyttivät rakkauden ja rukouksen avulla ykseyden ja pysyivät lujina vainosta ja koettelemuksista huolimatta. Tekivätpä he rakkauskysymyksestä Jehovalle esitettävän rukouksen aiheenkin. Huomaa Paavalin filippiläisille lausumat sanat: ”Sillä Jumala on minun todistajani, kuinka minä teitä kaikkia ikävöitsen Kristuksen Jeesuksen sydämellisellä rakkaudella. Ja sitä minä rukoilen, että teidän rakkautenne tulisi yhä runsaammaksi tiedossa ja kaikessa käsittämisessä.” (Fil. 1:8, 9) On eittämätöntä, että rakkaus oli todella uhkuva ensimmäisen vuosisadan uskollisten kristittyjen keskuudessa. Mutta huolehtivatko he kuitenkaan enemmän perheestä ja ystävistä kuin nuhteettomuudesta ja järkähtämättömyydestä Jumalan tahdon tekemisessä? Eivät milloinkaan! Ennen kaikkea muuta tuli heidän rakkautensa Jumalaa kohtaan. Sen ohella ilmeni halukkuus antaa elämäkin uskollisuudessa, jos olosuhteet vaativat sellaista uhria. Ei ollut helppoa nähdä rakkaitten kristittyjen tovereitten veristä tai liekehtivää kuolemaa eikä kohdata sellaista itse. Mutta kaikessa kärsimässään noilla varhaiskristityillä oli varmuus veljiensä rakkaudesta ja varsinkin uskollisen Jumalansa, Jehovan, tärkeimmästä rakkaudesta.
10. Miten Rooman palo v. 64 vaikutti kristittyihin?
10 Rooman asukkaat pitivät Rooman palosta vuonna 64 eKr. yleensä Neroa vastuullisena. Hän vuorostaan yritti sysätä syyn halveksittujen kristittyjen niskoille. Tacitus sanoo Aikakirjoissaan (Annals, engl.): ”Nero tarttui tavalliseen juoneensa. Hän löysi paheellisten ja hylättyjen heittiöitten joukon, heidät taivutettiin tunnustamaan olevansa syyllisiä, ja tällaisten miesten todistuksen nojalla tuomittiin joukko kristittyjä, ei suinkaan selvin todistein siitä, että he olisivat sytyttäneet kaupungin palamaan, vaan sen sijaan heidän koko ihmiskuntaan kohdistuvan nyrpeän vihansa perusteella. Heitä surmattiin erinomaisen julmasti, ja Nero lisäsi heidän kärsimyksiinsä pilkkaa ja ivaa. Jotkut verhottiin villieläinten nahoilla ja jätettiin koirien raadeltaviksi; toisia naulattiin ristiin; suuria joukkoja poltettiin elävältä; ja monet valeltiin tulenaralla aineella ja sytytettiin päivän sammuessa tulisoihduiksi valaisemaan yötä.”
11. Mitä rakkautta uskolliset kristityt eivät voineet menettää? Miten Paavali ilmaisi tämän? Entä miten on kristittyjen laita nykyään?
11 Tämä on ainoastaan yksi esimerkki siitä kauheasta vainosta, mitä Kristuksen seuraajat saivat kokea ensimmäisellä vuosisadalla. Kuitenkaan nuo uskolliset kristityt eivät voineet koskaan menettää Jumalan heitä kohtaan osoittamaa rakkautta pelottomassa rakkaudessaan Jumalaan, vaikka he saattoivatkin kärsiä ja kuolla. Heihin sekä heidän 20. vuosisadalla eläviin veljiinsä ja sisariinsa kristillisessä perheessä soveltuvat Paavalin Roomassa noin kahdeksan vuotta ennen suurta tulipaloa eläneille uskollisille kirjoittamat sanat: ”Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat, ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” (Room. 8:38, 39) Kristityt kärsivät nykyäänkin. Mutta vaikka heitä vastustetaan kotona, vaikka he viruvat vihollisen vankilassa, vaikka he kokevat vaikeuksia Siperian orjatyöleireillä, vaikka heidän vainoojansa kohtelevat heitä julmasti, niin ympäri maailman virtaa heille heidän Jehovaa palvelevien tovereittensa rakkaus ja taivaista Jumalan pettämätön rakkaus. Uskollisuudessa kohdattu kuolemakaan ei voi erottaa heitä Jumalan rakkaudesta. Mikä vastustaja voi kaiken tämän huomioon ottaen viedä voiton? – Matt. 10:28.
12. Miten kristityt suhtautuvat toisiinsa? Mikä oli Tertullianuksen todistus tästä?
12 Kristityt eivät osoita huolenpitoa ja rakkautta toisiaan kohtaan ainoastaan vainon tulikokeessa. He ilmaisevat keskinäistä rakkautta, veljellistä kiintymystä jokapäiväisissä asioissaan, missä tahansa ja kaikissa olosuhteissa. Varhaiskristityt pitivät toisiaan veljinä ja sisarina. (Apt. 9:17; 21:20; 1. Kor. 1:1; 16:12; Room. 16:1; Jaak. 2:15, Hepr. 13:23) Selostaessaan epäuskoisten katkeraa asennetta kristittyjä kohtaan aikanaan Tertullianus sanoi: ”Niin, heidän suuttumuksensa meitä kohtaan siksi, että me käytämme keskuudessamme nimitystä ’veljet’, täytyy todellisuudessa – ymmärtääkseni – johtua ainoastaan siitä, että heidän joukossaan on joka ainoa kiintymystä koskeva läheisen yhteyden nimitys väärä ja teeskennelty.” Samoin kuin kristillisyyden varhaisina päivinä niin nytkin pitävät Kristuksen tosi seuraajat toisiaan veljinä ja sisarina. He osoittavat kunnioitusta kristittyjä tovereitaan, vanhoja ja nuoria, kohtaan. (1. Tim. 5:1, 2) Heidän keskuudessaan ei ole kansallisuus- eikä rotuesteitä. Heillä on tosiaan ’harras rakkaus toisiaan kohtaan’. – 1. Piet. 4:8.
MITEN RAKKAUS RAKENTAA
13. a) Miten kristitty aviomies osoittaa rakkautta? Millaisin seurauksin? b) Millainen huolenpitäjä kristitty aviomies on?
13 ”Rakkaus rakentaa”, kirjoitti Paavali. (1. Kor. 8:1) Tarkastelkaamme nyt, miten se tapahtuu. Kodissa osoittaa kristitty aviomies ja pää esimerkillistä rakkautta, hyvettä ja hengellisyyttä. Jos hän ilmaisee vanhurskaudenrakkautta, niin hän on hyveellinen. Hän ei ole epärehellinen eikä anna siten huonoa esimerkkiä vaimolleen ja lapsilleen. Jos hänellä on todellista rakkautta Jehovaa ja Jumalan sanan vanhurskaita periaatteita kohtaan, niin hän on hengellisyyteen taipuvainen mies. Hänen katsantokantansa ja ratkaisunsa perustuvat Raamatun käskyihin ja periaatteisiin. Hengellisyyden ilmapiiri kirjaimellisesti ympäröi hänen huonekuntaansa. Rakkaudellinen aviomies on huomaavainen vaimoaan kohtaan. Hän ei esitä halventavia huomautuksia vaimostaan, niin kuin jotkut maailmalliset miehet tekevät vaimojensa suhteen julkisuudessakin. Kristitty aviomies on sen sijaan rakennukseksi vaimolleen. Hän antaa tunnustuksen vaimolleen tämän valmistettua hyvän aterian ja muissakin tilaisuuksissa. Hän on huomaavainen vaimonsa ruumiillisia rajoituksia kohtaan, etsii hänen hyvinvointiaan ja pyrkii pitämään häntä omalla tasollaan hengellisesti. Hän ei valmista puheita, toimi palvelustyössä, suorita teokraattisia velvollisuuksia eikä tee muutakaan niin ahkerasti, että laiminlöisi vaimonsa ja lapsensa rakkaudettomasti. Hän on pettämättömässä rakkaudessaan hyvä aineellisten ja hengellisten asiain huoltaja. – 1. Tim. 5:8; Ef. 5:25–29.
14. Miten kristitty voi huolehtia perheensä hengellisistä tarpeista? Mikä vaikutus sillä on?
14 Miten kristitty aviomies ja isä voi pitää huolta vaimonsa ja perheensä hengellisistä tarpeista? Eräs tapa on, että hän laatii järkevän, toteutettavissa olevan aikataulun perheen tutkisteluja varten ja soveltaa sitä. Mikä olisi suurenmoisempaa ja rakentavampaa kodissa kuin se, että perhe kokoontuu yhteen säännöllisesti tutkimaan Jumalan sanaa kotinsa rauhassa ja hiljaisuudessa? Tämä menettelytapa on varmasti Raamatun kehotuksen mukainen. (5. Moos. 6:4–9; Ef. 6:4) Kun perhe tutkii Raamattua ja kristillisiä julkaisuja rukoillen, niin se johtaa ykseyteen, mikä koituu tosi onneksi. Rakkaus on uhkuva ja tosi ilo vallitsee sellaisessa perheessä.
15. Miten kristitty vaimo voi osoittaa rakkauttaan?
15 Rakastava vaimo on uskollinen ja kuuliainen. Jos hän on tosi kristitty, niin hän noudattaa Paavalin neuvoa: ”Mutta niinkuin seurakunta on Kristukselle alamainen, niin olkoot vaimotkin miehillensä kaikessa alamaiset. . . . vaimo kunnioittakoon [syvästi, Um] miestänsä.” (Ef. 5:24, 33) Hyvän vaimon uutteruus taloustehtävien hoidossa on hänen rakkautensa eräs ilmaisutapa. Toinen on yhteistoiminta hänen miehensä kanssa lasten kasvatuksessa. Kun vanhemmat toimivat tässä yhdessä, niin rakkaus lisääntyy. Koko huonekunta on sen läpitunkema, ja perheen hengelliset edut tulevat hyvin hoidetuiksi. – Sananl. 31:10–31.
16. Millä tavoin voivat kristityt lapset olla rakennukseksi vanhemmilleen? Miten he voivat osoittaa rakkauttaan Jumalaa ja arvostustaan hänen Sanaansa kohtaan?
16 Mutta lapset voivat myös rakkaudellisesti olla vanhempiensa rakennukseksi. He voivat suorittaa askareita vanhempiensa ohjauksella. He voivat olla avuksi ja osoittaa siten rakkautta. Ja jos heillä on Raamatut ja kristilliset julkaisut valmiina säännöllistä perhetutkistelua varten, niin ajattele, minkä ilon se aiheuttaa heidän vanhemmilleen! Lapset voivat näyttää, miten paljon he rakastavat Jehovaa, olemalla tottelevaisia vanhemmilleen. Sillä he näyttävät, että heillä on rakkautta ja kunnioitusta Jumalaa ja hänen Sanaansa kohtaan. Siis: ”Lapset, olkaa vanhemmillenne kuuliaiset kaikessa, sillä se on otollista Herrassa.” – Kol. 3:20.
17. a) Mitä rakkaus tekee kristillisten kokousten suhteen? Miksi? b) Miten meidän tulee suhtautua siihen, jos joku seurakunnan kokouksessa sivuuttaa meidät puhumatta?
17 Rakkaus on rakentavaa myös seurakunnassa. Se vetää meitä kokouksiin ja panee meidät ottamaan niihin osaa. Miksi? Koska me voimme siellä terästää toisiamme hengellisesti. Meidän läsnäolomme kannustaa toisia. Meidän lausuntomme vahvistavat ja valistavat heitä. (Sananl. 27:17; Saarn. 4:9–12; Matt. 18:20) Mutta otaksukaamme, että kun olemme seurakunnan kokouksessa, niin joku menee ohitsemme puhumatta. Loukkaannummeko me heti vai osoitammeko rakkautta? Ehkä tuolla henkilöllä on jokin painava pulma. Hän saattaa olla syvissä mietteissä. Mitä hän nyt todellisuudessa tarvitsee? Ei suinkaan sinun viileyttäsi, vaan lämpöäsi, rakkauttasi. Ole rakastavainen ja ymmärtäväinen. Kuinka paljon parempi se onkaan kuin jos ajattelisit tai puhuisit pahaa veljistäsi! – Kol. 3:12, 13.
18. Täytyykö meillä olla paljon aineellista hyvää osoittaaksemme vieraanvaraisuutta? Miten voimme olla rakennukseksi toisille vieraanvaraisuudella?
18 Me voimme osoittaa rakkautta myös antamalla aineellista avustusta, jos veljemme ovat puutteessa. Me voimme osoittaa rakkautta olemalla vieraanvaraisia. Mutta vieraanvaraisuuden osoittaminen ei vaadi kuitenkaan ehdottomasti sitä, että meillä on paljon aineellista tavaraa. Ajattelehan, kuinka paljon joku kristittynä kärsivä arvostaisi pientä hengellistä seuraa. Meidän ei tule sekaantua asioihin, jotka ovat ehdottomasti henkilökohtaisia, Me voimme kertoa rohkaisevia kokemuksia ja puhua Jumalan nykyisistä ja tulevista siunauksista. Meidän itsemme antamiseen tällä tavalla ei tarvita rahaa. Ja mikä olisi kumminkaan kauniimpaa kuin tämä – veljiämme kohtaan osoittamamme rakkaus? Jotkut ovat myös heikkoja hengellisesti. Osoittamalla rakkautta voimme synnyttää heidän sydämessään syvempää arvostusta heidän etujaan kohtaan. Ehkä saatamme tutkia Raamattua ja kristillisiä julkaisuja heidän kanssaan tai valmentaa heitä palveluksessa. Ole siis valpas tähyilemään tilaisuuksia jatkuvaan veljesrakkauden osoittamiseen. – Hepr. 13:1, 2.
OSOITA JATKUVASTI RAKKAUTTA
19. Miksi tulee pysyä lujasti Jumalan järjestön yhteydessä? Kenen asenne meidän tulee omaksua?
19 Ennen kaikkea muuta meidän tulee säilyttää uskollinen rakkaus Jumalaa kohtaan. Meidän tulee pysyä sen järjestön yhteydessä, jota hän käyttää. Älä jätä sitä koskaan, sillä ei ole todellakaan mitään muuta paikkaa, mihin menisimme. Jumalan totuutta ei löydy muualta. Olkoon asenteemme aina sellainen, minkä Pietari ilmaisi aikana, jolloin monet hylkäsivät Kristuksen. Kertomus sanoo: ”Tämän tähden monet hänen opetuslapsistaan vetäytyivät pois eivätkä enää vaeltaneet hänen kanssansa. Niin Jeesus sanoi niille kahdelletoista: ’Tahdotteko tekin mennä pois?’ Simon Pietari vastasi hänelle: ’Herra, kenen tykö me menisimme? Sinulla on iankaikkisen elämän sanat; ja me uskomme ja ymmärrämme, että sinä olet Jumalan Pyhä.’” (Joh. 6:66–69) Ole uskollinen, osoita rakkautta ja vahvista jatkuvasti lämmintä perhehenkeä kristillisessä järjestössä. Rakkaudellisessa perheessä olevat ovat mielellään yhdessä toimiakseen töissään yhdessä. Kuinka sopivaa onkaan sen tähden, että tosi kristityt työskentelevät, rukoilevat ja pysyvät yhdessä yhtenä onnellisena perheenä Jumalan alaisuudessa!
20. Mitä tarvitaan edessä olevina vaikeina päivinä?
20 Meidän täytyy kristittyinä kääntää sydämemme edessämme olevina vaikeina päivinä, jolloin tämä maailma tulee yhä lähemmä loppuaan, Jehovan puoleen ja avata se selko selälleen uusille ja vanhoille kristityille tovereillemme. Paavali sanoi korinttolaisille: ”Suumme on auennut puhumaan teille, korinttolaiset, sydämemme on avartunut. Ei ole teillä ahdasta meidän sydämessämme, mutta ahdas on teidän oma sydämenne. Antakaa verta verrasta – puhun kuin lapsilleni – avartukaa tekin.” (2. Kor. 6:11–13) Osoittakoot kaikki tosi rakkautta sydän avartuneena!
21. Miten arvokas ja pysyvä rakkaus on suunemilaistytön mukaan?
21 Palauta mieleesi suunemilaistytön ja häntä rakastavan paimenen kaunis ja profeetallinen rakkauskertomus, mikä on esitetty Korkeassa veisussa. Millaiset sanat Salomo panikaan tämän tytön suuhun! Ne soveltuvat sattuvasti Kristuksen voideltujen seuraajien jäännöksen rakkauteen häntä kohtaan, mutta niillä on suuri arvo kaikille kristityille. Kuinka suurenmoinen pettämättömän, uskollisen rakkauden arviointi meillä onkaan suunemilaisen sanoissa: ”Pane minut sinetiksi sydämellesi, sinetiksi käsivarrellesi. Sillä rakkaus on väkevä kuin kuolema, tuima kuin tuonela on sen kiivaus, sen hehku on tulen hehku, on Herran liekki. Eivät suuret vedet voi rakkautta sammuttaa, eivät virrat sitä tulvaansa upottaa. Jos joku tarjoaisi kaikki talonsa tavarat rakkauden hinnaksi, häntä vain halveksuttaisiin.” (Kork. v. 8:6, 7) Miten tosi arvokas ja kestävä rakkaus onkaan!
22. Missä velassa jokainen kristitty on? Voidaanko sitä maksaa koskaan täydelleen? Miksi niin?
22 Jokainen kristitty on velassa lähimmäiselleen, mitä ei voida koskaan maksaa täysin määrin. ”Älkää olko kenellekään mitään velkaa, muuta kuin että toisianne rakastatte; sillä joka toistansa rakastaa, se on lain täyttänyt.” (Room. 13:8) Sinä olet läpi koko elämäsi rakkauden velassa toisille. Vaella sen tähden aina rakkauden teitä, sen ominaisuuden, mikä ilmaisee tosi kristityt. Muista, että rakkaus pysyy ikuisesti. Osoita kristittynä tosi rakkautta nyt, niin sinulla on sitä iäti ilmaistavaksi rakastavan Jumalan, Jehovan, lupaamassa ihmeellisessä uudessa järjestyksessä.