yhä laillisesti vahvistamattomaksi. Hän kieltäytyi sen tähden lahjomasta maaherra Felixiä, jotta tämä päästäisi hänet vankilasta. – Apt. 24:26, 27.

22. Mihin tehtävään Paavali oli antautunut tässä yhteydessä?

²² Paavali antoi Rooman kansalaisena arvokkuutta Valtakunnan sanomalle vetoamalla sen ajan korkeimpaan maalliseen auktoriteettiin, keisariin, jolle Paavali maksoi kristittynä veroa. (Apt. 25:10–12) Paavali oli kokonaan antautunut ”hyvän uutisen [saarnaamisoikeuden] puolustamiseen ja lailliseen vahvistamiseen”. (Fil. 1:7, Um) Tämä menettely vaikutti Matteuksen 10:18:nnessa olevan Jeesuksen ennustuksen täyttymiseksi.

23. Miten Jehovan todistajat menettelevät siis Paavalin tavoin siellä, missä heitä ei ole kielletty ja missä heidät on kielletty, ja keneltä he odottavat pelastusta?

²³ Me seisomme nyt sen periaatteen oikeudenmukaisuuden pohjalla, mitä kristitty apostoli Paavali noudatti. Missä Jehovan todistajille ei ole pantu kieltoja, siellä me vetoamme veroa maksavina kansalaisina nykyiseen keisariin torjuaksemme Valtakunnan saarnaamisen viholliset keisarin omilla laeilla. Missä kiellot on olemassa, siellä eivät kiellon alaiset Jehovan todistajat voi vedota keisariin hänen omalla alueellaan. Mutta mitä tulee Jehovan todistajilleen antamaan käskyyn saarnata hänen valtakuntaansa, niin he tottelevat Jumalaa Hallitsijana pikemmin kuin niiden ihmisten kieltoa, jotka taistelevat Jumalaa vastaan ja jotka tuhoutuvat nyt tai viimeistään Harmagedonin yleissodassa. (Jes. 51:12) Pelastus iankaikkiseen elämään Jumalan uudessa maailmassa ei tule keisarin kautta, jonka täytyy pian tuhoutua, vaan Jumalan Jehovan ja hänen hallitsevan Kuninkaansa Jeesuksen Kristuksen kautta.

24. Miten me siis toimimme, niin kuin Daavid lausui Psalmissa 26, ja millä tavalla meidän rukouksiimme vastataan näin ollen?

²⁴ Me, Jumalan valtakunnan perillisten jäännös, ja myöskin niiden tovereitten suuri joukko, joilla on hyvä tahto Jumalan valtakuntaa kohtaan, rakastamme kuningas Daavidin tavalla Jehovan huoneen asumusta ja tätä paikkaa, missä hänen kirkkautensa asustaa. Me jatkamme tässä hänen palvomistaan pitäen rakkaudellisesti kiinni niistä periaatteista, mitkä hän on esittänyt kirjoitetussa Sanassaan meidän kristillisen käyttäytymisemme ohjaamiseksi ja hallitsemiseksi. Me siunaamme nyt ja ikuisesti Jehovaa tässä hänen palvojiensa kokoontuneitten joukkojen keskellä. Me vaellamme tämän vanhan maailman loppuun saakka tunnontarkasti Raamatun määrittelemässä nuhteettomuudessamme Jumalan edessä. Koska me teemme näin, niin meidän rukouksemme ovat otollisia hänelle, ja hän pelastaa meidät Kristuksen kautta. Kun hän ottaa pois tämän maailman syntisten ja veren tahrimien ihmisten sielun ja elämän, niin hän varjelee meidät keskellä heidän tuhoisaa loppuaan. Hän vapauttaa meidät niiden palkitsijana, jotka etsivät häntä vakavasti, lupaamaansa uuteen maailmaan, jumalisen periaatteen ja nuhteettomuuden maailmaan.

Väärä uskonto synnyttää kiihkoilijoita

RAAMATTU osoittaa selvästi, että väärä uskonto eli väärä palvonta synnyttää kiihkoilijoita. Tällainen kuvaava tapaus sattui äskettäin Panamassa eräälle José-nimiselle Jehovan kokoajanpalvelijalle.

Viime marraskuun 5. pnä meni neljän Jehovan todistajan ryhmä, missä Josékin oli, jalkaisin saarnaamaan pieneen kylään. He pysähtyivät matkalla erään heidän tuntemansa henkilön kotiin todistamaan. Tämä henkilö, rouva Gonzalez, kuului evankeliseen lahkoon, ja koska hän uskoi lujasti jumalalliseen parannukseen, niin keskustelu keskittyi tähän oppiin. Keskustelun edistyessä tuli hänen miehensä, herra Gonzalez, sisään kedolta machete, pitkäteräinen yleisiin tarkoituksiin käytetty puukko, mukanaan, puristi kättä neljän vierailijan kanssa ja istuutui kuuntelemaan. Vaimo sanoi eräässä kohdassa hänen pastorinsa maininneen, että Jehovan todistajilla on väärä uskonto. Tämä lausunto herätti heti hänen miehensä, joka alkoi huutaa loukkauksia todistajille sanoen, että he ovat juoppoja ja että heidän filminsä uuden maailman yhteiskunnasta näytti heidän olevan maailmallista joukkoa.

Gonzalez vaati heitä lähtemään heti, ja kun he nousivat lähteäkseen, niin eräs todistaja, José, yritti puhua järkeä hänelle. Silloin Gonzalez teki huomautuksen, mitä todistaja ei ymmärtänyt selvästi ja kysyi, mitä hän sanoi. Tämä teki Gonzalezin raivoksi. Kohottaen macheteaan hän alkoi jamata: ”Sinä tai minä, sinä tai minä”, kun todistaja perääntyi. Kun José yritti ottaa kepin puolustautuakseen, niin Gonzalez huitaisi machetellaan viiltäen suuren haavan Josén